The Project Gutenberg eBook ofAisopolaisia SatujaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Aisopolaisia SatujaAuthor: PhaedrusTranslator: Samuel RoosRelease date: February 27, 2016 [eBook #51309]Language: FinnishCredits: E-text prepared by Jari Koivisto*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AISOPOLAISIA SATUJA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Aisopolaisia SatujaAuthor: PhaedrusTranslator: Samuel RoosRelease date: February 27, 2016 [eBook #51309]Language: FinnishCredits: E-text prepared by Jari Koivisto
Title: Aisopolaisia Satuja
Author: PhaedrusTranslator: Samuel Roos
Author: Phaedrus
Translator: Samuel Roos
Release date: February 27, 2016 [eBook #51309]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AISOPOLAISIA SATUJA ***
E-text prepared by Jari Koivisto
Kirj.
Phaidron, Auguston Vapautettu
Latinasta suomentanut D:r Samuel Roos
Sisältyy: SUOMI, 1860. Tjugonde årgången.
Helsingfors, Finska Litteratur-Sällskapets förlag, 1862
Imprimatur: L. Heimbürger.
Johdatus lukemiseen.
Ensimäinen Kirja:
Esitys.1. Susi ja karitsa.2. Sammakkoin kuninkaan pyyntö.3. Ylpeilevä naakka ja riikinkukko.4. Koira lihaa virran yli viemässä.5. Lehmä ja Vuohi, Lammas ja Leijona.6. Sammakot Auringolle.7. Repo valenaaman nähdessä.8. Susi ja Kurki.9. Varpuinen ja Jänes.10. Susi ja Repo, tuomarina Apinia.11. Aasi ja Leijona metsän ajossa.12. Peura lähteellä (hetteellä).13. Repo ja Kaarne.14. Mies ja Puut.15. Sukkela Vares.16. Suutarista Parantajaksi.17. Aasi vanhalle paimenellensa.18. Lammas, Peura ja susi.19. Lammas, Koira ja Susi.20. Vaimo synnytys-vaivassa.21. Penikoiva koira.22. Nälkäiset Koirat.23. Vanha Leijona, Metsäkarju, Härkä ja Aasi.24. Kärppä ja Mies.25. Uskollinen Koira.26. Sammakko ja Härkä.27. Koira ja Krokodiili.28. Kettu ja Haikara.29. Koira, Aarre ja Korpikotka.30. Repo ja Kokko.31. Aasi pilkkaa metsäkarjua.32. Sammakot kuin pelkäävät härkäin taistelua.33. Poutahavukka ja Kyhkyiset.
Toinen Kirja:
Esitys.1. Mulli, Leijona ja Rosvo.2. Ämmä ja Tyttö Miehen kultaisina.3. Mies ja Koira.4. Kotka, Kissa ja Metsäsika.5. Keisari Passarillensa.6. Kokko, Vares ja Kilpikonna.7. Muulit ja Rosvot.8. Peura ja Härät.Päätös.
Kolmas Kirja:
Esitys Eytycholle.1. Ämmä tyhjälle Savi-astialle.2. Pantteri ja Paimenet.3. Aisoopos ja Maamies.4. Teurastaja ja Apinia.5. Aisoopos ja Katukonna.6. Kärpänen ja Muuli.7. Susi ja Koira.8. Sisar ja Veli.9. Sookrates Ystävillensä.10. Auguston aikainen tapaus.11. Kuohittu hävyttömälle.12. Kananpoika Päärlylle.13. Mesiäisten ja Kimalaisten riita, jonka Vapsainen ratkaisee.14. Aisoopos lasten askareissa.15. Karitsa vuohen kasvattina.16. Heinäsirkka ja Yökkö.17. Puut Jumalitten huostassa.18. Riikinkukko Junolle äänestänsä.19. Aisoopon vastaus Kopsa-suulle.Kirjottaja Suosittajalle.
Neljäs Kirja:
Esitys Particulolle.1. Aasi ja Gallit.2. Phaidros.3. Repo ja Viinarypäle.4. Hevoinen ja Metsäkarja.5. Aisoopos testamentin selittäjänä.6. Hiirten sota Kärppäin kanssa.7. Phaidros Aisoopolaisten satujen moittijoille.8. Kyykäärme ja Karrutin.9. Repo ja Pukki.10. Jupiterin laukut.11. Pyhyyden ryöstäjä eli Varas ja Lyhty.12. Herkules ja Plutus.13. Leijo Kuninkaana(Sadut 14 ja 15 eivät sovi Suomeksi.)16. Kutut ja Pukit.17. Laivuri ja Merimiehet.18. Koirain airuet Jupiterin tykö.19. Ihminen ja Kyykäärme.20. Repo ja Lohikäärme.21. Phaidros Saduistansa.22. Simoonideen haaksirikko.23. Vuori synnytys-vaivassa.24. Viholainen ja Kärpänen.25. Simoonidees säilytetään jumalilta.Päätös Particulolle.
Viides kirja:
Esitys.1. Kuningas Demetrius ja Laulaja Menander.2. Matkamiehet ja Rosvo.3. Paljaspää ja Kärpänen.4. Aasi ja Porsaat.5. Lipilaari ja Maamies.6. Paljaspää ja Hivusheitto.7. Huilunsoittaja Prinsi.8. Aika.9. Härkä ja Vasikka.10. Koira ja Metsämies.
Johdatus Lukemiseen.
Satujen alku on varsin vanha. Niitä tavataan kaikissa kansakunnissa jo sivistyksen alkeissa, vaikka niitä ei paljosti ole kootuksi tullut. Vanhin meidän tietoomme saatu kokous on ArabialainenViisaan Lookman'innimellä, jonka arvataan eläneen Kuningas Salomon aikoina ja olleen ainakin vapaan, jollei peräti kansakuntansa pään (Emir). Muutoin tiedämme itäisellä maalla vertauksia vahvasti harjoitettavan; ja vertauksista satuihin ja saduista vertauksiin ei ole pitkä askel. Mutta erinäisistä, moninaisissa tiloissa erityisiltä ihmisiltä jutelluista saduista ei tullut Euroopalaisen sivistyksen alkupesässä mitään kunnollista riviä eli kokousta ennen kun juuri Atheenin loistavimmana aikana Phrygialainen Aisoopos niitä näkyy kaikkinaisiin asioihin ja tapauksiin sovittaneen; lienee hänellä sitte jo kotomaaltansa joku alkuperäinen saturunsaus ollut, taikka niin nerokas äly, että hän paikalla taisi ajatuksensa satupukuun niin somasti sovittaa, että hän jutuillansa sai Atheenilaisen, mielen terävyyttä rakastavaisen, kansan innokkaasti ihastumaan; josta sitte seurasi että hänen satujansa kokoamalla koottiin.
MitenAisooposAtheeniin jaPhaidrosRoomaan tullut lienee, siitä ei näissä saduissa, eikä muutoinkaan, ole mitään vakavaa tietoa; sillä Franskalaiseltade la Fontainelta Planudeennimellä kerrottu juttu Aisoopon elämäkerrasta on enemmän Markolphon tai Ulspeilin mukainen kun toden näköinen. Kumpikin näkyy vasta nuorella miehen ijällä kotoa muuttaneen. Lieneekö Aisoopos otettu sodassa, joita siihen aikaan Vähän Aasian Greikalaiset asukkaat Atheenilaisten avulla pitivät Persialaisten vallotusvehkeitä vastaan, ja sen aikaisen tavan mukaan sitte orjana pidetty. Että hän Atheenilaisille oli hyvin tuttu ja nerostansa kunnioitettu [A. Gellii Noct. Att. II: 29], se näkyy toisen kirjan päätöksestä. Phaidron tulo Roomaan on myös tietymätön ja samaten hänen toimituksensa Auguston hovissa. Jos luulla olisi luvallinen, niin luulisin häntä pidetynLukijana(anagnostes), joita sen aikaiset valtavat Roomalaiset pitivät useampia, ja joiden virka oli huvittaa isäntiänsä ja vieraita aterian aikana, taikkakirjottajana(librarius), joiden tuli kopioita kirjoja niistä, kuita isäntä oli käsiinsä saanut. Nimi Phaidros, loistava, kirkas, lieneekö alkuinen ollut, vaiko vasta orjana annettu, on myös tietymätön asia.
