[499] Oisihan tämä tainnut tapahtua ilman Kunink. Kirjotus-Kokouksen kyselemätäk. Tarpeellisempi oisi muka tietää jos ei Liikisten vanhoissa kirkon-kirjoissa löyvyk näistä asioista mitään kirjutettuna, ja mitä heissä seisonnoon.
[500] TästäGagneruksentarkautesta, että Tarinamuksesta ja vanhoista suku-kirjoista tahi polven-juoksuista ylöshakea niitä suku-polvia, jotka ovat muinon näitä nimiä kantaneet, tulemme kohtsillään enemmin puhumaan; ja tahomme ainoastaan nimittää, ettei hään meijän mielestämme ouk ollut ollenkaan halukas (angelägen) näitä tietoja hakeaksensa. Eikä se ou kumma, sillä se on arvattava, että hään joka oli Ruohtalainen ei pitänyt paljon huolia Suomalaisten asioista.
[501] Koska harvat ehkä meijän lukioista ovat siinä tilassa, että näitä nimittyjä kirjoja käsittää, ja kuitenkin tahtoisi ehkä kuulla, mitä heissä seissoo näistä Finckilöistä, niin tahomme tässä näitä paikkoja luettaa.MesseniiScond. Illustr T. VI., p 12."Transmissis in Moschoviam legatis hoc tempore, Benedicto Gylte ac Gustavo Finchio, Tyrannum invitat ad foedus contra Polonum, velut hostem utriusque communem … Rex Ericus xv Febr. per Daniam suos destinat legatos Stenonem Ericium, Gabrielens Christierni, Liberos regni Barones, et Georgium Finchium, in Hassiam abituros, Christinamque Lantgravii filiam, sibi conjugem postulaturos."
[502]Dalin, Swea Rik. HistoriaII Del. I B. p. 557: "Som han (K. Eric XIV) från Hessiska Hofwet i sit frieri fådt benägna swar, så skickade han nu (v. 1563) trenne Riksens Råd, at det samma fullborda. Dessa woro Sten Erikson (Lejonhufwud) Gabr. Christerson (Oxenstjerna) och Jöran Fincke. Då Ambasaden kom till Köpenhamn, lät K. Fredric arrestera dem allesamman, och insätta dem på Kallundborgs slått, ty han ville ej blott hindra ägtenskapet, utan äfwen få en förewändning till krig." Tätä kerroitetaan uuestaan p. 597. "Sten Erikson Lejonhufwud, Gabr. Gabr. Christerson (Oxenstjerna) och Jöran Fincke, desse tre woro fängslade under sjelfwa freden, som Ambassadeurer till Cassel."
[503]Stjernman, Swea och Götha Höfdinga Minne 1 D. p. 330: "Jöran Fincketill Pernou förde i wapn twå sparrar öfwer hwarandra, och hwardera sidan om öfwesta sparren en liten Sparf eller Talgore (eiköhään se liene Peipponen?) år 1552 Hof-Marskald samt tillika Lagman på Öland, år 1561 Riddare i Kon. Eric d. XIV:s Kröning, år 1562 Riks-Råd, år 1567 i Junii månad befullmäcktigad att mönstra Knektarne i skären, år 1568, d. 3. Dec. Lagman öfwer Norra Finland, Satagunden, Österbottn och hela Åland. Gift med Malin Olofsdotter, som sedan fick Lasse Jespersson. Son af Gödric NilssonRangonensom först kallade sigFinckeoch Margaretha Gustafsdotter Slatte." Siitten luetaan p. 24. "År 1542, d. 7. Sept. fick Ture Persson till Kråkerum wår befallningsman på Stockholm, med desse efterskrefne Wåre trogne Män, Råd och Tjenare, neml. Herr Eric Fleming till Quidja och Göstaf Fincke, Wårt och Cronens Slått Stockholm, och Stockholms Stad till getreuer hand och uti en ärlig Slåttsslåfwen."
[504] Dalin, Sw. R. Hist. III D. B. I, p. 5555: "Riks-Råden Bengt Gylte och Gustaf Finke, med Herman Anrep, Joh. Winter, Hans Boisman och Frans Jericho skickades (1563 vuuen alussa) till Muscow med tillräckeliga föreskrifter; och Storförsten samtyckte strax ej allena den förra Freden, utan ock, hvad Lifland angick, et stillestånd på tu år, då emedlertid hwardera Riket skulle behålla hwad det nu innehade." (Jemf. Tegels Erich XIV:s Historia, p. 70). Siitten luetaan erittäin yhessä muistutuksessa tästäFinkistä: "Han war Ståthållare i Finland. Gemenligen skickade han K. Erich Finska klippare."
[505] Oisi lysti tietää minkä puolesta Gagnerus sanoopi: "Han (Stjernman) gör rätteligen den anmärkning"… niin kuin mitä hään hänestä muuten sanoopi, ei oisikkaan totuullista. Stjernmanilla on se vika, ettei hään tässä kohassa nimitäk mistä hään on näitä tietojansa soanut, se on seneistä ollut mahotoin, sekä meillen että Gagneruksellen, sanoa, ovatko hyö oikeet tahi ei.
[506] Tämä arvotus, että ne Suomalaiset hevoiset, joita Fincki lähätti Kuninkaallensa, oisi erinomattain taivuttanut Kuninkaan mieltäFinkinpuoleen, mahtaa olla Gagneruksen oma aatos, ja seisoopi hänen nimessänsä. Muistettava on, että Fincki oli jo silloin koroitettu isoimmiin virkoin, ennen kuin hään näihin hevoisiin puuttui.
[507] Muistettava on, ettei hänen nimensä milloinkaan kirjutettu Georg, vaanJöran, ja niinpä Gagneruskin kirjuttaa sitä toisensa paikassa.
[508]Gödrik Finckeoli se viimeinen peru tästä suvusta miehen puolella, vaan vaimon puolelta niin se vasta sammui myöhämpänä sillä hänellä oli yksi tytär, nimeltäMargaretha Fincke, joka tuli naituksi Sota-AsettajanEvert Koarlenpoika Horninkanssa Kankkaan, ja jollen hään synnytti yhtä poikoo, nimeltäGustaf Horn, joka siitten tehtiin Valta-Neuoksi, Peä-Luutnantiksi ja Sota-Asettajaksi. TämäMargaretha Finckeeli vielä vuonna 1634.
[509] NäitäSuomalaisia suku-kirjojaolen minä paljon hakenut sekä K. Kirjankootuksesta, että K. Vallan-Säilyksestä, soaha muka heitä kahtoaksein. Stjernmankin nimittää lopussa 2:sessa osassa hänen kirjassaaSw. Ridd. och Ad. Matrickel, (puhuttaissa niistä käsikirjoittuksista, joita hään tehessä tätä kirjoo oli seuranut): "Finsk Adelig Slägtbok af år 1598. — en annan dito af år 1640." Näitäk nimittää hään vielä (Sw. och Göth. Höfd. Minnne II D. p. 352) "se Finska gamla slägtboken" ja toas p. 324: "se min Finska Slägt-Bok, p. 91" näistä, niin sitä ensimäistä ei ollenkaan löyetty, mutta sitä vastoin löyettiin yhtä toista vanhoo Suomalaista suku-kirjoo, joka oli varsin puuttuvainen. Se mahto olla se toinen, vuotesta 1640, koska siinä tavattiin myöhempiä vuos-lukuja, niinkuin e.m. v. 1635. Eikä siinä tavattu muuta kuinGöstaff Finkinsuku-polvea, suorastaan, senpä tähen siinä ei mainitak niin sanalla hänen veljestäJöranista, eikä sisarestaKaisasta; muutenkin niin siinä ei luetak muuta, kuin paljaat nimet. — Muita kirjoja ei löyetty.
[510] Hänen nimensä kirjutetaanGödik, Gödick(vanhemmissa kirjuitoksissa), jaGödrik ja Götrik(nuoremmissa).
[511] Se viimeinen Kuninkaallinen kirja, joka löytyy hänellen laitettu, on annettu siitä 3:nesta päivästä Juolukuussa v. 1566.
[512] Löytyyppähän vielä paljoa enempi, kuin oisi vaan hakenut. Mitä hään tässä heistä sanoo, on muutenkin niin vähä, että se enemp sytyttää meissä mielen parempia tiiustuksia hakeaksemme, kuin että se näillä kyllästyttäisi meitä.
[513] Näistä niin puuttuuPäivä-kirjatvuosista 1523-1548 ja 1602-1611; muttaPito-kirjatovat täyvelliset, vuotesta 1523.
[514] Minun tulee tässä kiittää sekä K. Tietomus-Opiston Kirjuttajaa, OpettajaLiljegrénia, että myös K. Vallan-Säilyn Kirjuttajaa Kirjotus-NeuvoaSundelia, siitä heijän mielisuosiosta, jolla hyö ovat minullen uskaltanneet näitä ja muita vanhoja käsikirjoituksia.
[515]Kuninkaallinen Vapaus-Huoneen Holhottamus, Kongl. Riddarhus-Direktionen. Tässä minä en taija olla kostelematak niitä miehiä, jotka Vapaus-Huoneessa ovat osottaneet minullen ystävällistä nöyryyttä, näitä paperia hakiissa; ja jotka ovat Kirjoitus-NeuvoHartmansdorff, KenraalMelinja Vapaus-Huoneen Kirjuttaja, Huoneen-Herra (Kammar-Herren)Lagerheim.
[516] Painettu Tukhulmissa, v 1750. p. II.
[517] Painettu Tukhulmissa v. 1751. p. 35.
[518] Ne muut Suomalaiset Herrat, joita silloin tähillä tokaistiin, ja joita kuhtummeSuomalaisiksi, ei sen puolesta että olivat aina Suomessa syntyneet, mutta koska heillä oli Suomessa virantoimituksia, olivat:
1)Jöran Ericsson (Gyllenstjerna), joka v. 1556 oli Linnanisäntä Viipurissa.
2)Ture Persson (Bjelke), Salestadiin ja Kråkerumiin, joka oli naituGrevinnanSigrid Sturenkanssa, ja tämän suvun esivanhin (stamfader).Hään oli Linnanvuoti (Slåttslåfwen) Savolinnassa, vuuesta 1555 ainaHelmikuuhun v. 1557.
3)Nils Antinpoika Boije, Gennäsiin. Hään oli v. 1553 Linnanisäntä Suomessa, ja kuhuttiin v. 1565, "Konungens förtrogne man och Secrete Råd." Samana vuonna s. 25 p. Toukok. tehtiin häntä Linnan-isännäksi Viipurin linnan, kaupunnin ja leänin ylitten. Kohta siitten Sota-Evestinnä Juuttilaisia vastaan, omisti hään väkirynnäköllä, ja tulella hävitti Vardbergin kaupunkia s. 28. p. Elok. mainittunna vuonna; ja sai siinä vankiksensa sen kuuluisan SotasankarinPontus de la Gardien(tämän suku-kunnan esivanhin). Sinä 15 p. Syysk. samana vuonna vallotti hään myös Vardbergin linnoa, poiskajotti Juuttilaiset, ja poltti ja hävitti koko Hallannin. Mutta v. 1566 niin Kuninkas suuttui häneen, kosk hään ei tainnut sisään-tunkeita Bohusin linnaan; vaan suostui häneen jälleen, hänen vanhuuensa ja entisen uskauksensa suhteen. — Vuonna 1568, s. 19 p. Toukok. tehtiin häntä Peämieheksi koko Suomenmoan ylitten; ja s.v. Lainjulistajaksi Etelä-Suomessa. Hään oli naituBrita Horninkanssa, Valta-NeuonChrister Clausson Hornintytär Åminneen, hänen vaimonsaIngeborg Siggesdotter Sparrenkanssa, Sundbyiin.
