Viitteet:
V. 42. "Tuolt'" (nim. saartaa) "erämaa vedetön", s.o. Saharan suuri erämaa. Karthagon hävityksen jälkeen (v. 146 e.Kr.) kerrotaan osan Karthagolaisia paenneen Saharaan sekä perustaneen siellä Tombuktun nykyjäänkin vielä löytyvän kaupungin sisä-Afrikaan.
V. 72. Dikton, vuori on Kreetan saarella.
V. 73. "Outa" = metsä.
V. 146. Delos-saarella, jossa oli oraakkeli, kävi neuvoa kysymässäKreetalaisia, Dryopeja (Kreikan maalta Parnasson vuoren tienoilta,Epirosta ja Thessaliasta) sekä kirjottuja (= tatueerattuja) AgathyrsejäScythiasta; siis etelästä, lounasta ja pohjosesta.
V. 166. Maa, kaikkien emo, oli avioliiton suojelia; se antoi merkin järistyksensä kautta, mutta Juno, alemman ilmakehän haltija, ukkosen kautta. — Juppiter vallitsi ylempää ilmakehää.
V. 167. Runoilijain mukaan tietävät luonnon esineetkin siitä, mitä niiden läheisyydessä tapahtuu.
V. 168. Nymfain ulina, polotus oli paha merkki.
V. 178. Maa synnytti tyttärensä Maineen vihoissaan jumalille siitä, että nämät surmasivat hänen lapsensa — Titaanit, jotka, vuoria vuorten päälle kasaamalla, yrittivät rynnätä taivaasen, pannaksensa Juppiterin viralta pois.
V. 196. Jarbaan, Mauretaanian kuninkaan isä oli tarun mukaan JuppiterAmmon, jolla oli temppeli Ammoniumin kosteikossa (nyk. Sivahinoasissa), länteenpäin Egyptistä. — Garammantilais-kansa asui nyk.Fezzanin maassa.
V. 205. Zeys on Juppiterin kreikkal. nimi.
V. 217. "Meeonimyssy" = naispäähine, jota Troijalaisten entisten naapurien, Lyydialaisien naiset kantoivat.
V. 222. Hermes (kreikkal. nimi) = Merkurius, jumalien airut.
V. 240. Merkuriolla oli, jumalaistarun mukaan, jaloissaan siivet, joilla hän saattoi lennellä.
V. 246. Atlas oli Mauretaanian kuningas, jonka Perseus raivottarenMedusan kuvalla muutti vuoreksi, mikä vieläkin kantaa Atlantin nimeä(Afrikan luoteiskulmalla).
V. 252. Merkurius kutsutaan Kyllenialaiseksi siitä syystä, että hänet oli synnyttänyt Atlantin tytär Maia Kylleeneen vuorella Arkadiassa Kreikan maalla.
V. 303. Cithaeron on eräs vuori Boiotian maakunnassa Kreikanmaalla.
V. 345. Grynelaiseksi kutsutaan Apolloa Gryneijon kaupungin jälkeen V. Aasiassa, jossa hänellä oli temppeli ja oraakkelipaikka, samoin kuin (v. 346) Lykiassakin (Pataran kaupungissa).
V. 367. Hyrkania oli sen maan nimenä ennen, joka on Kaspian merestä etelään päin, nykyisessä Persian valtakunnassa.
V. 462. Huuhkajan huudon luultiin ennustavan kuolemaa.
V. 469. Pentheus, Theban kuningas, oli maassaan kieltänyt Bakkhon palveluksen, jonka vuoks jumalat tekivät hänet, tarun mukaan, mielipuoleksi.
V. 473. Orestes kohtasi, murhenäytelmäin sepittäjäin mukaan, äitiään paetessa templiin pyrkiessään, juuri tään ovien luona Koston jumalattaret, hirveät raivottaret.
V. 480. Okeano tarkoittaa Atlantin valtamerta.
V. 484. Atlas-vuoren juurella oli, tarun mukaan, kultaisia omenia kasvava puisto, jota vartioi Atlantin veljen Hesperon 3 tytärtä sekä lohikäärme; tätä lohikäärmettä he syöttivät hunajalla ja unettavilla valmun eli unikukan siemenillä.
V. 508. "Kuin kuvan", niin. Aeneaan vahakuvan.
V. 510. Erebus oli eräs Tuonelan jumaloita ja Khaos, Erebon isä, tarkoittaa alkuperäistä tyhjää avaruutta.
V. 511, Hekateella oli 3-lainen muoto: taivaalla oli nimenänsä Luna (kuu), maan päällä — Diana ja Manalassa Proserpina.
V. 515. Vanhojen luulon mukaan on varsoilla syntyessään otsassa kelme ("onnenlakki"), jonka emä kohta nuolee pois.
V. 525. "Uinostuneina" = väsyneinä, rauenneina.
V. 535. "Paimentolais-avioitako",. s.o. avioitako paimenkansoja hallitsevien kuningasten kanssa minun tulisi etsiä.
V. 542. Laomedon oli pettänyt Neptunon, Apollon ja Herkuleen.
V. 585. Tarun mukaan oli Tithonus, Laomedonin poika, Koittaren puoliso.
V. 602. Niin teki Atreys, Agamemnonin ja Menelaonin isä, veljelleenThyestelle sekä Prokne puolisolleen Tereukselle.
V. 618. "Lakon" = sotilakon, välirauhan.
V. 620. Aeneaasta kerrotaan, että hän kaatui taistellessaan Etrurian kuningasta Mezentiusta vastaan Numikon joen rannalla etteikä hänen ruumistaan löydetty mistään.
V. 625. Viittaus kuuluisaan, urhoolliseen Karthagolaisten sotapäällikköön Hannibaliin, joka toisen Puunialais-sodan aikana ahdisti kovasti Roomalaisia, varsinkin Italiassa. Puunialaisia sotia käytiin sekä maalla, — kumpaisenkin sotivan puolen alueella, — että merellä.
V:jen 686-692 suomennos on, vähällä muutoksella, otettu lehtoriH. Hellgrenin Aeneidin 4:n kirjan suomennoksesta.
V. 698 Proserpina, Pluton, Manalan kuninkaan puoliso.
V. 699. Vasta sitten kun niin tapahtui, kuten tässä ja edellisessä värsyssä on kerrottu, luulivat vanhat kuoleman taistelun loppuneen.
Kilpaleikit.
Ainehisto.
Surun aavistuksia täynnään purjehtii Aeneas merellä, jossa taivaan uhkaava muoto Troijalaisia pakoittaa kääntymään taasen Sicilian saarelle, josta olivat Karthagoon saapuneet; siellä ottaa Acestes heidät ystävällisesti vastaan (1-41). — Aeneas viettää vuotuista muistojuhlaa Ankhisen kunniaksi tämän haudalla, jossa saa nähdä ennusmerkin kummusta nousevassa käärmeessä (42-103). — Kilpaleikit alkavat kilpasoudulla (104-243). — Voittajien palkinto ja paadelle joutuneen laivan palajaminen (244-285). — Kilpajuoksu ja poikien kiista palkinnosta (286-361). — Taistelu Cestoilla Daretan ja Entellon välillä (362-484). — Kilpa-ampuminen ja Acesteen ammuttua nähty ennusmerkki (485-544). — Poikien kilparatsastus (545-603.) — Juno käskee Iriksen menemään meren rannalle kokoontuneiden, purjehdukseen väsyneiden äitien luo; muuttauduttuaan Beroë-eukon näköiseksi, saa Iris vaimot polttamaan laivoja, jonka kautta he muka säästyisivät alituisesta inhottavasta purjehtimisesta (604-663). — Tulipalosta nouseva sauhu saa Askanion y.m. kilpaleikistä rientämään tulipaloon, jota turhaan kokevat sammuttaa; vasta sitte kuin Aeneas oli rukoellut Juppiteriä, sammui se ankaran sateen kautta, kun jo 4 laivaa oli palanut (664-699). — Aeneas suruissaan tästä saa Ankhisen haamulta kehotuksen seuraamaan Nauten antamaa neuvoa sekä jättämään kaikki heikot ja tyytymättömät Siciliaan (700-778). — Venus pyytää Neptunolta onnellista matkaa Troijalaisille, johon tämä suostuu; yksi vain oli meren uhriksi joutuva (779-826). — Palinuron hukkuminen (827-871).
