Avio-vaimoista.
Parempi rukinen vaimo, kuin tamppuinen Rouva.
Ruma työllä rohkiampi, kaunis katsella parempi.
305. Kauneutta kaksi silmää, teköö työn toisellakin.
Ryhmys-rähmys työn tekeepi, kaunis kattoo karvansa.
(Ei näkö työtä tie, kaunis kaskia rovihte).
Ryppy-lakki liina-vaimo, puu-lukko Sepän emäntä.
Riski vaimo riitelevä, tekevä toruva akka.
310. Hyvä akka aikanansa, ehkä toruu toisinansa.
Laiska lapsillen parempi, ruma työhön rohkiampi.
Uuvella Sika lihoo. Vaimo laiska taikinalla.
Vaimon kauneutesta.
Vähäisestä vaimo kaunis, suuresta sota-hevoinen.
Ei yhen kaunis, kaikkein kaunis.
Vaimon rakkautta miestänsä kohtaan.
315. Musta minä muiten nähen, valkia oman emoisen.
Omat kukin kauniit ovat, mustat muiten valkiatkin.
Vuohi vaivaisen eläin, hellä vaimo vanhan miehen.
Hänen helläyttä lapsiansa kohtaan.
Hepo hellä varsallensa, ukko hellä akallensa, vaimo varsin lapsillensa.
Hänen vaivaa lapsistansa.
Suru sillä joll' on sulha, sillä vaiva joll' on vaimo, sillä kaksi joll' on lapsi.
320. Huoli linnun pojistansa, vaiva vaimo lapsestansa.
Heijän suotta-suuttumisesta.
Ei ole ämmän ähkymistä, kuin on äijän piä sylissä, parta puarmoilla.
Kyllä Orih tamman potkemisen tuntee.[141]
Heijän puheen-juoksuttamisesta.
Panet poveisi, niin putoovi; sanot akalleisi niin saapi ilmi.
Heijän älystä.
Älyä ämmätkin tarvitsevat, jos ei muuta niin leipoessa.
325. Kuteillen kaukas kahtoo, leipä hiere-jauhoilleen.
Heijän arvosta.
Halpa vaimo lapsitoin, paha hännätöin Hevoinen.
Halpa vaimo haltiatoin, avoi pieletöin veräjä.[142]
Pahoista Vaimoista.
Paha vaimo toruvainen, hyvä Koira haukkuvainen.
Paha on pureva Koira, vaimo vihanen kamala.
330. Ärjyy Ämmä leipoessa, kiukkuinen kirnutessa, olta pannessa äkäinen.
Tiellä Kissat, tiellä Koirat, pahan vaimon leipoessa.
Sika paistaa kylkeänsä, Koira paistaa kuonoansa,paha vaimo reisiänsä.
Kolmee on paha kattoa, olki kenkässä,naskali taskussa, paha vaimo ikkunassa.
Kolmee ei tule uskoa, venettä vesille,Hevoista tielle, pahaa vaimoo taloinsa päällä.
Vaimon vallasta.
335. Surma Hepo suitsitak, vahinkoksi vaimon valta.
Ämmäin torasta.
Ämmät ähkyin eläävät, kuuset paukkuin palaavat.
Kyllä sukka suuta suap, paha vaimo tora-sanoja.
Ei itä ennen herkiä tuulemasta, ennen kuin se sataa,eikä akka torumasta, ennen kuin se itkee.
Puilla minä portit suljen, suljen suuretkin veräjät,mutta millämä suuta suljen?
340. Ei sen kieli ole puurossa palanut, joka ämmäin kanssa toruu.
Piioista ja Tyttölöistä.
Hyvä tyynnä Tyttölapsi, rajunna Orih-hevoinen.
Hyvät Piiat, kauniit Tyttäret, mistä pahat vaimot tulevat?
Heijän kypsymisestä.
Läsnä leipä taikinassa, läsnä piika kasvamassa.
Heijän vanhaks-joutumisesta.
Kuluu päivä pilvessäkin, ikä piikana ollessa.
Heijän houkuttelemisesta.
345. Pian on houkka houkuteltu, mieletöin miehellen viety.
Heijän viettelemisestä.