4)Claes Fleming, Vapaherra Vijkiin, Herra Svidjaan ja Quidjaan, Kuninkaallinen Valta-Neuo ja Tähtikäs. — V. 1563, s. 28. p. Elok. sai hään käskyn pitämään huolta Kuninkaan Juho III:nen säilyttämisestä Turun linnassa, ja johtattamaan häntä sieltä Ruotsiin. — v. 1574, s. 12. p. Tuokok. pantiin häntä Peä-käskynkäyttäjäksi (Öfwerste Befallningshafwande) Suomessa — s.v. s. 9 p. Lokak. Peä-Käskynkäyttäjäksi Viipurin linnassa ja kaupunnissa. Hään oli Ruotsin Vallan-Asettaja (Riks-Marskalk), ja piti vahvast Kuninkaan Sigismunnin puolta, Herttua Koarlea vastaan. Hään tuli viimen Pohjalaisilta yhellä noito-nuolella (Girs.) ammutuksi, josta hään kuoli v. 1597, s. 13 p. Tuokok. ja hauattiin Porvon-kirkkoon. Hään oli naituEbba Stenbokinkanssa, Vapa-herraGustaf Olssonintytär Torppaan. Hänen isänsä oli Tähtikäs, Valta-Neuo ja Lainistuja Etelä-Suomessa,Eric Joachimsson FlemingSvidjaan ja Quidjaan (joka kuoli Joulu-kuussa v. 1538), ja hänen äitinsäHebla Siggesdotter SparreByestadiin.
[519] Heitä tehtiin muka osallisiksiPyhä Salvadorin Kunnasta(Riddare af S:t Salwadors Orden). Tämä Tähti-kunta tais olla se ainua, jota vanhoina aikoina annettiin.
[520]Stjernm. Höfd. Minne. I D. p. 330; ja II D. p. 327. Tätä kertoo hään vielä uuestaan muistutuksissansa Tegelin Tarinamukseen p. 35. Se on paha ettei Stjernman niin sanalla ilmoitak, mistä se on tätä tietoansa ottanut, eli mistä se on tämän Rangosen nimeä käsittänyt; mutta koska hään kolmessa kohassa kirjuttaa varsin yhellä tavalla, niin totta hänellä mahto olla joku vissi perustos. Jos nyt saisimme luotaita siihen, niin jokainen kuulee että tämä nimi oli yksi varsi selvä Suomalainen nimi, ja oisimme muka nopeet uskomaan, että se mahtaa ehkä ollaRonganen t. Ronkainen, yksi vanha sukunimi, joka vielä nytkin löytyypi meijän talonpojissa, ei ainoastaan pian kussakin pitäjässä Savossa, mutta myöskin yltä-ympäriseen Ruijan ja Ruotin Suomalaisissa, niin kuin 2:sessa osassamme saahan kuulla. Mutta Palmsköld (joka on ollut muita tarkempi toimittamaan hänen sukuunsa), kuhtuu häntä "filius Rengonis;" jolla hään ei ymmäräk yhtä sukunimeä, vaan yhtä ristimä-nimeä, sillä hään kuhtuu hänen isänsä: "Rengo Niileksen poika." Joka nimi taitaa ehkä tarkoittaa Rengon pitäjä, eli Rungon kyleä.
[521] Nimittäin sillä tavalla, ettäJöns Ronkainenoli Vapaherran Marienburgiin, Herran Kankkaan, Porkkalaan, Sonnäsiin m.m. Valta-Neuon, Peä-Luutnantin ja kaiken Ruotin ja Suomen Hevoisväen Kenraalin, Inkerin-maan ja Kekisalmen Peä-Holhottajan, Sota-Asettajan m.m. GreveGustaf Evertinpoika Hornin, äijin-isän-ukon-ukko (Morfars Farfars Farfar).
[522] Koska myö oumme usseen tullut mainihtemaan näitä K. Vap. Huoneen käsi-kirjoituksia, niin tahomme heitä varsin nimittää, niillen hyväksi, jotka ehkä tahtoisi tästä tarkemmin tiiustella. Hyö ovat muka 4 erinnäistä kootusta vanhoista suku-juoksuista (kollektioner af gamla genealogier); nimittäin 1)Palmsköldin, josta löytyy VI siettä (Band) 2)Peringsköldin, josta löytyy III sit. 3)v. Scantzin, josta myös on III sit. 4) Dalinin, jotka ovat niin perivanhat, ettei heitä eneä saata lukeakkaan, hyö ovat irtonaiset, keärityt vihkoihin. K. Vapa-Huoneen omissa suku-juoksuissa ei tavatak tällaisia vanhoja sukuja.
[523] Se joka tuntoo mitenkä Ruohtalaiset pois-murtaavat meijän Suomalaisia nimiä tahi sanoja, hään ei kahtoisi ouoksi, jos uskaltaisimme tätä toisinpäin selittää.
[524] Jos tahtoisimme, niin saisimme tätä sukuu vielä kaks polvee vanhemmaksi, sillä tämäJöns Ronkaisenukko vainaa oliMiekkamies(wäpnare, a wapn)Niiles RonkainenHeikkilään, jonka Palmsköld sanoo elänneen v. 1424 (eiköhään se mahtant olla vanhempi? koska Jönsiä, joka oli hänen pojan-poika, jo mainitaan v. 1444). Palmsk. kirjuttaa hänestä;"Nicolaus Rengonis filius de Heijkele, armiger, vixit a. 1424."Hänen poikaansa kuhtuu häänRengo Niileksenpoika, josta se sano:"Rengo Nicolai filius, armiger de Heijkele 1430."Peringsköld joka jo häntäkin mainihtee, kuhtuu häntä: "Rengo Nilsson i Heykele."
[525] TämäPentti Lydikinpoika, joka toas oli naituValborg Jönsintyttärenkanssa, oli v. 1411 Laintutkia Piikisten kihlakunnassa; ja v. 1437-1439 Linnanisäntä Hämeessä. Häänkin mahto olla rikas mies, koska hään poislahjottiHadilantilaa, Nousisten pitäjässä,Kuokkalantilaa Lempelän pitäjässä, jaKuljuntilaa Birkkalan pitäjässä m.m. niillen Turun kirkossa löytyvillen Papiskammioillen (Porth. Chr. p. 482, m.m. Åbo Tid. 1785 p. 232).
[526] Hänen sanansa peälle on siitten muutkin erehtynneet.
[527] Häntä kuhutaan siinä "Gamble Gödik Fincke," että sillä eroittoo häntä hänen tyttären pojasta, ja hänen tyttären-pojan-pojanpojasta, joihen nimet myöskin oliGödik Fincke; — vai lie hään ehkä elänyt niin vanhaksi, että hään siitä oli soanut tätä nimeänsä. Millonka hään lie elänyt, ei varsin tunnetak, ainoastaan että hään v. 1440 hänen vaimonsa suostumuksella lahjoittiKärkesnäsinkartanoo jaBölintorppoo Pyhä Annan Kammiollen Turun kirkossa, että sillä sovittooJusseOllinpojan omaisia, jonka se on tapa-turmasest tullut surmamaan. (Porth. Chr. p. 448). Niissä Vapa-Huoneessa löytyvissä kirjoissa, seisoopi että hään oli Herra Pernoon ja Villnäsiin (till Wilias) ja että se oli nainut Tähti-niekan Olof Tavastin sisarta, nimeltäKatrina Nilsdotter(Tavast). Muuton niin puheet hänästäkin vähä eroittaiksen. Palmsk. sanoo:"Gödericus Finke de Huilias vel Villnäs, Equ. Aur. ex Livonia ortus, vixit in Finlandia 1460."Pering. sanoo toas:"Göd. Finke till Perno och Wilias i Remotalle socken (?) gift med Katrina Nilsdotter till Porkkala, Olof Tawastes Riddares syster", ja toisessa kohassa:"Gödik Finke den gamle till Willas, gift med Katrina Nilsdotter, som lefde enka 1467". Vuonna 1446 niin Göd. Finke vielä eli, ja istui Vapamiessa yhessä riiassa Piispa Tavastin ja muutaman Pyhteen pitäjän miesten välillä (Åbo Tid. 1785 p. 67. Porth. Chr. p. 433.)
Hänellä ei ollut mitään poikoo (seneistäpä se siihen loppui, se vanha Finkin suku) ainoastaan kolmet tytärtä; yksiKaisa, joka nai tätä Niiles Ronkaista; toinen,Margretha Gödikintytär Fincke, joka oli Ivar Maunuksenpojan mummo (Farmor); ja kolmaasElin Gödikintytär Fincke, Villnäsiin, joka nai Philippusta Ivarinpoikoo Bröötorppaan, joka kantoi kilvessänsä kolmet punaista tulileimausta, sinisessä vainiossa (trenne röda eldslågor i blått fält); ja jonka kanssa hänellä oli yksi tytärElin Philipsdotter, joka naitiin Turun Linnanisännellen Herman Maunuksenpoika Flemingillen, Villnäsiin ja Moisioon, joka oli sen kuuluisan Vapaherran Liperiin ja Hermansaareen Claes Hermanninpojan Flemingin isän-ukko.
Minkähän perustuksen peälle Palmsk. sanoo, että tämäGödik Finkeoli syntynyt Vironmoassa? sillä Finkinvapauskirjastajoka oli annettu v. 1380 Vallan-RuhtinaaltaBo Jonsonilta, ei sitä selitetäk. Se kuulupi näin:Thet skal allom mannom witerlikt wara, at jac Bo Jonson Drotze i Swerike, kennis oppenbarlika mäth thässo mino opna brefue, at jac hafuer ont oc gifuit thessom brefföraren minom äskelikom Swen Finke alt thet gotz han her til antiggia köpt älla mät rät fangit hafuer af skatgildoghe jordh, huar thet hälzt ligger i Åbo Biskopsdöme af allum arlicom scatwm, aläghnom oc marcagieldom oc af allom thunga lidugt, löst och frelst, swa at han scal minom Herra Konungenom oc Cronone oc mic a mins Herra weghna ther aff tjänist göra, pc. Datum Hampne Sker, anno MCCCLXXX primo in octauis corporis Christi nostro sub sigillo praesentibus appenso in pendenti. (Lagerbr. III D. p. 785). Se mahto olla sama mies,Finkinnimellinen, joka 10 vuotta ennen alakirjutti Turun porvalinHenrik Närffuinlahjoitos-kirjaa Katarinan Kammiollen (Porth. Chr. p. 352) ja jonka sisari tahi täti saattaisi ehkä olla seKarin Finke, joka Bångin puheen perästä oisi ollut naitu Olof Niileksenpoika Tavastin kanssa, joka oli Pispa Tavastin isä, ja eli vielä v. 1370.
[528] Se on moni meistä, joka on vielä nytkin niin tyhmä, että se poisvaihtaa Suomalaisen nimensä muuksi vieraaksi; luulevansa sen haisevan paremmallen. Semmoiset narrit löytyyvät vähä kussaik, jotka muka hylkeävät omansa, ja nouvattaavat vierasta.
