VIITESELITYKSET:

17 Laulu.

Kanidialle.[1]

Horatius:

Jo, jo peräydyn[2] sinun tehokasta taitoasi ja, polviani notkistaen, rukoilen sinua kautta Proserpinan[3] valtakunnan, kautta Dianan[4] pyhän jumaluusvoiman ja kautta noiden loitsulukujen, jotka kykenevät kutsumaan kirvonneet tähdetkin taivaslaelta alas, luovu vihdoinkin noista kirotuista loitsimisistasi, oi Kanidia,[5] ja irroita, irroita jälleen tuo nopea taikapyörä.[6] Liikuttanut on Nereuksen jälkeläistä[7] Telefus,[8] jota vastaan hän kopeasti oli rivittänyt Mysialaisten[9] sotalaumat ja jota vastaan hän oli nakannut teräviä keihäitä. Iliumin[10] äidit ovat voidelleet tuon petolintujen ja koirain saaliiksi määrätyn miestuhoojan, Hektorin,[11] sittenkun kuningas oli jättänyt kaupungin muurit ja — voi, voi! — langennut maahan yksipäisen Akhilleen[12] jalkain juureen. Kirkon[13] tahdosta heittivät nuo paljon-kokeneen Ulixeen[14] soutajat harjaksikkaista jäsenistänsä karkeat nahat:[15] silloin äly, ääni[16] ja tuo tunnettu kauneus[17] tulivat heidän kasvoihinsa jälleen. Kyllin ja yltäkyllinkin olen kärsinyt rankaistusta sinulta, jota meri- ja kauppamiehet suuresti rakastavat. Nuoruus ja häpeänpuna ovat kadonneet[18] — ne ovat jättäneet kellertävän nahan verhoamat luuni; tukkani on harmaa taika-öljyistäsi,[19] eikä mikään rauha päästä minua tuskastani. Yö jouduttaa päivää ja päivä yötä, eikä ole mahdollistakaan huojentaa henkäyksen rasittamaa rintaani. Minua poloista pakoitetaan siis uskomaan sitä, mitä kielsin,[20] nimittäin että sabellilaiset[21] loitsurunot värisyttävät sydäntä ja että pää halkee marsilaisesta[22] loitsulaulusta. Mitä vielä[23] tahdot? Oi meri, oi maa! Minä hehun rajummin, kuin Nessuksen[24] mustalla verellä pirskoitettu Herkules,[25] kuin hehkuva sikanilainen[26] tuli kuumassa Aetnassa.[27] Sinä taas olet työhuone, joka olet lämpimänä kolkhilaisista[28] taikakeinoista, kunnes minä, kuten kuiva tuhka, kuljeksin rajutuulien mukaan. Mikä loppu, mikä palkka minua odottaa? Sanoppa! Uskollisesti[29] kärsin määrätyt rankaistukset, valmiina sovittamaan, joko sitten vaadit sata härkää tahi tahdot valheellisella lyyryllä soitettavan kunniaksesi: oi häveliäs, oi rehellinen, sinä olet kultatähtenä kuljeskeleva pitkin tähtiä. Kastor ja suuren Kastorin veli,[30] jotka olivat suutuksissansa tuon pahanmaineisen Helenan vaiheista, taipuivat kuitenkin rukouksista, antamaan näön takaisin runoilijalle, jolta sen olivat riistäneetkin. Oi sinä, joka kykenet, päästä minut mielettömyydestä, sinä, joka et ole saastutettu isäin lialla, etkä ole akka, joka ymmärrät yhdeksäntenä päivänä tuprutella tuhkaa[31] köyhäin haudoissa! Sinulla on ystävällinen sydän ja puhtaat kädet; sinun kohtusi hedelmä on Paktumejus;[32] sinun veressäsi tahrattuja räsyjä peseskelee kätilö, kun vaan nouset vuoteeltasi[33] voimakkaana synnyttäjättärenä.

Kanidia:

Miksi tuhlaat rukouksiasi tukittuihin korvihini? Alastomille merimiehille eivät ole kuurompia ne kalliot, joita talvinen Neptunus[34] pieksee korkeilla aalloillansa. Kostamattako sinun olisi pitänyt ilmaista ja pilkkailla Kotytton[35] juhlaa, vapaan Kupidon[36] pyhää toimitusta? Ja kostamattako sinun, tuon eskvilinolaisen[37] loitsimisen ylipapin, olisi pitänyt täyttää nimelläni koko kaupunki? Mitä olisi hyödyttänyt minua rikastuttaa[38] peligniläisiä[39] akkoja tahi sekoittaa nopeammin vaikuttavaa myrkkyä? Hitaammin, kuin toivotkaan, odottavat sinua kohtalosi; kurjana pitää sinun viettää vastenmielistä elämää siinä tarkoituksessa, että yhä olisit uusille huolille altisna. Rauhaa toivoo petollisen Pelopsin isä, Tantalus,[40] joka ei milloinkaan saa maistaa yltäkylläisestä atriasta; rauhaa toivoo Prometheus,[41] joka on velvoitettu linnun saaliiksi; toivoopa Sisyfuskin[42] voivansa laskea louhimöhkäleensä vuoren huipulle: mutta Jupiterin[43] lait kieltävät sen. Milloin tahdot hypätä maahan korkeista torneista, milloin lävistää rintasi Norikumin[44] miekalla; ja turhaan huolissasi inhoittavasta mielikarvaudesta sidot narun kaulaasi. Silloinpa minä ratsastajana ajelen vihamieheni hartioilla, ja maa väistyy kopeuttani. Tahi pitäisikö kentiesi minun, joka voin panna vaskikuvatkin liikkeille, kuten itsekin hyvin olet huomannut, joka voin loitsumisillani temmata kuunkin taivaslaelta maahan, joka voin herättää kuolleista poltetut[45] ja lauhduttaa kaipuumaljan; pitäisikö minun itkeä taitoni vaikutusta, taitoni, joka ei laisinkaan mahtanut sinuun?[46]

Kvintus Horatius Flakkuksen lyhyt elämäkerta.

[1] Sittemmin näkyy Horatiuksella olleen toinenkin maatila samoilla seuduilla; mutta saiko hän tämänkin lahjaksi, vai ostiko hän sen, siitä ei ole tarkempia tietoja.

1 Laulu. (Kajus Cilnius Maecenaalle)

[1] Kajus Cilnius Maecenas polveutui eräästä ikivanhasta kuningassuvusta Arretiumin kaupungista Itä-Etruriasta. Hän syntyi noin v. 70 e.Kr., kuoli v. 8 e.Kr. Romalainen ritari, keisari Augustuksen hyvä ystävä ja uskottuinen, suuri tieteiden ja taiteiden harrastaja, Horatiuksen ja Vergiliuksen suosija. — Kun Horatius v. 22 e.Kr. antoi kaksi ensimmäistä kirjaa laulujansa Maecenaalle, liitti hän tämän laulun mukaan, jonkunlaiseksi selitykseksi: hän kuvailee tässä eri asteilla olevain Romalaisten erilaisia harrastuksia ja puuhia sekä vihdoin ottaa käsitelläksensä oman itsensä.

[2] Alkukielessä: "regibus", appositsiooni sanalle "atavis", attribuuttin asemasta; tarkoittaa tässä tuota hänen edellämainittua ylevää etruskilaista syntyperäänsä. Vrt. Carm. III, 29: "Tyrrhena regum progenies."

[3] Alkukielessä: "dulce decus", alliteratsiooni.

[4] Olympia oli Zeus-jumalalle pyhitetty paikkakunta Elis-maakunnassa Kreikassa. Täällä pidettiin hänen kunniaksensa joka neljäs vuosi juhlalliset kilpaleikit, joissa harjoitettiin kilvan-ajoa, painin-lyöntiä, kiekon-heittoa ja nyrkki-taistelua; myöhemmin arvosteltiin myöskin runoilijain, historiankirjoittajain, kuvanveistäjäin y.m. taiteilijain teoksia. Näitä leikkejä pidettiin erittäin suuressa arvossa vielä Roman vallan aikanakin, vieläpä itse ylhäisten Romalaistenkin, niinkuin esim. keisari Tiberiuksen ja Neron, kerrotaan persoonallisesti niihin ottaneen osaa.

[5] Nim. kovasta kilvan-ajosta radalla (kuumettuivat vaunujen kapat).

[6] Kilparadan kummassakin päässä oli patsas ja näiden ympäri tuli kilpailijan ajaa.

[7] Kreikassa oli voittajain palkintona alkuansa ainoastaan oliiviseppele, joka tuotti suuren kunnian sekä itse voittajalle että koko hänen syntymäpaikallensa. Sittenkun Romalaiset rupesivat ottamaan osaa leikkeihin, valmistivat he seppeleitä palmun-oksista tahi käyttivät ainoastaan palmun-oksia. Tämä sitten myöhemmin tuli yleiseksi tavaksi Kreikkalaisillekin.

[8] Nim. huvittaa (juvat). — Myöskin voimme siihen ajatella kuuluvaksi "kohoittaa" (evehit ad deos). Siis: tämän kohoittaa (nim. jumalain pariin l. vertaiseksi) se, jos j.n.e.