Pian on souttu soukka salmi, mitattu matala meri; lyhyt mieli liikutettu.
Heijän vallottamisesta.
Pian heikko henkestyy, väsyy vähä-väkinen.
Piikaisuutesta.
Ei piikaisuus[143] menesty asioissa.
Ei piikaisuus muussa kelpoo, kuin kirppuja käsittäissä.
350. Vähässä vahinko tulee, pikaisesti piian rikko.
Piikoin naittamisesta.
Piot piioista tukevat, hyvät neuvot neitsyvistä.
Pois tunkiot tuasta, pois tyttäret talosta.
Tamman kauppa tanhualla, neijon nelis-nurkaisessa.
(Kasvot piian puhemiehet).
355. Maa naittaa pahatkin piiat, isän pellot ilkiätkin.
Yksittäin piiat naijaan, yksittäin Lampaatkin keritään.
Heijän miehillen toivomisesta.
Neijon mieli miehellen, korkiastaik koista, veteen venosen mieli tervatuilta teloilta.
Morsiamista.
Suoni sulhaista vetää, nuiska nuorta morsianta.
Työstä työhön morsianta, unesta unehen lasta.
360. Illasta ilmoo kiitä, vuonna toissa morsianta, kolmanna kotivävyä.
Nuorikoista.
Naituaan naiset lihoovat.
Naineista.
Jop' on nähty naineen varsi, näkemätä naimattoman.
Naimattomista.
Mikä lie minua nähty, kuka kummaa keksittännä, kuin ei naitu naima-vuonna, otettu orit-kesänä.
Pietyistä piioista.
Muahan kahtoo pietty piika, ahollen Hevo ajettu.
365. Ei oo koivua kokematointa, eikä piikoa pitämätöintä.
Jos takki tavat ilmottaisi, puhuis paita pellavainen, harvoin naitais neitsy nuori, miest' ei monta uskottaisi.
Huorista.
Piällä keuhot kattilassa, huorat vaimoen seassa.
Huorat hulluksi teköövät, salavaimot vaivaiseksi.
Leski-vaimoista.
Keviät on lesken kenkät, miestä toista toivotessa.
370. Työläs leskee lepytellä, kauvan nainut nauratella.
Vaimoin toivotuksia.
Ennen kesän lehmätä, ennenkuin Joul'-yönnä ukota.
XVIII. Kosiomisesta ja Naimisesta.
Vaivaisten ja köyhäin naimisesta.
Naiman nallikin pitää, vaimon soaman vaivaisenkin.
Vaivainen vaivaisen naipi, siitä suahaan pussi-seljät, siitä vaivaiset venyyvät.
Rikkain naimisesta.
Sukujansa suuret naivat.
375. (Ei tohi torpan Kukko, tassia talon Kanoja).
Kosiomisesta.
Älä juokse juhlan alla naima-tiellä naapurissa,silloin on siveä kukin, puhas piika ruokotonkin.
Älkös pyhinnä naiko, juhla-iltanna ajelko,silloin peä on palmikossa, niin häijyn kuin hyvänkin naisen.
(Kaunis on kantokin kuin kaunistetaan).
Moni on kaunis kahtoissa, vaan on tyly työn teossa.
Hätä-naineista.
380. Hätäinen huoran naipi, syypää sakon vetää.
Hätäinen kauppaa tekee, mies päällä kattelee.
Naineista, vaimon puuttehessa.
Syöpi Hauki Sammakonkin selän suuren uituaan; naipi mies pahankin vaimon, viikon ilman oltuaan.
(Hätäinen hullu, nälkäinen raivossa).
Vanhoin piikoin naimisesta.
Se suap valitun vaimon, joka nai jätetyn piian.
Piian valihtijoista.
385. Luu lihan jakajalle, kuori leivän alkajalle, huora piian valitsialle.
Nuapurin naimisesta.
Hyvät naip nuapurista, pahat taipalen takoa,Sonni kotona naipi.
Lähestä naiminen parempi, kaukoa Hevoisen kauppa.
Koira kotoansa nai.[144]
Pahoista naiseista.
Mesimarja mielittäissä, omena otettaissa, vaan votsa vihittynnä.