[529] Tämä sana:till Poicho, mahtaa olla niiten Ruohtalaisten kirjuttajoihen toimittama, jotka eivät ehka tienneet mitä se sana poika piti merkihtemän, vaan luulivat sitä talon nimeksi. Hänen nimeänsä kirjutettiin vissiinJöns Rangosenpoika (niin kuin sitä luetaan toisessa kohassa). Sillä myö neämmö vanhoista kirjoista, että näinnä aikoina oli tapa näin nimiä kirjuttoo. Niin e.m. luetaan yhessä Pentti Lydikkäisen kirjoissa vuotesta 1460, seuravaiset nimet: "Jusse Parpan poyca", ja "Olaff Tyrvompoyca." (Porth. Chr. p. 483).
[530] Niin Ugglakin sanoo (Sw. R. Rådslängdp. 52) että sen vapamerkki oli yksi ylöspäin keänetty riippuri (ankare) ynnä yksi 6 säistävä tähti, (joka oliSkalmiloihinvapamerkki). Mutta jos niin oli, niin se oisi ottanut toista vapamerkkiä, kuin hänen isänsä (Lydikke de Kyrn), ja hänen veljensä (Clavus Lydikkeson), jotka kantoDjeknilöihen t. Djäkninlöihenvapa-merkkiä: yhtä anovata ihmistä, punaisessa kauhtanassa, ja Kotkan mustan muotosella. Muutoin tahomme muistuttoo, että tämäLydikke, jonka jo moniaat ovat ilman minkäänlaisetak toistukseta tehneet Vestphalalaiseksi, on mahtanut ehkä olla Suomalaisesta suvusta. Savossa löytyy vielä nytkin yksi talonpojallinen suku, nimeltäLyytikäinen, jonka kirjutetaanLyydikäiseksi; ja Tarinamuksestamme tunnetaan, että ennen aikana piettiin Turussa ja Hämeessä tällaisia Savolaisia suku-nimiä. Porth. Chr. p. 482.
[531] Palmsköld sanoo hänestä:"Nicolaus Johannis filius de Melkila,Armiger, cognomento Wåghals, vixit a. 1484; uxor: Catarina Finke deVilnäs."Peringsköld:"Nils Jönsson Rangonen, hwilkens husfru war FruN… Finke, Gödrike Finkes dotter."
[532] Peringsköld kirjuttaa hänestä: "Gödrik Nilsson Finke till Perno, Ståthållare på Tawastehus, upptog sin morfars namn, och hade till husfru Maragaretha Slatte, Herr Göstaf Anderssons dotter till Sonnäs."
[533] Palmsköld sanoopi:Gödrik Finke de Perno, Gubernator Ditionis Chroneburgensis 1520, cognomen suppetit ex familia materna. Uxor: Margareta Gustavi filia Slatte de Sonnes, vixit 1538, nupta 1518.
[534] StjernmanninHöfd. MinneI:nen Osa p. 334. Hään alkaa luettoo heitä vasta vuotesta 1543.
[535] Niin e.m. luetaan siinä vanhassa Rijm-Chrönikassa p. 545: "The drogo in för Kronaborg. Man plägar thet Tawastahus kalla." Että Hämeenlinna myös vanhoinna aikoinna kuhuttiinTavasteborg, nähään samasta kirjasta p. 23. "Thet Huus thet heter Tawastaborg, The Hedne hafwa än therföre sorg." (Keskust.Porth. Chr. p. 120).
[536] TämänMargareta Slattenisä, oli MiekkamiesKustav Antinpoika SlatteLienista, joka eli v. 1481, ja jonka vaimo oliBriita, Pekka Svärdin(sen nuoremman) tytär, Sonnäsiin.
[537] TästäKyösti Finkistä, josta on jo ennen puhuttu, luetaan koht'sillään enempi.
[538] TästäJohanna Gödikintytär Finkestäei tunnetak mitään, liennöön kuollut nuoruutessaan.
[539] TämäKaarin Gödikintytär Fincketuli ensin naituksiThomas Jönsinpoika Rijtinginkanssa, Gesterbyiin, (jota Stjernman, esipuheessansa Werwingin Tarinamukseen, kuhtuuThomas Jönsson Starck) joka oli Käskynkäyttäjä (Befallningshafwande) Turun Linnassa vuuesta 1536 vuoteen 1547; ja siitten nai hään Valta-Neuoa Nils Krummea, Orrbyholmaan, joka v. 1565 oli Linnanisäntä Tukhulmissa, ja kuhuttiin usseemmittain: "unga Herr Nils Krumme." TämäKaarin Fincke, joka vielä eli v. 1599, on kirjuttanut yhtä 3 arkin kokoista selistystä (beskrifning) Kuninkaan Koarle IX:sän molemmasta matkustamisesta Suomeen (lue esipuhetta Werwing. Tarin. p. 18), jotka ei ollut hänellen suloisemmat kuin muillenkaan Suomalaisillen.
[540] TämäMarketta Gödikintytär Finckeoli ensin naituEerik Håkansoninkanssa, Viorelaan, ja siittenJoh. Boeklerinkanssa. (Peringsk.)
[541] TästäNiils Finkestäei tunnetak niin mitään.
[542] TämäBriita Gödikintytär Finckeoli ensin naituMartti Simonpojankanssa Poikolaan (till Poiko), ja siittenPerttu Jönsinpojankanssa, Rekuun. Hään kuoli lapsetak. (Peringsk.)
[543] Peringsköld kuhtuu häntä: "K. Eriks Råd och Hofmästare", joka ehkä lie oikeempi.
[544] Kuin Kuninkas Eerikki oli ensin yht-aikoo kosioinut sekä KuninkatartaElisabethoaEnglannissa, että KuninkatartaMarioaSkottlannissa, ja tältä viimeiseltä jo soanut hänen suostumuksensa, niin hään yht-äkkiästi heitti heijät kumpaisetkin, ja rupeis pyytämään Moa-Grévin Philippuksen tytärtä,Kirstiä, Hessistä. Ja koska hään häneltäkin oli luvan soanut, niin lähätti hään näitä miehiä sinnek, peättämään tätä naiman-kauppoa.
[545] Vielä v. 1565 kirjutti Kuninkas sekäFrédrikillen(Danmarkin Kuninkaallen) että Finkillen, tästä asiasta, ja tarjoi hyvän summan hänen lunastokseksi, mutta ei siitä lähtenyt niin mitään.
[546] TämäMalin Ollintytär Örnfodt, eli niin kuin häntä myös muualla kututaanÖrneben, tuli siitten naituksi LeskimiehenLasse Jesperinpojankanssa (Cruuse) Årebyiin, Wernestadiin, m.m. joka v. 1558 oli Voutina Helsinkin moassa. Tämä Málin eli vielä leskenä v. 1588. Peringsköld ja Palmsköld kuhtuu hänen iseänsä "Olof Persson till Bjurum", ja toisessa kohassa kuhutaan tätä hänen tytärtänsä "Malin Olofsdotter på Lindön", josta hänen miestäkin jo yhessä kohin nimitetään "Jöran Fincke på Lindön."
[547] Että paremmin selittää tämänJöran Finkinviran-toimituksia, tahomme ainoasti lyhykäisyytessä nimittää sisälläpion niistä hänellen lähätetyistä Kuninkaallisista kirjoituksista, joista kopiat löytyy niissä Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä löytyvissä vuosillisissa Pito- ja Päivä-kirjoissa. Näitä Kuninkaallisia kirjoituksia aloitetaan usseemmittain sillä sanalla: "Öppet bref till Herr Jöran Fincke" ja ovat niin kuin tässä seuraa. Nimittäin: vuonna 1547,d. 7 Jan. till Göran Fincke att behålla Wirmo skogsbygd uti Åbo län. — vuonna 1553,d. 12 Nov. att förskicka till K.M. et wisst besked på Finska Adeln. — vuonna 1554,d. 14 Dec. att afstyra Adelns stämpling med bönderna wid Elfsborg, att hindra K. M:ts fiskare. — vuonna 1562,d. 11 Jul. att återbetala de af Räntekammaren till låns tagne 200 mark örtugar. — vuonna 1565.d. 29 Apr. anbelangandes dess ranconering från Danmark. — vuonna 1567,d. 27 Nov. att tillika med Hertig Carl och Hertig Johan beställa om krigsfolkets aflöning, item, att inventera sölf-kammaren, och sedan skicka H.M. oförfalskadt Register derpå;— Vuonna 1568d. 3 Dec. Fullmagt, att wara Lagman öfwer Norra Finland, Satagunden, Österbotten och hela Åland. —d. 17 Nov. Creditis, att efter dess medgisne instruction förhandla med Allmogen uti Uppland. —d. 22. att oförsumligen komma till H. Maj:t. — vuonna 1574,d. 21 Jun. till Jöran Fincke på dagön, att skaffa kalk till Stockholm. (Mutta eiköhään tämä jo lienee toinen mies tykkänään, samalla nimellä, e.m.Jöran Kustanpoika Fincke?).
[548] Jos tämäKustavoli vanhin Gödikin poijista, niin se tais syntyä nuon v. 1519, tahi 1520. Niissä vanhoissa vallan Pito- ja Päivä-kirjoissa, Stjernmannin Höfd. Minne 2:sessa Osassa p. 420, 374. m.m. kuhutaan häntä HerraksiPorkkalaan; mutta Vapahuoneen kirjoissa kuhutaan häntä ainoastaan Herraksi Sonnäsiin; ja toas Stjernm. Höfd. 2:sessa Osassa p. 327, Tégelin Tarinamuksessa p. 35, m.m. sanotaan häntä HerraksiPernoon ja Sonnäsiin; ja UgglanSw. Riks. R. Längd, IV. afd. p. III, m.m. mainitaan häntä HerraksiPorkkalaan ja Sonnäsiin; j.n.e. Se näyttää kuin hään oisi äitinsä emän-puolesta soanutSonnäsia, isänsä emän-puolestaPernoa, ja vaimonsa puolestaPorkkalaa.
[549] Hänen nimensä kirjutetaan sekäMätta, Maetta, Mettä, ettäMerta. Hänen isä oli Linnanvouti SavonlinnassaStén Jepin- e.Jaakon-poika(Ille) Porkkalaan, joka Palmsköldin puheen perästä oisi v. 1518 ollut Linnanisäntänä Viipurissa, ja v. 1509, nainutAnna KnuutintytärtäLaukkoon, jollen se anto huomenlahjaksi (morgongåfwa) Porkalan kartanota, jota se oli perinyt äitiltänsäMerta Ollintyttäreltä (Tavast).
[550] TämäAnna Kustantytär FinckeRöfvarenäsiin, tuli naituksiSalmund Illenkanssa, joka tehtiin Peä-Käskynkäyttäjäksi Käkisalmeen s. 25 p. Kesäk. v. 1590, ja samana pänä myös yhen Suomalais Jalkaväen Rykmentin Evestiksi. — V. 1599, s. 5 p. Huhtik. pantiin häntä K. Sigismundin Käskynkäyttäjäksi Castelholmaan ja Ahvenanmoahan, kussa hänen täytyi antaita vankiksi Herttu Koarlen sotioillen, ja tuli vielä samana vuonna 1599 s. 10 p. Marrask. Koarlen käskyn perästa poikki-leikatuksi, ja ynnä muihen Suomalaisten vankiloihen kanssa teilatuksi (steglad) eli passaihin nauloitetuksi, Korpalan vuorella, varsin Turun linnan kohalla.
[551] Muutoin se näyttää, kuin yksi toinenkin mies nimeltäSténFinckeoisi elänyt jo nuon v. 1470 t. 1480, joka oli naituAnnaTotinkanssa (Åke Axelinpojan Totin tytär) joka oli leskenäHannuSkiählinperästä (lue tätä Totin suku-johtausta, Peringsköldissä).