[9] Kviritit olivat alkuansa Kures-nimisen sabinilaisen kaupungin asukkaat. Kun sittemmin Romulus yhdisti heidät ja Romalaiset yksiksi, tuli heidän nimensäkin yhteiseksi koko Roman kansalle, vaikka sitä käytettiin ainoastaan porvarillisissa ja kunnallisissa suhteissa, kun sitä vastaan nimeä "Romani" valtiollisissa ja sotia-koskevissa suhteissa.

[10] Alkukiel.: "tergeminis", alk. kolmisyntyinen, kolminainen, "ylin".

[11] Roman valtiossa oli kolme korkeinta virkaa, nim.: aedilin-, praetorin- ja konsulin virat. — V. 494 e.Kr. asetettiin kaksi "aediles plebis", joiden tuli pitää huolta kansan juhlapäivistä, hoitaa Ceres-jumalan temppeliä sekä säilyttää siellä senaatin- ja kansan päätökset. V. 366 e.Kr. asetettiin näiden lisäksi vielä kaksi, "aediles curules", jotka toimittivat näytelmiä kansalle. Sitäpaitsi tuli heidän kaikkein yhteisesti pitää huolta leikkien, julkisten rakennusten: kylpylaitosten, katujen, teiden, vesilaitosten y.m. kunnossa pitämisestä, ruokavarain tuonnista, hinnasta, mitoista y.m. V. 44 e.Kr. lisäsi Caesar edellisten lukua kahdella, "aediles cereales", joille koko muonavarain hoito uskottiin. — V. 367 e.Kr. asetettiin praetor, jonka tuli pitää huolta la'eista ja tuomiovallasta. V. 243 e.Kr. asetettiin kaksi praetoria, nim.: "praetor urbanus", joka ratkasi riidat Roman porvarien kesken, ja "praetor peregrinus", joka tuomitsi Roman porvarien ja muukalaisten tahi vaan muukalaisten keskinäisissä asioissa. Vuoden kuluttua tuli heidän erota virastansa ja saivat silloin jonkun provincian eli voittomaan hallitaksensa (propraetor). Sodassa olivat praetorit päällikköinä. Tähän virkaan päästettiin ainoastaan patriceja. — V. 509 e.Kr. asetettiin kuninkaan sijaan kaksi yhdeksi vuodeksi valittua konsulia. Nämä olivat ylimmäisiä virkamiehiä hallinnon hoidossa, kutsuivat kokoon senaatin sekä kansan, olivat kokousten esimiehinä suurivaltaisia päätöksiä tehtäessä, rankaisivat muutamista rikoksista, olivat täysinvaltaisia sotapäälliköitä y.m. Virka oli avoinna ainoastaan patriceille aina vuoteen 366 e.Kr., jolloin ensimmäinen plebeji Sextius tuli konsuliksi.

[12] Nim. huvittaa (juvat). Vrt. edellä 2 selitystä.

[13] Tarkoittaa Roman provinciaa eli voittomaata Afrikassa, joka oli kuuluisa erinomaisesta viljavuudestansa.

[14] Kaikki Pergamumin kuninkaat Vähässä-Asiassa olivat kuuluisat summattomasta rikkaudestansa. Mainitsemista ansaitsee erittäinkin Attalus II Filadelfus, hallitsi vv. 197-133 e.Kr., jolloin Romalaiset testamentin kautta saivat haltuunsa koko hänen valtakuntansa ja rikkautensa. Hän oli muuten innokas edistyksen harrastaja ja kulutti suuria summia erittäinkin arvokasten kirjain ja taideteosten ostamiseen.

[15] Kyprus, saari Välimeren itäosassa, oli kuuluisa laivan-valmistusaineksistansa.

[16] S.o. lounainen osa Aegaean mertä, Euboean ja Kretan välillä.

[17] S.o. itä-osa Aegaean mertä, Samos- ja Ikarus-saarien välillä.

[18] S.o. lounastuuli, hirmutuuli, myrsky.

[19] Särkyneet, rikkoutuneet, vuotavat.

[20] Tässä: ylellisyyden ja köyhyyden välinen tila, "kultainen kohtalaisuus", lat. "mediocritas".

[21] Massikus, eräs Kampanian vuoria, pohjoiseen Neapolista, lähellä Sinuessaa, kuuluisa mainiosta viinistänsä.

[22] Alkup. osaa.

[23] Jäsentensä suhteen asettunut, makaava, loikuva.

[24] Lähteet olivat Nymfeille eli Luonnottarille pyhitetyt. Heidän kunniaksensa vietettiin joka vuosi 13 p:nä Lokakuuta "lähdejuhla" eli fontinalia, jolloin kukkakiehkuroita paiskeltiin veteen, toimitettiin vuodatusuhreja ja teurastettiin pukki.

[25] Roman jalkaväen päristin (tuba).

[26] Roman ratsuväen torvi (lituus).

[27] Eräs Marsilaisten metsäseutu Fucinus-järven tienoilla Samniumissa, lähellä Latiumin rajaa, oli kuuluisa villeistä metsäsioistansa.

[28] Muratti oli viininjumalalle l. Bakkhukselle pyhitetty kasvi, senvuoksi aina juomingeissa kaunisteltiin, hänen kunniaksensa, ohimot murattiseppeleillä.

[29] Nymfejä l. Luonnottaria oli viittä lajia, nim.: Nereidit, jotka asustelivat meressä, Najadit, jo'issa ja lähteissä, Dryadit metsissä, Hamadryadit puissa ja Oreadit vuorilla. — Usein käytetään Nymfa-sanaa Runottaristakin puhuen.

[30] Satyrukset olivat alkup. Bakkhuksen seuralaisia, vaikka ne myöhemmin sekoitettiin metsänjumalain l. Faunusten kanssa, kuuluisat laulustansa ja tanssistansa. —- Kreikkalaisilla oli eräs laji näytelmiä, joissa Satyruksia käytettiin laulajina.

[31] Soittotaiteen Runotar.

[32] Ylistys- l. kiitosvirtten Runotar.

[33] Lesbos, eräs Arkipelagin saaria, Vähän-Asian rannikolla. Sen asukkaat olivat tunnetut runollisuudestansa. Horatius tarkoittaa tässä eritt. Alcaeusta (n. 610 e.Kr.) ja Sapfoa (n. 590 e.Kr.), molemmat kotoisin Mytilenasta, Lesbos-saaren pääkaupungista. Lesbolaisten tavallinen soittokalu oli kantele, norsunluisilla y.m. koristeilla runsaasti kirjaeltu. — Sitäpaitsi oli Lesbos-saari kuuluisa myöskin mainiosta viinistänsä. Vrt. Carm. I, 17.

2 Laulu. (Caesar Augustukselle)

[1] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus tuli Aktiumin tappelun jälkeen v. 31 e.Kr. yksinvaltiaaksi Roman valtakunnassa ja hallitsi aina vuoteen 14 j.Kr. K. Julius Caesarin otto- ja sisarenpoika. Roman "onnellisen monarkkian" ja sisällisen hallinnon perustaja, suuri tieteiden ja taiteiden suosija. Nimi "Augustus", joka hänelle annettiin, merkitsee: "kunnioitusta-ansaitseva", "pyhä" ja vastaa melkein samaa kuin meillä: H.K. Majesteettinsa l. Korkeutensa. — Laulu on nähtävästi tehty heti Aktiumin tappelun jälkeen (v. 29 e.Kr.), jolloin Augustus aikoi uudestaan järjestää tasavaltaisen hallitusmuodon, mutta Maecenas ja Horatius saivat hänen kuitenkin siitä estettyä, selittämällä, ett'ei sellainen hallitusmuoto sellaisissa oloissa voisi säilyttää Roman valtakunnan onnellisuutta.

[2] Horatius tarkoittaa epäilemättä sitä ankaraa talvea, joka oli vv. 30-29 välillä, sekä kuvailee ylipäänsä tässä runossa niitä luonnonilmiöitä (lunta, rankkoja raesateita, Tiberin tavatonta tulvaa y.m.), jotka tapahtuivat Caesarin murhan aikoina Roman valtakunnassa.

[3] Sama kuin Jupiter (Kreikkalaisten Zeus), Saturnuksen ja Rhean poika, Neptunuksen ja Pluton veli, Junon veli ja puoliso. Vrt. "Divum pater atque hominum rex." Jupiter oli alkuansa taivaan ja ylimmän ilmapiirin hallitsija, joten siis vuodenajat, hyvät ja pahat säät, olivat hänen mielivallassansa: myöhemmin pidettiin häntä myös valtiolaitoksen ja perhe-elämän jumalana. Ukonnuolen-kantaja kotka oli hänelle pyhitetty, samoin myös tammipuu ja Idus-päivä. Roman kaupungin ja kansan suojelija. Kapitoliumilla Romassa oli hänen temppelinsä; "feriae Latinae"-niminen juhla vietettiin vuosittain Albanus-vuorella hänen kunniaksensa. Hänen kunnianimiänsä ovat: Optimus Maximus, Stator, Feretrius, Capitolinus, Latiaris ja Diespiter.

[4] Runoilija tarkoittaa noita seitsemää kumpua, joille Roman kaupunki oli rakennettu. Ne ovat: Palatinus, Capitolinus, Coelius, Aventinus, Esquilinus, Viminalis ja Quirinalis.

[5] Nim. Roman.

[6] Nim. kaikki ne, jotka Roma oli valtansa alaisiksi laskenut ja jotka noista "oudoista enteistä" olivat vihiä saaneet.