Muutoin on Phaidron myöhemmästä elämäkerrasta kirjamme tarkastajaChrist. Timoth. Dresslerlatinaisessa esipuheessansa _Teubner_iläiseen ylöspanoon kokenut kaikki koota, mitä hänestä ja kirjansa vaiheista vainkin vielä ilmiin saada taidetaan [M. Fab. Quintilianus, Inst. Or. X: 1].
Paitsi näitä tässä suomennettuja viittä kirjaa on mainittu Dressler saanut kokoon useampia, joita niihin lisänä liittänyt on.
Kirjan kunniaksi sopii tässä sanoa, että latinan kieli siinä on mitä selvintä, sanarikkaus suuri ja värsy niin huokeasti juokseva, kuin tänlainen värsy joinkin olla taitaa. Nämä edut, ynnä huvittava aine, tekevät tämän kirjan hyvin sopivaksi melkein ensimäiseksi latinan kielen oppikirjaksi.
Värsyjänsä Phaidros kutsuuSenarii, kuutoisiksi, kuus-jalkaisiksi eli kuus-askelisiksi, kuiden askelmat aina olivatiambit(v —), lyhykäinen eli hieno eli matalempi sanajäsen edellä ja pitempi eli lujempi perässä, juuri niin kuin astuessa jalan nostaminen vähemmän kuuluu kun laskeminen.
Tämänlainen värsy kuvataan näin:
näin: z — v — v — v — v — v —, jaluetaan: Jo saat ti hä nen ke too ki pakoit semaan, taikkalatinaksi: Athe nae quum flore rent ae quis le gibusProcax liber tas ci vita tem mi scuitFrenum que sol vit pri stinum licen tia.Hinc con spira tis fa ctio num par tibus,Arcem tyran nus oc cupa vit Pi sistratus &.
Tässäkin jo näkyy luonnostansa pitkä sanajäsen (syllaba) käytettävän lyhyen verosta niinkuin:nae, rent, li, fre ja hinc[Systole longam corripit, at Diastole contra], ja myös kaksi lyhyttä pistettävän yhden pitkän siaan, niinkuin:stratus; mutta useasti pistetään kaksi syllabaa lyhykäisenkin siaan, niinkuin:
Aeso pus au ctor quam materi am rep perit,Hanc ego poli vi ver sibus sena riis.Et quod pruden ti vi tam con silio monet.Calu mnia ri si quis au tem volu erit,Quod ar bores loquan tur, non tantum ferae,Fictis joca ri nos memi nerit fa bulis.
Vielä on kaikessa latinaisessa värsyssä muistettava tämä latinainen värsy:
Ecthlipsisnecat m,Synaloephevero vocalem, se on: edellisen sanan päättestä lähtee m ja pääte-äännäin, jos seuraava sana alkaa ääntäimellä taikka h:lla (kuta Latinalaiset eivät pitäneet kirjaimen arvoisena, vaan sanoivat:H magis est aspiratio quam littera) niinkuin nähdään ensimäisen Sadun jo toisesta sanasta alkain:
Ad ri v eun dem lupus et a gnus ve nerant,Siti compul si: supe rior stabat lupusLonge qu inferi or a gnus. Tunc fauc im probaLatr in cita tus jur gii caus in tulit.Qui pos sum, quae so, face re, quod quereris, lupeAnt hos sex men ses ma l, ait, di xisti mihiPater hercu le tuus, inquit, malé dixit mihi.
Näistä halullinen oppilas niin paljon osviitaa saanee, että hän hyvän opettajan neuvolla asian päälle pääsee.
Ensimäinen Kirja.
Esitys:
Aisoopos isä hyvän aineen keksinyt,Kun minä kaunistellut kuutos-värsyillä.Kakskertaisesti kirjaiseni hyödyttää:Se naurattaa ja neuvoo viisaast' elämään.Jos jonkun ehkä mieli tekee moittimaan, 5Puidenkin muka puhuvan ja eläinten,Niin muistais' meidän tässä tarinoitsevan.
Satu 1.
Usein on huokea syyttömän sortaa.
Susi ja Karitsa.
Luo saman puron suden ynnä karitsanTuo jano ajoi; susi seisoi ylinnäJa karits' alempana varsin kaukana,Niin häijy nälkäkurkku riitaa nostamaan:Minvuoksi juomaveden mulle sekoitat? 5Peljäten lieminkäinen: miten taitaisin,Voi susikulta! tuota tehdä? tänne päinSun puolestasi mulle juoksee juotava.Todeksi nähden tiuskas': ennen puolta vuott'Mua kiroilit: ja lammas parka vastasi: 10Empämä vielä silloin ollut saatukaan;Niin isäis sitte minua haukkui kiroten,Hän ärjäs', häijy, raadellessa syyttömän.
Tä satu niille kirjoitettiin miehille,Jotk' vale-syillä syyttömiä sortavat. 15
Satu 2.
Vähin vastuksista.
Sammakkoin kuninkaan pyyntö.
Atheenin kukoistaissa hyväin lakienSuojassa, liika vapaus kansan paisuttiJa ylimieli särki siteet entiset.Kuin tästä lahkokunnat nousi vastuksin,Yksvaltiaana linnan otti Pisistrat. 5Siis kurjaks' miesten itkellessä orjuutta,Hän vaikk'ei ollut ankara, vaan vaikeaKuin oli varsin tottumatta rasitus;Aisoopos heille tämän sanoi satuisen:
Vapaina allikoissa uiden sammakot 10Heillensä huutain kuningasta pyysivät,Vallalla hillitsemään ilkitapoja.Niin ilmanvalta naurahtaen nakkasiVähäisen kartun; vesi siitä roiskahtainPelkäämään saatti su'un peri pelkurin. 15Kuin karttu kauvan uponnunna makasi,Niin eräs kerran hiljaa nosti päätänsäJa tutkei kuningasta, joukon kokosi,Ku, pääsnyt pelostansa, pani hävynkinPois, puusen päällä sitte pahoin hyppeli 20Ja häpiällä häväistessä riemusi.Nyt uutta mentiin kuningasta anomaan,Kosk' ennen annett' aivan oli mitätön.Niin pani heille käärmeen, terähampaallaKu heidät kaikki yksitellen käsitti 25Turh' oli parkain pako, pelko äänenkinSulki. Siis airun lähdettivät kerjäämäänKurjillen armoa. Vaan ylinen vastasi:Se hyvä saatunne kosk' eikä kelvannut,Niin kovaa kärsikää. Siis tekin veikkoset 30Tätä kärsikäätten, ettei tulis' tuimempi.
Satu 3.
Paras pysyä säädyssänsä.
Ylpeilevä naakka ja riikinkukko.
Ei kerskailemaan toisten loisto-eduista,Vaan omaan paremmin pukuunsa tytymään,Aisoopos tällä esimerkill' opettaa.
