The Project Gutenberg eBook ofAeneidiThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: AeneidiAuthor: VirgilTranslator: Konstantin SiitonenRelease date: January 16, 2017 [eBook #53977]Language: FinnishCredits: E-text prepared by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AENEIDI ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: AeneidiAuthor: VirgilTranslator: Konstantin SiitonenRelease date: January 16, 2017 [eBook #53977]Language: FinnishCredits: E-text prepared by Tapio Riikonen
Title: Aeneidi
Author: VirgilTranslator: Konstantin Siitonen
Author: Virgil
Translator: Konstantin Siitonen
Release date: January 16, 2017 [eBook #53977]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AENEIDI ***
E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomensi ja lyhyillä selityksillä varusti
K. Siitonen
Pietarissa, Anton Lindebergin jaettavana, 1888.
Sortavalan Osake-Yhtiön kirjapainossa.
Alkulause.Ensimmäinen laulu: Aeneaan tulo Karthagoon.Toinen laulu: Troijan hävitys.Kolmas laulu: Matka-sadut.Neljäs laulu: Dido.Viides laulu: Kilpaleikit.Kuudes laulu: Manala.Seitsemäs laulu: Aeneaan saapuminen Italiaan ja hänen vastustajansa.Kahdeksas laulu: Aeneaan liittolaiset.Yhdeksäs laulu: Sodan alku.Kymmenes laulu: Sota.Yhdestoista laulu: Sotilakko ja sodan jatko.Kahdestoista laulu: Aeneaan ja Turnon kahdentaistelu.
Alkulause.
Soisin Suomeni hyväksi, maani marjan kasvavaksi.
Publio Vergilio Maroni, jonka etevin teos, Aeneidi-kertomaruno, tässä lukialle suomalaisessa puvussa tarjotaan, syntyi Andes-kylässä lähellä Mantuan kaupunkia 15 p. Lokak. v. 70 e.Kr., Marko Licinio Krasson ja Knejo Pompejon Rooman konsulina ollessa. Hänen isänsä, Vergilius Maro, oli maanviljeliä ja hänen äidistään tiedetään vaan, että hän oli nimeltään Maja. Seitsemännestä vuodestaan asti Kremonassa koulua käytyänsä, lähetettiin runoilijamme nuorukaisena ensin Milanoon ja sitten Neapoliin oppimaan, missä hän lakitieteen ohessa harjotti varsinki roomalaisen ja kreikkalaisen kirjallisuuden lukemista.
Eräs tapaus vaikutti silloin suuresti runoilijamme elämään. Se oli seuraava: kun keisari Augustus oli v. 31 e.Kr. Aktion luona saavuttamansa voiton kautta pääsnyt Rooman rajattomaksi hallitsiaksi, palkitsi hän sotamiehiänsä heille maatiluksia lahjottamalla ja näiden lahjotettujen maatilojen joukossa oli Vergilionki kotitila. Tämä seikka pakotti hänet Roomaan lähtemään, maatilaa takasin puuhaamaan ja siten tuli hän tutustumaan suosijansa Maecenaatin, Auguston ystävän, kautta myös keisari Auguston kera, jonka avulla sai sitte helposti perintötilansa takasin. Keisari Auguston suosio vaikutti, että hän siitä lähtien saattoi huoleta runoilija-toimiinsa antautua.
Hänen ensimmäisenä tärkeämpänä teoksenaan pidetään "Paimenlauluja" (Bukolika). Ne olivat idyllejä sekä saavuttivat aikanansa niin suuren suosion, että niitä julkisesti Rooman theaattereissa luettiin ja kerrotaan, että yleisö, runoilijamme sinne saapuessa, seisoalle nousemallansa osotti hänelle erityistä kunnioitustansa. Paimenlauluja sepittäessä oli Vergilion esikuvana kreikkal. runoilija Theokritos.
Vergilion toinen suurempi teos on hänen nelilauluinen oppirunonsa "Maanviljelyksestä" (Georgika), jonka ensimmäisessä laulussa hän puhuu maanviljelyksestä, toisessa — puiden kasvatuksesta, kolmannessa — karjan- ja neljännessä — mehiläistenhoidosta.
Vaan etevin hänen teoksistaan on Aeneidi, kertomaruno, jota hänen sanotaan kirjoittaneen koko 12 vuotta. Kuuden ensimmäisen laulun sepityksessä on hänen esikuvanaan ollut Homeron Odysseia sekä varsinki neljännelle laululle rhodolaisen Apolloonion "Argonauti-retken" kolmas laulu. Aeneidin jälkimäinen puoli muistuttaa taasen Homeron sotais-henkistä Iliaadia ja vain jolloin kulloin äsken mainittua Apolloonion teosta. Keisari Augustus oli niin Aeneidiin mieltynyt, että hän tahtoi sen oitis luettavakseen, mikäli vaan teosta valmistui, vieläpä Vergilion suunnitelmatkin siihen, mikä vielä oli valmistumatta. Aeneidin alun ilmestyessä lauloi runoilija Propertius:
"Rooman jo väistykäten runojat, tekin väistyte Kreikan; syntyvän näen jalompaa, kuin Iliaadikan' on!"
Luultavasti uusia aineita Aeneidiin hankkiaksensa, — sillä Vergilio aikoi vielä sitä jatkaa —, läksi hän Kreikkaan, jolloin Megarassa tutkimassa ollessaan, hän sairastui ja sen vuoksi täytyi kohta lähteä kotiansa purjehtimaan, mutta kuoli, juuri kuin oli Italiaan saapunut, Brundusiumissa v. 18 e.Kr., 52:lla ikävuodellansa. Hänen ruumiinsa vietiin sieltä Neapeliin, jonka lähellä, Puteolin luona, hänen hautansa vieläkin löytyy. Jos vielä mainitsemme, että hänen ystävänään oli mainio roomalainen runoilija Horatius, niin olemme maininneet tähdellisimmät seikat Vergilion elämäkerrasta, mitkä hänestä nyky-ajalle ovat säilyneet.
Vergilion Aeneidi-lauluista ei tätä ennen ole ollut suomennettuna muuta kuin l, 2 ja 4:s laulu, joista ainoastaan ensimmäinen Suomi-kirjassa painettu laulu on kirjakaupoissa ollut saatavana. Tätä puutetta olen suomennokseni kautta koettanut poistaa.
Suomentaessani olen pää-asiallisesti noudattanut A. Genetz'in Savo-Karjalaisen Osakunnan "Koitar"-albumissa julkaisemia kuusimitta-runon sääntöjä. Kuitenkin on minun joissakuissa kohdissa niistä täytynyt poiketa. Nelitavuisissa sanoissa olen käyttänyt viimeistä tavua korollisena, kuten esim. "huokaukset" j.n.e. Yhdistettyjä kolme- ja nelitavuisia sanoja olen taas korkoon nähden usein käyttänyt ikäänkuin muodostaisivat ne vain yhden sanan ja olen niissä korkoa polkenut, niinkuin "sill'aikaa", "maanmiesten" y.m.
Nimien lausuntotavassa olen ylimalkaan noudattanut latinalaista lausuntotapaa, mutta välisti myös meidän, esim. "Aasian" (muistaakseni kerran vain "Asian", kuten Verg.) ja harvoin "Itaalian" (enemmiten "Italian", kuten Verg.). Täyttä johdonmukaisuutta niiden viljelyksessä samoin kuin yleensä Suomenkielen kirjoitustavassa en ole parhaimmalla tahdollanikaan aina voinut saavuttaa.
Mitä nimien kirjoitustapaan tulee, olen oe:n muuttanut ee:ksi, — c:n, kerakkeen ja kovan ääntiön edellä, k:ksi, ph:n — f:ksi; mutta ae, joka on lausuttava kuin pitkä e, on jäänyt nimissä latinaiseen muotoonsa, koska en tahtonut Aeneidin pääsankarin nimeä toisenmuotoiseksi muuttaa.
Sekä telkkimenä (vahvikkeena) että ja-sanan asemesta olen usein käyttänyt loppuliitettä -kin, samoin kuin latinankielessäkin Vergilio itse on pleonastisesti käyttänyt tämän sukulaista enklitikaa — qve; tällä olen koettanut välttää tuota mitään merkitsemätöntä on-sanan telkkimenä käyttämistä. Ki- eli -kin-liitteen viljelemistä ja-sanan asemesta tapaa Kalevalassakin, ehkä harvoin (vertaa Kal. 41 runo, s. 127-128).
Ennen ilmaantuneista Aeneidi-suomennoksista olen hyväkseni käyttänyt M. Costianderin suomentamasta ja J.L. Krohnin korjaamasta Aeneidin I:stä laulusta joko osaksi tai kokonaan seuraavat värssyt: 74, 90, 149, 158, 177-178, 189-191, 426, 436, 440-441, 46l, 488-489, 524, 539, 552, 566-567, 579, 703-704, 709, 713-714, 742, 745-746, 748-749 ja 755 (yhteensä 33 värssyä) sekä lehtori H. Hellgrenin 4 laulun suomennoksesta värssyt 45, 482, 547-549, 56l, 571-572, 574, 592, 628-629, 640, 644, 685-693, 695 ja 700 (yhteensä 25 värssyä).
Suomentaessani olen pyytänyt pysyä tekstissä niin tarkkaan kuin mahdollista. Paikottain olen kuitenki tahallani tekstistä poikennut ja tämän olen tehnyt syystä, minkä tekstiäni alkukieleen vertaava lukia itse on huomaava. Luonnon ääniä tapailevien värssyjen suomennosta olen koettanut kyllä, vaan vakuutukseni on, että niiden saaminen alkutekstin mukaiseksi on mahdoton; senkaltaisia ovat esim. I, 53, II, 631, III, 557, VI, 573, VIII, 452, 596 y.m.