[7] Pyrrha oli Epimetheuksen ja Pandoran tytär, Deukalionin puoliso. — Runoilija tarkoittaa koko seuraavalla kuvauksella erästä tarunomaista vedenpaisumusta. Jupiter, näet, oli vihastunut maailmassa vallitsevaan pahuuteen ja päätti vedenpaisumisella hävittää koko elinkunnan. Tämä tapahtuikin. Mutta Deukalion ja Pyrrha kuitenkin pelastuivat. Sitten kysyivät nämä oraakkelilta neuvoa, miten uusi ihmissuku mahdollisesti voisi syntyä maailmaan. Tämä vastasi, että heidän piti paiskeleman "rannalla olevia kiviä taaksensa". He tekivät sen ja nämät muuttuivat ihmisiksi.

[8] Proteus oli eräs ennustuslahjoilla varustettu merenjumala, joka kaitsi Neptunuksen ja Amfitriten merikarjaa (s.o. hylkeitä); häntä kutsuttiin "ambiguus", koska hän voi moninaisesti muutella muotoansa.

[9] Meri-elävät (s.o. hylkeet).

[10] Tiberin vesi, samoin kuin sen syrjäjoen Anionkin, on punakellertävää, joka seuraa siitä maanlaadusta, jonka läpi se juoksee. — Tiberin tulvaa pitivät Romalaiset pahaa-ennustavana enteenä.

[11] S.o. Tiberin oikeanpuoleinen ranta, vastakohtana "vasemmalle" (sinistra ripa). Tulva oli nähtävästi niin raju, että kauheat hyökylaineet syöksyivät poikettain jokeakin, joten siis vasenkin ranta, jolla suurin ja paras osa Roman kaupunkia sijaitsi, oli hirveässä vaarassa.

[12] Runoilija tarkoittaa nähtävästi kuningas Numan palatsia l. "Regiaa", joka oli Forumin päässä, Palatinus-vuoren juurella.

[13] Vesta oli Saturnuksen ja Opsin tytär, kotilieden, sovinnon, turvallisuuden ja koko Roman kansan suojelijatar. Hänen temppelissänsä, joka oli "Regian" vieressä, paloi pyhä tuli lakkaamatta; sitä hoitivat "puhtaat neitseet", Vestalit, luvultansa neljä, sittemmin kuusi; heidän piti olla tässä pyhässä virassa kolmekymmentä vuotta.

[14] Nim. Caesarin murhaaja kansalaissotia.

[15] Ilia on Rhea Sylvian runollinen nimi, koska hänen sukuperänsä oli alkuansa Iliumista l. Trojasta; Romuluksen ja Remuksen äiti, joka sodanjumala Marsille synnytti nämät kaksoispojat, vaikka hänen setänsä Amulius oli hänet Vestan neitsyeksi vihkinyt ja surmannut hänen veljensä, koska pelkäsi näiden tahi näiden jälkeläisten anastavan itseltänsä Alba-Longan kuningasruunun, jonka hän, veljensä Numitorin karkoitettuansa, oli itsellensä riistänyt. Rhea Sylvian pojat Amulius heitti Tiberiin kuolemaan. Nämä pelastuivat kuitenkin erään paimen Faustuluksen kautta ja perustivat sittemmin Roman kaupungin pelastuspaikalle. Itse Rhea Sylvian pani hän vankeuteen sekä syöksi vihdoin Tiberiin, jossa hän tuli vedenjumalan puolisoksi. Ilian suku selvenee paraiten seuraavasta taulusta:

[16] Nim. toisiansa vastaan.

[17] Samat kuin Parthialaiset, eräs sotaisa Skythalais-kansa Kaspian meren eteläpuolella, Romalaisten vaarallisimpia vihollisia, joita vastaan sotaretkellä v. 53 e.Kr. kaatui Krassus, Itämaiden (Syrian) maaherra, estäessänsä näitä hyökkäämästä Roman alueelle.

[18] Nim. kansalaisten kesken.

[19] Vestan naispapit.

[20] Koska hän nim. oli kovin vihastunut Romalaisiin Caesarin, Pontifex-Maximuksen l. Ylipapin, murhan johdosta.

[21] Jott'eivät ihmiset huomaisi.

[22] Apollo, Jupiterin ja Latonan poika, Dianan veli, alkup. valon jumala (Foebus), myöhemmin karjan, teiden ja porttien suojelija, tautien tuottaja ja parantaja, soitto- ja runotaidon jumala, Runotarten johtaja, joutsi-ammunnan keksijä ja, surmattuansa lohikäärme Pythonin, Delfin oraakkelin omistaja. Hänen päätemppelinsä, Augustuksen rakentama, oli Palatinus-vuorella Romassa. "Ludi Apollinares", jotka asetettiin toisen Punilaissodan aikana, vietettiin vuosittain Heinäkuun 5 p:nä hänen kunniaksensa. Tietäjäksi (augur) kutsuttiin häntä, koska hän huomasi, rankaisi ja vainosi paheita ja rikoksia.

[23] Erycina, sulouden ja rakkauden jumalattaren Venuksen toisintonimi, eräästä Sicilian länsirannalla olevasta Eryx-nimisestä vuoresta, missä hänellä oli kuuluisa temppeli ynnä samanniminen kaupunki; Vulkanuksen puoliso ja Kupidon äiti. Hänen rakkaita seuralaisiansa olivat, paitsi Lempeä (Amor, Kupido), jonka rakastettu taas oli Sielu (Psyke), myöskin Sulottaret (Gratiat: Aglaja, Eufrosyne ja Thalia) ja Vuodenajan jumalattaret (Horat: Jupiterin ja Themiksen tyttäret, Eunomia, Dike ja Irene). Venuksen palvelus oli yleinen koko Siciliassa, tuli myöhemmin, toisen Punilaissodan aikana, Romaankin ja kukoisti eritt. J. Caesarin aikana, koska häntä pidettiin nim. Aeneaan ja koko Julius-suvun kanta-äitinä. Romassa oli hänellä kaksi temppeliä: toinen Kapitoliumilla, vihitty tarkoitukseensa v. 216 e.Kr.; toinen Porta-Kallikan edustalla, vihitty v. 181 e.Kr. Kyprus- ja Kythera-saarilla olivat kuitenkin hänen päätemppelinsä ja hartaimmat palvelijansa. Taru kertoo hänen syntyneen merenvaahdosta ja ensi kerran nähneen päivän valon Kythera-saaren rannikolla.

[24] Leikki, Leikinjumala.

[25] Venuksen poika, Lempi, Lemmenjumala.

[26] Maurilaiset tavallisesti ratsastivat, paitsi jos ratsunsa sattuivat kaatumaan taistelussa.

[27] Maja oli vankin Plejadeista, Atiaan ja Plejonen tyttäristä, joita oli seitsemän.

[28] S.o. Merkurius, Jupiterin ja Majan poika, alkup. vanha pelasgilainen maanviljelyksen ja karjanhoidon jumala, jumalain lähettiläs ja sanansaattaja, viekkauden, sukkeluuden ja kauppaliikkeen jumala, lyyryn ja kirjainten keksijä, puhetaidon ja kielten tulkitsija, vainajain sielujen Manalaan saattaja, voimistelijain ja runoilijain suosija. Vrt. Carm. I, 10.

[29] Nim. Augustusta, joka oli syntynyt v. 63 e.Kr. ja oli siis silloin nuorukainen s.o. 34 vuoden vanha.

[30] S.o. Roman kansan.

[31] Palattuansa Itämailta vietti Augustus v. 29 e. Kr. kolme suurta, triumfia l. voittojuhlaa, nim.: Pannonian ja Dalmatian, Makedonian ja Aktiumin tappelun sekä Egyptin ja Kleopatran voittamisen muistoksi.

[32] Kunnianimen "princeps" sai Augustus v. 28 e.Kr., "augustus" v. 27 e.Kr., ja "pater patriae" v. 2 e.Kr., siis tässä kohdin liian aikaiseen Augustukselle omistetut, ell'ei niitä soviteta Merkuriukselle.

[33] Samat kuin Parthialaiset. Vrt. sam. run. ed.

3 Laulu. (Laivalle, jolla Vergilius matkusti Athenaan.)

[1] P. Vergilius Maro syntyi Andeen kylässä Mantuan läheisyydessä v. 70 e.Kr. Etevä runoilija, Augustuksen ja Maecenaan hyvä ystävä. Hän matkusti, luultavasti v. 22 e.Kr. (keväällä v. 19 e.Kr.?), Kreikkaan siellä miedommassa ilman-alassa hoitamaan terveyttänsä ja lopullisesti valmistamaan Aeneis-runoelmaansa; palausmatkallansa täältä kuoli hän v. 19 e.Kr. joko Tarentumissa tai Brundusiumissa. — Tälle matkalle runoilija tässä laulussa rukoilee jumalain suojelusta, esittelee niitä vaaroja, jotka merelläkulkijaa uhkaavat, paheksuu itse purjehtimisen keksijääkin sekä vihdoin niitä rohkeita yrityksiä, joilla ihmissuku useinkin tyydyttää himojansa.

[2] S.o. Venus, jota pidettiin myöskin meren ja merikulun jumalattarena. Vert. Carm. I, 2.

[3] S.o. Kastor ja Pollux, Spartan kuninkaan Tyndareuksen (toisen tarun mukaan Jupiterin) ja Ledan pojat, Helenan ja Klytaimnestran veljet, Dioskureiksi kutsutut, kaksoistähtenä merimiesten oppaina.

