[273] Oppiva Upsalan OpistossaPehr Reinhold von Törneoli syntynyt Poason hovissa, Heinolan pitäjässä Savossa s. 16:nä p. Touko-kuussa vuonna 1803. Hänen isänsä oli muinonen Savon Jalkaväin-Rykmentin MajoriJohan Reinholdt von Törne, ja hänen äitinsäHedvig Sophia von Essen. Jos luettaisiin hänen vanhojansa (hans anor) niin hään isänsä puolesta oli suvussa sen kuuluisan Suomalaisen sankarinCarl Armfeltinkanssa, joka ikusti ihtensä (förewigade sig) Kyron tappeluksessa, ja joka oli hänen isän-äitin-isä.
Törnen nuorra ollessa kuoli häneltä vanhemmat, josta hänen täytyi ite pitää huolta ihestään. Hään tuli v. 1821 Upsalan Akademiaan tietomuksia harjoittaaksensa, ja tässä juurtuvat hänessä ne taivut (de anlag) jotka oisivat aikoa myöten soattaneet hänestä miehen, johon ei ollut moni verrattava. Mutta ehkä hään ei ennettänä siihen lailliseen ikään, niin hään oli kuitenkin elänyt kyllä, että rakkautensa tautta totuuteen ja hyvyyteen, tulla meiltä mainituksi ja kaivatuksi. Kesällä vuonna 1825 keäntyi hään keuhko-tautiin, josta hään peäsi Tukhulmissa s. 12:nä p. Tammikuussa v. 1827. Häntä kannettiin ystäviltänsä Johannin kirkolle, jossa lepo-kammio oli hänellen asetettu, ja johon häntä pantiin s. 15:nä p. samassa kuussa 24:nellä vuuellansa. Suomen-niemi, jokainen nuorukainen joll on syvämmen-lämpeyttä ja isämmaan-rakkautta, ja jota näin ennen aikanansa lasketetaan hautaan, on yksi toivo joka katoa, yksi nuori tähti joka sammuu sinun taivaallais — Ole murheessais ja istuta yksi kaipo-kukkainen hänen muistiksensa!
[274]Sanan-vaihetus, Ordbyte, (anagramma).
[275] Nämät olivatSmyrna, Kolophon, Chios, Argos, Athén, Rhodos ja Salamis.
[276]Voitto-runo, segersång, hjeltedikt, epos.
[277]Suojatar, skyddarinna, Patronessa.
[278]Emoinen t. Jumalatar, Gudinna. Vanhanaikuisia vaimoja, joita vanhat pitivät Jumaloinaan.
[279]Iliadi, kuhutaan sitä kirjoa, jossa Homerus lausuupiIlionkaupunkin kymmenvuotisesta piirittämisestä, ja hänen viimeisestä hävittämisestä.
[280]RapsodiaeliKokous. Homeruksen laulut ovat jaetut vissiin kokouksiin; joissa kussakin puhutaan erinomaisia merkillisiä tapauksia. Iliadissa niin hyvin kuin Odysseassakin löytyypi 24 tällaisia erinnäisiäversyn-kootuksia, joista kukiin sisällänsä pitää nuon viiesta saasta — aina yheksään sataan värsyyn.
[281]EpisodieliPoikennos, on Greekan kielestä sepitetty sana, jolla ymmärretään sellaista puhetta, joka ej o piäasiaan puuttuva, mutta ainoastans siihen kuuluva niin kuin yks erinäinen, hänestä kyllä lähtevä, vaan itekseen kuitenkin luettava, pakina; jokapa näin erilläns, on piä-asiaan sovitettava, koska se jolla kulla tavalla on hänestä puhuva. Niin ovat tässäkin, Hektorin ja hänen vaimonsa keskinäiset lausumiset, ei suinkaan sotaan koskevia, vaan omaan elämänkeinoon, kuitenkin heitä siihen liitetään, koska ne ovat soasta mainihtevia.
[282]Mittaaminen, metrisk indelning;mittamus, Metrik, läran om meter;mittaus, meter.
[283]Karaistus, rytm;
[284] E.m.hyvyys, pataan, näissä onintoensimmäisessä polvessa, muttapainotoisessa.Painonsais ottoo heistä pois, ja heitä ymmärretään kuitenkin; vaan josintootetaan, niin heitä ei ymmärek ykskään.
[285]Into, en kort, skarp accent, (acutus).
[286]Paino, en lång accent utan aspiration, (gravis).
[287]Kuus-niveliset värsyt, hexametrar, kuhutaan ne värsyt, kussa löytyy kuus niveltä. Yksniveli, wersled, takt (pes), kuhutaan ne erinnäiset meärätyt osat värsyssä. Kussakin nivelessä löytyy taas vissiäpolvia, noter (i takten), stafwelser (i ordet), jotka ovat yksinäisiä puheen tahi soiton eäniä.
[288]Leikkaus, cäsur, taktstreck, wersafmätning.
[289] Kuitenkin olemme myö koitteeksi leikanna yhen värsyn sanoin-jakaamisella, nimittäin:
Vaan lie heit | kehoitta- | -neet ja yl- | -lyttänyt |omahat mielet.
[290] Dactylus, kuhutaan yksi kolm-polvinen niveli, kussa ensimäinen polvi on pitkä, vaan toiset molemmat lyhyvet, e.m. juoksulla, syömäri.
[291] Spondeus, kuhutan yksi kaks-polvinen niveli, kussa molemmat polvet ovat pitkät, e. m. moahaan, juoksoo.
[292]Lovistan, skandera, efter metrikens reglor prononcera.
[293] Koiton vuoksi olemme heittänyt 4spondeustayhessä värsyssä: e.m.
Pùhuttu | Hektor | maasta | rauta | làkinsa | òtti.
[294]Anapaestos, kuhutaan yks kolm-polvinen niveli, kussa ne molemmat ensimmäiset polvet ovat lyhyvet, ja se viimeinen pitkä, e.m. kuninkaan, kirjuttaa.
[295] Ainoastaan 493 versyssä löytyy neljä näin katkaistuita sanoja, vaan hyö ovat kielessämme jo kaikki tavalliset. — Koska Suomen kielessä ei pietäkpainosta, niin suurta lukua kuininnosta, sillä se tapahtuu ussein että samat polvet, toisinaan painetaan, toisinaan puhutaan painamatak, niin kuin myös vanhimmissakin Runoissa ussein lyhyviä pitkistetään, ussein taas pitkiä lyhenetään, niin on meijänkin toisinaan täytynyt asettaa pitkiä polvia lyhyvien paikoillen, niin kuin tässäkin, kussasyntyneet ja syntynytovat yhtä muka lovistettavat.
[296] Homeruksen Ruohtalaiset kiäntäjät, ovat Ruotiksi toimittaneet tämän sanan, puheella:hjelmbuskwinkande(Tranér ja Ingelgrén), tahi:med fladdrande buske på hjelmen(Wallenberg).
[297]Pyrrhichius, merkihtee yhtä kakspolvista niveltä, kussa molemmat polvet ovat lyhyvet.
[298] Se on varsin mahotoin että meijän kielellä käsittää muihen vierain kansoin Runomuksia ja Opin-keinoja, ellei me vähä taivutak meijän kieltämme heijän mukaan tahi helpoitak ne meijän vanhat piirokset. Niin ovat myös Ruohtalaisten ja muihenkin kansoin täytynyt tehä.
[299]Runomus, poesi, skaldekonst.
[300]Vanhat kansalliset laulamukset, gamla folk-melodier.
[301]Soittamus, musik.Kansallinen soittamus, national-musik.
[302]Pliniussanoo Hyperboræiloista:Apollinen praecipue colunt; jaSaxo Grammaticus, nimittää meistä:incantationum studiis incumbunt; joka toistaa että meijän vanhaRunomusoli jo silloin muuttunutLoihtumiseksi.
[303]Puhe, merk. tässä kohassapuhumus,lukemus, prosa.
[304]Puhkaus, uttryck.
[305]Sointu, ackord.Sointua, ackordera, stämma tillsammam.
[306]Viulu, fiol. Ikään kuin hyö ovat hyljänneet heijän kantelettansa, niin ovat myös hyljänneet heijän vanhoja kauniita runojansa, ja lauleloovat nyt ruokottomia ja hävittömiä lorpotuksia, kuissa ei löyvyk kielessä eikä laulussa miitän kunnollisuutta.
[307]Soitikas, t. soittelo, Musikaliskt instrument.
[308] Se on piiroksestaan melkeen yhen-näköinen kuinDávidin harppu, jota luetaan yheksi niistä vanhimmista soitteloista joita tunnemme.
[309] Yksi yksinkertaisempi soitikas on tuskin aateltava. Ei naulattu eikä liimattu, vaan yksi koppa koverrettu puusta, johon pohja tuohella kuvotaan kiini. Ne vaskiset kielet näyttää olevan myöhäisemmän ajan (lueSwensk Litter. Tidn. 1817, p. 340). Kuitenkin se on niin soma-eäninen, ettei parempia eikä syvämpiä sointuja soahak mistään, se on ainoastaan siinä puuttuvainen, ettei se annak muuta kuin 5 eäntä kaikkiaan. Se joka tässä nähään kuvailtu, sen ostin minä talon-mieheltäTuomas TeitiseltäTaipalen kylässä Juvalla, joka oli ite sitä tehnyt. Enkä minä saata sitä kovan kalliiksi sanoa, sillä se tahtoi tuostakuus markkoo(4 kill. riksel.). Tään-näköiset ovat kaikki ne kantelet jotka minä olen Savossa nähnyt, ilman niitä jotka ovat moninkieliset, ja joita ainoastaan herroissa tavataan. Savossa löytyy harva kylä kussa ei ouk kantele talossa. Turunmaassa, Uuvellamaalla ja Hämeessä eivät eneä tunnek hänen nimensäkkään.
[310] LueSwensk Litter. Tidn. l.c.
[311]Ala-uloinen, melankolisk,
[312]Lauhkia-eäni, moll-ton.
[313] Ainoastaan kahet olen minä näistä kuulut laulettavia, nimittäin N:o 2 ja 3. Siihen ensimmäiseen soitoon laulettiin: Jotuleni kotiin, etc; ja siihen toiseen:Kulu päivä kuusikolle, etc; (lueSchröterin Finnische Runen, p. 90. n. 5, 6).
[314]Meärätöin eäni, partikulieradt ljud.