[552] TämäElisabeth Kustantytär FinckePrestkullaan, mahto olla yksi mainio vaimo, koska se oli neljästi naitu, ensinJaakko Myhrinkanssa, siitten v. 1581Abraham Maunuksenpoika Illenkanssa Prestkullaan ja Sjölahteen, jonka kanssa hänellä oli yksi tytärMetta Aapontytär Ille, joka kuoli v. 1632 ja joka oli naitu Moaherra Herman Claesson Flemingin kansa; ja yksi poikaMåns Aaponpoika Ille, joka nai Hebla Slangia, Eerik Pertunpoika Slangin tytärtä Balkiseen, eli sen ennen mainitun Sota-sankarin Eerik Slangin tätiä; jonka kanssa hänellä oli poikaKustav Ille, joka kanto vapamerkissänsä yhen rauta-sinisen käsi-varren rusko-keltaisessa vainiossa, ja käessa yhen valkoisen kielikukan. TämäElisab. Finckenai kolmaisinClaes Flemingiä(?) ja neljännestiHenrik Erkonpoikoo Räf. Sjölahteen, yksi vapatoin mies (ofrälse man). — Se eli vielä leskenä v. 1627.
[553] TämäIngeborg Kyöstäntytär Fincketuli naituksiMåns Nilssoninkanssa, Gammelbackaan.
[554] Nämät Kuninkaalliset kirjutoksetKust. Finkillen, ovat seuravaiset. — Vuonna 1545, d. 23 Juni, fullmaktsbref för Eric Fleming, Hr. Knut Anderson, Jon Olson, Björn Claeson, Jöns Westgöthe och Göstaf Fincke, till att handla med Ryssarne. — 29 Jun. Bref till Måns Nilsson, att han utan allt skonsmål gifwer sig till Wiborg och anammar slottsslåfwen utaf Nils Krabbe, samt öfwerandtwandar den åt Gust. Fincke, — den 16 Nov. Till Måns Nilsson och Gustaf Fincke, att de vela hafwa grann akt och tillsyn med K. Maj:ts slott Wiborg, så länge till dess K.M. kunde förse en annan förståndig man i staden igen. — Vuonna 1546, d. 3 Juni, att han (Gustaf Fincke) och andre gode män förskaffe de bonder af Tjust rätt och skäl på den del de fordra. — Vuonna 1547, d. 1 Jan, Till Befallningsmannen på Wiborg, Gust. Fincke 1:o angående Ryska rågången; 2:o om Länsmans-räntan, — d. 1 Jan. angående wärdering och betalning af en tomt i Wiborg, — d. 8 Jan. att afgöra en arftwisst emellan Lasse Lifländare, och Bertill samt Erik Håkansöner, — d. 1 Martii. Att icke tillstädja matvarors utförsel, — d. 12 Apr. Att ransaka angående någon köpejord, som skall tillhöra Joh. Pederson, — d. 15 Aug. Angående 1:o en upptagen gård i Urumarcken; 2:o Om böndernas utlagor I spanmål och tjära för legofolk; 3:o D:n salpetter-sjuderiet; 4:o Om de begärda Bysse-skyttar; 5:o Att bruka det större båsmannen wid skatte-gäddornas inwägande, — d. 22 Sept. Angående krigsfolkets aflösning, — d. 23 Dec. Swar om kläde till knecktarnes behof i Nyslotts län. Vuonna 1549, d. 6 Martii. Att inkomma med räkenskaperne, samt försälja spanmålen. — Vuonna 1550, d. 18 Apr. Att låta komma Kongl. Maj:ts och kronans spanmål ifrån Wiborg till Åbo. — Vuonna 1551, d. 5 Junii. Till befallningsmannen på Nyslott G.F. att låta bönderne bekomma spanmål för penningar, — d. 22 Aug. Swar: 1:o angående Friemarkens (?) upodlande; 2:o om Redfogdarnens upbörd och räkningar; 3:o att behålla fisket wid Lamaforss (Lammasforss?); 4:o Att låta weta hwad som wid gränsen förefaller, — d. 14 Dec. Att låta bönderne i dess fågderi utgöra hjelpen till Wiborg, efter mantalen. — Vuonna 1552, d. 14 Martii, att förskaffa några dugliga karlar till gränsens förswar emot Ryssland; 2:o att icke tillständiga Ryske köpmän en fri handel; 3:o att lägga någon jord till Nykyrka Prästebohl; 4:o att låta en klocka emot betallning komma till berörde kyrka, — d. 8 Maj, att låta Peder Rauthia i Kalajoke by och Olof Tilkane i Pihajärwi (Pihlajärwi?) by, återbekomma den jord, som deras grannar dem afhändt. — Vuonna 1553, d. 22 Jan, angående några oordningar i Skepps wäsendet. — Vuonna 1554, d. 10 Nov. att förete de skäl och bevis, hwaruppå han innehafwer Storgården uti Ulfsby och Broskärs. — Vuonna 1555, d. 12 Nov. Swar angående nödige anstalter till afwärjande af Ryssarnes infall, — d. 18 Nov. Angående det till Sawolax ankommande folkets förläggande och underhåll, samt nödiga anstalter till landets förswar, — d. 6 Dec. Angående nödiga anstalter till afwärjande Ryssarnes infall i Finland, — d. 18 Dec. Swar 1:o angående utskrifningen i Nyslotts län och Sawolax. 2:o om anstalter wid lägret i Lappwesi; 3:o om bråtars fällande, — d. 30 Dec. Swar 1:o angående armeens underhåll; 2:o Att tillsckicka K.M. ett klart register på de soldater, som ankommit från Österbotten. — Vuonna 1556, d. 8 Jan. Swar angående hö och andra behof för krigsfolket i Finland, — d. 17 Jan. Att utwälja några tjenliga ställen till afwelsgårdar i Nyslotts län, så ock låta alla timmermän i länet förfärdiga sköldar. — 25 Jan. Att ofördröjligen förständiga K.M. hwad förnummit om Ryssarne, som infallit i Euråpeå, — d. 30 Jan. Swar angående det folk, som blifwit skickat till Wiborg från Nyslotts län, — d. 27 Febr. Att hafwa bättre uppsigt med Fogdarna. — 1 Martii. 1:o Angående någre af Ryskarne upbrande byar i Tawisalmi socken; 2:o on de bråtar som blifwit sållde i Nyslotts län. 3:o angående tillförsel af allmogen till K. Maj:ts armee, — d. 10 Apr. Swar: 1:o angående frid eller stillestånd med Ryssarne; 2:o Om afwelsgårdarnes upprättande; 3:o Att inkomma med omständelig berättelse huru skatten utgöres i Nyslotts län; 4:o Att låta reparera ett förfallet torn på Wiborgs slot, — d. 16 Maj. Angående krigsfolkets förläggning och förplägning, — d. 29 Maj. Swar 1:o Angående byggnaden på Nyslott, 2:o Om några bönder, som blifwit ihjälslagne af Ryssarne; 3:o Om räkenskapen för berörde gårdar, till dess Fogdar blifwit förordnade, 5:o Att K.M. will låta komma några qwarn- och fiske-byggare till Nyslotts län, — d. 10 Aug. 1:o angående afwelsgårdarnes anläggande och skattläggning i Nyslotts län; 2:o om Bysseskyttar och Skytt (?) ifrån Wiborg; 3:o Huru förfaras skall med dem, som röfwat och plundrat i Ryssland; 4:o Angående underwisning för de nyss antagne Fogdar. — Vuonna 1559 d. 24 Aug. 1:o Angående gårdens indrifwande af Nyslotts län; 2:o Att göra föreställning hos höfdingsmannen på Keksholm, om de swedjor Ryssarne fälla öfwer gränsen, blifwande K.M. wid den gamla rågången, till dess en ny blifwer fastställd; 3:o angående Henrik von Röllen, hwilken uti Nyslott befallt nederbryta några hus, men sedermera rest bort, och ej återkommit; 4:o Angående några ålfiskare till Nyslott, hwarom K.M. låtit afgå befallning till dess Befallningsman på Stockholms slott. — Vuonna 1561, d. 19 Sept. Instruction till Göstaf Fincke, Öfwerståthållare i Rewel, — den 11 Oct. Instruction för Gust. F. Öfwerståthållare i Liffland, — d. 10 Febr. 1:o att beställa om kalksten till Wiborgs byggning; 2:o om afwelsgårdar i Nyslotts län; 3:o om Redfogdarne; 4:o om nödtorftigt uppehälle med foetalie-persedlar till Nyslott, — d. 5 Maj. 1:o Angående Ridderskapets och Adelns samt Menigemanns hyllningsed, såwäl i Swerige som Finland; 2:o om gardens utgörande öfwer hela riket, till den tillstundande kröningen, — d. 16 Sept. att han begifwer sig till Rewel, att emottaga och förvalta Öfwerståthållare-beställningen under Herr Lars Flemings sjukliga tillstånd, af den instruction, som med det första skall öfwersändas, — d. 15 Nov. att han ändtligen fullbordar den legation till Hertig Magnus af Ösel, — d. 16 Nov. att det är K. Maj:t behagligt att han de fetaliepersedlar till Liffland förskickat hafwer. — Vuonna 1562 d. 28 Febr. Till Gubernatorn i Finland Gust. F. att förhandla med Adeln uti Finland, det de skola begifwa sig till Rewel och tjena till fot, till dess deras hästar kunna komma öfwer, — d. 2 Maj. swar om den munstring som han haft med Adeln i Finland, och huru de skola sin rustning hålla, — d. 10 Juni. om Finska Adelns rusttjenst, Herr Claes Christerson till undsättning för Pernou, om så behöves, — d. 6 Juli. Om några klippare, som med det första af alla landsändar i Finland utgöras skulle. — 29 Juli. om Städsfolk, som han hit till Bergsbrukningen förskicka skulle, — d. 25 Aug. Att han förskaffar till Rewel, till Eric Håkansson och Eric Hinriksson, alla förafskedade Fogdar och Fogbeskrifware uti Liffland, — d. 14 Oct. Att han skall begifwa sig åt Ryssland, — d. 4 Nov. Att han ändtligen så lagar, att den spanmål, som Fogdarne lefwerera skulle, måtte komma till Helsingfors, — d. 4 Nov. Att han med sin Fru och barn begifwer sig hit till fröken Annas bröllop, som stå skall d. 20 Decemb, — d. 17 Nov. Swar om de lägenheter han berättar, som der äro i Finland, med fiskeri och qvarnställen, — d. 25 Nov. Anbelangande Fogdarnas återstående räkenskaper i Finland, — d. 10 Dec. Att hans beställning med utgårdshästarne, desslikes med bönderne i Tawastehus län, om tillföringen till Helsingfors, är K.M. behagligt. — Vuonna 1563 d. 13 Jan. Instruktion, Att å K. Maj:ts wägnar förrätta några angelägna wärf hos Ryske Zaren Ivan Wasillivitz, — d. 6 Febr. anbelangande Skepps-utredningen, — d. 6 Febr. angående till hvilka orter Fogdarne uti Finland, deras spanmål lefverera skola, — d. 22 Sept. om den gård, som utaf Finland utgöras skulle, — d. 2 Oct. Att han slotten uti Finland med foetalie wäl försörja skulle, — d. 22 Nov. Anbel. den gård af Finland utgöras skall. — Vuonna 1564 d. 