Hiisi kysyy:"Vieläkö varaa veneessä.Kantaako uimaris enemmän?" —"Varaa kyll' on." — Lisää tuodaan.(Morsian) karisutti neitikengät,Varui vieraan äitin varjoon.Veljen vieraan palveluhun,Sai piilosta loihtuneuvot.Kolme arkkua kodastaKantoi nuorten kammiosta(Sini-, puna-, vaalean arkun)Kolme solmua lisäksi,Rauhan, sodan, tulen, veren,Tuonen, taudin, ruton arkut,Pesuliinan kolmisolmut:Sarakan, Uks-, Maderakan,Leyhkän, tuulen, myrskyn solmut.Siveyden solmut kolmeSäilyttää sai Maderakka.
Pojat pyydöstä tulevat 140.Hylkeen, mursun, valaskalan:"Sisar poissa. — Kunne mennyt?Kuss' on keskikodan kukka?Näy ei muuta kun sijansa.Kuka kumma mielen otti,Kelle antoi hän kätensä,Kell' oli urohon suonet,Ken kuvaili ihmistöitä,Mielitteli nuoren neiden,Uksakan oven avasi?" 150.
Hiisi:"Päivän poika purjehtiva."Työnsivät veneen vesille,Riensivät taka-ajohon,Nuorta noutamaan takaisin.Kuuluvi jo airon isku,Kohti saa kova kohina,Äänten melske, aaltoin polske.Neiti päästi ensisolmun;Tuli tuulta puhellisin, 160.Vei se venehen edemmäs,Ajoi aaltoja koholle,Niin ne jäivät jättiläiset.Kiskoit airoja kovemmin.Hiki silmistä sirisi,Huusit, haastit uhkain älikäin.Sappi kieliin, vihai sehui.Morsian muisti sulhoansa.Silmät välkkyy (välkkymällä),Sydän sykkii (sykkimällä). 170.Ikävöiden hää-iloa,Munaskuut (sisässä) hyppii,Sukuveret vierähtävät,Katsoi ylkähän ja lausui:"Kestääkö vene tuult' enemmän?""Vahva on masto, touvit vahvat."Päästi veriliinan solmun,Siitä nosti länsituuliMeren lapset liikkehelle,Pullistutti purjehia. 180.Näkymästä jäivät veljet.Veri kiehui, kosto kuohui,Viimisvoimansa viritit,Verta kasvot hikoilivat,Ruskat rutkui, selkä notkui,Kourat kiskoi, jytkii, nytkii,Sydän hehkuu, venhe väistyyHalki aaltojen ajavi.Veljet alkoi saavutella.
Morsian: 190."Vieläkö sietäisi venonenTuulen kahta kauheamman?" —Päästi solmun kolmannenki:Itse Ilmari jo suuttui,Pääpalvelja taivaan herran;Pohjaisvanka taivahaltaNosti myrskyn, mastot huojuu,Purjeet pahoin paiskelehtii,Vene hyppii kallistuen.Itse morsian vetihen 200.Alemmaksi purren pohjaan,Peitti silmänsä säkenet.Päivä uus' kun alkoi paistaa,Veljet kiipii kukkulalleKatsomaan mihin sisar päätyi.Päivän säteissä sulivat,Kivettyivät kallioksi.Vaakessa he nähdään vielä,Vaskivenhe kalliona.
Karhun, vuonilon taljan päällä 210.Morsian nyt vihitähän.Mukautuu ihmismuotoon.Arkun kirves avaroittiKodan ukset, pihtipielet,Saatti tuvat suuremmiksi.Hän synnytti Päivoläiset,Hän kantoi Kalevanpojat.
(Herjedalin etelänpuolisilla seudniUalisätään vielä Seuraavat värssyt:)Viimeinen se heistä nukkuiNaimatonna Ruotsinmaalla,Toinen haara on Karjalassa, 220.Toinen on etelämaalla.Juutin, Tanskanmaan takana.
(Muist.)
1. Tämä laulu on lappalaisen Leuhnje'n esityksen mukaan Jukkasjärvellä kirjaan pantu, mutta Herjedalissakin Serri Jū'lta ja Sākris Olavinpojan vaimolta esitelty.
16. Aija-kedge oikeastaan äijän kiviä. Noin nimitetään pajuvesoilla sidotut kivet, joilla verkot meressä pidetään sijoiltansa liikkumasta.
49—53. Tyttö sitä tarkottaa, että pikku vieras vaan sentähden olisi saapunut, että tulisi jättiläisiltä syödyksi.
81. Sanallisesti; äitini hiekan ja tuohen alla. Lappalaiset ennen muinoin kuolleitansa tällä tavoin hautasivat.
107. Hää-pidoissa Uksakan vahingolliset solmut, s.o. luulevaisuuden solmut päästettiin; kihlajaisissa tehtiin näet kaksi solmua.
128. Saa sen salaisesta sāilystä.
135. Mader akka antoi nuorelle vaimolle kolme kistua avaimineen; niissä oli loihtua, jota vaimo vaarassa osasi käyttää, niin kauan kun itse siveänä pysyi. Näiden siveyden solmujen merkityksestä sanoo v. Düben: Sanguis in coitu primo effusus lavando colligitur in linteolo et adservatur; nodi tres in tali linteolo facti "nodi virginitatis" appellantur et de his in poemate loquitur. — Näiden keinojen käyttämisellä taisi vaimo saada apua kaikissa vaaroissa, ja aina paremmin, rukoillessansa:Jubmel veres almen aččeJumalaa vierasta taivaallista isää.
143.kaska-kōten faurunimitys keskikodassa oleskeleville tyttärille.
209.Vaake'ksinimittävät lappalaiset Lofoden-saaria, mutta myöskin muita kalanpyynnille sopivia paikkoja. Niin selittää Fjellner.
2.
Piššan Paššan pardne.
Pišša, pāivepēlen sītai oive,Pašša, ījapēlen sītai oive neita,Leikā valdumin vuördnusam vuördnumAijataka nalne:I kalk mubben elmen šielē čouketTaṅ kute vuördnusan tōja.Tallak stālu olman hāggam suolat,Ara hautem, äluv valtā.Nīsun pitkạm potki, pāteraPāterā avve vuölen. 10.Tobb son pardnem kuödda,Pardne kačča: kolle mu ačče —"I pardnam tusne l' ačče?"Pardne kärdutalla:"Snottun le hurre, koppelen čukče,Fidnalan le riéksak, āldun le sarva,Smalden le vibe, pridda le tävin,Ibken mon le kedgist múorist šaddan!"
Pardne jāpist jāpist šadda,Olmaitūva, metsin vaӡӡa, 20.Ednebs tälssa: "kutte l' mu ačče?"Äska vastata:Aččat sarvab púokta poššū ńalmai,Tē son ai púokta hankahiste,Sarvab sabbeki nalne kēsa."Ēdnam, ēdnam sardnu mu aččen nāmab.""Aččat púokta vuövde-vahӡejeb,Múoren, māren poššū ńalmai."
Kaptebs keäcadi, vuölgi kerrega kōtai,Tasti vuölga kielain valta luotui edneb, 30.Mūreten māreten, jorrelen vieren;Murgestatta, piškastatta,Púokta poššun ńalmai.kōtai čāṅga:"Ēdnam, ēdnam takka munji laipeb."Ēdnes laipeb laipu passa šilai nalne."Ēdnam kiētainat vađde tab laipeb,Ničče ednam vadde tall kiätabt!"Ednes kiätabs kalgi. PardnePahka-laipin kǟtab tǟkčast: 40."Ēdnam, ēdnam kä le mu ačče?" —"Pišša Pašša, pardnam!"
"Kobbu sodn?" —"Čappis āsin kalles súollet koddī,Valtī älume, valtī āra hauteb.Ju leb mon tu vārutam,I kalk čappis āsīt altait,Baikkala pēlīt kaddīt."