Koska olen vakuutettuna, että Suomenkielen varastossa on suuri joukko kauneita ja sattuvia, mutta nykykielessä vain ani harvoin käytettyjä sanoja, niin olen tekstilläni tähänki nähden koettanut kortiseni vetää; näiden oudompien sanojen selityksen olen liittänyt kirjan loppupuolelle.
Selvyyden vuoksi olen kunkin laulun varustanut ainehistolla ja päällekirjoituksella, joita, kuten tietty, ei alkutekstissä ole.
Latinan kieltä tuntematonta lukiaa varten olen katsonut tarpeelliseksi varustaa tekstin lyhyillä selityksillä, jotka ovat enimmiten otetut H. Aminson'in "Kommentarier öfver Virgilii Aeneis"-nimisen kirjan toisesta painoksesta, mutta osaksi myös muualtakin.
Ennen kirjan viljelemistä pyydän minä lukiaa hyväntahtoisesti korjaamaan haitallisimmat huomatuista vioista ja painovirheistä, mitkä ovat nähtävänä loppuun liitetyssä paino- y.m. virhe-luettelossa, ja johon vielä liitettäköön, että sana suhahtain siv. 329, v. 474 on oleva suhahtaa; niiden välttäminen painopaikan kaukaisuuden ynnä muiden syiden vuoksi on ollut tavallista vaikeampi. [E-kirjassa e.m. virheet korjattu.]
Semmoisenaan, jommoiseksi sen olen voinut saada, tarjoan suomennokseni Aeneidin tuttavuuteen haluavan yleisön käsiin. Huomautukset, mitkä tapahtuvat sine ira et studio, s.o. kiukutta ja kiivaudetta, otetaan kiitollisuudella vastaan.
Suomentaja.
Aeneaan tulo Karthagoon.
Ainehisto.
Johdanto. — Junon viha Troijalaisia vastaan (v. 1-50). — Juno pyytää, näitä hukuttaakseen, Aeolon päästämään myrskytuulet raivoamaan (51-80). — Myrsky (81-123). — Neptunus asettaa myrskyn (124-156). — Aeneaan saapuminen Pohjois-Afrikan rantaan ja levähdys siellä (157-222). — Venuksen valitus Juppiterille Troijalaisten kovan onnen vuoksi ja Juppiterin lohdutus (223-304). — Aeneas kohtaa Venuksen, joka hänelle selittää, mihin maahan hän oli joutunut ja lähettää hänet — pilvehen kätkettynä — Karthagoon (305-417). — Karthago ja sen muhkean temppelin Troijan sotaa kuvailevat kuvat (418-493). — Ilioneyn anomus Didolle suojelemaan Troijalaisia ja Didon leppeä vastaus (494-578). — Aeneas, tullen näkyviin, kiittää tästä Didoa (579-612). — Dido ottaa ystävällisesti Aeneaan ja Troijalaiset vastaan ja käskee valmistamaan juhlalliset pidot (613-656). — Lemmetär neuvottelee poikansa kera, kuinka he Didon hurmaisivat rakkaudella (657-696). — Pidot Didon hovissa (697-756).
Oon se, ku paimenten soraluikulla soittelin muinoin laulua, sitt' eroten lehikoista ma naapuri-pellot saatoin tottelemaan ehk' kuinkin ahnetta herraa, — maanmiesten hyväks työ, — vaan nyt Mars'in kamalasta[1] taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinnä Troijan 1 rannoilt' Italiaan, Lationkin äärille saapui, Salliman käskystä; paljonpa hän samos maita ja merta, tahdost' ylhäisten, vihan kantavan Junonki vuoksi: paljon kärsiä sai sodan aikana, siks kuni laittoi 5 kaupungin sekä toi jumalat, Lation suku jost' on, albalais-isät, niin myös Rooman korkeat muurit. Kerroppa, oi Runotar, mikä syy tai loukkaus tenhon, tai mitä surren hän, jumal'ruhtinatar, sysäs miehen hurskaan, mainehikkaan niin moneen vaivahan, vaaraan? 10 Moinenko täyttääpi viha myös jumalittenki mielet? Kaupunki olj ijäkäs, jota Tyron hallitsi kansa, Karthago, Italiast' etähällä ja suult' Tiberin vuon, mahtava aarteiltaan, aseleikkihin innokas varsin: Junon jot' yksinähän sanotaan yli kaikkia maita 15 hallinnehen, Samonkin yli saaren. Tääll' asehensa, täälläpä vaununsa olj; sen jo silloin kansoja tahtoi, kiiihkeäst' toivoi vallitsemaan, jos Sallima sois sen. Teukroin heimosta sill' oli kuullut nousevan kerran miehen, jon hajottaa oli määränä Punien muurit; 20 tästäpä kansan, laajalti hallitsevan, sodass' uljaan koituvan viel Libyan tuhoks; päättänehen täten Parkkain. Junopa, tuot' araksuin sekä muistaen entistä sotaa, jot' oli armahan Argonsa puolesta Troijassa käynyt, kun ei lähtenehet vihan syyt eik' katkerat murheet 25 mielestä, mut Parisen yhä tuomio rintansa pohjaa kalvaa, halveksitun ihanuutensakin syvä loukkaus, ryöväillyn Ganymedesin arvo ja inhomans' kansa: suuttuen kaikesta täst' etähäll' Latiosta hän esti, heitellen Danaoin tylynkin Akhilleen karikkeita, 30 Teukroja, ain' ulapalla; he kaikkia aavoja pitkin harhasivat, kuten onnensa ohjas, mont' ajast'aikaa. Näin tukalaa perustaa oli Rooman valtoa varsin. Tuskin purjehtineet olivat Sikulein näkyvistä halkoillen meren aaltoja vaahdokkait' ilomielin, 35 kuin Juno, ikihaavoa kantaen rintansa alla, näin nimes: "Täytysikös mun aivoitukseni heittää? Teukrojen hallitsijaa muka Italiast' en ma pois sais? Sen muka kohtalo kieltää! Eikös Argivo-laivat polttaa voinut ja nää merehen upotellakin Pallas 40 ainoan vimmatun Aijaan syyn sekä raivojen vuoksi? Pilvestä linkoillen tuo Juppiterin ukonnuolen laivat työns hajalleen, meret meuruellen vihureilla rinnoin raadelluin hänet henkivän tuulispäällä tempas ja sitten tuon kohen kallion särmeä paiskas. 45 Vaan minä Juppiterin sisar, puoliso, myös jumalaisten haltiatar tätä kansaa vastaan niin monet vuodet taistella saan. Kenp' täst'edes Junon tahtoisi voimaa palvella, ken enähän häll' uhreja nöyränä tehdä?" Näitä kun haltiatar sydämessään kiihtyen mietti, 50 Aeoliaan, vihurein kotihin tuli, raivoavaisten myrskyjen seutuun. Laajassa luolassa Aeolus täällä tuulet tuivertavat sekä myrskyiset väkipuuskat hallitsi, kahlein nää masentain sekä vankeudella. Harmissaan jyryten nämät vuoren telkien luona 55 hurjina pauhaavat. Yleväss' asuen hovissaanpa Aeolus hallitsee, vihat hilliten, mieliä tyyntäin: ellei niin tekis hän, nepä maat, meret, korkean taivaan tempaisi mukanaan ja ne niin sirottaisivat ilmaan. Vaan isä kaikenvoipa ne mustiin luolihin kätki, 60 peljäten tuot', ylevänki ne vuoren paadella peitti, määräsi heillen myös kuninkaan, joka vahvana voisi ohjia kiinnittää sekä laskea, käskyjen jälkeen. Junopa tuot' anoen on lausehin näin nimeellyt: "Sullen taivahisten isä kuin inehmoin soi herra 65 aaltoja tyynentää ja ne tuulella, Aeolus, nostaa; kansa, jot' en minä kärsi, nyt kyntää Tyrrhenin merta Iliot' Italiaan sekä voitetut vieden Penaatit: tuulet kiihottaos, ett' uppois laivojen keulat, tai aja nuo hajalleen sekä heittele ruumihit mereen! 70 Toist' on kymmentä varreltaan sulonymfia mulla, joist ihanimman sulle ma annan Deiopean, liittäen tuon sinuhun avioll', omakses ijäks lausun, kanssas viettämähän vuoks ansiojes ikäpäiväs kaikki ja saattamahan isäks sun ihanaisien lasten." 75 Aeolus vastaa: "Haltiatar, sun työsi on käskyn tutkia laatu, mut mun vain toivosi, käskysi täyttää! Mulle sa valtani suot, jumalainkin suosion saatat, sie minut myöskin teet jumalain aterjain osakkaaksi, vinhain myrskyinkin sä mun autoit hallitsijaksi." 80 Näinpä hän lausuttuaan löi valtikall' ontelon vuoren syrjähän; ryntäsi tuulet nyt kuni riehuva joukko sinne, joss' auk' oli tie, rajuten vihurillansa mailla. Laskeupi merellen suvituuli ja myrskysä louna, myös itä, yhdessä nuo meren meuruavat syvänteetkin, 85 rannalle vyöryttäen yhä karjaspäit' jyrinällä. Tästäpä miesten huuto ja köysien vinkuna syntyy. Äkkiä peittävät pilvet Teukroilt' taivon ja päivän; laskeutuu merellen nyt synkeä yö, sysimusta. Maannavat jyrskähtävät, särähtyy säkeneihinsä taivas: 90 kaikkipa miehillen tuhon joutusan rientävän uhkaa. Aeneaan jäsenet vilust' äkkiä kohmehen käyvät. Huoaten nostaa hän molemmat kädet taivoa kohden, näin nimeten: "Oi, kolmasti, neljästi onnelliset ne, Troijan, joill' yleväin oli sallittu muurien luona 95 kuoll' isien näkyviss'! Oi, sie Danaoin uros uljas, Tydeon poika, ma miks' en hukkua Ilioss' saanut enkä sun kättes kautta jo siellä mun henkeni heittää, joss' on julman Akhilleen keiholta kaatunut Hektor, voimakas Sarpedon — sekä joss' Simoïs-joki huuhtoo 100 aaltojens' all' urosten asehet sekä jäntevät ruumiit?" Näin hänen lausuissaan ulisten lyö pohjonen myrsky äkkiä purjeihin sekä laineit' tähtihin nostaa. Airot murskahuvat ja nyt kääntyvi keula ja laine laitahan roiskahtaa sekä jyrkkänä vuorena uhkaa. 