[8] Vrt. Carm. I, 2.
[9] Nim. alttarin pystyttämistä varten Venukselle.
[10] Nim. Venukselle. — Venus-uhria muuten ei välttämättömästi tarvinnut teurastaa alttarilla, vaan sai se tapahtua jossakin muualla.
[11] Nim. Venus (eikä Glykera).
20 Laulu. (Cilnius Maecenaalle)
[1] Horatius ilmoittaa ystävällensä Maecenaalle, joka nähtävästi oli luvannut käydä vieraisilla hänen luonansa, ett'ei hänellä ole tarjottavana muuta kuin Sabinilais-viiniä, vaan että silläkin on suuri arvo, verraten siihen juhlaan, joksi se on valmistettu.
[2] Nim. minun luonani, Sabinilais-talossani.
[3] Tämä on tunnettu miedosta, suloisesta maustansa; se kuului neljännen luokan viineihin ja kasvoi Sabinilais-vuorilla.
[4] Runoilija huomauttaa, että hän itse oli valmistanut tämän viinin, eivätkä orjat, joitten tehtäviin viininvalmistus oikeastaan kuului. Vrt. Carm. I, 9, 11.
[5] Nim. Pompejuksen teaatterissa, vastapäätä Janikulusta ja Vatikanusta.
[6] Toiset arvelevat tämän tapahtuneen v. 29 e.Kr. silloin kun Augustus koroitti hänet ritarisäätyyn; toiset taas silloin, kun hän (Maecenas), pitemmän aikaa sairastettuansa, ensikerran julkisesti esiytyi teaatterissa.
[7] S.o. Tiberin.
[8] Caekubum on paras Italian viinilajeista, kasvaa Amyklan luona Pohjois-Latiumissa.
[9] Kales-viini kuuluu alempiin viinilajeihin, kasvaa Kales-kaupungin luona Kampaniassa.
[10] Falernus-viini kuuluu toiseen arvoluokkaan, kasvaa Falernus-alueella Kampaniassa.
[11] Formian viini kuuluu kolmanteen arvoluokkaan, kasvaa Formian kaupungin luona Etelä-Latiumissa.
21 Laulu. (Dianalle ja Apollolle)
[1] Laulu näkyy tehdyksi v. 28 e.Kr. sen temppelin vihkimysjuhlaan, jonka Augustus Aktiumin tappelun jälkeen rakensi Apollolle Palatinus-vuorelle. Samalla kertaa asetettiin myöskin n.k. "Ludi Actiaci", joita sitten joka viides vuosi vietettiin Aktiumin voiton muistoksi. — Toiset arvelevat tämän kuuluvan "Vuosisataislauluun" (Carmen Saeculare), vaan sillä arvelulla ei näytä olevan minkäänlaisia luotettavampia perusteita.
[2] Dianaa palveltiin lehdoissa, vuorilla, jokien ja lähteiden reunustoilla. Vrt. Carm. I, 12.
[3] Oikeastaan: leikkaamattomasta, pitkätukkaisesta.
[4] S.o. Apollosta, joka on saanut tämän nimen Kynthos-vuoresta Delos-saarella, jossa Latona synnytti hänet ja Dianan. Vrt. Carm. I, 2, 7, 9.
[5] Vrt. Carm. I, 2, 15.
[6] S.o. Apollon ja Dianan äidistä, Coeuksen ja Foeben tyttärestä.
[7] Eräs Latiumin vuoria Tuskulumin ja Praenesten välillä, ikivanha Dianan palveluspaikka.
[8] Vuori Pohjois-Arkadiassa, Eliksen ja Akhajan rajalla.
[9] Vuori Lykiassa.
[10] Vrt. Carm. I, 7.
[11] Delos on pienin Kykladeista. Tarun mukaan syntyi Delos siitä, kun Poseidon kolmikärjellänsä iski meren aaltoihin; sitten killui se pitkin meren pintaa, kunnes Zeus kahlehti sen meren pohjaan. Delos oli Apollolle pyhitetty. Sen maa pidettiin niin pyhänä, ett'ei mitään ruumistakaan haudattu siihen, vaan vietiin läheiseen Rhenia-saareen.
[12] Lyyry oli hänen veljensä Merkuriuksen keksimä ja hänelle lahjoittama.
[13] Nim. Apollo.
[14] Vrt. Carm. I, 2.
[15] S.o. Englannin ja Skottlannin asukkaisin. — Nämät, samoin kuin Persialaisetkin (Parthialaiset), olivat Romalaisten kaukaisempia vihollisia.
22 Laulu. (Aristius Fuskukselle)
[1] Horatius tahtoo omalla esimerkillänsä näyttää, kuinka puhdas ja moitteeton elämänlaatu on kaikille paras ja luotettavin pelastuskeino vaaroissa. — Laulu on kirjoitettu eräälle hänen hyvälle ystävällensä Fuskukselle; samalla voimme kuitenkin pitää sitä jonakin lempilauluna hänen rakastetullensa Lalagelle.
[2] Nim. puolustukseksi vaarassa j.n.e.
[3] S.o. hiekkasärkkien meressä, erittäinkin Pohjois-Afrikan rannalla olevien.
[4] Kaukasus on eräs jylhä vuoriselänne Mustan ja Kaspian meren välillä.
[5] S.o. Indian, jossa Hysdaspes, eräs Induksen syrjäjoki, juoksee.
[6] S.o. Apulia, saanut tämän nimen eräästä Apulian tarunaikaisesta Daunus-kuninkaasta.
[7] S.o. Mauretania ja Numidia.
[8] Malus Jupiter, "paha sää".
[9] Nim. auringon helteen vuoksi.
23 Laulu. (Khloë'lle)
[1] Runoilija koettaa tällä laulullansa suostuttaa erästä naimaiässä olevaa tyttöä hänen rakkauspuuhiinsa. — Muuten arvellaan tämän laulun olevan mukailua eräästä kreikkalaisesta laulusta.
[2] Alkukielessä: "non sine" ete., litotes.
[3] Alkukielessä: "inhorruit", pf. aor.
[4] Gaetulilaiset jalopeurat olivat kuulut suuruudestansa ja raivostansa.
[5] Alkukielessä: "tempestiva viro", ajanmukainen, kypsi, mieskuntainen.
24 Laulu. (P. Vergilius Marolle)
[1] Horatius ilmaisee surunsa tunteet ja koettaa samalla lohduttaa Vergiliusta heidän yhteisen ystävänsä Kvintilius Varuksen (vrt. 18 laulua) kuoleman johdosta, joka tapahtui v. 24 e.Kr.
[2] Nim. Kvintilius Varukseen.
[3] Melpomene on traagillisen ja lyyrillisen runouden Runotar.
[4] S.o. Jupiter, Runottarien isä.
[5] S.o. kuolemanuni, kuolema.
[6] Tässä personoittuna, samoin kuin Oikeus, Rehellisyys ja Totuuskin.
[7] Vrt. Carm. I, 12.
[8] Vrt. Carm. I, 2, 10.
[9] Haahmuin ajateltiin olevan Orkuksen l. Manalan pimeydessä. — Täällä hallitsi Pluto ja hänen puolisonsa Proserpina.
25 laulu. (Lydialle)
[1] Runoilija esittelee tässä häväistysrunossa uskottomuuden ja kevytmielisyyden seurauksia eräälle Lydia-nimiselle lemmityllensä (vrt. 13 laulua).
[2] S.o. akkunanlaudallesi l. luukuillesi.
[3] Alkukielessä: "pereunte", kuljeskella, menehtyä rakkaudesta, kiusautua.
[4] Alkukielessä: "levis", kevyt, vähä-arvoinen, halveksittu.
[5] S.o. pohjaisesta puhaltava pohjatuuli l. boreas, joka uudenkuun aikana ankarammin riehuu.
[6] Nim. kovista tuskista.
[7] Kaakkotuuli; tässä: talvinen myrskytuuli.
26 Laulu. (Aelius Lamialle)
[1] Lucius Aelius Lamia, romalainen ritari, oli Horatiuksen hyvä ystävä. Tätä ylistääksensä virittää runoilija tämän laulun sekä pyytää Runottaren suosiota yrityksellensä. — Laulu on nähtävästi tehty vv. 211-28 välillä e.Kr.
[2] Runottaria (Musa) oli yhdeksän, nim.: Kalliope (sankarirunouden), Klio (historian), Melpomene (traagillisen ja lyyrillisen runouden), Thalia (huvinäytelmän), Euterpe (soittotaiteen), Erato (laulu- ja lempirunouden ynnä mimiikin), Urania (tähtitieteen), Polyhymnia (ylistyslaulun) ja Terpsikhore (tanssin ja köörilaulun).
[3] S.o. Kretan ja Kykladein välillä; tässä: kaukainen l. etäinen meri ylim.
[4] Tiridates oli useamman Armenian kuninkaan nimi. — Tämä Tiridates oli Parthian kuninkaan Fraateen vastakuningas, joka hänen ja Skythalaisten ahdistamana v. 30 e.Kr. pakeni Syriaan Oktavianuksen luokse, turvaa etsimään, sekä eli sitten jonkun aikaa Romassa. Vrt. Carm. II, 2.