"Olma' lä' čodčutam kerrega kōteb,Kietpels ńǟra, valtu ńära,Jātan josteje lä' čōgganaddam. 50.Ēdnam, ēdnam,Vadde aččan sōte-sobbeb,Kobde aččan sōte-kapteb kalbuin,Varrekīte krappukīte.""Tē mon aktuk pōres päiven päkkalab,Ī kuttek häggab morrete,Īke pessī, saddui vuolan vụörkke."Pardne ednabs siunita, kāna, vuölga,Čappis āsē kēče-kōtai čāṅga,Čāṅga jätta: 60."Vaӡӡebet jättebet ēčete sīti oivai:Tē le niibbe sīta oiveTai sītai oive koiku pōtam."Hiiren oije juččā,Hūioskuče altagasait kaska,Hmariičče, värin deii āččen oivamus oije,Obluit vuoča, kalgata čace-kāreb.
Kaggi vaӡӡa, aijai sardnu:"Tē le nubbe slti oive pōtam." —"Koččubēte nubben sītan oiveb 70.Nubben sītan oiven kudssai.Man muotok lē son?" —
"Kaikaist oiven alleb hartuist,Kalba kopča, pane' čúone' česke'Sōte-sobbe kiätan, krappuk,Sōte-kapte suojal,Lē harta', lē takta'.Koura strōpa, jātan josteje jabma,Kētpels nǟra' tū ja sūTeävan kụökten pēlen vaӡӡe'. 80.Valtu ńära' karvasin lä'."
"Ceggebet mallasav obbo tab stainam,Puöktebett rouđe sarkkab,Júoksīt, ńuolait, saitīt, spaggakīt."Pardne pōta kähča oiveskūreb caggi kēčin,Sođđi-karbma' čadnasin,Masti māna sälgait, ńúolit tuóstutalli.Jātab josta, hasta:"Hastab, hastab čāce keärki!" — (ī mietit)."Hāstab, hastab čāce vúölai!" — (ī vastet). 90."Hastab, hastab kiäta-kēčit!" —"Hastab, hastab fatmataki!" — (ī vastet).
"Aijam, aijam kän le oiveskūre?" —"Piššan Paššan oiveskūre!" —"Hastab, hastab núolen ńúönnai!" —Aija akkunasti vúoča ńúolab.I pastam.Rohti, časka kēđkai vuóstai:"Aijam, aijam,Kusne lē tāt ńúola núosatūvum?" 100."Piššan Paššan pānin!" —"Oitu pāne' kūrain." —"Hastab, hastab saite-kēčai!" —Rōụča-saiteb juoksin vuoča.Spaggakīne spiǯǯasta valtaPastat sōkai, soijoldatta:"Koss tāt tū saite soijolam?" —"Piššan Paššan pānin!" —"Hastab, hastab spaggaki-spohkui!"Jụólgī-júoksin ikkunasta 110.
Sälgatum spaggakeb luóita.Sōte-sobbin vúojeje spaggakeb spohkī,Valtā, kēdki kaski jostistSoijaltatta, cuópkī, jǟrā:"Aijam, aijačis, kuss tāt tu spaggaka spohketi?""Piššan Paššan pānin!" —"Aha! pīra lē piäjun moskunum." —"Kuggus mon tāll aijuv čuöčelab,Uksa-raiken vai poššu-raiken?" —"Ō pōte aijam tabka poššu-raikeb." 120.
Aija vakne kiäta pōta,Pardne sōte-sobbin tuōstu,Kurhte maddekist roggosta,Ruouđe-sarkkan čǟngaitRaddait tǟttal soijoldatta.Aija: "pōtebet, pōtebet vehkēn,Tē läpa kụökten sītan oive' tōjaladdemen."
Almen Rāđien oivemus orjeObluin vúoča kōtem, mallasem (kobmit)Poltajatta. — 130."Pissut, passat tālePiššan Paššan šärttu stainen lǟmačin!"Kagge' pōte', tatta kutte mōrdin,Tatta kiitte mēresin, tatta kutte aimin,Jǟčasa júonain.Pišša Paššan pardne taina stāluin ńeita,Nāma ädnaman vuóste jostist,Jostista jǟra:"Kobbam tall valja': kaddeb kúora' vai tǟna'?Kunnes le Piššan Paššan āra haute,Kunne l' Piššan Paššan eälušärtta?" 140.
"Jubmelen oblu vaimub čahpudattaJuogu šielait čelgī.Mī le' todno juokatūvumin,Ku pasteb palkest, jus tāl häggabt rotte?"
"Piššan Paššan raugan ruöpses čalme'Tollob vúoče' pōlte' svīke'.Nubben almen kāinub sāđeta, cagga.Paits mon häggaines, taktines,Varrines, suonines vaste cäggab.""Kobbab takka': kaddeb kuora' vai tǟna'?" — 150."Konne tuolge, kutte Piššab Paššab šiämada,Kutte andegaksi luóita?Takkum pargu le vuočatum ńuola;Kutte jāmeskučeit šiämada?" —"Ič tab Jubmel šiämaidatta,Jus le oblu čađātattam,Painam, mädduit čielgamĒrit poldam, pīvaltattam.Ēč sikka, ńāma, šiänada, šiämastatta.Sodno le jēč, i son le ku mon ja todn, 160.I son le ku ton ja mon!Son jēč čälga, andagas luóita,Púorebaksi jorgala.Vall jēč kalka āvuin tuostut,Tat kalka sū oivamus tāver,Sū vaimun oivemus raukem.Ku i' poss, tē oblu čapputatta,Peista, svīka, paha-pēlai čāṅga.Nubben aimun šäla ǟ adneTaktit odčīt, lǟ kuit lǟ. 170.Ǟ' sīj saijeb valte, ǟ' pakte' pāčastatte,Ǟ čāce cagga, ǟ kaskastatte.Sīj ku šūga' manne' čađa ǟdnamab,Päiveb, mānub nastit čađatalle.Ī sīje le aike, aike le kạnttsemenTuokai vāsam. SubmaisinneVúosatalle taite kutte lǟveSkīmasi skaimasi kaskan.Tā lä' muonasa', maite le llmaračča tivvam, 180.Rauke' tā ma lä' čappaitūvum.Tē lä' vuöin sīje lä' puore' paha',Ā sīj ǟnab aikeb, ǟ' saijeb valte.Ma lǟ almen kerdeb tuóstum,Ma lǟ kōđfub kerteb tuóstum vastaituvvum,Lǟpa akten ritoin mastataka,Āpaken kosseken šiänaitūva, aktaitūva.Aktelist lǟ lǟpan vuöstalakki, vuöstalakki.Almen ačče jēč le jēč,Ī son lē ku moi ja toi, toi ja moi. 190.Jēč sodn almeb torju,Jēč sođn mubbeb aimub torju."
Vuöinab sodn vǟja mädduit sikkat,Andegaksi luöitet aipanattet,Vaimub lūgetit, raukab ōjudet,Ōjutallet, laškatallet.Tie tāl kaddeb kúorab,Oiterist, tāverist lúovab.Aiter valtus ǟlubs,Ēčem piđkain ǟlutallab 200.Paikala lullač pēlen,Tē lä staibarite,Reppit Ammarta kiärakīte.Ikkeb ǟnab madde kuLǟna kadden luossa pōduit,Čukčan oiven pivduit.
Piššan Paššan pardnePeädnakīnes ǟlust pēleb porkki.Mahhelt stālu jānii.Jäggai čāce moive vuöllai čiekatattīn, 210.Valtu ńǟra' vuörkin taktitesa.Kētpels ńǟrait ōse vaddui,Stālun katseje' olmabs čuomui.
"Ī vúočatum varra."Lūges vaimuin ńuonab jorgoliAllas ēdnes koika.Lēji okteb tōjam,Múonasite laškalam akti.Ēdneb fatmadi paivepēlen,Ījapēlen, kärreka kōten 220.Oivamus olma.
Jū tē aččes käddīt,Orrutakkait oddosti, ceggoi.
Muistutuksia.