[315] Meillä löytyy kahellaiset paimenen sarvet, yks on tehtyPukin-sarvestailman pulikata, (utan propp) ja toinen onLehmän-sarvesta, jossa on ylä-peässä puusta tehty pulikka. Kumpaisessa on 5 reikee tahi lävee, eivätkä anna usempoa eäntää, jos tuskin 5 kaikkiaan, eikä nekään ouk aina yhteläiset, tahi meärätyt. Samaten ei löyvyk meijän vanhemmissa kanteleissamme muta kuin 5 kieltä kaikkiaan, ja 5 eänteä. Ne ovat tehyt varsin sarvein mukaan, joka osoitta että hyökin ovat aivan vanhat. Sen eistä mitä soitetaan sarvella pullittamisella, sitä soitetaan Kantelella sormittamisella; jakoska kumpaisetovat ainoastaan viiskielelliset (pentachordos) niin ovat myöskin kaikki nämät laulut ainoastaan viis-eäniset.
[316]Karjan-kaitsia, herde, boskaps-idkare.
[317] Merkillinen on, että muutamat Schveitziläisten (e.m. heijän Kuh-Ränzen) ja Tyrollilaisten vanhoista laulamuksista jotka ovat tulleet meijän tietyviksi, ovat melkeen yhtäläiset luonnostaan, kuin meijän paimenen-soitot.
[318] Sen ensimmäisen näistä, kirjutin minä tässä Tukhulmissa, Oululalaisilta merimiehiltä. Ja muistan kuullein samanlaisen soiton Norjan Suomalaisissa (på Norrska finskogarna).
[319] Yksi meijän tolpparista, vanhaHanno LaitinenSyvänmaan-Hännilästä, jota piettiin isona tietäjänä, soitteli heitä kantelellansa. Häneltä ja kirkkomäin tyttölöiltä olen minä saannut viiettä kymmäntä tällaisia vanhoja soittoja, osittain paimenen loilotuksia, osittain muita vanhoja laulamuksia. Erinomattain saan minä tästä kostellaLiisaa Puraista, Anna Kaisa Leinoista, Maija ja Anna Liisaa Kiukasta, ynnä heijän veljensäAato Kiukasta, joka niin ikään soitti heitä kantelellansa. Siitten ovat HerratDráke ja Barkenbómtässä Tukhulmissa heitä leviten kahtona ja oikoina, sitä myöten kuin minun renki-poikaTahvo-Immoinen(niinikkään Juvalta kotoisin) lauleli heitä, heijän kuulla.
[320] Tästä tuloo että nämät laulut näyttäiksen monellen ehkä yksin-mukaisiksi (enformiga); niin kuin moni ehkä kahtoopi heijän soittamusta yhtä-eänelliseksi (monotonisk).
[321] Merkillinen on, että kaikki meijän vanhemmat laulut olivat runot, ja ettäruno ja lauluon vielä nytkin usein merkihtevä yhtä. Sanaraunen, runen t. rynenmerkihtee Saksan kilellä yhtä puoskaroittamista, tahi yhtä sellaista sanoin-sopottamista, jota Egyptin muinoiset papit, Persan tietäjät, ja Gymnosophistat Indiassa ennen ruukkaisivat heijän rukouksissansa ja kahtouksissansa. (Zedlerin Universal-Lexicon, T. XXX. p. 1133. T. XXXII, p. 1821).
[322]Viis-neljäinen niveli, t. viis-polvinen niveli, fem fjerdedels, fem-noters-takt.
[323]Vaihos, repris, stroph, ombyte af takt (i musiken).
[324]Vaihtaus, variation;vaihtama, varietet.
[325]Sana, vers, stroph, ombyte af rad (i poesien).
[326] Samalla tavalla tavataan sanoissakin useemmittain ainoastaankaksi sanaakussakin värsyssä. Mainittava on myös, että kuin kahet sanat eli värsyt (jotka aina ikään kuin seuraavat yhessä) lovistetaan yhteen, niin synnyttäävätkuusnivelöksen(en hexameter).
[327] Nimittäin sillä tavalla, että kukiin kieli kahesti koputetaan; niin kuin olemme soitto-lehessämme osattanut.
[328] Kolmet näistä tavallisista Runon vaihtauksista luetaan RühsinFinland och dess inwånare, viimeisessä osassa, soitto-lehessä (å musik-bilagan). Se joka tavataan v. Schröterin kirjassa, kuhuttuFinnische Runen, ei ouk kansallinen.
[329] SparrmaninResa i Afrika.
[330]Soitto-johtaus, musikalisk skala.
[331]Viserrös, drill.
[332]Heläjäminen, rulad, passage.
[333] Suomalaiset nimittäävät useen Lehmiänsä sillä päivällä jollon syntyyvät; niin e.m. (viikauven-päivistä)Moatik', Tiistik', Kestik', Torstik', Perjaka, Lauker'; Sunter'(nimi-päivistä)Aner', Petrik', Tuomik', Ristik'm.m. (juhla-pävistä)Peästik', Heluna, Juhlik', j.n.e.
[334]Muksa, merkihtee Tyttöä Norjan Suomalaisissa.
[335] Äitiä kuhutaanmunnaksi, Norjan Suomalaisissa.
[336]Mutti, on yks hutun (puuro) laji, joka keitetään Ruotin ja Norjan Suomalaisissa. Lue Swensk. Litter. Tidn. 1817. p. 800.
[337] Tämä soma soitto jotama muinon kuulin Moision ja Ilamäin tyttöin soittavan sarvillansa, sanottiin olevan niistä vanhemmista paimenen soitoista Juvalla. Mutta koska ainoastaan ensimmäinen vaihos on minusta paimensoittoihin mukainen, niin olen minä heistä ikään kuin eroittanut hänet, ja kirjuttanut sille sota-sanoja, koska muka ne ensimmäiset nivelet käyvät niin ramakasti ja urhollisesti, kunnekka raukenoovat niissä viimeisissä aivan laukeeksi.
[338] Minä en ole kuullut eläissäin muita kuin kaks suomalaista Juoma-laulua; yksi oli Ruotista käätty ja alko:Jos sull' on yksi ystävä niin juo, ole ystävyyteis pysyvä ja juo!toinen oli yks runo, vaan vasta näitä aikuisia, joka alkoi:Viinast' on valitus-virsi, runo ruoka kultaisesta(Pieniä Runoja I, osassa) joka siitten on tullut lisätyksi ja kerroitetuksi. (Turun Viikko Sanomat, v. 1826).
[339] Henkellinen rakkaus suljetaan siinä luonnollisessa, ikään kuin henki ruumiissa, kuitenkin heitä hyvin eroitetaan, sillä se luonnollinen ei ouk henkellinen.
[340] Lauletan sillä tavalla kuin Ruohtalaisten laulu;Här är ock en fyllehund! Mina bröder — Lambo.
[341] Lauletaan kuin:Hjertat mig klämmer, Sorligt jag stämmer.
[342]Tapaillemus, Imitation.Kirjuttamus, Epistel.
[343] Lauletaan kuin:Gubbarne satt sig att dricka.
[344] Lauletaan kuin:Så lunka wi så småningom.
[345] Mitä tässä sanotaan Papista ja muista virka-miehistä, niin se on sanottu heistä leikin-vuoksi, heijän muka juominkissa; — ymmärtänöönhän hyö leikki-puhetta! —Tolho, stoft.
[346] Nimittäin, punsi-maljaiseen.
[347] Nossis oli yksi kuuluisa Runotar (Sångmö) Greekalaisissa. (Lue: Otava II Osaa, p. 162. m.) —Simo, t. mesi, håning, nektar.
[348]Elämys, Biografi, lefwernesbeskrifning.
[349]Hyvistyminen, förädling, moralisk förbättring.
[350]Halventaa, förringa, förakta.
[351] Tämä kuuluu kyllä ouvollen; vaan niin se kuitenkin tapahtuu. Seneistä, työ jotka tietten hyvyyttä ihmisillen, elkeeten ajatella jotta hyö (aina) kostaavat teitä! Jos työ sitä luuletten, tahi, jos toimitatten hyvyyttänne (ainoastaan) että tulla jollakulla paremmalla palkatuiksi; niin työ, jotka tahoitten muita sillä hyvä-syvämmellänne pettää, tuletten ite petetyiksi. Sillä hyvyyven palkinto onomassa tunnossamme, vaan ei toisten puheissa eikä muihen arvoksissa. Sen eistä ei sanotak ilman syytä, meijänuhravan ihtiämmeihmisillen; sillä kuin haemme heijän parasta, niin kavotamme usein omaamme. Tästä tuloo, että ne parraammat, kunnollisemmat ja kunniallisimmat miehet usein ovat vähässä varassa, sillä hyö kahtoovat sitä ouvoksi ettei käyttää rahansa hyviin harjoittamuksiin, tahi ettei auta lähimmäistänsä, hänen hätässänsä. Hyö pitäävät tavaransa ainoastaan yhtenä välikappaleena (såsom ett medel) että sillä vaikuttaa moailmassa hyvyyttä, eivätkä seneistä heitä pitele eikä kiinitä, vaan mänettäävät, koska hyö taitaavat heillä muita hyötyttää. Sitävastoin ne toas, jotka kaikissa ensin kahtoovat omaan kukkaroon, hyö eivät suinkaan toimitak hyvyyttä muillen, ja jos jollon-kullon jotakin toimittaisivat, niin hyö sillä kuitenkin tarkoittaavatomoo voittoansa, tahi teköövät sitä ainoastaanulkokullaisuuteksensa. Hyö pitäävät rahansa isoinna peätarkoittamuksena, johon hyö pyrkiivät ajatuksillansa, ja jonka käsittämisessä hyö ovat hyvät kaikkia muuta altiiksi antamaan (uppoffra). Tästä myöskin tuloo, että ne saijimmat ja saastaisimmat ihmiset, aina usein ovat varakkaammat ja rikkahimmat; tahi toisinpäin sanottu, että ne rikkaat ja varakkaat aina useemmittain ovat ahnaat ja itarat. Kuin kuulet seneistä ketään mainittavaksi mainion rikkaaksi, niin elä aina ajattele hänen rahojaan, vaan muistappas myös niitä monta, jotka ehkä hänen rikkautensa tautta ovat tulleet köyhytetyiksi ja vaivatetuiksi, ja kiitä ihtiäis ettet sinä ole näitä niänyttänyt; ja kuin toas kuulet ketään köyhtyneeksi, niin elä häntä alena: kuulustappas perään, jos ei hään sinun tahi sinun veljeisi tähen ou joutunut köyhyyteen, ja ole nöyrä häntä auttamaan, jos taijat! Myö tavamme sentähen köyhäin ja alhaisten joukossa (usseen) usseempia hyviä ja hyvä-tahtoisia ihmisiä, kuin rikkain, pajaristen ja äväriäisten parvessa. (Lazaruksen ja sen rikkaan tarina opettaa meitä, että ennenkin moalimassa on ollut niin). Kaikkiälyrit(snillen, genier)tietyrit ja taituritovat niin ikkään usein köyhät ja varattomat, joka on luonollinen; sillä hyö arvoavat tietoansa ja taitoansa enemmin kuin rahaansa, ja mänettäävät tätä heihin. Tästä seuraa, että niillä joll ois varoo, ei ouk ymärrystä sitä käyttää; ja ne taas jotka ymmärtäisivät sitä käyttää, niillä taas ei ouk varoa. Kuin kuulet seneistä autuan ja rikkaan myöskin olevan muillenkin avullisen, niin osota hänellen kahesti kunniataisi, sillä hään on voittanut luontoansakin.