390. Jouhista hyvä hevoinen, paha piika palmikosta.
Heijän erosta.
Parempi hyvä ero kuin paha yhtyys.
Kosiasta.
Naitaissa kalua kyllä, killinkiä kihlattaissa.
Sulhaisesta.
Yksi ylkä paras on, kaksin molemat katoovat.
Puhe-miehestä.
Kokki suolan kokee, puhemies morsiammen.
Kättäilemisestä.
395. Tallissa on Hevoisen-kauppa, Neijon nelis-nurkkaisessa.
Kanan kauppa on orren alla, neijon nelis-nurkkaisessa.
Vaimon rikkautesta.
Riitoiksi Vaimon varat, miehelle mäntyänsä.
Vuohen voi, vaimon tavara, ei ole tarpeelle talossa.
Kylmä kulta kumpaniksi, valjut vaimon rikkauuvet.
Naimisen puheista.
400. Nauretaan naineita, itketään kuolleita, vuosikausi kumpiakin.
XIX. Aviosta.
Yksinvaimoisuutesta.[145].
Sopii kaksi pataa yhelle tulelle, vaan ei kaksi neitsykeistä yhen yljen vuotehellen.
Yksinnaimisuutesta.[146]
Kaksin tiällä kaikki ovat, kaksin aijan seipähätkin.
Kaksin linnut ilmassa, kaksin kalatkin meressä.
Kaksittain kaikki paras, kaksi orrella pysyy.
Halauksista, ja likistämisestä.
405. Halaus halun lisää, suun-anto hyvän sovinnon.
Muista hyväilemisistä.
Ei hyvä pahoo tie.
XX. Sukulaisuutesta.
Mistä vaimo kotoisin, sieltä mies sukuisin.
Vanhemmista.
Ilkiä isäini, erikummainen emäini.
Pukki isäin, vuohi emäin, minä mies täyvälleen.
Veljistä.
410. Vetelä vesi varaksi, vetelämmät veikon armot.
Vieras veikkoa parempi, emän-lasta laupiampi.
Kälyksistä.
Sisärekset me kälykset, veljet meijän miehiemme.
Tätilöistä.
Hyvä on täti niemen nenässä.
Apista ja Anopista.
Apin siltaa astumatak, syomätä anopin leipeä, käymätä kylän keräjät.
Vävystä.
415. Ei väkisin vävyksi, ylimielin ystäväksi.
Illasta ilmoa kiitä, vuonna toissa morsianta,kolmanna koti-vävyä.
Vävystä vähää varaa, tyhjä turva tyttärestä,miniästä mieli karvas.
Miniästä.
Harvoin miniätä kiitetään; harvoin vuotta siunataan.
Harvoin orjaa kiitetään, miniätä ei milloinkaan.
Lankoksista.
420. Lankot on vaivaisen lähimmäiset, omaiset onnettoman.
Muista Omaisista.
On suvussa Susia, joukossa jotaik.
On joukossa jotain, karjassa kirjavia.
XXI. Lapsista ja heijän ylöskasvattamisesta.
Heijän syntymisestä.
Ei lapsi isätä synnyk, eikä tule ilman emota.
Sauna-vaimoista.
Kaks tietä tiinehelle, joko luo tahi kantaa.
Lapsen saunasta.
425. Hyvä on lämmin laihan lapsen, ei liiaksi lihavankaan.
Heijän tuuvittamisesta.
Unesta uneen lapsi, työstä työhön morsianta.
Lapsi ompi laiskan turva,[147] viivyttääpi viriän.
Heijän ruokkimisesta.
Itkein laps' emältäns ruuan suap', mainittellen vierahalta.
Laulaa laps' syötyänsä, itkee ilman oltuansa.
Heijän itkemisestä.
430. Ei katkimatointa kankasta eikä itkemetöintä lasta.
Ei Sika syytäk vinku, lapsi vaivatak valita.
Heijän hoivauttamisesta.
Hyv' on lapsen lasna olla, kuin on vanhempi varana.
Paha lapsi lasna kauvan, varsana häijy Hevoinen.
Heijän nuhtelemisesta ja kiittelemisestä.