0. Nimen merkitystä ei tiedetä; on ehkä samaa kuin = pyhä.
1. Sorselissa sanotaan päipcreksi eteläpuolista ja ōrkkē'eksi pohjoispuolista rinnettä; äännetään muuten tavallisesti iđkē.
3. tavall. vuordnusav; m kirjain on eteläiseinpää muiTetta.
4. Mubben etelässä, Arjeplog'issa nubben. Mortsell'in kirjoituksessa on elniē, Asele'ssa käytetty muoto, Aije- plog'issa ja Jokmok'issa sanotaan ilme: tänne ilmen, tässä maailmassa.
7. suolata olisi täydellinen muoto.
8. āra haute oikeast. kivihauta, sittemmin = aarneen hauta.
9. Tavallisesti: piđkam, pođki|; Sorsel'essa ja Jokmok'issa äännetään kuitenkin melkein aina đk kuin rk.
12. kolle, pohjoispuolella sanotaan konne; niinikään kaikkialla hč čč asemesta.
13. Gellivaran tienoilla: tune.
15. Snutten, hurrē, čukčē. M.
16. sarvā; sarvas on koirasporo, sarva, sarva hirvi, selittää Mörtsell.
18. šaddam, supinum. M.
19. jāke on Norrlannissa = vuosi.
20. mehtsin. M.
24. hankāhiste.
25. sabbēk on suksien nimi pohjoispuolella Sorsele'a, jossa niitä sanotaan treuka'ksi; Piteon Lapissa sanotaan sippēk.
26. nāma merkitsee tavall. pitkää karvaa poron kaulassa, namma nimeä.
29. kerreka kōte'ksi sanotaan kotaa, johon sukukunta kokoutuu neuvottelemaan; tähän aikaan merkitään tällä nimityksellä käräjätupaa.
30. luotui edne metsän emäntä.
32. murgēstatta, piškāstatta.
36. Eteläisimmissä murteissa sanotaan šila, Sorselen pohjoispuolella hila = hiili.
37. Koko Lapissa on pronomini akkusativossa tāb, māb, jos kohta akkusativo muuten käyttää toista päätettä, niinkuin m, v. Sodn, todn on etelä-murretta — toisinto; ketinat.
42, Pišša Pašša, kobbū sonn oikeastaan: mihin suuntaan hän?
43. čahpes, čāpes — ahsen, assen (korkea vuori, missä puut ei enää hyvin viihdy) suollīt. M.
46. nihče ēdnam M. Altait selittää Düben, Fjellner'in mukaan, = alta vari, loistavat vuoret, vaikka hän kääntää Altai; samannimisiä vuoria löytyisi kuitenkin Tornion Lapissa. Mörtsell selittää sen sanalla allatakuit, kukkuloilla, sanasta allak, kuten melgātak sanasta melgā.
47. Düben'in mukaan olisi tässä ajatteleminen Baikal vuoria, kuten Fjellner arvelee. Eräässä toisinnossa on kuitenkin Baikab pele ja kadde. M. arvelee sen olevan yhteydessä paihke, pailika, sanan kanssa.
48. čuohčutam. —
49. niära posld, muinoin läsnä oleva palvelija, tässä: yhen käden palvelija.
50. čoggānādtam. —
51. ednam. 52. ahčan.
54. varrēkīt krappūkīt varrēk, kengät, joissa nopeaan pystyy juoksemaan, sanasta varret, juosta nopeaan. Krappuk, nahkakintaat.
55. pähkālab. 56. mörrēte.
57. sadtui. M.; vuolai. 58. ednäbs.
61. vahʒēbet, jähtēbet ēčäte sītī. Tavallinen imperativi on vahcēt, jättēt. Nubbē sētā on pohj. murretta, etelämpänä sanottaisiin mubbē sītan.
64. juhčā.
65. altagasait kaskā.
66. Ilmārahče — ahčen.
67. ruots. lap. ubluit, obluit, hubluit — kalgeta čacē.
68. vahčā ājai.
69. nubbī sītī oivē.
70. kobčut olisi imper. Soisele'ssa, Jemtlannissa, Aijeplogissa.
73. allev harduist.
74. kalbā. 77. hārda'.
76. keurē strōpa, tav. jubma; keure on noitarumpu, muita ei ollut.
79. niära. 80. vahce, valtū niära.
89. mallaseb — stainav.
83. puöktēbet.
83. Yhdessä toisinnossa on sōte sarkkab; route, ruoute on lauta, mutta ruouđe sanaa käytetään pohj. murteessa nimityksenä nahkaiselle reunukselle saumassa.
84. spaggāk ei enää ole mikään ase, vaan pitkä sauva.
85. keähča — kiečin; M. kiečesn.
86. sōđi, Sorselessa sūđi, visva, sođđi on tavallisesti nuoli. Mörtseirin kirjoituksessa on: sođi kärbmahit čadnāsen.
88. jostā, liastā.
89. keärak, kiärak veden pintaa suom. kärki; kerrēk il. hastav, hastav.
91. kiečit; fađmatahkī.
96. ahkūnasti. Pohjoisempana sanotaan: ahkunasti, ihkunasti.
67. ī paste. 98. rotti.
100. nolssātūvum M.; myös nulsatūvum, -tuvvum.
103. oitū pānē kuorain. M.; myös uihtu.
103. saitē keäčai.
105. spaggākº spiǯǯusta; kirjakielessä spehčātet.
108. koss min päällä ehkä = kosne lokat.; saitē soijōlam.
112. ehkä spahkī; M. spähkī.
115. koss — spaggāk spohkēti murtaa läpi.
117. peäjun moske syvä laakso vuorien välissä ilman aukkoa.
118. aijuv pojanpoika ja ayam isänissä käytetään hyväiliäis-sanoina.
119. uksā raihken — poššū.
120. myös tāmka. Fj.
121. vākne. 123. roggōst.
124. variante sōte sarkkan. Fj. čeänge haka.
125. Ruots. lapp. teddet, painaa.
130. poltājatta. 131. lǟmačine.
132. tahta kuhte; M. kute.
138. tǟna sanan asemesta (joka johtuu ruotsista), laulaa muut: palvala', palvella, pohjaisempana tavattava sana.
139. Konnes. 140. konne.
141. Pohjoissa jubmel, ibmel, Umeon Lapissa jubmel, etelämpänä jupmel.
142. čälgī. Sana šiela, loiste, säen, auringon viimeinen säde, henki, ei, Fjellner'in arvelun mukaan, ole mikään lainasana laiotsalaisesta själ.
144. pastebt palkestā — rottā; myös rohte.
145. rauhkan haahmo ruopses.
148. paits ton, paits mon turhaan sinä, minä.
150. vai palvala'.
151. tuolkū — šǟmada.
152. andegaksi tämä muoto on Herjedal'ista, tavallisessa puheessa sanotaan andagas = suora, anteheksi, anteeksi.
153. dahkum. 154. šǟmaidahta.
158. poltam. pivvalo. 159. šänada.
160. Son īč le īč.
165. kirjakielessä tavver. 166. rauhkem.
167. ku ton ī' pōse jos et siitä huoli — čahputahta.
171. valtē, pačastutte. 172. kaskās.
173. sūgā. ǟdnāmab. 174. čađātalle.
176. Herjedal'issa: tuokan = suom. takana.
177. kute.
179. skimasi skaimasi kaksi hyvin hämärää sanaa.
180. tīvam.
181. čappaitº sanasta seuraa pāđatum eli pāđatūvum ja podvutūvum.
184. kerteb kerta, vaate. 185. -tūvum.
188. Uumajalla aktītest. 193. son — sihkat.
194. luöihet aipänahtet.
196. ojudet, laškalet eli laškēlet, laškātet.
198. aiterattes, tāverittes. 200. īčem.
201. lulloi. 203. āmurt.
208. peädnakines.
210. čiekātallī hän kätkeytyi.
211. taktites.
213. kahtseje palvelija, Piteosta. pohjoseen palvelije'. čuovū.
