IX. AmurinmaaNahodka, keisarillisten perintömaiden tulevaksi kaupungiksi aiottu, onWladivostokista60 englanninpeninkulmaa kaakkoon päin. Suomalaisten tullessa Nahodkaan oli kuvernööri Valtioneuvos Harald Furuhjelm höyrylaivallansa matkustanut Amerikan lahteen laskevaa Šutšan jokea ylöspäin, missä suomalaisille uudisasukkaille oli annettu viljelysmaita. Nyt hän oli kuulustamassa, miten he siellä viihtyivät ja millainen heidän ensimmäinen viljasatonsa näytti olevan. He näet asuivat siellä vasta ensimmäistä vuottansa.Odottaessa kuvernöörin kotiintuloa priki koristettiin lipuilla, tykki ladattiin ja kun kuvernööri näkyi palaavan, nousivat miehet raakapuille ja kuvernööri otettiin vastaan hurraahuudoilla ja kunnialaukauksella.Kuvernööri tuli käymään prikissä ja kutsui yhtiön jäsenet luoksensa illalla viettämään Amurinmaalle tuliaisia. Hänen talonsa oli lähinnä meren rantaa äsken perustetun puutarhan takana, hirsistä rakennettu ja hyvin sisustettu. Myöhemmin tulivat meitä tervehtimään kaikki virkamiehet, joitten joukossa sotilaspäällikkö kapteeni Karl Björksten ja valtioneuvos Furuhjelmin sihteeri, ylioppilas Örn olivat suomalaisia. Kaikki vastaanottivat meidät erittäin sydämellisesti, joka seikka yhä lisäsi sitä hyvää vaikutusta, minkä olimme saaneet tästä maasta.Kello kuuden aikaan menimme melkein kaikki valtioneuvos Furuhjelmin luokse, joka meitä odotti kutsuvieraiksensa tulomaljat täytettyinä. Ensimmäinen malja juotiin kaikkien suomalaisten rakastaman hyvän keisari Aleksanteri II:n kunniaksi. Heti maljan juotuamme laulettiin keisarihymni, jonka sanoja tosin emme osanneet, mutta kun Furuhjelm ja jotkut muutkin lauloivat mukana, niin laulu kuitenkin meni jotakuinkin hyvin, sillä sydämen pohjasta laulettiin. Sitten pikarit täytettiin jälleen ja malja juotiin isänmaamme Suomen kunniaksi. Ja silloin kaikuivat rakkautta uhkuvat Maammelaulun sävelet. Se hetki toi mukanansa omituisen hellän kaipauksen tunnelman, jolloin veljen käsi äänettömyyden vallitessa pusersi toisen veikon kättä yhteistä kotimaata muistellessa.Maamme laulun jälkeen laulettiin Ernst Wetterhoffin tähän tilaisuuteen sepittämä laulu uuden kotimaan kunniaksi. Laulu laulettiin samalla sävelellä kuin Maammelaulu. Alkusanat olivat:Hell dig du land vid Stilla hafvi hälsa dig med fröjd(Terve, maa Tyynen meren rannikolla, sua tervehdimme ilolla) ja laulu loppui sanoihin:är detta land oss ödet gaftill vagga och till graf.(Tään maanko kohtalo meille soi kehdoksemme ja haudaksemme).Myöhemmin kuitenkin seurassamme sai vallan ilo ja leikinlasku ja ne vallitsivat, kunnes pidoista erottiin myöhään puolen yön jälkeen. Näin kului ensimmäinen päivä ja ensimmäinen yö, jotka vietimme uudessa kotimaassa. Sittemmin seurasi kyllä tukalampia aikoja, mutta ajat paranivat jälleen. Monelle meidän seuraajistamme tämä maa tuli kehdoksi ja syntymämaaksi — vaan monelle yhtiön osakkaista siitä tuli myös hautausmaa.Uudisasuntolahankkeen perustaja ja johtaja kapteeni Höök lepää jo mullan alla tuolla kaukana. Mutta sitten kun yhtiö oli hajonnut, palasi suurin osa yhtiön osakkaista mikä milläkin tavalla takaisin Suomeen.Juhlan jälkeisenä päivänä valittiin retkikunta maanviljelykseen perehtyneistä ja sitä ymmärtävistä henkilöistä kulkemaan Šutšan nimistä jokea myöten ylöspäin tutkimaan, olisiko siellä sovelias seutu uudisasuntolaa varten. Siellä asui jo ennestään maamiehiämme kymmenkunta perhettä, jotka Turusta ja Pöytyältä olivat jo keväällä saapuneet keisarillisten perintömaiden höyrylaivalla Nahodkalla, jota johti kapteeni Brolin.Kansalaisemme olivat asettuneet hedelmällisille paikoille muutaman peninkulman päähän joen suulta ylöspäin. He olivat jo muokanneet itselleen pieniä peltotilkkuja, joissa kaikki kasvit hyvin menestyivät, mutta huoneita he eivät vielä olleet ehtineet rakentaa, vaan asuivat toistaiseksi maakuopissa, jotka olivat pienet ja matalat. Varsin tyvtyväisiä he kuitenkin olivat, mutta kaipasivat koteja ja omaisiansa.Noin 10 peninkulmaa pitkässä jokilaaksossa olivat silloin hedelmällisimmät paikat kiinalaisten hallussa ja siellä vasta sai nähdä, mitä hyvin hoidettu maa siellä kykeni antamaan. Kiinalaisten maanviljelys on ihmeteltävää. Hienoksi pöyhittyyn maahan he kylvävät kaikki riveihin. Kaiken kesää he työskentelevät pitäen maansa puhtaana rikkaruohosta sekä pöyhivät ja penkovat maata ihan lakkaamatta. Pienestä peltotilkusta he sillä keinoin voivat saada tavattoman runsaan sadon. Karjanhoitoa he eivät harjoita. Mutta he pitävät härkiä, joilla he kyntävät maansa. Heidän härkänsä ovat sangen suuria, niin että niistä teurastettuina usein saa 45 tai 50 leiviskää lihaa. Sikoja he paljon pitävät ja sianliha onkin