[352]Ennustaja, Prophet.
[353] Tämä meijän katumus, on meissä yksi hyvä merkki, ja osottaa että se kansa, joka näin kunnioittaa heijän muinoisia hyväntekiöitä, on jo vaeltanut yhtä askeletta etemmäksi valaistuksen tiellä, kuin olivatten koska nämät heijän uro-vainaat heissä löytyivät. Tästä seuraa että tällaiset miehet, missä hyö voan ilmistyyvät, niineläävät ennen aikasek, tahi ne käyvät heijän aikuisiansa eitten. Senpä tautta heijän iälliset eivätkään heitä tunnek, vaan nauraavat heillen ja pitäävät pilkka-puheita heijän käytöksistään.
[354] Se on tosi kyllä, että setotinen hyvyys ja ansioharvoin palkitaan, tuskin tunnetaan. Sillä se vaikuttaa usein salassa muihen tietämätäk. Vasta kuin varsin voaitaan, silloin se uskalluksella astuu eteen, ja viattomuuen suojelemisella, tahi pahuuen paljastamisella ottaapi totuuen turvataksensa; josta hään ussein tuloo pahoilta vihoitetuksi, ja viimäinkin ehkä vikuutetuksi. Sillä tavallauhraa 'hyvys' ihtensä hyväksi muillen, ja niin se on tehnyt iankaiken. Kutka siitten palkitaan ellei hyvät? Heitä (usseemmittain) jotka kaikkiin näkyvillä luetteloovat töitänsä, ja lukoovat vielä muihenkin omiksi; heitä, jotka ulko-kullaisuutella kaunistaavat ihtiänsä heijän silmissä joilta palkka on muka tuleva; eli jotka teköövät hyvyyttä eihyvyyven tautta(rakkautesta hyvyyteen) vaanpalkinnon tautta; tahi niitä, joita luullaan puolestamme taipuviksi, ja kelpooviksi joksi kuksi omaksi voitoksemme. Sillä harvoin kyllä hyvyyttä palkitaan hyvyyven tähen, ellei siinä sivussa ouk jokutoinenkin tarkoittamusjoka huvittaa meijän joutavaisuuttamme eli omaa hyötytystämme (som tillfridsställer wår fåfänga eller egennytta). Millä heitä siitten palkitaan? Ulko-kunniallisuuella, tahi semmoisilla aineilla, jotka muihen moallisten silmissä antaavat heillen arvoa, vaan jotka eivät kuitenkaan heijän omissa, tahi muihen ymmärtäväisten, (yksin) ouk hyvät tuottamaan heillen mitään ansiota. Sen eistä jos nämät ulkonaiset kunnia-merkit eivät katoa jo ennen heijän kuoltua, niin häviävät silloin, ja poisriisutaan ikään kuin ne voatteet, joissa hyö ovat koreillunnaan. Sitä vastoin, niintotinen ansio ja kunniavasta silloin ilmistyy, kuin ne ulkonaiset piirokset katoovat. Tätäsisimmäistä kunniataei annetak meillen (muilta) ellei me (ite) ouk sitä ansainneet; ja jos ei sitä annetakennenkuolematamme, niin annetahanjälkeen; ja ellei sitä annettaiskaan, niin se on kuitenkin meihin tuleva; sillä totuus aina omaansa perii. Minkä tautta heitä vasta kuoltuansa näin kunnioitetaan? mahtaa ehkä jokuu aatella. Sen tautta etteivät ihmiset arvoo ansiota, ellei se ouk kullassa kuvattu, eivätkään tahok tuntea sitä toisessa, koska se heissä muka puuttuu; sen eistä, että silloin jo rikkainkin livistäjät (smickare) ja köyhäin kielen-lakkarit (bak-dantare) homehtuuvat kukiin hauvassansa. Silloinpa vasta totuus aukaisoo suutansa, ja silloin vasta kansankin mielet ja silmät avauntuuvat.
[355] Se on näissä heijän voaroissa ja vastuksissa, kuin jaloja miehiä vasta koitellaan ja tunnetaan; sillä myötäisissä taitaa ehkä jokainen olla mies puolestansa.
[356] Ilman näitä varsin hyviä ja ylistettäviä ihmisiä, niin tahomme myöskin puhua muista, jotka jonkun muun syyn tähen ovat olleet muita merkillisempiä; tahi joihen ruummiillisessa eli henkellisessä luonnossa tavataan jotakuta erinäistä ja äkkinäistä, eli joihen elämä jostakusta tapauksesta tuottaa valaistusta meijän tarinamukseen.
[357] Se ei ouk ainoastaan näistä meijän ylhäisimmistä virkamiehistämme joista meijän tuloo puhumaan, sillä heillä löytyy kyllä ylistäjöitä muutenkin; myö tahomme nopeemmin hoastoo niistä alhaisemmista ja yksinäisistä moa-miehistämme, jotka ovat ansainneet tulla meiltä ylistetyiksi; ja meijän täytyy ainoastaan valittaa, että moni mies joka oisi ehkä ensin arvon ansaihteva, tuloo muita myöhämmäksi, koska meillä tässä puuttuu ne tarkemmat tievot heijän elämäkerrastansa, joita tarvittaisimme.
[358] Sillä missä vaaninto ja voimalöytyy, siinä hyö ovat myöskin vaikuttavaiset; ja missä näitä ei tavatak, siinä heitä tyhjään haetaan.
[359] Näistä ovat erinomattain, Vhaelin, Gananderin, Porthanin, Messeniuksen, Juustenin, Calamniuksen, Salamniuksen, ja monen muihen nimet, mainittavat. Ylikynteen sanottu, niin Pohjalaiset ovat olleet parraat Suomalaiset, hyö ovat tähän astikka enin rakastanneet Isämmoatansa, ja omoo puhettansa. Kuin vallasväki muualla Suomessa eivät milloinkaan puhuk Suomea keskenänsä, vaan Ruotia, niin Pohjolaiset nouattaavat Suomea heijän jokapäiväisessäkin puheessaan, sekä kaupunkiloissa (erinomattain Oulussa, Kokkolassa, Salossa ja Kajanassa) että muualla. Tästä ehkä tulee, että hyö pitäävät muita Suomalaisia ikään kuin halvempana ja ansionsa alla; tästä tuloo, että hyö vanhoinna sota-aikoinna olivat kaikista enin urholliset ja vihollisiansa vastaan vasta-sotivaiset, ja hallitukseensa uskolliset.
[360] Tästä tuloo että meillä on parempaa tietoa Pohjanmaasta, kuin muista Suomalaisista maista, erinomattain sota-ajoilla. Savossa ja Karjalassa minä en tunnek yhtään, joka näinnä aikoinna oisi jolla kulla tavalla harjoittanut hakeaksensa tietoa meijän tarinamuksesta eli kielestämme. Se oisi toivottava, että meijän toimellisemmat miehet, tästäpuolin enemmin tarkoittaisi näitä asioita, ja pistäisivät kirjaan kaikkia mikä on valaistusta meillen tuottava, niin yhessä kuin toisessakin; jott' ei eneä saatettaisi meitä syyttää kehtamattomiksi laiskuriloiksi ja huolimattomiksi kapeiksi, niin kuin on moni meistä ehkä ollut. Se on surkuteltava kyllä kahtoa, miten kelvottomasti myö monestin käytämme näitä meijän vanhoja kirjojamme, joissa löytyisi moni tarpeellinen tieto ja selitys vanhoista ajoistamme. Ei siinä kyllä, että viholliset ovat heitä hävittäneet ja polttaneet, mutta myö turmelemme heitä vielä itekkin. Minä tiijän e.m. että Lain-tutkianMaléninkuoltua Savossa, niin kaikki kihlakunnan vanhat peätökset ja lain-toimeukset (rättegångs-handlingar) (kussa löytyyvät kaikki Savon vanhat lain-asiat) jätettiin hujan-hajan hänen perällisten korjuun, varsin tuulen nojalle. Ne jotka hänen perästä tulivat siihen virkaan, eivät ouk vielä sieltä hakenneet näitä vanhoja tois-sata vuotisia paperia, jotka jo lähes 30 vuotta ovat olleet näin heittiollen heitettynnä. Niitä makuutetaan vielä nytkin yhessä vanhassa pahapäiväisessä lukottomassa vaunu-majassa (wagnslider)Sairilanhovissa,Mikkelinpitäjässä, kussa heitä linnut ja muut sonnittaa ja panoo tärviöllen. Eiköhään joku sielä oisi niin armahtavainen ja hankkisi heillen parempata korju-paikkoa, kosk' eivät hyö sitä tie joihen pitäis.
[361] Näistä hänen kirjutoksista on erinomattain mainittava hänenvisitions-aktaf år 1701, (festo Mariae annunciationis), joka löytyy Turun Papin-neuoittelemuksen kirjan-säilyksessä (arkif); ja jossa hään antaapi monet tarkat tievot Pohjanmaasta. Se oisi toivottava, että kaikki sellaiset vanhat selistykset (beskrifningar) tulisi painetuksi.
[362]Er. Castrénin beskrifning om Cajaneborgs Län, p. 43.
[363] Yksi nimeltäEricus Walleniussanotaan pitänneenruummis-saarnanhänen yliten, jota painettiin v. 1706 Turussa tällä nimitöksellä (under denna titel, benämning): "Christillinen Ruumis Saarna, cosca — Herr Joh. Cajanuksen … ruumis lepocammioons, ja hautaan johdatetuxi ja lasketuxi tuli", 1703. (lue Keckmans förteckning å Finska skrifterp. 18); mutta kovaksi onneksemme, niin ei sitä ouk soatu käsihimme. Siinä ehkä löytyisi selvämpee tietoa hänen elämästä.