219. edneb fađmadatti.
221. oivemus.
222. Pardne tan mannela ođđosti ceggī. Ahčes geäđđit, pivvduit, rogkīt, hankkait.
Piššan Paššan poika.
Herjedal'ista.
Pišša, päiväpuolen kyläin päämies,Pašša, yöpuolen kyläin päällikön tytär,Olivat häissä valan vannoneetKarhuntaljan päällä:Ei pidä toisen ilman valon loistaaSille, joka valan rikkoo.Heti Staalu miehen hengen varastaa,Aatteen kätketyn, karjan ottaa.Vaimo parven tempasi, pakenee,Pakenee kohtuisena. 10.Tuolla hän pojan saapi.Poika kysyy: kussa mun isäni?"Ei, poikani, sull' ole isää."Poika kerrostelee:"Naarasteerellä on koirasteeri, koppelolla metso,Metsäkanalla ukkoriekko, vaatimell' on härkä,Naarasotsoll' on uroskarhu, hirvas on hirvilehmälle,Enkä minäkään ole kivistä, puista syntynyt!"Poika vuosi vuodelta kasvaa,Miehistyy, metsissä käypi, 20.Äitiään kiusaa: "ken on mun isäni?"Vihdoin vastaa:Taattos hirven tuopi poššun suulle.Hänpä myös tuopi kankahiltaHirveä suksien päällä vetää."Äiti, äiti, sano mun isäni nimi.""Isäs tuopi korven konttaajanÄrjyen, ärjyen poššun suulle"Vaatteensa sonnusti, läksi keräjäkotaan,Sieltä lähtee, lämsällä pyytää saloin emän 30.Örjyjän, ärjyjän, väänteleijan, viehkuroijan,Vanguttaa sitä, vinguttaapi, tuopi poššun suulle.Kotaan astuu:"Äiti, äiti, tee minulle leipä"Äitinsä leivän leipoo, paistaa hiilosilla."Äitini, kädelläsi anna se leipä,Armas äiti, anna omaa kättäsi!"Äiti kätensä ojensi,(Poika) kuumalla leivällä kättä painaltaa:"Äitini, äitini, ken on mun isäni?" — 40."Pišša Pašša, poikani!" —"Kunnepäin hän (meni)?" —"Mustan harjun vanhus varkain tappoi,Otti karjamme, otti aarteen kätketyn.Kauan jo olen sua varoittanut,Ei pidä mustaa harjua, (ei) valoisaa,Baikkalan kupeita, rantoja (käydä)""Miehet ovat pitäneet keräjiä,Varamiehet, kaatuneen kätkijät,Lupauksen julistaja ovat kokoutuneet. 50.Äiti, äiti, anna isän sotasauva,Pue päälleni isän sotisopa ynnä kypärä,Kenkänsä ja kintahansa." —"Nyt mä yksin vanhoilla päivilläni jätetään,Ei kukaan hengestäni huoli,Eikä (kuoltuani)- tuohten, hiekan alle kätke."Poika äitiään siunaa, halaa, lähtee,Mustan harjun viimeiseen kotaan menee,Mennessään virkkaa:"Käykää, sanokaa kylänne päällikölle, 60.Nyt on toinen kylän-päällikköNäiden kyläin päämiehen luokse tullut."Hooren orja jyryää,Hooreskuče leimauksia iskee,llmaračče maailman isän ylimmäinen orjaTulipalloja ampuu, aukaisee vesiastian.
Palvelija menee, äijälle kertoo:"Nyt on toisten kyläin päämies tullut."Kutsukaa toisen kylän päämies 70.Toisen kylän päämiehelle vieraiksi."Minkämuotoinen on hän?" —"Hartioista päätä korkeampi kaikkia,Kypärä päässä on, hampaat, katseet välkkää,Sotasauva kädessä, kintaat,Sotisopa suojelee,On hartiot, on luut.Arparumpu pärrää, airut pauhaa,Varamiehet sun ja hänenKäyvät kahden puolen harjua. 80.Kaatuneen kätkijät valmiina ovat."
"Asettakaa atriaksi kokonainen hehko-vaadinTuokaatte rautainen paitani,Jousia, nuolia, saittoja, keihäitä."Poika tulee, näkee pääkallon seipään päässä,Kyykäärmeet sidottuna,Joista lapset nuoli-mujuja ottivat.(Airut) lupauksen huutaa, haastaa:Vaadin, vaadin (häntä tappeluun) veden pinnalle!(Ei vastata).Vaadin, vaadin veden alle! (Ei vastata). 90.Vaadin, vaadin käsivoittosille!Vaadin, vaadin sylipainiin! —(Kun ei kukaan vastaa, sanoo poika:)
"Ukkoseni, ukkoseni, kenen on pääkallo?" —"Piššan Paššan pääkallo!" —"Vaadin, vaadin nuolen nenälle!"Ukko ikkunasta ampuu nuolen.Ei pystynyt.(Poika) tempasi, iskee kiveä vasten:"Ukkoseni, ukkoseni,Kussa on tämä nuoli tylsistynyt?" — 100."Piššan Paššan hampaissa!""Tosin hampaat haljenneina!" —Vaadin, vaadin saitan-päälle.(Vanhus) tulistetun saitaa jousella ampuuKeihäällään (poika sen) syrjään iskee, ottaa,Pistää koivuun, väännältää:"Ukkoseni, ukkoseni!Miss' on tämä saittasi vääntynyt?" —"Piššan Paššan hampaissa. —Vaadin, vaadin keihäs-otteluun!"(Vanhus) jalkajousella ikkunasta 110.Myrkytetyn keihään heittää.(Poika) sotasauvallaan kiitävän keihään iskee,Ottaa, kivein väliin sysää,Väännyttää, katkasi, kysyy:"Ukkoseni, äijäseni! Kussa tämä keihääsi on katkennut?" —"Piššan Paššan hampaissa!" —"Aha, karhu on luolaan tukeutettu!" —"Minkä kautta nyt, pojanpoika, pelastaun,Uksen kautta, vai takaoven kautta?" —"Oi, tule ukkoni tänne takaoven kautta." 120.
Aseellisna tulee,Poika sota-sauvoin vastaa,Kurkun tyvestä tempaisee, Rautapaidan sulkiaRintaan painaa, väännältää.Vanhus: "tulkaa, tulkaa: avuksi,Nyt ovat kahden kylän päälliköt painisilla!"