2 Febr. Att i tid beställa om de förnödenheter, som till Skeppsflottans behof i Finland kunna behöfwas, hwilken kommer att gå ut med första öppet vatten, — d. 17 Febr. Att på 4 månaders tid, med alla nödtorfter affärdiga Skeppsflottan i Finland hit öfwer till Stockholm, — d. 23 Febr. att låta granneligen uppspana några borgare, som woro förpassade ifrån Stockholm åt Finland och Rewel, att uppköpa spanmål till Skeppsflottans behof nu i år, och dem skyndsammast hit tillbaka förskicka, — d. 23 Martii Att låta örlogskeppen i Finland följas åt innom skärs hit till Stockholm. - d. 23 Martii. Angående det folk och hästar, som menige man i Nyslott och Tavastehus län utgöra skola, — d. 30 Apr. Hwarföre de (Han och Lars Fleming) så länge fördröjt med Skeppsflottans ifrån Finland öfwerförande hit till Stockholm, — d. 10 Maj. (till Öfwerståthållaren i Finland Gust. F.) att det är K.M. misshagligt, det han icke beställt om skeppsflottans utredning i Finland, — d. 13 Juni. Att han ursäktas för dröjsmålet med Skeppsflottans utredning ifrån Finland; alldenstund det icke varit hans, utan deras försummelse på skeppen, — d. 10 Sept. Att han skall förskaffa dagswerken till Wiborgs flotts befästning, — d. 4 Nov. Att han med Fogdarne i Finland beställer en hop segel-lärft och wallmar, samt det till Stockholm förskickar, — d. 24 Nov. Att han lägger sig winer om det saltpettersjudningen i Finland måtte komma på gång, hwarest lägenhet dertill finnes, — d. 7 Dec. Att han hit öfwer till Swerige förskickar, de ifrån Liffland komne, och der i Finland till Borgläger förlagde Swenske knektar. — Vuonna 1565, d. 27 Jan. Att han så beställer, det alla uti Helsingfors, Åbo, Wiborg och flerstädes i Finland befindtliga Örlogsskepp, måtte med alla nödorfter blifwa utrustade, och hit till Stockholm förskickade, på det de med den öfriga skeppsflottan, måtte nästkommande wår följas åt emot fienderna, — d. 26 Febr. Att Örlogsskeppen i Finland med alla tillbehörigheter, måtte med första öppet vatten komma hit öfwer, — d. 13 Martii. att hitförskicka de örlogsskepp som lägga uti Finland, — d. 6 Apr. om spanmålen den han hit till Stockholm, till Skeppsutredningen förskicka skulle, — d. 9 Apr. Att utspana och ransaka, hwilka till skeppsflottan äro utskrefne, och sig hemligen till Åland och Finland undanstungit hafwa, — d. 28 Apr. Om den undskyllan, hwarföre han de örlogsskepp i Finland äro, icke hafwer kunnat hit till Sverige förskicka, — d. 28 Apr. Att han tilllägger de fattige frälse män i Finland, som icke förmå hålla Rosstjenst, att tjena i sommar till fot, och komma hit öfwer väl utrustade, — d. 6 Maj. Anbel. dess undskyllan, hwarföre han icke kommit saltpettersjudningen i gång, — d. 6 Maj Instruction att hafwa uppseende öfwer saltpettersjudningen i Finland, — d. 28 Juni. Om det sjöfolk som i Wester-Göthland antagas skall, — d. 16 Juli. Att han Swenska myntet icke skulle utsläppa utaf riket, — d. 19 Juli. Den foetalie han till Liffland förskicka skulle. — Vuonna 1566, d. 1 Febr. Att handla med Fogdarne öfwer Finland, Österbotten och Åland, om en gård till Skeppsflottans utredning, äfwen som i fjol, — d. 12 Febr. angående den fiendtlighet Moscoviterne skola hafwa i sinnet att företaga emot Liffland och Finland, — d. 13 Febr. Att det är K.M. behagligt, det han beställer om Skeppsbyggningen i Åbo, — d. 28 Maj. Att han med det allraförsta läter Fogdarna framfordra dagswerken till Refle flotts byggning, — d. 9 Aug. Att de (Fogdarne) förskicka alla der i landet befindtlige landsköpman till Calmare, — d. 19 Aug. Om förfordringen till Skeppsflottans utredning med hampa och tjära. — d. 25 Oct. Huru han om gårde-spanmålen, utföringen på myntet, tafwarna, penningarna och annat mera beställa skulle, — d. 29 Oct. Att han skyndar Legaterna fort ifrån Wiborg och till Ryssland, samt hwad som han emellertid beställa skulle, — d. 3 Dec. Huru han om Bysseskyttarne, Utgårdshästarne och Skeppsutredningen till det Narwiske farfatten, beställa skall.
Ilman näitä nyt nimitettyjä Kuninaallisia kirjoituksia Finkillen, niin löytyy myös K. Vallan Säilyksessä kopioitaFinkin kirjoituksista Kuninkaallen, niin kuin em. vuotesta 1555 dat. Nyslott d. 27 Oct. En widlyftig raport fr. Ture Person och Gustaf Fincke, jemte en planritning å lägenheten kring Jäskis kyrka. En annan dito af den 4 Dec. — En dito af den 14 Dec. — En dito af den 16 Dec. — En dito af den 30 Dec. m.m. Samaten vuotesta 1566, niin löytyypi Vallan-Säilyksessä yksi iso kirja, puolen arkkia loajueltaan (in folio) joka ei sisällensä piek muuta kuin kopioitaFinkin ja Ture Personin(Bjelkin) kirjoista ja sananlaitoista (raporter) Kuninkaallen, jossa paljon puhutaa sekä heijän moakunnasta, että sota-rahvaasta, ja muista sota-laitoksista. Toinen osa tästä kirjasta, joka toas sisällänsä pitää Kuninkaan vastauksia heillen, kantaapi tällaisen nimitöksen: "Thenne Efterskreffne Book lyder ock inneholler vissa afskrifter och Copier öfwer breff, instructioner och befallningar, som jag Thure Persson till Salstadh haffuer bekommith och undfånget utaff Stormächtige Furste och Herre Göstaff Sweriges Göthis och Wändis Konung, wår Nådige Herre, sedan det jag med Erligh och Wälbördig Man Göstaff Fincke till Porkala bleff förordnat Slåttlåfwen på Nyslått."
[555] Palmsköld kirjuttaa hänestä: "Göstaff Fincke till Gesterby afsomnade 1566 och blef begrafwen Catharinas dag uti Kimitto kyrka." Se oli niin muoton mahotoin että hänen kirstun hopeet oisi löyetty Liikisten kirkkomoassa.
[556] Se mahto olla syntynyt nuon 1546:en vuuen tienoilla.
[557] Lue: Registraturen för år 1589; H.H. p. 66.
[558] Palmsköld on sen eistä ei toimittanut varsin tarkkaan hänen kuolema-vuottansa, koska hään sanoo:Gödericus Finke de Porkala, R.M. Sveciae Senator et Marschallus, Gubernator ditionis Nyslott anno 1596, 1603, 1612; cum illo periit illustris familia Fincorum in Svecia anno 1618.
[559] Hyö olivat jo kihlatut v. 1611 (Åbo Tid. 1784. p. 22) vaan naivat vasta v. 1613. Peä-Sota-AsettajaEvert Horntuli jo v. 1615. s. 25 p. Heinä-kuussa kuoliaksi ammutuksi Venäjässä, Pleskovin linnan piiritässä.
[560] Se mahtaa seneistä olla puhasta valetta mitä Bång lasketteloo kirjassansa: Den wälborna Tawastiska släcktens ättaretal, Stockh. 1756, kussa hään sanoopi Finckilöihen vapamerkin olleenyksi Sianpeä valkoisessa vainiossa, (jota se kertoo Palmsköldin suku-johtauksesta) ja josta se kirjuttaa näin: "Olof Niclison Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Gylte hufwud i hwitt fält, sådant som Assessor Brenner afritat det i Åbo Domkyrka, litet förrän kyrkan brann." Tämä Olli Tavast ei ollutkaan naituFinckilöihenkanssa, sillä hänen ensimäinen vaimo oli Kristina Rötker-Ingonpojan tytär, eli niin kuin häntä toisilta kuhutaanKristina Rötker-Jyrginpojantytär Spurilaan (Jägerhornin suvusta?) jonka äiti oliBriita Jönsintytär Galle, ja joka kuoli lapsetoinna; hänen toinen vaimo oliIngeborg Valdemarintytär, joka eli v. 1485.
[561] Ne muut jotka silloin mestattiin, oli VapaherraJohan Claësson FlemingQuidjaan, yksi nuori mies, joka ei ollut tehnyt niin minkäänlaista Herttua vastaan, mutta Koarle kanto hänellen salavihoo siitä, että hänen isänsäClaes Flemingei taipunut Hertun puolellen. Toiset, jotka hakattiin, oli:Hartvik Henriksson, Christer Mattsson Björnram(Stjernman kuhtuu häntä Christer Månsson);Michel Påvelsson Munk, Nils Ivarsson, Olof Clausson(joka oli Claus Flemmingin sala-poika),Jacob Möl, Hans Inis, Sigfrid Sigfridsson, Eskil Jacobsson ja Herman Hansson(Stiernman kuhtuu häntä Herman Jacobsson); ilman näitä hakattiin myös 3 tarkka-ampujata (byssskyttar, skarpskyttar) ja 5 sotamiestä. Heillen kaikillen luettiin henken-rikoksi, että olivat pitänneet heijän lailisen Kuninkaan Sigismundin puolta, jollen olivat valallansa vahvistaneet uskollisuuttansa. (Werwings Carl IX:s Hist. I D. p. 468; Stjernm. Sw. och Göth. Minne, II D. p. 403; Swenske Mercurius för Septemb. månad 1757, p. 278; Hertig Carls Slaktarebenck, m. fl.)
[562] Peringsköld sanoo että hään kuoli lapsitoin, mutta Palmsköld sanoo että hänellä oli yksi tytär, joka oli ensin naituIvar Arvidssoninkanssa, joka tuli yhessä appensa kanssa leikatuksi, ja siittenOlof Anderssoninkanssa, joka oli jo ennen häntä pitänyt; ja kolmastiJaakko Eekinkanssa, yksi vapatoin mies. Mutta tästä emme ou soaneet mitään sälveä. Sillä niissä Herroissa, jotka hakattiin Turussa silloin kuinFinckiäleikattiin, ei ollut mitäänIvar Arvenpoikoo(ellei hään lie ollut roaka sotamies). Sitä vastoin niin poikki-hakattiin Viipurissa muutamia viikkoja jo ennen, eli s. 30 p. Syysk. v. 1599, yhtäIvar Arvidssonnia (Tavast)Kurjalaan, ynnä isänsä kanssaArvid Heikinpoikaa (Tavast)Vessundaan, joka oli Linnanisäntä Viipurissa, ja uskollisesti palvellut Kuninkastansa 30 aastaikoa. Hänen poikansaIvarioli nainutAnna Pekan tytärtäPeipotiin, (hänen sukunimeensä ei mainitak — lie hään siitten ollut Tytär-läntämä Finkillen) jonka kanssa hänellä oli yks poikaStén Ivarsson, jonka nimi ikään kuin tarkoittaa tätä onnetointa Finckiä.