[4] Aeolus, tuulten kuningas ja jumala, joka hallitsi Aeolian saarella, pohjaiseen Siciliasta.

[5] Nim. tuulet.

[6] Oik. Daedaluksen poika, joka asettui asumaan Etelä-Italiaan (Apuliaan); sitten: luodetuuli, joka oli myötäinen Brundusiumista Kreikkaan purjehtiville.

[7] Nim. Vergiliuksen.

[8] Runoilija kuvailee tässä Vergiliuksen ja hänen omaa keskinäistä ystävyyttänsä. Vrt. φιλία έστί μία ψφχη έν δυοιν σώμασι.

[9] Tässä kuvann.: rohkeus ja urhollisuus.

[10] S.o. pohjatuulia.

[11] Vrt. Carm. I, 1.

[12] Sadetähtye, seitsemän tähteä Härkä-sikerön päässä, tarun mukaan Atiaan ja Aithran tyttäret. Niiden nousua (Toukokuulla) ja laskua seurasivat myrskyt ja rankkasateet.

[13] Alkukielessä: "rabiem Noti", Notuksen raivoa s.o. raivoavaa Notusta. — Notus on etelätuuli.

[14] Nyk. Adrian meri.

[15] Itkemättä, rohkealla mielellä.

[16] Epeiruksen luoteinen niemi.

[17] S.o. maata kiertelevä valtameri.

[18] S.o. Prometheus, Epimetheuksen veli, Deukalionin isä. Hän varasti ihmiskunnalle tulen taivaasta. Rankaistukseksi tästä kahlehti Jupiter hänet Kaukasus-vuoreen, jossa korppikotka lakkaamatta repi hänen jälleen-kasvavaa maksaansa. Tästä kärsimyksestä vapautti hänet vihdoin Herkules.

[19] Runoilija kuvailee tässä ihmisten iän tulleen Prometheuksen rikoksen tähden lyhyemmäksi.

[20] Daedalus oli kotoisin Athenasta, Ikaruksen isä, muinaisajan kuuluisa taiteilija. Kretan kuninkaalle Minolle rakensi hän esm. erään Minotaurus-nimisen hirviön (puoleksi härkä puoleksi ihminen) talletuspaikaksi niin keinokkaan Labyrintin, että joka kerran sen sisälle meni, hän ei osannut tulla sieltä ulos. Vihdoin, jouduttuansa Minon vihoihin, kun hän oli autellut tämän puolisoa ja tytärtä heidän rakkausseikoissansa, pantiin hän poikinensa vankeuteen, josta he eivät millään ehdolla päässeet irki. Silloin valmisti hän itsellensä ynnä pojallensa vahasiivet, niillä pelastaaksensa tuosta tuskallisesta vankeudesta. Daedalus, joka erään ennen tekemänsä murhan tähden ei uskaltanut palata isänmaahansa, lensi onnellisesti Siciliaan, josta sitten myöhemmin tuli Kumaan; mutta Ikarus, joka lensi liian likelle aurinkoa, sulatti siipensä, putosi Aegaean mereen ja hukkui. Tämän tapauksen johdosta annettiin Aegaen merelle nimi "Mare Icarum" eli Ikarian meri ja saarelle, johon hän haudattiin, "Ikaria".

[21] Herkules oli Jupiterin ja Alkmenan poika, Dejaneiran puoliso, kuuluisin kreikkalaisista satu-ajan sankareista, eritt. noista kahdestatoista urotyöstä, joista Horatius tässä käsittelee viimeistä, Kerberus-koiran noutamista Manalasta (Akheronista) Eurystheus-kuninkaalle. Hänen kuolemantautinsa alkuperäisenä syynä kerrotaan olleen eräs Kentauri Nesson antama, itse Herkuleen tappaman Lernalais-lohikäärmeen verellä myrkytetty vaate, jonka mustasukkainen Dejaneira oli antanut hänen yllensä, hänen lähtiessänsä Euboean saareen uhraamaan Jupiterille, vaikka hän sittemmin itse toimitti itsellensä lopullisen kuoleman tulen avulla Olympos-vuorella. Kuoleman jälkeen koroitti hänet Jupiter Olympoksen jumalain joukkoon. Hän sai siellä puolisoksensa nuoruuden jumalattaren Heben, Jupiterin tyttären, jumalain juomanlaskijan, ja häntä kunnioitettiin sitten voimanjumalana ja tavarain suojelijana.

4 Laulu. (Lucius Sextiukselle)

[1] Lucius Sextius oli erään Caesarin murhaajista, Junius Brutuksen, hyvä ystävä. Myöskin Augustus näkyy häntä suosineen, koska määräsi hänet konsuliksi sijaansa, kun hän itse v. 23 e.Kr. erosi siitä virasta. Horatius oli luultavasti tullut tuntemaan tämän sotaharjoituksissa, ei ainakaan siitä tarkemmin tiedetä. — Muuten runoilija tässä runossansa muistuttaa elämän lyhyyttä ja kehoittaa käyttämään hyväksensä kaikkia mahdollisuuksia, niin kauan kun siihen on tilaisuutta.

[2] S.o. länsituulen, joka puhaltaa lauhkeasti kevään alussa.

[3] Nim. talvikorjusta merelle.

[4] Vrt. Carm. I, 2 ja 3.

[5] S.o. Kuutar, tarun mukaan Latonan tytär, Sol'in (auringonjumalan Apollon) sisar.

[6] S.o. Sulottaret (Aglaja, Eufrosyne. Tralia), tarun mukaan Jupiterin ja Eurynomen tyttäret. Nämät, samoin kuin Nymfatkin, olivat Venuksen seuralaisia. Vrt. Carm. I, 1,2.

[7] Vulkanus, Jupiterin ja Junon poika, Venuksen puoliso, tulenjumala, metallinvalmistustaidon keksijä. Pajanansa käytti hän tulivuoria (eritt. Aetnaa) ja työntekijöinä Kyklopseja.

[8] Kyklopsit olivat tarun mukaan eräs yksisilmäinen, la'iton, raaka paimenkansa Siciliassa, mainio sepäntöissä ja muurein rakentamisessa.

[9] Nim. voiteista.

[10] Faunus oli tarunaikainen Latiumin kuningas, Saturnuksen pojanpoika, useiden vanhain heimokuntain, hyväin tapain, maanviljelyksen ja karjanhoidon perustaja. Kuoltuansa palveltiin häntä hyvänä henkenä, joka teki hedelmälliseksi maan, karjan ja ihmiset, vieläpä ennusjumalanakin. Myöhemmin ajateltiin Faunus ja Arkadialaisten (Evander) metsä- ja paimenjumala (Luperkus) samaksi olennoksi. Vrt. Carm. I, 17.

[11] S.o. Vainajain sielut, Manalan haahmut.

[12] Pluto oli Manalan jumala, Jupiterin ja Neptunuksen veli, Proserpinan puoliso, jonka hän ryösti tämän äidiltä Cereeltä. Vähän-Asian Plutonia-maisemalla oli hänen kuuluisa temppelinsä. Uomassa oli eräs maanalainen holvi, josta luultiin tien menevän Pluton asunnoille; se avattiin kolmesti vuodessa, ja niitä päiviä pidettiin aina onnettomuutta tuottavina.

5 Laulu. (Pyrrhalle)

[1] Eräs Horatiuksen lemmittyinen, jolle hän tekaisee tässä runoll. Pyrrha-nimen. Päästyänsä erilleen tämän uskottoman rakastajattarensa pauloista, julkaisee runoilija tässä hänen huonot puolensa sekä samalla surkuttelee sitä, joka mahdollisesti, kuten hän itsekin ennen, kietoutuu hänen pauloihinsa.

[2] Alkukiel: "gracilis" = "tener".

[3] Alkukiel: "grato sub antro", ihanassa, hupaisessa luolassa.

[4] Alkukielessä: "religas", sidot ylös, törhöttelet.

[5] Nim. loukattua uskollisuuttasi s.o. uskottomuuttasi.

[6] Nim. muista kosijoista.

[7] S.o. uskottomuudesta.

[8] Nim. temppelin.

[9] S.o. pyhittäneen.

[10] Haaksirikosta pelastuneet ripustivat onnellisen pelastuksensa johdosta jonkun muistomerkin Neptunuksen temppeliin. Muistellen tätä vanhaa tapaa, kuvaa runoilija onnellisesti päässeensä rakkauden-haaksirikosta, mitä Pyrrhaan tulee. — Neptunus oli meren ja muiden vesien jumala, Saturnuksen poika, Jupiterin veli, Amfitriten puoliso. Marskentällä Romassa oli hänellä mainio temppeli.

6 Laulu. (Vispanius Agrippalle)

[1] M. Vipsanius Agrippa, Augustuksen vävy, etevä sotapäällikkö. Runoilija ei sano kyllin voivansa ylistellä Agrippan toimia ja ansioita, koska hänellä ei muka ole Homeruksen kykyä, mutta kuitenkin sattuvat hänen sanansa niin luonnistumaan, että tämä oodi on runoilijan mitä onnistuneimpia kappaleita. — Laulu on tehty nähtävästi vv. 27-25 välillä e.Kr.

[2] Lucius Varius Rufus, etevä runoilija, Augustuksen, Maecenaan, Vergiliuksen ja Horatiuksen hyvä ystävä. Hänen ynnä Plotius Tukkan toimesta julaistiin Vergiliuksen Aeneis-runoelma vasta tekijän kuoleman jälkeen.