Silläpä aikaa Aeneas lujamiel meren selkää kulki jo laivoillaan sekä synkkiä aaltoja halkoi, nähden purjehtiess', Elissan miten koidon jo muurit liekistä loimottivat. Syyt' ei voi arvata, miksi nousevat semmoiset tulet; mut ison loukatun lemmen 5 raskahat murheet kuin myös tieto, min raivokas nainen voi, surun aavistuksihin Teukrojen rintoja saattaa. Vaan kun jo ulkonivat urannoillen eivätkä mitkään maat enähän näy, mut joka suunnalta taivas ja vetten selkämä, nousipa tääll' yli heidän synkeä pilvi, 10 tuoden myrskyn ja yön sekä synkistäen meren aallot. Tuoss' ylevält' peräkeulaltaan perämies Palinurus: "Voi, miks semmoiset ukonpilvet peittävät taivaan? Tai mitä Neptunus isä aijot?" — Sen lausuttuansa käskevi purjehet koota ja vahvast' airoja käyttää; 15 purjehet kaiten käännättää sekä lausuvi näitä: "Aeneas jalomiel, en, vaikkapa Juppiter taaten yllyttäis, täll' ilmalla saapuvan' Italiaan sois! Kääntyen synkkähän luoteen yltyen vinkuvat tuulet vastahakaan sekä pilvehen ilmakin pakkautuupi. 20 Emmepä taistella vastaan eik' edes suuntoa saata kannattaa. Kun Sallima käskevi meit', totelkaamme, matkustaen, mihin kutsuvi tuo! Ei kaukana täältä löytyvän luulen sicllialais-toverein sulorannat kuin satamat, jos oikein muistan ma tähtien merkit." 25 Aeneas vaka ääns: "Minäkin näen vaativan tuulten tuota ja turhaan ponnistaivasi vastahan enään. Purjehdi toisehen suuntaan! Oisiko mielumpi mikään tai jonn' ennemmin väsyneet minä laskisin laivat, kuin joka maa elättää mull' Acesteen dardanilaisen, 30 jok' isän Ankhisen luut kätkeepi povehensa!" Pyrkivät valkamahan näin lausuttuansa ja myöten lännelle kääntävät purjeet; kiitäen aavalla rientää laivasto, sitt' iloten jo se kääntyvi tuttuhun rantaan. Vaan imehdellen korkean vuoren huipulta katsoi 35 ystävien alusten tulemista ja riensi Acestes vastahan, — hirveä keihäältään, libyläisenki karhun vuodalta; Krimisson joest' dardanilais-emo siinneen tään oli synnyttänyt. Tuo entisen heimonsa muistain tervehtii palanneit' ilomiellä ja ottaen maansa 40 riistast' ystävälahjoin virvoittaa väsyneitä. Toisenpa päivän kun rusollaan Koi karkotti tähdet, kutsuvi Aeneas koko rannalta nyt toverinsa yhtehen saamaan; sitt' täten kummulta lausuvi heille: "Oivat Dardanidat, joill' on suku suur jumaloista! 45 Kuukautten kuluessapa päättyvi vuosi jo siitä, kun jumalitten moisen taattomme ruumihin jätteet kätkimme maahan ja alttarit murheellen pyhitimme. Päivä jo ehti, jos en pety, murheellen yhä jonka juhlaillen omistan, kuten on jumalittenki tahto. 50 Viettäisinkö sen maanpakolaisena Gaetulo-Syrtiss' tai tapoaisko se mun meren seljällä, linnassa Kreikan, ainapa vuotuiset lupaukset ja juhlasat retket toimittaisin ja alttarit lahjoillaan varustaisin. Saapumahan osuneet isän luiden ja tuhkien luokse 55 oomme; en luule ma, ett' jumalain pait suontia taikka tahdottaan satamoihin me saavumme ystäviemme. Riemuillen siis nyt pitäkäämme me juhloa kaikki, tuulia toivoellen; perustettua kaupungin voimme uhrata vuosittain pyhäköss', omaks' häll' luvatussa! 60 Troijassa syntynyt teille Acestes on pari härkää antanut laivoa kohden; tuokate atriallenne niin kotimaan kuin myös isäntämme Acesten Penaatit! Pait sitä yhdeksännen kun päivän loistava Koitar kuolonalaisille nousee, maan kenttäin sätehillään, 65 määrään Teukroillen nopeain ens laivojen kilvan, juoksussa ken etevämpi ja ken väeltään urosamp' on, tai vasamoiltaan ken utalampi ja joutsella ampuin, Cestollakin ken uskaltaapi taistelun kestää, ansio-palkkiotaan odottain nuot olkohot läsnä! 70 Lehvillä kruunatkaat ohimonne nyt vaijeten kaikki!" Otsansa, lausuttuaan, hän äidin myrtillä verhoo; tään Helymus teki, tään ijältään myös vanha Acestes, poijut Askanius, jota muukin nuoriso seuraa. Hän kokouksesta täst' useain tuhanten kera läksi 75 kummulle, ympärillään iso seuraavaisien joukko. Viiniä uhraten siell' kaks maljoa Bakkholle kaataa maahan, seuraten sääntöjä rieskaa kaksi ja uhrein vertakin kaks sekä heittäen purppurakukkia lausuu: "Terve, o terveppä taas mun taattoni, terveppä teille 80 turhaan löydetyt tuhkat ja taattoni henki ja haamu! Ei ole sallittu Italian rajat, onnemme seudut, Ausonian, Tiberinkään oudon kanssasi löytää!" Nää nimes tuskin, kun iso, niljakas vyöryvi käärme haudan pohjasta nyt sen seitsemän väännettä tehden, 85 kiertää hiljahan kummun ja alttarillen vetäyntyy, seljässään sinitummat pilkut; sen suomukset kiilsi kultais-täplien loistosta, niinkuin taivahan kaari heijastaa tuhannen värin loiston päiveä vasten. Nähtyä Aeneas pelästyy: tuo käärmepä vyörren 90 pitkänä maljain kuin välitsen koreain pikareiden, uhria maistaa viimeks ja taas takasin vahingotta kumpuhun laskeutuu sekä jättää maistamans' uhrit. Intosammin isälleen aletun hän jatkavi uhrin, häilyen, seudunko haltian vai isän palvelianko 95 luulisi ollehen tuon: tavan jälkehen teurasti kaksi lammasta, lutsua, kaks' myös hiehoa mustukkaselkää; viiniä maljasta kaas sekä Ankhisen jalon sielun, haamunkin luvatun tulemaan Manalasta hän kutsui. Tuovat kumppanukset, kenellen vara myöns, ilo-miellä 100 alttarill' antimiaan kasaten, sekä hiehoja lyylii; paikalleen asetettua paat, nämät ruohossa roikuin, hiiliä vartaitten ala heittävät, paistavat lihaa. Jop' oli kaivattu päivä se tullut, kun yheksännen aamun toi Faeton hevot kirkkaana valoltansa; 105 maine ja kuulun Acesteen arvo jo naapurit saattaa liikkeellen, ilosesta jo joukosta täyttyvi ranta: aikovi Aeneast' osa nähdä ja taistella toiset. Kentän keskukseen näkyviinsä nyt ensinnä lahjat laitetahan, pyhät kolm'jalat, kiehkuratkin viheräiset 110 voiton palkkioks, palmujen lehvät ja purppuravaatteet, myös asehet sekä kultaiset, hopeaiset talentit; leikkien aljentaa mäkitöyryltä räikkyvi torvi. Käypä jo kilpoamaan ens airoiltaan samanlaista neljä laivaa, kaikesta laivastost' etevintä. 115 Tuimaa soutajiltaan, nopeaa joht "Tursasta" Mnesteus, — Mnesteus Italian asukas pian, Memmien jost' on heimo —, ja rungoltansa Gyas perin suurta "Khimairaa", kaupunkityötä, kolm'kertasta saarta, jot' Dardanon miehet soutavat, kolmessa kerrassaan tasan airoja nostain; 120 Sergestus, nimen jost' on saanunna Sergion huone suurella kulki "Kentaurilla"; "Scyllaa" mut sinimustaa johti Kloanthus, jost' sukus johtuvi Rooman Kluentho. Vaahtoavaisten rantojen vastassa seljällä löytyy kallio, kuohuen jonk' yli aallot hyökyvät joskus, 125 kun läns'tuulet talvisin kätkevät tähdet; se tyynen vallitess' ääneti on, kohottain meren läikästä kentän lokkien päivän paistetta suosivien ilopaikaks. Tännepä Aeneas isä tammen lehvästä laittoi osviitaks merimiehillen viherän vesan, että 130 kääntyä tietäsivät, kulun taivuttaen etähittäin. Sitten vuoroist' arpoellaan. Peräkeulalla kau'as purppuran, kullankin helotuksesta johtajat hohtaa; poppelilehvin kruunautuu muu nuoriso, jolla öljystä voidellust' olat kiiltelivät alastoinna. 135 Istuen teljoillen he jo airoihin käsin käyvät, merkkiä ootellen, tähäten; sydäntään levotonta näännyttää epätieto ja voiton kiihtynyt kiihko. Sitten kuin heleän säveleen helähytti jo torvi, rientävät paikoiltaan heti kaikki ja nousevi ilmaan 140 miehien huuto ja vahvasta soudusta vaahtovat salmet; viiltelevät vanoja tasavoimin ja kaikkea merta uurtavat airoillaan sekä kolm'kärillään kokillansa. Niinp' ei kilpaillen pari orhia kentteä riennä eivätkä kiitäen lähtemä-paikasta lennätä vaunuj' 145 eivätkä niin ajurit, pudistellen ohjine norjin, valtoa valjakolleen suo, hurjasti huimien piiskoin. Nyt hälinästä ja pauhusta, miesten puoltessa kilpaa, raikuupi koko lehto ja ääntään rantojen vierut viertävät, vuoretkin vavahtuivat huudosta kaikuin. 