Turhasta naakka ylpeydestä paisunutSai riikinkukon suoltuneita sulkia 5Kokoon, ja niillä itseänsä koreili:Sitt' omiansa kaunaten hän yrittiLoistavan riikinkukko-parveen, mutta nePois repeilivät höyhömet ja nokillaAjoivat poijes; naakka surkumielellä 10Näin pyrkii seuraan omain sukulaistensa,Mutt' näiltä hylky hyljättynä häpesi.Niin yksi niistä, joita oli kaunannut:Jos oisit meidän oloihimme tytynytJa omiin luonnon lahjoihin ei suuttunut, 15Niin et ois tähän häpiäänkään joutunut.
Satu 4.
Ahneus ahneen pettää.
Koira lihaa virran yli viemässä.
Oikein omansa hukkaa toisen pyytävä.Kuin koira lihaa veden yli uiden vei,Niin veden kalvossa hän näki kuvansa,Ja luuli toisen myöskin vievän saalista:Tuot' anasti, mutt' pettyi ahneudesta 5Ja päästi ruoan, kun jo piti hampaissa,Mutt' eipä saanut, kuta ahne himosi.
Satu 5
Vältä valtavaisten kumppanuutta.
Lehmä ja Vuohi, Lammas ja Leijona.
Ei vakaa valtavaisten kanssa kumppanuus,Sen todeks' osottaapi tämä tarina.Kuin lehmä ja vuohi ja lammas väärän kärsiväLeijoonan kanssa seurustivat korvessa,Ja saatu oli hirvi hirmu lihava; 5Niin leijo sanoi heille, osain tehtyä:Mun ensimäinen vuoksi leijon nimeni;Antakaa toinen uroollisuudestani;Mun voiman vuoksi kolmas ompi omani,Ja kovin käy jos joku koskee neljänteen. 10
Näin kaiken saaliin piti väkivallalla.
Satu 6.
Lurjukset lurjusten sikiötkin.
Sammakot Auringolle.
Häät herkulliset varkaan näki läheisenAisoopos, siitä kohta läksi lausumaan:
Kuin kerran aurinkokin aikoi naimiseen,Niin sammakoilta parku pääsi pilvihin,Ja parkumasta liikkui pilvein haltia 5Ja kysyi syytä: vastas' allikon asukas:Jo yksin polttaa kuivaks' kaikki lammikotJa saattaa kurjat kuivuudella kuolemaan;Voi mikä surma! saisi vielä sikiön!
Satu 7.
Tyhmäin kunnia on mitätön.
Repo valenaaman nähdessä.
Sai kettu kerran valenaaman näkemään;Voi, huusi, miten pulskea muoto aivuton!
Sanottu niille, joille paljaan kunnianOn onni lahjottanut, taidon kieltänyt.
Satu 8.
Ei hyvä häijyä auttaa.
Susi ja Kurki.
Se, joka työnsä palkkaa pahoilt' anonee,Hän pettyy: ensin, auttain kelvottomia;Ja sitte, kuin on paha päästä pulasta.Luu hukan kurkkuun nielless' oli tarttunut;Ja tuska pani, suuren palkan ehdolla, 5Jokaista tuskan apuun houkuttelemaan.Ja viimein saikin kurjen varsin valallaKurkkunsa pitkän pistämällä kitahanLuun oman hengen vaarallansa vetämään.Työn tehtyä, kuin kurki pyysi palkkaansa; 10Niin vastas': kiitä kuin sait pääsi suustaniViel' eheänä; siin' on palkkaa kylläksi.
Satu 9.
Älä huoli hätäynnyttä pilkata!
Varpuinen ja Jänes.
Its' olla huoleton ja toista pitittääOn hullun tapa, värsyseni opettaa.
Kourissa kokon valittavaa jänestäVarpuinen torui: kussa pitkät potkusiJa nopsat jalkas, missä ne nyt viipyivät? 5Näin laruttavan havukka yhtäkkiäLöi, turhaan kyllä kuikuttavan kuoliaks'.Niin puolikuollut jänes tuonen tuskassa:Kyll' äsken huoletonna minua pititit,Jo tuli sama kova onni kotihin. 10
Satu 10.
Ei valettelijaa totta puhuessakaan uskota.
Susi ja Repo, tuomarina Apinia.
Ken kerran petturiksi ilkeäks' tiedetään,Hänt' eipä uskota, puhuessa tottakin:Aisoopos todistaa lyhyellä sadulla.
Kuin susi syytti repoa varkaudesta,Ja kettu kielsi ryhtyneensä ollenkaan; 5Apinia istui riitaa ratkaisemahan.Kuin kumpikin oil asiansa ajanut,Niin julisti Apinia tämän tuomion:Et sinä kadottaneen näy, kuta kaipailet;Sun uskon salaa siepanneen, kuta kieltelet. 10
Satu 11.
Nauruttaa kunnottoman kerskaus.
Aasi ja Leijona metsän ajossa.
Kuin kunnotonkin kerskaa jalotöistänsä,Kyll' oudot uskottaa, tutuill' on nauruksi.
Kuin leijo aasin avull' aikoi metsistell';Hän peitti hänen pensastoon ja neuvoili,Ett' otuksia äänell' tavattomalla 5Peljättäis' karkuun, its' hän kiinni ottaisi;Niin tämä korvat pystyyn äkki kiljasiVoimaansa myöden, saikin siten otuksetÄänellä uusihirmuisella liikkeelleJa polkujansa pakenemaan tuttuja. 10Kuin leijo, väsynynnä teurastamasta,Pois käski aasin, käski vaiketa, niin hän,Röykästyneenä, kysyi äänens' ankaruutt'.Jo verraton, jos minäin en ois tuntenutSun sydäntäs ja sukuas, oisin hätäillyt. 15
Satu 12.
Usein hyödyllisintä hylkynä pidetään.
Peura lähteellä (hetteellä).
Useinkin hyödyllisint' ylön katsotaanJa turhaa kehutaan; sen näyttää satuni.
Kuin peura juotuansa seisoi lähteelläJa veden päällä näki kauniin kuvansa;Hän ihmetellen kehuu haara-sarveja 5Ja moittii sääriänsä sangen hoikkia.Mutt' äkki pelko metsämiesten äänistäJo saatti hänen ketoo kipakoitsemaan;Näin koirat jätti pian: pääsi metsähän;Mutt' täällä sarvet tekivätkin vastuksen, 10Ja koirain hampaat hirmuisesti purivat.Niin kuollessansa sanotaan hän sanoneen:Voi, minä vaivainen, kuin vasta havaitsen,Ne hyödyttäneen, joita pidin huonona;Ne turman tuottaneen, kuin kouho kehusin. 15
Satu 13.
Kehuja kavalin kaikista.
Repo ja Kaarne.
Ken kehumista pyytää sulo sanoilla,Hän usein pettyy häpiään ja vahinkoon.
Kuin kaarne juuston akkunalta näppäsiJa lensi syömään pitkään puuhun metsässä;Niin repo näki sen ja alkoi kehua: 5Oi kuinka suloisesti sulkas kiiltävät,Kuink' ompi kaunis kasvantos ja katsantos,Jos ääni ois sen vertainen, niin linnuistaSä oisit ensimäinen. Tämä raakkumaanJa äänens suloisuutta hullu näyttämään. 10Mutt' avattua nokan juusto putosiKun kettu kavala sieppas' haluhampaalla.
Näin näkyy miten arvoinen on ymmärrys,Ja viisaus voittaa voimat varsin vahvatkin.
Satu 14.
Vahingoksensa joku vihollistans auttaa.
Mies ja Puut.
Ne hukkuvat, jotk' vihollistans auttavat.Mies, kirveen tehtyä, läksi puilta pyytämään,Ett' antaisivat varren puusta lujasta.Jokainen käski antaa metsä-öljypuun.Hän lahjan otti, teki varren, sovitti 5Kirveesen, kaasi sitte suuret tammetkin,Ja valikoitsi mieltä myöden. SaarnelleSitt' tammi sanoi: syystä meitä hakataan.
Satu 15.