[563] Niistä K. Vallan-Säilyksessä löytyivistä Kuninkaallisista kirjoituksista ovat seuravaiset toimitetut tällenSten Finkillen, nimittäin: — Vuonna 1594, d. 27 Julii. Ordres till Herr Sten Fincke, angående de Finske Ryttarnes frihet på deras hemman. — Vuonna 1595. d. 24. … Om allmogens i Tavastehus län friwilliga Rikshjelp. — Vuonna 1597. d. 3 Oct. Att ej inrymma de upproriske på Tavastehus. — d. 12 Oct. komma till Hertig Carl i Åbo d. 18:de i samme månad. d. 18 Oct. Ordres att släppa löst det krigsfolk, han på Tavastehus anhållit. Näistä, niin se äsken mainittu manaus-kirja, jolla Herttu paituutti häntä Turkuun, on aivan merkillinen, ja kuuluu näin: "Stämpningsbref för Herr Fincke och de andre, som oppå Tavastehus woro, af Åbo d. 12 Oct. åhr 1597. Wår gunst och nåde, Wij twifle inthet at i ju hafuer förnummit synnerligen thu Steen Fincke af thet bref wij senest läth skrifue tig till för hwad orsak skuldh wij oss hijt i Landzenden begifuit hafue, nembligen till at afskaffe allt obeståndh, willor och oreedho, som här uthi landet igenom Claes Flemmings och hans medhjelperes obegripelige och olaglige Regiementhe kommit war, och hjelpe landet till Roo och eenighet igien; Dock efther wij icke hafue någon förklaring ifrån ider bekommit, hwad i ähre tillfinnes at giöre, och om i wele medh oss och the andre Riksens Stender wele giöre et i saken til Konungl. Maj:t och Riksens gagn och bäste. Derföre ähr wår alfwarlige wilie och förmaning at i begifue idher hijt till oss, och låther oss ider uthtryckelige mening förnimme, ändteligen så lagendes at i allersidst then 18 dag thenne månedh her tillstädes hoos oss ähre, så frampt at hwar thet icke skier då wele wij komme och piske ider så at i inthe skole tacke oss, och i måge sedhan sware och undgielle medh lijf och godz, till all then skade och bekostnat som der midh skier, der i måge wedhe ider efterrätte. Datum ut supra. Carolus."
[564] Nimittäin: Vuonna 1571,d. 9 Nov. Fullmakt för Herr Eric Finck att beställa om de Småländske knektarnes inqwartering omkring Westerwik, — d. 5 Dec. Att sända de knektar, som i Westerwik liggandes äro, till Finland(Registr. 1571, p. 123, 135).
[565] Nimittäin: Vuonna 1594,d. 23 Nov. till Handelsmannen Jacob Finck om spanmåls undfående för lefwererad sill till kronan. (Register 1594, p. 216.).
[566] Stjernm.Höfd. MinneI D. p. 287, 326
[567] Vexionius Gyllenstolpe.Epitome Descr. Sv. Goth. Fen. L. VIII. c. 6.
[568] Tämä suku oli jo kuuluisa Suomessa v. 1460, yhestä miehestä, nimeltäHeikki Finkenberg, jonka jälkimäisistä (efterkommande) yksi vapasuvullinenClaes Ollinpoika FinkenbergSuomesta tuli v. 1627 sisään kirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapahuoneiseen, N. 159 ala. Tämä suku, joka meijän nykyisessä Suomalaisessa Vapa-Huonseessa löytyy sisään-kirjutettunna N. 8:san ala, kantaa kilvessänsä yhen pystö-kuun jonka koukerossa on yksi 6 säistäinen tähti.
[569] Viimeiseksi tahomme myös nimittää, että löytyy Ruotissa yksi vanha kansan-tarina eli satu, yhestä Finkin nimellisestä, joka pakina on ehkä niistä vanhimmista, ja ehkä keätty Saksan kielestä Ruotiksi. Mutta tässä jaaritoksessa — kussa ei ouk niin sanoo totuullista, vaan kussa tavaksi niihen aikoin pilkka-suihen, puhutaan puita heiniä — ei löyvyk niin minkäänlaista tiiustusta tästä Finkin suvusta. Tämä satu, joka nimitetään: "En nöjsam och kostelig Historia om Policarpus, som äfwen kallas Riddar Fincke", osottaa kuitenkin tämän Finkin nimen vanhuutta, koska se on kahottu hyväksi johtattamaan kansan mieleen jota kuta kummitosta.
[570] Myö olemme myös harjoittaneet selitteäksemme mikä miesTönne Henriksson Vildemanoisi ollut, jonka Gagnerus sanoo olleen naituElisabet Thómasdotter Rijtinginkanssa, ja joihen vapamerkit myös löyettiin Liikisten kirkkomoassa, mutta yhtä tällaista miestä ei ollenkaan löyykVildemanninpolvilaskussa Vapa-Huoneen Suku-johtauksissa, eikä myös siinä Suomal. Suku-kirjassa joka löytyy K. Vallan-Säilyksessä, ja jossa niinikeän puhutaan tästä Vildemanin suvusta. YhtäElisabeth Thómasdotteriaemme myös ouk olleet hyvät löytämään. Että hänen isänsäThómas Jönsson Rijting, joka vuotesta 1536 vuoteen 1547 oli Käskyn-käyttäjä Turussa, oli vaimonsa puolesta, Finckilöihen kanssa sukuisin, nähtiin jo 426:lla p:lla, (sillä se oli nainut Karin Gödikintytärtä Finckiä); se ei ollu siitten kumma jos heijän lapsia hauvattiin heijän äitinsä suku-hautaan. Muita hänen Tyttäriä ei tunnetak, kuin yksi nimeltäSára Thómasdotter Rijting, joka oli nainutEerikki Johonpoika StålarminGrabbackaan ja Rekuun, jonka kanssa hänellä oli yksi tytärKárin Stålarm, joka oli nainutHenrik Tönnessonin (Vildeman)Nääsiin, Tjusterbyiin ja Sjögårdiin, joka v. 1608 oli Linnanvouti Tukhulmin linnassa. Hänen isä oliTönne Ollinpoika (Vildeman)Tjusterbyiin ja Lappträskiin, joka ensin naiHelga Slatten, ja siittenBriitta Heikintytär RisbetinNääsiin ja Härkänään. Tään parempata selitöstä emme ouk hyvät antamaan — liehään siitten Gagnerus ottanut tiiustuksiansa mistä tahaan! Vildemannin vapamerkki, jota nähään Vapakirjoista, ei paljo eroitetak tästä; jos tämä toinen lieRijtinginvapakko emme saata varsin sanoa.
[571] Se on moni joka sanoo Suomessa ei löytyvän mitään Vanhoja Jäännöksiä. Se on oikeen sanottu, jos sillä sanalla ymmärretään vanhoja pakanallisia temppelilöitä, hautakammioita, tahi muita sellaisia käsitekoja; mutta laveammassa sanan-tarkoituksessa (i widsträckatare mening) meillä on Jäännöksiä kyllä, ja ehkä enemmin kuin yhölläkään muulla kansalla; sillä ne vanhat eivät ouk ainoastaan käsillänsä ropottaneet, hyö ovat myöskin ajatuksillansa työskentelleet, ja sillä tavalla on jokaRuno ja Sananlasku, joka on heistä jälellen, yksiVanhan-Jäännös, joka muistuttaa meitä heihin. Jos oikeen tiiustelemme meijänkielen rakenosta, (joka on yksi piiros meijän vanhoin ajatuksesta ja mielen-juohtumisesta), niin se on kaikista se kauniin ja isoin Jäännös, jonka ovat meillen heittäneet, korjataksemme, — yksi kieli, joka on tarkempi ja suloisempi kuin ykskään muu, ja jolta merkillisyytensä ja eri-mukaisuutensa suhteen, seisoopi omilla kannoillansa, ikeän kuin yksi pylväs, jonka peä on pilvessä.
[572] Semmoinen varoitus ja rankastus, kuin se viimeinen tulipalo Turussa, joka yhtenä yönnä söi suuhusek kaikkia mitä myö kahessa eli kolmessa vuos-saassa olimme seästäneet ja säilyttäneet, mahtaisi herättää meitä siiheen perään-aattelemiseen, että tiiustella ja kuvaella kaikki meijän vanhat muistomerkit, että jos vahinko tapahtuis, niin oisi kopiot ies jälellä, jotta tietäisimme mitä meilläkin muinon on ollut. Samaten myös niiten yks-ainusien ja tarpeellisien kirjoin kanssa, jotka jollakulla tavalla valaisoo meijän omoo Tarinamustamme; saisi heistäkin olla kopio jokuu toisessakin kohassa. Tämä oisi ehkä tarpeellisempi, kuin hakea heiniä ja luusiipiä Mustan-meren rannoilta, ja muita sellaisia aikomuksia.
[573]Jättös, t. jätteet, efterlemning, reliqvier.
[574] Se näyttää kuin Brennerin aikomus oisi ollut matkustamaan lävitten koko Suomen-niemen, Vanhoja kuulustella; mutta että hänen aikaisek ei ylettynt jos vähään osaan. Se oisi hyvä jos joku laskeisiin hänen lavuillensa, tiiustelemaan muitakin Suomen paikkoja, ja joka toimittais sitä mielen-rakkautesta, eikä ajaisi paljaan palkan eistä, niin kuin nyt usseen tehhään.
[575]Kuninkaallinen Vanhain-Säilys, Kongl. Antiqvitets Arkifvet;Kuninkaallinen Vallan-Säilys, Kongl. Riks-Arkifvet.
[576] Se on uskottava ettei Brenner ole kirjuttanut mitään selitystä näistä hänen kuvapiirutoksistan, sillä oisihan sitä tok' jossa-kussa pitänyt löytyä.
[577] Näitä hänen alakirjutettuja sanoja tahomme muistutuksissamme juuri sanasta sanaan toimittoo.
[578]Para, Bjära, Smör-hare.
[579]Peräänkahtoja, Inspektor;Peä-Peräänkahtoja, Öfwer-Inspektor, General-Inspektör.
[580] Kirjan-luetos (Bok-katalog) näistä Nescherin vainaan kirjoista, joka juuri näinnä päivinnä on painettuna, osottaa kyllä että tämä meijän luulomme ei ouk varsin ilman perustuksetak (lue tätä kirjanluetosta n. 65 käsikirjoituksista puolen arkia loajueltaan) ja toistaa mitä olemme jo ennen kuulut puhuttavaksi (lue 350 p.m.) nimittäin, että 23 erinäistä selitystä, ja lähes 200 piirutuksia Vanhoin-Jäännöksistä Vester-Götlannissa, ilman niitä piirutoksia jotka hään v. 1670 teki Öster-Götlannissa, ja jotka kaikki hään anto Vanhain-Kootuksellen — nyt löytyyvät näissä Nescherin kirjoissa (lue n. 68 ja 89 mainitussa kirjaluetoksessa). Se on kyllä outo mitenkä tällaiset kalliit ja tarpeelliset paperit ovat Vallan- ja Kunink. Vanhain Säilyksestä joutuneet yksinäisen miehen korjuun.