tärkein eläinkunnasta saatu ravintoaine, jota he käyttävät. Hevosia he myös pitävät ja heidän hevosensa ovat pieniä, mutta kestäviä ja voimakkaita.Naisia heillä ei ole ollenkaan, koska Kiinan lait kieltävät naisia menemästä valtakunnan rajan ulkopuolelle. Varakkaat kiinalaiset ovat kyllä joskus naimisissa, mutta heidän vaimonsa ovat muista kansoista otetut, joko ostamalla tai ryöstämällä. Viinanpoltto oli heidän keskuudessaan tavallista. Melkein jokainen talonomistaja valmisti sitä kotitarpeeksi; moniailla oli isot polttimot. Mutta juopottelu heidän keskuudessaan on kuitenkin tuntematon pahe. He tuskin milloinkaan juovat niin paljon, että päihtyvät, mutta ei ateriaakaan syödä ilman viinaa. Lopuksi sanoo Schoultz heistä, että he ainakin siihen aikaan kyllä olivat vieraanvaraisia, mutta ei muutoin auttavaisia, kun tuli kysymykseen ajan hukka tai vaivannäkö. —Ei varsin kaukana suomalaisten uudisasuntolasta Šutšanin varrella oli vielä toinenkin uudisasuntola, jossa asui rangaistusaikansa loppuun palvelleita venäläisiä pahantekijöitä. He olivat asuneet paikkakunnalla jo muutamia vuosia ja heidän toimeentulonsa oli kyllä hyvä. Heidän luoksensa jäi retkikunta yöksi ja sai siellä maitoa ja kermaa, kurkkuja ja muita vihanneksia. Maksua he eivät vaatineet, mutta sen he kuitenkin saivat runsaasti. Nahodkaan palatessa käytiin vielä Wrangelin lahdessa, joka on Amerikan lahden poukama, katsomassa, olisiko paikka meille sovelias. Mutta kun kapteeni Höök katsoi sen sopimattomaksi satamapaikaksi meidän laivallemme, jonka piti varsin aikaisin keväällä päästä merelle, hylättiin tämä paikka. Monet käsityöläiset ja maanviljelijät pitivät Šutšan-joen laaksoa hyvin soveliaana uudisasutukselle, sillä maanlaatu oli kasvavaa, joki oli kalarikas, ja elintarpeita y.m. voitiin helposti saada Nahodkasta, mutta kapteenin mieli teki valaiden pyyntiin ja hän tahtoi prikille paremman ja avointa merta läheisemmän sataman, joka olisi vähän kauempana Nahodkasta. Tahdottiin näet olla aivan täysin riippumattomia ja ainahan voitiin ajatella, että valtioneuvos Furuhjelm voisi rajoittaa toimintamme vapautta, jos asuisimme liian lähellä häntä.Olimme hänelle hyvin kiitollisia niistä neuvoista, siitä hyväntahtoisuudesta ja siitä avusta, jota häneltä saimme koko sen ajan, jolloin hän täällä vaikutti, mutta kuitenkin halusimme asua aivan omissa hoteissamme.Kun olimme pari päivää olleet Nahodkassa, jossa saimme ruokavarastomme lisätyksi, lähdimme purjehtimaan sieltä lännemmäksi tutkien kaikkia Tyynen meren mutkia ja satamia kunnes pysähdyimmeStrelok-nimiseen lahteen, joka on 42:lla leveysasteella päiväntasaajasta pohjoiseen ja 30 meripenikulmaa Nahodkasta luoteeseen, Nahodkan ja Wladivostokin puolivälissä. Iltapuolella oli ankkuri nostettu Nahodkassa, yö vallitsi vielä, kun laskimme Strelokissa ankkurin.Strelokin lahden edustalla suojaa satamaa meren puolella korkea 9 englannin penikulmaa pitkä ja puolentoista, paikoitellen 2 engl. penik. leveä saariPutjatin. Mantereen puolella Strelokin lahti haarautuu kahteen pienempään lahteen, joistaAbrekinlahti on itäpuolella jaRasboinikinlänsipuolella. Näitä pienempiä lahtia erottaa niemi toisistaan, ja tällä niemellä oli pari kiinalaisten rakentamaa asuinrakennusta, jotka olivat asumattomia, hyljättyinä ja puoleksi rappiolla. Strelokin lahden seudun valitsivat suomalaisen yhtiön jäsenet asuinpaikaksensa, kun siinä oli niitä mukavuuksia, joita he halusivat ja tarvitsivat. Rasboinikin lahden pohjukassa oli vielä laivalle talvisatamaksi soveltuva kaikilta tuulilta suojattu paikka.Schoultz kuvailee Strelokin lahtea ja sen ympäristöä seuraavasti:Molemmin puolin Strelokin lahtea suojelevat sitä pohjoispuolella noin 8 engl. penikulmaa pitkät niemet, joista idänpuoleinen on sangen korkea, noin 1000 jalkaa, ja kasvaa tammia, mustaa koivua ja muita kovia lehtipuita. Merelle päin idänpuoleinen niemi vähitellen alenee ja päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. Läntinen niemi on jonkun verran matalampi ja ainoastaan mantereen puolella harvan metsän peitossa. Se on hyvin epätasainen. Suippoja vuorenkukkuloita ja syviä laaksoja vaihtelee alinomaa ja meren puolella sekin päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. U-kirjaimen muotoisessa lahdessa on pitkänsoikea saari, joka alkaa parin kilometrin päässä maalta ja ulottuu merelle päin yhtä kauas kuin niemetkin. Tämän — Putjatinin saaren — mantereen puoleinen pää on ehkä 1200 jalkaa korkea ja se on kokonaan metsän peitossa ja pinnanmuodostus siinä on samanmuotoinen kuin jos kupin täyttäisi kostealla hiekalla ja sen kääntäisi ylösalaisin. Saaren perusta on äkkijyrkkä ja siitä nousee ylöspäin