[364]Kuuluistamus-toimeus, visitations-akt.
[365]Poiskirjuttaa, utskrifwa, proskribera.
[366]Moa-viljelemus, åkerbruk.
[367]Paikka, punkt.
[368]Vara-laillinen, extra-ordinär.
[369] Näitä 150 miestä, joita pitivät sota-aikoina kostentaman, niitä kustentivat ja palkihtivat hyö rauhallisinna aikoinakin, ynnä heijän upserinsa; sillä tavalla, että talonpojat talonsa ja varansa myöten meärätteleiksen heijän kustentamiseksi. Tämä meärätteleminen (rotering) tehään aina uuvestaan 10:nen vuuen peästä, sitä myöten miten talot ovat varakkaat. Heijän upserin palkkaamiseksi, maksetaan joka tilasta 1/12 tynnäriä riistoa. Eikä sen isompata väkee tässä millonkaan ouk ollut. Ilman tätä, niin maakunta äksierattiin kahestin vuuessa, niin ikään omalta Katteiniltansa, jota tehtiin aina vuoteen 1733. Silloin moaherra Rålamb epusti tätä, ehkä maakunta aina oli sitä halainut. Henki-pano kirjoista nähtiin, että ilman talon-isäntiä löytyi 800 nuoria miehiä, jotka heijän hihtemisensä ja tarkka-ampumisensa suhteen, oisi ollut kyllä, näitä ahtaita mehtä-rotkoja varuistelemaan ja salpamaan. Vuona 1790 oli tämä nosto-rahvas (bewäring) jo kohonna 1500 mieheksi.
[370] Jos yksi yksinäinen mies jollon kullon toisella ajalla oisi uskaltanut puuttua semmoisiin töihin, niin hään oisi jo kohta yheltä valaisemattomalta hallitukselta tullut nosteliaksi (för en upprorsmakare) luultuksi, ja sala-kurilta käsitetyksi, ja pantuksi ehkä semmoiseen paikkaan, kuhun ei kuu eikä päivä paistaisi hänen peälle. Niin se käviBrennerinkanssa (yksi toinen Suomalainen pappi); kuin hään sai tietäksensä niitä juoneita, jotka salassa viritettiin Koarle XII:nen vastaan, ja joilla hänen ikeensä viimeinkin lyhenettiin, niin hään varoitti Kuninkastansa, ja ilmoitti hänelle koko asian. Mutta Kuninkas ei uskonut häneen. Seneistä kuin se oli tapettu, niin Brenneriäkin tavoitettiin, ja tuomitettiin kuolemaan. Häneltä hakattiin peä poikki Tukhulmissa s. 4. p. Heinäkuussa v. 1720, Sepä oli hänellen palkaksi uskollisuutestansa: "Onni toisen autuahan, toisen vaivaisen vanhinko."
[371] Tällä sanalla ei ymmärretäk aina ummikko-Venäläisiä, vaan Venäjän puolella asuvia Suomalaisia ja Karjalaisia, jotka ovat Greekan uskoon kuuluvaisia. Moni kuhtuu heitä myösIschoriloiksi, koska suurin osa heistä asuu Ischoran kymin tienoilla. Ne heistä jotka asuuvat Inkerin-moassa, pienissä kansakunnissa muihen Suomalaisten välillä, kuhtuuvat ihtesekInkrikoiksi, ja puhuuvat kaikki varsin selvee Suomea.
[372]Ansioittaa, göra förtjent.
[373]Kuninkaallinen Linnan-Pikku-piiruttaja, Kongl. Hof-Miniaturmålare.
[374]Lain-istuja Kuninkaallisessa Vanhain-Säilyksessä, Assessor wid Kongl. Antiqvitets-Arkifwet.
[375]Gezelii Biogr. Lexicon, I D. s. 131. MuttaAnd. Ant. v. Stjernmannimittää, että se oli syntynyt s. 8. p. Huhti-kuussa. (Matrikel öfver Sw. Rik. Riddersk. och AdelII D. p. 1083). Yhtäpä tuo meillen liene minä päivänä se oli syntynyt, mutta hakeaksein parempoo perustusta, olen minä Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä (i Kongl. Riks-Arkifwet) perään-ehtinyt niitä käsikirjoituksia, jotka näistä ajoista löytyy. Vaan siinäkin seisoo yhessä kohassa, että se oli syntynyt s. 8:na päivänä, vaan toisessa toas, että se oli syntynyt s. 18:nä.
[376]Joensuu-kaupunki t. Uuven Koarlenkylä, Ny-Karleby.
[377]Jouto-aikoina, under skol-ferierna.
[378] MikäMesseniustämä mahtoi olla, on tietämätöin, mutta on uskottava, että se oli se nuorempi. Sillä Lain-istujaJoh. Messeniusviskattiin jo v. 1616 vaimoneen ja Lapsineen ikuiseen vankeuteen Kajanin linnaan, jossa häntä suljettiin 19 aastaikoa. Irti-laskettunna v. 1635, muutti hään Oulun kaupunkiin, jossa hään asui kunnekka hään kuoli v. 1637. Hänen poikansa Vallan-Tarinamus-Kirjuttaja (Riks-Historiographen)Arnold Messenius, täytyi ynnä isänsä, kauan istua vankeutessa. Peästettiin kyllä vihtoin ulos, vaan pantiin v. 1624 Tukhulmissa toas arastiin. Sieltä laitettiin häntä v. 1626 Käkisalmellen, jossa häntä piettiin 12 vuotta vankeutessa. Laskettiin sieltä v 1640; koroitettiin isoimmiin virkoin, ja tehtiin jo v. 1648 Vapa-sukulliseksi; mutta tuli kohta sen perästä toas vankeutetuksi, ja v. 1651 Tukhulmissa leikatuksi, ynnä hänen 17 vuotias poikansa, nimeltäJoh. Messenius, joka silloin jo oli Kuninkaallinen Kirjuttaja (Kongl. Sekreterare).
[379] Matkustaminen muissa maissa, on iankaiken pietty parahainna johtauksenna soahaksensa hyviä ja tarpeellisia tietoja; tahi kunnollisia ja valaistuja kansallaisia. Europan hallitukset ovat seneistä monella tavalla ei ainoastaan kehoittaneet viisauen harjoittamista omassa moassa, vaan rahoilla auttaneet alamaisiansa ehtimään sitä muualtakin. Erinomattain ovatten raha-auttamuksilla kehoittaneet oppiviansa ja nuorempia moamiehiänsä vieraissakin Opistoissa tietoansa lisentemään. Että tällaiset matkustamiset ja tietomuksiin harjoittamiset muissa maissa, jo vanhoinnakin aikoina luettiin tarpeelliseksi, nähään siitä, että ne muinoiset Greekkalaiset käyttivät aina nuorukaisiansa koulussa muissa maissa, kuin olivat kotona ensin lopettaneet opetuksensa; samaten Ruomalaiset, ja muut valaistut kansat. Myö vielä pistämme siihen, ja sanoomme olevan varsin mahottoman, että käymätäk vieraissa maissa, oikeen rakasta isämmoatansa. Sillä silloin vasta sitä tunnetaan ja arvataan, koska sitä muihen maihen kanssa verrataan; ja myö uskaltamme sanoa, että ne miehet, jotka enin ovat harjoittaneet isämmaan parasta ja hyvyyttä, ovat kaikki nuoruuessansa käyneet muissa maissa. Sillä ilman tätä, hyö eivät tuntisikkaan omia puutoksiansa, sen vähemmin osaisi heitä auttoo. Myö otamme ite ZaariPietariaVenäjän vallan perustajaa mainioksi esimerkiksemme.
[380]Aljet, lärospån.
[381]K. Vanhain-Kootus, Antiqvitets-Collegium, asetettiin Upsalassa v. 1667, jonka asettamiseksi valitettiin 7 miestä; joihen joukossa Hadorphia tehtiin osalliseksi; nimellä: "Kirjuttaja Kuninkaallisessa Vanhain-Säilyksessä" (Sekreterare i Kongl. Antiq. Arkifwet).
[382]Piiruttaja, ritare, figurtecknare.
[383] Tämä kaikki sanottiinHadorphin syyksi, joka oli kyllä toimellinen ja kiivas Vanhoin koottamisessa; mutta muuten juonikas ja yksin-valtias. Hään keänsi kaikki kunniaksensa mitäBrenneriteki, (sillä hänen omasta piiruttamisestaan ei ollut mitään) ja piti ite kunnian että palkan. Samaten antoi hään nimessänsä ulosRim-Krönikornav. 1674,Olof den Heliges Sagav. 1675, m.m. ehkä jokainen kyllä tietää ettei hään kelvana paino-ojennustakaan (korrekturen) lukemaan.
[384] Näistä BrennerinMonumenta Templi Cathedr. Upsal. on mainittavat, "Pyhä Brigittan, ja Birge Pedersonin tahi Brigittan isän hauta-merkki" Upsalan kirkossa, jota hään on siitten piiruttanut kuparissa; ja "Pyhä Eerikin taulu", joka oli pantu hänen hauvan yliten Upsalan kirkossa, kuvaellen tämän Kuninkaan isoimmat vehkeet, tehtynnä sekä puol-kuvauksessa (i basrelief) että maalauksissa, monessa osa-kunnassa (i många fördelningar). Jota kaikkiBrenneriaivan kauniisti paineihinsa kanssa kuvaili. Alku-perä (originalet) on jo kavonnut, mutta taulu on uuestaan Holmilta piirutettu ja painettu kirjassaMonum. Upsal. 1: 186.
[385] Näistä, niin hauta-kivein kuvat vielä löytyy Kunink. Kirjan-Kootuksessa N:o F. b. 5; vaan Runa-kiviin piirutokset tavataanNescherinluomia, Vest-Göthan merkillisytein seassa (bland West. Göth. märkwärdigheter).Brennerillenluvattiin tästä 300 talaria hopeassa, vuosilliseksi palkaksi.
[386]Suljetus, Kloster:Papin-suljetus, munk kloster;piikoin suljetus, nunne-kloster.
[387]Kunink. Vallan-Säilyksen käsikirjoituksia, Kongl. Riks-Arkifwets Manuskripter.
[388]Kunink. Runomus-, Tarinamus- ja Vanhain-Opiston Kirjuttaja, Kongl. Witterhets, Historie och Antiqvitets-Akademiens Sekreterare.