Kyllä viisas keinon keksii.
Sukkela Vares.
Janoinen vares savipataa läheni,Ku vettä puolellansa; koki kumota;Vaan lujana kuin seisoi, tämä kivejäPudotti pataan, joiden paljouudellaSai veden nousemaan ja janon sammutti. 5
Se tästä näkyy, mitä nero aikaan saa:Miehuutta etuisempi ain' on viisaus.
Satu 16.
Joukon luulo usein pettyy.
Suutarista Parantajaksi.
Kuin kelvottomuutensa vuoksi suutariJuur' alkoi nälkään nääntyä, niin rupesiHän piilo-paikass' parannetta tekemään,Ja myymään pettäin myrkkyvasteen nimellä.Jo huutoon tullut, rikastunut sairastui. 5Niin tuli kuningaskin tätä tutkimaan:Sai pikarihin tätä myrkyvastettaJa vettä, oli myrkkyä panevanansa,Niin käski juoda suuren palkan ehdolla.Mutt' kuollon pelossansa konna tunnusti, 10Ei taitavansa parantajan oppia,Vaan joukon hulluudesta saaneen huutonsa.Niin kuningas käsketti kansan kokohon:Voi, kuinka hulluiks' teitänne te luulette,Kuin tämän haltuun uskallatte hengenne 15Joll' jalkojansa kengittää ei uskottu!
Nyt tämä niille todell' olkoon sanottu,Juur' joiden hulluus hävyttömii hyödyttää.
Satu 17.
Ei haltian tavat köyhään koske.
Aasi vanhalle paimenellensa.
Kuin kansakunta hallitusta muuttanee,Ei köyhäin onni muutu valtiaan tavoista;Sen todistaapi tämä lyhy tarina.
Aasia niityll' äijä syötti pelkuri:Hän vihollisten äänist' äkki peljästyi 5Ja käski pakoon ettei kiinni saataisi;Mutt' tämä laiska kysyi: muka luuletkoVoittajan kahdet satulat mulle panevan?En, sanoi äijä. Mitäs siis mun väliäKetä palvelen, kuin kannan kannettavani? 10
Satu 18.
Vältä vilpillistä takausta.
Lammas, Peura ja Susi.
Joka lainaa pyytää vilppi-takauksella,Ei selvittää, vaan vahinkoa virittää.
Lampaalta Peura pyysi mittaa nisuja,Ja takaus susi: peljäten vain vilppiä:Tuo hukka raatelee ja pötkii kohta pois, 5Sä juokset lentäin poijes kaikkein paikoilta;Kussa ma teidät löydän makso-päivänä?
Satu 19.
Konnalle konnan palkka.
Lammas, Koira ja Susi.
Ainakin konna pahuutensa palkan saa.Kuin väärää velkaa koira velkoi lampaaltaJa väitti leivän antaneensa velaksi,Niin hukka todistajana: ei kyll' yhdessä,Vaan totta kyllä kymmenenkin velkaa on. 5Niin lammas tuomittiin valalla väärällä,Ja maksoi kuta hän ei velkaa ollutkaan.Sitt' jonkun päivän peräst' äkkäs' kuopassaMakaavan hukan: saitpa valeen palkkasi!
Satu 20.
Jokainen pelkää paikkaa kussa loukattiin.
Vaimo Synnytys-vaivassa.
Ei kukaan mielellänsä paikkaan loukkaavaan.Synnytys-hetkenä, kuukautten perästä,Makaili vaimo maassa valittain vaivojans;Mies kehotteli nousemahan vuoteelle,Huokeempi kussa päästä luonnon kuormasta; 5Ei, sanoi, luottavansa, sillä siallaVaivansa päättyvän, kuss' ensin aljettiin.
Satu 21.
Älä päästä pahaa paikoillesi.
Penikoiva koira.
Ihmisen pahan makioissa sanoissaOn vilppi, kuta opetetaan välttämään.
Muinainen tiine koira pyysi toiselta,Jos saisi penikkansa hänen pesäänsä;Sen mielellänsä sai; vaan sitte takasin 5Kuin tahtoi, vielä vähää aikaa rukoili,Ett' penikatkin vähän vahvistuisivat.Jo ajan kuluttua kysyi kiivaamminPesäänsä: — Minun ja mun kaiken joukkoniJos voinet ajaa poijes, lähden, muutoin en. 10
Satu 22.
Tyhmyys usein tuottaa turmion.
Nälkäiset Koirat.
Ei tyhmä toimi ollenkaan ol' avuksi,Vaan usein vetää vaivaisia vahinkoon.
Nähdessä vuodan, koirat, veden pohjassa,He sitä syödä saadaksensa alkoivatVähentää vettä juoden, mutta repesivät. 5Ja kuolivat siis ennen saaliin saatua.
Satu 23.
Onneton on kunnottomimmankin pilkkana.
Vanha Leijona, Metsäkarju, Härkä ja Aasi.
Se, joka hyvän arvonsa on hukannut,On hädässänsä huonojenkin pilkkana.
Vuosista väsynynnä voiman puutteessaKuin leijo makais, vetäin henkee viimeistä,Niin tuli metsäkarju leisku-hampailla 5Ja niillä iski, kostain vanhaa vääryyttä:Niin kohta härkä pisti, viha-sarvillaVihatun raadon läpi. Aasi nähdessäNäin kostamatta petoo loukattavan, hänPotkasi otsan paljaaks'; tämä kuollessans: 10Kyll' katkeraa oil jaloin kovuutt' kärsiä,Mutt' sinun ilkeyttäs, luonnon häväistys,Kuin täytyy kestää, kuollo kaksinkertainen.
Satu 24.
Se, joka omaks' hyödyksensä toisia hyödyttää,Hän olkoon kerskaamatta hyväst' työstänsä.
Kärppä ja Mies.
Kuin kiinni saatu kärppä kuollon pelossaJa siitä päästäksensä miestä rukoili:Voi armas! säästä minua, joka hiiristäHuoneesi perkaan! Sanoi: jopa säästäisin,Jos mun vain hyödykseni hiiret tappaisit: 5Mutt' kuin sa tapat saadaksesi jäännökset,Ja hiiret vallan herkuksesi hotkaiset;Niin älä mulle kehu ansiotasi.Näin sanottua koppas' kärpän kuoliaks'.
Ne heillens tämän omistakoot sanotuks', 10Jotk' oman hyödyn vuoksi toista auttavatJa vähää apuu suurill' sanoill' kehuvat.
Satu 25
Pahain antimet ovat pahan luuloiset.
Uskollinen Koira.
Yhtäkkii antelias on kouhoill' kehuksi,Vaan järkevälle turhaan jakaa juonia.
Kuin öinen varas pisti leipää koiralle,Jos, kokein, muka saisi lahjall' leppymään;Niin koira: koet konna suuni sulkea, 5Ett'en mä talon puolest' haukkuis'; petytpä;Sill' äkki anteliaisuus vaatii varomaan,Ett'et sä hyötyis' huolettomuudestani.
Satu 26.
Ei valtavain kanssa kilpaan.
Sammakko ja Härkä.
Rinnalle rikkaan köyhä pyrkien häviää.Kuin muinain sammakko näki härän niitylläJa kadeksei niin suurta hänen kokoa;Niin täyteen puhalsi hän ryppy-nahkansa,Sikiöiltä kysyin, eikö ollut paksumpi 5Kun härkä. Nämät kieltää, hän siis uudestiViel' lujemmin pingotti pintansa kysyin:Nyt kumpi voitti? vielä härkä, sanoivat.Vihassa viimein tahtoi vielä vahvemminPintansa paisuttaa, vaan raukka repesi. 10
Satu 27.
Turhaan viisaalle verkkoa virität.
Koira ja Krokodiili.