ikäänkuin ympyrän säteet lähellä toisiaan äkkijyrkät kallionhalkeamat, joissa usein kasvaa vaikeasti läpikuljettavia viidakkoja. Sisimmän niemen kärki on vähäinen tasainen hietikkoniemeke ja siitä edelleen kulkee koko itäpuoleista rannikkoa pitkin kapea ja tasainen hiekkareuna. Eteläpuolella Putjatinin kukkula laskee äkkijyrkkänä matalaa heinäkasvuista niittymaata kohti, joka on muutaman neliökilometrin laajuinen. Keskellä saarta on järvi, niin että ainoastaan kapeat kannakset yhdistävät molemmin puolin järveä saaren pohjoispään eteläpäähän, joka kohoaa melkoisen korkeaksi, mutta alenee jälleen noin parin sadan jalan korkuiseksi tasangoksi. Putjatinin eteläpää päättyy äkkijyrkkiin 200—300 jalkaa korkeisiin kallioihin.Noin 6 meripeninkulmaa Putjatinin eteläpäästä lounaaseen päin on Askoldin saari, joka muodoltaan on hevosenkengän muotoinen ja kohoaa merestä jyrkkinä kallioseininä noin 2000 jalkaa. Pitkin sen sekä ulkopuoleisia että sisäpuoleisia rantoja on saaren ympärillä kapea hiekkarannikko, jossa voidaan nousta maalle tyynellä säällä. Askoldin kasvullisuus on paikoittain orapihlajista ja muista pensaista muodostunutta läpitunkematonta viidakkoa, paikoittain korkeata lehtimetsää. Toisin paikoin on runsaasti heinää kasvavia niittymaita. Sen metsissä on runsaasti hirviä ja suomalaisten tullessa saari oli myös kultarikasta. Sekä Putjatin että Askold olivat talvella asumattomat, mutta kesällä sinne tuli metsästäjiä, kalastajia ja kullanetsijöitä, jotka asuivat tilapäisesti tekaistuissa majoissa.Sekä Abrekin että Rasboinikin lahtea rajoittaa molemmin puolin korkeat harvaa metsää kasvavat vuorenharjanteet ja sisinnä hedelmälliset loivasti kaltevat jokilaaksot, joiden halki kulkevat pienet, liikenteelle sopimattomat, mereen laskevat joet. Lahtien välinen rantaseutu on jotenkin suora ja siihen laskee kolmen kilometrin matkalla kolme pientä jokilaaksoa; niistä me nimitimme idän puoleista Åberginlaaksoksi, keskimmäistä Maisterinlaaksoksi ja lännenpuoleista Tiikerinlaaksoksi. Kaksi ensinmainittua oli pienempää ja kasvoivat ainoastaan heinää; Tiikerinlaakson alaosa on aukeata, yläosa metsääkasvavaa. Maiseman taustassa on noin 2 000 jalkaa korkea ja jyrkkä vuori, joka on molemminpuolin yhtäläisesti pyöristyvä, ja siitä lähtevät ne kaksi vuorenharjannetta, jotka ympäröivät koko näköpiirin.Jokilaaksoja lukuunottamatta oli merenrannikko aivan jyrkkä ja sen jyrkällä sivulla näkyy sen perustana liusketta tai graniittia. Samoin kuin merenrannassakin, oli veden rajasta noin 50 jalan korkeudessa maa muodostanut penkereitä, jotka tasaisesti kohosivat maiseman taustaan päin. Åberginlaakson ja Maisterinlaakson välillä oli alava hiekkarannikko, jonka edustalla oli parikymmentä syltä syvä vesi. Tällä kohdalla olivat edellämainitut autioiksi jätetyt kiinalaiset asunnot, ja niiden läheisyydessä nousimme maalle ja valitsimme sen paikan uudeksi asuinseuduksemme.Paremman käsityksen näistä seuduista, joita ei ole merkitty tavallisiin koulukarttoihin, saa kirjan loppuun liitetystä merikortin suurennuksesta.
IX. AmurinmaaNahodka, keisarillisten perintömaiden tulevaksi kaupungiksi aiottu, onWladivostokista60 englanninpeninkulmaa kaakkoon päin. Suomalaisten tullessa Nahodkaan oli kuvernööri Valtioneuvos Harald Furuhjelm höyrylaivallansa matkustanut Amerikan lahteen laskevaa Šutšan jokea ylöspäin, missä suomalaisille uudisasukkaille oli annettu viljelysmaita. Nyt hän oli kuulustamassa, miten he siellä viihtyivät ja millainen heidän ensimmäinen viljasatonsa näytti olevan. He näet asuivat siellä vasta ensimmäistä vuottansa.Odottaessa kuvernöörin kotiintuloa priki koristettiin lipuilla, tykki ladattiin ja kun kuvernööri näkyi palaavan, nousivat miehet raakapuille ja kuvernööri otettiin vastaan hurraahuudoilla ja kunnialaukauksella.Kuvernööri tuli käymään prikissä ja kutsui yhtiön jäsenet luoksensa illalla viettämään Amurinmaalle tuliaisia. Hänen talonsa oli lähinnä meren rantaa äsken perustetun puutarhan takana, hirsistä rakennettu ja hyvin sisustettu. Myöhemmin tulivat meitä tervehtimään kaikki virkamiehet, joitten joukossa sotilaspäällikkö kapteeni Karl Björksten ja valtioneuvos Furuhjelmin sihteeri, ylioppilas Örn olivat suomalaisia. Kaikki vastaanottivat meidät erittäin sydämellisesti, joka seikka yhä lisäsi sitä hyvää vaikutusta, minkä olimme saaneet tästä maasta.Kello kuuden aikaan menimme melkein kaikki valtioneuvos Furuhjelmin luokse, joka meitä odotti kutsuvieraiksensa tulomaljat täytettyinä. Ensimmäinen malja juotiin kaikkien suomalaisten rakastaman hyvän keisari Aleksanteri II:n kunniaksi. Heti maljan juotuamme laulettiin keisarihymni, jonka sanoja tosin emme osanneet, mutta