[389] Hauta-kivet tässä Vadstenan kirkossa, joita hään piirutti, oli 64 kappaletta, jotka siitten tulivat puuhun kuurmatuiksi, ja joista ainoastaan otettiin 4 tahi 5 painosta (aftryck) kaikkiaan, joita muutamissa Kirjan-Kootuksissa säilytetään ja näytetään kalliinna harvauksina (rariteter). —Merkillisyys, märkwärdighet.
[390] Lue muist.[399]
[391]Gezeliusnimittää, että hään ite Tukhulmiin tultuansa otti erotustansa (afsked) ammatistaan, koska se ei häntä kuitenkin elättänyt, ja rupeisi Pikku-piiruttajaksi, joka oli hänen mielestä hyötyllisempi (?).
[392] Ne merkillisimmät näistä hänen kuvista, joita hään piirutti aivan tarkasti meärän-laskemisen jahtauksella (enligt en Geometrisk skala) on e.m. —Pyhä Henrikinmuisto-merkki Nousisten kirkossa, jota hään piirutti v. 1672, ja jota hään siitten antoSartoriuksenpiiruttaa kupariin; — RuhtinaanBirger Jarlinkuva, joka oli tehty Hämeenlinnan linnassa, ja joka on niin ikään siitten piiritetty kupariin, ja löytyy myöskin painettu kirjassaSvecia Antiqua & Hodierna; —Viipurin pata, joka on vielä painamatak; —Pyhä Eerikinkuva Naantalissa, jota piirutettiin kupariin v. 1677, ja sisään-liitettiin yhteen Juttelemukseen Pyhästä Eerikistä; Yksi kuvaPyhästä Henrikistäja muutamista Suomalaisista talonpojista, joka löytyi Iso-Kyrön kirkossa Pohjan-moalla, ja jota siitten on puuhun piirutettu, vaan ei ulosannettu, m.m.
[393]Kuvitus, teckning.
[394]Nahka-kirjoittamus, pergament-skrift. Näistä vanhoista Suomalaisista kirjoista, joita hään oli tuonnut sieltä myötensä, oli:Ansgarii Lefwerne(Ansgariuksen Elämä) jonka hään löysi Turun kirkossa, poisviskattu vanhoin lapioihen ja luutoin joukkoon. Tämä kirja jonka luullaan olleen Linköpingin Piispan Nikolauksen tekämä, painettiin siittenÖrnhjelmiltäsekä Ruotiksi että Latinaksi, nimellävita Ansgarii gemina. —Chronicon de Sancta Brigitta. —Juusteni Chronicon Episcopor. Finland. (Käsi-kirjoituksessa). —Adagia Fennonica; mutta mihin hyö ovat joutuneet, on tietämätöin. —Dissertatio epistolaris, jossa näytetään, että Suomalaiset sanat ovat emä-sanoja (stamord) Ruohtalaisessa kielessä. Ei tätäkään kirjoo eneä löyvetäk. Nämät ja muut semmoiset vanhat kirjat antoi hään Vanhain-Kootuksellen, josta annettiin hänellen osa hänen kahen vuotisesta palkasta. Suureksi vahinkoksemme niin on suurin osa näistä meijän Vanhoin tuntemisessamme tarpeellisista kirjoista jo joutuneet hukkaan. Minä olen heitä ehtinyt Kuninkaallisessa Kirjankootuksessa (Kongl. Bibliotheket) tässä Tukhulmissa, että Kunink. Vallan-Säilyksessä (Kongl. Riks-Arkifwet) ja Kunink. Vanhain-Säilyksessä (K. Antiqvitets-Arkifwet) — mutta tyhjään. Ainoastaan muutamia näitä Brennerin piirutoksia olen minä ynnä muita Suomalaisia kirjutoksia käsittänyt pois-salaistuna vanhoin paperien pankoissa Kuninkaallisessa Kirjan-Kootuksessa tässä Tukhulmissa, kussa heitä löyettiin hänen virka-kumppalinsa Kirjotus-Neuon (Kansli-Rådet)Peringsköldinkäsikirjoituksissa. Meijän, ja meijän Suomalaisessa Tarinamuksessammc arvossapiettävä, maamiehemme Kunink. KirjuttajaA.I. Arwidsson, on näissä ylöshaetessa, kaikella tavalla osottanut minulle avullisuuttansa ja hyvä-tahtoonsa. NämätBrennerivainaan kuvaukset, sisällensä pitää piirutoksia sellaisista vanhoista kuvista, joita hään löysi kuvailtuna vanhoissa kirkko-muuriloissa, ikkunoissa ja seityisissä, liioitenkin vanhoilla hauta-kivilöillä. Ne ovat yli-kynteen pienemmiin ja suuremmiin kanssa yhteen-luettu kaheksatta kymmenettä. Meijän aivotuksemme oisi, että tilaisuuttamme ja vähä varoamme myöten, tässä meijän Otavassamme heitä moamiehillemme toimittoo, että sillä mahtaisimme heitä pelastaa kavotuksesta.
[395] Lue:Hadorphs Concept Memor. till K. Colleg. d. 30 Maj 1671. 6:101.
[396] Näistä on erinomattain mainittavat,Varnheminkirkon vanhat muistomerkit, joita hään myöskin anto Vanhain-Kootukselle.
[397]Pyyhikas, pensel.
[398]Rahan-tietomus, Numismatik, wetenskapen om mynt.
[399]Hadorphkirjuttaa ite tästä Grévede la Gardielle(joka piti Brennerin puolta) näin: "jag kan ingen hjelp och resepenning för Ritaren bekomma, utan spisar honom (Studenten Brenner) med godt hopp." (Lue: Hadorps bref af d. 12:te Juli 1670).
[400]Valtamies, Statsman.
[401]Sanan-Toimittaja, Minister.
[402]Vapamerkin-Piiruttaja Kuninkaan Kirjutteluksessa, Wapenmålare wid Konungens Kansli.
[403]Vapatietomuksen vaatimuksia myöten, enligt Heraldikens reglor.Vapa-kirja, Adels-diplom, bref.
[404]Vapa-Huone, Riddare-Huset.
[405] Nämät, että myös kaikkiBrennerinpiirutokset, ovat merkilliset ei ainoastaan heijän soreesta kuvittamisesta, mutta myös sen kauniin ja korean painin tautta, jota hään on ollut hyvä heillen antamaan, ja josta hyö vielä nytkin toist'-sata vuotta vanhat, näyttäävät kuin oisivat vasta äsken tehtyt.
[406]Valta-Kirjuttaja, Stats-Sekreterare.
[407]Valta-lupa, privilegium.
[408] Se ulos-annettiin nimellä:Thesaurus Nummorum Svio-Gothorum, &c.
[409]Apu-raha, t. elo-raha, pentio, underhåll.
[410] TämäPeringertuli vielä samana vuonna koroitetuksi Vapasukullisuuteen, ja kuhuttiinPeringsköld. Häänki on mainittava rakkautensa suhteen Vanhuksia tiiustella; sekin kuvitteli ja kirjutteli kaikkia vanhoja jäännöksiä. Mutta sekä kuvittamisessa että piiruttamisessa ei hään, eikäHadorphoukBrennerinkanssa verrattava.
[411]Vanhain-Selittäjä, Antiqvarius.
[412] Lue: Kongl. Resol. d. 16 Sept. 1693.
[413]Painuttamus, tryckning;seuramus, fortsättning.
[414]Aivostella, uttänka, uppfinna, föreslå.
[415] Hänen Vapa-merkki osottaa yhen osan Vanhain-Kootuksen kiinitöksestä (af Ant. Koll. sigill), nimittäin yhenPhoeniksen.
[416]Taitavaisuus, skicklighet. Kunink. Vallan-Säilyksen kirjoissa, annetaanBrennerillentämä kiitos: "i sina arbeten war han aldeles outtröttelig och ytterst noggrann… Han war särdeles skicklig, helst han gjorde wäl, hwad han gjorde."
[417]Juonittelemus, nioittelemus, intrig, kabal;viran-kilvoittelemus, tjenstsökeri, lycksökeri.
[418] Hään oli KauppamiehenNiklas Weberinja hänen vaimonsaChristina Spoorintytär; syntynyt Tukhulmissa v. 1659, s. 29. p. Huhti-kuussa, ja kuollut v. 1730, s. 14. p. Syys-kunssa. (lueAct. Litt. Sv. vuonna 1731, p. 18). Hänen kuva löytyy liitetty hänen kirjassansa, ja muutenkin kuvailtu yhessä miehensä kanssa, (lue: viite 424).
[419] Ensimäinen kokous näistä hänen lauluistansa painettiin Tukhulmissa v. 1713, heissä ei löyvyk muuta kuin paljasta Hiä-, Nimipäivällisiä- ja Hauta-virsiä, tahi muita seittyisiä Surun ja Onnen toivotuksia. Toinen osa heistä painettiin v. 1732.
[420] Tämän hänen oman käsitekonsa olemme kivelle piiruttaneet, ynnä hänen monet kuvaillukset.
[421] Tämä kaunis Kirjan-kootus tuloo nyt kohta huutokaupalla (genom auktion) myötäväksi ja hajotettavaksi. Se oisi hyvin jos joku ostaisi nämät meijän Moamiehen kirjutokset, Turun Opiston Kirjankootuksellen.
[422] Tämä kallis ja arvattava kirja sisällensä pitää 580 aivan kauniisti kupariin piiritettyjä Ruohtalaisia, muisto- ja kunnia-rahoja, ynnä muita kulta-, hopia- ja vaski-rahoja, ynnä heijän selistystä Latinaksi.
[423] Tämä kuva, joka näyttää olevan tehty hänen vanhuuellansa, ei ouk ollenkaan sen näköinen kuin se jonka hään oli ite tehnyt v. 1693, ja jota luulemme uskottavammaksi.
[424] TämäBrenneri-suku-kuvausmahtaa olla varsin soma, jos saisimme peättää sitä myöten, mitenkäs se on kuparissa kuvailtu. Keskellä nähään Vapahtajan muoto, jonka yliten on kirjutettu:jehovah, ja jonka ympärillen on tehty kaikkiin Brennerien kuvat. Nimittäin — 1) Lainistujan Ukon-isä, Mustasaaren muinonen RovastiMartinus Matinpoika Brenner, syntynyt Nerpissä v 1516; Kuollut Vaasassa v. 1595. — 2) Hänen poikansa Vaasan entinen RovastiHenrik Martinpoika Brenner, syntynyt Vaasassa v. 1552, ja kuollut samassa paikassa v. 1616; — 3) Hänen poikansa Iso-Kyrön KirkkoherraIsak Heikinpoika Brenner, syntynyt Vaasassa v. 1603, kuollut Iso-Kyrössä v. 1670. — 4) Hänen poikansa Lainistuja K. Vanh. Säilyksessä Elias Isakin-poika Brenner, syntynyt Iso-Kyrössä v. 1647. — 5) Hänen vaimonsaSoph. E. Brenner, syntynyt Tukhulmissa v. 1659. Kaikkien näihen alla on siitten Latinaksi kirjutettu:Proavo avoque ecclesiae hujus Pastoribus quondam dignissimis, qui et centesimo abhinc anno decretum conciilii Upsaliensis ambo subscripsere nec non patri charissimo monumentum posuit Elias Brenner Reg. Colleg. Antiquit. Assess. et Reg. in Min. Pict. P. A:o MDCXCIII.