[3] S.o. homerolainen, koska Homerus, niinkuin useammat väittävät, oli kotoisin Smyrnasta Vähän-Asian Maeonia- (Lydia-) nimisestä maakunnasta. Vrt. säkeet:

Έπτά πολεις διερίζουσι περί ρίζαν ´Ομήρου:Σμυρνα, Πόδος, Κολοφών, Σαλαμίν,´Ιος, ´Άργος, ´Άϑήναι.

[4] S.o. runoilija.

[5] Peleus oli Thessalian kuningas, Aeakuksen poika, Telamonin veli. Hänen ja Thetiksen poika oli Akhilles (Peleidi), jonka vihaa kuvaamalla Homeruksen Iliadi alkaa, jota runoilija tässä juuri tarkoittaakin.

[6] S.o. Odysseus, Ithakan kuningas, Laërteen poika, Penelopen puoliso, Telemakhuksen ja Telegonuksen (Kirkestä synt.) isä. Runoilija tarkoittaa tässä Homeruksen Odysseiaa, jossa kerrotaan hänen harharetkistänsä ja paluumatkastansa Trojan sodasta.

[7] Pelops oli Frygian kuningas, josta, Kreikkaan paenneena, Peloponnesus nimensä sai. Täällä hankki hän viekkaudella puolisoksensa Eliksen kuninkaan Oenomauksen tyttären Hippodameian ja sai hänen valtakuntansa. Hänen jälkeläisensä harjoittelivat sukurutsautta ja omaistensa murhaa, joten suku joutui kauhean maineen ja kovan kirouksen alaiseksi, kunnes sen pelasti siitä vihdoin Orestes, hankittuansa takaisin sisarensa Ifigeneian, joka oli Tauriissa irstaan Dianan naispappina. Pelopsin suku selviää parhaiten seuraavasta sukutaulusta.

[8] Musa oli laulannon ja soitannon jumalatar, siitä: Runotar ylim.

[9] Nim. Agrippan.

[10] Mars oli Romutuksen ja Remuksen isä ynnä koko Roman kansan kanta-isä, sodan ja tappeluin, maanviljelyksen, paimenten ja tietäjäin jumala. Romassa oli hänellä kuuluisa temppeli, jossa Salilaispapit säilyttivät erästä pyhää, taivaasta pudonnutta kilpeä (aegis). Marskentällä oli hänen uhrialttarinsa. Maalisk. 1 p:nä vietettiin hänen kunniaksensa juhla, jolloin aseisin puetut Marsin papit, laulaen ja tanssien, juhlasaatossa kulkivat läpi kaupungin. Hänen sisarenansa pidettiin Bellonaa, jonka temppelissä (Marskentällä) senaatti päätti triumfeista ja otti vastaan ulkomaalaisia lähettiläitä. Athenassa oli hänellä pyhä kukkula (Areiopagos), jossa istui valtiolaitosta ja hengen-asioita valvova korkein virkakunta.

[11] Meriones oli Idomeneuksen vaunuin-ajaja, eräs Trojan sodan sankareita, kotoisin Kretasta.

[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva), aseellisena syntynyt Jupiterin päästä, alk. loistavan taivaan ja kirkkaan taivassinen jumalatar; sitten viisauden, tieteiden ja taiteiden jumalatar, huilun, kutomisen ja auran keksijätär ja siten maanviljelyksen edistäjätär; kaupunkein ja yhteiskuntalaitosten suojelijatar, sodan ja taistelujen ohjaajatar. Hänen kuvaansa (Palladium), jonka Aeneas, kuten taru kertoo, toi mukanansa Italiaan, säilytettiin Vestan temppelissä. Minervan kunniaksi olivat myös nuot kuuluisat "Quinquatrus"-juhlat, joita vietettiin 5 päivää Maalis- ja 3 päivää Kesäkuulla. Öljypuu ja tarhapöllö olivat hänelle pyhitetyt.

[13] Diomedes, Aetolian kuninkaan Tydeuksen poika (Tydides), Aigoksen kuninkaan Adrastuksen vallanperijä, Arpi-nimisen Italian kaupungin perustaja, eräs Trojan sodan sankareita.

7 Laulu. (Munatius Plankukselle)

[1] Munatius Plankus, Ciceron ja Caesarin hyvä ystävä, oli kovin horjuvainen mielipiteiltänsä, kuului jonkun aikaa Caesarin murhan jälkeen tasavaltalaisiin, meni sitten Antoniuksen ja vihdoin Oktavianuksen puolelle, saavutti hänen suosionsa ja pääsi sensoriksi v. 22 e.Kr. Vihdoin pälkähti hänen päähänsä muuttaa Italiasta pois Kreikkaan asumaan. Estääksensä tätä hänen tuumaansa, näkyy runoilija ryhtyneen tämän laulun tekoon, osoittaaksensa hänelle, ett'ei ihmisen koskaan pidä lähteä "kultaveitsellä hopeata leikkaamaan".

[2] Rhodus, eräs saari Vähän-Asian rannalla, samannimisine kaupunkeinensa, jonka asukkaat olivat kuuluisat kaupastansa ja kaunopuheliaisuudestansa.

[3] Mytilena oli Lesbos-saaren pääkaupunki, tunnettu luonnonihanuudestansa ja kauniista rakennuslaadustansa.

[4] Efesus, eräs Jonian kaupunki, kuuluisa kauniista asemastansa. Siellä oli mainio Dianan temppeli.

[5] Korinthus sijaitsee Peloponnesuksen kannaksella, Korinthuksen ja Saronin lahden välillä, ihanalla paikalla.

[6] Bakkhus, Jupiterin ja Semelen poika, Ariadnen puoliso, viinin, juomingin ja innokasten runoilijainkin jumala. Romassa vietettiin hänen kunniaksensa joka kolmas vuosi, sittemmin tiheämminkin, öisiä irstaita juhlia (Bacchanalia), jotka vihdoin v. 186 e.Kr. peräti kiellettiin.

[7] Theba oli "seitsenporttinen Boeotian kaupunki". Sen linnan perustajaksi sanoo taru foenikialaisen Kadmuksen, jonka tytär, Semele, oli Bakkhuksen äiti. Kuulu Bakkhuksen palveluksesta, Pindaruksen syntymäpaikka.

[8] Vrt. Carm. I, 2.

[9] Delfi, eräs kaupunki Fokis-maakunnassa, Parnassus-vuoren juurella, jossa oli Apollon kuuluisa oraakkeli.

[10] Tempe-laakso on Peneus-joen varrella, Olympos- ja Ossa-vuorten välillä, tunnettu ihanuudestansa.

[11] S.o. Athenaa, johon hän, tarun mukaan, istutti öljypuita.

[12] Juno oli Argoksen suojelijatar, Saturnuksen ja Rhean tytär, Jupiterin sisar ja puoliso, avioliiton suojelijatar.

[13] Argolis-maakunnan pääkaupunki, tunnettu mainioista hevosistansa ja niiden hoidosta.

[14] Mykena, eräs kaupunki Argolis-maakunnassa, sen kuningas oli Agamemnon.

[15] Lakonian pääkaupunki (Sparta), tunnettu la'eistansa ja valtiojärjestyksestänsä.

[16] Larissa, eräs Thessalian kaupunki, jossa Akhilleen isä Peleus oli kuninkaana.

[17] Löytyi eräs rikinsekainen lähde Tibur-kaupungin luona Latiumissa, jossa Tiburin suojelijattaren, tuon ennustelevan Albunean (Sibyllan) luultiin asuvan. Täällä oli hänelle pyhitetty luola, lehto, temppeli ja oraakkeli.

[18] Anio, eräs Tiberin lisäjoki. Vrt. Carm. I, 2.

[19] Tiburnus oli Argoksen kuninkaan Amflarauksen poika, Tiburin perustaja. Hänellä, samoin kuin Sibyllallakin, oli Tiburin läheisyydessä pyhä lehto.

[20] Vrt. Carm. I, 3.

[21] S.o. Plankuksen maatalo Tiburin läheisyydessä.

[22] Teuker oli Salamiksen kuninkaan Telamonin poika, Ajaxin veli. Molemmat veljet olivat isältänsä saaneet luvan lähteä Trojan sotaan ainoastaan sillä ehdolla, että he yhdessä jälleen palaisivat. Kuitenkin palasi Teuker yksinänsä. Silloin vihastui Telamon ja ajoi hänet maanpakoon. Apollon johdolla läksi Teuker sitten hakemaan itsellensä uutta isänmaata ja sai Sidonin kuninkaalta Belukselta sellaiseksi Kyprus-saaren.

[23] Poppeli oli pyhitetty Herkuleelle, jota palveltiin matkustajain suojelijana. Vrt. Carm. I, 3.

[24] S.o. Onnetar.

8 Laulu. (Lydialle)

[1] Lydia oli Horatiuksen entinen lemmittyinen. Tämä oli taas kietonut erään nuorukaisen pauloihinsa, jonka johdosta Horatius tässä ilmaisee paheksumisensa.

[2] S.o. Marskenttää.

[3] Tässä tarkoitetaan ratsastusharjoituksia.

[4] Sudenhampaan tapaisilla piikeillä varustetut.

[5] Nim. uimalla.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Kilpailijat voitelivat itsensä aina ennen kilpailemistansa öljyllä.