kun Furuhjelm ja jotkut muutkin lauloivat mukana, niin laulu kuitenkin meni jotakuinkin hyvin, sillä sydämen pohjasta laulettiin. Sitten pikarit täytettiin jälleen ja malja juotiin isänmaamme Suomen kunniaksi. Ja silloin kaikuivat rakkautta uhkuvat Maammelaulun sävelet. Se hetki toi mukanansa omituisen hellän kaipauksen tunnelman, jolloin veljen käsi äänettömyyden vallitessa pusersi toisen veikon kättä yhteistä kotimaata muistellessa.Maamme laulun jälkeen laulettiin Ernst Wetterhoffin tähän tilaisuuteen sepittämä laulu uuden kotimaan kunniaksi. Laulu laulettiin samalla sävelellä kuin Maammelaulu. Alkusanat olivat:Hell dig du land vid Stilla hafvi hälsa dig med fröjd(Terve, maa Tyynen meren rannikolla, sua tervehdimme ilolla) ja laulu loppui sanoihin:är detta land oss ödet gaftill vagga och till graf.(Tään maanko kohtalo meille soi kehdoksemme ja haudaksemme).Myöhemmin kuitenkin seurassamme sai vallan ilo ja leikinlasku ja ne vallitsivat, kunnes pidoista erottiin myöhään puolen yön jälkeen. Näin kului ensimmäinen päivä ja ensimmäinen yö, jotka vietimme uudessa kotimaassa. Sittemmin seurasi kyllä tukalampia aikoja, mutta ajat paranivat jälleen. Monelle meidän seuraajistamme tämä maa tuli kehdoksi ja syntymämaaksi — vaan monelle yhtiön osakkaista siitä tuli myös hautausmaa.Uudisasuntolahankkeen perustaja ja johtaja kapteeni Höök lepää jo mullan alla tuolla kaukana. Mutta sitten kun yhtiö oli hajonnut, palasi suurin osa yhtiön osakkaista mikä milläkin tavalla takaisin Suomeen.Juhlan jälkeisenä päivänä valittiin retkikunta maanviljelykseen perehtyneistä ja sitä ymmärtävistä henkilöistä kulkemaan Šutšan nimistä jokea myöten ylöspäin tutkimaan, olisiko siellä sovelias seutu uudisasuntolaa varten. Siellä asui jo ennestään maamiehiämme kymmenkunta perhettä, jotka Turusta ja Pöytyältä olivat jo keväällä saapuneet keisarillisten perintömaiden höyrylaivalla Nahodkalla, jota johti kapteeni Brolin.Kansalaisemme olivat asettuneet hedelmällisille paikoille muutaman peninkulman päähän joen suulta ylöspäin. He olivat jo muokanneet itselleen pieniä peltotilkkuja, joissa kaikki kasvit hyvin menestyivät, mutta huoneita he eivät vielä olleet ehtineet rakentaa, vaan asuivat toistaiseksi maakuopissa, jotka olivat pienet ja matalat. Varsin tyvtyväisiä he kuitenkin olivat, mutta kaipasivat koteja ja omaisiansa.Noin 10 peninkulmaa pitkässä jokilaaksossa olivat silloin hedelmällisimmät paikat kiinalaisten hallussa ja siellä vasta sai nähdä, mitä hyvin hoidettu maa siellä kykeni antamaan. Kiinalaisten maanviljelys on ihmeteltävää. Hienoksi pöyhittyyn maahan he kylvävät kaikki riveihin. Kaiken kesää he työskentelevät pitäen maansa puhtaana rikkaruohosta sekä pöyhivät ja penkovat maata ihan lakkaamatta. Pienestä peltotilkusta he sillä keinoin voivat saada tavattoman runsaan sadon. Karjanhoitoa he eivät harjoita. Mutta he pitävät härkiä, joilla he kyntävät maansa. Heidän härkänsä ovat sangen suuria, niin että niistä teurastettuina usein saa 45 tai 50 leiviskää lihaa. Sikoja he paljon pitävät ja sianliha onkin tärkein eläinkunnasta saatu ravintoaine, jota he käyttävät. Hevosia he myös pitävät ja heidän hevosensa ovat pieniä, mutta kestäviä ja voimakkaita.Naisia heillä ei ole ollenkaan, koska Kiinan lait kieltävät naisia menemästä valtakunnan rajan ulkopuolelle. Varakkaat kiinalaiset ovat kyllä joskus naimisissa, mutta heidän vaimonsa ovat muista kansoista otetut, joko ostamalla tai ryöstämällä. Viinanpoltto oli heidän keskuudessaan tavallista. Melkein jokainen talonomistaja valmisti sitä kotitarpeeksi; moniailla oli isot polttimot. Mutta juopottelu heidän keskuudessaan on kuitenkin tuntematon pahe. He tuskin milloinkaan juovat niin paljon, että päihtyvät, mutta ei ateriaakaan syödä ilman viinaa. Lopuksi sanoo Schoultz heistä, että he ainakin siihen aikaan kyllä olivat vieraanvaraisia, mutta ei muutoin auttavaisia, kun tuli kysymykseen ajan hukka tai vaivannäkö. —Ei varsin kaukana suomalaisten uudisasuntolasta Šutšanin varrella oli vielä toinenkin uudisasuntola, jossa asui rangaistusaikansa loppuun palvelleita venäläisiä pahantekijöitä. He olivat asuneet paikkakunnalla jo muutamia vuosia ja heidän toimeentulonsa oli kyllä hyvä. Heidän luoksensa jäi retkikunta yöksi ja sai siellä maitoa ja kermaa, kurkkuja ja muita vihanneksia. Maksua he eivät vaatineet, mutta sen he kuitenkin saivat runsaasti. Nahodkaan palatessa käytiin vielä Wrangelin lahdessa, joka on Amerikan lahden poukama, katsomassa, olisiko paikka meille sovelias. Mutta kun kapteeni Höök katsoi sen sopimattomaksi satamapaikaksi meidän laivallemme, jonka piti varsin aikaisin keväällä päästä merelle, hylättiin tämä paikka. Monet