105 Nuo ovat aaltojen harjalla, näill' on maa näkyvissä lainetten välyksessä ja hiekalla telmivät tyrskyt. Kolmet temmattuaan Suvi töytäyttää salasärkkiin, särkkiin, joit' Itaalot meren keskus-alttariks kutsuu: hirveä harjannet ulapalla; mut laivoa kolme 120 seljältä Syrtteihin Itä tunkee (surkea nähdä), rannoillen sysäten, ja ne hiekan vallilla kiertää. Sen, joka Lykiolaiset, Oronteenkin vakamielen kantoi, jäljestä päin hänen nähden hirveä laine peittää: järkähtyy sekä suin päin aaltohon suistuu 115 nyt perämies; mut paikallaan alus kertoa kolme kierryttyään vajos viimein ahneesen kurimukseen. Harvoja nähdään uiskelevan enähän ulapalla; uiskeli laudat vain, urosten asehet, varat Troijan. Ilionein tukevan aluksen ynn' urhon Akhaten, 120 myöskin Abaan sekä sen, ijäkäs samos jolla Aletes, voittaa myrsky ja kaikki ne liitteill' löyhentyneillä vett' imevät tuhokasta ja rappeuvat rakoloihin. Vihdoin suurella pauhulla kuohoavaks meren huomaa, hyisenkin rajusään Neptunus ja syöveri pohjain 125 liiaksi liikkuvan. Silloin aallon harjalta nostaa leppeän pääns' sekä kummastuen merellen tähystääpi. Huomaa Aeneaan alukset hajallaan yli seljän, aaltojen, taivonki uhkaaman tuhon vaarassa Teukrot. Kohtapa arvaa sen veli Junon kiukkujen syyksi. 130 Luokseen Lännen kuin Idän kutsui; näin nimes sitten: "Näink' ylen luotatten muka korkeahan sukuhunne? Maan sekä taivaan vain sekaluttain heitellä, tuulet, rohkeatten, jopa vain luvattain mokomat vesivuoret nostaa! Kyllä mä teit' —! Mut on hillittävät toki aallot. 135 Ett' edespäin toki niin hyvin suoria moisista töistä! Tiehenne suoritkaa, kuninkaallenne viestinä vieden: ei merivaltaa häll' ole, vaan mull', Onnetar suonut, mullepa julman kolm'kärenkin! Hänen vallassa olkoot, Kaakkoinen, kotiluolanne; Aeolus kerskukohon siell' 140 linnassaan sekä hallitkoon vihurein komeroita!" Näin nimeten nopeasti hän tyynentää meren kuohut, pilvetkin pimeät hajottain palauttavi päivän. Cymothoe sekä Triton työntävät kaikilla voimin laivoja särkiltä pois; heit' auttaa kolm'kärellään hän; 145 aukaisee, tyventäin meren, Syrttien hiekkaset renkaat: sittepä rattaillaan meren selkää lentäen kiitää. Niinkuin suuressa kansassa joskus, noustua melskeen, rahvas kurja ja raaka kun raivoissaan elämöipi: soihdut jo lentelevät, kivetkin jopa; tuop' aseheita 150 raivo: jos silloin nää osuvat näkemään uron hurskaan, ansiokkaan, niin ääneti kuulevat hörkössä korvat; mieliä johtaa hän sanoillaan, tyvennyttävi rinnat: näin asettui ulapan koko pauhina; katsoen sitten taas merellen, isä, pilvettömään siniseen ylä-ilmaan 155 ohjailee hevoset sekä vaunussa lentäen liitää. Aeneaan väsyneet toverit, lähisimpähän rantaan pyrkien päästäkseen, Libyan maan kääntyvät seutuun. Pitkänpä vuonon pääss' sia on; sen luo satamaksi saari, jonk' rantoja vastaan törmättyään meren aallot 160 murtuen haarouvat täst' tuon etäisiin lahermoihin. Laajat siellä ja tääll' ovat kalliot; taivasta kohden tunturit päällekkäin ylenee; mut vuorien juurell' laajalti on meri tyyn'; on vuorella aukea tanner välkkyävän salon keskellä; siellä on synkeän jylhä 165 horhon kalve ja vastassa paatten kattama luola; — tääll' ovat läikkyvät lähteet, luonnonki veistoa istuin louhessa: nymfien kotj. Ei laivoja oo väsyneitä tarvis ankkurihin tai nuorihin kytkeä täällä. Tännepä kokoon haalitun seitsemän laivansa kanssa 170 Aeneas tuli: maallen päästyä riemastuneina rientävät kilpahan Teukrot rannoillen halutuille, hiekalle laskeakseen meren hyydyttämät jäsenensä. Ens' kypenenpä Akhates iskeä nyt pirahutti, tartuttain tulen lehtihin siitä hän kuivia otti 175 luoksensa sytykkeitä ja liehtoi taulasta liekin. Veestäpä viljoa turmeltunutta ja jauhomaneuvot tuovat vaivoistaan väsyneinä ja aikovat sitten liekillä kuivattaa hedelmät ja ne paasilla survoo. Vuorelle Aeneas kavuten tähän aikahan katsoo 180 aavallen ulapall' ylen ympäri, josko hän huomais tuulen vieminä Antheiaan tahi Frygialaisten haaksia, tai Kapyn tai aseheit' takakeulalla Kaikon. Ei näe laivaakaan, mut huomaa rannalla kolme hirveä harhoavan; heti näiden jälkehen seuraa 185 aimosa lauma, mi laitumenaan piti laaksoa laajaa. Hän pysähtyin käsilleen heti tempaa joutusat nuolet, joutsen ja keihäät, joit' oli kantanut kelpo Akhates; johtajat ensinkin kenokaulat ja haarukkasarvet kaataa, muitakin sitten, kaikottain koko joukon 190 ampuen karkoittaa pakohon viheräisihin metsiin; eik' sinis hän lopeta, kunis kaatoi seitsemän aimo raavasta maahan ja näin sai kullekin laivalle yhden. Sieltä hän valkamahan läks, joss' omilleen jakoi saaliin. Viinejä, joit' oli oiva Acestes kaatanut leiliin, 195 rannalla Trinakrian heill' antaen muonaksi matkaan, kaataa; sitten näin lohuttaa murehelliset mielet: "Oi toverit, kova kohtalohan jo on tuttumme vanha, oi kamalampia nähneet, suonee kai lopun luoja näillenkin, kiviriutat kun pauhavat nähdä jo saitte; 200 Scyllan kauheat luodot ja Kykloopeinki te paadet saitte jo kestää! Uljastukaat sekä pankate mustat pois murehet! Ehk' joskus hauska on näitäkin muistaa. Kohtalojen monenlaisten ja niin monen rettelön kautta aijomme ain' Latioon ast', joss' on Sallima meille 205 säätänyt rauhaisat majat; siellä on nouseva Troija. Mielenne karkaiskaat ilosempaa toivoen aikaa!" Lausui näin ja hän huolista sairaana sydämessään toivoa teeskeli, mut syvän murheens' rintahan kätki. Saaliisen käsin käyvät ja einetten varustukseen: 210 taljoja kyljiltä nylkien, paljastavat sisälmykset; näit' osa pilkkoo, vartahasen palat värjyvät pistää; rannalle kattilan muut asettaa sekä laittavat valkeen. Voimia virkistävät aterjalla ja nurmella loikoin nauttivat viiniä kyllin ja riistaansa maukasta. 215 Sitte kun poistettiin halu ruokaan, vietihin pöydät, ystävistään kadonneista he juttelivat pakinoiden, häilyen toivon kuin pelon kesken, heit' elävikskö vaiko jo uskoisivat kadonneiks eik' kuuluviks koskaan. Hurskas Aeneas erittäinkin tarkan Oronteen 220 surmaa huokasi tai Amykon tai muisteli kurjaa onnea Lykon ja urhon Gyaan sekä urhon Kloanthon. Hän jopa päätti, kun Juppiter nyt sinitaivolta katsoin merta purjehikasta ja siinteleväisiä maita, rantoja suuriakin sukukuntia, kannella taivaan 225 seisahtuu, Libyankin seutuhun katsehens' suuntaa. Hällepä mielessään täänlaisia huolehtivalle surren, kyynelten sulosilmissä kimmeltäessä, näin Venus lausuu: "Sie, joka ihmisten, jumalainkin kohtalot hallitset sekä peljästytät salamalla, 230 kuinkapa Aeneakseni niin sua vastahan rikkoi, kuinkapa rikkoivat Teukrot, joilt' onnettomilta Italian vuoks telkeillään koko maailman piiri? Varmahan Roomalaisia näist' on nouseva joskus, vuosien viertyä on Teukroin suvust' urhoja taasen 235 syntyvä, jotk' ovat maat, meret saattavat valtahans'; niinhän sie lupasit. Mikä syy, oi taattoni, mielesi muutti? Tuo lohutuksena Troijan surkean sortuman vuoksi itselläin oli, onnella punnita onnettomuutta. Mut sama kuitenkin kova onni nyt vainovi heitä. 