Moni laitos kiitollinen, moni kiitos laitollinen.
435. Hullu kiittää vaimoansa, epätieto lapsiansa.
Heijän kurittamisesta.
Joka kurituksetak kasvaa, se kunniatak kuolee.
(Sinne voaja vaipuu, kuin nuija voatii).
Lyöten lapset rakkahammat, hautoen pajukin parempi.
Vitsa lapsen viisahaksi, vatsa lapsen varkahaksi.
440. Väli veätyllä vitsalla, väli veäntämättömällä.
Villainen isällä vitsa, äitin vitsa villaisempi.
Villainen äitin vitsa, isän ruoska runteleva, vitsa vierahan verinen.
Käypi syöntö syönnön peällä, vaan ei lyöntö lyönön peällä.
Eipä auta äitin armot, eikä muorin voivotukset.
Heijän opettelemisesta.
445. Ota oppi hyväkseisi, varoitukset vanhemmaisen.
(Hyvä syönyttä syöttää oppinutta opettaa).
Heijän mielestä.
Lapsella on lapsen mieli, tyhmällä on tyhmän kieli.
(Äiti antaa nisän lapsellen, vuan ei mieltä piähään).
Heijän mielen tarkoittamisesta.
Ei kauhalla mieltä piähän ajeta, vaan vaivalla.
450. Ei panenta mieli piässä pysyk, eikä kannanto-vesi kaivossa.
Heijän muistamisesta.
Mitä lassa kuulin lausuttavan, se juohtuu miessä mieleen.
Heijän oppivaisuutesta.
Ei niin pahaa piätä, ettei vähee mieltä.
Ei raha ratke kukkarota, mieli säre miehen peätä.
Heijän syvämmen luonnosta.
Pojall' ovat isän tavat, äijin eljet tyttärillä.
455. Puuta myöten siirto juoksee, äijin tavat tyttärissä.
(Niin on niinet pitkät puussa, kuin on niinipuu itekkin).
Heijän luonnon erinkaltaisuutesta.
Hyvä lapsi laiskan vaimon, viivyttelevä viriän.
Heijän hyvistä merkkilöistä.
Piältä tunnen päiväkauven, silmästä hyvän sikiän.
Orasta ma touvon tunnen, miehen nuoren nousennosta.
Heijän vanhemmien huolenpiosta heistä.
460. Hyppyisessä hypertelöövi, ei jouvak jouten olla, jos on mieli miestä suaha.
Heijän vanhempien toivotuksista heistä.
Suopi miehen vertaiseksi, poikansa paremmaksi.
Vanhoin akkoin kasvattamia.
Pahoin mulla parta kasvoi, turpa tuhmasti yleni, akan vanhan vaipan alla, akan vanhan kuskuissa.
Kelvottomista ja pahankurisista lapsista.
Vie Porsas saksaan, tuot Sikana takaisin.
Lyö Sikoo, pese Porsasta, yhellä tavalla ne vinkuuvat.
465. Ei Vuohen viemisestä, kuin hään lypsettää kotia tulee.
Laiskoista lapsista.
Sialla on monta vikoo, milloin mua kylmä, milloin kärsä kipiä.
Lasten hyvään tointumisesta.
Ei ole varsan kauroista, eikä lapsen viinasta.
Ei ole voista veitsettömän, eikä hammattoman lihasta.
Vieraista lapsista.
Oma laps', lapsi ompi; toisen lapsi, lapsukainen.
470. Oma lapsi lapsukainen, toinen lapsi lastukkainen.
Turvattomista lapsista.[148]
Halpa lapsi haltiatoin, rikki pielitöin veräjä.
Lapsi-puolista.
Etessä emätöin lapsi, äreen ämmän leipoessa.[149]
Emällistä neuvottiin, emätön opiksi otti.
Lasten apua.
Apu lapsesta on, ellei hään kalan sua niin hän kalan syö.
Lasten sikiämisestä.
475. Lapset lapsia teköövät, vanhemmillen vastukseksi.
XXII. Nuoruutesta ja Vanhuutesta.
Nuoruuven hulluutesta.
Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus.
Nuoruuven iloitsemisesta.