käsityöläiset ja maanviljelijät pitivät Šutšan-joen laaksoa hyvin soveliaana uudisasutukselle, sillä maanlaatu oli kasvavaa, joki oli kalarikas, ja elintarpeita y.m. voitiin helposti saada Nahodkasta, mutta kapteenin mieli teki valaiden pyyntiin ja hän tahtoi prikille paremman ja avointa merta läheisemmän sataman, joka olisi vähän kauempana Nahodkasta. Tahdottiin näet olla aivan täysin riippumattomia ja ainahan voitiin ajatella, että valtioneuvos Furuhjelm voisi rajoittaa toimintamme vapautta, jos asuisimme liian lähellä häntä.Olimme hänelle hyvin kiitollisia niistä neuvoista, siitä hyväntahtoisuudesta ja siitä avusta, jota häneltä saimme koko sen ajan, jolloin hän täällä vaikutti, mutta kuitenkin halusimme asua aivan omissa hoteissamme.Kun olimme pari päivää olleet Nahodkassa, jossa saimme ruokavarastomme lisätyksi, lähdimme purjehtimaan sieltä lännemmäksi tutkien kaikkia Tyynen meren mutkia ja satamia kunnes pysähdyimmeStrelok-nimiseen lahteen, joka on 42:lla leveysasteella päiväntasaajasta pohjoiseen ja 30 meripenikulmaa Nahodkasta luoteeseen, Nahodkan ja Wladivostokin puolivälissä. Iltapuolella oli ankkuri nostettu Nahodkassa, yö vallitsi vielä, kun laskimme Strelokissa ankkurin.Strelokin lahden edustalla suojaa satamaa meren puolella korkea 9 englannin penikulmaa pitkä ja puolentoista, paikoitellen 2 engl. penik. leveä saariPutjatin. Mantereen puolella Strelokin lahti haarautuu kahteen pienempään lahteen, joistaAbrekinlahti on itäpuolella jaRasboinikinlänsipuolella. Näitä pienempiä lahtia erottaa niemi toisistaan, ja tällä niemellä oli pari kiinalaisten rakentamaa asuinrakennusta, jotka olivat asumattomia, hyljättyinä ja puoleksi rappiolla. Strelokin lahden seudun valitsivat suomalaisen yhtiön jäsenet asuinpaikaksensa, kun siinä oli niitä mukavuuksia, joita he halusivat ja tarvitsivat. Rasboinikin lahden pohjukassa oli vielä laivalle talvisatamaksi soveltuva kaikilta tuulilta suojattu paikka.Schoultz kuvailee Strelokin lahtea ja sen ympäristöä seuraavasti:Molemmin puolin Strelokin lahtea suojelevat sitä pohjoispuolella noin 8 engl. penikulmaa pitkät niemet, joista idänpuoleinen on sangen korkea, noin 1000 jalkaa, ja kasvaa tammia, mustaa koivua ja muita kovia lehtipuita. Merelle päin idänpuoleinen niemi vähitellen alenee ja päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. Läntinen niemi on jonkun verran matalampi ja ainoastaan mantereen puolella harvan metsän peitossa. Se on hyvin epätasainen. Suippoja vuorenkukkuloita ja syviä laaksoja vaihtelee alinomaa ja meren puolella sekin päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. U-kirjaimen muotoisessa lahdessa on pitkänsoikea saari, joka alkaa parin kilometrin päässä maalta ja ulottuu merelle päin yhtä kauas kuin niemetkin. Tämän — Putjatinin saaren — mantereen puoleinen pää on ehkä 1200 jalkaa korkea ja se on kokonaan metsän peitossa ja pinnanmuodostus siinä on samanmuotoinen kuin jos kupin täyttäisi kostealla hiekalla ja sen kääntäisi ylösalaisin. Saaren perusta on äkkijyrkkä ja siitä nousee ylöspäin ikäänkuin ympyrän säteet lähellä toisiaan äkkijyrkät kallionhalkeamat, joissa usein kasvaa vaikeasti läpikuljettavia viidakkoja. Sisimmän niemen kärki on vähäinen tasainen hietikkoniemeke ja siitä edelleen kulkee koko itäpuoleista rannikkoa pitkin kapea ja tasainen hiekkareuna. Eteläpuolella Putjatinin kukkula laskee äkkijyrkkänä matalaa heinäkasvuista niittymaata kohti, joka on muutaman neliökilometrin laajuinen. Keskellä saarta on järvi, niin että ainoastaan kapeat kannakset yhdistävät molemmin puolin järveä saaren pohjoispään eteläpäähän, joka kohoaa melkoisen korkeaksi, mutta alenee jälleen noin parin sadan jalan korkuiseksi tasangoksi. Putjatinin eteläpää päättyy äkkijyrkkiin 200—300 jalkaa korkeisiin kallioihin.Noin 6 meripeninkulmaa Putjatinin eteläpäästä lounaaseen päin on Askoldin saari, joka muodoltaan on hevosenkengän muotoinen ja kohoaa merestä jyrkkinä kallioseininä noin 2000 jalkaa. Pitkin sen sekä ulkopuoleisia että sisäpuoleisia rantoja on saaren ympärillä kapea hiekkarannikko, jossa voidaan nousta maalle tyynellä säällä. Askoldin kasvullisuus on paikoittain orapihlajista ja muista pensaista muodostunutta läpitunkematonta viidakkoa, paikoittain korkeata lehtimetsää. Toisin paikoin on runsaasti heinää kasvavia niittymaita. Sen metsissä on runsaasti hirviä ja suomalaisten tullessa saari oli myös kultarikasta. Sekä Putjatin että Askold olivat talvella asumattomat, mutta kesällä sinne tuli metsästäjiä, kalastajia ja kullanetsijöitä, jotka asuivat tilapäisesti tekaistuissa majoissa.Sekä Abrekin että Rasboinikin lahtea rajoittaa molemmin puolin korkeat harvaa metsää