[425]Pikkuus, Miniatyr.
[426]Peä-Majuri, General-Major.
[427]Linnan-isäntä, Ståthållare.
[428]Sota-Evesti, Krigs-Höfding.
[429]Henken-Rykmentti, Lif-Regementet.
[430]Varuistus, festningswerk, förskansning.
[431]Saksilaiset, Saksin-moa, Saxare, Saxen; tällä nimellä eroittamme heitäSaksalaisista ja Saksan-maasta, Tyskar, Tyskland.
[432]Uskaus, mod, tapperhet;Uskallus, wågsamhet;Uskallisuus, tillförsigt, förtröstan, säkerhet;uskollisuus, trofasthet, trohet.
[433] Lue:Stockholms Dagl. Allahanda 1776, N:o 13; Gezelii Biogr. Lexicon, III D. s. 60; Gyllenstolpes descriptio Sveciae, Lib. VIII, cap. VI.
[434]Sota-Asettaja, Fältmarskalk.
[435]Valpas kulettaja, waksam Anförare.
[436]A. v. Stiernemans Genealog. Matrikel öfwer Swenska Riddersk. och Adeln, Stockh. 1770, 8:o p. 94.
[437]BalkistenHerraskartano on Vehmaan pitäjässä Turun läänissä.
[438] Hänen vanhemmat oli KenralHenrik Clausson Flemming, Herra Viurulaan ja Balkiseen, ja hänen toverinsaBrita Henriksdotter RisbetNääsistä.
[439] Hänen isä oli LinnanisäntäJoachim Flemming, ja hänen äitinsäIngeborg Stjernkors.
[440]Mälkilän moisioon Iso-Lohjan pitäjässä, Uuvella-maalla Turun läänissä.
[441]Vara-Merikäyttäjä, Vice-Amiral.Merisoturi, Vikinge.
[442] Jonka isä oli Lainjulistaja, siitten Käskyn-käyttäjä, (Befallningsman, Befallningshafwande) Hämeenlinnassa, nimelläErik Bergen, Herra Hyväkylään ja Mälkkilään, joka ensin piti 5 kantaisen tähen kilvessänsä ja ristin rautalakissansa, mutta siitten otti äitinsä nimenSpåra, ja hänen sotamerkinsä.
[443]Lahtipujonmoisio on Hämeen läänissä
[444]Piäratustaja, Ryttmästare.
[445]Pähkinä Linna, Nöteborg.
[446]Selittäjä, Comissarie, Utredare.
[447]Moa-tutkimus, Jordranfakning.
[448]Piä-Sovittaja, Hufwudmedlare, reglerare.
[449]V. Stjernm. Matr. öfwer Sw. Ridd. och Ad. I D. p. 256. Finska Ad. och Riddesk. Hist. Praes. J.F. Wallenius. Åbo1827.
[450] Hänen isänsä oliJuho Pertunpoika BooseLahenpujosta ja Korunasta, hänen vaimonsa oliIngeborg Heikin tytär.
[451] Lue: Schefferi Lapponia.
[452] Sekä Tuneld (Geographie öfwer Konunga-Riket Swerige IV D. p. 129) että myös Gjörvell (Det Swenska Bibliotheket I D. p. 53) sanoopi että se oli 8 jalkaa ja 4 tuumaa pitkä; mutta Castrénin JuttelemuksessaBeskrifning öfwer Cajaneborgp. 15 ja 16, seisoopi, että sanottiin hänen olleen 3 kyynärtä ja 3 1/2 (puoli neljättä) korttelia pitkä, eli puolta korttelia vajoo 4:een kyynäreen. Nämät puheet ei ouk oikeen yhtä pitäväiset.Castrénitoimitti mitenkä hään on kuullut puhuttavaksi; vaan ne toiset, sitä myöten kuin häntä Harlemissa mitattiin. Se on mahollinen, että jos se kotoa lähtiissänsä, oli nuori ja kasvavainen, jotta hään oisi pois-ollessansa vielä kasvanut muutaman tuuman; tahi, että jos miittuutivat häntä kuoleena, että se oli kuoltuansa virunut, niin kuin sanotaan tapahtuvan; on myöskin mahollinen, että tässä ymmärretän Hollannilaisten mittuutta, joka on vähempi meijän. Olkoonpa tuo miten tahaan, niin oli hänellä pituutta kyllä.
[453] KuninkasFredrik IIeliJaloinen, kuin häntä myöskin kuhutaan, valitti ne pisimmät miehet kaikista hänen Rykmenttilöistään, ja asetti heitä yheksi erinäiseksi väeksi. Mutta ei ainoastaan sillä, että hään valihti heitä omasta valtakunnastansa, hään maksoi myöskin isot rahat soahaksensa heitä muista maista. Näihin joukkoon pestaisi hään myöskinCajanusta, mutta se ei kelvanut, koska se oli ikään kuinJättiläinenmuihen seassa.
[454] Hään oli kuuluisa ei ainoastaan pituueltansa, mutta myöskin voimaltansa. Hänen sanottiin olleen kauhian väkevä, mutta niin hiljainen ja tyynnä-tapainen, ettei häntä mitenkä saatu suuttumaan. Yhen toisenkin voipaan sanotaan silloin olleen Preussissa, ja tulleen rinnustelemaan tämän Suomalaisen kanssa. MuttaCajanusei tahtona häneen puuttua. Toinen rupesi tuosta vielä enemmin häntä kiistelemään, ja sanotaan hänen viimein yllyttäneen häntä mänemään siihen kauppaan, että hyö piti kerran kukiin soaha antoa toinen toisellensa korva-puustin. Viskattiin arpoo, ja Preussilainen sai vuoron ensin paiskataksensa. Silloin sanotaan hänen antaneenCajanuksellensemmoisen aika kajauksen, että hään oli vähältä koatua; mutta kuin tämä siitten suutuksissaan sukaisi toista korvalleen, niin sanotaan hänen laskenneen häntä niin, että se mäni henkettömäksi. Tämän sanotaan olleen syyn, minkä tähenCajanuksentäytyi peät-suoroo paeta pois Preussin maasta.
[455]Elo-leipä, Fri-bröd.
[456]Gyllenon yksi pieni hopea-raha Saksan maalla, joka teköö meijän rahassa 44 killinkiä pankkoossa. Hään lahjoitti sillä tavalla pois 11,625 Riksiä Pankkoossa.
[457]Mennoniittiläisten seurakunta, (Mennoniternas diaconat).Mennoniitit eli Uuestaan-kastetut, nouatti yhtä uskon-erkamusta.
[458] Tämä Daniel Cajanuksen silkki-takki (kappa) löytyy vielä Pohjan- moalla tallella.
[459] Tästä on moni aprikoinut, että myö tällä meijän lyhyellä i'ällä kuitenkin vaikutamme ja toimitamme enemmin, kuin moni meijän esivanhemmista, sillä heijän pitkällä i'ällänsä. Jos lienöön niin! Mutta kyllä moni vielä nytkin löytyy, josta ei saata sanoa muuta, kuin että hään on ollut muka elossa.
[460] SalménsBeskr. öfwer Kalajoki Socken under P. Kalms praesidium. Åbo1754 p. 18. Jos hään oisi ollut Jämtlannissa Suomen armean kassa v. 1718, niin hään olis silloin jo ollut 78:nen vuuen vanha ukko. Se on uskottavampi että hään v. 1656, kuusitoistkymmenellä vuuellansa, muutti ehkä muihen Suomalaisten kanssa Ruottiin, koska Venäläiset silloinkin,Zaar Alexei Michailowitschinhallituksen alla, hävittivät Pohjan maita; ja että kuin toiset seisahtuivat siihen, niissä heijän synkissä mehissä, niin tämä keäntyi Suomeen takaisin.
[461]Stockholms Post-Tidender år 1753, N:o 19; seisoo että hään 105 vuuen vanha, mänikolmannen kerrannaimiseen, yhen 60 v. vanhan piian kanssa (hään oli sen eistä jo ennen ollut kahesti naitu).
[462] Lue:I Jesu namn! Historisk och Deconomisk beskrifning öfwer Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castrén. Åbo1754, p. 10.
[463]Leal-Socken.
[464] Tämä pitäjä on 10 peninkuormoa Pietarista. Häntä tahottiin sinne yksinmielisesti, sekä hänen opetuksensa suhteen, kuin että myös hänen kunniallisesta elämästänsä. Vulmahtia annettiin hänälle siltä henkelliseltä Synodilta.
[465]På Amiralitets-holmen.
[466] Se on juuri merkillinen, etteivät Ruohista eikä Suomesta antaneet mitään apua tähään aivotukseen, ehkä se oli heijän maamiehillen hyväksi, kuin tätä tehtiin.
[467] Tätä tehtiin Saksan kielellä,Nazziukselta, Saksan Seurakunnan Kirkkoherralta.
[468]att han warit missionär i Finnmarken.
[469] Saatiin nyt tietoa, että hään oli koulusta ruvennut Sotamieheksi, ja sillä lailla tullut monta maata liikkumaan. Sitä vastoin niin hään kyllä puolestansa näytti heillen yhtä kirjallista totistusta, että hään Trondheimin kaupunnissa Norissa oli tullut tehtyksi papiksi Rovastilta ja Konsistorin-Neuvolta (Consistorial-Rådet)Paul Roggersilta(jotapa kirjaa perästä-päin löyvettiin olevan hänen oman tekemänsä); mutta Köpenhamina-PiispanHerslebinkirjuttamisesta havaittiin, että yhtä Nordenbergin nimellistä ei millonkaan ole käynyt Köpenhaminan kouluissa, eikä yhtä Konsistorin-NeuvoaRoggersollenkaan löytynyt Trondheimissa. Viimeisellä löysivät myös Nordenbergin luomia sitä painitinta (pitschaft) jolla hään muka oli seilanut tätä nimitettua papintotistusta. Sanalla sanottu, hään oli yksisuuri koira.