[581] Näistä Brenneri vainaan Suomalaisista piirutoksista löytyy K. Kirjastossa 2 kappaletta (2:ne Exempl.) kumpainenkin ite Brenneriltä piirutettunna. Yksi heistä on ainoastaan tehty irtonaisissa lehissä, ilman painimatak (ofärglagda); toinen on kirjaksi siottu, ja kantaa tällaisen nimen:Gamble Monumenter i Stoor-Förstendömet Finlandh, affritadhe Anno 1671 och 672 aff Elia Brennero, Ostrobothniensi. Hyö ovat yhteen-luettu pienempien ja suurempien kanssa 80:tta kappaletta, kuvaeltut seuravaisista kirkkoloista; nimittäinTurusta, Räntämäeltä, Nousista, Naantalista, Maskusta, Raisiosta, Lemusta, Sjundosta, Lohjalta, Esbosta, Porvosta, Pärnosta, Pyhteeltä, Vekkälahelta, Viipurista, Hollolasta, Hämeenlinnasta, ja Iso-Kyröstä, paihti muutamia kuvituksiaTurun, Viipurin ja Hämeenlinnanlinnoista. Näistä niin ne Iso-Kyrön kirkossa löytyväiset kuvitukset ovat ne ainuat, jotka ovat painin kanssa kastettuna, niin kuin heitä tässäkin toimitetaan. Vapa-merkkilöistä on moniat häneltä painettuna siinä nioitetussa kirjassa, sitä myöten kuin ne heissä nähtävät juovat merkihteevät; mutta niissä irtonaisissa lehissä ovat kaikki painimatak; ja koska heijän karvat jo selitetään juovista, niin emme tässäkään ruetak heitä painimaan. Mitä näihin meijän kuviin-piirutoksiin tuloo, niin ne ovat Brennerin kuviin kanssa varsin yhtämukaiset, josta minun tulee kiitteä ensinnik HerraM. v. Wright, joka heitä kopioitteli, ja siitten HerraH.J. Strömmer, joka piirutti heitä kiveen.
[582] Se on valaistamattomien ja ymmärtämättömien ihmisten tapa, että piteä tällaisiavanhoin-tiiustelemisiä(fornforskningar) jotka tarkoittaavatmäntyjä aikoja, joutavina; ikeän kuin piteävät kaikkia tarkoituksia, joilla vaikutettaisiin tahi tarkoitettaisiin jota kutatulevillen ajoillen, sopimattominna ja mielettöminnä, koska molemmis puolin yltyyvät heijän mielensä ja heijän aikaasek sivuihten. (Sillä mitenkä ne jotka ainoasti eläävättälle ajalle, eläisivät yhellen toisellen; koska ei nekään, jotka kaikissa ehtivät ensin omoo hyötytystä, jouvak työskentellä toisiin hyväksi). Se on selvä, että ne jotka pelkeä ja kajoo ymmärrystä ja tietomusta (kosk ei sitä heissä löyvyk, eikä seneistäkään heitä hyövytäk) kajoavat näitäkin tieton-harjoituksia, jotka sinnepäin tarkoittaavat. — Seneistäkös lie siitten Suomessakin niin kauan kaivattu miehiä, jotka harjoittaavat valaista meijän Vanhoin-Jäännöksiämme? Jos sen eistä Tietomukset (jotka ovat ymmärryksen valastajat, ja johon myöskin Tarinamus on luettavana) tarkoittaavat kaikki puolestansatietoa(johon voaitaan ei ainoastaan yhtä nykyistä asian tuntemista, mutta yhtä ikuista tiiustelemista) jahyötytystä(ei moallista, mutta henkellistä, ei ainoastaan meijän ijällisillen, mutta myöskin meijän jälkeen-tulevillen), eli jos Tietomukset ovat luonostaanikuiset ja henkelliset, niin kuin kaiken Tievon ja Totuuen alku, — niin se on näissä kokeeissa, kussa kukin Tietomus-harjoittaja, vaan erinomattain Tietouksen ja Tarinamuksen Toimittajat, Vallan ja Lain-asettajat, Kansan ja mielen-valaistajat, eli toisella sanalla kaikki vanhuuven ja tulevaisuuven tarkoittajat juuri selvästi osottaavat, että heissä löytyy yksi elävä henki, eli yksihenkellinen luonto, joka ei ouk suljettu tään aikuisiin piiroksiin, vaan joka kohoittaa ihtesäk niitä rajoja ylitten, jotka maallisillen pimittää sitä taivaallista, ja koetteloo sekä eistäpäin että takoopäin ylös-nostoo meijän ymmärryksellemme sitä vaipaa, joka peittää ja kieltää meijän luonnollisia aistimia (sinliga organer) käsittämästä sitä luonottomatonta, sitä ikuista, iteTotuuen ja Ymmärryksen— valmistaaksemme meitä silläikuisuuteen. Se on tämä henki, joka ei ainoastaan koroittaa meijän ajatuksiamme, mutta heissä myöskin kohoittaa meitä ihtemme ylitten tämän hetkisen elämisen — joka toistaa että meissä löytyy jota-kuta kuolematointa ja tämän elämisen ylitten yltyvätä; ja jota ei käy rajoilla piirittee. Sillä tavalla toimittaa jo tässäkin elämässä kukiin totuullinen Tietonharjoittajaikuisuuttansa(tässä muka tarkoituksessa), josta heitä, ja kaikkiaHyviä(henkellisesti eläviä, heijän mielen ansiolla; vaan ei ymmärryksen valolla) eroitetaan niistä moan kapeista, joihen ajatukset ei kohoitak heitä mullasta, mutta jotka (käytöksillänsä) mateloo luonnollisuutessaan ikeän kuin eläimet, ja lopettaa elämänsä, ikeän kuin päivänsä, ikuisella unella ja mielen-tyhjyyvellä.
[583] Vanhoin-selittäjässä löytyy ikeän kuin muissakin opin-hoaroissa, moni houkka ja heikko-peä; mutta — mitäs myö heistä puhumme?
[584] Heijän mieli, joka on tylsäytynnyt tyhjän-noutamisesta, ei pystyk tällaisiin tiiustelemisiin, ikeän kuin heijän ymmärys ei yltyk semmoisiin ajatus-tarkoituksiin, joita voaitaan Tietoukseen (Filosofi).
[585] Vähä kyllä myö puhumme näistä vapamerkkilöistä heijän vapaallisuutensa suhteen, sillä myö arvelemme ainoastaan sitä Vapaallisuutta, joka osoittaiksen sisällisesti, ihmisen töissä ja tavoissa — ei sitä ulkonaista nimen pukemista ja merkittämistä; mutta myö hoastelemme heistä ainoasti sen valaistuksen tautta, joka heijän tarkoittamisella, syntyisi ehkä meijän Omamoan Tarinamuksessamme.
[586] Näistä sanoista on moniat ollut niin pois-kuluneet, ettei heitä ouk tainut lukea ykskään.
[587] Mitä näistä vapa-merkkilöistä tuloo sanottavaksi, niin suuri osa heistä on niin vanhat, ettei heitä eneän tunnetak, liioitenkin koska monet heistä on tainneet jo sammua ennen vuotta 1625, jollon se Ruohtalainen Vapa-Huone, kuhun heitä sisään-kirjutettiin, asetettiin; monet ovat myös muustakin syystä jäänneet siihen ylös-panematak, alinomattain koska suurin osa meijän vanhoista Suomalaisista vapasuvullisista, eivät kuulleet Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesen, mutta oli yksi peru niistä muinoisista Saksalaisista ja Virolaisista Tempel-Herroloista, joihen vapaallisus oli Saksan maissa perustettu. Kuin tähän vielä luetaan että näissä vapa-merkkilöissä harvoin selitetään muuta kuin ainoastaan kilpeä, joka monessa oli pian yhölläinen, ja jotka ainoastaan eroitettiin Rauta-kyperästä, Sarviloista, tahi Kyperä-vaipasta (Hjelmtäcket), ja ettei heissäkään painia paljon eroitetak, niin löyetään miten vaikkia se on näitä selittää, liioitenkin koska usseen pois-vaihtelivat välillensä vapamerkkilöitänsä, ja kantoivat vieraita äkkinäisiä, tahi muuten muuttelivat omiansa.
[588] Minä olen kyllä kirjuttanut moneen paikkaan, tätä kuulustellaksein, mutta en ouk soanut vastausta, joka toistaa miten kylmäkiskoiset meijän moa-miehet vielä ovat näissä töissä.
[589] Brenner ei kirjuta tästä kivestä mitään muuta, kuin ainoastaan nämät sanat: "I Åbo D. Kyrka."
[590]Hauta-varjo, Grafwård;Hauta-kivi, Grafsten.
[591]Peä-Kirkko(tahiTuomio-Kirkko), Dom-Kyrka.
[592] Tässä jääpi yksi sana, välissä, toimittamak.
[593] Mutta tässä tarkoituksessa kahomme toas ouoksi, ja varomme olevan uskottomattoman, että tämä kivi oisi muka ollut se ainoa Turun kirkossa, joka vielä v. 1671 oisi ollut jälellä näistä vanhoista ajoista; ja jota niin muoton oisi yksinään jäänyt murentumatak näissä kauheissa Turun kirkon tuli-paloissa, jotka tapahtui v. 1318, 1429, 1458 (1464, 1473?) 1546 ja 1656, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset — joit' eivät Juuttilaiset v. 1509, ja Venäläiset v. 1318 hävittänneet tahi vienneet myötensä — paloi tuhkaksi. Mutta kysytään siitten, tokkos Turun kirkko on niin vanha, tahi oliko se jo 1248:nen vuuen tienoilla rakettu? Sitä emme saata sanoa, ainoasti että v. 1229 peätettiin jo että muuttoo pois kirkko Rantamäeltä (kussa Brenner niinikkään vielä v. 1671 tapais yhen vanhan hautakiven vuotesta 1291? — kaho X Taul. kuv. 1) Turkuun, eli niin kuin sitä muinon kuhuttiinUnikankareesen. Millonka tätä tehtiin ei varsin tunnetak, mutta 1258:nen vuuen teinoilla jo mainitaan tästä uuesta Turun kirkosta (Porth. Chr. p. 193). Jos sen eistä tämä Turun pappi oisi ollut naitu ennen v. 1248, niin se oisi vielä saattanut eleä monta myöhempänä. Toiseksi niin nämät kirjoitus-nenät eivät teoltakaan näyk olevan niin vanhan-aikuiset, jos heitä verroitetaan siihen toiseen kiven-kirjoitukseen joka löytyi Rantamäellä.
[594] Yksi nimellinenNiiles Antinpoikaoli v. 1303Praefectus Finlandiae(Peämies Suomessa) mutta se on mahotoin, että näillä sanoilla tarkoitetaan häntä.
[595]Kunta, Sällskap, Orden, Gille,Veli-kunta t. VeljellisyysBrödraskap,Papillinen Veli-kunta, ett Presterligt Gille.
[596]Kirkko-Tarinamus, Kyrko-Historie.
[597] Muistettava on myös, että jos tämä vapa-merkki kahottaisiin kohallansa (niin kuin heitä aina kahotaan) niin silloin kirjutos alkaisi ala-peästä kivee (jota en muualla ouk nähnyt); ja jos toas kivee asetettaisiin kirjutoksensa mukaan, niin silloin toas vapamerkki keäntyisi ylös-alaisin (joka oisi vielä sopimattomampi). Se näyttäis ehkä silloin, kuin sillä kuvaeltaisiin yhtä Piispaan kypärätä (en Biskopsmössa).
[598] Että tämä suku onvanha, arvataan siitä, että ne Ruotsin muinoiset KuninkaatSverker den Gamle(joka kuoli 1155) jonka isäErik Årsälloli vanhuuellansa ottanut Ristin uskoa, ja kasteessa kuhtunut ihtesekKol t. Koarle— kuin myös hänen poikansaKoarle Sverkersson(joka kuoli 1168) ja toas hänen poikansaSverker den Unge(joka kuoli 1210) — sanotaan kaikki olleen tästäNatt och Daginsuvusta, ehkeivät kantaneet tätä suku-nimee, joka otettiin tavaksi vasta myöhöisämpinnä aikoina. K. Vapa-Huoneen polvi-laskuissa, alotetaan tämä suku vasta v. 1220 yhestäPentti Matinpojasta, joka oli ollut KuninkaanEerikki LäspinValta-Neuo.