[8] S.o. Akhilleen, jonka Thetis, tytön pukuun puettuna, vei Lykomedes-kuninkaan luokse Skyros-saareen, jottei hän ottaisi osaa Trojan sotaan ja saisi siellä surmaansa. Mutta Kalkhas oli ennustanut, ettei Trojaa voitaisi valloittaa ilman Akhillesta. Silloin Odysseus puki itsensä kauppamieheksi, meni Lykomedeen hoviin ja löysi hänet kuninkaan tytärten seurasta sekä houkutteli hänet lähtemään sotaan.

[9] Lykialaiset, joita johtivat Sarpedon ja Glaukus, olivat Trojalaisten liittolaisia.

9 Laulu. (Thaliarkhukselle)

[1] Runo ei näytä tarkoittavan ketään määrättyä henkilöä; nimi "Thaliarkhus" on tekaistu tähän tarpeesen. — Runoilija kehoittaa heittämään kaikki tulevaisuuden huolet selkänsä taakse ja nauttimaan niitä mukavuuksia, joita nykyinen aika tarjoo.

[2] Sorakte, eräs Etrurian vuoria, Tiberin läheisyydessä, pohjaiseen Romasta. Sen huipulla pysyy usein kesälläkin lumi sulamatta; mutta, kummallista kyllä, rinteillä kumpuilee kuumia lähteitä. Koko vuori oli Apollolle pyhitetty ja siellä oli hänellä kuuluisa temppeli. Vuoren juurella oli Feroman, kasvullisuuden ja vapautettuin orjain suojelijattaren, pyhä paikka.

[3] Alk.: "laborantes", työksentelevät, sälytetyt, nuokkuvat.

[4] Alk.: "constiterint", (consisto) perf., seisoa törröittää, jäätyä, jähmettyä.

[5] Alk.: "acuto", terävä, pureva, kova.

[6] Siis jokseenkin hyvää.

[7] Romalaisilla oli tapana miedontaa viiniä vedellä tahi lumella.

[8] Kun viiniä piti säilytettämän kauemman aikaa, pantiin se savi-astiaan (amphora), sen suuhun savitulppa, joka silattiin pi'illä, savella tai kipsillä. Astian kylkeen oli kirjoitettu viinin laji, valmistusvuosi, astian suuruus ja valmistajan nimi. Tästä kaadettiin sitä sitten pienempiin astioihin (diota), joissa tuotiin juotavaksi.

[9] Nim. halveksi (so. sperne).

[10] S.o. nuorena ollessasi.

[11] S.o. Marskenttää, Marsille pyhitettyä kenttää Tiberin varrella, jolla, paitsi kansankokouksia, pidettiin julkisia leikkejä, harjoituksia, huvituksia y.m.

[12] S.o. nuorison vapaita leikkijä seurustelupaikkoja; niitä oli tavall. temppelein ja julkisten rakennusten edustalla.

[13] Alkukielessä: "proditor", subst.; tässä adjekt. käytettynä: "ilmoittava".

10 Laulu. (Merkuriukselle)

[1] Merkurius, Kreikkalaisten Hermes (Έρμής), oli vanha pelasgilainen jumala, tarun mukaan: Jupiterin ja Atlaan tyttären Majan poika (nepos Atlantis), jumalain sanansaattaja, kaupan ja kanssakäynnin, puhetaidon ja voimistelun jumala, lyyryn keksijä, teitten suojelija, vainajain sielujen Manalaan johdattaja. — Tässä laulussa ylistelee runoilija Merkuriuksen suuria ansioita ihmiskuntaa kohtaan.

[2] Siitä nimi: Έρμής λόγιος.

[3] S.o. paikka, jossa taistelu-, voimistelu- y.m. harjoituksia pidettiin. Sen johtajana pidettiin Merkuriusta; siitä nimi: Έρμής αγώνιος.

[4] S.o. ensimmäisten, vanhimpien.

[5] Sentähden: Έρμής διάκτορος.

[6] Siitä nimi: Έρμής μουσικός.

[7] Hän oli sukkeluuden, viekkauden ja varkaudenkin suosija; siitä nimet: Έρμής εριουνιος, δόλιος, κλέπτης.

[8] Nim. kätkeä ("condere jocoso furto").

[9] Tarun mukaan Hermes oli varastanut Apollon härät (toisten mukaan jumalain yhteiset, joita Apollo vaan paimenteli) heti synnyttyänsä; kun sitten Apollo vaati niitä takaisin ja uhkaili rankaista pientä varkahaista, varasti tämä vielä hänen viinensäkin, jonkatähden juuri Apollon täytyi nauraa hänen sukkeluuttansa, vieläpä lahjoitti hänelle Apollo tämän sukkeluutensa palkinnoksi ennustussauvankin.

[10] S.o. Agamemnon ja Menelaus.

[11] Priamus oli Trojan kuningas, Hekuban puoliso. Vrt. Carm. 1, 2 (sukutaulu).

[12] Siitä nimi: Έρμής φυχοτομπός, φυχαγωγός, ταμίας τών φυχών.

[13] S.o. henki- l. haahmulaumaa.

11 Laulu. (Leukonoë'lle)

[1] Runoilija kieltää erästä tarkemmin tuntematonta Leukonoë-nimistä naista tiedustelemasta tulevan ajan tapauksia ja käskee hänen jättämään kaikki huolet sekä nauttimaan hyväksensä sitä, niitä käsillä-oleva aika tarjoaa.

[2] S.o. tähtitiedettä, — Babylon oli nim. itämaisen tähtitieteen ja tähtitaikauden pesäpaikka. Romassa pidettiin itämaalaista ennustustaitoa erittäin suuressa arvossa.

[3] Alkukielessä: "pumicibus", pro: "saxis" vastassa-olevia kallioita j.n.e.

[4] Viini puhdistettiin pienireikäisellä metallisiivilällä, johon pantiin jäätä, jotta viini jäähtyi ja sen maku miedontui.

[5] Alk.: "fugerit", 2 fut., ilmoittaa sitä suurta nopeutta, jolla aika kuluu.

12 Laulu. (Caesar Augustukselle)

[1] Runoilijan tarkoitus on tällä laululla ikuisuuttaa Augustusta sekä hänen sisarensa poikaa Marcellusta, vaikka hän teeskentelee laulavansa jumalista ja muinaisajan sankareista. — Toiset arvelevat runon tehdyksi v. 29 e.Kr., jolloin Augustus voittajana palasi Itämailta; toiset taas v. 24 e.Kr., jolloin hän palasi Hispaniasta ja sai senaatilta rajattoman vallan.

[2] Klio oli historianjumalatar; tässä: Runotar yleensä.

[3] Helikon oli Apollolle ja Runottarille pyhitetty vuori Boeotiassa.

[4] Pindus, Thessalian ja Epeiruksen välinen vuori, eräs Runotarten olinpaikkoja.

[5] Haemus, Thrakian päävuori, samoin kuin edellisetkin, Runottarille pyhitetty. — Muuten olivat Thrakialaiset kuuluisat erinomaisesta runollisuudestansa ja sieltä olivat kotoisin Kreikan vanhimmat laulajat: Orfeus, Linus, Musaeus ja Thamyris.

[6] Orfeus oli Kalliopen ja Apollon t. Oiagruksen poika, Eurydiken puoliso. Orfeuksen sävelien liikuttavaa vaikutusta kuvaa sattuvasti seuraava runonpätkä:

"Voimin sai jumalain pyhä Orfeus ihmiset, metsäinKiertäjät, hylkäämään pois murhan, raa'an elämänsä;Siks' sanotaan: hän tuimat tiikerit, leijonat ohjaa.Amfionkin — sanotaan — joka laittoi Tebelle linnan,Heltymähän kivet sai sävelin kitaransa ja heitäMiellyttäin, mihin tahtoi, vei."

Orfeus muuten vastaa Kreikkalaisten lauluissa täydellisesti meidänVäinämöistä, jonka sävelien vaikutuksesta niinikään:

"Vuoret loukkui, paaet paukkui,Kaikki kalliot tärähti,Kivet laikkui lainehilla,Somerot vesillä souti,Petäjät piti iloa,Kannot hyppi kankahilla."

[7] Hänen (Orfeuksen) äitinsä oli sankarirunouden jumalatar; siitä: ylim. Runotar.

[8] S.o. vahvempia ja kovajuurisempia puita, siis sopiva vertauskuva.

[9] Jupiterin. Ks. Carm I, 2.

[10] Vastakohtana maalle ja merelle.

[11] Oik.: toinen järjestyksessä, "lähes samanlainen".

[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva). Vrt. Carm. I, 6, 7.

[13] Liber oli alkup. muinais-italialainen siittämisen ja istuttamisen jumala, sittemmin sama kuin Bakkhus. Viinipuut ja -köynnökset olivat hänelle pyhitetyt. Vrt. Carm. I, 7.

[14] Diana (Kreikkalaisten Artemis), Jupiterin ja Latonan tytär, Apollon sisar, metsästyksen jumalatar (kuvattu joutsella ja viinellä varustetuksi), neitsetten ja synnyttäjättärien suojelijatar (Lucina), kuun (Luna) ja yöllisten noitavehkeiden ihailijatar. Tauriissa palveltiin häntä raa'oilla ihmisuhreilla (Ifigeneia naispappina); Efesuksessa oli hänellä kuuluisa temppeli, samoin myös Romassa Aventinus-vuorella (Servius Tulliuksen aikana vihitty). Dianan juhlaa vietettiin Elokuun 13 päivänä; tässä juhlassa ylhäiset neitoset toimittivat juhlallisia tansseja hänen kunniaksensa.