[470] Ensin Oikeus myötistyi siiheen että, hänen anomuksellansa, annettiin hänelle lupaa, lähteä Saksan muahan parempia totistuksia itellensä hankkimaan, ja pantiin yhtä Papismiestä nimeltäHenr. Skytteniusettä niin kauvan hänen siassansa olla viran toimituksessa. Mutta koska Nordenberg ei tullunakaan vuuen piästä takaisin, niin kuin hänelle oli miärä tulla, niin antoi Oikeus hänen virkaansa tällenSkytteniuksellen, joka tehtiin Suomalaisten Kirkkoherraksi joulu-kuussa vuonna 1747. Näin eroitettiin nyt Suomalaiset pois Ruohtalaisista, ja tehtiin heistä eri-seurakuntaa, ja sillä loppui ne pitkälliset riiat, jotka molemmispuolin oli heitä yllyttäneet. Nordenberg tuli jonkun ajan perästä kyllä takaisin, vaan ilman mitään totistusta, jonka tähen hänen myös täytyi lähteä tästä pois. Hään läksi silloin Stettiiniin kaupunkiin, ja oisi siinäkin viisastellut ihelle virkoa, vaan tuli ajallansa poisi-ajetuksi. Hään tuli vielä siittenkin yhen kerran Pietariin, toivoten Suomalaisia houkutellakseen, mutta ne eivät eneä häneen puuttuneet, jos täytyi hään järkiään lähteä tästä pois, eikä o siitä päivästä hänestä mitään kuuluna. (Gjörv. Hist. och Polit. Mercurius; V D. p. 677; — Büschings Geschichte der Evang. Lutherischen Gemeinen im Russischen Reiche; Th. 2 (Altona 1767, 8:o) sid. 74. — Gezelii Biogr. Lexicon; II D. sid. 105).
Tämä Pietarissa oleva Ruohtalainen ja Suomalainen seurakunta oli alustapäin ainoastaan yksi yhtyys niistä Suomalaisista ja Ruohtalaisisia sota-vankiloista, joita pantiin tänne työllen, rakettaisa tätä uutta kaupuntia Nevan rannalla; ja joillen annettiin omat papit, heijän muka henkelliseksi ravinnokseksi.
[471] Tämä heijän suloinen ja helläsyvämminen Kuninkas, muutti siitten nimensäKontaschiksi, joka heijän kielellä oli merkihtävä yhtäjaloa Valtiasta. Bucharianvaltakunnat, jotka nyt ovat Venäläisten hallituksen alla, kuhuttiinAleksander MagnuksenaikanaSogdianaksi, ja jaetaanpienempään ja surempaan, joihen luetaan, suurin osa Tarttarian maista. Tämä loaja valtakunta eli maakappale, levittääksen Turkestan ja Kalmukkiloihen maista pohjoisesta, aina Indiaan, etelään; ja Persan vallasta ja Kaspinmerestä loutehesta, aina Mongalin ja Chinan synkiöihin. Kalmukkilaisten ja Tarttarilaisten kansat asuskeleevat iässäpäin näitä avonaisia maita. Heijän uskomus on Muhametin opista erkaneva. Heijän piäkaupunit ovat (Suuressa Buchariassa)BucharajaWalikk, jotka kumpaisetkin luetaan Moskuan toista mokomin suuremmaksi (?) ja (Pienemmässä Buchariassa)JerkenjaKaschgar.
[472]Lähettämys, Beskickning, Legation;Lähettämä, Sändebud.
[473] Miksei hään Tarttarin piioillen pyytänyt Suomalaisia sulhaisia? mahtaa ehkä joku meistä kysyä; — Tiesi hänen! Mutta uskottava on, että silloin ois hänen anomus ehkä käynyt paremmin toimeen.
[474] Tämä tarina on otettu kirjasta:Das veränderte Russland. Siinä luetaan ensin (I:ssä Osassa 254:llä puoliskolla) että hään pyys "Ruohtalaisia tyttölöitä", mutta tämä on yks ereys, sillä Zaarilla ej ollut Ruohtalaisten kanssa mitään tekemistä, sitä vähemmin heijän likkoja myyksentellä; sillä jos hään kohta oisi soanut Ruohtalaisia vankiakin (niin kuin hään sai) niin ne oli miehiä, vaan ei vaimoja. Mutta Chan kuhtui Suomalaiset Ruohtalaisiksi, siitä, että heitä luettiin Ruohin valtakuntaan. Silloin olevassa soassa vietiin Suomesta, niin kuin muulloinkin, monta tuhatta lasta ja vaimoa Venäjäseen, jossa heitä hajotettiin ympäri tätä laveata moata (ja joista meijän vastappäin tuloo ehkä enemmin puhua). Yks osa heistä jaettiin suurillen hoviloillen ja moisioillen alusväeksi, yhen osan veivät Kasakat myötensä omahan moahan, josta heitä osittain kaupustettiin Turkkilaisillen, osittain muuallenkin. Tällä tavalla oli vihtoin myös Bucharilaiset tulleet heitä tuntemaan, ja heijän Herransa kahtomaan tätä kauppaa evulliseksi. Että tässä ei maha olla puhe Ruohtalaisista, nähään myös siitä, että tämä kirja itekkin toisesa kohassa oikaisoo tätä paikkoo, selittävän tämän asian sillä, että se sanoo hänen tahtoneen "Ruohtalaisia, elioikeimmittain Suomalaisia" (p. 326) Olipa tuo kummin tahan! Anomus on kuitenkin aivan merkillinen.
[475] Tätä nimeä, (jolla nimitettiin sekä linnoo että soarta, ja josta koko kappeli on siitten nimensä soanut) kirjutetaan meijän nykyisissä kirjoissaKustö, niin kuin se oisi muka tullut näin kuhutuksi Ruotin sanoista kust ja ö; mutta tämä on viärin. Vanhoissa kirjoissa sitä kirjutettiinCuusto, joka nimi oli yhteen-veitty sanastakuusisto(granskog); ja niinpä sitä ennenkin kirjutettiin Turun läänin vanhoissa Maavero-kirjoissa (Porth. Chron. Episc. Finl. p. 605).
[476] Niinpä nähään heijän jo Suomessakin ruvenneen Kuninkaansa vastaan niskoittelemaan. Niin e.m. rupeisi jo PiispaConrad Bitzeyhtenä aikana ponnistelemaan KuninkasCarl Knutsonniavastaan; eikä antanutkaan hänellenRaseborginlinnoo, jota hään v. 1465 häneltä pyysi. Niin että Kuninkaan täytyi koko kesäkauven säilytteä ihtensaDominicanareinpappilaisten luonna Turussa (hos Dominicaner-munkare i Åbo)Rhyzelius, p. 338.
[477] Ilman PiispaaHenrikkiä, joka oli se neljäs Piispa Upsalassa, ja joka ensin yllyttiEerikkikuninkasta, tulemaan Suomeen, miekallansa levittämään Ristin oppia, ja joka kostoksi tästä, tuli tapetuksi sinä 19 p. Tammi-kuussa v. 1157, yheltä Suomalaiselta talonpojalta, nimelläLalli, jota hään vaati kirkko-rankaistukseen, yhestä hänen murhan töistä, niin se ei käynyt paremmin hänen jälkeen-tuliallen. SilläRodolphustahiRolf, joka oli se ensimmäinen Suomen Piispa (syntynyt Vester-Göthlannissa) tuli v. 1178 pois vietyksi ja surmatuksi Kuurolaisilta, jotka sinä vuonna rosmaillivat ja hävittivät meijän rantamaita, joka tapahtui viienellä vuoella, siitten kuin se tuli Suomalaisillen soarnoamaan.
[478]Ahvenanmoa, Åland. TämäRagvald, joka kuoli v. 1321, oli 9 vuotta ollut Piispana (v. 1312-1321).
[479]Porth. Chron. p. 14, 216, 217.Rhyzelii Episcoposcopia Svio-Gothica, p. 331.Rhyzelii Sveog. munita, I D. p. 115, sequ.
[480] TämäMagnus Thunssonoli se 8:saas Piispa Suomessa, ja seensimmäinen Suomalainenjoka oli piäsyt tähänpiispa-virkaan. Se oli syntynytMärtälänkylässäRuskonkappelissa, ja kuoli v. 1308, oltua 17 v. Piispana (v. 1291-1308). Hään muutti Piispa-istumen v. 1300RäntamäestäTurkuun, eli niin kuin sitä ennen kuhuttiinUnikankareeksi.
[481]Porth. Chron. p. 183, 216.
[482] TämäMagnus Ollinpoika Tavast, joka oli se 16:nees Piispa Suomessa, oli syntynyt s. 14 p. Loka-Kuussa v. 1357AlasjoentahiTavastilankylässä Virmon pitäjässä, ja kuoli s. 9. p. Maalis-kuussa v. 1452, 95:nellä vuuellansa. Hään oli 37 vuotta Piispana Suomessa (vuuesta 1413 vuoteen 1450) ja oli yks niistä merkillisemmistä Poavilaisista Piispoista meijän moassa, jonka tähen meillä oisi mielessämme vastapäin hänen elämästä jotaik puhua.
[483]Rhyz. Episc. p. 334.Porth. Chron. p. 20, 465,Messenii ScondiaT. X. p. 19.
[484] TämäConrad Bitze. joka oli 19:nees Piispa Suomessa, tais olla syntynyt Turussa, kussa hänen isäHenrik Bitzoli Katteinina, hään kuoliKuustonlinnassa sinä 13. p. Maalis-kuussa v. 1489, ja hauattiin Turun kirkossa. Hään piti Piispan virkaa 29 vuotta, eli vuuestä 1460-1489. TässäKuustonlinnassa lopetti myös PiispaJohannes Olaipäivänsä s. 9. p. Heinäkuussa v. 1510, sillä että hään syyvässänsä tukehtui. Siinä kuoli myöskin PiispaFrat. Bero Gregorii Balks. 29. p. Kesäk. v. 1412.
[485] Scondia. T. X. p. 21. Chron. Rhythm. Finland., p. 38;Porth. Chr. p. 26, 585.Rhyz. Episc. p. 338.