— — —
Ilman haltian ylimmäinen orjaTulinuolella ampuu kotaa, keiton (kumoo)Sytyttää. 130.Poika: "paistut, peseyt nytPiššan Paššan porojen lihaliemessä!"Palvelijat tulevat, mikä halon kanssa,Mikä kirvehen kanssa,Mikä äimän, mikä minki kanssa.Piššan Paššan poika kukistaa,Staalun kanssa kaaristaa, hieroo, maataVasten survii, tarkoin kysyy:"Kumman nyt valitset: rantaa myöten menet,(lähdet maanpakoon) vai palvelet?Missä on Piššan Paššan kätketty aarre?Missä on Piššan Paššan porokarja?" 140.(Airut:)Jumalan tulipallo sydämen mustentaa taiSieluja kirkastaa.Mikä olet sinä (elämästä) eritessä,Kun lusikan heität pois, jos nyt henkesi viedään?(Vanhus:)Pišša Pašša vainajan ruskea silmäTulta suikkaa, polttaa, lumoo,Toisen ilman tietä (vihasta) läähättäen estää (minulta),Turhaan minä (häntä) henkineen, luineen,Verineen, suonineen taaskin nostattelen. —(Poika:)"Kumpaa teet: rantaa myöten menet, vai palvelet?" 150.(Vanhus:)Miss' on sovituslahja, joka Piššaa Paššaa lepyttää,Joka anteeksiannon suopi?Tehty teko on ammuttu nuoli.Ken (voi) kuolleita lepyttää? —(Airut:)Itse tämän Jumala sovittaa,Jos on tulipallo lävistänyt,Painanut, virheitä valaissut,Poijes polttanut, lämmittänyt,Itse pyyhkii, sivelee, sovittaa, yhdistää.Hän on itse, ei hän ole kuin minä ja sinä, 160.Ei hän ole kuin sinä ja minä;Hän itse selittää, anteeksi antaa,Paremmaksi kääntää.Mutta itsen pitää (häntä) riemulla vastata,Se on oleva hänen etevin tavaransa,Hänen sydämensä etevin pyyntö.Jos et (siitä) huoli, niin sun tulipallo mustentaa,Pilaa, lumoo, pahaan puoleen liittää.Toisen ilman sieluilla ei oleLuita, lihoja, ovatpa kuitenki olemassa, 170.Eivät he sijaa ota, eivät kalliot ahdista,Ei vesi estä, ei keskeytä,He ovat kuin ajatuksia, menevät kautta maan,Päiväsen, kuun, tähtein läpi menevät.Ei heillä ole aikaa, aika on niskan taakse mennyt,Unissa osottaivat niille, jotka ovatMielettömyyden ja sokeuden keskeltä.Nämä ovat manalaisia, jotka on Ilmaračča parantanut;Vainajat ne, jotka ovat mustuneet,(Tahrautuneet, saastuneet), 180.Nyt ovat nähtävänä, heitä on hyviä, pahoja,Eivät he enää aikaa, sijaa ota.Mikä on taivaan puvun saanut,Mikä on väärän puvun saanut, rumistunut,Ovat keskenään riidassa lakkaamatta,Eivätkä koskaan sovi, yhdisty,Yhtenään ovat vastakkain, vastakkain.Taivaan isä itse on itse,Ei hän ole kuin me ja te, te ja me, 190.Itse hän taivasta hallitsee,Itse hän toista elämää hallitsee. —(Vanhus) "Näen: hän voi vikoja pois pyyhkiä,Anteeksi antaa, häviöön saattaa,Sydäntä rauhoittaa, poloista viihdyttää,Viihdyttää, sovintoa rakentaa.Nytpä rantaa myöten menen,(Tavarain) omistajasta, tavaroista luovun.Omistaja ottakoon karjansa,Itseäni pikku parvella elättelen 200.Paikalau itäisellä puolella,Nyt on kivikko-maata,Reppevuorilla, Ammartan latvoilla.En enempää vaadi kuinLäänan rannan lohi-patoja.Metson pään pyytöpaikkoja."Piššan Paššan poikaKoirallaan kaljasta puolen lohkasi.Sen jälkeen Staalu kuoli.Rämeesen, veden, mudan alle kätkivät, 210.Kaatuneen hoitajat tallettivat hänen luunsa.Varamiehille osan antoi,Staalun perhe isäntäänsä seurasi.Poika: "Ei tipautettu vertä". —Tyynellä sydämellä (poika)Kasvonsa käänsiLänteen äitinsä luo.Hän oli rankkasateen taittanut,Vainajat sovittanut yhteen.Äitiään halasi päiväpuolen,Yöpuolen, keräjä-kodan 220.Ylimmäinen mies.Jo nyt isänsä nurmipenkereitä,Olopaikkoja uudisti, pystytti.
(Muist.)
23. Poššu = peräpuoli kotaa.
50. Noita oli tappelussa läsnä sekä manaajana ja julistusmiehenä, että tuomarina. Kädessään piti hän sauvaa, jonka sysäsi maahan, kun piti kaksintaistelusta herjettämän. Varamiehet, kaatuneen hautaajat ja noita tekivät työnsä palkan edestä.
129. salama, oik. tuli-pallo. Lappalaisten käsityksen mukaan on salama pallon muotoinen.
138. kaddem kuoret seurata rantaa, s.o. lähteä maanpakoon, edeltämällä että se tapahtuu vettä myöten.
203. Ammurt on vuori luoteisessa osassa Sorselen pitäjää.
3.
Päive neita.
Koigus pardne kúöked päiven,Pakte-lihpen nuolisne dǟǯǯan,Veidnije Päive neitem čahkan.Nāka, nāka suölge ja loudalle,Päive neita jạttā;Jū gu jū äljutallejim dāleVuöidna, vuöidna niära dist dāle,Ulle dạss ei ulle.Vụoidna dāle, minńelte vaʒʒe, vúojet.Ihke maite kūlla, ī' kalk puöstalen vardasit. 10.Päive neit īč oudelte vaʒʒaJa ǟlu minńelt jūgu lambče juhta.Dạ goula olvas aitem minńelistČuöca, olvas dahte tolttā.Kalkes pluöhkije, pässkadit,Koulā kalkes vuöččije, tīje pliđket.Ou ku piđket,Tīje ininneke früđke.Päive neita:"Vuojehte, vuojeht akten halkisen, 20.Kosse gūlla minńeliste niddark,Präđkät tīje raddike kirrạlle,Vaʒʒa, vaʒʒa vuojeten."Kosse ku varda minńelist nūen luötten,Tē postolin pliđketi,Tīje kaskatalvejạs čuöpkäne,Ja koŧŧine šäŧŧa.Vus lūli tehti arekes paha lūli koŧŧi almačen.Pāive neita jạhta:Jū gu jū olma dạss ēji.Kōte dāgamisne ja duörkastemisnepihkạmde:Kapče dāl vēl kaikke raike, 30.Ulles aktege vuödne,Tīje kapčạte ja aktak jạhta:Čeppist kalkā viššit kaikīt kapčetit.Tīje lāče Pāive neitaTibmab vúogas ōđāđakkam.Ō dī āriden vuóptestǟpan,Paive unne raikeii čạdda.Pāive neita jạhta:ō! Aččenne ēdnenne čalmīt vuöidnam,Ja fruođkạt ulkus aipan ja jēlinne minńesne. 40.Pōca tisse keđkine kạrras,Keđkine pakčekattin.
Muistutuksia.
0. Eräästä vihkosta päällekirjoituksella: Jukkasjärvi 1821; kieli on minulle osaksi epäselvä.
1. Herjeđal'inPeijen neida. Toisinto tästä kertomuksesta tavataanDüben'llä, Lappland sivu 336. Muutoin kerrotaan kaikenlaisia taruja P. neidosta, vallankin Herjedal'issa.
2. Utsj. murt. vúölis.
3. veidnēj, utsj. oini. Herjedal'in: čihkit.
6. äljehtallejijem. — 7. vuoina.
10. mam. — 11. oudenne.
12. Utsj. läuǯi ohja.
13. gūlle olvus. Utsj. kulia holvus aitim.
14. Utsj. čuocit puuttaa. — 21. koass.
24. luöddene. — 26. Utsj. cuovkkani.
20. Utsj. takkamist, tuorkastǟmist.
30. Utsj. kouča tāl, 31 amas oktage oaini, 32. Te koučati.
33. Utsj. čǟppit, 34 lǟči, 35 oađađak. 37. čađa.
Päivän neito.