240 Minkäpä vaivoillen lopun suot, oi valtias suuri? Saattihan Antenorkin, Akhivein keskeltä karkuun päästyä, tunkea onnellisest' Illyrialaisten lahden, Liburnein myös sydänseutujen kautta, Timavon virranki voittaa, jossa se pauhulla yhdeksän-suisna 245 tunkeutuu merehen, vesin vieruja paisuvinensa painaen. Tänne hän kaupungin Paduan teki Teukroin suojaks, kansallekin sai arvon ja Dardanolaisten taistelut päätti; nyt tyynenä vienoa rauhoa nauttii. Vaan me sun heimos, joill' olet myöntänyt taivahan suojan, 250 sitte kun hukkuivat alukset (kamalaa!), yhen kiukkuin vuoks hylätään, etähäll' ajetaan pois Italiasta! Hurskauden sekö palkka on? Näink' meit' autat sä valtaan?" Tällepä ihmisten isä kuin jumalain hymyellen muodolla, joll' yhä hän seestääpi myrskyt ja taivaan, 255 suutelon tyttärelleen suo; sitten lausuvi näitä: "Poistaos pelkosi pois, Cytherea, on sukus onni muuttumaton; sä Lavinon vannotut muurit ja linnan näet sekä Aeneaan jalon viel' ylös taivahan tähtiin saatat; ei vähänkään ole mieleni muuttunut vielä! 260 Aeneas, näet, — kerron, kun sua tuo suru kalvaa, laajemmin julistain tulevaiset Salliman säännöt —, kestävä on kamalan sodan Italiassa ja julmat kansat on lyövä ja miehille luova lait sekä linnat, herrana kun Lation kesä löytääpi hänet kolmas, 265 kun kulunut on talvea kolm' Rutulein kukistuksest'. Poikapa Askanius, jota myös on kutsuttu Juloks, — Uus hän olj, kun mahtava viel' oli Ilion valta —, kuukautten kuluessa se kolmetkymmentä vuotta hallitsee sekä vallan Lavinon linnasta siirtää 270 Alba-Longaan; sitte sen kiertää muurilla vahvaks. Kolme jo sataa vuott' on hoitanut Hektorin kansa Albaa, kun papitar kuninkaallinen, Mars'ista raskas, Ilia siittävi kaksoiset. Romulus siten syntyy; tää puetettuna kellertävän suden-, hoitajans', taljaan, 275 vallan itselleen anastaa, perustain varustukset; kansanpa taas nimens' jälkehen Roomalaisiksi kutsuu. En rajotusta enk' heill' ajan määrää tahdo ma panna, vallan äärettömän heill' annan. Sittenpä Juno, nyt joka merta ja maata ja taivasta kiukuten kiusaa, 280 toiseks muuttavi mielens' ja Roomalaisia vaippaan vaadehdittuja maailman herroina kanssani suosii. Niin on päätetty. On ajan viertyä joutuva aika, jolloin Assarakon suku on yli kuulun Mykenen, Ftian ja voitetun Argoksen yli hallitsemassa. 285 Kerran syntyvi Troijan heimosta kuulusa Caesar, jonk' on valtaa vaan meri, mainetta estävä tähdet; (Julius, johtunut tuo nimi on nimest' aimon Julon). Kerran Olympoon tään varakkaan Idänmaan tavaroista varmahan viet, johon uhraillaan lupauksia hälle. 290 Silloin raukeavat sodat, ankehikkaat ajat poistuu. Muinais Usko ja Vesta ja Remon kanssa Qvirinus määräävät lakiloita ja rautasin kahlehin julman telkeävät Sodan portit. Tuo syäntyin perin julmaks istuupi kamaloill' asehillaan; ett' takoaan sa'at 295 kytkevät vaskiset kahleet, siks verisuisna se raivoo." Näin nimeten lähettää sitt' taivolta Maijasta siinneen toimittamaan, ett' Teukrille maat sekä Karthagon nuori kaupunki auk' avattaisiin eik' heit' tietämätönnä onnesta Dido maaltansa häätäis. Tää läpi ilman 300 siivillä lennettyään Libyan pian rantahan saapui. Käskynsä täyttää; Puunialaisten siis heti mielet tahdosta lauhtuivat jumalan. Etenkin kuninkaatar leppeän, rauhaisen sydämen saa Teukroja kohtaan. Vaan vaka Aeneas, yli yön ajateltua paljon, 305 päivän koitossa tutkimahan läks outoa seutuu, millekä rannallen taas tuulen tuomana joutui, ketkäpä tääll' asukkaat, pedotkos (maa jylhälle näytti) vai inehmot, — tovereinsa hän tiedoks tutkia päättää. Ontelon kallion suojahan lehtoiseen sekä jylhään 310 lahteen, tihkeän metsän varjohon laivansa kätkee: itseppä kumpaakin levykärkistä keihästä kantain lähtee, mut jälessään vaan seuraa yksin Akhates. Hällepä yhtyypi lehon keskessä äitinsä vastaan, neitona muodoltaan sekä Spartan impyen kuosiin 315 vaadehdittuna, tai kuni Harpalyke hevot ohjaa thrakialaiset, ku juosten kiitävänkin Idän voittaa. Riippui metsästäjän tapahan olallaan soma jousi, vaan hajan liehumahan jäi suortuvans' tuulien valtaan; polvensa paljastui, kun vyöll' oli solmittu lieve. 320 Ensiksi lausuu: "Nuoret miehet, o kertote mulle, näittekö eksynehen sisaristani täällä te jonkun, kantavan seljässä viintä ja täplikäst' ilveksen taljaa, taikk' ajavan kajotellen karjua vaahtoavaista?" Niin Venus; vastoamaan nyt näin Venuksen kävi poika: 325 "En ole yhtään kuullut en nähnyt sun sisaristas, — miks sua kutsuisin? — oi neito; sill' ei ole kasvos eik' sulo-äänesi ihmisenlainen. O, hengetär varmaan, tai sisar Febon? Tai joku nymfain heimoa olnet? Suopusa oo, kuka lienetkään sekä tuskamme poista; 330 neuvoos, minkäpä. taivahan alle nyt tai mihin maahan joudumme viimeinkin? Maan, kansan tuntematonna eksymme tännekkin kovan myrskyn vainoellessa. Uhreja täst' useoita me uhraamm' alttariloilles." Nyt Venus lausui: "Moinen kunnia mulle on liikaa. 335 Punein neidollahan vain on tapa kantoa viintä, kääriä pohkeillen ylevän purppuraisen kothurnon. Punien valtion sie näet ynnä Agenorin linnan: tää Libyan on maata, mi voittamaton sodass' onpi. Valtiot' ohjaa Tyron linnasta veljensä tähden 340 paennut Dido. Suuri on vääryys, mutkaset vehkeet! Päällisin puolin vain siis kerron seikkojen juonen! Konnuiltaan Tyrolaisista rikkain täll' olj Sykhaeus puolisonaan; sitä onneton lemmitsi mahdottomasti; neitona Didon häll' isä soi sekä ens' aviolla 345 tuohon liitti; mut silloin Tyrossa hallitsi veljens' Pygmalion, rikoksilt' ihan verraton kaikista muista. Näiden keskuuteen tora syttyi. Tuopa Sykhaeon, kullan vimmasta hulluna julmasti alttarin eessä, huolien siskostaan vähät, aavistamattoman murhaa 350 miekalla; kau'anpa tuo työns' peitti ja sairastavaisen lempivän valheitaan valaen, yhä toivolla petti. Vaan surevan unihin tuli haittaamattoman haamu, häll' osotellen kalveat kasvonsa ihmehen lailla: kauhean alttarin luona se miekoin puhkotun rinnan 355 näytti ja tuon salaisen teon paljasti näin kokonansa. Käskee tään pakohon heti rientää pois kotimaalta, tien varaks julkaisten häll' aarnio-aartehet maasta, aartehiston ihan suunnattoman hopeaa sekä kultaa. Tuostapa kauhistuin Dido paon kumppanit hankkii. 360 Yhtyvät julmaan joill' olj tyranniin kauhea kammo tai iso pelko; he ryöstävät, mitk' käsilleen osui laivat, kullalla lastatakseen; näin ahnehen Pygmalionin matkustavat merell' aarteet: nainen on kepposen päänä. Seutuun nää tulivat, joss' aimosat vallit sa nyt näet, 365 jossa sä Karthagon näet nuoren nousevan ilmaan, paikkaa ostettuaan, — min vuoksi sen on nimi Byrsa — vaan sen verta, min voisivat härjän vuodalla kiertää. Mut ketä its' oletten tai mistä te saavutte maasta, minnekä matkanne on?" Nyt näitäpä tiedustavalle 370 huoahtain syvähän näin Aeneas nimeääpi: "Jos, oi haltiatar, mun ens' alust' alkaen täytyis kertoa, aikasikin sua myöntäis vaivamme kuulla, ennenpä taivahan Vesper illan vaipalla peittäisi Meidät vanhasta Troijasta (jos nimi Troijan on teille 375 kuulunut koskaan), heitellyt meren aavojen kautta, rannalle täll' Libyan väkivaltanen paiskasi myrsky. Oon vaka Aeneas, ku Penaatit vien vihamiehilt' taltunehet aluksill'; on maineeni yli ilmain kuulu. Ma Italiaan pyrin; Juppiter on sukun' alku. 380 Kaksikin kymmentä meill' oli laivaa, kun Frygi-merta laskin, viittailless' emon tietä, mun onneni huostaan; tuskinpa seitsemän nyt Idän myrskyltä meill' enähän jäi. Outona, köyhänä kuljeksin Libyan erämaita, Euroopan sekä Aasian hylkynä." Eip' valitustaan 385 sietää voi Venus, mut täten poikoans' keskeyttääpi: "Kenpä sä lienetkään, en luule ma sun elon ilmaa hengittävän jumalain yli tahdon, kun tännekin pääsit. Matkasi jatka ja mee kuningattaren linnahan täältä! Sulle ma kumppanis säilynehiksi ja laivasi saavas 390 ilmotan; sillä ne tuulten kääntyess' ehtivät suojaan, jos vain vanhemmat mull' ennustus-opin oikein neuvoi. Näetkös joutsenparven leikkiä lyövän, joit' oli Juppiterin ylä-ilmasta syöksyvä lintu taivolla vainossa; saavuttaneen' eli saavuttamassa 395 heidät juuri sä nyt näet pitkässä sarjassa maata. Niinkuin nää palatessaan taivaall' leikkiä lyövät suihkavin siivin ladellen sekä sorjasti laulain, niinpä sun laivasi myös sekä varmat miehesi lienee valkamassaan tahi täysin purjehin rientävät sinne. 