150 Rientävi ennen muit' esimmäisenä aavalle kiitäin, joukon pauhaellessa Gyas, jota sitte Kloanthus seuraa, airostolt' etevämpi, mut rungolta laiva on hidas. Näiden jälkehen yht'etähäll' yrittääpi "Tursas" ynnä "Kentaurus" valloittaa etupaikan. 155 Nytpä on "Tursas" voitolla, nyt ohi voitetun rientää suuri "Kentaurus"; nyt tasakeuloin kumpikin kulkee pitkällä uurrellen talallaan meren suolasta selkää. Paatta jo nää lähestyivät ja saavuttivat rajapyykin, kun meren keskellä voitolle päässyt Gyas, jalo kattein, 160 näin perämiehellensä Meneetelle kiivahast' ääntää: "Oikeallen mihin liiaksi poistut? Tänne sä käännä, rannoillen pyri, vaikk' käviskin vasempaan kihopaateen airojen lehdet; muut merell' olkoot!" Virkki. — Meneetes, särkkiä kammoksuen, ulapallen laivansa kääntää. 165 "Minnekä poistut?" Taas: "Pyri paasia kohti, Meneetes!" huutaen käski Gyas, kun hän takanansa Kloanthon huomaa ahdistamass' sekä suunnittavan lähemmältä. Pauhaavain karien ja Gyaan aluksen välitsen tuo väylää soutaapi vasempaa, sisemmin ohi rientää 170 täst' nopeaan, meren turvasan löytäen pyykin jo jättää. Nuoren miehenpä luissa nyt syttyi katkera harmi; poskilleen tipaht kyynel ja unhottaen oman arvon kuin toverein menestyksen, hän kuhnustavaisen Meneeten syöksevi päistikkään merehen alukselt' ylevältä; 175 itsepä katteini perämiehenä käy peräruoriin, miehiä kiihoittaa sekä ruorilla rantahan kääntää. Tuskinpa päästyähän merenpohjasta verkkahan jälleen vanhanläntä Meneetes, veen puvustaan valuessa, kallion harjalle kiipes ja kuivalla paadella kykki. 180 Tuotapa luiskahtavaa sekä uivaa nauravat Teukrot, nauravat rinnalt' tuon pudistellessa suolasta vettä. Kahdessa viimeisessä nyt syttyi riemusa toivo, — Sergestossa ja Mnestossa, — viivytetyn Gyaan voittaa. Saavutti Sergestus esipaikan ja paadelle joutui: 185 ei sivu kuitenkaan koko laivalla pääsnynnä tuosta, vaan osaks; kilvaten rinnallaan lens "Tursahan" keula. Silloin astuen laivan keskellä kumppaniansa Mnesteus kiihoittaa: "Nyt ponnistaen nyäiskäätte, Hektorin kumppanit, jotka ma Troijan oon häviöstä 190 kumppanikseni valinnut, nyt näyttäkäten sitä voimaa, nyt sitä mieltä, min näytitte Gaetulo-Syrtissä kerran, Joonian seljällä, luon' Malean vihurein kera taistoss'! Ensisijaa en, Mnesteus, pyydä, en taistele voittaa, vaikk' oi —! Kuitenki voittakohot, joill' soit sen Neptunus; 185 viimeisnä palata hävettää; tuo voittote, veikot! Estöötten häpeä!" — Nuo soutavat tarmonsa takaa: voimakkaist' tutajaa nykäyksistä vaskinen keula ynn' etenee meri. Raajoja, kuivia suitansa puistaa tihjähän läähätys: kaikkiakaan hiki virtana vuosi. 200 Vieläpä sattumakin tuo miehille kaihotun voiton. Sillä kun kiivaudessaan keulan kallion puoleen Sergestus ylen kääns sekä väärää suuntoa laski, ulkoneviin hän, onneton, riuttoihin ravahutti. Kalliotkin tärähtyy: terävälläpä särkällä airot 205 murtuvat ponnahtain, kun törmäten juuttuvi keula. Pystyhyn käy merimiehet ja myöhästyvät kovin huutain; puosha'at rautaiset sekä myös okakärkiset keksit kirvotetaan sekä poimitahan merelt' airojen tynget. Mnesteus riemuissaan sekä onnestaan utalampi, 210 joukon soutaissa väkevästi ja joukon avulla, kiitävi seljällen sekä laskeepi ulapalle. Niin kuni kyyhkyinen äkist' onkalostaan aristettu, jonk' koti kuin sulonen pesä kalliovinkeloss' ompi, lähteepi kedollen, pelotettuna siivillä vahvaan 215 onkalossaan räpyttää, mut kohta jo ilmassa laukuin liitää selveä tietään, siipiä liikuttamatta joutusiaan: näin Mnesteus, juur näin Tursaski viimein aavaa kyntävät, näin omast' tenhostansa ne kiitää. Ensinnä jättää kallion kärjellä taistelevaisen 220 Sergeston matalaan vetehen sekä auksensa turhaan hoiloavan ynn' airojen tyngillä oppivan sovitaan. Sitte Gyaan sekä myöskin tuon jätinmoisen Khimairan saavuttaa; tämä jää, kun puuttuvi nyt perämiestä. Ainoa matkan päähän on jäänyt vielä Kloanthus; 225 tuota se, ponnistaen koko tarmoahan, tavottaapi. Siitäpä nousee huuto ja kaikki he vainoavaista puoltaen yllyttävät; ylä-ilmakin pauhusta kaikuu. Näit' äkä valtaa, jos oman arvon ja kunnian saadun eivät he säilyttäis; elons' voitosta tahtovat antaa. 230 Onnensa noit' elähyttää; voivat, kun uskovat voivan. Ehkäpä oisivat nää tasakeuloin saanehet voiton, ellei, päin merellen kurottain kätens' kumman, Kloanthus ois anonut jumaloita ja heill' lupauksia tehnyt: "Haltiat, joitten on merivalta ja joiden ma kiidän 235 aavaa, teillepä rannalla riemuellen härän valkeen laitan alttarillen, kuten oon luvannut, sisälmykset viskaan teill' ulapalle ja kaadan helmivät viinit!" Lausui. Tuotapa aaltojen alta nyt kuulevi kaikki Forkon ja Nereidein vedenjoukko; siks sen Panopeia 240 neito ja Portunus isä vahvalla kouralla kulkuun tyrkkäsi. Tuo nopeamminpa tuulta ja lentoa nuolen kiitävi maallen ja piiloutuu syvähän satamaansa. Silloin Aeneas kaikk' kutsuttuaan tavan jälkeen, airuen suurell' äänellä voittaneheksi Kloanthon 245 suo julistaa, koristain sen otsaa laakerilehvin. Kullekin laivallen suo kolmet hiehoa lahjaks hän valikoida ja viiniä kuin hopeaa ison summan. Antaa johtajillen erikoisia lahjoja: vaipan kullan kirjatun voittanehellen; tuon koristaapi 250 melibelais pari purppurapäärmettä ympäritsensä, myös kudelmat, miten idalais-saloss' urhea poika hirviä keihäällään nopeoit' ajaen väsyttääpi tuimasti huohottain, min Juppiterin aselintu käyrillä kynsillään ylä-ilmahan Idalta ryösti; 255 turhaan palveliat ijäkkäät kätens' tähtiä kohden nostavat, turhaan koirien haukunta ilmahan kaikuu. Sitten sille, mi kunnollaan sai toisena voiton, haarniskan kudotun kolm'kertaa kultahaoilla sorjilla, Demoleolta min hän oli riistänyt itse, 260 voitettuaan Simoïs-joen luon' ison Ilion juurell', lahjoittaa koristeeks uroholle ja taistossa turvaks. Tuskinpa tuot' olallaan monikertasta kantoa voivat palveliat Fegeus ja Sagaris; sen päällensä pannen ennen Demoleos ajoi juosten Teukroja takaa. 265 Kolmanneksi hän lahjoittaa pari vaskista pataa, suo hopeais-pikareit', ylen kauneita kuviltansa. Näin oli lahjottu kaikki ja, aarteiltaan kopeoina, purppuranauhoja nää ohimoillansa kantaen käivät, kun häin tuskin taidolla julmalta paadelta irti 270 saatua, särkynehin terin, heikkona toiselta puolen voitota Sergestus toi laivansa naurunalaisen. Jommoinen useaan tien töyryllä löydetty käärm' on, jonk' yli vaskinen pyörä on kulkenut tai kivell' iskein tainnuksiin säpäleisenä jätti sen matkustavainen; 275 ruumiillaan paokseen tuo turhaan kimmurteleikse; vielä sen julmina säihkävät silmät ja suuns' sähäessä kaulans' se nostaa, vaan osa haavoitettu sit' estää, solmuihin käpertyiss' sen ja myös jäseniins' sykertyissä: näinpähän soudullaan alus tuokin vengalsi vitkaan; 280 purjehet nostaen, täysin se purjehin laskevi rantaan. Sergestollekin Aeneas suo määrätyn lahjan, mielissään pelastuksesta laivan ja kumppaniensa. Orjatar suodahan hälle, Minervan töitä mi tunsi, Kreetasta syntyinen Foloe ja sen kaks povilasta. 285 Tään jalo Aeneas lopetettua taistelun lähtee kentän nurmikollen, jota jylhien vuorien lehdot piirittävät joka suunnalta; tääll' on theaatterin piiri laakson keskellä: tänn' useain tuhanten kera urho läksi ja laitellun lavan keskuspaikkahan istui. 