Ilo siinä kussa nuoret, sauvan-kolke kussa vanhat.
Nuortein hilpeytestä.
Hiili on nuoren hihassa, tuli neijon pohkeessa, kekälettä kannan-piässä.
Nuortein viriäisyytestä.
Joka on nuorra nopia, se on virkku vanhanakin.
Heijän vanhenemisesta.
480. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Mies kasvaa, hammas karkenoo.
Heijän vanhaks-pyrkimisestä.
Moni vanhaksi pyytää, vuan ei piäse puoletkaan.
(Ei niin vanhaa, jok' ei luule vuotta elävänsä; eikä niin nuorta, joka ei luule vanhaksi tulevansa).
Vanhoin viisautesta.
Vanhalla Variksen silmä, Kären silmä neitosella.
Vanhoin elämän-kerrasta.
485. Paljon vaivaa vanhetessa, vanhana paha elää.
Heijän muistamattomuutesta.
Mikä vanha vanhenoo, sen mieli myöten mänöö.
Tallelle vanha panee, vaan ei muista.
Heijän voimattomuutesta.
Hyvä vanhan vaeltaa, hyvän nuoremman nojalla.
Hiljalleen huono käypi, sauvan voimaton pitäävi.
Heijän virkistymisestä.
490. Terävä nuori syötyänsä, vanha yön muattuansa.
Nuortein ja Vanhoin luonnosta.
Äijä nuorra kaunihita, paljo vanhana pahoja.
XXIII. Viisautesta ja Hulluutesta.
Suuta sanan siaks', piätä mielen kukkaroks.
Erotus tyhmän ja viisaan puheissa.
Tyhmän sytän aina suussa, viisaan suu sytämmessä.
(Mykkä viisas, hullu väkevä).
Erotus heijän käytyksissä.
495. Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa.
Harvoin viisas vihastuu, harva siitä ihastuu.
Erotus heijän ajatuksissa.
Kauvas viisas näkee, etemmäksi ajattelee.
Hullun ajatukset ovat hajalla, kuin akanat tuulessa.
Hullun puheen-pitämisestä.
Hullu huolensa puhuu huolen tuntemattomalle.
500. Hullu putkeen puhuu, mieletöin avaimmeen.
Hullun puhuttelemisesta.
Lähe hullun kanssa huastamaan, vasikan kanssa juoksemaan.
(Pitkät hiukset, lyhyt mieli).
Hullun neuvottelemisesta.
Neuvo hullua et sua mieltä, keitä munoo et sua lientä.
(Silloin kala Kiiskistä, koska mies mielettömästä).
Hullun teoista.
505. Sinne mieletöin mänee, kuin järjetöin käskee.
Hullun työstä.
Hyvin kyllä hullu kyntää, jättää kyynären vaon väliä, puoli-toista toisinahan.
Hullun hyvää-tuntemisesta.
Hullu hyvän tuntee, maun maistaapi sokia.
Viisauten villittelemisestä.
Tulee vahinko viisaallenkin, tuhman on toisessa käessä.
Tulee häiriö hyvällenkin, tapaturma taitavallen.
510. Käyp viisas vipuun, hullu huimaelee sivuten.
Vahinkosta viisaaksi tullaan, ehk' ei rikkaaksi.
Kerran viisas petetään, vuan ei toista.
Viisauteen turvaamisesta.
Ei hyvä hylyksi jouvu, eikä viisas vaivaiseksi.
XXIV. Surusta ja Murhesta.
Murhellisen mielestä.
Ei sen mieli mettä keitä, jok' on suuressa surussa.
Murheen levottomuutesta.
515. Eipä anna murhe muata, vaiva vaikia levätä.
Murheen vanhuuttamisesta.
Murhe tuottaa mustan muoton, pahat päivät parran pitkän, halu harmahan hapenan.
Murhen laihuttamisesta.
Murhe mielen mustuttaa, kasvon teköö kajoks.
Murheen huonontamisesta.
Huoli miehen huonoks tekee, murhe muita mustemmaksi.
Armottomien murhesta.
Alaall' on Allin mieli, uijessa vilua vettä, alempana armottoman, käyvessä kylän väliä.