[5] Pimpla, eräs kaupunki Pieria-maakunnassa Makedoniassa, Olympos-vuoren juurella, jossa myöskin Pimpla-niminen vuori sekä Runottarille pyhitetty lähde.
[6] S.o. lyyrillisellä laululla. Vrt. Carm. 1, 1.
27 Laulu. (Juomatovereille)
[1] Horatius esiytyy tässä juomingin-johtajana, jonka vuoksi hän esittelee tovereillensa viinin-juonnin vaikutukset, sekä hyvältä että huonolta kannalta katsottuina, sekä kehoittaa heitä noudattamaan "kultaista kohtuutta" sen nauttimisessa. — Laulu on nähtävästi mukailua eräästä kreikkalaisesta "viini-runosta".
[2] Thrakialaiset olivat nim. tunnetut ylellisestä viininjuonnistansa ja siitä usein syntyneistä riidoistansa. Vrt. Carm. I, 18.
[3] Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.
[4] Romalaiset makasivat longallaan s.o. kyynäräpään nojassa (accubare) niin hyvin syödessänsä kuin juodessansakin. Katso asiasta enemmän H. W. Stoll'in "Fornromerska Bilder", siv. 567 ja seur.
[5] Vrt. Carm. I, 20.
[6] Opus oli Lokris-maakunnan pääkaupunki.
[7] Tässä: Kaunotar.
[8] Kharybdis, eräs vaarallinen merenkuilu Messinan salmessa, vastapäätä Skyllan kallionkärkeä. Tässä purjehtijoilla oli siis kaksi vaaraa: joutua karille tahi kuiluun. — Runoilija tarkoittaa tässä rietasta naista, jonka ansasta ei myöskään hevillä päästä.
[9] Alkukielessä: "flamma", tuli.
[10] Thessalialaisot olivat tunnetut suuriksi velhoiksi.
[11] Pegasus oli Perseuksen, Jupiterin ja Danaen pojan siipihevonen, jonka kavion-iskusta Hippokrenen lähde (Runottarille pyhitetty, Helikon-vuoren juurella) ilmi kumpusi; tämän selässä istuen Bellerofon surmasi Khimaeran.
[12] Khimaera oli eräs tarujen mainitsema hirviö Lykiassa: edestä jalopeura, takaa lohikäärme ja keskeltä vuohi. Vert. Hom. II. 6: 181: πρυσϑε λέων, οπιϑεν δέ δράκων, μέσση δέ χίμαιρα.
28 Laulu. (Merimies ja Tarentilaisen Arkhytaan haahmu.)
[1] Arkhytas, kotoisin Tarentumista, eli noin 400-360 e.Kr. Hän oli etevä valtiomies, mainio sotasankari, innokas pythagoralainen filosoofi, taitava matematiikko, harras musiikin ihailija, Platon aikalainen ja hyvä ystävä. — Erään vanhan tarun mukaan joutui Arkhytas haaksirikkoon Apulian rannalla, Matinus-niemen edustalla, jossa hukkui. Tuuli ajoi sittemmin hänen ruumiinsa Apulian rannalle, jossa se oli kauan aikaa hautaamatta. Mutta koska sen ajan käsityksen mukaan sielun luultiin harhailevan Styx-virran tienoilla niin kauan kun ruumis on hautaamatta, tekee runoilija tässä Arkhytaan haahmun rukoilevaksi erästä merimiestä, joka sattumalta oli löytänyt tuon tuulen ajeleman ruumiin hiekalta, hautaamaan sitä, jotta vihdoin sielukin saisi levon. — Horatius oli nähtävästi jo nuoruudessansa kuullut kerrottavan tästä tapauksesta sekä sittemmin purjehtiessansa Apulian rannan ohitse nähnyt tuon tarun mainitseman hautakummunkin.
[2] S.o. pieni, vähäpätöinen hautakumpu.
[3] Matinus, vuori Apuliassa, eräs Garganus-vuoren harjanteita.
[4] S.o. Tantalus, Jupiterin ja Pluton poika, Frygian kuningas. Hän oli päässyt jumalain pöytävieraaksi (conviva deorum); mutta sittemmin suututtanut heidät joko ilmaisemalla heidän salaisuutensa tahi varastamalla heidän nektariansa ja ambrosiansa tahi syöttämällä heillä oman surmatun poikansa Pelopsin hartialihoja, (näistä olikin Demeter toisen hartian syönyt, mutta Zeus huomasi petoksen, teki Pelopsin jälleen eläväksi ja valmisti hänelle uuden norsunluusta, vrt. Carm. I, 6.) siten tullaksensa vakuutetuksi heidän kaikkitietäväisyydestänsä. Rankaistukseksi tästä pantiin hän Manalassa seisomaan kaulaansa myöden vedessä, vaan josta hän ei millään lailla saanut juotua, vaikka hänellä oli hirveä jano. Toisten mukaan taas hän sai rankaistukseksi killua ilmassa, hirveän suuri kallion lohkare pään päällä, joka aina oli putoamaisillansa hänen päähänsä. Vrt. Carm. I, 6.
[5] Tithonus oli Laomedonin ja Strymon l. Plakian poika, Priamuksen veli (vrt. Carm. I, 2), Auroran (Eos) puoliso. — Tarun mukaan Aurora riisti hänet hänen kauneutensa tähden omille asunnoillensa, pyysi ja sai hänelle Zeus-jumalalta kuolemattomuuden, mutta unhoitti pyytää ikuista nuoruutta, jonka vuoksi hän aina rutistui rutistumistansa.
[6] Minos oli Zeus-jumalan ja Europan poika, Rhadamanthuksen veli, Kretan kuningas, tunnettu lainlaatija; kuoltuansa oli hän tuomarina Manalassa (Hadeksessa) Rhadamanthuksen ja Aeakuksen (ent. Aeginan kuninkaan) keralla. (Manalan lautamiehillä oli kolme äänestyslippua, yhdessä: kirjain C [= condemno, tuomitsen]; toisessa: kirjain A [= absolvo, vapautan] ja kolmannessa: N L [= non liquet, asiaa ei voida ratkaista] ja minkä-kirjaimellisia lippuja enin karttui uurnaan, sen mukaan tuomari päätti asian.) Vanhan tarun mukaan kävi Minos joka uusi vuosi eräässä salaisessa, pyhässä luolassa Zeus-jumalan kanssa neuvottelemassa (Μίνως Λιός μεγάλoυ όαριστής, Hom. Odyss. 19: 179) ja saamassa uusia lakeja Kretan saarelle.
[7] S.o. Tuonela, Manala.
[8] Panthoides oli erään arvoisan Trojalaisen, Panthouksen ja Prontiksen poika, Euforbus nimeltänsä, joka Trojan sodassa haavoitti Patrokluksen. Myöskin Pythagoras hoki Trojan sodan aikoina olleensa Euforbus. Todistukseksi ottaa hän erään Heren temppeliin Mykenassa ripustetun kilven, jonka sanoi silloin itsellänsä olleen, ja kun tämä kilpi otettiin alas, oli siihen todellakin merkitty Euforbuksen nimi. — Pythagoras, mainio filosoofi, kotoisin Samos-saarelta,eli vv. 580-500 välillä e.Kr.
[9] Nim. Pythagoraana.
[10] Vrt. Carm. I, 24.
[11] Kuolon yö l. pimeys.
[12] S.o. Kostottaret (nimiltänsä: Alekto, Megaera ja Tisifone), jotka ihmisten rikoksia rankaisevat taikka rikoksellista mieltä tuhotyöhön kiihdyttävät; tässä: sodassa-vallitsevat jumalattaret.
[13] Vrt. Carm. I, 6.
[14] Proserpina oli Jupiterin ja Cereen tytär, Pluton puoliso, Manalan kuninkatar. Romassa oli eräs maanalainen käytävä, jonka luultiin vievän Manalan valtakuntaan; tämä aukaistiin kolmesti vuodessa ja nämät päivät pidettiin onnettomuutta-tuottavina.
[15] Orion eräs tähtisikerö, vastapäätä Arktosta (Karhua). Tämän lasku syksyllä, Marraskuun alussa, tuotti myrskyjä ja sateita. Meillä: Kalevanmiekka, Väinämöisen viikate, Kolmoiset.
[16] S.o. etelätuuli, suvituuli; ilmat ylim.
[17] S.o. Adrian mereen, joka ulottuu aina Illyriaan asti.
[18] Eurus on kaakkotuuli; siitä tuuli ylim.
[19] S.o. Italian.
[20] Venusia oli Horatiuksen syntymäkaupunki Apuliassa, lähellä Matinus-vuorta.
[21] Vrt. Carm. I, 2, 15.
[22] Vrt. Carm. I, 5.
[23] Tarentumia sanotaan pyhäksi sentähden, että Neptunus oli sen suojelijajumala.