[15] Vrt. Carm. I, 2.

[16] S.o. Herkuleesta.

[17] Vrt. Carm. I, 3.

[18] Alkukielessä: "hunc",nim. Kastor; "illum", nim. Pollux.

[19] Nim. Dioskurit s.o. Kastor ja Pollux.

[20] Romulus, Numa Pompilius ja Tarkvinius Superbus, kaikki Roman kuninkaita.

[21] S.o. nuoremman (Uticencis), vanhemman pojanpojan pojan, Caesarin vastustajan, joka Thapsuksen tappelun jälkeen lopetti itsensä Utikassa.

[22] Regulus oli eräs romal. konsuli, joka voitti Punilaiset Eknomus-niemen luona v. 256 e.Kr.

[23] Nämä Skaurukset olivat vanhaa patricisukua. Tässä tarkoitetaan L. Aemilius Skaurusta, joka oli konsulina v. 116 e.Kr. ja tunnettu taitavaksi valtiomieheksi.

[24] L. Aemilius Paulus, mainio romal. sotapäällikkö, kaatui v. 216 e.Kr. tuossa kuuluisassa Kannan tappelussa (Hannibalia vastaan), jossa 70,000 Romalaista kaatui.

[25] S.o. Hannibalin.

[26] Hänen täysi nimensä on K. Fabricius Luscinus.

[27] Muinais-Romalaiset käyttivät pitkää tukkaa ja partaa; vasta v. 300 e.Kr., jolloin ensimmäiset parturit tulivat Siciliasta Romaan, ruvettiin niitä leikkaamaan.

[28] S.o. M. Kurius Dentatus, joka v. 275 e.Kr. voitti Epeiruksen kuninkaan Pyrrhuksen Beneventumin luona.

[29] S.o. M. Kurius Kamillus, diktaattori, Vejin valloittaja (v. 396 e.Kr.), Roman pelastaja Gallialaisten orjuudesta.

[30] Alk.: "aptus lar", "riittävä, ulottuva omaisuus".

[31] S.o. M. Klaudius Marcellus, konsuli ("Roman miekka"), joka voitti Hannibalin Nolan luona v. 215 e.Kr. ja valloitti Syrakusan v. 212 e.Kr.; tarkoittaa tässä nähtävästi myöskin nuorempaa Marcellusta, Augustuksen sisarenpoikaa.

[32] Runoilija tarkoittaa luultavasti erästä pyrstötähteä, joka näkyi Romassa heti Caesarin murhan jälkeen ja jossa kansa kuvitteli nähneensä jumaloitun Caesarin.

[33] Vrt. Carm. I, 2.

[34] Alk. gent. objectivus.

[35] Ajatus on: Hallitkoon Jupiter taivaassa ja Caesar (Augustus) maailmassa.

[36] Alk.: "Latio" s.o. "Imperio Romano".

[37] Vrt. Carm. I, 2.

[38] Kansakunta Itä-Aasiassa, kuuluisa silkkikankaistansa.

[39] Vrt. Carm. I, 3. Jumalain asunpaikka.

[40] Romalaiset luulivat salaman iskevän ainoastaan sellaisiin paikkoihin, jotka murhalla ja veren vuodatuksella olivat saastutetut. Pappien (fratres arvales) toimena oli pyhittää jälleen tällaiset saastaiset paikat.

13 Laulu. (Lydialle)

[1] Lydia oli Horatiuksen entinen lemmittyinen. Sentähden runoilija koettaa tässä nostaa eripuraisuutta hänen ja hänen toisen lemmittynsä Telefuksen välille ja tulla itse jälleen Lydian suosioon. Lopuksi ylistää hän onnellisiksi niitä, jotka ovat toisillensa uskollisia aina kuolemaan saakka.

[2] Alk.: "bile" = "bili".

[3] Nim. rakkaudesta.

[4] Nim. Telefuksen ja sinun välillä.

[5] S.o. Telefus.

[6] Alkukielessä: "speres perpetuum", lisäksi ajateltava: "eum futurum esse".

[7] S.o. Jumalain juomaa. — Runoilijat kuvaavat nektarin kymmenen kertaa makeammaksi kuin hunajan, ja kun suutelon sanotaan olevan viides osa nektaria, niin täytyy sen olla kahdesti niin makean kuin hunajan.

[8] Nim. rakkauden.

14 Laulu. (Valtiolle)

[1] Horatius vertaa Roman valtion rappeutuneesen laivaan ja kieltää sitä enää sisällisiin rauhattomuuksiin ryhtymästä, koska niiden johdosta pian voisi tulla valtiolle perikato. Koko tämä laulu on nähtävästi mukailua siitä puheesta, jonka Maecenas piti senaatissa v. 29 e.Kr., jolloin Oktavianus oli tahtovanansa luopua hallituksesta.

[2] Alk.: "gemant", konj. riippuu sanoista "vides ut".

[3] Pontus, eräs Vähän-Aasian maakunta, oli vanhaan aikaan kuuluisa laivanrakennusaineksistansa.

[4] Nim. kun oli sota triumvirejä vastaan.

[5] Kun nim. eräs uusi sota oli puhkeamaisillansa.

[6] Nim. marmorista, marmorivuorista.

[7] Tämä saariryhmä on niemekkeittensä ja salakariensa vuoksi laivakululle erittäin vaarallinen.

15 Laulu. (Nereuksen ennustus Trojan häviöstä)

[1] Toisten mukaan on tämä laulu mukailua erään kreikkalaisen runoilijan Bakkhylideen (Keoksesta, noin 460 e.Kr.) Trojan hävitystä käsittelevästä runosta; toiset taas arvelevat Horatiuksen tässä kuvailevan niitä yleisiä onnettomuuksia, jotka olivat seurauksina Antoniuksen ja Kleopatran keskinäisistä rakkaussuhteista.

[2] S.o. Paris, Trojan kuninkaan Priamuksen poika, joka vierasmatkoillansa ryösti Spartan kuninkaan Menelauksen puolison Helenan. Tämän tapauksen johdosta sitten syntyi tuo kuuluisa Trojan sota (1190-1180 e.Kr.), jossa Troja perinpohjin hävitettiin.

[3] S.o. Trojan laivoilla. — Trojan läheisyydessä oli nim. eräs Ida-niminen vuori, jonka mukaan Trojaa usein nimitetään.

[4] Nim. Trojaa kohden.

[5] Vrt. Carm. I, 3.

[6] Νηρευς oli Pontuksen ja Gajan poika, Okeanuksen tyttären Doriksen puoliso, merenneitojen (Nereidien, 15 luvultansa) isä, merenjumala, joka kolmikärjellänsä mylleröitsi meret pohjia myöden, sekä tyyvensi jälleen, sulkemalla tuulet muutamaan luolaan. — Herkules-tarussa esiytyy hän ennusjumalana. Kun Herkules tuli Eridanos-joelle, ilmasivat Zeuksen ja Themiksen nymfit hänelle Nereuksen olopaikan; sinne meni Herkules ja vangitsi Nereuksen tämän maatessa, eikä päästänyt vapaaksi, ennenkuin tämä neuvoi hänelle Hesperidien puutarhan.

[7] Alkukielessä: "Mala avi", onnettomuutta-ennustavan linnun seuratessa sinua s.o. pahalla enteellä.

[8] S.o. luvattoman yhtymisesi.

[9] Dardanus oli Jupiterin ja Elektran poika Arkadiasta, Trojan kuningasten kanta-isä. Vrt. Carm. I, 2.

[10] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[11] Kilpi (aegis) kuului alkuaan Jupiterille, sittemmin myöskin Pallas Athenelle; tähän oli Medusan pää kuvattu.

[12] Vrt. Carm. I, 2.

[13] Gnosus oli vanha Kretan kaupunki, Minon valta-asema, kuuluisa Labyrintistansa (Carm. I, 3); siitä: ylim. koko Kretan saari, jossa kasvoi mainion kovia ruokoja, joita käytettiin keihään varsiksi.

[14] Lokriksen kuninkaan Oileuksen poika, eräs Trojan sodan sankareita.

[15] S.o. Ulixesta (Odysseusta), Ithakan kuningasta.

[16] Pylos-nimisiä kaupunkeja oli kaksi: toinen Messeniassa, jossa Neleus asui ja toinen Eliksessä, jossa Nestor asui.

[17] Nestor oli Neleuksen poika, Pyloksen kuningas, viisaudeltansa, puheliaisuudeltansa ja korkealta iältänsä kuuluisa.

[18] Salamis on saari, samannimisille pääkaupunkeinensa, vastapäätä Athenaa. Siellä hallitsi Telamon, jonka poika Teuker rakensi myös Salamis-nimisen kaupungin Kyprus-saareen. Vrt. Carm. 1, 7.

[19] Ajaxin veli. Vrt. Carm. I, 7.

[20] Sthenelus oli Kapaneuksen poika, Diomedeen vaunuin-ajaja.

[21] Meriones oli eräs Idomeuksen ystävä.

[22] S.o. Tydeuksen poika, Diomedes.

[23] Alk.: "tuae" (sc. uxori), substantiivisesti, "lemmityllesi".