[599] Tämä (nykyinen)Natt och Daginsuku tuli v. 1625 Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesehen sisään-otetuksi 13:nen N:on alla, josta suvusta siitten yksi nimeltäÅke Axelsson Natt och Dagtehtiin v. 1652 Vapaherraksi 23:nen N:on alle. Se oli silloin Valta-Neuo ja Lain-julistaja Nerkissä, ja sai vapa-moaksensa muutamia taloja ja vero-tiloja Iin pitäjässä Pohjan ruoalla.
[600] Saattaa ehkä myös olla madollinen, että hyö ovat perinpohjin eri-sukuja, vaikka heitä on vanhoissa polvi-laskuissa yhteen veittynnä.
[601] Hään oli silloin Valta-Neuo Ruotissa.
[602] Hänen isänsä oliBó Sténson (Natt och Dág)joka v. 1440 oli nainutKárin Svennintytärtä Stúre, jonka isä oli Tähti-mies ja Linnanisäntä Faeholmassa, Danmarkissa,Sven Sténson Stúre, joka oli Herttu Albrechtilta soanut isoja pito-maita Hallannissa, Nerkissä ja Vester-Norrlannissa; ja joka oli Valta-HallihtianSvante Stúrinisän-äitin-isä (lueSchönefeltin matrikel).
[603] Seneistäpä kaikki nykyiset Vapaherrat nimeltäStúre, ovat kaikki isänsä puolesta paljaitaNatt och Dagiloita, ja ovat eroitettavat niistä vanhoista Stúriloista, joita muinonkin kuhuttiin:Orms-Söner.
[604] LueC.F. Schönefelts Matrikel öfwer ointroducerade af Riddersk. och Adeln I D. joka kirja löytyy käsikirjoituksenna K. Vapa-Huoneessa.
[605] LueOlai Magni Historia de Gentibus Septentrionalibus, Romae 1555. Lib. II. c. 25. p. 87. Kussa hään puhuu niistä vanhoista Hangöin kallioloissa sisään-hakatuista Suomalaisista vapa-merkkilöistä, joita hään jo silloin kuhtui "vetustissima" (varsin vanhoja) ja joista hään kuvittaa 7 kappaletta, nimittäin:Vanhoin Stúriloihen, Natt och Dágiloihen(poikki-puolin),Wásaloihen, Gyllenstjernilöihen, Tottiloihen, Roosiloihen, Lämaloihenja yhen tunnettoman. Näitä kaikkia on hään asettanut vempelen näköiseen poukkamaan, ja keskellen pannut Ruotin vallan vapamerkin (kolmet ruunua).
[606] Tämä hautakivi mahto jo 1681:nen tahi 1738 vuuen tulipalossa hävitä, koskei siitä mainitak niin mitään Lauraeuksen Juttelemuksessade Sacellis Sepulcr. in Templ. Cath. Aboënsi. Kussa ainoastaan sanotaan yhen Lainistujan Natt och Dágin (hänen Ristimä-nimeänsä ei nimitetäk) olleen hauattunna Piispa Tavastin hauta-kammiossa.
[607] Lue:Åbo Tidn. 1785. Bib. p. 181. Siinä ei eroitetak, jos hään oliNatt och Dag pitkinpäin tahi poikkipuolin; mutta mahtoi se ollapitkinpäin, koska yksi hänen jälkimmäisistä nimeltäNiclis ÆrengislessonkuhuttiinNatt och Dag i längden.
[608] TälläKoarle Näskonungssonillaoli yksi veliÆrengisle Näskonungsson(Natt och Dag) joka v. 1312 oli Miekka-mies, Ruotin Valta-Neuo ja Vallan-Asettaja, ja yksi Roskildin Rauhan-Toimittajoista (en ibland Freds-Kommissarierna wid Roskilska freden). Häntä tehtiin v. 1323, Vallan-Asettajaksi Norissa, ja v. 1324 Ruhtinaaksi Ruotissa. Hänellä oli yksi poikaÆrengisle Ærengislesson, joka oli Miekka-mies, ja jonka jälkimmäisistä arvelemme sitäNiclis Ærengislessonnia, jota nimitettiin "Natt och Dag i längden", joka oli nainutKarin Knútintytärtä, ja jolla oli Tukhulmissa monet talot, jotka se pois-lahjotti niillen tässä kaupunnissa löytyivillen Papin-suljetuksillen. Häänki mahto olla Suomen-sukuja, koska hään v. 1420 piti Valta-käräjät Turussa (Åbo Tidn. 1789 p. 321. v. 1785 p. 233. Porth. Chr. p. 508), ja luetteli jälkiseätöksessänsä yhtä Jeppe Finckiä, omaiseksensa. YksiÆrengitzle Nielsson(ehkä hänen poikansa) oli v. 1447 alakirjuttana yhtä vanhaa sovintokirjaaGöd. Finkin ja Juho Ollinpojanveljeisten välillä (Porth. Chr. p. 448). TämäNiiles Ærengislessonmahto kuolla nuon v. 1440, koska hään silloin teki jälkiseätöstänsä (sitt testamemte). Sekä hään ettäÆrengisle Niclisson, oli kumpaisetkin v. 1436 ylös-pantu heijän joukkoon, joita Kuninkaan Christofferin koroitus-päivällä v. 1441 piti tehtämän Tähti-niekoiksi (Porth. Chr. p. 607). Myö aprikoime ellei tämä Turun muinonen Pappi lie ollut varsin tästä sukupolvesta. Hänen ristimä-nimensäNiileson aivonStúriloihen(eli niiten nuortein Natt och Dágiloihen) kuin myös niiten vanhoinNatt och Dágiloihen, kaima-nimi. Mutta yhtäAntinnimellistä, joka oisi ollut hänen isänsä, ei löyetäk koko tässä sukukunnassa; niissä muka polvi-laskuissa, jotka luetaan Vapa-Huoneen nimi-kirjoissa (Matriklar). Mutta meijän tuloo muistuttoo, että hyö ovat ylikynteen varsin puuttuvaisia ja viallisia, erinomattain vanhoista ajoista. Vuonna 1336 niin oli yksi nimeltäÆrengisle AnderssonSuomenmoan Peämies, eli niinkuin heitä silloin kuhuttiin "Advocatus Finlandensis." Hään kuhtuu ihtesek yhessä vanhassa Peätöskirjassa Stensbölin kartanosta, vuotesta 1335 —Advocatus Aboënsis, ja puhuu siinä suurella kunnialla siitä ennen mainitustaKoarle Näskonungssonista, jota hään kuhtuu "Nobilis Miles, Dominus Carolus, Antecessor meus." Mitä sukuja hään lie ollut on tietämätöin, mutta myö aprikoime ellei hään voan lie ollut näitä yksiä vanhojaNatt och Dágiloita, jota hänen ristimä-nimensä ikään kuin toistaa. Jos uskaltaisimme tätä peätteä, niin silloin oisiAntinkinimee tavattu tässä suvussa, ja saattais muka olla mahollinen, että hänellä oisi ollut yksi veli, tahi veljen-poika nimeltäNiiles Antinpoika, joka oisi ollut Pappina Turussa — ellei tämä oisi elänyt, niin kuin äsköin arveltiin, jo monta aikoa ennen.
[609] KuninkaanLain-Toimittaja(Konungens Domhafwande t. Dom-innehafwande) kuhuttiin niitä Valta-Herroja, jotka Kuninkaan siassa ja Kuninkaan nimessä pitivätValta-käräjät(Räfste-ting) Suomessa. Eli kuin näitä hävitettiin — ne jotka pitivätMoan-oikeuttaTurussa (Lands-Rätten i Åbo). Että hään v. 1405 piti Valta-käräjät Suomesssa, luetaan Porth. Chr. p. 418, 508, ja Stjernm. Höfd. Minne I D. 2 B. K I. p. 98 &c. Samaten sanotaan (yhessä LainjulistajanClaus Fleminginkirjassa, annettu v. 1412) hänen myöskin pitänneen Valta-käräjöitä Ulfsbyin (Porin) kaupunnissa Suomessa v. 1410, jota Porthan arveloopi kirjotus-virheksi vuosluvussa, luullen tämän tarkoittavan v. 1405 (Chr. p. 418).
[610]Vara-lainjulistaja, Under-Lagman. Tämä MiekkamiesBó Niclisson(se nuorempi) Åkeröiin oli v. 1434 Laintutkia Vaxalassa — v. 1459 Vara-Lainjulistaja Öster-Göthlannissa, ja v. 1461 Kuninkaan Vouti-mies (Fogathe) Vedboin Kihlakunnassa ja Rumleborgin Läänissä.
[611] Brenner: "I Åbo Domkyrkia på ett jerngaller för Biskop Magni Olai graaf."
[612]Kammio, Kirkko-kammioChor;Hauta-kammio, Grafchor. Ennen Poavin aikana piettiin Turun kirkossa monta erinäistä kammiota, kussa piettiin Jumalanpalvelusta, eli oikeemmittain, kussa seisoi yksi altari, jonka luonna Pappiset vissinä päivinnä vuotessa pitivät messujansa ja rukouksiansa, hyväksi niiten sieluillen, jotka ovat näitä laitoksia seättäneet, ja heitä lahjoillansa ja antimillansa asettaneet. Yhtenä aikana löytyi jo 18 tällaista kammiota Turun kirkossa, joista suuri osa palkihtivat omia pappia ja messu-miehiä; mutta kakkia näitä hävitettiin Kuninkaan Kustav I:sen aikana, jollon tätä Poavin uskomusta pois-heitettiin. Siitä päivästä nimitettiin näitä kirkko-kammioita paljaiksihauta-kammioiksi, koska heissä ainoastaan hauattiin heijän ja heijän lapsiin ruumiita, jotka olivat heitä asettaneet, vaan ei eneä piettynä mitään henki-messuja. Piispa Tavastin muista jumalallisista laitoksista oli yksi tämänRistuksen Ruumiin kammionasettaminen. Siinä häntä myös hauattiin, josta tätä siitten kuhuttiin "Tavastin hauta-kammioksi." Tämä kammio oli suljettu eli varuistettu näiltä rautahäkiltä, josta kuvat tässä nähään.
[613] LuePorth. Chron. p. 429.
[614] Tämä sanafecit fieri(oli antanut tehä, tiettänyt) on yksi Suomalaisuus (Fennicism) tässä Piispan Latinassa, joka toistaa hänen ei ainoastaan olleen selvän Suomalaisen; mutta myös Latinata kirjuittaissaan nouattanneen Suomalaista mielen-juohutusta. Sillä Ruomalaiset oisivat epäilämätäk (ikeänkuin Ruohtalaisetkin) kirjuttaneetfecit, posuit(reste t.e. stenen, minneswården). Ehkä se oisi viallisesti sanottu, sillä Seppä teki (fecit) mutta Piispa tietti (fecit fieri). Jos oisivat varsin tahtoneet tätä asioa eroittoo, niin oisit kirjuttaneet tahi toimittaneet tätä apu-sanoilla (med hjelp-verber) e.m.curavit, lät resa. Mutta Suomalaisessa kielessä ei tarvitak sellaisia apu-keinoja, hänessä löytyy ikeän kuin Hebrealaisessa ja Arabian kielessä, tätä eroitusta puheessa (ja ajatuksessa) toimitettu eri-sanantaivuttamuksella (uttryckt genom en särskild konjugationsform) jota Hebrean kielessä kuhutaan "Verbum Hiphil", ja jota myö Suomeksi soattaisi kuhtuaTiettävä-Toimitussana (Verbum Permissivum, t. Effectivum, t. Transitivum).