[24] Alkukielessä: "debita jura", ansaittu rankaistus, kreikk. οίκην ήν όφείλεις.
[25] Nim. rankaistuksesta.
[26] Nim. ruumiini siunaukseksi, koska "kolme" oli pyhä luku.
29 Laulu. (Iksiukselle)
[1] Iksius oli eräs nuori filosoofi, Horatiuksen hyvä ystävä. Kun tämä oli aikonut ottaa osaa sotaretkeen Arabialaisia vastaan (toisten mukaan v. 27 e.Kr., toisten taas v. 24 e.Kr.), pilkkaa Horatius häntä, koska hänestä näytti ihan mahdottomalta "kirjatoukan" tarttua miekkaan.
[2] Arabialaiset olivat ympäri koko silloin tunnetun maailman kuuluisat äärettömistä rikkauksistansa.
[3] Saba on "onnellisen Arabian" kaupunki, jonka ympäristöllä Sabalaisten maa.
[4] Vrt. Carm. I, 2.
[5] Nim. kaatamaan viiniä pikariin ja tarjoamaan.
[6] Seriläiset (Itä-Asiassa) ja ylipäänsä kaikki Itämaan kansat olivat tunnetut taitaviksi joutsimiehiksi. Seriläiset olivat kuulut myöskin silkkikankaistansa.
[7] Panaetius oli mainio stoalainen filosoofi, kotoisin Rhoduksesta, eli noin vv. 180-110 välillä e.Kr., Laeliuksen ja nuoremman Scipion hyvä ystävä. Hänen toimestansa alkoi kreikkalainen filosofia levitä ja kukoistaa Romassakin.
[8] Sokrates, kotoisin Athenasta. eli noin vv. 469-399 välillä e.Kr. Hänen koulunsa miehiä ovat: Plato, Xenofon, Euklides (Megarasta), Antisthenes y.m.
[9] Hispanian rauta, samoinkuin Norikuminkin, oli kuuluisaa vahvuudestansa ja sitä käytettiin vallankin pantsareiksi. Vrt. Carm. I, 16.
30 Laulu. (Venukselle)
[1] Runoilija rukoilee Venusta seuralaisinensa suosimaan sitä uhria, jonka Glykera hänelle toimittaa. Vrt. Carm. I, 2.
[2] Knidus, eräs Karian merikaupunki, jossa oli Venuksen temppeli.
[3] Pafus, eräs Kyprus-saaren kaupunki, jossa Venuksen palvelus suuresti rehoitti.
[4] Vrt. Carm. I, 2
[5] Vrt. Carm. I, 2
[6] Vrt. Carm. I, 1.
[7] S.o. nuoruuden jumalatar (Hebe).
[8] Vrt. Carm. I, 2.
31 Laulu. (Apollolle)
[1] Laulu on nähtävästi valmistunut siihen juhlaan, joka Aktiumin tappelun jälkeen, v. 28 e.Kr., vietettiin Romassa ja jolloin Augustus vihki Palatinus-vuorelle rakentamansa muhkean temppelin Apollon palvelukseen. Runoilija katsoo kaikki ne maalliset hyvyydet, joita kansa itsellensä tässä juhlassa Apollolta rukoilee, turhiksi; hän on tyytyväinen omaan pieneen kohtaloonsa, kunhan vaan runolahjaa riittää hänellä aina vanhuuteen saakka. (Vrt. Carm. I, 2, 7, 9, 21.)
[2] Alkukielessä: "dedicatum Apollinem", oik. temppelillä kunnioitetulta Apollolta s.o. Apollolta, jolle temppeli on pyhitetty l. vihitty.
[3] S.o. nuorta viiniä. — Uhritoimituksissa käytettiin nimitt. nuorta viiniä, kun sitä vastoin juotavaksi vanhaa. Vrt. Carm. I, 9, 11.
[4] Sardinia samoin kuin Siciliakin olivat tunnetut hedelmällisyydestänsä. Niitä kutsuttiinkin siitä syystä "Italian jyvä-aitoiksi".
[5] S.o. nykyisen Apulian.
[6] Indiasta tuotiin paljo norsunluuta Romaan ylellisyyskapineiden valmistamista varten.
[7] S.o. Etelä-Latiumia.
[8] Liris saa alkunsa Apenninusvuorilta, läheltä Fucinus-järveä ja juoksee Marsilaisalueen ja eteläisen Latiumin lävitse Tyrrhenian mereen.
[9] Alkukielessä: "Calena falce", oik. Kaleen sirpillä j.n.e. Vrt. Carm. I, 20.
[10] Syriasta (Arabiasta ja Indiasta) tuotiin kallisarvoisia öljyjä (esim. malobathrum-öljyä μαλόβαϑρος), ja suitsutusaineksia.
[11] Tässä: kaukaisen valtameren ylim.
[12] Latonan poika, Apollo.
[13] Alkukielessä: "senectam", sivumuoto "senectus"-sanasta.
[14] Alkuk. mukaan oikeastaan: "häpeällistä vanhuutta j.n.e."
[15] Oik. kitara; siitä: runolahja.
32 Laulu. (Lyyrylle)
[1] Runoilija pyytää lyyryänsä, ikäänkuin jotakin jumalatarta, auttamaan itseänsä uusissa runousyrityksissänsä. Laulu on siis itse asiassa suora ylistyslaulu lyyrylle ja sen keksijälle.
[2] Tarkoittaa lyyryä.
[3] Nim. vuosia (in plures annos).
[4] S.o. romalainen.
[5] S.o. Alcaeus. Hän oli syntyisin ylimyssuvusta Mytilenan kaupungista Lesbos-saarella, oli ja vaikutti noin v. 610 e.Kr., oli etevä valtiomies ja runoilija. Synnyinkaupunkinsa ylimyssukujen puolesta taisteli hän sekä huiluin että miekoin kansan- ja hirmuvaltaa vastaan, vaan täytyi sittemmin jalon isänmaallisen hallitsijan Pittakuksen kourista mennä vähäksi aikaa maanpakoon. Intohimot näyttävät olleen hänessä vallitsevina. Hänen runoelmistansa mainittakoon: "Poliitilliset puoluelaulut" (Στασιωτικά), "Juomalaulut" (Συμποτικά) ja "Lempilaulut" (Έρωτικά).
[6] Nim. palatessansa sotaretkeltä.
[7] Nim. juoma- ja lempilauluissansa. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.
[8] Vrt. Carm. I, 26.
[9] Vrt. Carm. I, 2.
[10] S.o. Amorista l. Kupidosta.
[11] Lykus oli joku Alcaeuksen lemmittyinen.
[12] Vrt. Carm. I, 2. 7, 9, 21.
[13] Vrt. Carm. I, 2,' 15.
[14] Alkukielessä: "testudo", kilpikonna, kilpikonnan kuori; siitä.: kantele, koska niitä alkuansa valmistettiin kilpikonnan kuorista.
33 Laulu. (Albius Tibullukselle)
[1] Horatius koettaa lohduttaa Albius Tibullusta joka erään nuoren ihailijan tähden oli joutunut lemmittynsä Glykeran epäsuosioon; hän sanoo monelle käyvän samoin, ottaa vihdoin oman itsensä esimerkiksi rakastavien keskinäisestä tilasta. — Albius Tbullus oli kuuluisa runoilija (elegiankirjoittaja), syntynyt Romassa noin v. 54 e.Kr. kuollut noin v. 20 e.Kr, Horatiuksen hyvä ystävä.
[2] Romalaisilla pidettiin kauneuden merkkinä otsan mataluutta.
[3] Muutaman rakastetun nimi.
[4] Romalaiset käyttivät usein tämänlaista lausetapaa, kun tahtoivat ilmaista jotakin aivan mahdotonta.
[5] Vastakohtana sanalle "vapautettu".
[6] Kalabrian ranta on mm. hyvin mutkainen.
34 Laulu. ("Itsellensä")
[1] Tässä laulussa puhuu runoilija omasta uskonnollisesta kääntymyksestänsä. Horatius oli nimittäin kuulunut Epikuroksen lahkokuntaan, joten hän luuli jumalain olevan vaikuttamatta maailman järjestykseen, eikä siis tunnustanut laisinkaan jumalallista kaitselmusta; mutta erään kerran raju ukonilma opetti hänet tuntemaan jumalan kaikkivaltijaan voiman. Estääksensä ketään tällaiseen varjo-uskoon joutumasta, esittelee hän tässä, varoitukseksi, Jupiterin jumalallista vaikutusta maailman ja sen rakennuksen suhteen.
[2] S.o. Jupiter. Vrt. Carm. I, 2.
[3] Alkukielessä: "quo", josta, minkäkautta; jotta.
[4] Styx on Manalassa virtaava joki, jonka kautta jumalat valansa tekevät; Manala, Tuonela. — Arkadiassa löytyi eräs Styx-niminen lähde, jossa oli erittäin kylmää vettä.
[5] Taenarus, Lakonian läntinen niemeke, jossa oli eräs luola, mistä luultiin tien käyvän Manalaan.