400 Astuos vaan vakavast' edespäin, mihin tiesi sun viekin!" Virkki ja kääntyessään hoht kaulansa ruusuväreissä, ambrosiaa jumalallista tuoksui suortuvans' pitkät; jalvoilleen alas laskihe lieve. Hän julkasi kohta käynnillä haltiatart' ihan selvään. Niin pian kuin nyt 405 äitinsä tunsi, hän surren kaipail erkanevaista: "Miks, oi julma, sa myös mua tyhjine haamunes peijaat poikoas niin usehin? Miks emme me yhtehen kättä liittää tai tosilauseit' taida kuulla ja vaihtaa?" Näin valitettuahan päin muureja suunnitti tiensä. 410 Vaan Venus matkustavaiset synkkään pilvehen peitti, umpehen verhoillen, tiheään sumuvaippahan kätkein, ettei kenkään nähdä heit' tahi kohdata voisi, matkoa viivyttää tahi tutkailla tulon syitä. Ylvänä sitte hän läks Pafohon, näkemään ilomieliä 415 huoneitaan sekä temppeliään, joss' saabealainen suitsutus tuoksusi hälle ja kukkais-kiehkurat tuoreet. Sillävälin polun johtoa myöten he riensivät matkaan. Vihdoin vuorellen kapuaat, ylemmäks joka linnaa nousevi, ynn' ylähält' tähystäät varustuksia täältä. 420 Siin' hovit Aeneaan imeheks, mökit joss' oli ennen; portteja ihmeksii, hälinää, katujen kivitystä. Kiireessään väki hyörivi; muureja laittavat yhdet; linnoa vahvistavat käsin paasia vierettämällä; huoneellen tilan yks osa etsii, sen ojin kiertäin; 425 tuoll' on tuomarien, pyhänraadin, senaatinki vaali; toiset kaivoivat satamaa ja teaatterillen muut korkeeta kivijalkaa veist, jätinmois-pilareita vuorista murs, joill' aikovat näyttölavaa koristella: kuin mehiläisetkin kevähän kukasrikkahass' maassa, 430 päivän poudassa puuhaavat sekä vaurastuneita poikia saattavat tai kun noutavat kirkasta mettä, tuppaillen sulonektarillaan komeroitansa täyteen, taikkapa korjaavat tulevain takat tai sotarinnan tehtyä, nää urosain väen laiskan patsahast' estäät: 435 kiehuvi työ, mesinummen haiskahtaa kukosteelta. "Onnelliset, oi, joiden jo nousevat muurit!" nyt lausuu Aeneas sekä linnan torneihin ylös katsoo. Kulkee pilvehen verhottuneena ja, yhtyen miehiin, hänt' ei (kummaa kas!) väen keskessä kenkänä huomaa. 440 Kaupungin sisustass' oli sangen varjosa puisto, joss' olivat vihurein sekä myrskyn heittämät Puunit, löynnehet vasta nyt merkin tuon, vikevän hevon pään ja jost' oli ennustanut jalo Juno; olj näin, näet, kansaa niin sotamaine kuin elon-onnikin seurova aina. 445 Temppelin Junollen komean tähän sidonilainen Dido nyt laittoi, lahjoist' uhkean, suositun varsin; joll' oli vaskesta kynnys ja vaskiset olj ovipielet portaitten yli; vask'ovetkin narisit saranoillaan. Oottelemattoman puiston ilmaus laimensi vasta 450 pelvon; täälläpä Aeneas taas toivoa tohti onnellisuutta ja onnettomuudess' se mielensä rohkais. Sillä kun tähdystelee, kuningattaren joutumist' oottain, suuressa templissä kaiken ja kaupungin upeutta, taide-niekkojen kun käsitöitä hän suuria katsoo, 455 ihmeekseen siell' Ilion taistelut järjestetyiksi huomas ja ehtineheks sodan, Atridain, Priamonkin, näillen julman Akhilleen mainehen maailman ääriin. Seisahtui sekä kyynelsilmin hän äänsi: "Mi paikka tai surujamm' mikä nurkk' ei viel' ole täynnä, Akhates? 460 Tuoll' on, kas, Priamus! On täälläkin hurskahall' arvo; täälläkin liikuttaa voi sääl' inehmolliset mielet. Pelkosi poista; on onneksi joksikin meille se maine!" Näin nimes; hartaasti kuvauksien muotoja katsoin huokas ja antoi kyynelvirran kasvoja kastaa. 465 Sillä hän huomas, kuinkapa Hellenit Pergamon luona taistellen pakenee, mut Troijan nuoriso vainoo; tääll' ajoi taas Frygilaisia takaa uljas Akhilles. Täst' etemmäks vähän matkaa hän surukseen näki Rheson teltatkin lumivalkeat, joissa sen, ens'unessansa, 470 tappoi Tydeolainen raivoillen verisesti, kuin hän vei tuliset hevot leiriins', ennenkun Troijan laidun ne syötti ja Xanthuksen joki eht janon jäähtää. Toisella puolellaan Troilus, kadotettua aseet, — poijut parka, kun taisteluhun Akhilleen kera ryhtyi —, 475 kiitääpi paeten; selällään ulos vaunusta roikkuin, ohjia sittenkin pitelee: maan pintoa laahas tukka ja kaula ja kaatunut keihäs uurteli multaa. Närkkähän Pallaksen sill'aikaa astuvat templiin Ilion naiset nyt hajahapsin tuoss'; suruharsoon 480 vaadehdittuna, vaikerrellen he rintojans' löivät. Kylmänä haltiatar vain tuijottaa kohen maata. Kolmasti Ilion muurein ympäri raastettuansa Hektorin hengettömän möi ruumihin kullast' Akhilles. Silloin vasta hän aivan rintansa pohjasta huokas, 485 kun näki loistokkaan asun, vaunut ja ystävän ruumiin, kun Priamon käsiään näki heikkoja nostavan maassa. Tunsipa itsensäkin päämiesten joukoss' Akhivein, joukkojakin Itämaan, asehet tuns Memnonin mustan. Tuolla Amazonien väen kuumois-kilpine johtaa 490 raivosa Penthesileia ja joukkojen keskessä kiitää, vyöllään kultaisellansa kiinnittäen sulorinnat, impi, jok' yhtymähän sotahan urosten kera rohkes. Näitä kun Aeneas imehtiipi nyt dardanolainen, kun ihastellen, hämmästyen yhä ääneti katsoo, 495 niin kuninkaatar, tuo ylen kukkea Dido jo templiin saa, jota jäljestä seuraa nuorien miehien joukko. Eurotan kuni varrella tai kuni Cynthian mäellä vie väkeänsä Diana ja kuin lukemattomat seuraa Luonnottaret sitä siellä ja täällä; hän kantavi viintä 500 harteillaan sekä astuen kaikk' jumalattaret voittaa; hiljaisestapa riemusta paisuu rinta Latonan; semmoinen oli Dido, kun kansan keskessä kulki, kiirehti töit' ilosesti ja hallituksen asioita. Sitt' ovellen jumalattaren, temppelin holvien suojaan, 505 suojaankin asetten hän valtio-istumell' istuu. Säätää oikeuden sekä lain, myös miehille töitä määräilee tasan tunnollisest' tahi arvalla päättää; äkkiä Aeneas väkijoukon kun tunkien huomaa tuovan Anthean, Sergeston sekä urhon Kloanthon, 510 kuin myös muitakin, joit' oli aavalta synkeä myrsky heitellyt etärannoillen, ajaen erillensä. Tuostapa hämmästyi hän, tuostapa valtas Akhaten pelko ja riemu; he kiihkeesti kätehen käden liittää tahtoivat, vaan mieltänsä häiritsee epätieto. 515 Mielensä malttain katselevat utupilvestä, minkä onnen nyt saavuttais urohot, mihin jättivät laivat, miks tulivat? — Valitut näet pursista kaikista miehet saapuivat anoen sekä huutaen pyrkivät templiin. Tultuahan sisähän, kun heill' lupa lausua suotiin, 520 vanhin Ilioneys näin tyynellä mielellä alkaa: "Oi kuninkaatar, jollenka uuden laittoa linnan Juppiter soi, kopeoitakin kansoja hillitä lailla, Troijan miespoloset sua viskellyt merimyrskyin, pyydämme: hillitkös alukset poroks polttelemasta, 525 hurskasta heimoa sääst' ynn' asjamme tarkkahan tutki! Emmepä ryöstelemään Libyan Penateita me tulleet tai merirosvoin moisina saalista pursihin viemään; ei ole voitettuin väki moinen ja röykkeä mieli. Paikka on, — Hesperiaks sitä Kreikanmaan väki kutsuu, 530 kuulusa maa, mahikas asehilta ja maan hedelmiltä, Eenotrit ovat sen asukkaita, — nyt Italiaksi kutsuvan mainitahan väen päällikköns' nimen jälkeen. Tänn' oli matkamme; äkkiä kun Itä nousi ja myrskyäväisenä meidät 535 vei kariloille ja myrskyn pauhaavan vihureilla saattaen voimakkaiks meren aallot eksytti särkkäin keskehen. Muutamat vain tähän rannoillenne me saatiin. Mut mi on ihmisten suku tää? Mikä sallivi maa niin armotont' tapaa? Eip' edes siedetä rannalle nousta, 540 seisahtaa evätään, sotahan yrittäin, lähimaahan. Jos ylenkatsotten inehmoin suvun tai aseheitaan, peljätkäät jumaloit' toki, jotk' hyvän kuin pahan muistaa! Meill' oli Aeneas kuninkaanamme; ei sitä kenkään hurskaamp' ollut eik' asetaidoltaan etevämpi; 545 täänpä jos miehen Sallima säästi ja viel' eloss' on hän eikäpä sortunut viel' ole Tuonen julmahan varjoon, varmaankin katusitten velvollisuutenne laimin lyöneenne! Viel' onhan Sicilian seutuvill' linnat, pientarehet sekä kuulusa Troijan heimost' Acestes. 