Ne, jotka kavaloivat miestä viisasta,Ne tekee turhaa, saavat naurun palkaksi.Sanotaan koirain juosten juovan Niilistä,Etteivät krokodiilit heitä kiinni sais'.Niin krokodiili koiraa, joka juosten joi, 5Puhuttel': latki mieltäs myöden viekkaamminJa tännenmäksi tule, älä kavaluutt'Ollenkaan pelkää! Totta kyllä tulisin,Jollen mä tietäis' lihaani sun himoavan.
Satu 28.
Minlainen teko, senlainen kosto.
Kettu ja Haikara.
Ei ketään loukkaamaan, vaan joka loukannee,Saa samanlaisen sakon, satu muistuttaa.
Sanotaan ketun kutsunehen haikaranPitoihin ensin, panneen lavian latukan,Ja siihen lientä vetelää, kuta nälissäns 5Ei tainnut maistaa vieras: sitte haikaraTaas kutsui ketun, kuivaa ruokaa puteliinJuur' täyteen sulloi, siitä saikin nokallaKyll' tarpeeksensa: vieras näki nälkää vainJa potun kaulaa turhaan nuoleskella sai. 10Niin oudon linnun sanotaankin sanoneen:Jokainen esimerkkiins omaan tytyköön!
Satu 29.
Saita on oma surmaajansa.
Koira, Aarre ja Korpikotka.
Kyll' tämä satu sopii saidoille ja niill',Kut sääty-hylkyinä rikkaiksi pyrkivät.
Kuin koira kaivoi ihmisluita, aartehenHän löysi, rikkonunna rauhan kuolleidenHän kostoks' syttyi rikkauden himohon, 5Juur' sopivaksi rikoksensa palkaksi.Näin aarteen vartojana unehutti poisHän ruokans, kuoli nälkään. Kotkan sanotaanSen nähdessänsä totisesti sanoneen:Kyll' syystä koira parka makaat raatona, 10Kuin rikastua pyysit valtain rinnalle,Syntynyt kadulla, tunkiolla kasvanut.
Satu 30.
Älä ylhäisönäkään katso huonoa ylön!
Repo ja Kokko.
Syy ylhäistenkin alhaisii on pelätä,Sill' koston kyllä keksii nero sukkela.
Kuin kokko kerran ketun pojat pesäänsäKanteli pojillensa raadeltaviksi;Niin emä perässänsä juoksi rukoillen, 5Ett' tätä haikeutt' kurjalle ei tekisi.Tuo pilkkasi vain pesäpaikkans turvissa.Mutt' repo sieppas' soiton paimentulestaJa teki reiskan ympärille koko puun,Näin kostaaksensa vihollisen verellä. 10Niin kokko, perilliset pelastaaksensa,Rukoillen viepi revoll' sikiön terveenä.
Satu 31.
Kuin tyhmä toista pilkkaa, niin pian saapi vahingon.
Aasi pilkkaa metsäkarjua.
Kuin aasi kerran metsäkarjua kohtasi,Niin sanoi: terve veli! tuopa närkästyiJa hyljäs' kunnian, kysyin, miksi valehtel'.Niin aasi laski suorons: jollet vertanaisMua pidä, sanoi, on tuo kärsäis kaltainen. 5Jo karju aikoi jalon koston tehdänsä,Mutt' laski vihans: huokea kyll' ois kostaani,Hän sanoi, vaan en huoli hylkyyn koskea.
Satu 32.
Kansakunnan vaivat koskevat alamaisia.
Sammakot kuin pelkäävät härkäin taistelua.
On alhaisilla vaivaa valtain riidoista.Sammakko suossa näki härät kuokkivan;Voi, sanoi, kuinka suuri meille surkeusOn tuleva; ja toinen kysyi, miksi niin,Kosk' härät karjan vallasta vain taistelee 5Juur' keskenänsä, muutoin kaukan' elävätJa ovat eri luontoiset ja laatuiset.Mutt' joku laidun-vallastansa sortunutOn valmis suossa piilopaikkaa hakemaanJa meitä kovill' sorkillansa sotkemaan: 10Näin meidän henkeen koskee heidän riitansa.
Satu 33.
Katso eteesi keneen luotat.
Poutahavukka ja Kyhkyiset.
Se, joka häijyn huomaan itsens uskonee,Hän avun siaan saapi surman surkian.
Kuin lennollansa kiiruisella kyhkyisetHenkensä usein pelastivat haukalta;Niin neuvokeinon rosvo väänsi vilpiksi, 5Ja petti turvattomat kavaluudella:Miks' elämänne hätäillessä vietätte?Tehkää mä kuninkaaksi, liitto lyökämme,Kyllä mä teidät vääryydestä varjelen.Tuot' uskoen valtaan antauvat havukan, 10Ku, vallan saanunn', alkoi sitä harjottaaHeit' yksitellen järjestänsä repien.Niin jäänyt sanoi: Syystä meitä surmataan.
Toinen Kirja.
Esitys:
Aisoopon tapa osotteilla neuvoa,Eikä hän muuta tarinoilla tarkoita,Kun erhetyksii ojennella ihmistenJa ahkerasti teroitella neroa.Mikä siis vainkin lienee jutun aineena, 5Kuin suotuinen vain kuulla, totta tarkottaa,Se arvon antaa, eikä nimi tekijän.Myös vanhan minä tapaa seuraan huolella,Vaan mieli tehnee jotain väliin pistämäänTai jospa huviks' jonkun sanan muuttamaan, 10Sen pyydän lukijani suomaan hyväksi.Niin lyhyys tulee sulle suosion maksamaan:Mutt' ett'ei ikävyyttäis' tarjosanani,Niin neuvokaamme himoavalta kieltämäänJa tarjoillaan ujoille, kut' ei pyytäneet. 15
Satu 1.
Saapi siivous palkinnonkin.
Mulli, Leijona ja Rosvo.
Kuin leijo seisoi mullin päällä kaadetun,Niin tuli rosvokin osaansa tahtomaan;Kyll', sanoi, antaisin jollet ois oppinutIts' ottamaan, pois konna! Sattui tulemaanJuur' samaan paikkaan siivo matkamies, 5Ku pedon nähtyänsä kohta pakeni.Niin lempiästi lausui tälle: rohkene!Tul' ota osa, jonka sinun siivollesMä määrään: selkäpalan sitte jakailiJa meni metsän luokse päästäin ihmisen. 10
Kyll' esimerkki kaunis on ja kiitetty,Mutt' ahne nähdään rikkaan', ujo köyhänä.
Satu 2.
Kaltaisensa kunkin kaunis.
Ämmä ja Tyttö Miehen kaltaisina.
Niin näinkin miehet vaimoväeltä kiskotaan,On syynä rakkaus, sen näyttää satumme.Mies keski-ikäisenä ämmään rakastui,Ku peitti ikäns kauniill' helleydellä;Mutt' kaunis tyttö myöskin veti sydäntä. 5Kuin kumpikin hänt' tahtoi kaltaiseksensa,Alkoivat kilvan hivuksia nykkiä,Ja mies, ku luuli häntäns kaunistettavan,Yhtäkkiä oli paljaspää; sill' juurittainOil tyttö harmaat nykkin', akka mustavat. 10
Satu 3.
Rankaisemattomuus on kehoitus pahuuteen.
Mies ja Koira.
Mies, haavoitettu kiukkuiselta koiralta,Viel' antoi leipäpalan, vereen kastetun,Kun kuullut oli hyväks' haavan paranteeks'.Aisoopo sanoi: älä koirajoukossaNäin lahjo, ettei meitä elävänä söis', 5Kuin näkevät työn pahan palkittavan näin.
Kuin häijy hyötyy, moni kiihtyy häijyyteen.