[6] Tässä: kaukainen maanääri ylim., Länsimaan ranta.
[7] Nim. siipien (alarum).
[8] Alkukielessä: "sustulit — posuisse", perf. aor.
35 Laulu. (Antiumin Onnettarelle)
[1] Tässä laulussa Horatius rukoilee Onnetarta auttamaan ja ottamaan suojahansa Augustuksen, joka v. 27 e.Kr. varusti samalla kertaa kahta suurta sotaretkeä, nim. toista Britannialaisia ja toista Arabialaisia vastaan.
[2] Fortuna l. Onnetar, jota Italiassa palveltiin jo vanhimmista ajoista (Romassa vasta Ankus Marcuksen ja Servius Tulliuksen ajoista) elämän ja kuoleman jumalattarena sekä maalla että merellä. Hän oli Roman ja Latiumin suojelijatar. Hänen kuuluisimmat palveluspaikkansa, mainitsematta Romaa, olivat Praeneste ja Antium, joissa kummassakin hänellä oli kuuluisa oraakkeli.
[3] Antium, eräs ikivanha Latiumin kaupunki, eteläänpäin Romasta, tarun mukaan Odysseuksen ja Kirken pojan (toisten mukaan Askaniuksen) perustama. Oli kauan aikaa Volskilaisten pääkaupunkina, melkoisen kauppansa tähden rikas ja mahtava. Sen ihanan aseman ja terveellisen ilmanalan vuoksi rakensivat useimmat keisarit ja ylhäiset Romalaiset sinne itsellensä muhkeita palatseja tasavallan viime aikoina, siellä pääkaupungin hälinästä vapaina nauttiaksensa kaikkia mahdollisia huvituksia.
[4] Romalaiset kävivät melkoista kauppaa Bithynian rantamaan kanssa, senvuoksi alustakin tässä sanotaan bithynialaiseksi.
[5] Rhoduksen ja Kretan välillä s.o. Arkipelagi; tässä: meri ylipäänsä.
[6] Eräs raaka kansakunta, asui nykyisessä Unkarissa, Siebenbürgissä, Vallakhiassa ja Moldaussa, joista alituisesti hyökkäsi Roman alueelle.
[7] Vrt. Carm. I, 19.
[8] Nim. kuvapatsaan.
[9] Alkukielessä: "comitem abnegat", nim. "se tibi", eikä kieltäydy olemasta seuralaisenasi.
[10] S.o. hiljakkoin koottua, nuorta sotajoukkoa, jonka piti Aelius Gralluksen johdolla lähteä sotaretkelle Arabialaisia vastaan.
[11] Nim. surmatut (occisorum) veljemme. Runoilija tarkoittaa niitä seikkoja, jotka kansalaissodan aikana tapahtuivat. — Koko lause täydellisesti pitäisi kuulua alkukielessä näin: "Eheu, cicatricum acceptorum et sceleris commissi et fratrum occisorum pudet."
[12] Massagetalaiset olivat eräs sotaisa Skythalaisheimo Imaus-vuorella Kaspian meren ja Aral-järven välillä.
[13] Vrt. Carm. I, 29.
36 Laulu. (Plotius Numidalle)
[1] Kun Horatiuksen hyvä ystävä, Plotius Numida, v. 24 (toisten mukaan v. 25) e.Kr. palasi Kantabrian pitkälliseltä ja vaivaloiselta sotaretkeltä, johon itse Augustuskin oli ottanut osaa, iloitsee runoilija hänen onnellisesta palaamisestansa, tahtoo juhlallisesti viettää sen päivän ja kehoittaa Numidan ystävää, Lamiaa, tekemään samoin.
[2] Romalaiset käyttivät uhritoimituksissansa "fides"-nimistä soittokapinetta.
[3] S.o. Kantabriasta.
[4] Täydellisesti: Lucius Aelius Lamia. Vrt. Carm. I, 26.
[5] Numida ja Lamia olivat nim. samanikäiset kasvinkumppanit.
[6] Liitumerkkiä pidettiin onnellisuuden, kun sitävastoin hiilimerkkiä onnettomuuden merkkeinä.
[7] Salilais- l. Marsin papit kulkivat Marsin juhlissa laulaen ja tanssien halki kaupungin.
[8] Naisen nimi (δάμαλις, nuori lehmä).
[9] Alkukielessä: "amystide" (αμυστις), maljan tyhjentäminen yhdellä siemauksella, ylellisjuominki. Vrt. Carm. I, 18.
[10] Juhlallisissa atrioissa olivat istuimet, pöydät ja astiat kukilla kaunistettuina.
[11] Nim. riippuen hänessä (ihailijassansa).
37 Laulu. (Tovereille)
[1] Kun Syyskuussa v. 30 e.Kr. oli tullut Romaan tieto kuninkatar Kleopatran itsemurhasta, kehoittaa Horatius toveriansa juhlailemaan tämän iloisen uutisen johdosta. Laulu on siis ylistyslaulu siitä, että Roma oli päässyt tästä vaarallisimmasta vihollisestansa. Roma kyllä kadotti saman itsemurhan kautta triumviri Antoniuksen, joka sotaretkellä Parthialaisia vastaan v. 35 e.Kr. oli sekautunut lemmenpauloihin Kleopatran kanssa ja sittemmin aikoi tehdä hänestä Roman hallitsijattaren, mutta arkatuntoisuudesta, koska hän oli Roman kansalainen ja naimisissa Augustuksen sisaren Oktavian kanssa, jättää runoilija tästä mainitsematta. Samalla ylistää runoilija tässä laulussa Augustusta Roman vallan ja isänmaan pelastajaksi tuosta uhkaavasta perikadosta.
[2] Tämä on nähtävästi mukailua eräästä Alcaeuksen tekemästä laulustaLesbos-saaren itsevaltijaan Myrsiloksen kuoleman johdosta; se alkaa:Nυv χρή μεϑύσϑην καί τινα προς βίαν πίνην επειδή κατϑανε Μυρσιλος.(Alcaei fragm. 20 p. 775 ed. Bergk.)
[3] Salilaispapit pitivät Marsin juhlissa loistavia kemuja, joissa lukemattomia ruokalajia nautittiin. — Vanhan tavan mukaan levitettiin tällainen "patja" (pulvinar) rukous- ja kiitosjuhlissa sekä muissa juhlallisissa atrioissa; tälle asetettiin jumalain pyhät kalut ja kuvat, seppeleillä kaunisteltuina, ynnä osa uhreista ja ruokalajeista, jumalia varten.
[4] Vrt. Carm. I, 20.
[5] Romalaisten viinikellari ei ollut tehty maan alle, kuten meidän kellarimme; se oli tehty aivan tasaiselle maanpinnalle (loco plano), tavallisesti talon pohjais-puolelle.
[6] Runoilija tarkoittaa tässä niitä kuohilaita (eunuchus), joita oli Kleopatran seurassa.
[7] S.o. jos Kleopatra Antoniuksen avulla pääsisi sekautumaan Roman asioihin, niinkuin hän toivoi, niin silloin olisi tasavallan häviö käsissä.
[8] Nim. Roman kuningasruunua.
[9] Antoniuksen koko laivasto, paitsi yksi, jolla hän pakeni, paloi poroksi Aktiumin tappelussa v. 31 e.Kr.; Kleopatra taas pakeni omine laivoinensa, joita kerrotaan olleen kuusikymmentä.
[10] Tätä saatiin Mareotis-järven ympäristöltä, Alexandrian läheisyydestä.
[11] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus. Vrt. Carm. I, 2.
[12] Nim. Kleopatraa.
[13] Caesar oli nim. Aktiumista, Akarnanian luoteiselta niemeltä, alkanut Kleopatraa ahdistamaan.
[14] Nim. ahdistaa (adurget).
[15] S.o. Thessalian.
[16] Oktavianuksen tarkoitus oli saada Kleopatra elävänä haltuunsa ja sitten vangittuna kuljettaa hänet loistavassa voittosaatossansa Romaan.
[17] Alkukielessä: "monstrum, quae". Relatiivipronomini on fem. suvussa, koska se tarkoittaa Kleopatraa.
[18] S.o. kaukaisia, etäisiä.
[19] Horatius ei näytä asiasta olleen oikein selvillä, koska ei mainitse Kleopatran pako-yrityksestä mitään. Hän aikoi nim. paeta Alexandriasta Arabian lahden toiselle puolelle, vaan tuli estetyksi siten, että arabialaiset polttivat laivaston.
[20] Kun Antonius oli surmannut itsensä, eikä hänen viehättäväisyytensä vaikuttanut voittajaan suotuisasti, surmasi Kleopatra itsensä kahden käärmeen myrkyllä.
[21] "Liburnae" (sc. naves) olivat pieniä, nopeasti-kulkevia kaksisoutuja, saaneet nimensä eräästä Illyrian kansakunnasta, joka niitä käytti.
[22] S.o. yksityishenkilönä, kuninkaallisen arvonsa menettäneenä.