550 Kiskoa maallen suo siis tuulien murtamat laivat, hirsiä hankkia myös salomaista ja airoja veistää; sittenpä löyttyä taas kuninkaamme ja kumppanuksemme, lähdemm' Italiaan iloten Lation alueille; vaan jos onnemme raukes ja sunkin, oi isä Teukroin, 555 peittänyt on Libyan meri eik' enähän ole toivoo, niinpä Sikulien raumaan, valmeihin asunnoihin, josta me saimme, Acestes valtian luo palajamme!" Näin sanel Ilioneys; muut suostumustaan sorinallaan näyttivät Dardanidat. 560 Didopa vastas näin lyhyeen, alas silmänsä luoden: "Teukrot, poistote pois sydämestänne pelko ja huoli! Valtion nuoruus, vaaratki, näet, pakottaa mua näihin huolihin, vahtimahan rajat laajalti tarkkahan tuiki. Kenp' ei Aeneaan suvun, kenp' ei tuntisi Troijan 565 kaupungin hyvät miehet ja semmoisen sodan kauhut? Eip' ole Puuneinkaan sydän niin kiven kalttanen eikä aurinko Tyrialaistenkaan niin kaukana paista! Suuren Hesperian jos, taikka Saturnus'en pellot, taikkapa toivotten Erykon rajat, taikka Acesteen 570 saavuttaa, varallain teit' auttaen rauhassa lasken. Tai ehk! mieluummin asettuisitte kanssani tänne? Teidän on kaupunki silloin; maall' aluksenn' nyäskäätte! Yhdenpä arvon saa mult' Teukrot kuin Tyrilaiset. Joskopa Aeneas kuningas saman heittona myrskyn 575 saapusi tänne! Ma rantoja pitkin etsijät laitan, käskenpä myös hakemaan Libyan etäsimmätki nurkat, jos se ehk' kaupunkiin tahi metsihin eksynyt oisi." Näistäpä nyt sykähtää sydän niin urokkaisen Akhaten kuin isän Aeneaan; jopa pilvestä tahtovat varsin 580 lähteä. Ensinnä näin nimes Aenealle Akhates: "Oi, jumalattaren poika, mi arvelu mielehes juontuu? Kaikkihan tallella on; alukset, toveris takasin sait! Yks vain puuttuu, jonk' meren aavalla seljällä näimme hukkunehen; mut muu tapahtuu emos lausuman jälkeen." 585 Tuskin sen lausunut olj, kun äkkiä verhova pilvi usmana suoltuen, kirkkaan taivahan kannelle haihtui. Seisoo Aeneas, helosan valon loistossa hohtain, kasvoiltaan sekä harteiltansakin haltianmoisna; äitipä tään pojalleen suo nuoruuden verevyyden, 590 loihtii hiustenkin ihanuuden ja luo sulon silmiin: niinkuin norsunluun tahi Paroksen kiven saattaa tai hopean somistaa hyvin juotettu keltanen kulta. Sitten Didon puolehen kääntyen äkkiä lausui, hämmästyttäen kaikkia: "Tuo, jota etsitte, täss' on 595 Troijan Aeneas, Libyan rajusääst' avitettu. Oi sinä ainoa, vielä mi Troijan tuskia säälit, meitäkin kun, Danaoin karikkeita, ku mailla, merillä kaikkea tuskaa nähnehet oomme, sä köyhinä tahdot kaupungis, kotos suojahan ottaa; ei ole meidän 600 tarpehen kiittää, oi sua Dido, ansios jälkeen, eikäpä Dardanonkaan suvun maailmaan hajotellun! Sua jumalat, jos vainen hurskait' oottavi mikään ansiopalkka ja löytyy oikeuden omatunto, varmahan palkitsevat! Oi aikoa onnellisinta, 605 sie jona synnyit ja semmoiseks sinut vanhemmat saivat! Siks kuni laskeuvat merehen joet, siks kuni lankee laaksohon vuorten varjo ja kiiltävät taivahan tähdet, aina sun kunnias maine ja kiitollisuutemme kestää, missäpä vain asusin!" — Nimes näin sekä Ilioneystä 610 kätteli oikeallaan, vasemellaanpa Serestusta, sitte Gyaan sekä urhon Kloanthon jälkehen muita. Sidonilainenpa Dido hämmästyi näköään ens', sitt' täänmois-urohon epä-onnea; nytpä hän lausui: "Miks sua vaivaakin, jumalattaren poika, tok' aina 625 vastus? Millinen voim' yhä outohon rantahan työntää? Ootko se Aeneas, min sai Venus kukkea tuonoin Troijan Ankhisell' Frygian Simoïs-joen luona? Muistanpa Teukron maastaan karkoitettuna tulleen Sidonihin, jost' taasen hän valtansa uudisti Belon 420 turvissa. Silloinhan isä Belus Cyperin saaren ryösti ja voitettuaan sen sitten halttuhuns' otti. Siitäpä vuodesta ast' yhä Troijan kaupungin vaiheet tuntenut oon, nimes ynnä Pelasgeinkin kuningasten. Mainitsihan vihamieskin Teukroja kiittelemällä, 425 syntynsäkin Teukron ikiheimosta koetteli johtaa. Siksipä nuoret miehet, tulkaatte majahamme! Kautt' useain koetuksien on muakin sama onni vainonnut, kunis mun soi seisahtuu tähän maahan. Oppinut oon, surut nähneenä, toki onnetont' auttaan!" 630 Näin nimeää; sitt' Aeneaan hovihinsa jo saattaa, määrättyään jumalain ylistykseks temppeli-juhlan. Oiti hän rannallen lähettää parikymmentä härkää Aeneaan tovereille ja myös sata syöttilässikaa, ynn' emineen lihavaa karitsaa sata, tuohonpa Bakkhon 635 riemastuttavat lahjat. Vaan kuninkaallinen linna jo kaunistetaan komeasti, suojiinsa komeoihin kun valmistetaan hyvät kestit: siell' ovat loistavat purppurakatteet, taidolla tehdyt, pöytäkin on hopeainen; tään on veistetty kultaan 640 taattoin sankarityöt, eteväin tapauksien sarja, miessukujen kautt', ain' yhä muinaisest' alust' alkain. Aeneas, (sill' eip' isän rakkaus malttanut oottaa), laivoillen lähettääpi Akhaten joutuhun että kertois Askaniolle hän näitä ja tois hänet linnaan. 645 Armahass' Askanioss' on vaan isän hartahin huoli. Lahjojakin, pelastettuja Ilionin häviöstä, tuomahan käskee, kultakoruistaan kankean viitan, siihenpä hunnun, jonn' oli neulottu kiehkura kasvi, Argolais-Helenan koristuksia, joit' oli tuonut 650 Spartasta Pergamohon, avioon evättyyn halutessaan; häll' imehdyttävät lahjat olj emons' antanut Leda: paits sitä valtikankin, jota Ilione oli muinoin, tuo Priamon tytär vanhin, kantanut, kaulanki koljeet helmistä, kultasen kaksjakosan ja timanttisen kruunun. 655 Laivoilta hakemaan noit' oitis läksi Akhates. Uusiap' aikeita Cytherea nyt arvellen tuumii, keinoa, kuink' kävis, muuttaen muodon ja kasvot Kupido Askanion asemesta ja näin kuningattaren rinnan lahjoillaan lumoais ja sen lemmen leimuhun hurmais. 660 On hovi mutkainen, kaksikielisetkin Tyrilaiset mielessä kuin viha Junon; se huoli hänt' yölläkin vaivaa. Siksipä lentosallen pojalleen hän näin puheleepi: "Poikani, voimani, sie mun ainoa mahtini suuri, sie, joka halveksit myös Juppiterin ukonnuolet, 665 turvaiten sinuhun apuas anon, tenhoas vaadin! Tiedäthän miten kaikillen meren äärille veljes Aeneas ajelluks on tullut, närkkähän Junon kiukkujen vuoks; useastihan sie suruhin' otit osaa. Häntäpä Puunien Dido nyt luonaan viivytteleepi, 670 lauseillaan imartain; mie Junon kestejä pelkään, ettei tässäkähän tapauksessa hän vihast' erkii. Vehkeillen siks ennen ma lemmen liekillä tahdon valloittaa kuningattaren, ettei muuttusi jollain lailla, mut Aeneast' kerallain sydämestänsä lempis. 675 Kuinka sen tehdä sä voisit, nyt siitä mun tuumani kuule! Rakkaan taattonsa käskystä sidonilaisehen linnaan mennä mun armaihin kuninkaallinen poikanen aikoo, jätteitä meren, Troijanki liekkein lahjaksi vieden. Vaivutetun unehen ma Cytheran saarehen vien tuon, 680 taikkapa Idalion mäen temppelihin hänet kätken, ettei juontani tietäis eik' sitä häiritä voisi. Vehkeillen siis muotoiseksensa yhdeksi yöksi vaihtuos, poikani, Askanion omistain tutut kasvot, että, kun ottaa sun sylihinsä hilpeä Dido, 685 herkkuinsa kuninkaallisten sekä viinien vaiheell', silloin kuin sepäellen sull' antaa herttaset suukot, lemmellä sen lumoat sekä rakkaus-kaiholla peijaat!" Rakkaan äitinsä käskyä totteli Amor ja siivet poisti ja ilkkuen käy teputtaa kuni poika Julus. 