Kun Lents tuli matkapoikia saattamasta, huomasi hän vihannan kukkais-vihkon äitinsä kuvan yllä. Hän vaan nyykytti päätänsä Annille; he ovat aina tällä tapaa viettäneet äitinsä muistoa tuona päivänä, josta oli kulunut kahdeksantoista vuotta, sitte kuin äiti maahan pantiin. Siitä he eivät puhuneet sanaakaan toinen toisellensa, mutta vanhastaan he tiesivät sen, että vainajan muisto heissä kukoisti aina uudistuen, kuin kukkaisetkin nousee joka vuosi.
Tänäpänä Fallerin leski tyttärineen oli päivällisellä. Lents lohdutti, kun hän ainoostaan valitti: "Oi, jos minunkin mieheni olisi saanut elää niin kauan, että olisi nähnyt meidän molempien lapsemme yhdessä lähtevän ulkomaille!" Hän kertoi, että kaksoispari, jonka voutitalokkaan Katriina oli ottanut kasvattaaksensa, näytti päältäkin nähden hyvin toittuvan. Toinen, joka oli sotamies, oli jo päässyt vältvääpeliksi, ja toinen piti todellakin perimän kasvatusisänsä perintömaan. Fallerin tytär, pitkä hoikkavartinen viidentoistavuotias, sanoi luvanneensa joka kuukauden ensimmäisenä päivänä kirjoittaa veljellensä ja Wilhelle.
Jälestä puolen päivän Lents taas tavallisuuden mukaan teki työtä. Tänäpänä kahdeksantoista vuotta takasin oli hän samoin työn teolla rauhoittanut paljon raskaampaa mielen kohtausta. Hänen tapansa oli aina se, ja semmoisena hän pysyi, että hän työpöytänsä ääressä tahtoi olla itsevaltias. Anni kyllä istui käsityöllään hänen vieressänsä, mutta hän ei enää ollut levottomuutta täynnä eikä hänen katsantonsa enää vaikuttanut levottomuutta, päin vastoin se oli kuin siunaus ja työ joutui paremmin hänen katsellessaan. Hän ei suurta puhunutkaan, ja heidän molempien ajatuksien juoksua arvasi siitä, kun Anni sanoi: "Meidän Wilhellä on muassaan kuusi paitaa vielä samasta liinasta, jota äiti-vainaajasi on kehrännyt".
Lentsillä oli nyt taas kuin alussakin kaksi oppipoikaa, sillä kaikilta tahoin tahdottiin kilvan päästä Lentsille oppiin. Maisu oli erinomaisen onnellinen, kun Lents oli ottanut Knuslingenistäkin yhden vihtimiehen lapsen lapsista oppiin.
Ehtoopuolella tuli opettaja tuoden suuren käärön paperia kainalossaan.Hän laski paperit pois. Suurilla kirjaimilla oli siinä kirjoitettuna:Kelloseppä-yhteyden asiakirjat.
Opettaja ehdotti Lentsille, että menisivät, ennen kun kaikki jäsenet kokoontuisi, metsään kävelemään. Lents meni. Sillaikaa Anni järjesti tuolit tuvassa kahteen riviin, sillä Lents on yhteyden esimies.