38 Laulu. (Palvelijallensa)
[1] Horatius ilmoittaa tässä ajatuksensa palveljallensa, hänen atrioitansa ja juominkiansa ei tarvitse varustaa ylellisillä kaunistuksilla, hän on tyytyväinen ainoastaan yksinkertaiseen myrttiseppeleesen; sillä ylelliset varustukset eivät tee nautitsijaa iloiselle tuulelle, Vaan nautitsijan oma, tarkoitukseen soveltuva mielenlaatu.
[2] Tässä: "ylellisiä", koska persialaiset olivat tunnetut ylellisestä elämästänsä.
[3] Kaikki seppeleet ja kiehkurat sidottiin niininkuoririhmalla.
[4] Alkukielessä: "curo", absoluuttisesti käytettynä.
[5] Nim. näin yksinkertaista, tyytyväistä miestä.
1 Laulu. (K. Asinius Polliolle)
[1] K. Asinius Pollio syntyi Romassa v. 75 e.Kr. ja kuoli maatilallansa Tuskulumissa v. 5 j.Kr. Hän oli Augustuksen suosiossa, Maecenaan, Vergiliuksen ja Horatiuksen hyvä ystävä, etevä sotapäällikkö, valtiomies, puhuja, runoilija, murhenäytelmäin kirjoittaja ja historioitsija, valtiollisten toimiensa ohella hän koetti edistää kansan henkisiäkin pyrintöjä ja perusti ensimmäisen julkisen kirjaston Romaan. Hän kirjoitti, paitse muuta, kansalaissodan historian, josta syystä juuri, koska se oli mitä vaikeimpia tehtäviä, Horatius ylisteleekin häntä tässä laulussa. — Mitä muuten tämän laulun syntyvuoteen tulee, niin sitä ei tarkoin tiedetä; toiset arvelevat sen tehdyn ennen Aktiumin tappelua vv. 33-32 välillä e.Kr, toiset taas Aktiumin tappelun jälkeen vv. 29-27 välillä e.Kr.
[2] S.o. kansalaissotaa (bellum civile).
[3] Kvintus Caecilius Metellus Celer ja Lucius Afranius olivat konsuleina v. 60 e.Kr.
[4] S.o. käännöskohtia, etupäässä Pompejuksen ja Caesarin murhia. — Egyptiläiset murhasivat edellisen, kun tämä Farsaluksen onnettoman tappelun jälkeen v. 48 e.Kr., Caesarin voittamana, pakeni sinne; Caesar taas kaatui salamurhaajain (Markus Junius Brutuksen ja Kajus Kassiuksen) käden kautta Maaliskuun 15 p:nä v. 44 e.Kr.
[5] Runoilija tarkoittaa tässä K. Julius Caesarin, Kn. Pompejus Magnuksen ja M. Licinius Krassuksen n.k. triumviraattia v. 60 e.Kr, jonka tarkoituksena oli antaa keskenäistä apua itsekästen aikomusten toteuttamiseen.
[6] Nim. sentähden, että se silloisissa puolue-oloissa olisi helposti voinut vaikuttaa levottomuutta.
[7] S.o. Melpomene. Vrt. Carm. I, 26.
[8] Nim. kansalaissodan historian.
[9] Alkukielessä: "Cecropio cothurno", kekropialaisella kothurnuksella (joka oli oikeastaan paksulla korkkipohjalla varustettu, koko jalan peittävä, Kretan metsästäjäin ja murhenäyttelijäin saapas); siitä: kekropialaisella s.o. athenalaisella murhenäytelmällä, koska tämä näytelmän laji paraiten kukoisti Athenassa. — Nimitys "kekropialainen" johtuu Athenan Kekropia-nimisestä linnasta, jonka, tarun mukaan, perusti eräs ikivanha Attikan Kekrops-niminen kuningas, joka oli puoleksi ihminen, puoleksi käärme.
[10] Pollio oli nim. tunnettu mainioksi puolustuspuhujaksi oikeuksissa.
[11] V. 39 e.Kr. Pollio valloitti Dalmatian (Salonae-kaupungin) ja piti sen johdosta triumfin Lokakuun 25 p:nä samana vuonna.
[12] Juno oli Karthagon suojelijatar ja sentähden Romalaisia vastaan. Vrt. Carm. I, 7.
[13] Nim. Afrikasta, kun Karthago oli hävitetty (v. 146 e. Kr.) ja Jugurtha kukistettu (v. 105 e.Kr.); sen ajan käsityksen mukaan jumalat heti lähtivät maasta ja kaupungeista, kun vihollinen valloitti ne.
[14] S.o. Jugurthan haahmulle. — Hän oli Numidian kuningas, jonka romal. sotapäällikkö Marius v. 105 lopulla sai vangiksi ja sitten Tammik. 1 p:nä v. 104 e.Kr. vei loistavassa voittosaatossa Kapitoliumiin, josta hän työnnettiin vankiholviin nälkään kuolemaan.
[15] S.o. romalaisella.
[16] Vrt. Carm. I, 2.
[17] S.o. Italian.
[18] S.o. Apulian; tässä: Italian, Roman valtakunnan ylim. Vrt. Carm. I, 22.
[19] Eräs Kykladein saaria on Keos, josta murherunoelmain päämestari Simonides oli kotoisin. Hän oli syntynyt v. 560 ja kuoli v. 470 e.Kr.
[20] Dione oli Venuksen äiti.
[21] Alkukielessä: "leviore plectro", keveämmällä näppäimellä s.o. "sointuisampia".
2 Laulu (K. Sallustius Krispukselle)
[1] Sallustius Krispus, historioitsijan jälkeläinen (nepos) ja perillinen; hän oli nuoruudessansa elänyt ylellisesti ja huikentelevaisesti, mutta sitten varttuneempana käytti rikkauttansa ymmärtäväisesti ja jaloihin tarkoituksiin. Tätä menetystapaa ylistelee runoilija tässä, esittämällä, että ihmisen mahtavuus ja hyvä maine eivät riipu laajalle-ulottuvasta vallasta, suurista maatiluksista ja runsaista raha-aarteista, vaan himojensa hillitsemisestä ja jalosta elämänlaadusta. — Laulun arvellaan tehdyn vv. 26-24 välillä e.Kr.
[2] Oik. metallilevy, raha.
[3] Oik. loisto, hohto.
[4] Aarre-aitan vastakohtana.
[5] Alkukielessä: "extento aevo", jonka ikä on pidennetty s.o. hänen maineensa on elävä ikuisesti.
[6] Kajus Prokulejus, romal. ritari, Augustuksen ystävä, Maecenaan puolison Terentian veli. Tämän Augustus lähetti Aktiumin tappelun jälkeen Antoniusta ja Kleopatraa vangitsemaan.
[7] Isän kuoleman jälkeen jaettiin omaisuus kolmen veljen kesken; mutta kun kaksi heistä kansalaissodan aikana oli proskriptsioonissa menettänyt omaisuutensa, jakoi Prokulejus vielä kolmanneksensakin kolmeen osaan ja antoi osan heille kummallekin.
[8] Alkukielessä: "penna metuente solvi", siivellä, joka pelkää irroitettaa, joka varouu väsymästä s.o. iäti-uupumattomalla siivellä.
[9] S.o. voitonhimosi.
[10] Vrt. Carm. I, 1.
[11] Eräs Etelä-Hispanian kaupunki; tässä: Hispania ylim.
[12] Sekä itse Karthago että sen alue Hispaniassa s.o. Afrikan ja Hispanian Punilaiset.
[13] S.o. Parthian. — Parthialaisten kuningassuku l. Arsakidit, jotka tämän nimen perivät Parthian ensimmäisestä Arsakes-nimisestä kuninkaasta, pitivät itsiänsä Persian kuninkaan Kyruksen jälkeläisinä.
[14] S.o. Parthian kuningas, Fraates IV, jonka Parthialaiset hänen julmuutensa tähden olivat karkoittaneet valta-istuimelta ja asettaneet Tiridateen hänen sijaansa; Skythalaisten avulla sai Fraates kuitenkin kuningasvaltansa takaisin. Vrt. Carm. I, 26.
[15] Alkukielessä: "diadema", alkup. side Persian kuninkaan turbaanin ympärillä; siitä: turbaani, kuningasruunu.
[16] Alkukielessä: "oculo irretorto", taakse kääntämättömällä silmäyksellä, taaksensa vilkaisematta s.o. välinpitämättä, silmiänsä niihin lainaamatta.
3 Laulu. (Kvintus Delliukselle)
[1] Kvintus Dellius oli luonteeltansa erittäin häilyväinen mies; kansalaissodan aikana esim. hän kuului milloin mihinkin puolueesen (Dolabellan, Kassiuksen, Antoniuksen), mutta liittyi lopuksi Oktavianukseen (v. 31 e.Kr.) ja saavutti hänen suosionsa ja luottamuksensa. Asiain näin ollen ja kun sitäpaitsi Dellius näyttää olleen tyytymätön silloiseen asemaansakin, kehoittaa runoilija häntä olemaan yhtä tyytyväinen ja vakava niin hyvin myötä- kuin vastoinkäymisessäkin, muistamaan tämän elämän velvollisuuksia ja kuoleman välttämättömyyttä sekä ymmärtäväisesti nauttimaan käsilläolevia mukavuuksia niin kauan kun "kolmen Onnettaren musta lanka sen sallii".