Laiska miespä poutaisena päivänäÄkkijyrkän vuoren heulallaNäki päivän neidon istumassa.Sinne hiipi hän ja tempas hänen kiini,Näinpä päivän neito lausuvi:Niinpä kyllä, voimattomaks jouduin nyt,Mutta kuule nyt, mies kulta, kuule,Rauhaan heitä.Kuule nyt, käy jäljessäni karjaa ajellen.Jospa minkä kuulet, taakses älä katso. 10.Päivän neito astuu edellä.Häntä seuraa karja kuni ohjella ajettu.Mies nyt kuulee kovan uhkauksen takanaan.Pauhu käy ja kauheasti uhkaillaan,Hänet murskataan ja lävistetään,Häntä ampuavat, kuulee hän,Taaksensa hän vilkasee.Samassa kun taakseen katsahtaaKarjasta jo jälkilauma katoaa.Päivän neito lausuvi;"Aja, aja karjaa yhä huudellen. 20.Kun sen kuulee aivan jäljissä.Paisu, ja porot sivuilla eteenpäin,Riennä, riennä, aja karjaa."Takana, kuin myrsky, kuului pauhina,Silloin jälkeensä hän vilkasi,Keskilaumakin nyt hävis karjastaMuuttuin metsäpeuroiksi.Muutoin laiskan miehen omiks oisivat joutuneet.Päivän neito virkkoi (alakuloisena);Taas, taas teki pahoin mies.Kotaa tehdessä ja maata peittäessä risuilla, näin neitoneuvoo miestä;Peitä tarkkaan rei'āt kaikki, 30.Ett'ei jää niin ainoatakaan.Hänpä peittää tuumiskellen näin;Tyyni, tarkkaan kaikk' on peitettävä.Sitten päivän neito valmistaaPehmyisen ja mukavaisen vuoteen.Varhain aamulla kun herasi,Päivä paistoi pienen rei'an kautta,Näinpä päivän neito virkkoi:"Voi, nyt näen isämme, äitimme silmät";Ulos nopeasti riennähtää, 40.Katoaa, ja karja hänen jäljessään,Porot muuttui kaikki kiviksi,Niitä kammoellaan vieläkin.
4.
Kạssạ Mụödda.
Māna' neidạča' pārnača'Stōkạgōtin, šollạgōtin,Kahpạdạllin haskadallīnĀja' kúöräm luöddit luöitin.
Stālu roudīđis rạpạstiČācai coggi, moivai čiegai.Aijačis aigumims aici,Porrien súölasīt sạttuit,Pạskạ pöukạrạm čāngeli,Peibarin roudit velledi. 10.Stālu pụdoms oppa.Aha, haha!Pōris panne pạhtatạlli,Kalmi tạssạ.Stālu kuödda kohtsustạstaSúöva muorạn ātsuln.Uhče staluč:Kē, kē,Nirvutạlla, narvutạlla!Nuppe:Ton dat nirvutalla' narvutalla',Vall i Jupmel lahje.Aija jūrtača:Jo Jupmelam son meit tieda 20.Stālu:Tē tē tāl jū suddogōta.Tievai tuokin ābnạstạlla,Vạrtā, vǟrā, čúōhpa cäkkā,Poššu bālden kaugelm gohpā.Pōresab pārnai:"Parnam búörram veǯǯa' vēdkạm."Pōres podńe veđkạm vụöggast(a).
Uhče stālu:Ahčam tē kahča, ahčam tē svihča,Ahčam tē merresạm dúohpī!
Stālu:Joika, vúolutallā, āča,Ī kūla, ī kekše, ī tēde. 30.Aija pōresab bārnenOivai losskạll, jāmas jaukạll.
Stālu:Kohkahā, joikotā, vuörtā.
Nuoreb bārnai:Veǯǯạ' vieđkạm, vạrgi, vạrgi!
AijaMạnnjeban meit kallum lúösā,Vuóingamit lúövạs loggasta,Jēnan beggait potkudạsta.
Stālu:Tē dal madderit moʒuban,Cahkīt čougait jorruhtǟban,Jīč mun dauk jīč tụöbbistạstạm.
AijaBīšīm poiššu paldam vēđkạin 40.Varutạlla, vaʒatạlla.Jīč-āčan oivem oivadi.Kobdạ kallum kúovalti,Cạlminis, núöninis čoglạsti,Olmu-porrien mālem leikki,Maiges mālin loiduit leibai.
Luhdạč loiduin loipartallā,Snuöggā, snūrrā, haksatallā,Poššun čađa pōteit,Peiparīte tuöstutallā, 50.Kētạin karffū, kerjutạlla;Palku, palku peura juölkit,Allu palku kalsu-juölkit!
Kuktis tāt tāl ńạttitạKu taht tahtak jiča!
Luhdač:Mījas rúottā, ruöskā, suđđā.Šilasīn suovasīn snūđđā,Plohkā, paukā, spohkā?Čuönītet, čúönītet čalmāčam,Tolkka niaddegist čougạstet, 60.Čalmačạm, čúönačạm sierret!
Aija:Podńačat, čalmačat pōnnuī'!
Luhdač;Čoivastam čālmačam pōńam,Juglučam, pāhčičam, mānnam!
Kassa mụödda pǟjuhten (pǟjutin) vuölgā.
Muistutuksia.
1. Herjedal'issa ja Sorsele'ssa Kissa muodda.
3. stōkagōtīn, šollogōtīn.
4. Ruots. lap. kuoren prope, penes.
6. čēgai. Ruots. lap. čǟket salata.
8. Borrien, 9. baska böukº.
10. Beibarin röudīt j.n.e. useissa sanoissa alku-ääntävällä media'lla. eteläisen, norjan-lapin ääntämisellä.
12. Bōres banne battatalli s.l. pettatallet; Friis: pättatalai.
17. nirvuhạllā, narvuhallā, Herjedal'issa: ńirvutallā, ńarvutº.
19. vall i Ipmel; Herjedal'in: vall i Jupmel lahje vaddas.
20. ton meit tēdahk.
23. H. cähka. 24. palda, palden prope.
25. i.e. kōtist. Herjedal'in: vieđkạm, vierkạm. 26. Tämän värssyn perästä on eräässä toisinnossa kohta V. 31. Värssyt 27—34 kuuluvat Sorselessa tehtyyn kirjoitukseen. Toisinto: jū svihča, jū gähča, jū merresa (vel pēsesa) túopi. 27. Sorselessa oli eräällä toisinnolla, jonka kuulin: ahčam, ahčam, čalme jollare.
32. juóikotā. 33. vētkạm.
34. Kirjakieli: mange, mangeba seuraava.
35. loggastā.
37. Tie v. die dāl — moʒustǟpan.
38. čuöigait, H. čöugait.
39. duöppestastam dauk = s. toki.
40. Tornio; bissim, bīsim. 42. H. oivasen oivadi.
45. porrīn. 47. Lūdač, Ludač, Luohdač — bībạrdạlla.
48 snūđđā, hạksahalla.
50. Beibarīte tuōstuhạlla. 54. Kuktis dāt ńattita.
56. leibai rúotta, ruöska, snūdda, plohka j.n.e.
60. Duölhke maddegest. 61. čalmāčam, čuönāčam.
62. čalmāčat pōnńudī'.
Paksuturkki.
Lapset, tyttöset, poikasetLauleli, leikitteli,Hypiskeli, harppaeli,Lähteen reunalle jälkiänsä jätteli.Stalu rautansa viritti,Laski veteen, peitti pohjan helteesen.Vanha lappalainen viekkauden keksi,Ihinis-syöjän salasangat,Ahtaasen turkkiin pujahti,Panihe karhun-rautoihin. 10
Stalu rantojaan kokevi:Ahaa, hahaa!Pettyipä jo vanha vaari,Tähän henkensä heitti!Stalu viepi äijän kotiinsa,Ripustaa orteen, savuhun.
Nuorin stalu sanoo:Kas, kas,Kuinka tuo irvistelee, ilveilee!
Toinen (vanhempi) poika;"Itse irvistät, ilveilet.Ei tämä luojan lahja."
Vanha lappalainen arvelee:"Kaikkipa luojasta tietääkin!" 20
Stalu:"Niin, niin, jopa se alkaa sulaa."Kukkulan takana kaataa hänPuun kaukaloksi,Kaataa puun, karsii, veistää, vuolee,Kovertaa siitä kaukalon (poššun) taka-oven vieressä.
Sanoo vanhemmalle pojalle:Poika kulta, tuopas kirves (kodasta).Vanha lappalainen tempaa kirveen.
Nuorempi stalu:"Isä, jo vilkahti, jo se liikahti.Jo se kirveen tempasi!"Stalu iloitsee, laulaa ja jyristää. 30Ei kuule mitään, ei näe mitään, ei tiedä mitään.
Vanha lappalainenIskee (vanhempaa poikaa) päähän, lyöpi kuoliaksi.
StaluOudoksuu viipymistä, laulelee odotellen.Hän sanoo nuoremmalle pojalle:"Tuo mulle kirves, joudu, joudu!"