290 Täällä hän, ketkäpä tahtosivat ehk' kilpahan juosta, lahjoin mieliä kiihottaa sekä palkkiot määrää. Yhtehen saa joka suunnalta Teukrot ja myöski Sikaanot; ensinnä Nisus ja Euryalus; Euryalus oli nuoruuden verevyydestä kaunis; 295 sen oli ystävä Nisus; heitäpä seurasi sitten synnyltään kuninkaallista heimoa oiva Diores, Patron kuin Salius: joist' toinen Akarnan olj verta, toinenpa Arkadilainen heimoa tegealaista; tnnakrilaistakin miest' oli kaks, Helymus ja Panopes, 300 vanhan Acesteen miehiä, kasvanehet salomailla; pait sitä muut monet, joist' ei kehtaa kertoa maine. Heidänpä keskessään sitt' Aeneas nimes näitä: "Pankate mielehen ynn' ilakoivin mielin se kuulkaat! Ei ole joukosta tästä nyt kenkään lahjata jääpä. 305 Rautaista pari Kreetan keihästä kiiltävin kärjin annan ja myös hopeoidun kaksterä-kirvehen lahjaks. Kaikille tään saman palkkion suon. Etevintäpä kolme lahjoja saavat ja pääns' koristan ma olivien lehvin: sorjasilan hevosenpa on parhain voittaja saava, 310 toinen Amazonien saa viinen, nuolia täynnään thraakialaisia; sen levä kultanen nauhana kiertää, hohtokivin sen hankkiluksen pidättää soma solki; kolmas tyytyköhön kypärään tähän argolilaiseen!" Näin nimes; nuo asemillehen käyvät ja kuultua merkin, 315 kiistämö-kentällen heti kiitävät, lähtemön heittäin; rientävät myrskyn lailla ja pyrkivät merkkiä kohden. Ensinnä juoksi ja kiiteli kaukana kaikista muista Nisus kuin salaman tahi tuulen siivillä joutuin. Jälkehen tuon, mut pitkosen matkan päässäpä seuraa 320 tuot' Salius lähimmäisnä; vaan vähän matkoa tästä kolmas on Euryalus; Euryalust' ehättää Helymus, vaan sen ihan jälkeen kinnertänsä jo koskee kas! jalallansa Diores, harteitaan olillansa; jos ois pitemp' ollunna matka, 325 ois sivunnut hänet tai epävarmaks voittonsa tehnyt. Jop' olivat pian määränsä päässä ja juur väsyneinä nuo tulemaisillaan perillen, limaskaan verehen kun onneton Nisus liukahtuu, joka hiehojen uhrist' maahan olj vuotanut, tahraillen viherän nukan päältä. 330 Täälläpä poika jo voitosta riemusa ei pysynytkään pystyssä, mut suin päin jopa, hoiperrettua, kaatui, syöksyen saastaiseen lokahan sekä raavasten visvaan. Eipä se Euryalust' unohda eik' ystävätänsä: nousten liukkahalt' tää Salion etehen vetäyntyy; 335 hiekkahan pehmoiseen mahallensa jo keikahti tuokin. Euryalus vilahtaa sekä ystävän toimesta voittaa ensinnä, suosiohuutoihin, taputuksihin lentäin. Toisen saa Helymus sekä kolmannen lahjan Diores. Vaan koko suuren theaatterin kalterin, korviakin nyt 340 ylhäisten isien Salius kovin äitellen täyttää; suomahan itselleen penäs kepposen ryöstämän voiton. Euryalustapa kyynelten sulo, suosio puoltaa; ain' avu mielusamp' on, jota ruumiin kauneus puoltaa. Suurella äänellään tätä puolustaa Dioreskin, 345 voiton saavuttanut, joka turhaan tullunna oisi voittohon viimeiseen, ens' voiton jos Salius ois saanunna. Aeneas isä lausuu: "Lahjanne jäävät varmoiksi, pojat, teill' eik' seppelten sääntöä kenkään muuta; mun sallittakoon hyvittää toverii viatonta!" 350 Lausuttuaan ison gaetulilaisen leijonan taljan pörheän, kultaiskynsistä raskahan suo Saliollen. Nisuspa virkkoi: "Voitettuin jos palkka on moinen, kompastuneita jos säälit; min ansainneeksi sä palkan Nisus'en luulet? Parhaan palkkion saanunna oisin, 355 ellei tuo samanen kova onni, mi olj Salioll', ois kohdannut muakin!" — Nimeten tätä kasvonsa näytti, tahrauneit' jäseneitään. Nauroi hänt' isä parhain nyt sekä taidokkaan Didymaonin kilven hän tuomaan käskevi, jonk' oli Kreikan Neptunon templistä saanut. 360 Oivalle nuorelle miehelle lahjotti tään jalon lahjan. Kun oli juoksu jo päätetty, lahjatkin jaettuina: "Nyt jos kuntoa, jos uroutta on rinnassa kellä, tulkoon, nostakohon ylös käet sekä hihnaset nyrkit!" Näin nimeten näkyviin asettaa pari kiistauslahjaa: 365 voittaja saa vasikan, jota kaunisti kullatut nauhat; miekan kuin kypärän jalon voitettu saa hyvitykseks. Oiti Dares esihin jopa astahtaa lujavoima, miesten suuressa pauhussa nousten uhkoavaisna; tää vain kamppailla Paris'en kera uskalsi yksin; 370 tää mäen luona, jossa on kaatunut Hektori kuulu, voitokkaan Buten jätinmoisen löi, joka kerskui Bebryciast' olevans' kotosin, Amykon sukulaisen; hiekalle keltaiselle hän sen kaas kuoleman kieliin. Tämmöinen olj Dares, kun uljasna nosteli päätään 375 taistohon ensin, näyttäen suuria olkia ynnä huimien nyrkeillään hän tuimana ilmoa pieksi. Toist' haetaan täll'; eik' koko suuresta joukosta kenkään uskalla, pingottain remeleitä, nyt ryhtyä mieheen. Siis hyvillään kun voitosta luuli jo luopuvan kaikkein 380 Aeneaan lavitsan luo malttia vaill' asettuu ja näin, pitäen vasemmallansa härkää, lausuvi täällä: "Oi jumalattaren poika, jos ei tohi taistohon kenkään käydä, mi loppun' on tällen? Kauanko outtoa täydyn? Käskeös korjata lahjat!" Suostumustaan tähän Teukrot 385 julkasivat, luvatun elukan jätön urholle vaatein. Entellust' ikäpuoli Acestes nyt yllytti kiivaast, vieressään viherän lavan luona ku ruohossa istui: "Entellus, olit turhaan uljahin sie uroloita, siedät jos palkinnot senmoiset kilvata vietää. 390 Missäpä on jumalainen sun neuvojas mainio Eryx, josta sa kerskasit turhaan? Trinakrian yli kuulu mainehes missä ja nuo sinun suojissa riippuvat saaliit?" Tuo nimes näin: "Ei kiiton kiihk' eik' kunnian viel' oo pelvosta poistunut, vaan ijästäin hitahaksi mun saattaa 395 jäähtynyt hurme ja heikoiks jäykistyvät käsivoimat. Jospa mull' oisi se nuoruus, luotellen johon kerskuu tuo epäkelpo ja jos mull' oisivat entiset voimat, enp' ois kaunista hiehoa enkä ma saalista etsein tullut; en lahjasta piittaa." Lausuttuansa hän sitte 400 viskaisi kedon keskelle hirveän raskasta kaksi cestoa, joit' oli ennen käyttänyt ärhäkkä Eryx taistelussaan sekä näill' ylen nyrkkine paiskinut selkään. Nähdessä hämmästyvät: härän seitsemän aimoa vuotaa niin olivat kovat lyijystä, raudankin mukuroista. 405 Hämmästyip' erittäinki Dares sekä kiisteli kauan; käänteli Aeneas jalomielikin sinne ja tänne, hihnain julmia pahkoja, painoakin imehellen. Ukkopa lausuvi nää sanat silloin: "Niin, mitä nuo on! Jospahan nähnynnä ois joku Herkulen hihnat ja leikit, 410 jos hänen otteluaan kamalaa täll' rannalla juuri! Näitäpä lekkeit' ennen on kantanut veljesi Eryx. Verta sa nytkin näet sekä jälkiä murskatun aivon. Näillä hän vastusti Alceon poikaa; näitä mä käytin, kun veri raittiimpi toi voimia eik' pahan suopa 415 vanhuus harmaata visannut ohimoilleni vielä! Vaan jos näit' aseheit' epäjää mult' Dares troalainen, hurskas Aeneas sitä suo, hyväksyy sen Acestes, ottelu näin tasatkaamme: ma Eryxin taljasta luovun; pelkosi poista — ja dardanolais-remelit ota päältäs!" 420 Näin nimes, harteiltaan kaks'kertasen viskaten vaatteen, paljastaen isot raajat ja suuret luut sekä jäykät jäntärehet, asettuu jätinmoisena keskelle kenttää. Heill' isä Aeneas nyt hihnat toi samanlaiset ynn' asehet tasa-arvoiset pani kummanki kouriin. 