690 Vaan Venus Askanion jäseneihin vuodatti unta rauhaisaa, hänet, armastellen rintoa vasten, vie ylös Idahan lehikkoon, johon meiranten hentoin kukkien kalveesen, sulosaan lemuhun hänet kätkee. Kuunnellen emoaan ilomielin jo kulki Kupido, 695 lahjoja Didolle vieden Akhateen kanss' upeoita. Heidän jo saapuessaan, kuninkaatar kullatun sohvan sorjilla patjoill' istui, laskeuneena sen keskeen; myös isä Aeneas ja jo Troijan nuoriso yhtyi; kaikki he laskeuvat purpuraisillen aluksille. 700 Palveliat käsivettä ja leipää nyt koriloissa tuovat, pyyhkimetkin ylen hienosta kankahast' tehdyt. Myös viiskymment' on sisäpiikaa, virkana joill' on ruokien laittaminen sekä alttari-liekkien hoito; olj sata piikaa muut', yhen verran yhdenikäistä 705 palveliaa, jotk' kattavat pöydät ja täyttävät maljat. Tyrialaisistakin ilosuojihin yhtyvi monta; pyydettyinä he sohvihin istuivat koreoihin. Lahjoja Aeneaan sekä Juloakin ihaellaan, muotoa kaunoisen jumalan, sanojen somautta, 710 harsoa, huntua myös, johon neulottu kiehkura kasv' olj. Didopa varsinkin, tuo turmion aijotun uhri, ei voi täyttääkään haluaan, yhä kiihtyen katsoo lahjain nyt koreutta ja poikasenkin ihanuutta. Vaan kun jo Aeneaan, telien, oli kaulassa ollut, 715 kun isän erhettyneen se olj täyttänyt rakkaudella, Didon luo meni. Tääpä nyt silmillään, sydämellään riippui tuossa ja tuon sylihins' sulk tietämätönnä, haltia millainen polost' uhkas! Äitiä muistain tuo vähitellen jo haihduttamaan rupeaapi Sykhaeon 720 Didon mielestä, lempehen kiivahasen lumoellen unhottaneen sekä ammon aikoja tyynehen rinnan. Ruoalta päästyä kun levättiin sekä syrjähän pöydät vietihin, maljoja tuodaan, kukkasin kaunistetuita. Suojihin syntyypi häly: kaikahuviss' saliss' sointuu 725 laulu ja kultaillultapa laelta jo kiiltävät kirkkaat kruunut, ja loisteellaan vaha-soihdut voittavat yösen. Didopa maljan, sen timanteista ja kullasta raskaan, vaatii, sitt' tämän viinillä täyttää; Belosta asti tuota jo heimonsa käytti; nyt hiljaisuus hoviss' syntyy: 730 "Juppiter, vierasten lait määrännees taru kertoo, teeppä sä Puuneillen sekä Troijastakin eronneille, päivyt tää ilosaksi ja ainakin muistettavaksi! Lahjoittaos ilos Bakkho ja siekin ehtosa Juno! Viettööten tekin, Puunit, juhloa suosiollisna!" 735 Virkki ja pöydällen kaas viiniä tilkan ja ensin, uhrattuaan, sitä hiukan huulillansa hän maistaa; rohkaisten ojentaa Bitiolle sen sitten. Se julma tyhjensi vaahtoavan pikarin ihan tilkkahan asti; muut ylimykset sen jälkeen. Kultasta kannelta soitti 740 hapsikas Jopas niin kuin hänt' oli neuvonut Atlas. Lauleli retkiä kuun sekä auringon pimennykset; mist' on ihmissynty ja karjan ja vetten ja liekin, Arkturon, vesikkäin Hyadain, Otavais-parin tähtein, mintähden merehen niin varhain talvinen rientää 745 aurinko, taikkapa yö miten niin lyhenee kesäsillä. Puunit innokkaast' taputtaat, heit' Dardanot seuraa. Näin koko yön puhellen monenlaisia onneton Dido vietti ja huomaamattahan täyttyi rakkaudella: paljon kons' Priamosta hän tieteli, Hektoristai kons', 750 kons' mityset asehet oli, kun tuli Koittaren poika, milliset Diomedeen hevot ynnä min lainen Akhilles. "Noh, mut kertoileppa, o vieras, ens'alust' alkain", lausuu, "sie Danaoin kujehet, sukus onnettomuudet, ynn' omat seikkailus! Jopahan vuos seitsemäs vieree 755 harhaellessasi sun nyt kaikkea maata ja merta!"
Viitteet:
[1] Neljässä alkuvärsyssä, joista monet epäilevät, tokko ne ovatkaan Vergilion sepittämiä, viitataan runoilijamme sepittämiin teoksiin, nim. paimenlauluihinsa (Bukolika) ja oppirunoihinsa maanviljelyksestä (Georgika) sekä vihdoin käsillä oleviin Aeneidi-lauluihinsa. — Mars oli Roomalaisten sodanjumalan nimi.
V. 1. "Urohosta", nimittäin Aeneaasta, Ankhisen pojasta, joka oli Troijan etevimpiä urhoja ja jonka Verg. otaksuu Rooman kansan kanta-isäksi. — "Troija" oli kaupunki, jonka Kreikkalaiset n. v. 1184 e.Kr. hävittivät Vähässä Aasiassa.
V. 2. "Latio" (lue: Laatsio) oli sen maakunnan nimi, johon Rooman kaupunki oli perustettu.
V. 3. "Sallima" = Luoma, Kohtalo (roomal. Fatum) oli kaikkea johtava salainen valta, jonka säännösten alle ajateltiin jumalainkin täytyvän nöyrtyä.
V. 4. Juno, pääjumalan Juppiterin puoliso ja sisar, oli avioliittojen suojelija ja jumalattarista ylin.
V. 7. "Albalais-isät", s.o. Alba-Longan kaupungissa asuneet Roomalaisten esi-isät; Alba-Longan perustajaksi mainitaan Aeneaan poikaa Askaniusta, mutta Rooman kaupungin perustajaksi tuli tään jälkeläinen Romulus (n. v. 753 e.Kr.)
V. 13. Karthago oli ikivanhan Tyron kaupungin siirtolais-kaupunki, jonka Tyrosta paennut tyytymätön joukko oli naisen Didon johdon alla perustanut Libyan maakuntaan pohjois-Afrikassa (lähellä nykyistä Tunis-kaupunkia); tämä tapahtui historian otaksumisen mukaan vasta n. v. 880 e.Kr. — Tiber (nyk. Tevere) on virran nimi, jonka varrelle Rooma on perustettu.
V. 16. Samos oli eräs Kreikkalaisten asuma saari Egean meren pohjoispuolella, jossa Junolle osoitettiin suurinta kunnioitusta.
V. 19. "Teukroin" s.o. Troijalaisten; näin nimitetään Troijaisia välistä erään esi-isänsä Teukerin mukaan. — V:ssä 19 ja 20 tarkoitetaan roomalaista sotapäällikköä Scipiota (nuorempaa), joka v. 146 e.Kr. hävitti Junon suosiman Karthagon.
V. 22 "Parkat" = Onnettaret, joita oli 3, nimittäin: Klootho, joka kehräsi, Lakhesis, joka mittasi, ja Atropos, joka katkasi elämän onnen langan.
V. 24. Argos oli eräs Kreikan maan kaupunkeja; tässä, kuten usein muulloinkin, runoilijamme käyttää osan nimeä kokonaisen, Kreikan kansan asemasta. — Troijan sodan kertoo taru syntyneen näin: Kun Ftian kuningas Peleys ja merenneito Thetis viettivät häitään, kutsuttiin kaikki jumalat ja jumalattaret vieraiksi paitsi riidan jumalatarta Eris'tä, koska peljättiin hänen tapansa mukaan, häissä riidan nostavan. Tuosta vihoissansa viskasi Eris hääsuojaan kulta-omenan, jolle oli kirjoitettuna: "kauneimmalle." Jopa nousikin tästä riita, varsinkin kolmen etevimmän jumalattaren, Junon, Minervan ja Venuksen kesken, koska jokainen piti itsensä kauneimpana. Riidasta päästäkseen, päättivät he sen jättää Troijan kuninkaan Priamon pojan Paris'en ratkaistavaksi, ken heistä tuon kulta-omenan oli saapa. Tultuaan Pariksen luo, kun tämä oli parhaillaan isänsä laumoja kaitsemassa, koetti jokainen heistä lupauksillaan taivuttaa hänet puoleensa. Juno lupasi, jos hän kultaomenan saisi, Parikselle kunniaa ja valtaa, Minerva, viisauden jumalatar, viisautta, ja Venus (= Lemmetär), kauneuden jumalatar, kauneimman puolison. Paris antoi kulta-omenan Venukselle. Kiitokseksi tästä johti hän hänet Spartaan kuninkaan Menelaon luo vieraisiin, jolta Paris sittemmin ryösti hänen puolisonsa, sen ajan kauneimman naisen, Helenan, ja vei hänet Troijaan. Tätä vääryyttä kostamaan nousi koko Kreikan kansa ja siitä sai Troijan sota alkunsa, joka 10 vuotta kestettyään, päättyi Troijan hävityksellä.
V. 28. Ganymedesin, Troijan kuninkaan pojan, jonka Juppiterin kotka oli ryöstänyt, teki Juppiter juomanlaskiakseen.
V. 30. "Danaoin", näin nimitetään Kreikkalaisia erään esi-isänsä Danaus'en jälkeen. — Akhilles, edellämainitun Peleyn poika, oli kuuluisin kreikkalainen urho Troijan sodassa.