[2] Nim. mieltä (mentem servare).
[3] Nim. rauhassa ja kenenkään häiritsemättä.
[4] Alkukielessä: "interiore nota Falerni", taampana varastossa säilytetty, vanhempi, paras laji. Vanhemmat viinilajit jäivät nim. aina takapuolelle varastoa, kun nuorempia pantiin etupuolelle. Nootan l. etiketin, johon kirjoitettiin sen konsulin nimi ja vuosi, jonka aikana se oli kasvanut ja valmistettu, nootan mukaan tuotiin sitä juotavaksi. Vrt. Carm. I, 9, 11, 20, 37.
[5] Alkukielessä: "flores rosae", ruusun kukkia, gent. epexegeticus.
[6] Nim. nuoruuden.
[7] S.o. Parkain l. Vaihettarien (Klotho, Lakhesis ja Atropos), jotka olivat Jupiterin palvelijattaria ja jokaiselle ihmiselle hänen elämänlankansa kehräsivät.
[8] Sentähden että musta kuolema seurasi, kun elämänlanka katkesi.
[9] Nim. kaupungintalosi.
[10] Vrt. CARM. i, 2.
[11] Okeanuksen ja Tethyksen poika, Argoksen ensimmäinen kuningas, jokijumala. Eli noin v. 1667 e.Kr.
[12] Tässä: Manalan jumala. Vrt. Carm. I, 24.
[13] Nim. Kharonin, s.o. Manalan lauttamiehen; vastaa Tuonen-tyttöä meidän Kalevalassa.
4 Laulu. (Xanthias Fokeukselle)
[1] Horatius lohduttaa erästä Xanthias Fokeus-nimistä ystäväänsä, joka oli sattunut rakastumaan omaan orjattareensa, mutta nähtävästi jälkeenpäin katu ajattelematonta tekoansa. Koko joukon muinaisajan uhkeita urhoja ottaa runoilija esitelläksensä, joille myöskin on sama seikka tapahtunut, vaan eivät senvuoksi ole arvoansa menettäneet: hänenkään siis ei pidä turhia voivotella. — Laulun arvellaan tehdyn jälkeen v. 25 e.Kr.
[2] Romalaiset katsoivat nim. erinomaisen suureksi häpeäksi isännälle rakastua omaan orjattareensa.
[3] Tekmessa oli Frygian kuninkaan Teuthraan tytär, jonka Ajax Telamoninpoika vangitsi.
[4] S.o. Agamemnon, joka heti Trojan valloituksen jälkeen rakastui vangittuun Kassandraan. Vrt. Carm. I, 10.
[5] S.o. Akhilleen. Vrt. Carm. I, 8.100
[6] Hektor oli Trojan kuninkaan Priamuksen ja Hekuban poika, Andromakhen puoliso, urhollisin Trojan sankareita, jonka Akhilles surmasi.
[7] S.o. Trojan.
[8] Nim. koska he itse olivat suurta sukua.
[9] Penatit olivat perhe-, suku-, heimo- ja valtion jumalia.
[10] S.o. älä ole mustasukkainen.
[11] Lustrum on viiden vuoden aikakausi, siis tässä 40:s ikävuosi.
5 Laulu. (Lalagen rakastajalle)
[1] Horatius varoittaa erästä ystäväänsä ryhtymästä lemmenseikkoihin Lalagen kanssa liian nuoresta ja käskee hänen odottamaan siksi kun tämä tulee mieskuntaiseksi.
[2] Nim. ikeesen.
[3] S.o. kaksivaljakon.
[4] Nim. uimalla.
[5] Tekaistu pojannimi.
[6] Alkukielessä: "discrimen", väli, suku-eroitus; apposits. sanalle Gyges.
6 Laulu. (Septimiukselle)
[1] Septimius oli Horatiuksen hyvä ystävä, Augustuksen suosikki ja uskottuinen. — Hänelle runoilija ylistelee tässä Tiburin ja Tarentumin erinomaista luonnonihanuutta ja sanoo sydämestänsä haluavansa kummassa tahansa näistä kaupungeista mielellänsä sekä elää että kuolla, kunhan vaan saisi olla hänen seurassansa.
[2] Vrt. Carm. H, 2.
[3] Kantabria, eräs Hispanian pohjaisia maakuntia, tunnettu villeistä asujaimistansa, jonka Romalaiset valloittivat v. 29 e.Kr. V. 26 e.Kr. nousivat Kantabrialaiset kapinaan ja luopuivat Romalaisista; vv. 25-24 välillä he jälleen lannistettiin, mutta lopullisesti he masennettiin vasta v. 19 e.Kr.
[4] Vrt. Carm. I, 22.
[5] S.o. Katiluksen. Vrt. Carm. I, 7, 18.
[6] Alkukielessä: "senectae", dat., sivumuoto sanasta "senectus".
[7] Nim. Tiburista.
[8] Alkukielessä: "pellitus", nahalla varustettu l. villan suojelemiseksi nahalla peitetty: siitä: hienovillainen.
[9] Galaesus, eräs Etelä-Italian joki Tarentumin läheisyydessä; alkukielessä: "Galaesi flumen", gent. epexegeticus.
[10] S.o. Tarentumin alueelle. Tarun mukaan tuli sinne v. 707 e.Kr. uudisasukkaita Lakoniasta, Falantuksen johdolla.
[11] Nim. Tarentumin alue.
[12] Hymettus on eräs vuori Athenan läheisyydessä Attikassa, tunnettu mainiosta hunajastansa ja marmoristansa.
[13] Venafrum, eräs ikivanha Samniumin kaupunki, lähellä Kampanian rajaa, jonka ympäristöllä Italian parhaat öljypuut kasvoivat.
[14] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.
[15] Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.
[16] Aulon, eräs ihana laakso Tarentumin alueella, lähellä Saturumia, tunnettu mainiosta viinistänsä.
[17] Nim. Aulon.
[18] Vanhaan aikaan ruumiit poltettiin ja tuhka koottiin uurnaan, jossa sitä säilytettiin.
7 Laulu. (Pompejus Varukselle)
[1] Tämä on ilolaulu Horatiuksen hyvän ystävän ja toverin, Pompejus Varuksen, onnellisen kotiintulon johdosta Filippin tappelusta (v. 30 e.Kr ), johon hänen seurassansa myöskin Horatius oli ottanut osaa. Asiain näin ollen kehoittaa runoilija häntä valmistamaan juhlallisuutta jumalain kunniaksi ja tämän vaarallisen retken muistoksi.
[2] S.o. menettämättä kansalaisoikeuttasi.
[3] Vrt. Carm. I, 31.
[4] Filippi on Makedoniassa, pohjaiseen Strymon-joesta. Filippin tappelu oli myöhään kesällä v. 42 e.Kr., jossa Brutus ja Kassius voitettiin.
[5] Nim. Brutuksen puoluelaisten. — Alkukielessä: "fracta", ajateltava lisäksi: "erat", oli lannistunut.
[6] Nim. verenvuodatuksen kautta.
[7] Vrt. Carm. I, 2, 10.
[8] Pompejus Varus pakeni muiden tasavaltalaispuoluelaisten kanssa Sext. Pompejuksen luokse Siciliaan; tämän kuoltua (v. 35 e.Kr.), liittyi hän Antoniukseen ja palasi kotiin vasta v. 30 e.Kr.
[9] Romal. talon sisäpihaan oli laakeripuita istutettu, joiden siimeksessä sitten huviteltiin.
[10] S.o. surut-poistavalla.
[11] Vrt. Carm. I, 20.
[12] Tässä: Venus-peli, arvanheitto (Jactus Venereus), jonka avulla juominginjohtaja määrättiin.
[13] Edonilaiset olivat eräs Thrakian kansakunta, Nessus- ja Strymon-jokien välillä, kuuluisa Bakkhuksen palveluksesta.
8 Laulu. (Barinelle)
[1] Barine oli nähtävästi eräs vapautettu orjatar (libertma), joka ihanan-kauniilla muodollansa herätti yleistä huomiota varsinkin nuorten miesten kesken. Vaikka hän tämän kauneutensa nojalla oli usein erehtynytkin, eivät jumalat, kuten runoilija tässä vaikeroitsee, rankaisseet häntä, silloisen käsityksen mukaan, millään ruumiinvammalla, vaan aina "loisti hän paljoa kauniimpana ja esiytyi julkisesti nuorukaisten yleiseksi levottomuudeksi".
[2] Alkukielessä: "crederem", absol., uskoisin (nim. "tibi" sinua).
[3] Alkukielessä: "obligasti votis caput", olet lupauksilla velvoittanut pääsi s.o. olet väärin vannonut onnettomuudeksesi.
[4] Alkukielessä: "cura", praedikatiivi.