425 Äkkiä varpailleen kavahtain molemmat asettuupi ynn' ylös ilmaan nostavat nyrkkinsä pelkeämättä. Iskusta poistavat taa päin kauas korkeat päänsä, kiemurtavat käsiään käsihin sekä alkavat taiston; jalvoilt' tuo keveämp' on ja nuoruuteensa hän luottaa, 430 tää jäsenilt' tukevamp' on paljon, mut verkkahat polvet notkahtivat tutisten; isot raajat estävi ähky. Kauanpa keskenähän jakel iskuja sankarit turhaan, kauan paiskelivat kylen onttohon, rintoa varsin jyskyttivät: usehin kädet korviin ynn' ohimoihin 435 paukahtivat sekä läimäyksistään ryskivät leuat. Seisoo Entellus vakahaisna ja liikkumatonna, vääjäten varrella vain sekä valppain' silmine iskut. Tuo kuni piirittämäss' olis korkeamuurista linnaa, taikkapa vuor'kastellia vastahan taistella täytyis, 440 milloin pyrkivi näin tahi noin, oveluudella kiertää hän joka paikkaa hyökkäellen, monet koettaen turhaan. Nousten Entellus, kurottain ylös oikeans', iski: kiireellensä Dares tulevan tuhon ennalta oitis huomasi, — siks nopeasti hän ruumihins' syrjähän väisti: 445 tuulehen Entellus väkens' tuhlas ja päällenpä päätteeks, raskaast, raskas kun olj, hän suurine painone maahan rotkaht: niinkuin ontelopuu Erymantholla kaatuu taikkapa korkeall' Idalla juurilta kiskottu mänty. Teukrot, Sicilian nuorisokin ylös säälien hyppäs, 450 huutonsa taivaallen kohotess'; ens riensi Acestes vanhaa ystävätään, polost', auttamahan ylös maasta. Vaan täst' ei hitahampana eik' pelotettuna urho taistohon huimemmin palajaa: viha kiihdytti voimat, kiihdyttää häpykin väkeänsä ja kuntonsa tieto; 455 päistikkään tasangolla Daresta hän kaikella vainoo riehuen; milloin oikea iski ja taas vasen milloin. Ei levähdyst' ole, ei loma-aikaa. Kuin rae rankka harjoilla rapajaa, niin urhokin tihjästi iskein kummallakin kädellään vain peihtos ja pohti Daresta. 460 Eip' isä Aeneas suo kauemmas eistyä kiukun eikäpä Entelluksen raivota katkeramiellä, taistelun mut lopettain väsyneen pelastaapi Dareksen, sitten lohduttaen häll' lauhkana lausuvi näitä: "Voi polonen, mikä semmoinen kevytmiel tuli järkees? 465 Etkö sä toiset voimat ja tarmonsa muutoksen huomaa? Nöyrtyös siis jumalallen!" Näin nimes, ottelun päättäin. Vaan tuon uskolliset toverinsa jo sairahin polvin horjuvan, päällään nuokkuvan kumminki puolin ja verta paksua sylkevän suusta ja hampaitten säpäleitä, 470 laivalle vievät; muut keralleen kypärän sekä miekan ottivat; seppelehen sekä härjän Entellolle suovat. Tässäpä voittaja uljasmiel, härästään kopeellen, lausuvi: "Tunnustas, jumalattaren poika ja Teukrot, näitä ja arvatkaat mikä nuoressa ennen olj voima, 475 minkäpälaisesta kuolostakin pelastitte Dareksen!" Virkki ja seisomahan osui eess' vasikan tasakärsän, — tää oli tappelun palkkana siinä, — ja heilauttain taa läimäsi oikeallaan kovat hihnansa sarvien keskeen aivan ja näin muserrettua luut löi murskaksi aivot. 480 Härkäpä kaatui ja maass' vavahtain virui pitkosenansa. Tuo kovall' äänellä nää sanat virkkoi: "Sulle tän, Eryx, hengen suon paremman ma Dareksen kuoleman sijaan; tuohon ma voittaja lasken hihnat ja taitoni myöskin!" Kohtapa Aeneas käsk kilpailuun nopeoilla 485 nuolilla, ketk' vain tahtosivat sekä määräsi lahjat; maston pystyttää Sereston aluksest' tukevalla kourallaan sekä nuorahan solmiten lentävän kyyhkyn kiinnitti mastohon korkeahan, tähystys kohaksensa. Miehet yhtenen saavat ja arvat heitetyt korjaa 490 vaskisehen kypärään; jopa onnea toivotettaissa, Hippokoontes saa esivuoron, Hyrtakon poika; tuotapa laivain kilvassa voittanut Mnesteus seuraa, Mnesteus, seppeltään viherää joka päässänsä kantoi; kolmas on Eurytion, sun, kuulusin Pandarus, veljes, 495 sie, joka muinoin, käskettäiss' sua rikkoa rauhaa, ensinnä paiskasit keihääsi Danaoin väen keskeen; pohjahan mut kypärän vihoviimeks Acestesen jääpi arpa, ku rohkesi kilpahan käydä nuorien kanssa. Oitipa jännittää väkevin käsillensä jo joutsens' 500 eessään nyt joka mies sekä nuolia viinestä ottaa. Ensinpä jänteeltään suhahtain lens taivahan kautta ilmoa pieksellen keveää pojan Hyrtakon nuoli; saavuttuansa se sattuvi mastonpuun etupuoleen. Mastopa järkähtyi, räpisyttäen siipiä säikkyi 505 lintu ja siipeinsä suhinaa joka paikkahan kuuluu. Karskipa Mnesteus nyt viritettyne joutsine nousee, tähdäten korkeallen, tasan nostaa nuolen ja silmän; vaan kova-onninen ei osannut vasamoinensa itse lintuhun; katkasi vaan sitehet sekä liinasen nuoran, 510 mastohon joll' ylävään oli kyyhkynen kytketty kiinni; lentäen ilmahan mut tuo synkkiin pilvihin pyrki. Silloin kiirehtäen vasamansa jo valmihin tähtäs kaarelt' Eurytion, velimiest' anoen avukseen ja taivaan kannella nähtyä riemutsevan sen ja siivin 515 läiskyttävän, viel' ampui synkän pilvenki alta. Hengeti tää putoaa, elons heittäen tähtien tienoon, kieppuillen alas tuo mukanaan osuneen vasamankin. Jäljell' Acestes yksin jäi, kadotettuans' voiton; tähtäsi kuitenkin vasamansa hän myös ylä-ilmaan, 520 taitoa näyttääkseen, isä, kaarenki kimmousvoimaa. Silloinp' äkkiä ihme ja suuria tietävä enne nähtihin; merkityksens' ison myöhempi kohtalo neuvoi; merkin sen kaihot tietäjät selvittivät ylen myöhään. Sillä kun kiidellen vasamans' säepilvissä hehkui, 525 leimulla tien vaoten, katoaa tämä, sammuen ohvaan ilmahan; aivan kuin usehin myös taivahan tähdet irtaannuttuahan jälen jättäen, lentäen kiitää. Mielemme hämmästyi; jumaloita Sicilian kuin myös Troijan miehetkin anovat. Eip' ennettä kiellä 530 Aeneas jalo, vaan halaten ilomieltä Acestoo, suurilla lahjoillaan varustaa hänet, lausuen näitä: "Ottaos nää isä; sull' on Olympon valtias suuri moisilla enteillään erityisesti tahtonut antaa arvoa! Ankhisen ijäkkään tää muistona olkoon 535 maljanen, korkokuvin min ennen thraakialainen Ankhisell' isällein oli suurena lahjana Cisseys käskenyt antamahan syvän lempensä, muistonsa pantiks!" Laakerikruunulla kaunisti näin nimeten ohimot ja voittaneheks esimmäisenä kaikista julkas Acesteen. 540 Ei hyvä Eurytion katehin hänen arvoa katso, vaikk' oli yksin linnun ampunut taivolta maahan. Sitte se lahjans' saa, joka katkasi köyden ja vihdoin tuo, joka nuolellaan nopeall' oli sattunut mastoon. Viel' ei Aeneas isä päättänyt leikit, mut kutsuu 545 luokseen Epytideen, pojan keskenikäisen Julon vaaliamiehen ja kuiskasi uskotun korvahan näitä: "Mennös Julollen sanomaan, jos poikien joukko ynn' uvehet ovat luonansa ratsastuksihin valmiit, vaarinsa kunniaks että hän parvensa tois asehissaan!" 550 Näin nimes. Lähtemähän koko tunkeunneen väen käskee pitkältä cirkolta, ett' avonaisina oisivat kentät. Poikaset saapuivat isien näkyviin somasesti ratsuja ohjaillen komeoita; Sicilian, kaikki Troijankin melus miehet, ihmetellen tulijoita. 555 Kaikilla kiehkura olj somanen tavan jälkehen päässä, kaikilla olj pari rautaiskärkistä, kornellipeistä; muill' olillaan helsk kaunihit viinet ja kaulassa riippui ketjut kultahiset, punotut ihan rintahan asti. Kiitää ratsastajain kolm' parvea; johtajinaan myös 560 kolm' oli; poikaa seurasi kaksioista jokahista, loistaen johtajien somault', osihin jaoltaankin. Nuorison riemuavaa eräst' joukkoa pienonen johti äijänsä Priamon nimikaima, sun, kuulu Polites, poikasi, Italian kopeus, jota thraakialainen 565 valkeapilkkuinen hepo kantoi; täll' etujalkans' valkeat olj, kohos korkeallen myös valkea otsa. Toinen Atys, Ation suku josta Latinojen johtuu, pikku Atys, pojallen Juloll' ylen mielusa poika. Vihdoin muodoltaan ihanampana muita Julus, 570 Sidonin ratsastain orihilla, min kukkea Dido häll' oli lahjottanut syvän lempensä, muistonsa pantiks. Vanhan Acesteksen muu nuoriso Trinakrilaisten ratsastaa uvehilla. Kainoja näit' taputtain väki Dardanon vastahan otti, 575 riemulla nähdessään ijäkkäin isien tutut kasvot. Sitten kuin iloset olivat omien ilotelleet silmiä ratsuillaan, kovin huutaen valmistuneille merkin Epytides suo, piiskallaan pamahuttain. Kiisivät nää erilleen tasasesti ja kolmehen parveen 580 joukkonsa kirvottivat, vaan taas, komennettua, jälleen tieltänsä kääntyivät, karaten vihamiehinä päälle. Toisinpa hyökkäävät, sitt' taas peräyntyvät toisin, matkan pääss' erillään nämät vuorohon kaartelemalla kierrosta estävät, näin sodan vaiheita jälitellen: 585 kons' paetess' selän paljastavat, kons' kääntävät keihään suuttuen, kons' kuni rauhan tehtyä kulkivat rinnan. Niinkuin kerrotahan Labyrinthoon korkean Kreetan veistellyks solateitä ja tään solakkeist' tuhansistaan tullehen eksyttäväks, ett' kaikkipa johtavat merkit 590 huomioton, palaukseton harhaus turhaksi saattais: Teukroin näin pojatkin kulun mutkahiseks pujotellen leikiten teeskelivät pakoretkeä tai sodan pauhuu, niinkuin delfiinit, jotk' uiden kyntävät märkää Karpathin tai Libyan mert', aalloill' leikkiä lyöden. 