V. 34. "Sikulein" = Sicilian saaren asukkaiden näkyvistä, jossa Teukrot harhamatkoillaan viimeksi olivat olleet.
V. 40. Pallas on Minervan kreikkalainen nimi.
V. 41. Aijax, Oïlein poika, oli häväisnyt Minervan templin Troijassa.
V. 51. Aeolia (lue: Eeolia) oli maakunta Kreikanmaan luoteiskulmalla.
V. 68. Ilio on Troijan toisintonimi. — "Penaatit" oli kotijumalain kuvia, joiden luultiin suojelevan kotia; kullakin perheellä samoin kuin valtioillakin olivat omat suojelus-penaatinsa.
V. 71, Nymfit olivat jumalattarien palvelusneitoja.
V. 97. Tydeon poika oli kuuluisa kreikkalainen urho Diomedes, joka kerran oli vähältä tappaa Aeneaan.
V. 99. Hektor, Priamon poika, oli urhoollisin Troijalaisista, jonkaAkhilles voitti ja kaasi.
V. 100. Sarpedon, Juppiterin poika ja Troijalaisien liittolainen; hänet kaasi Akhilleen ystävä Patroklos. — Simoïs oli erään virran nimenä, jonka läheisyyteen Troija oli rakennettu.
V. 108. "Suvi" s.o. Etelätuuli.
V. 111. Syrtit, vielä nytkin saman nimiset lahdet Afrikan pohjoisrannalla.
V. 114. "Hänen nähden", nim. Aeneaan. — Orontes, Ilioneys, y.m. tällä kohtaa mainitut olivat Aeneaan kansalaisia.
125. Neptunus, sama kuin Suomalaisten Ahti, oli meren jumala, Juppiterin ja Junon veli; hänen valtansa merkkinä oli kolmikärkinen hanko.
V. 144. Cymothoe ja Triton olivat meren neitoja, samaa kuinSuomalaisten Wellamon neidot.
V. 161. "Lahermoihin" = lahdermoihin = lahdenpohjukoihin.
V.. 195. Acestes oli troijalaisen kuninkaan nimi Sicilian saarella, jonka luona Teukrot olivat viimeksi vierailleet.
V. 196. Trinakria, s.o. kolmikärkinen, — niin kutsuttiin Siciliaa myöskin, sen kolmikulmaan vivahtavan muodon vuoksi.
V. 201. Scylla ja Kharybdis oli vaarallisten meren kurimusten nimenä kummallakin puolella Sicilian ja Italian välistä, Messinan salmea. — "Kyploopit" (s.o., "ympyräsilmät") oli julmien jättiläisien nimi, joilla taru kertoo olleen vain yhden silmän (luultavasti tulivuorien personifikationeja).
Värsyissä 220-222 mainitut olivat Aeneaan tovereita.
V. 242. Antenor purjehti Troijan hävityksen jälkeen pitkin Adrian merta sen pohjoispäähän, jossa, Venetian tienoilla, nousi maalle ja perusti pohjois-Italiaan Patavon (nykyisen Paduan) kaupungin.
V. 244. Timavo on erään joen nimi Pohjois-Italiassa.
V. 248. Dardanolaiset = Troijalaiset; Dardanus oli Troijalaisten esi-isä.
V. 257. Cytherea oli Venuksen lisänimi, Cytheran saaren mukaan, jossa häntä palveltiin.
V. 258. Lavino oli erään, Aeneaan Latioon perustaman kaupungin nimi.
V. 266. Rutulot olivat eräs kansa keski-Italiassa sekä Aeneaan kiivaimpia vastustajoita, kun tämä saapui Italiaan.
V. 273. Mars on sodan jumalan nimi.
V. 275. Tarun mukaan oli susi sotaisen Romulon imettäjänä.
V. 284. Assarakos oli Ankhisen isänisä. — Mykene oli erään kaupungin nimi Argolin maakunnassa, Kreikassa; se oli Menelaon veljen Agamemnonin asuinpaikka.
V. 285. Ftia, kaup. Thessaliassa, Akhilleen syntymäpaikka.
V. 286. Caesar = kuuluisa Julius Caesar.
V. 289. Olympo on kreikkalaisten mukaan paikan nimenä, jossa heidänjumalansa asuivat (= taivas); Thessaliassa on myös samanniminen vuori.— "Idänmaan tavaroista." Tällä tarkoitetaan Caesarin retkeäMithridateen poikaa Farnaacesta vastaan V. Aasiassa.
V. 292. Vesta oli yhteisen turvallisuuden ja yksimielisyyden jumalatar.— Remus oli Romulon veljen nimi. — Qvirinon nimellä palveltiinRomulusta tään kuoleman jälkeen jumalana.
V. 294. Sotaakin palveltiin jumalana. — "Sodan portit" tarkoittaa sodan jumalan Janon temppelin portteja, jotka vain sodan aikana olivat auki.
V. 297. "Maijasta siinnyt" = Merkurio, Juppiterin ja Atlaan tyttärenMaijan poika, jumalitten airut.
V. 302. "Puunialaisten"; nimi on luult. latinalainen muoto foinikialaisten nimelle; Karthago oli Foinikilaisten (l. Feniciläisten) perustama.
V. 316. Harpalyke oli, tarun mukaan, erään naissotilaan, Amazonin nimenä.
V. 317. Thrakianmaa oli kuuluisa hevosistaan. — "Idän", s.o. itätuulen.
V. 329. "Febon sisar" oli Diana, metsästyksen jumalatar.
V. 337. "Kothurno" oli korkea puolisaapas, jota käytettiin metsästyksellä oltaissa.
V. 338. Agenor oli Didon esi-isiä.
V. 343-347. Venus, pysyäkseen tuntematonna, kertoo tässä kansan tapaan, asialle luonnollista järjestystä noudattamatta.
V. 367. "Byrsa" (vert. "pörssi") merkitsee vuotaa; taru kertoo heidän leikelleen vuodan hienoiksi remeleiksi, joilla saattoivat kiertää suuren alan.
V. 374. Vesper on iltatähti.
V. 380. Dardarius, Troijalaisten esi-isä, oli Juppiterin ja Elektran poika.
V. 394. "Juppiterin lintu" = kotka.
V. 403. Ambrosia oli jumalain hyvähajuinen voide, jolla he itseään voitelivat; se oli myöskin heidän ruokanaan. Heidän juomansa nimenä oli nektar.
V. 406. Tarun mukaan oli Aeneas Venuksen ja Ankhisen poika.
V. 415. Pafo oli kaupunki Cyperin saarella, Venuksen mielipaikka.
V. 416. Saba oli vanha kaupunki Arabiassa, vanhaan aikaan maailman kuulu hyvänhajuisista lemuaineistaan.
V. 446. Sidon oli Foinikilaisten toisen pääkaupungin nimi.
V. 466. Pergamo oli Troijan linnan nimi.
V. 469, Rheso oli thrakialainen kuningas, Troijalaisten liittolainen. Ennustuksen mukaan ei olisi Troijaa voitu valloittaa, jos hänen hevosensa olisi saaneet juoda Xanthon joesta; ennenkuin sitä ehtivät, varasti ne öiseen aikaan Tydeon poika Diomedes.
V. 474. Troilus oli eräs Priamon poikia.
V. 485-488. Priamo rukoili polvillaan Akhillesta, että saisi haudata poikansa Hektorin ruumiin.
V. 489. Memnon oli mustien Afrikalaisten johtaja, Priamon sukulainen ja liittolainen.
V. 490. Amazoneiksi kutsutaan erästä tarumaista sotaista naiskansaa, joka oli myöskin Troijalaisien liittolaisia.
V. 498. Eurotas, virta Lakoniassa Kreikan maalla, jonka rannallaSpartan kaupunki oli. — Cynthia oli vuoren nimenä Delos'en saarellaArkhipelagissa sekä oli, tarun mukaan, Apollon ja Dianan syntymäpaikka.
V. 502. Latona oli Apollon ja Dianan äidin nimi.
V. 530. Hesperiaksi kutsuivat Kreikkalaiset Italiaa sen vuoksi, että sen asema oli heidän kotimaastaan länteen päin. (Hesper = ilta, länsi).
V. 532. Eenotrit olivat kreikkalaisia (Pelasgeja), jotka olivatKreikasta sinne siirtyneet.
V, 560. Dardanidat = Troijalaiset.
V. 569. "Saturnus'en pellot", s.o. Lation maakunta, jossa Juppiterin isän Saturnon sanotaan ennen hallinneen.
V. 570. "Erykon rajat" = Sicilia, sen kuninkaan Erykon mukaan.
V. 590, "Äitipä", nim. Venus.
V. 592. "Paroksen kivi" tarkoittaa valkoista marmoria, jota saatiinParoksen saarelta (Arkhipelagissa).
V. 624. Pelasgit olivat Kreikanmaan alku-asukkaita.
V. 635. Bakkhus oli viinin jumala.
V. 658. Kupido (= Amor) oli Venuksen, ampumaneuvoilla ja siivillä varustettu, sokea poika ja äitinsä apulainen.
V. 661. Tyyrolaiset, jotka olivat kauppaa käypää kansaa, olivat kuuluisat kavaluudestaan.
V. 681. Idalion (myös Idalia) oli erään vuoren nimi Venuksen mielikkisaarella Cyperillä.
V. 741. Tarun mukaan oli Atlas eräs Mauretanian kuningas ja tähtitieteen oppinut, mutta joka sitten tuli muutetuksi Atlas vuoreksi.
V. 744. Hyadat, eräs pienempi, seitsentähtinen, V-muotoinen tähdistö, jonka nousun luultiin tuottavan pitkällisiä sateita.
V. 751. "Koittaren (= Auroran) poika" tarkoittaa Memnonia, Troialaisten liittolaista.