Vanha lappalainenHakkasi tältäkin pääkallon halki,Avasi aivot,Laski henkikurkun äänen kätki.
Stalu (sen kuulee):"Kaikissa nurkissa he nuhjistavat,Kääntelevät päätään, vääntelävät silmiään. 40Itse mun täytyy kirves noutaa."
Vanha lappalainenVäijyy häntä varovasti, kirves kädessä,esi- ja taka-oven välillä.
Väijyy ja juoksee edestakaisin.Hän iskee iskun hirmun päähän.Halkaisee leveän otsan.Repäisee pois silmät ja nenän,Vuodattaa ihmis-syöjän veret,Hurme ilkeä punasi jalan jäljet.
(Vanha lappalainen kantaa surmatut ulos, hakkaakappaleiksi ja viskaa palan palansa perästäLuhdač'ille, joka sillä välin on tullut kotiin):Luhdač kompuroipi lattialla,Haistelee, vainuelee, iloitsee, 50Saalihista, joka poššuun tulee.Hän ottaa saaliin käsiinsä,Silittelee sormillaan ja huutaa äistyen:"Viskaa tänne peuran potkia.Älä sukka-jalkasia!"
(Hän syöpi hänen miehestään sekä lapsistaankeitettyä lientä):
"Kah, tääpä maistaa.Aivan maistaa äijältäni!"
(Lappalainen ottaa akan silmät, jotka ovatkynnyksen alla piilossa, paistaa ne pannussa.Luhdač sen kuulee, kysyy):"Mikäs näin kiehuu, kihisee.Mikä sysillä sihisee,Puhkee, pahkoaa, rätisee? 60Katsokaatte minun silmäni.Selkeentykää kynnyksen alla,Selkeentykää, minun silmäni, minun säkeneni!"
Lappalainen:
Miehesi, silmäsi olet rasvaan kastellut jasyönyt suuhusi.
Luhdac:Vatsassani ovat minun silmäni, minun mieheni.Minun pikku pöllöni, poika kultani, pikkaraiseni!
(Paksuturkki lappalainen lähtee ivaten tiehensä).
(Muist.)
1. Tässä muodossa, joka jotenkin on yhden pitävä Düben'in antamaan käännöksen kanssa (Om Lappland och Lapparna sivu 337), on tämä kertomus saatu Tornion lapista (Karesuanto). Lyhykäisemmän toisinnon, joka on saatu etelämmältä, olen Fjellner'in sanelun mukaan liittänyt muistutuksiin. Laestadius'en mukaan on Friis ottanut mythologiaansa (sivu 78) koko joukon pitemmän muotoisena norjalaisessa käännöksessä.
47. Stalun vaimo kutsutaan luteeksi (luhdač), siitä syystä että hän rautaisella pillillä imee vertä ihmisten ruumiista.
64. Pieniä lapsia sanotaan mairitellen pöllöiksi (juglač), koska he silmät suurina päässä katselevat ympärillensä.
Pienempiä lauluja.
5.
Morse faurog.
Pastos paivva Kiufwresist' javrra Orre IavvraIos kaosa kirrakeid korngatzimIa tiedadzim man oinæmam jaufre Orre javvraMa tangast lomest lie sun lieKaika taidæ mooraid dzim soopadzimMak tæben saddesist oddasistIa poaka taidæousid dzim karsadzimMakqvvodde roamaid poorid ronaidKuliked palvvaid timsuttatimMak kulkivvoasta Jaufræ Orre Jaiifræ;Ios mun tæckas dzim kirdadzim sææst vvorodzasææstÆ muste læ sææ dsiodgæ sææ maina taockao kirdadzimÆka læ Julgæ songiaga Julgæ, ækælæ siædzaFauron sietza, maan koimalusadDzim norbadzim.Kalle ju læck kucka madzie vvordamadzieMorredabboit dadd paivvidad, linnasabboidDadd salmi dadd liegæ sabboid vvaimodaddIus kuckas sick patæridziekTannagtied sarga dzien insadzimMi os matta læda sabbo korrasabboNu ly paddæ soona paddæ, ia salvvam route salvvamKæk dziabræisiste karrasistæ.Ia kæsæ myna, tæm aivvitæm punie poakaTæmæ jardækitæmæ Parne mielaPisegga miela noara iorda kockes jordæIos taidæ poakaid læm kuldædæmLuidæm radda vværa raddaOuita lie miela oudas vvaldamanNute tiedam poreponne oudastan man kauneman.
Tämä runoelma on painettu Joan. Schefferein Lapponiaan, Frankfurtissa 1673, sivulla 283. Oikokirjoitus on peräti virheellinen, jonka vuoksi monta sanaa ei saata laisinkaan ymmärtää, vallankin kun, kuten näkyy, suusanaisesti esiteltäissä useimpia tavuita on kerrottava. Tähän liitän siitä Utsjoen murteella käännöksen, jonka olen tehnyt enimmäkseen Aslak Laitin avulla. Schefferin ylimalkaan oikeaa latinalaista käännöstä rasittaa kuitenkin muutama virhe; vertaa tähän jotenkin tarkkaa käsitystä Herderin kirjassa: "Stimmen der völker in liedern," Upsalassa 1815, sivulla 107, yleiseen tuttu Kleist'in mukailemasta.
Nuo kolme tässä mainittua sorsa-lajia ovat: čoađki, telkkä, čuädńag metsä-hanhi ja čiksa, gen. čiuvssa vaalea- siipi-sorsa.
5 b).
Moárssi fauru.
Paittus päivvi kieurrat (karrasit) jaurrai, orri jaurrai,Jụös kilossa kierragī kōrnušim,Ja tieđāšim raon oainam jäurri,Man taṅas loamist lǟ, son lǟ (laǯǯa).Kaik (puok) tait muorait čuoppašim,Mak tappi säddik ođđasistJa pụök tait oussīt kārsašim,Mak kuodde roamaid pōrid ronaid,Kuliked palvvaid —Mak kulkī vuösta jäurri, Orri jäurri.Juös mon tokkū kirtāšim vuoračas soajain (soajaisist, iness.),Ī must läk soadja, čoađkī soadja, tokkū kirtāšim,Ī(ge) läk juölggi, čuādńag juölggi, īge läk čiuvssa,Faurus čiuvssa (nom. čiksa), maina — nuorbašim.Källi jo läk kukka vuördamaš (vuördam),Morratabbuit päividad, lidnisabbuid,Tat čalbmi lǟ liäggas, čāppa vaimudad (vaibmut).Juös kukkas — pātarivčik,Tannaken (? almaken) farga jūvsašim,Mī matta lät karrasabbu (-subbu).Nu lä pātta, suodiia pātta ja ruövdi —Kǟk — karrasiste?Ja keässa mīn, oivīteme,Podnja puok jurdakīteme.Pardnī miella piägga miella.Nuora jurta kukkis jurta.Juös tait puokkait läm kuldalam,Luöitam rađi, vǟrri rađiOuta (Utsjoki; okta) lē miella audas valdaman,Nu tē tieđam puöribun oudastam mon kaunam.
Morsiamen kauneus.
Paista, päivä, kiikkahasti Orrijärven yli!Kuusten latvoihin mä kiipuaisin.Jos vain Orrijärven näkisin ja hänenKäyskelevän pitkin kanervikkoa.Kaikki oksat poijes otteleisin.Kaikki nuoret vasta vesovaiset,Kaikki vanhat pois mä leikkeleisin.Joissa puhkee vihertävät urvut.Kulkua mä pilven (seuroaisin),Kohti Orrijärveä mi kiitää.Varislinnun siivet jos vain oisi.Puuttuu siivet, sorsan siivet, sinne lentääkseni,Jalat myöskin, hanhen jalat, ihanaiset,Joilla hiljaan luokses asteleisin.Viikon kyllä olet vartoellut.Päivää monta, ihaninta päivääs,Silmäs ovat arnmaat, sydämmesi hellä.Vaikka kauaks mua pakeneisit.Sinut nopsaan sentään saavuttaisin.Vahvemmatpa mitkä olla voisiKuni viritetyt jänteet, rautakahleet.Jotka kiinteästi (yhteen liittää)?Niinpä päitämmekin kietoo (lempi).Yhteen liittää kaikki aatoksemme.Pojan mieli vain on tuulen mieli,Mont' on nuorukaisen ajatusta.Niitä kaikkia jos kuulteleisin,Eksyisinpä polultani poies.Päätöksen mä tein, kun sitä seuraan.Tiedän parhain tiellä pysyväni.