595 Nää kisajuoksut, nää tavat, taistelut toimehen ensin Askanius pani, Alban kun Longan muurilla kiersi, neuvoen viettään noita Latinojen vanhoa kansaa, niinkuin leikkiä hän löi Dardanojen kera ennen. Albaanit omiaan opast' taasen; täältä ne sitten 600 sai iso Rooma, ne säilyttäen isien ylistykseks; "Troijaks" poikien joukkoa vieläkin ain' nimitellään. Tänn' ast' taistoja vietettiin isän kunniaks hurskaan. Tässäpä vilpistyen jopa onnemme muuttikin Luoma. Kun monenlaisilla leikillä viettivät haudalla juhlaa, 605 taivaalt' Iriksen lähettääpi Saturnus'en Juno Ilion laivoillen sekä tuulella kulkuans' auttaa; paljoa aikoi hän, yhä tuskallens' saamatta hoivaa. Neitopa kiiruhtain tuhannen värin kiiltosta kaarta pitkin joutuhun kiis uroaan ja sit' ei näe kenkään. 610 Huomaa suunnattoman väkijoukon ja rantoja tutkii: valkamat hän jätetyiks älyää sekä tyhjiksi laivat. Vaan etähäll' erillään eränäisellä rannalla Troijan vaimot Ankhisaa kadotettua itki ja kaikki katselivat, valittain, meren selkää. — "Voi, miten paljon 615 aavaa mert' on viel' edessämme!" — he lausuvat kaikk' ja linnaa kaihoavat, meren vaivoihin väsyneinä. Näiden keskehen siis hyvin ymmärtäen vahingoittaa astuvi tuo, jumalattaren muodon ja vaattehet riisuin; niin on kuin Beroë, Tmarilais-Dorykleen ikä-eukko, 620 joll' oli kuuluisa nimi, heimo ja kuulut olj lapset; dardanolais-emojen täänlaisna hän joukkohon yhtyy: "Koidot", — lausuvi, "jotk' ei helleniläis-käden kautta hukkunehet sotahan isänmaan varustuksien luona! Oi suku kurja, mi on tuho, sun johon kohtalo määrää? 625 Seitsemäshän kesä Troijan jo hukkuman jälkehen vieren kunpa me salmia, luotoja julmia, kaikkia maita kuljemme, tähtien tiet' osottaissa, — kun laajoa merta pitkin Italiaa pakosaa haemm' aavalla kelluin. Täällähän on Erykon velirannat ja kelpo Acestes. 630 Linnamme laitantaa mikä estäs ja sen varustusta kansalle? Oi isänmaa, Penatit vihamiehiltä turhaan korjatut! eivätkö mitkään muurit kutsuta Troijaks? Enkö mä missään näe joet Hektorin, Xanthon, Simoïn? Kanssani polttooten heti nuo kovan onnemme laivat! 635 Sill' unissain näin ennustavan Kassandranki haamun soihtuihin palaviin osotelleen: 'Täält' hakekaatte Troijaa; tää kotonn' on!' — nimes. Toimia aikamme on jo! Ei sovi viivyttää tätä ihmettä! Tuoss' on Neptunon neljät alttarit! Haltiakin suo soihdut ja innon." 640 Lausuttuaan esimmäisenä tempasi ilkeän soihdun, nostaen oikeallaan ylös viuhkas, ja ponnistaen, sen linkos. Hämmästynyt sydän Ilion naisten ja mieli kiihoittuu. Nimes vain ijäkäs emo, ainoa Pyrgo, lasten niin useain Priamon kuninkaallinen amma: 645 "Ei Beroë ole tää, ei rheteolainen, o äidit, puoliso oo Dorykleen: jumalallisen nähkäte arvon merkit ja silmäinsä tulisuutta ja millinen henki, millinen muotonsa on sekä äänensä sointu ja käynti! Juuripa äskettäin Beroëst' erotessa sen heitin 650 sairasna, harmitellen, ett' yksin hän luopua täytyis moisesta juhlasta eik' vois ansiokunnian suoda Ankhisellen." Näin nimes. Vaan emot horjuellen ens laivoja nurjilla silmin katsovat, häilyellen tuon maan haluns' kurjan ja myöskin 655 valtion vaiheilla, johon Sallimus kutsuvi heitä, kun kohos siivillään koht' taivoa haltiatar ja leikkasi laukuillen ison kaaren pilvien alle. Silloin hämmästyen imehestä ja raivoavaisna huutaen tempoavat tult' temppelin alttariloilta; 660 alttariloit' osa raast, mut muut risuloitten ja lehväin soihtuja sinkoavat. Tuli hillitön tuhtoja kalvaa, airoja, kuusisia peräkeulainkin koristeita. Ankhisen lavan ynnä theaatterin katsojien luo tuo sanan Eumelus alusten tulen vaarasta; itsek- 665 kin näkevät sysisauhua mustaa tupruvan pilviin. Ensinnä Askanius kuten riemuten ratsastuskilpaa johdatti, niin päin riens heti leiriä hämmästynyttä ratsulla eik' voi säikähtyneet sitä hoitajat estää. "Mist' on tuo raju raivo ja minnekkä aijotte", kiljas 670 "voi viheljäät emot? Ettepä vainoojain Danaoiden leiriä nurjaa, vaan oman toivonne poltatte. Teidän Askanius minä oon." Kypäränsä hän riisuen paiskaa jalkoihin, jota kantaen hän sotaleikkiä johti. Siinäpä Aeneaski jo riensi ja Teukrojen joukot. 675 Nuo eri suunnillen yli rantojen sinne ja tänne kaikkoavat pelästyin, jos joihinki luolihin, metsiin pyrkivät peittymähän. Yrityksens' ja päiväkin vaivaa; tuntevat rauhottuin' omans'; rinnasta poistuvi raivo. Vaan yhä hurjemmin tulen loimotus laimentumatta 680 raivos: kostean puun välyksissä jo tappura kytee sauhua tupruttain nokimustaa; syö tuli verkkaan laivoja; tää levittää koko ruumaankin hävitystä eik' urosten väki aut' eik' tulvittain veden kaanta. Silloin Aeneas jalo yltänsä reualsi vaatteen 685 ynn', avukseen jumaloit' anoessaan näin, kädet nostaa: "Juppiter kaikenvaltias, jos viel' et jokahista Teukroa inhoa, jos sun entinen laupeus huolii murheista inehmoin, tuli sammumahan aluksista saa, isä; tempoa pois tuhost' Teukroin kaiskerat asjat, 690 taikkapa jääneenkin Manalaan vihas nuolella paiskaa, jos ma sen ansaitsen, kädelläs meit' hukkoa täältä!" Tuskin lausunut nää olj, kun sai tavaton rajumyrsky riehumahan, satehen valaen; jyrinästäpä maitten vuoret järkkyvät ynn' aromaat; koko taivoita syöksyy 695 ryöppyvä, myrskyinen sade, tihjeä sohjua vihmoin; täyttyvät laivat jo vettä ja puoleks poltetut ruumat kostuvat; sammuupi koko valkea viimeks ja kaikki vaarasta säilyivät alukset, menetettyä neljä. Vaan isä Aeneas kovast' onnestaan murehissaan 700 suuria ankeitaan sydämessähän sinne ja tänne miettivi häilyillen, Sikulein kedollenko nyt jäisi, entehet unhottaen, vai pyrkis Italian rantaan. Nautes tuoss' ijäkäs, jonk' ainoan tritonilainen Pallas neuvonut olj sekä varsin taitavaks tehnyt, 705 näin osas selvittää, mitä haltiasten viha suuri tietäis kuin myös sen, mitä Salliman määräys vaatis. Lohduttaen täten Aenealle se lausua alkaa: "Menkäämme, jumalattaren poika, minn' onnemme viekin! Kuink' käviskään, joka kohtalo karsein voitettavamm' on! 710 On jumalain sukulainen Acestes heimoa sulle; tää ota neuvottelus toveriksi ja taivuta liittoon; hälle ne heittäös, jotk' kadonneist' aluksist' ovat jääneet, joit' väsyttää sun aimosat hankkees ynn' yritykses: vanhukset sekä kammoavat merimatkoa äidit, 715 kaikki, mi heikkoa, vaaraa pelkääväistä on, luotas luovuta; suo, väsyneet ett' täällä jo saisivat suojan; kaupungin luvallas nimetkööt Acestaks nimeltänsä!" Näinepä lauseineen hänet lohdutti ystävä vanha. Mielensä johtuupi nyt kaikenlaisihin huoliin. 720 Vaan kuin synkeä Yö parivaunussa taivolle saapui, taivolta laskeunut isän Ankhisen kuva näytti silloin äkkiähän tähän laatuhun lausuvan hälle: "Poikani, mull' elämää sulosampi, kun viel' elon' kesti muinoin, kohtalojen opistossa sä koetettu poika! 