kasvavat vuorenharjanteet ja sisinnä hedelmälliset loivasti kaltevat jokilaaksot, joiden halki kulkevat pienet, liikenteelle sopimattomat, mereen laskevat joet. Lahtien välinen rantaseutu on jotenkin suora ja siihen laskee kolmen kilometrin matkalla kolme pientä jokilaaksoa; niistä me nimitimme idän puoleista Åberginlaaksoksi, keskimmäistä Maisterinlaaksoksi ja lännenpuoleista Tiikerinlaaksoksi. Kaksi ensinmainittua oli pienempää ja kasvoivat ainoastaan heinää; Tiikerinlaakson alaosa on aukeata, yläosa metsääkasvavaa. Maiseman taustassa on noin 2 000 jalkaa korkea ja jyrkkä vuori, joka on molemminpuolin yhtäläisesti pyöristyvä, ja siitä lähtevät ne kaksi vuorenharjannetta, jotka ympäröivät koko näköpiirin.Jokilaaksoja lukuunottamatta oli merenrannikko aivan jyrkkä ja sen jyrkällä sivulla näkyy sen perustana liusketta tai graniittia. Samoin kuin merenrannassakin, oli veden rajasta noin 50 jalan korkeudessa maa muodostanut penkereitä, jotka tasaisesti kohosivat maiseman taustaan päin. Åberginlaakson ja Maisterinlaakson välillä oli alava hiekkarannikko, jonka edustalla oli parikymmentä syltä syvä vesi. Tällä kohdalla olivat edellämainitut autioiksi jätetyt kiinalaiset asunnot, ja niiden läheisyydessä nousimme maalle ja valitsimme sen paikan uudeksi asuinseuduksemme.Paremman käsityksen näistä seuduista, joita ei ole merkitty tavallisiin koulukarttoihin, saa kirjan loppuun liitetystä merikortin suurennuksesta.
Nahodka, keisarillisten perintömaiden tulevaksi kaupungiksi aiottu, onWladivostokista60 englanninpeninkulmaa kaakkoon päin. Suomalaisten tullessa Nahodkaan oli kuvernööri Valtioneuvos Harald Furuhjelm höyrylaivallansa matkustanut Amerikan lahteen laskevaa Šutšan jokea ylöspäin, missä suomalaisille uudisasukkaille oli annettu viljelysmaita. Nyt hän oli kuulustamassa, miten he siellä viihtyivät ja millainen heidän ensimmäinen viljasatonsa näytti olevan. He näet asuivat siellä vasta ensimmäistä vuottansa.
Odottaessa kuvernöörin kotiintuloa priki koristettiin lipuilla, tykki ladattiin ja kun kuvernööri näkyi palaavan, nousivat miehet raakapuille ja kuvernööri otettiin vastaan hurraahuudoilla ja kunnialaukauksella.
Kuvernööri tuli käymään prikissä ja kutsui yhtiön jäsenet luoksensa illalla viettämään Amurinmaalle tuliaisia. Hänen talonsa oli lähinnä meren rantaa äsken perustetun puutarhan takana, hirsistä rakennettu ja hyvin sisustettu. Myöhemmin tulivat meitä tervehtimään kaikki virkamiehet, joitten joukossa sotilaspäällikkö kapteeni Karl Björksten ja valtioneuvos Furuhjelmin sihteeri, ylioppilas Örn olivat suomalaisia. Kaikki vastaanottivat meidät erittäin sydämellisesti, joka seikka yhä lisäsi sitä hyvää vaikutusta, minkä olimme saaneet tästä maasta.
Kello kuuden aikaan menimme melkein kaikki valtioneuvos Furuhjelmin luokse, joka meitä odotti kutsuvieraiksensa tulomaljat täytettyinä. Ensimmäinen malja juotiin kaikkien suomalaisten rakastaman hyvän keisari Aleksanteri II:n kunniaksi. Heti maljan juotuamme laulettiin keisarihymni, jonka sanoja tosin emme osanneet, mutta kun Furuhjelm ja jotkut muutkin lauloivat mukana, niin laulu kuitenkin meni jotakuinkin hyvin, sillä sydämen pohjasta laulettiin. Sitten pikarit täytettiin jälleen ja malja juotiin isänmaamme Suomen kunniaksi. Ja silloin kaikuivat rakkautta uhkuvat Maammelaulun sävelet. Se hetki toi mukanansa omituisen hellän kaipauksen tunnelman, jolloin veljen käsi äänettömyyden vallitessa pusersi toisen veikon kättä yhteistä kotimaata muistellessa.
Maamme laulun jälkeen laulettiin Ernst Wetterhoffin tähän tilaisuuteen sepittämä laulu uuden kotimaan kunniaksi. Laulu laulettiin samalla sävelellä kuin Maammelaulu. Alkusanat olivat:
Hell dig du land vid Stilla hafvi hälsa dig med fröjd
Hell dig du land vid Stilla hafvi hälsa dig med fröjd
(Terve, maa Tyynen meren rannikolla, sua tervehdimme ilolla) ja laulu loppui sanoihin:
är detta land oss ödet gaftill vagga och till graf.
är detta land oss ödet gaftill vagga och till graf.
(Tään maanko kohtalo meille soi kehdoksemme ja haudaksemme).
Myöhemmin kuitenkin seurassamme sai vallan ilo ja leikinlasku ja ne vallitsivat, kunnes pidoista erottiin myöhään puolen yön jälkeen. Näin kului ensimmäinen päivä ja ensimmäinen yö, jotka vietimme uudessa kotimaassa. Sittemmin seurasi kyllä tukalampia aikoja, mutta ajat paranivat jälleen. Monelle meidän seuraajistamme tämä maa tuli kehdoksi ja syntymämaaksi — vaan monelle yhtiön osakkaista siitä tuli myös hautausmaa.
Uudisasuntolahankkeen perustaja ja johtaja kapteeni Höök lepää jo mullan alla tuolla kaukana. Mutta sitten kun yhtiö oli hajonnut, palasi suurin osa yhtiön osakkaista mikä milläkin tavalla takaisin Suomeen.