[5] S.o. ajattelemattomasti vannoa äitisi tuhan kautta.
[6] Alkukielessä: "toto taciturna noctis signa cum coelo", yön hiljaiset tähdet koko taivainensa.
[7] S.o. kuolemattomat (immortales).
[8] Nämä samoinkuin Kupidokin olivat Venuksen seuralaisia. Vrt. Carm. I, 2.
[9] Nim. jättää (relinquere tectum).
[10] Nim. pelkonsa vuoksi.
[11] Nim. rakkauden henkäys, rakkaus sinuun s.o. että heidän miehensä parhaiten viihtyvät sinun "ilmakehässäsi", sinun pakinoillasi.
9 Laulu. (Valgiukselle)
[1] K. Valgius Rufus, Horatiuksen hyvä ystävä, kielimies, puhuja ja runoilija. — Horatius koettaa lohdutella häntä hänen lemmittyisensä Mystes-vainajan (luultavasti erään vapautetun orjattaren) kuoleman johdosta sekä suunnata hänen mielensä ilahuttavimpiin tapauksiin, mm. etupäässä Augustuksen loistaviin voittoihin. — Laulu on nähtävästi tehty vv. 25-24 e.Kr.
[2] S.o. Taurus-vuoren harjanteilla.
[3] Garganus, eräs vuori Apuliassa, pohjaiseen Sipotumista.
[4] Vrt. Carm. I, 3.
[5] Alkukielessä: "ademptum" (sc. tibi), kuoleman kautta sinulta riistetty s.o. vainaja.
[6] S.o. rakkaus l. ikävä kuolleen suhteen; siitä: kuolleen kuva l. muoto.
[7] Vrt. Carm. I, 15.
[8] Antilokhus oli Nestorin vanhin poika, jonka Memnon surmasi Trojan edustalla.
[9] Troilus oli Priamuksen nuorin poika, jonka Akhilles surmasi jo ennen Homeruksen kuvailemaa sota-aikaa. Vrt. Carm. I, 2.
[10] Nim. niistä, jotka saatiin Armenialaisista ja Parthialaisista.
[11] Nifates, eräs Taurus-vuoren harjanteita, joka kulkee Armenian lävitse.
[12] S.o. Eufrat; tässä: Parthialaisten alueen asemasta.
[13] Gelonilaiset olivat eräs Skythalais-kansa Isterin tienoilla; siitä: Skythalaiset ylim.
[14] S.o. kulkevat, muuttelevat. Skythalaiset olivat nim. kuljeskeleva ratsukansa.
[15] Nim. Augustuksen voittojen kautta vähennetyillä alueillansa.
10 Laulu. (Licinius Murenalle)
[1] Luultavasti Lucius Licinius Varo Murena, konsuli Murenan poika, Prokulejuksen veli, tuo erittäin rauhaton, kunnianhimoinen ja tyytymätön mies, joka kansalaissodan aikana menetti kaiken omaisuutensa, vaan sai sittemmin veljeltänsä uutta sijaan (vrt. Carm. II, 2). Horatius näyttää pelänneen, että hän tämän levottoman luonteensa kautta saattaisi ennen pitkää joutua perikadon partaalle, ja sentähden neuvoi häntä kaikissa yrityksissänsä käyttämään "kultaista kohtuutta". Sittemmin näyttää hän vehkeilleen Augustuksen henkeä vastaan ja saaneen surmansa teloittajan tapparasta (v. 22 e.Kr.). — Laulun arvellaan tehdyn vv. 24-23 e.Kr.
[2] Alkukielessä: "rectius",absol., oikeammin kuin nyt l. kuin jos toisin tekisit.
[3] Nim. kallioiden ja karien tähden.
[4] Alkukielessä: "saepius" (eikä "saevius"),parasten auktorien mukaan.
[5] Nim. opilla ja viisaudella.
[6] Alkukielessä: "reducit", tuo (nim. tavantakaa).
[7] Vrt. Carm. I, 2. 15, 24.
[8] Vrt. Carm. I, 26.
[9] Alkukielessä: "contrahes", fut. imper:n asemasta.
11 Laulu. (Kvintius Hirpinukselle)
[1] Runoilija kehoittaa Kvintius Hirpinusta heittämään huolensa jumalain haltuun ja viettämään elämäänsä, niin kauan kun Onnetar sen suo, iloisissa viinin- ja rakkaudennautinnoissa.
[2] Vrt. Carm. II, 6.
[3] Vrt. Carm. II, 19.
[4] S.o. nykyinen Adrian meri.
[5] Alkukielessä: "canities", harmaus, harmaat hiukset, vanhuus.
[6] Unen tavall. epiteetti.
[7] Nim. niin syviin ajatuksiin.
[8] S.o. näiden puiden siimeksessä, koska näillä on tuuheat oksat ja ovat niin muodoin hyvin varjokkaat.
[9] Alkukielessä: "sic temere", niin sikin-sokin l. mullin-mallin s.o. huoletta niin ja näin.
[10] S.o. ruususeppeleet päässä.
[11] Vrt. Carm. I, 31.
[12] S.o. Bakkhus. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.
[13] Lakedaemonin l. Spartan nainen (Helena), jonka tapana oli punoa hiuksensa päälaellensa solmuun ja sitoa ne rihmalla kiinni.
12 Laulu. (Cilnius Maecenaalle)
[1] Runoilija, jota Maecenas oli kehoittanut ikuisuuttamaan Augustuksen loistavia urotöitä, valittaa itsellänsä olevan sellaisiin jaloihin tehtäviin liiaksi vähän voimia ja kykyä, sanoo itse Maecenaan siihen paremmin sopivan, mutta itsensä kykenevän hyräilemään ainoastaan Maecenaan ja hänen lemmittynsä Likymnian keskinäisistä suhteista. — Laulu näkyy tehdyn noin v. 28-27 e.Kr.
[2] Numantia oli eräs mahtava kaupunki Pohjois-Hispaniassa, Durius- (Duero-) joen lähteillä, jonka asukkaat noin 10 vuotta (vv. 141-133 e.Kr.) vastustelivat urhollisesti Romalaisia, kunnes vihdoin Scipio Afrikanus Minor 15-kuukautisella piirityksellä sai kaupungin niin ahtaalle, että asukkaat viimein hädissänsä polttivat itsensä ja kaupunkinsa v. 133 e. Kr.
[3] Hannibal oli eräs kuuluisa Karthagon sotapäällikkö, joka voitti Romalaiset (konsuli P. Kornelius Scipion) Ticinus-joella v. 218 e.Kr., (konsuli Sempronius Longuksen) Trebia-joella v. 218 e.Kr., (konsuli K. Flaminiuksen) Trasimonus-järvellä v. 217 e. Kr., (konsulit Terentius Varron ja Aemilius Pauluksen) Kannan luona v. 216 e.Kr. ja valloitti Tarentumin v. 212 e.Kr.
[4] Nim. konsuli Kajus Duiliuksen merivoiton kautta Mylan luona v. 260 e.Kr. ja konsuli Lucius Lutatius Katuluksen Aegates-saarten luona v. 241 e.Kr.
[5] Vrt. Carm. I, 18.
[6] Hylaeus oli eräs Kentauri, joka Lapithi-taistelussa surmattiin.
[7] Vrt. Carm. I, 3.
[8] S.o. Gigaateja, käärmejalkaisia jättiläisiä, Telluksen (Maan) Tartaruksen (Manalan) poikia, jotka Jupiter nuolillansa surmasi ja hautasi Aetnan alle.
[9] Saturnus oli maanviljelyksen jumala, Opsin puoliso, Jupiterin, Pluton ja Neptunuksen isä. Hän karkoitettiin taivaasta, tuli Latiumiin, jossa Janus otti hänet vastaan; hänen hallitessansa oli Latiumissa "kultainen aikakausi". Hänen temppelissänsä säilytettiin valtionrahasto ja -arkisto; hänen kunniaksensa vietettiin Saturnalia-juhla Joulukuussa. Myöhemmin hän sekoitettiin Kronos-jumalaan.
[10] S.o. Roman historiassa.
[11] S.o. niitä, jotka olivat ahdistaneet Roman valtakuntaa.
[12] Nim. voittosaatossa l. triumfissa.
[13] Nim. Roman; Marskentältä Porta-Triumfaliksen kautta pitkin Sakra-Viaa Jupiterin temppeliin Kapitoliumilla.
[14] Vrt. Carm. I, 26.
[15] Likymnia oli Maecenaan lemmittyinen, muutamain arvelun mukaan Maecenaan puoliso Terentia, Augustuksen sisar.
[16] Vrt. Carm. I, 12.
[17] Hän oli Persian kuningassuvun (Kyruksen) kanta-isä, tunnettu suurista rikkauksistansa.
[18] Mygdon (Mύγδον) oli eräs Frygian tarunaikainen kuningas.