Satu 4.
Kavala kylvää kurjuutta.
Kotka, Kissa ja Metsäsika.
Ylimmäks' tammeen kokko tehnyt pesänsä:Ja kissa kolon keskipuussa valinnut:Maan kyntäjä metsäsika juurell' poikinut.Tään sattumaisen kissa yhdess' asunnonSai kavalalla pahuudella häviämään. 5Hän kiipee linnun pesään, sanoo: häviöJo sulle lähestyy ja mulle vaivaisell',Kuin nähnet joka päivä maata kyntävänTuon viekkaan metsäsian tammee kaataaksens,Näin maassa sikiömme surmataksensa. 10Näin tämän pelkoon saanut, mielen häirinnyt,Hän sian harjakkaan sitt' astuu asuntoon,Nyt sikiös, sanoo, suuress' ovat vaarassa;Niin pian kuin sa ruokaa lähdet hakemaan,On kokko valmis porsaitasi ottamaan. 15Näin pelkoon saattanunna paikan tämänkin,Hän kavalasti kätkeysi koloonsa,Mutt' yöllä hiipei käpälällä kepeäll',Söi mahan täyteen, sai myös sikiöllensä,Ja teeskennellen pelkäävänsä makasi 20Hän kaiket päivät. Kotka peläten jo puunKaatuvan, näki nälkää, istui oksalla.Mutt' sika surmaa peläten oil kuopassans.Sanalla sanoin: nälkään kuolivat poikinensRunsaaksi kissan poikinensa ravinnoks'. 25Kuin paljon pahaa kaksikieli matkaan saa,On hetas-uskoisille muistutukseksi.
Satu 5.
Kohtuus hyvä kaikissa.
Keisari Passarillensa.
On ilvehtijäin joukko suuri Roomassa,Jotk' turhaan paljon puuhailevat laiskoinaJa joutavina hätyröivät läähöttäinItsillens vaivaksi ja muille kiusaksi.Näit' olis' tarves voimaa myöden ojentaa 5Juur' tosi-jutull': vaivan maksaa kuullella.
Keisar Tiberius Neapolin matkallaKuin tullut oli moisioonsa Miseeniin,Lukullo jonka muinain tehnyt vuorelle,Kuhunka meri näkyy puolin molemmin. 10Siell' eräs ylössonnustettu passari,Jonk' hieno palttinainen riippui ihokasHartioilta, kaunis roikkuvilla heltuilla,Herransa käyskellessä kukkatarhassa,Hän alkoi puisell' viskimellä tuoksuttaa 15Tuo tulikuumaa multaa, kehuin tointansa,Vaan häpiäksi naurettiin; siit' pujahtiEdellä puistoon tuoksuansa asettaan.Nyt Keisar tunsi miehen, ymmärs' asian.Hoi! Keisar huusi; tämä juoksi hypäten 20Jo toivoin jotain erihyvää saavansa,Ja varman lahjan ilossakin hilpeä.Niin Suurivalta naureskellen lauseli:Et paljoo tehnyt, turhaan meni puuhasi,Viel' vapaun anto meillä maksaa enemmän. 25
Satu 6.
Kuin juoni valtaa puollustaa,Kenpä käsistä pääsee.
Kokko, Vares ja Kilpikonna.
Ei väkivaltaa vastaan kestä varustus;Jos vielä lisäks' tulee häijy kavaluus,Niin häijyys voiman kanssa vahvan hävittää.
Kuin kokko kilpikonnan korkealle veiJa tämä itsens kätki luiseen koppaansa, 5Eik' häntä käynyt kätkössänsä loukata,Niin vares, ilman lintu, lensi likelle:Kyll' kauniin, sanoi, kaapann' olet otuksen,Mutt' jollen neuvo, miten siitä muonan saat,Niin turhaan raskaall' taakallas suas rasitat. 10Kuin osan lupas', neuvoi kokon nousemaanAin' taivasalle, pudottamaan kallioonJa kuoren särjettyä syömään saaliinsa.Sanoihin suostunut kokko neuvoo totteli,Sai itse, antoi neuvojalle aterian. 15Näin luonnon lahjallakin varustettunaHän kahden konnan kurilla surki surmattiin.
Satu 7.
Rikkailla on enempi pelkäämistä.
Muulit ja Rosvot.
Kaks' muulia vaelsi taakall' kuormitettuina;Näist' yksi kantoi täysiä rahakopsia,Ja toinen turpioita ohrasäkkejä.Tuo rikas-kuormainen hän päänsä pystyssäHeleästi helisteli kaula-tiukua, 5Mutt' hiljaa kuljeskelee toinen kumppani.Yhtäkkiä väijyksistä rosvot hyökkäävätJa tappelussa muuliakin leikkelee,Pois ottain rahat, jättäin halvat ohraset.Kuin rosvottu siis kovaa itki onneans, 10Niin toinen: iloinen kain ylenkatseestaMä oon, en mitään hukann' enkä haavaa saann'.Tuo näyttää turvalliseks' köyhän kohtuudenJa rikkauden monta tuskaa tuottavan.
Satu 8.
Enemmän nähnet omillasi kun muiden silmillä.
Peura ja Härät.
Kuin peura paennunna metsän piiloistaPois päästäksensä metsämiesten taposta,Hän peloissansa juoksi taloon lähimpäänJa kätkeysi avonaiseen navettoon.Niin lymyvälle härkä: mitäs täällä teet, 5Kuin, raukka, ehdoll' olet juossut kuolemaan,Ja ihmiskaton alle uskoit henkesi?Rukoillen tämä sanoi: te vain säästäkää,Mä pian, kohta lähden tilan saatua.Jo päivän perästä yön vuoro tuleepi 10Ja härkäpoika rehun tuo, ei huomaakkaan.Työmiehet kaikki käyvät edestakasin,Ei kukaan äkkää; käypi voutikinEi hänkään tiedä mitään. Otus ilollaJo alkoi kiittelemään siivon härkiä, 15Kut suojaa soivat hälle hädän aikana.Yks' vastasi: sun kyllä suomme säilyvän,Vaan jos hän tulee, jolla sata silmää on,Niin henkesi juur' suuressa on vaarassa.Täll' aikaa isäntä tuil ehtoolliselta 20Ja nähtyänsä härät huono-korjussaKäy soimen luo: miks' tässä vähä rehua?Kuss' alus-oljet? Hämmähäkin verkotkinSais' ottaa pois. Näin järjestänsä katsellenHän myöskin näkee peuran sarvet korkeat 25Ja käskee kokoon palkolliset tappamaan,Ja otti saaliin. Tämä satu sanoopiIsännän parain asiansa näkevän.
Päätös.
Kateus kunnian kumppani.
Aisoopos Atheenissa kunnia-patsaallaPalkittiin, orja korotettiin kunniaan,Osottain kunnian kaikill' tarjon' olevan,Eik' sukuu seuraavan, vaan töitä jaloja.Kosk' ennätt' ennen, etten joutun' ensimmäks', 5Niin koen laittaa ett'ei hän jäis' yksinäns:Eik' tämä ole kateus, vaan kilvan työ.Jos Latinaiset sukoilevat työtäni,Niin heill' on lisää Helleenien rinnalle.Jos pahansuoma vielä polkee vaivaani, 10Niin ei hän sorra tietoani ansion.Jos kirjaiseni sunkin korviis kuuluneeJa mieles' huomaa sopiviksi satuni,Niin ilo kyllin palkitseepi vaivani.Jos niille yliviisaaks' näkyy tekoni, 15Joit' nurjamielin luonto saatti elämään,Jotk' eivät voi, kun parempia parjata;Niin kovan onnen kärsin mielell' lujalla,Siks' kuin he saavat tyhmyyttänsä hävetä.