Juhlan jälkeisenä päivänä valittiin retkikunta maanviljelykseen perehtyneistä ja sitä ymmärtävistä henkilöistä kulkemaan Šutšan nimistä jokea myöten ylöspäin tutkimaan, olisiko siellä sovelias seutu uudisasuntolaa varten. Siellä asui jo ennestään maamiehiämme kymmenkunta perhettä, jotka Turusta ja Pöytyältä olivat jo keväällä saapuneet keisarillisten perintömaiden höyrylaivalla Nahodkalla, jota johti kapteeni Brolin.
Kansalaisemme olivat asettuneet hedelmällisille paikoille muutaman peninkulman päähän joen suulta ylöspäin. He olivat jo muokanneet itselleen pieniä peltotilkkuja, joissa kaikki kasvit hyvin menestyivät, mutta huoneita he eivät vielä olleet ehtineet rakentaa, vaan asuivat toistaiseksi maakuopissa, jotka olivat pienet ja matalat. Varsin tyvtyväisiä he kuitenkin olivat, mutta kaipasivat koteja ja omaisiansa.
Noin 10 peninkulmaa pitkässä jokilaaksossa olivat silloin hedelmällisimmät paikat kiinalaisten hallussa ja siellä vasta sai nähdä, mitä hyvin hoidettu maa siellä kykeni antamaan. Kiinalaisten maanviljelys on ihmeteltävää. Hienoksi pöyhittyyn maahan he kylvävät kaikki riveihin. Kaiken kesää he työskentelevät pitäen maansa puhtaana rikkaruohosta sekä pöyhivät ja penkovat maata ihan lakkaamatta. Pienestä peltotilkusta he sillä keinoin voivat saada tavattoman runsaan sadon. Karjanhoitoa he eivät harjoita. Mutta he pitävät härkiä, joilla he kyntävät maansa. Heidän härkänsä ovat sangen suuria, niin että niistä teurastettuina usein saa 45 tai 50 leiviskää lihaa. Sikoja he paljon pitävät ja sianliha onkin tärkein eläinkunnasta saatu ravintoaine, jota he käyttävät. Hevosia he myös pitävät ja heidän hevosensa ovat pieniä, mutta kestäviä ja voimakkaita.
Naisia heillä ei ole ollenkaan, koska Kiinan lait kieltävät naisia menemästä valtakunnan rajan ulkopuolelle. Varakkaat kiinalaiset ovat kyllä joskus naimisissa, mutta heidän vaimonsa ovat muista kansoista otetut, joko ostamalla tai ryöstämällä. Viinanpoltto oli heidän keskuudessaan tavallista. Melkein jokainen talonomistaja valmisti sitä kotitarpeeksi; moniailla oli isot polttimot. Mutta juopottelu heidän keskuudessaan on kuitenkin tuntematon pahe. He tuskin milloinkaan juovat niin paljon, että päihtyvät, mutta ei ateriaakaan syödä ilman viinaa. Lopuksi sanoo Schoultz heistä, että he ainakin siihen aikaan kyllä olivat vieraanvaraisia, mutta ei muutoin auttavaisia, kun tuli kysymykseen ajan hukka tai vaivannäkö. —
Ei varsin kaukana suomalaisten uudisasuntolasta Šutšanin varrella oli vielä toinenkin uudisasuntola, jossa asui rangaistusaikansa loppuun palvelleita venäläisiä pahantekijöitä. He olivat asuneet paikkakunnalla jo muutamia vuosia ja heidän toimeentulonsa oli kyllä hyvä. Heidän luoksensa jäi retkikunta yöksi ja sai siellä maitoa ja kermaa, kurkkuja ja muita vihanneksia. Maksua he eivät vaatineet, mutta sen he kuitenkin saivat runsaasti. Nahodkaan palatessa käytiin vielä Wrangelin lahdessa, joka on Amerikan lahden poukama, katsomassa, olisiko paikka meille sovelias. Mutta kun kapteeni Höök katsoi sen sopimattomaksi satamapaikaksi meidän laivallemme, jonka piti varsin aikaisin keväällä päästä merelle, hylättiin tämä paikka. Monet käsityöläiset ja maanviljelijät pitivät Šutšan-joen laaksoa hyvin soveliaana uudisasutukselle, sillä maanlaatu oli kasvavaa, joki oli kalarikas, ja elintarpeita y.m. voitiin helposti saada Nahodkasta, mutta kapteenin mieli teki valaiden pyyntiin ja hän tahtoi prikille paremman ja avointa merta läheisemmän sataman, joka olisi vähän kauempana Nahodkasta. Tahdottiin näet olla aivan täysin riippumattomia ja ainahan voitiin ajatella, että valtioneuvos Furuhjelm voisi rajoittaa toimintamme vapautta, jos asuisimme liian lähellä häntä.
Olimme hänelle hyvin kiitollisia niistä neuvoista, siitä hyväntahtoisuudesta ja siitä avusta, jota häneltä saimme koko sen ajan, jolloin hän täällä vaikutti, mutta kuitenkin halusimme asua aivan omissa hoteissamme.
Kun olimme pari päivää olleet Nahodkassa, jossa saimme ruokavarastomme lisätyksi, lähdimme purjehtimaan sieltä lännemmäksi tutkien kaikkia Tyynen meren mutkia ja satamia kunnes pysähdyimmeStrelok-nimiseen lahteen, joka on 42:lla leveysasteella päiväntasaajasta pohjoiseen ja 30 meripenikulmaa Nahodkasta luoteeseen, Nahodkan ja Wladivostokin puolivälissä. Iltapuolella oli ankkuri nostettu Nahodkassa, yö vallitsi vielä, kun laskimme Strelokissa ankkurin.