725 Tahdosta Juppiterin tulen tänn', aluksista ku liekin poisti ja taivaaltaan ylevält' teit' armahti vihdoin. Neuvoja kuunnelkos, joit' oivia soi ikävanha Nautes: miehet vain valitut, sydämet urohimmat viekösi Italiaan! Raju kansa ja yrmeä varsin 730 voittamises Latioss' on. Kuitenki tullos sa ensin Tuonelan alhaisiin tupihin, Manalan syvän kautta pyytäös, poikani, mun kera yhtyä! Eipä mua suojaa ilkeä horna tai surukas pimeys: ihanassa hurskaiden pariss' Elysioss' asun. Puhdas Sibylla 735 tänne sun johdattaa monen raavahan uhrattuaisi. Silloin nähdä sä saat sukus kaiken ja myös varustukses. Voi hyvin! Kostea yö jopa matkansa puolehen joutuu; ankaran Koitonki ratsujen viel' minut entävi henkäys." Virkki ja ilmoihin hupihin kuni sauhu hän haihtui. 740 Aeneas nimeää: "Mihin syöksyt? Oi, mihin riennät? Tai ketä kammoat? Taikka ken estää sun halausta?" Näitäpä lausuillen tuhast' kyyntynehen tulen liehtoo: Pergamo-Laren ja myös iki-Vestan hän alttarit uhrin jauhone täydellä suitsutusastiallaan pyhittääpi. 745 Kohtapa kutsuu sitt' toverit, ylimyksen Acesteen; käskyn Juppiterin, isän armahan neuvoti kertoo heille ja myös mikä mielessään olis tuumansa tästä. Suostuvat arvelematt' eik' käskyjä kiellä Acestes. Siis emot kaupunkiin jätetään sekä kansa, mi tuota 750 toivoo, joidenka miel ei kunniamainetta kaipaa. Itsepä uudistavat tuhot, myös tulen kalvamat hirret korjaavat aluksista ja laittavat airot ja köydet harvoina luvultaan, mut täynnäänsä sotakuntoo. Linnan Aeneas sill' aikaa aatralla määrää, 755 tontteja arpoo; Ilioks tään, mut tuon nimittääpi Troijaksi. Vallastaan ilahtuu troalainen Acestes; määrääpi torin, lait isien kokouksille säätää. Laitetahan Erykon mäen töyrälle, tähtien puoleen, temppeli idalilais-Venukselle ja määrätähän myös 760 haudalle Ankhisen pyhä, kookas lehto ja pappi. Päivää yhdeksän jopa olj levännyt koko kansa, alttarill' lyylinyt olj, kun tyynnyttivät meren vienot tuulet ja taas merellen suhisten käsk virmeä Louna. Alkaa haikea itku jo pitkin lahtista rantaa, 765 päivän ja yön kuu he toisiahan halajaa hetahasti. Itsepä äiditki, joist' meren muotoki näyttihe ennen inhottavalt', ett'eivät sietänehet nimeäänkään, tahtovat lähteä kuin koko matkan vaivoja kestää. Ystävän lausehin Aeneas jalo lohdutteleepi, 770 kun sukulaisell' Acestoll' itkien heittävi heidät. Kolmet hiehoa hän Erykolle ja myrskylle lampaan uhrata käskeepi ja jo oitis päästeä touvin. Itsepä kaunistain olivin leheksillä nyt päänsä keulassa seisoopi ulommaisna ja maljoa pitää, 775 kaataen suolaiseen merehen lihat, helmivät viinit. Kiihtyen seuraa myötäistuuli jo matkustajoita. Kilpahan soutelevat merimiehet ja laskevat aavaa. Vaan Neptunollen Venus lausuvi huolehtivaisna, näin valituksiahan hänellen julistain sydämestään: 780 "Junon kiukkuinen viha, kyllänsä saamaton rinta saattavat Neptunus minut ryhtymähän rukouksiin: ei ajan verkkaisuus eik' tyynennä hurskaus tuota, tuot' ei Juppiterin iso valt' eik' Kohtalo rauhaan taivuta. Ei frygilaisväen keskeltä kaupungin saaneen 785 julmalla kiukullaan häviöön ole kyllin ja kaikkeen vaivahan vieneen: tää Troijan karikkeitakin, tuhkaa, luitakin vainoo. Syyt tähän raivoon hän selitelköön! Saatatpa itsekkin todistaa libyläis-selält' äsken, minkäpä äkkiä hän melun nostatti. Kaikk' meret sa'aten 790 taivahan kanss', vihureihin aeolilaisihin turhaan luottaen rohkesi tään alallaiski! Kas, rikoksellahan myöskin vimmattuaan emot Troijan ilkeesti poroks laivoja poltti ja outohon maahan saattoi jättämähän toverit, kadotettua laivat. 795 Pyydän, sallittakoon, mitä jäi merest', turvassa kyntää purjehin; sallittakoon mun Laurentoin Tiber löytää, jos luvallist' anon, Parkat jos varustukset ne suovat!" Näitäpä nyt nimeää meren korkean valtias itse: "Täydellä syylläpä sie, Cytherea, mun valtahan luotat, 800 jost' sukus johdat; sen ansaitsenkin. Montahan tyynsin tuppurisäätä ja taivaan kuin meren raivoa suurta. Xanthos kuin Simoïs todistaa, ett'ei vähemp' ollut maillakan' Aeneaksestas surun'. Kunpa Akhilles Troijan säikähtynytt' ajoi kansaa muurille saakka, 805 kuololle uhraillen tuhannet monet, kun joet täyttyin huokasivat, eik' tiet' osannut eik' voinunna mereen syöksyä Xanthos, silloinhan Pelidaan urokkaasen Aeneaan väeltään, jumaloiltakin heikomman estin yhtymäst', tään sumupilvehen peittäin; vaikk' halasinki 810 pelmuuttaa käsilläin raketun valapattosen Troijan muurit. Mieleni viel' sama on; sie pelkosi heitä! Huoleti astukohon, kuten toivot, hän Tuonelan maille! Yht' vain kaihota saa, jonk' aavall' on hukkua määrä; tuo pää vaan monien edest' uhrattakoon!" 815 Kun jumalattaren näin pakinoin iloseks teki mielen, vaunuhin valjastaa hevoset isä, tuimille pannen vaahtosat suitset ja ohjia höllittää käsissänsä. Vaunuill' liitääpi keveäst' ulapan siniselkää. Aallot laskeuvat sekä hyrskyvän akselin alla 820 tyynentyvät meren kuohut ja kaihtuvat taivahan pilvet. Tuotapa seuraavat monet muodot, hirveät tursaat, vanhuksen Glaukon väki, myös inolainen Palemon, Tritonitkin nopeat, koko Forkonkin sotajoukko; on vasemmalla Thetis, Melite, Panopeiakin impi, 825 Neseia, Spio, myös Thalia kuin Cymodocekin. Tääll' isä Aeneaan murehellista mieltäpä vuoroin täyttävi väikkyillen ilo; joutuhun kaikkia käskee mastoja pystyttämään sekä raakohin hiivata purjeet. Kerrallaan tekevät sen; nyt vasemmat samall' aikaa, 830 oikeat purjeet nyt avataan; raat yhdessä korkeet kierretähän, kunis laivasto löytää sattuvan tuulen. Ensinnä johtaapi tiheää regattaa Palinurus; kulkunsa ohjata tään mukahan on käsketty muita. Taivaan puol'välihin olj jo kostea yö kerennynnä, 835 laskenehet olivat jäsenensä jo tyynehen rauhaan uupunehet merimiehet tuhtoill' airojen alle, keijuillen kevykäs Uni kuin tähtitarhasta laskeu karkoittain pimeän, yön haihuttaen sumuvarjot, sua hakien, Palinurus, ja sullen turmio-unta 840 tuoden. Haltia istuiksen ylevään peräkeulaan Forbon muodossa, hällen näit' tarinoin pakinoita: "Iasides Palinurus, vie meri itsekin laivat; tyynihän tuulosen henk' on, voisithan uinata hiukan. Painuta pääs levollen, pääst' vaivasta raukeat silmäs! 845 Voinhan hetkisen sun asemestasi tointasi hoitaa." Tuskin nostain silmiä vastaapi Palinurus: "Munk' meren tyyneyteen tahi maininkiin levokkaasen yllytät luottamahan, — tähän hirviöhön usaltaimaan? Aeneaan kell' uskosin mie, jonk' niin monet kerrat 850 peijasi taivaan vaihtuva sees sekä pettävät tuulet?" Lausuen nää sanat kiinteämmin kävi vain peräruoriin, eik' vähänkään sitä hellitä, tuijottaen yhä tähtiin. Lehvän haltiatar kas! letheolaismehust' tuoreen, tenhoillun stygilais-unill' ottaen, löyhäyttääpi 855 tuoll' ohimoita ja sulk teniväisen torkkusat silmät. Tuskinpa oottamaton uni hervoittaa jäseneit' tään, käy kun jo kimppuhun tuo, repien palasen peräsintä, vienohon paiskaapi vetehen hänet ruorinsa kanssa päistikkäin, tovereitansa turhaan huutavan aukseen. 860 Itsepä lentäen tuo kohos lintuna ohvahan ilmaan. Laivasto kuitenkin mert' eellehen rauhassa kynti, kulkien Neptunus-isän suojassa kommeluksetta. Näin vaeltain Sirenein kariloita tää lähestyi jo, muinoin vaarahikkaita ja luist' useata valenneita, 865 kun kohisten etähällä nyt äkkiä ärjähti riutat: silloin vast' isä huomaapi perämiehettä laivan harhoavan; yön aalloill' itse nyt joht alustansa, paljon huokaillen suruissaan toverin kovast' onnest: "Voi tyveneen merehen lopen luottanut, taivahasenki, 870 oudolla hiekall', oi Palinurus, täydyt sä maata!"