Kolmas Kirja.
Esitys Eytycholle.
Jos haluttaa sun lukea Phaidron kirjoja,Niin, Eytycho, sun täytyy olla joutilas,Ett' vapaa mieli tarkoituksen käsittää.Mutt', sanot, nerosi sen ei ol' arvoinenEttä mä siihen rahdun aikaa hukkaisin. 5Siis ei oo syytä siihen käsin koskea,Ku ei näy toimitäysiin korviin sopivan.Mutt' ehkä sanot: tulee joutopäiviä,Kut minun huoletonna käskee lukemaan.Luetko, veikko, ennen huonojakin loruja 10Kuin pidät huolta talouden tarpeista,Ja käytät aikas' tutuill', huvitat emäntääs,Mieltäsi huvittahi, ruumista levähtäin,Vahvistuakses tavallisiin toimihin?Mutt' muuttaa täytyy toimesi ja elosi, 15Jos mielit yli Tiedotarten kynnyksen.Myös minä, saatu Laulutarten vuorella,Kussa Muistotar sai jyristäjäll' UkolleKerralla yhdeksällä parven taitoisen,Vaikk' melkein keskell' opistoa syntynyt 20Ja kaiken omaisuuden halun hylännytViel' kehuttuna eloni tähän käyttänyt,Kuitenkin tuskin tähän joukkoon otetaan.Sen kuinka käyvän luulet, joka tavaraaAin' kokoon saada pyytää valppaudella 25Ja pitää voiton tietoa etuisempana?Mutt' käynee miten tahtoo (sanoi Sinonkin,Kuin vietiin nähtäville Troian kuninkaan);Niin kolmannenkin viel' Aisoopon tavallaMä kirjan sinullesi kunniaksi teen. 30Ja iloitsen jos lukenet; vaan jospa et,Niin jälkeentulevaiset saavat hupia.
Nyt sitte satukeinon alku lyhystiOn sanottava. Orjuus tuohon ompi syy,Kuin mieltänsä ei suoraan sanoa tohtinut, 35Niin käänsi ajatukset jouto-jutuksiJa pisti moitteet näppärästi naljaksi,Nyt hänen polkuansa olen tehnyt tienJa ajatellut enemmän kun jättikään,Omiini tuskiin muutamia sovittain. 40Joskapa syyttäjäni muu SeiaanollaJa toinen todistaja, toinen tuomari,Niin myöntäisin kaikk' ansainneeni vaivani,En näillä kokis' lievitellä tuskaani.Vaan jospa joku erhettynee luuloissans 45Ja ottaa itsellens kaikille sanotun,Niin hullusti hän paljastaapi tuntonsa:Suokoon, mä pyydän, sittekin mull' anteeksi,Sill' aikomus ei merkitellä yksittäin,Vaan kaiken ihmiselon tavat osottaa. 50Kyll' joku sanoo kovan asian alkaneen'.Jos Phryx Aisoopos, Anacharsis Skytalain'On nerollansa saanut iku-kunnian;Niin Helleenistä kirjaisuutta likempi,Minä isäin kunnian mitenkä tuhlaisin? 55Kuin Thraakeillakin vanhat olleet veisaajat,Apollo Linon vanhin, Laulutar Orpheon,Joka soitoll' siirsi kivet, kesytti villikötJa Hebrin rapiat virrat lumosi viipymään.Siis kateus kauvas; älä turhaan huokaile, 60Kosk' kauniin ansainnunna olen kunnian.
Sun saatuani lukemaan, vielä pyytelenSä vakuudellais että minua puollustat.
Satu 1.
Hyvät hyvän jäännöksetkin.
Ämmä tyhjälle Savi-astialle.
Kuin ämmä näki tyhjäks' juodun astian,Falerni-viinin jäännöksiltä haisevan,Ku haju makiana kauvas leveni,Niin täysin sitä sieraminsa vetäen:O, sulo henki! mitä lienee ollutkaan 5Täss' ennen hyvää, tämmöiset kuin jäännökset?
Tä kuhun koskee, arvaa minun tunteva.
Satu 2.
Hyvintekijän käy hyvin.
Pantteri ja Paimenet.
Ylönkatsotuiltakin saa kukin palkkansa.Pantteri kuoppaan muinain joutui varoton,Tuon näki paimenjoukko; toiset seipäilläJa toiset rasittivat kivillä, ja muutVain surkutellen luulivat sen kuolevan 5Jo loukkaamattakin, ja leipää antoivat.Yön tullessa he surutonna menivätKotiinsa, luullen kuolleena sen löytäväns.Mutt' tämä, lepäämällä voimiin taipunut,Juur' pika hyppäämällä pääsi kuopasta 10Ja kiirukäpälällä juoksi pesäänsä.Mutt' päivän jonkun perästä hän syöksäsiTaas edes, kaasi karjan, tappoi paimenet,Hävittäin kaikki hirmuisella kiukulla.Niin nekin pelkäämään, kut olivat säästäneet, 15Ei huolein hukasta, kuin henki säilyisi.Mutt' peto: kyllä muistan kivittäjäniJa leivän antajat; te älkää pelätkö!Vain niitä vihaan, jotka ovat loukanneet.
Satu 3.
Taito luuloa parempi.
Aisoopos ja Maamies.
Mies taitava on poppamiestä parempi,Niin sanotaan, vaan syytä eipä sanota,Se saadaan nähdä vasta mun jutustani.
Eräälle karjarikkaall' lampaat vuoneivatKaritsoi' ihmispäisiä: kummaa peläten 5Hän juoksi huolen neuvoa poppamiehiltä.Yks' vastas', isännän koskevan henkeä,Ja vaaran poistettavan paistin-uhrilla.Jo toinen tiesi lauleskella emännänNuon synnyttävän hälle lapsipuolia, 10Kun sovinnoksi juhla-uhri tarvitaan.Ja monta muuta, kaikki eritavalla,Vain lisäilevät huolta miehen huoleisen.Aisoopos yksin äijä varsin nerokas,Ku luonnon salaisuudet tarkoin ymmärsi: 15Mies parka, välttääksesi näitä kummiaNiin riennä, sanoi, paimenesi naittamaan.
Satu 4.
Katso miehen neroa, älä muotoa.
Teurastaja ja Apinia.
Luo teurastajan tullut särvin-ostajaSai nähdä apinian ruokain rinnall' rippuvan.Tuo miltä maistuu? Myyjä vastas' pilkaten:Mimmoinen pää, semmoinen on myös makukin.Tuon ennen pilkaks' näen kun todeks' sanotun, 5Useinpa kauniimmia nähnyt häijyimmiks',Ja monta rumaa sydämestä paraimmaks'?
Satu 5
Paha pahalle palkka.
Aisoopos ja Katukonna.
Menestys vetää monen konnan vahinkoon.Aisoopoa eräs konna iski kivellä.Kah, hyvä, sanoi, hänell' äyrin antaen,Ja vielä: myötäni ei ole enempää,Mutt' enemmän sun saamaan näytän paikalla. 5Näet tuossa rikas mahtava; niin häntäkinKivellä iske, saatpa palkan ansaitun.Tuo todeks' otti, teki niinkuin neuvottiin,Mutt' toivo petti ilkeyden typerän;Sill' pahan työnsä palkan hän sai hirressä. 10
Satu 6.
Naurettava kunnottoman uhka.
Kärpänen ja Muuli.
Kärpäinen aisall' istuin torui muulia:Kuin laiska olet, etkö astu kiiruummin?Kats' ett'en pistä pistimelläin kaulaasi!Tä vastas': sinun sanoistas en huolikkaan,Vain pelkään etu-istuimella istuvaa, 5Ku ruoskallansa länget olkiin likentääJa suuni pitää kovill' kuolattimilla.Siis lakkaa moitista pois mitättömästä,Sill' verkkani ja juoksuin tiedän paremmin.Tuo satu sopii sitä sievin nauramaan, 10Ku kunnotonna turhaa uhkaa yrittää.