[24] Alkukielessä: "iracunda classis Achillei", Akhilleen vihastunut laivasto s.o. vihastuneen Akhilleen laivasto.

[25] S.o. Trojan naisille.

[26] S.o. kreikkalainen.

[27] S.o. Trojan. Tämä oli Troas-nimisen Vähän-Asian maakunnan, Priamuksen valtakunnan pääkaupunki. Vrt. Carm. S.

16 Laulu. (Ystävättärelle)

[1] Tämä runo on kirjoitettu eräälle tarkemmin tuntemattomalle Horatiuksen ystävättärelle, jota hän ennemmin jollakin herjausrunolla oli loukannut. Tässä runoilija katuu sitä tekoansa ja pyytää päästäksensä hänen entiseen suosioonsa jälleen.

[2] Nim. tehdä (alkukielessä: "ponere").

[3] Vrt. Carm. I, 3.

[4] S.o. Kybelen, erään frygialaisen jumalattaren nimi, johdettu hänelle pyhitetystä Dindymus-vuoresta, joka on Frygian ja Galatian rajalla. Sittemmin (Sibyllan kirjain mukaan v. 204 e.Kr.) palveltiin häntä Romassakin nimellä Ops l. Magna-Mater. Romassa oli hänellä oma temppelinsä. Megalesia-juhla vietettiin leikeillä ja tansseilla hänen kunniaksensa. Vrt. Carm. I, 18.

[5] S.o. Apollo, joka peri tämän nimen Delfin ja sen seudun vanhasta nimestä, koska hänellä siellä oli mainio oraakkeli. Vrt. Carm. I, 2.

[6] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[7] S.o. Kybelen papit, jotka viettivät jumalanpalvelustansa soitoilla ja hurjilla hypyillä.

[8] Norikum oli Donaun ja Alppein välinen maakunta, kuuluisa teräksestänsä, josta vanhan ajan paraat miekat tehtiin.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] Josta hän loi ihmisiä. Taru on muuten lähemmin tuntematon.

[11] Thyestes oli Pelopsin ja Hippodamejan poika, joka, tarun mukaan, veljensä Atrouksen toimesta tietämättänsä oli syönyt oman surmatun poikansa jäseniä. Vrt. Carm. I, 6.

[12] Nim. hävitettyjen kaupunkien.

17. Laulu. (Tyndarikselle)

[1] Horatius kehoittaa erästä Tyndaris-nimistä, tarkemmin tuntematonta ystävätärtänsä tulemaan luoksensa viettämään kesän suloutta hänen maatilallansa Sabinilaisten maassa.

[2] Eräs karjanhoidon y.m. jumala. Hänen kunniaksensa vietettiin vuosittain (Helmikuulla) "Luperkalia"- juhla. Palatinus-vuorella oli hänen pyhitetty luolansa. Hänen puolisonsa oli Fauna, joka niinikään usein vaihetettiin Opsiin, Kybeleen ja Bona-Deaan. Vrt. Carm. I, 4.

[3] S.o. eräs vuori Sabinilaisten maassa, lähellä Horatiuksen maataloa.

[4] S.o. eräs Zeus- ja Pan-jumalille pyhitetty vuori Arkadiassa.

[5] S.o. pukin.

[6] S.o. vuohet.

[7] S.o. salaisilla l. yksinäisillä paikoilla kasvavia.

[8] Sudet olivat Marsille pyhitetyt, koska nim. eräs naarassusi oli imettänyt tämän poikia, Romulusta ja Remusta, Tiberin ruohistossa, kunnes Faustulus löysi ja korjasi heidät. Vrt. Carm. I, 2.

[9] Ustika on pieni kukkula Sabinilaisten maassa.

[10] Alkukielessä: "cornu", abl. separativus.

[11] S.o. Koirantähti = Sirius.

[12] Teialainen,tark. Anakreonia, joka oli tunnettu lempilauluistansa. Hän oli syntyisin Teos-nimisestä Jonian kaupungista.

[13] Ikaruksen ja Periboean tytär, Odysseuksen puoliso, Telemakhuksen äiti. Vrt. Carm. I, 6.

[14] Kirke oli Helioksen tytär, Aeeteen sisar, mainio loihtutaidoltansa; pakeni Kolkhiksesta ja asettui Kirkejin kaupungin luo asumaan.

[15] Nim. Odysseuksesta.

[16] Lesbolainen viini oli kuuluisaa miedon makunsa vuoksi. Vrt. Carm. III, 19.

[17] Bakkhuksen liikanimi. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[18] Nim. Kyruksen.

[19] S.o. orja. — Horatiuksen aikakaudella käytettiin nim. "Kyrus"-sanaa orjista ja vapautetuista hyvin yleiseen.

[20] S.o. sinuun.

[21] S.o. sellaista tekoa ansaitsemattomat.

18 Laulu. (P. Kvintilius Varukselle)

[1] Horatius kehoittaa P. Kvintilius Varusta istuttamaan etupäässä viinipuita, koska niiden mehu on tehokasta poistamaan huolet ja murheet, mutta samalla muistuttaa häntä kuitenkin siitä, että kohtuutta on noudatettava kaikessa viinin nautinnossa.

[2] Tibur, eräs vanha Latiumin kaupunki. Vrt. Carm. I, 7.

[3] Erään vanhan tarun mukaan perustivat tuon kuulun ennustajan, Argoksen kuninkaan Amfiarauksen, joka retkellä "Seitsemän Thebaa vastaan" suistui surman suuhun, pojat: Katilus, Koras ja Tiburtus Sikanilaisten maahan erään kaupungin, jota kutsuttiin Tiburtum l. Tibur. Siis "moenia Catili" sama kuin Tibur.

[4] Nim. kuin juomalla viiniä. Vrt. Carm. III, 16.

[5] Vrt. Carm. I, 1. 7, 12.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Vrt. Carm. I, 12.

[8] Kentaurit olivat eräs raaka ratsukansa, asuskeleva Thessalian vuorimailla (Pelion-vuoren tienoilla). Taru kertoo heidän olleen Ixionin ja Junon jälkeläisiä, ylipuoleltansa ihmisen, alipuoleltansa hevosen kaltaisia.

[9] Lapithit olivat eräs raaka vuorikansa Thessaliassa, Olympos- ja Pelion-vuorien tienoilla.

[10] Tarun mukaan eräs kuulu Kentauri, Eurution (Kentaurien kuningas?) kutsuttiin Lapithien kuninkaan Pirithouksen ja Hippodamian häihin. Liiallisesta viininjuonnista tulistui Eurution ja tahtoi itsellensä riistää Pirithouksen morsiamen. Silloin sulhon ystävä Theseus surmasi hänet. Tästä syntyi sota Kentaurien ja Lapithien kesken. Vrt. Hom. Odyss. ´Oivoς και Κένταυρον, άγακλυτον Ευρυτίωνα, όασ επί μεγάρω μεγαϑυμου Πειριϑόοιο, ες Λαπίϑας ελϑονϑ', ό δ´ επί φρένας όασεν οΐνω μαινουενος κακ´ ερεξε δoμov κατα Πειριϑόοιο etc.

[11] Sithonilaiset olivat eräs kansakunta Thrakiassa, saanut nimensä Neptunuksen ja Ossan pojasta (Sithon), joka oli kuninkaana Thrakian Khersonesuksessa. Muuten olivat ylimalkaan Thrakialaiset kuulut viininjuonnistansa ja usein sentähden syntyneistä keskinäisistä kahakoistansa. Vrt. Carm. 1, 27: "natis in usum laetitae scyphis pugnare Thracum est."

[12] Alkukielessä: "non levis", litotes, kova, ankara.

[13] S.o. Bakkhuksen nimitys, tulee sanasta "euhoe", jota Bakkhus-juhlia viettävät käyttivät huudahduksissansa. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[14] Bakkhuksen nimitys, tulee siitä vaatteuksesta (Βασσαρα), jota käytettiin Bakkhus-juhlissa l. Orgioissa.

[15] Tarkoittaa niitä, varsinkin viiniköynnöksen ja muratin lehdillä peitettyjä salaisuuksia, joita ainoastaan Bakkhus-juhlissa ilmaistiin.

[16] S.o. Kybelen (Rhean) palvelukseen kuuluvalla torvella, jota sittemmin oli ruvettu Bakkhus-juhlissakin käyttämään. Kybelellä oli pyhitetty Berekyntus-vuori Frygiassa. Vrt. Carm. I, 16.

[17] Näitä rämistettiin Orgioissa l. Bakkhus-juhlissa.

19 Laulu. (Glykeralle)

[1] Horatius näyttää silmittömästi rakastuneen erääsen naiseen, jolle hän tekaisee oikein lempeä-käsittävän nimenkin kreikkalaisesta sanasta γλυκερός, makea, suloinen, rakas; koettaa sitten edistää aikeitansa uhraamalla lemmen suosijattarelle Venukselle. — Laulu näyttää tehdyn joko v. 25 tahi 24 e.Kr.

[2] S.o. Venus. Vrt. Carm. I, 2.

[3] S.o. Bakkhus. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[4] Tässä personoittuna (Licentia, Ύβρις), Venuksen seuralaisena.

[5] Paros on eräs Kykladein saaria, kuulu marmorista.

[6] Vrt. Carm. I, 1, 2.

[7] Pohjoiset paimentolais-kansat Europassa ja Asiassa, Mustastamerestä itäänpäin.

Back to Index Next