Strelokin lahden edustalla suojaa satamaa meren puolella korkea 9 englannin penikulmaa pitkä ja puolentoista, paikoitellen 2 engl. penik. leveä saariPutjatin. Mantereen puolella Strelokin lahti haarautuu kahteen pienempään lahteen, joistaAbrekinlahti on itäpuolella jaRasboinikinlänsipuolella. Näitä pienempiä lahtia erottaa niemi toisistaan, ja tällä niemellä oli pari kiinalaisten rakentamaa asuinrakennusta, jotka olivat asumattomia, hyljättyinä ja puoleksi rappiolla. Strelokin lahden seudun valitsivat suomalaisen yhtiön jäsenet asuinpaikaksensa, kun siinä oli niitä mukavuuksia, joita he halusivat ja tarvitsivat. Rasboinikin lahden pohjukassa oli vielä laivalle talvisatamaksi soveltuva kaikilta tuulilta suojattu paikka.
Schoultz kuvailee Strelokin lahtea ja sen ympäristöä seuraavasti:
Molemmin puolin Strelokin lahtea suojelevat sitä pohjoispuolella noin 8 engl. penikulmaa pitkät niemet, joista idänpuoleinen on sangen korkea, noin 1000 jalkaa, ja kasvaa tammia, mustaa koivua ja muita kovia lehtipuita. Merelle päin idänpuoleinen niemi vähitellen alenee ja päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. Läntinen niemi on jonkun verran matalampi ja ainoastaan mantereen puolella harvan metsän peitossa. Se on hyvin epätasainen. Suippoja vuorenkukkuloita ja syviä laaksoja vaihtelee alinomaa ja meren puolella sekin päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. U-kirjaimen muotoisessa lahdessa on pitkänsoikea saari, joka alkaa parin kilometrin päässä maalta ja ulottuu merelle päin yhtä kauas kuin niemetkin. Tämän — Putjatinin saaren — mantereen puoleinen pää on ehkä 1200 jalkaa korkea ja se on kokonaan metsän peitossa ja pinnanmuodostus siinä on samanmuotoinen kuin jos kupin täyttäisi kostealla hiekalla ja sen kääntäisi ylösalaisin. Saaren perusta on äkkijyrkkä ja siitä nousee ylöspäin ikäänkuin ympyrän säteet lähellä toisiaan äkkijyrkät kallionhalkeamat, joissa usein kasvaa vaikeasti läpikuljettavia viidakkoja. Sisimmän niemen kärki on vähäinen tasainen hietikkoniemeke ja siitä edelleen kulkee koko itäpuoleista rannikkoa pitkin kapea ja tasainen hiekkareuna. Eteläpuolella Putjatinin kukkula laskee äkkijyrkkänä matalaa heinäkasvuista niittymaata kohti, joka on muutaman neliökilometrin laajuinen. Keskellä saarta on järvi, niin että ainoastaan kapeat kannakset yhdistävät molemmin puolin järveä saaren pohjoispään eteläpäähän, joka kohoaa melkoisen korkeaksi, mutta alenee jälleen noin parin sadan jalan korkuiseksi tasangoksi. Putjatinin eteläpää päättyy äkkijyrkkiin 200—300 jalkaa korkeisiin kallioihin.
Noin 6 meripeninkulmaa Putjatinin eteläpäästä lounaaseen päin on Askoldin saari, joka muodoltaan on hevosenkengän muotoinen ja kohoaa merestä jyrkkinä kallioseininä noin 2000 jalkaa. Pitkin sen sekä ulkopuoleisia että sisäpuoleisia rantoja on saaren ympärillä kapea hiekkarannikko, jossa voidaan nousta maalle tyynellä säällä. Askoldin kasvullisuus on paikoittain orapihlajista ja muista pensaista muodostunutta läpitunkematonta viidakkoa, paikoittain korkeata lehtimetsää. Toisin paikoin on runsaasti heinää kasvavia niittymaita. Sen metsissä on runsaasti hirviä ja suomalaisten tullessa saari oli myös kultarikasta. Sekä Putjatin että Askold olivat talvella asumattomat, mutta kesällä sinne tuli metsästäjiä, kalastajia ja kullanetsijöitä, jotka asuivat tilapäisesti tekaistuissa majoissa.
Sekä Abrekin että Rasboinikin lahtea rajoittaa molemmin puolin korkeat harvaa metsää kasvavat vuorenharjanteet ja sisinnä hedelmälliset loivasti kaltevat jokilaaksot, joiden halki kulkevat pienet, liikenteelle sopimattomat, mereen laskevat joet. Lahtien välinen rantaseutu on jotenkin suora ja siihen laskee kolmen kilometrin matkalla kolme pientä jokilaaksoa; niistä me nimitimme idän puoleista Åberginlaaksoksi, keskimmäistä Maisterinlaaksoksi ja lännenpuoleista Tiikerinlaaksoksi. Kaksi ensinmainittua oli pienempää ja kasvoivat ainoastaan heinää; Tiikerinlaakson alaosa on aukeata, yläosa metsääkasvavaa. Maiseman taustassa on noin 2 000 jalkaa korkea ja jyrkkä vuori, joka on molemminpuolin yhtäläisesti pyöristyvä, ja siitä lähtevät ne kaksi vuorenharjannetta, jotka ympäröivät koko näköpiirin.
Jokilaaksoja lukuunottamatta oli merenrannikko aivan jyrkkä ja sen jyrkällä sivulla näkyy sen perustana liusketta tai graniittia. Samoin kuin merenrannassakin, oli veden rajasta noin 50 jalan korkeudessa maa muodostanut penkereitä, jotka tasaisesti kohosivat maiseman taustaan päin. Åberginlaakson ja Maisterinlaakson välillä oli alava hiekkarannikko, jonka edustalla oli parikymmentä syltä syvä vesi. Tällä kohdalla olivat edellämainitut autioiksi jätetyt kiinalaiset asunnot, ja niiden läheisyydessä nousimme maalle ja valitsimme sen paikan uudeksi asuinseuduksemme.
Paremman käsityksen näistä seuduista, joita ei ole merkitty tavallisiin koulukarttoihin, saa kirjan loppuun liitetystä merikortin suurennuksesta.