Satu 7.
Vapaa on köyhänäkinOrjaa rikastakin onnellisempi.
Susi ja Koira.
Kuin vapaus suloinen, on mieli jutella.Sai syötti-koiraa susi nälkään nääntyväKohtaamaan, tervehtää oil ensin asia,Sitt' puhuttelemaan: mistä, veikko, karvasiNiin kiiltää, ruoalla mill' olet lihonnut? 5Minä paljoa vahvempi juur' näännyn nälkähän.Niin tuohon koira: ehto sull' on samainen,Jos isännälleni voit saman toimittaa.No mitä? kysyi. Olla oven vartiaJa yöllä karkottaa pois varkaat talosta. 10Kyll' siihen valmis oon; nyt lumet sateetkinMun täytyy kärsiä ja metsän kurjuutta.Huokeempi paljoo katon alla elelläJa runsaan ruoan saada ravinnoksensa.Siis kanssani! Mutt' käydessänsä katsahti 15Susi koiran kaulaa kulunutta kahleista.Mi, veikko, tuo? Ei mitään. Sanos kuitenkin!Kuin kiivaaks' näytän, sitovat mun päiväksiLepäämään päivällä, ett' yöllä valvoisin.Hämärässä päästetty käyn kunne tahtonen. 20Mull' suotta tuovat leipää, luita isäntäTuo pöydältänsä, väki pistää palojaJa keitoksien jäännöksiä kylliksi:Niin vaivattani vatsa kyllin täytetään.Mutt' saatko mennä mieltäs myöden poijeskin? 25En varsin. Pidä kehuttusi hyvänäis;Minä pyydän vapaa olla, vaan en hallita.
Satu 8.
Varsin hyvä on kyllä kaunis.
Sisar ja Veli.
Kuin neuvotaan, niin ota ojennukseksi.Eräällä tytär aivan rumannäköinenJa poika oli eri-kaunis kasvoilta.Nuo kuvastimeen istuimella äitinsäLaps-askaruksissa sattuivat katsomaan. 5Tuo kerskaa kauneuttans, toinen vihastuuEik' kärsi veljens ilo-pila-puheita,Ottaen kaikki (kuinkas sitte?) pilkaksi.Siis juoksi isän eteen kannattelemaanJa ankarasti pojan päälle valitti, 10Ku mieheks' syntynn' naisten osaan koskenut.Molempii isä syleili ja suuteliJa samaa molemmille jakoi rakkautt':Te joka päivä kuvastimeen katsokaa,Sinä, ettes pahuudella muotoas turmelis'; 15Sinä, ettäs tavoillasi muotos voittaisit.
Satu 9.
Kustas löydät uskollisen ystävän?
Sookrates Ystävillensä.
Nimi ystävän yleinen, usko harvainen.Kuin vähän huoneen hällens teki Sookrates,(Jonk' kuollon kärseisin, jos maineen voittaisin,Enk' laita loppua, jos jälkeen siunataan);Niin joku kysyi joukosta, kuin tapa on: 5Semmoinen mies, miks' huoneesi niin ahtaaks' teet?Oi, joska tämän ystävillä täyttäisin!
Satu 10
Älä ole hetas uskomaanKielittelijää kumminkaan.
Auguston aikainen tapaus.
On vaara uskoa ja olla uskomatt'.Lyhysti näytän kumpaisenkin todeksi.Hippolytos kuoli, kuin äitipuolta uskottiin;Ja Troia sortui, Kassandraa kuin ei uskottu.Siis totuus ennen tarkoin tutkittava on, 5Kun tyhmä mieli taipuu väärään luulohon.Vaan näit' ei näyttääkseni vanhoill' loruilla,Sull' jutun muiston-aikaiseni asian.Mies sangen rakastava puolisoansaJa pojallens jo miehen pukua teettävä, 10Kuulteli salaa vapautettua orjaansa,Ku toivoi pääsevänsä perilliseksi.Tuo ensin paljon valetteli pojasta,Ja puhtaan vaimon käytöksiä parjasi,Sitt' pisti, minkä tiesi kovin koskevan 15Sydäntä hellää, käyvän luuhattelijanJa talon kunnian häväistävän huoruulla.Hän syttynynnä ilkeästä kanteestaTeeskeli lähtevänsä maalle, jäipä kaupunkiinJa yöllä tuli sisällen yhtäkkiä 20Ja kohta vaimon vuoteen viereen hyppäsi,Kuss' äiti pojan maata oli käskenyt,Näin nuorukaista tarkoin valvoaksensa.Hakeissa valoa, hätäillessä orjainkin,Hän vihan vimmaansa ei enään kestävä 25Koht' astuu liki, päätä pimeäss' pitelee;Kuin kerityks' tuntee, pistää miekan rintahanEi huolien mistään, kostaaksensa kipunsa.Kynttilä tuotiin, tuossa näkee poikansaJa vaimon puhtaan vuoteellansa makaavan 30Juur' ensi-unessansa mitään tietämätt;Sitt' itse rankas' itsens työnsä kostollaSyökseinsä miekkaan, kun hetas usko paljasti.Kantajat tästä vaivasivat vaimoaRiepottain Roomaan yli-oikeutehen. 35Juur' paha luulo viatonta rasittaa,Himoavan tavaraa: vahvasti puoltajatSeisovat vaimon viattoman puolesta.
Augusto vainaalta siis pyysivät tuomarit,Auttaisi valaa vannottua täyttämään 40Kuin erhettyvät asian pimeydessä.Hän pian poisti kanteen kaiken pimeyden,Totuuden lähteen löysi varsin vakavan,Hän päätti: vapautettu, vaivan alku rankaistaanSill' pojan hukannut ja leski miehestä 45On surkuteltava, vaan rankaistava ei.Jos rankaistavat syytökset ois tutkinutIsäntä perheen, jospa tarkoin valellenOis kirvoitellut, eipä totta juurittainOis pahoin hävittänyt talouttansa. 50
Ei korva mitään hyljätkö, eik' kohta uskoko:Sill' usein sekin hairahtaa, kun ei luuliskaan,Ja viatonta kavaluulla syytetään.
Täss' yksinkertaisillen olkoon varoitusEtt'eivät koskaan luota toisen luulohon. 55Sill' erilainen ihmisten on pyrkimysTai suosiohon taikka vihaan taipuva.Se tuttu, jonka itse olet tutkinut.
Tätä nyt olen pitemmältä puhunut,Kuin liika lyhyys jotain kuuluu loukanneen. 60
Satu 11.
Itse-ansaittu vika valitettava.
Kuohittu hävyttömälle.
Mies kuohittu sai riitaan hävyttömän kanssa,Ku ilkeill' sanoilla ja pisto-toruillaViel' soimas' hälle ruumiins vajavaisuutta:Kas senpä tähden työtä teen mä vahvemminKuin eheyden todistajat puuttuvat. 5Mutt' mitäs, hullu, onnen vikaa pistelet?Se miehen häpiä, minkä its' on ansainnut.
Satu 12.
Usein hyväkin hyljätään.
Kananpoika Päärlylle.
Kuin kananpoika ruokaa rikkaläjästäKuoputtain haeskeli, päärlyn huomasi:Huonossa makaat paikass', kallis kappale!Oi, jospa arvos arvaava sun äkkäisi,Niin totta kerran kunnia-kiiltoon pääsisit: 5Minä, ku sun löysin, etsin ruokaa ennemmin,En voi sua auttaa, etkä sinä minua.Tän' niille jutun, jotk' ei minua ymmärrä.