6.
Kulnasatz.
Kulnasatz niraosam æugaos joao audas jordec skaodeNurte vvaota vvaolges skaodeAbeide kockit laidi edeFauruoghaoidhe sadiedeÆlluo momiaiat kuckan kaigevvarri.Patzao buaorest kællueiaur tuuniMaode paoti millasanKaiga vvaonaide vvaiedinAogo niraome buaorebæstNute aotzaon sargabæstTaide sun monia lii aigaomassSaraogaoin vvaolgatamassIos iuao sarga aoinasimKiuresam katzesimKulnaasatz nirasamKatze aoinakaos tun su salm.
Schefferin Lapponia, sivu 282, missä myöskin on seuraava latinalainen käännös; vrt. Herderin "Stimmen der völker," s. 109. Tämä on Franzen'in tekemän tunnetun laulun: "Spring min snälla ren" alkuperä.
Kulnasatz, rangifer meus parvus, properandum nobis iterque porro faciendum, loca uliginosa vasta sunt, et cantiones nos deficiunt. Ne tamen tædiosus mihi palus kaige es, tibi palus kailvva dico vale. Multæ cogitationes animum meum subeunt, dum per paludem kaige vehor. Rangifer meus simus agiles levesque, sic citius absolvemus laborem, eoque veniemus, quo destinamus, ubi videbo amicam meam ambulantem. Kulnasatz rangifer meus prospice ac vide, utrum non cernas eam se lavantem.
Porolle.
Kulnasatz, poroseni, kiiruhtakaamme,Joutukaamme, rientäkäämme!Soita sulia edessä,Tulee loppu laulujenkin.
Siintää armas Kaiga-järvi,Jää hyvästi, Kaiga-järvi,Sykäyttävi sydäntäKaiga-järvi kaunokainen.
Riennä riemulla, poroni,Juokse, kiidä joutuisasti,Jotta pääsemme perille,Tuolla työmme taukoavi.
Siellä kulkee kultaseni,Asuvi mun armahani, —Katso, poro, tarkastele,Näetkö kylpevän kultani.
7.
Påtso-jouikem.
Altan miesche rontjaViälka kiechten kulman sierken,Kraukjen mottjem riide puoiltumTschautesta beijessä vuaren tschorrai nille.
Utsjoen murteella tämä olisi:
Poccu-juoigam.
Aldu miesi poacuVuälgā kuövti kolma suärki,Rāppu motti sajist lādńa mǟcist.Ko pajas pǟssam lǟ, livvu son värri čokka ala.
Poro laulu.
Voahi, vasa, poroVaeltaa kahtaa kolmee tietä,Mylvii moness' korviss' ja koivistoss',Noustua ylös, paneiksen (moata) vuaran harjun peällä.
Tämän laulun lauloi Gottlund'ille nuori lappalainen Anders Olaus, Ovikin tunturilta, Heden kirkkokunnasta Herjedal'in lääniä, joka isäntänsä ja hänen tyttärensä kanssa kävi Tukholmassa. Laulu on painettu Gottlund'in Otavassa II, siv. 220. Aslak Laitin avulla olen tähän pannut käännöksen Utsjoen lapin murteella; suomennos on Otavasta otettu.
8.
Jöijuhtahta uhtje maanai piijeln.
Korko graddnam, korko graddnam!Påtheh, påtheh — keseh, kesehManav jaurai,Vuobtalabtjijn'!Vanah, vanah.
Utsjoen murteella:
Kotka skipparam, kotka skipparam!Poađi, poađi — keäsi, keäsiMāna jauraiVuoktaläučīn!Vana, vana.
Laulu pienillen lapsillen.
Kusiainen kulta, kusiainen kulta,Tule, tule — vie, vie Lasta (lapsi) järveenHiuks-ohjaksellaan!Viänä, viänä!
Tämän ja jälkimmäisen laulun on Gottlund saanut Petr. Læstadius'elta, joka oli kuullut Lappalaisten Arjeplogin ja Lykselin Lapissa niitä laulavan. Kaikissa minä olen noudattanut Gottlundin kirjoitustapaa. Otava II, 223.
9.
Bijern-jöijuhtahta.
Puoltajam, puoltajani,Tjoddscheleh, tjoddscheleh (čuöǯǯeli)!Lasta lä stuores koh Snjeratscha pelje.
Karhun laulu.
Vuoren ukko, vuoren ukko,Nouse ylös, nouse ylös!Lehti on suuri kuinHiiröisen korva.
Otava II, 224.
Nämä kuusi seuraavaa laulua ja kompaa olen pannut paperille tarkkaan Fjellnerin sanelun mukaan ja niistä kolme ensimmäistä enemmän kuin viisikymmentä vuotta vanhan käsikirjoituksen avulla. Kieli on virheellistä eikä Fjellner itsekään aina voinut selittää himmeitä lausetapoja; siksi ei toipuen kappale ole kylläksi selvä. Että ne sentään ovat kansallisia vanhoja muistoja, nähtävästi Norjan murteelle sepitettyjä, näkyy muun muassa siitä, ett'ei Fjellner voinut kääntää ensimmäisessä kappaleessa tavattavia sanoja: kuöktem aučam galka vāӡačit; hän nimittäin tunsi ainoastaan yhden sanan aučo acies, vaan ei norjalais-lappalaista avča, Utsjoen äuǯ laakso, joka vallan hyvin sopii seuraaviin riveihin. Minä liitän kuitenkin kappaleet tähän, ehkä jossain muualla tavataan selvempiä toisintoja.
10.
Lúondus vúole'.
Uijā, jaijā, jaijā,Tän mu šūgen gālimen (? gālim)Bīra vúomem vāremSohka juölgakī koika.Kuöktem aučam galke vāӡačit,Kuoktem cācem galka kāli',Ēčen guit mu šūga dudńe cuöpcat,Datne neita uššat,Mon läm dat aine Marien pardne.Röute rauǯen sōlim galka juöhti,Kosse galk neite tatne tām čiddetit.
Kosijan luku.
Ah!Kauas mieleni mateliVaarain taaksi, vuomain taaksi,Luoksi ventovierahien,Sukka-jalkojen jalojen.Kaksi laaksoa täytyy vaeltaa,Kaksi vettä täytyy kaalata,Vaan kuitenkin, tyttö kulta,Usko, impeni ihana,Sinuhun sydämmykseniIhastui iki-ajaksi,
(Muist.)
1. tahi kuökten aučan cāce tavallisesti čāce
2. Oikeastaan: sukilla peitettyjen jalkojen, sentähden vierasta, koskei Lapin tytöillä ole mitään sukkia.
Maariaisen aino poikaSun on sulhosi omasiLävistäiskö keihon kärkiRintoas rauta terävä,Silloin oikein oivaltaisitSydämmeni kivut suuret,Mielituskani tukalat.
11.
Šūge kuötteja.
Mājem mun (mon) šūge nuppem (läm) kuöttetemNeiti olkē-virtī nalne,Ēčen neite tān mu šūgem oissu tuóstai (tuostut)Tūle ja tūle jerkelījen, (Oder jorgolījam)Šūgama postelem postīte.Taite jīčene čuoču (?) ālitŠärtta-tuorgite (oder tuorgait).Ihke dille datne neiteKikńel čalmen čuoratatte (čúorutasta),Ēčen dillegen mu oššalušše copcīte.