Viitteet:
V. 3. Elissa on Didon foinikilainen nimi ja on semiläistä juurta (vertaa esim. hepr. Elisabeth).
V. 38. "Krimisson joest'" = Krimissus-joen haltijasta.
V. 72. "Äidin myrtillä" s.o. Venukselle pyhitetyllä myrtillä.
V. 99. Vanhan ajan luulon mukaan sallittiin vainaiden haamujen saapua niille uhreille, jotka heitä miellyttivät.
V. 122. "Kentauri", "Scylla" samoinkuin "Tursas" ja "Khimaira" olivat kilpaavien laivojen nimiä.
V. 193. Malea oli Peloponneson eteläisimmän niemen nimi.
V. 240. Nereidit olivat Nereon, meren haltian, tyttäriä (= Vellamon neitejä). — Forkus oli Nereon veli, jolla oli oma haltiakuntansa. — Panopeia oli eräs etevimpiä Nereidejä.
V. 241. Portunus, jonka alkuperäinen nimi oli Melicertes, oli Theban kuninkaan Athaman ja Inon, Kadmon tyttären poika. Ino, paetessaan mielipuolta miestään, syöksyi poikineen mereen ja he muutettiin meren haltioiksi.
V. 251. Melibeea oli eräs thessalial. kaupunki, kuuluisa kauniista purppurastaan.
V. 252. Vaippaan oli kudottu kuva, joka kertoi Trosin pojan Ganymedesin elämästä ja vaiheista.
V. 271. "Terin", s.o. airojen terin l. lavoin.
V. 284. "Minervan töitä mi tunsi", s.o. oli taitava kotiaskareissa niinkuin kehruu-, kutomis-, neulomis- y.m.s. töissä.
V. 373. Bebryciaksi nimitettiin erästä osaa Bithynian maakunnassaV. Aasiassa. — Amykus oli kuuluisa nyrkkisillä olija; hänet voittiArgonautiretkellä matkustava Pollux.
V. 402. Eryx oli tarun mukaan erään sicialaisen kuninkaan Buteen ja Venuksen poika, kuuluisa nyrkkisillä olija. Jouduttuaan nyrkkisille Kreikkalaisten väkevimmän urhon Herkuleen, Alceon pojan, kera, tuli hän voitetuksi ja tapetuksi.
V. 440. "Vuor'kastelli" = pienenläntä vuorilinna.
V. 448. Erymantho on metsäkäs vuori Arkadiassa Kreikanmaalla.
V. 449. "Korkeall' Idalla" s.o. Idan vuorella lähellä Troijaa.
V. 475. "Näitä", nim. käsien jäntäreitä.
V. 495. Troijalaiset ja Kreikkalaiset olivat kerran päättäneet ratkaista Troijan sodan Menelaon ja Pariksen kaksintaistelun kautta, jossa taistelussa oli Paris vähältä menettää henkensä, mutta pelastui Venuksen auttaman paon kautta. Kun Menelaos vaati sovinnon ehtojen täyttämistä, laukasi Pandarus, Minervan käskystä, salamyhkään nuolen, joka haavoitti Menelaon. Tästä syystä alkoi sota taasen.
V. 514. "Velimiest'", s.o. v:ssä 495 mainittua Pandaroa, joka kaatui taistelussaan Diomeden kautta.
V:ssä 524-528 mainitun ennustusmerkin otaksutaan merkinneenTroijalaisten laivojen tulipaloa, josta kohta tulee olemaan puhetta.
V. 588. Tämän Labyrinthin rakensi kreikkalainen taituri Daidalos (= suomeksi "taitava"), kuninkaan Minon käskystä erään hirviön Minotauron talletuspaikaksi (vertaa Aen. VI, v. 24-29).
V. 735. Elysio oli vanhan ajan otaksumisen mukaan nimeltään se seutu, jossa hurskaat kuoltuansa oleskelevat.
V. 739. Haamujen ei luultu voivan valoa sietää.
V. 744. Pergamo-Lares oli Troijan suojelushenki. — Vestaa nimitetään "ikuiseksi" siitä syystä, että hän oli vanhimpia jumalattareita ja jo ikivanhoista ajoista palveltuna.
V. 797. "Laurentoin Tiber", s.o. Laurentojen maassa oleva Tiber.
V 807. "Huokasivat", nim. jokien haltiat.
V. 808. "Pelidaan". s.o. Peleyn poikaan, Akhilles'iin.
V. 809. "Jumaloitakin heikomman", s.o. jumalain suosion puolesta heikomman.
V:ssä 823-826 mainitut ovat nähtävästi kaikki Ahdin ja Vellamon väkeä.
V. 833. Regatta = laivasto.
Manala.
Ainehisto.
Aeneas saapuu Kumeen satamaan sekä lähtee heti Hekateen lehikkoon Sibyllaa tapaamaan (1-13). — Siellä Hekateen temppelissä Aeneaan ihmetellessä Daedalon taitoisia töitä, saapuu Sibylla ja kehottaa tätä tekemään lupauksia Apollolle, jonka Aeneas täyttää (14-76). — Sibylla ennustaa Aenealle tulevista suurista sodista (77-101). — Aeneas pyytää, isänsä haamun kehotuksen mukaan, päästä Manalaan isänsä puheille, johon loitsija suostuu, sittenkuin tää olisi tuonut hänelle kultaisen lehvän Avernon metsästä ja haudannut leilissä olevan kuolleen (102-155). — Torvensoittajan Misenon kuolema ja hautaus sekä kultalehvän löytö kyyhkyjen avulla (156-235). — Uhrattuaan Manalan valloille, lähtevät Sibylla ja Aeneas Tuonelaan (236-263). Tuonen hirveät tautien y.m. tursaiden haamut, Akherontin liejunen virta ja ihmissielut sen rannalla pyrkimässä päästä vuon toiselle puolelle (264-336). — Palinuron kohtalot ja anomus (337-383). — Sielujen lautturi Kharon lauttaa yli Manan virran ja Kerberon tainnutus; saapuminen lasten olopaikkaan ja Surukentille (384-449). — Aeneas kohtaa Didon, kreikkalaisia ja troijalaisia urhoja; Deifobo kertoo Aenealle oman kuolemansa (450-534). — Heidän puhellessa kiirehtii Sibylla matkaa ja he saapuvat Hornan linnan luo, josta sivumennen näkevät sen hirveät piinat (535-627). — Sitten saapuvat autuaitten maille, jossa Musaio saattaa Aeneaan Ankhisen luo (628-678). — Ankhises iloitsee poikansa näkemästä ja kertoo hänelle sielujen vaelluksen ja palajamisen ylä-maailmaan (679-751). — Sitten näyttää hän Aenealle tään etevimmät jälkeläiset sekä urhot, varsinkin Romulon, Caesarin, Auguston, Numan, Tullon, Ankon, Katon, Scipioin, Fabricion, Regulon, Fabius Kunktatorin y.m. jaloimpien roomalaisien haamut sekä viimeksi Auguston jalon pojan Marcellon (752-893). — Aeneas palajaa norsunluisesta portista ylä-ilmaan (894-902).