[486] TämäArvid Kurck, jonka sanotaan olleen syntyneen Laukossa, luullaan olleenJeppe Kurkinpoika, jaNiiles Kurkinpojan-poika, joka oli yks kuuluisa Hallitus-Neuvo (Stats-Råd) Ruotissa. (Porth. Chr. p 651) Hään oli se viimeinen Poavilainen Piispa Suomessa. Koska se Danskalainen meri-sotilasSeverin Norbyv. 1522 vapautti Turun linnoa, niin täytyi tämä Piispa paeta Ruotiin; mutta hukkui joukkoinensa tiellä. Tästä puhuuTegelhänen Tarinamuksessansa Kyöstä kuninkaasta p. 36, näin:"Samma tiidh (då Norby uphäfde belägringen för Åbo) måste Biskop Arffuedh i Åboo rymma, och gaff han sigh först til Raumo, ther han hadhe sitt Skep liggiandes, och så sjödeles tädhan och til Ulffsby (Björneborg). Men effter han ther icke säker och frij bliffua kunde, och fick altijdh tijdender, at sienderna drogho allastädes omkringh och föchte effter honom, gaff han sigh medh mångha aff then Finska Adel, Frwer och Jungfrwer, som aff fruchtan och räddhoga flydde för samma Konung Chrtistierns tyranniske påbudh skuld, til sjöss, och achtade sigh åth Swerige til Konung Gustaff. Men them kom en gräseligh stoor storm och owåder uppå, så at the alle med skep, folck och godz förginges och bleffue borta, utan för Öregrund i Wiggian (Grepen lahessa)."
[487] Kuustoo joka kuuluu Piikisten pitäjään, luetaan 5 neljännestä Turusta, (maantietä myöten) itä-etelään.
[488]Porth. Chron. p. 730. — Mutta uskottavampi ehkä on, että kuninkas teki tätä vähänteeksensä Suomen Piispan-valtaa. Siinäkin ehkä tarkoituksessa hään jokoi hänen Hippakuntaa kahtiaan, ja teki v. 1554 Viipurissa toisen Hippakunnan istumen.Kuusto-linnan hävittämisellä, hään ei heittänyt tilaisuutta Turun Piispoillen varustaksensa sotamiehillä ja sotavarjelluksilla.
[489] Ehkä tämä soari ei ouk sen pitempi kuin yhtä kiven heittämistä, niin nähään kuitenkin että tässä ennen aikana on pietty oikeata Sotaväkeä, linnan varaksi; ja ettei heitä ollut vähä joukko, on siitä arvattava, että PiispaJohannes Olavi(syntynyt Pargas pitäjässä) joka oli toinen PiispaBitzenperästä, eipä soanutkaan tätä linnoa sen kuolleen PiispanLaurentiuksen Michaelin(sota-) rahvaalta (familiares) ellei hään heillen maksanut 200 Ruotinmarkan-rahoja (joka tais olla maksamatak heijän palkastaan). Eikä näinnä aikoina käynyt Piispoin kanssa niskoitella, ellei suuren voiman kautta. Tämän sanan familiares on Messenius (Scondia X. T. p. 23, & Chron. Rhyth. p. 43) ja Rhyzelius (Episc. p. 340) selittänyt sillä, että se oisi muka merkihtenyt sen autuahan Piispan sukulaisia ja omaisia, mutta siinä ovatten erehtyneet, silläEpiscopi familiareskuhuttiin heitä, jotka olivat heijän palveluksessa, ja saivat palkkansa heiltä (Porth. Chron. p. 647). Näihen sotamiesten peämies, kuhuttiinPraefectus Custoensis, (häänki sai palkansa, ei Kuninkaalta vaan Piispalta). Tätä nähään yhestä kirjasta PiispaltaHemmingiltä, kirjutettunna Turussa v. 1356, kussa yksi nimeltäJohannes Pedhersonkuhutaan Linnanisäntä Kuustossa (Bih. till Åbo Tidn. 1785, p. 25, och följ. Porth. Chr. p. 262). Niinikään oli PiispaMagnus Olai Tavastinisä vainaa, nimeltäOlaus Nilsson Tavast, tässä linnassa Isäntänä, PiispaHemminginaikana (v. 1339-1367).
[490]Kahtomus, vue, utsigt. —Luettaja, Lector.
[491]Tunelds Geographie, 6:te Uppl., 8:de Del., p. 49.
[492]Kunink. Kirjotus-Kokous, Kongl. Kansli-Kollegium.
[493] Myö tahomme kiitoksella mainita tätä Turun muinosta Maaherroa, siitä huolenpiosta, jolla hään on kavotuksesta säilyttänyt näitä vanhoja muistomerkkiä; niin myös muistelemme kiitollisuuellamme sitä silloin olevata ylistettävätä Sonnäsin isenteä, ja sitä kunnioitettavata Rovastia, jotka mielensä tarkoittivat näitävanhojailmin-hakeaksensa; ja soisimme että meijän muut moamiehet ottaisivat heijän esimerkkiä opiksensa.
[494] Se oisi ollut valaistukseksi asiassa soveliampi, jos Moaherra oisi kirjuttanut aivan samat sanat kuin oli kiveen piritetyt, eikä heitä ruvenut selittämään. Sillä niinkuin perästäpäin soahan kuulla, niin se ei ollutGustaf Fincke, muttaGödrik Fincke, joka oli naitu tämänIngrid Boijenkanssa. Senpä tautta on uskottava, että hauta-kivellä ainoastaan luettiin alku-nenät näistä nimistä, nimittäin G.F. ja I.B. joista G.F. ei merkihtenytGustaf Finckiä, muttaGödrikkiä.
[495] Näitä kolmellaisia vapamerkkiä olemme tässä kuvailleet varsin semmoiset kuin heitä tavattiin kuvailtunna yhellä paperilla, joka oli sisäänpistetty siihen kopioon tästä Moaherran kirjotuksesta, jota löysimme Kunink. Kirjan-Kootuksessa. Ainoastaan että olemme tehnyt heitäpuolen pienemmiksi. Mutta jos ne kuvat jotka löytyi siinä, olivat yhtä suuret, tahi (uskottavampi ehkä) pienemmät, kuin ne hopeiset vapa-merkit, joita hauvassa löyettiin, siitä meillä ei ouk mitään tietoa.
[496] Myö olemme tässä, niinkuin muuallakin, uskollisesti peräänkirjuttanut sitä kopiota, joka löytyy K. Kirjan-koossa, ehkei hänessä monessa paikoin löyvyk järjellisyyttä.
[497] Tätä Chiffern N:o 5, ja ne tässä viimeks mainitut Kirjotus-nenät ei löyetäk näissä paperiloissa kuvailtunna. Hyö ovat jo vissiinik joutuneet hukkaan.
[498] Jos tämä aatos on Moaherran omainen, niin oli hään oikeen asian arvanut; mutta merkillinen on, ettei hään, eikä pitäjän Rovasti tienyt paremmin tästä selittää. Silläpä tästä nähään ettei kumpainenkaan tuntenut J.A. Forteliuksen juttelemustade primis initiis Björneburgi, joka oli painettu 33 vuotta ennen tätä, ja kussa luetaan 15:nellä puoliskolla, että silloin (v. 1732) löytyi tässä Liikisten (tahi Ulfsbyin) kirkossa yhtä leipä-rasiaista (oblat-ask) jonka peällä oli tämmöinen kirjotus:"Denna asken är gjord af silfwer, som är funnit uti Högwälborne Herrarnas salig Herr Finckarnas graf, hwilka äro begrafne år 1139 (?) och med Högwälborne Herr Carl Horns omkostnad efter dess Förfäder å nyo försärdigat år 1684."Tästä nähään että oli jo ennenkin otettu hopeita tästä hauasta, ja sulattu kirkon tarpeiksi. — Oisikkohan jo tämä rasiainen RovastiLebellinaikana (v. 1765) katonut, tahi hänen kirjutos tummentunut? Minkä perustuksen peälle tämäCarl HornkuhtuuFinckilöitäesivanhemmiksensa, soahaan kohta p. 411. paremmin kuulla; sillä Peä-Sota-Asettaja (General-Fältmarsaken)Evert Koarlenpoika Horn, herra Kankkaan, Porkkalaan ja Sonnäsiin, oli naituMargaretha Finkinkanssa Porkkalaan ja Anttiseen, joka oli tämäGödrik Finkintytär. Mitä toas tähän vanhaan vuos-lukuun tuloo (1139), niinPorthanvainoo jo kyllä tuossa piti tora-puhetta, ja peätti tämän olevan kirjotusvian rasiaisessa, eli painovirheen juttelemuksessa; eli yksi häpäisevä tietämättömyys kirjan toimittajalta, näistä vanhoista asioista, ellei hään tahtonut meitä tahallaan petteä (Porth. Chr. p. 329, 469, 470) koska hään mainihtee v. 1139, joka muka (Porthaninaatoksesta) pitäis olla 1439, tahi 1539. Myökin uskomme että tässä jossakussa mahtaa olla erheys, vaan tahomme kuitenkin muistuttoo, että ennen tätäFinkinsukua (joka alottiGödr. Nilsson Finkinkanssa, lopulla 1400 vuuen luvulla) niin oli Suomessa yksi toinen vanhempi suku samalla nimellä, joka mahto sammua jo kahta polvea ennen tätäGödr. Nilssonina, koska sanotaan hänestä, että hään otti itellesek tätäFinkinnimeä, hänen Ukkovainaansa perästä (efter sin Mor-Far) joka sillä tavalla mahto olla se viimeinen peru siitävanhasta Finkinsuvusta (Stjerneman, Swea och Götha Höfd. Minne. I D. p. 330. II D. p. 327. Tämä toinen osa, joka enemmitten sisällensä pitää Suomenmoan muinoisista peä-miehistä, on vielä painamatak, ja säilytetään kasikirjotuksinna Kunink. Vallan-Säilyksessä. Se oisi toivottava, että tämä kirja, josta ainoastaan yksi vähäinen osa on painettu Turun vanhoissa Tiiustuksissa v. 1785, tulisi painon kautta ulos-annetuksi). Tästä nähään ettäFinckilöitäon hauvattu jo 1200 ja 1300 vuosiin luvulla, ellei jo ennenkin. Että tämä vanhakinFinkinsuku (joka taisi hävinnä jo lopulla 1300, tahi alulla 1400 vuuen luvulla) on mahtanut olla kuuluisa aikanansa, on siitäkin arvattava, että Piispa Magnus Olai Tavastin isä, nimeltäOlof Niileksenpoika Tavast(joka oli Kuustossa Linnan-isäntänä vuosien 1339 ja 1367 välillä) oli naitu yhenCatharinan Finkinkanssa. (Bång Schema familiae Tavastianae, painettu Tukhulmissa 1756. — Porth. Chr. p. 423).