13 Laulu. (Puulle, jonka iskusta hän oli kuolemaisillansa.)
[1] Horatius oli kerran, kävellessänsä Sabinilais-talonsa tiluksilla, hengen vaarassa erään puun iskusta, joka yhtäkkiä, kaatua romahti aivan hänen viereensä. Tämän tapauksen johdosta runoilija manailee ensin puun istuttajaa, kääntää sitten huomionsa ylipäänsä kaikkiin niihin onnettomuuksiin, jotka voivat kohdata ihmistä aivan hänen odottamattansa, sekä kuvailee vihdoin sitä tilaa, johon ihminen kuolemansa jälkeen joutuu. — Milloin tämä laulu on tehty, ei varmaan tiedetä; toiset arvelevat sen tapahtuneen keväällä v. 30 e.Kr., toiset taas keväällä v. 24 e.Kr.
[2] Semmoista, jota tuo kuulu velhotar, Medea, kuningas Aeeteen tytär, Kolkhiissa käytti.
[3] S.o. foenikialaiset, jotka olivat tunnetut maailman paraiksi purjehtijoiksi.
[4] S.o. Konstantinopolin salmea.
[5] Nim. Roman valtakunnan.
[6] Vrt. Carm. I, 2.
[7] Vrt. Carm. I, 4, 28.
[8] Aeakus oli Zeuksen ja Aeginan poika, Peleuksen ja Telamonin isä, Akhilleen ja Ajaxin isoisä. Aegina-saaren kuningas, aikansa jumalisin ja rehellisin mies, kuoltuansa Manalan tuomari. Vrt. Carm. I, 28.
[9] S.o. Elysium l. Sulola, johon Hermes Manalan tuomarein käskystä "autuaat sielut" saattoi; Tartaruksen vastakohta, johon "kadotetut sielut" joutuivat.
[10] S.o. lesbolaisella. — Lesbos-saaren asukkaat kuuluivat nim. aeolialaiseen sukuun.
[11] Sapfo oli mainio runoilijatar, kotoisin Lesbos-saaren pääkaupungista Mytilaenasta (tahi Ereboksesta), kukoisti noin v. 610 e.Kr. Hänen runoistansa huomattakoon erittäinkin n.k. Häälaulut ('Επιϑαλάμοι).
[12] Vrt. Carm. I, 32.
[13] Nim. Sapfon ja Alcaeuksen.
[14] Alkukielessä: "bibit aure" s.o. ammentaa korvillansa, hartaasti kuunnella.
[15] Nim. haahmujen l. varjojen.
[16] S.o. Kerbeirus (Κέρβερος), Manalan ovenvartija (janitor Orci), joka kuvaillaan milloin kolmi- milloin viisi- ja milloin satapäiseksi.
[17] S.o. Kostottarien. Vrt. Carm. I, 28.
[18] Vrt. Carm. I, 3, 16.
[19] S.o. Tantalus. Vrt. Carm. I, 6, 28.
[20] Orion (´Ωρίων), Hyrieuksen poika, Hygriasta Boeotiasta, Eoksen (Auroran, Aamuruskon) lemmitty, mainion väkevä, erinomainen metsästäjä, jonka Artemis surmasi. Tarun mukaan hän vielä Manalassakin metsästeli Manalan otuksia.
14 Laulu. (Posthumukselle.)
[1] Runoilija muistuttaa erästä, meille tarkemmin tuntematonta Posthumus-nimistä ystäväänsä tämän elämän lyhyydestä. Posthumus näyttää nim. olleen rikas, mutta sangen ahnas; sentähden runoilija kieltää häntä liiaksi himoitsemasta tätä katoavaista tavaraa, jonka hänen kuitenkin kerran täytyy jättää perillisten tasattavaksi, ja koettaa kääntää hänen huomionsa tulevaan, katoamattomaan elämään.
[2] Alkukielessä: "senectae", "senectus"-sanan sivumuoto.
[3] Vrt. Carm. I, 4, 28.
[4] Kreik. Γηρυων, Länsi-Europan kuninkaan Khrysaorin poika, Hispanian saaren Erythoian kuningas; tarun mukaan kolmipäinen ja kolmiruumiinen, kuusikätinen ja kuusijalkainen. Hänen härkänsä Herkules riisti.
[5] Tityos oli Jupiterin ja Gaian poika, hirmuinen jättiläinen, joka yritti vietellä Latonaa, mutta tämän lapset, Apollo ja Artemis, surmasivat hänet; rankaistukseksi tästä yrityksestänsä kaksi korppikotkaa Manalassa istui lakkaamatta hänen maassa selällänsä olevan ruumiinsa molemmin puolin ja nokki hänen alati jälleen-kasvavaa maksaansa.
[6] S.o. sotaa. Vrt. Carm. I, 6.
[7] Vrt. Carm. II, 11.
[8] S.o. etelä- l. suvituulta, Sirocco-tuulta.
[9] Kokytus on Manalan jokia. Manalassa on nim. neljä jokea: Styx, Akheron, Pyriflegethon ja Kokytus; näistä on Akheron pää- ja Manalan rajajoki, johon kaikki toiset laskevat.
[10] Danaus, Beluksen poika, Aegyptuksen veli, Argos-kaupungin perustaja, noiden surkean-kuuluisain viidenkymmenen tyttären isä, jotka, paitse Hypermnestraa, hänen käskystänsä miehensä surmasivat.
[11] Sisyfus oli Aeoluksen poika, Salmoneuksen veli, Korinthuksen kuningas, tunnettu kavaluudestansa ja saaliinhimostansa. Hän ilmaisi jokijumala Aesopukselle, että Zeus oli vienyt tämän tyttären Aeginan; hän ei tahtonut enää palata takaisin Hadekseen, josta hän oli päästetty ylä-ilmoihin kostamaan puolisoansa huolimattomasta hautaamisesta. Rankaistukseksi kaikesta tästä sai hän Manalassa vieritellä suurta kivimöhkälettä jyrkkää vuoren rinnettä ylös, mutta aina kun hän oli sen saamaisillansa huipulle, vierähti se hänen käsistänsä jälleen alas. — Suomen Runotar on ottanut säestääksensä näitä tässä kosketeltuja Manalan rankaistuksia seuraavin säkein:
"Louhtaan Sisyfos viers' ylös, tuo vier' ain' alas taaskin;Korppia kaks', väsymättä ne Tityon maksoa raastaa,Ain' yht' ympäri pyörtää kyyratas Iksion-kurjaa;Tantalos nääntyä on janohon, vesi tulvassa seisten;Turhaan Danaon tyttäret seulalla ammensi vettä."
[12] Kypressit olivat Manalan jumalalle pyhitetyt ja niitä käytettiin hautijaiskoristuksina.
[13] Alkukielessä: "dignior", nim. "te", onnellisempi kuin sinä (abi. compr.).
[14] Nim. marmorilaattaasi, jommoisia rikkaat Romalaiset käyttivät.
[15] Tuhlaava perillinen ei ainoastaan nauti viiniä, vaan vieläpä kaataa hän sitä maahankin.
15 Laulu. (Aikakautensa Ylellisyydelle.)
[1] Runoilija paheksuu aikakautensa ylellisyyttä, sen rientoja ja pyrinnöitä; kehuu taas entisen ajan yksinkertaisuutta ja mukavuutta.
[2] Alkukielessä: "regiae", kuninkaalliset, muhkeat.
[3] Lukrinus-järvi, Kampanian rantamaalla; saanut alkunsa, kuten luullaan, maan halkeamasta, johon sitten ihmiset ovat patojen avulla sulkeneet veden (s.o. eroittaneet merestä).
[4] Vaahteraan, tuuheain oksain ja lehtien vuoksi, ei viiniköynnös kierry.
[5] Alkukielessä: "laurea", "laurus "-sanan sivumuoto.
[6] Nim. la'eissa (auspiciis). Vrt. Carm. I, 2.
[7] S.o. vanhemman l. Censoriuksen. Vrt. Carm. I, 12.
[8] Alkukielessä: "excipiebat", ottanut vastaan s.o. ollut päin.
[9] Jotka olivat joko palaneet tahi muuten häviölle joutuneet.
16 Laulu. (Pompejus Grosfukselle.)
[1] Runoilija opettaa tässä laulussa erästä Pompejus Grosfus-nimistä ystäväänsä (romal. ritaria, kotoisin Siciliasta) käyttämään oikeita välikappaleita (eritt. tyytyväisyyttä ja himojensa hillitsemistä) saavuttaaksensa todellisen rauhan ja todellisen onnen, joita jokaisen on ennen kaikkia etsiminen, olkoon sitten rikas tahi köyhä. — Laulun arvellaan tehdyn jälkeen v. 34 e.Kr.
[2] S.o. opastavat, johdattavat.
[3] Alkukielessä: "Thrace", maakunta kansan asemasta.
[4] Vrt. Carm. I. 2.
[5] S.o. liktori, joka aina kulki konsulin edellä, vitsakimppu (fascis) olalla, tekemään konsulille tilaa väkijoukon lävitse kaduilla sekä huomauttamaan lähellä-olevia kunniaa tekemään. Myöskin panivat nämä määrätyt rankaistukset toimeen, vieläpä toimittivat teloittajan virkaakin.