Orvoisten murhesta.
520. Pimiä isoton pirtti, ehkä päivä paistakoon; kylmä on emoton sauna, ehkä löyly lyötäköön.
Puoli-orpo isätöin, koko-orpo emätöin.
Itkusta.
Älä itke ilman syytä, ilman vaivata valitak.
Ei itku hätästä piästä, poru päivistä pahoistak.
Ei se parkuen parane, eikä huutain huokene.
Murhen poisheittämisestä.
525. Anna huolia Hevoisen, murehtia mustan Ruunan;Hevoisell' on piä paremp, piä parempi, luu lujempi.
Annak olla olleeksi, mustat on mulla muutkin päivät,mustapa minä itekkin.
Surullisten sytämmestä.
Suot sulaa, muat sulaa, suruisen sytän, ei sula silloinkaan.
XXV. Toivosta ja Luottamisesta.
Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä.
Kyll' on päiviä iässä, ehtoja lännessä.
530. On neuvoja, jos on pahoja päiviä
Kyllä luu lihan kasvattaa, pelto palkihtee vahinkon.
Toivoessa aika kuluu.
e) IHMISEN KANSALLISESTA ELÄMÄSTÄ.
XXVI. Lauluista ja Lausumisista.
a) Lausuista.
Huastamisesta.
Huastaissa sanat suloisemmat, käyneet muat leppeemmät.
Sanasta sana itää, kypeneistä mua kytöö.
Puhumisesta.
535. Ei puheen paljoutesta, eikä kirjan suuruutesta.
Puhu miestä kaiken päivän, älä nimeä sanok.
Puheen juoksuttamisesta.
Enempi on vähempikin, musta-mulli valkiampi, mielen kielen puhuttaissa.
Yksi sanoo ystävälle, ystävä koko kylälle.
Sanomisesta.
Sauva maita paljon käypi, sanat paljoa enemmin.
540. Ei sitä sanoa sanota, jonka peähän ei peästäk.
Ei sanoma siivitä lennä, puhumata kauvas kuulu.
Leikki-puheista.
Lupa leikkiä puhua, ehk ei tarve irvistellä.
Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa.
(Ei sana sioo tie).
Valhe-puheista.
545. Ei ole tyhjästä tytyä, valeheista vatan täyttä.
(Älä paa omiais sekaan).
Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.
Vanhoista puheista[150].
Joka yöllä yksin käypi, luulaan varastelevan, joka vanhoja puhuu, luulaan valehtelevan.
Loskariloista.
Ei puralta puheet puutuk, sanat suaren jatkajalta.
550. Ennen umpi-lampi Ahvenia puuttuu, meren ranta kiviä puuttuu, ennen kuin minulta sanoja puuttuu.
(Puhuvan suuhun sanat tuloovat).
Puheen puutoksesta.
Ei ouk suatuja satuja, ennen tehtyjä puheita.
b) Lauluista.
Laulun huvitoksesta.
Yöllä päivät jatketaan, virsillä vähät oluet.
Laulun aineesta.
Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma tunnekkaan.
555. Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, mielettömän lausunnosta.
(Kaikki laulavan virteen sopii).
Runon luonnosta.
Kaksi sanaa[151] vanhaa virttä, hyryä lisäksi.
Laulajoista.
Ei koski kitaskana laske vettähän visusti,eipä laulaja hyvänäik, laula kaikki laulujansa.
Hullu koko virttänsä laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa,hullu valheille nauraa.
Laulamisesta.
560. Ei satut sanoihin puutuk, virret veisaten vähene.
Sormet soittajan kuluu, kieli laulajan väsyy.
Laulu työksi lankiaapi Hevoisen hyvän reessä.
Laulattamisesta.
Ei kuiva kulku kumaja, henki rasvatak helise.
Ei Kukko käskyllä laula, kuin ei laula käskemätäk.
XXVII. Juominkista ja Juopumisesta.
Juopuneista.
565. Ei se ole ihmeitä nähnyt, jok on nähnyt juopuneita.
Heijän juonista.
Monta juonta juopuneella, ei yhtä hyvää juonta.
Heijän tapauksista.
Jotain juomarille tapahtuu, joko kissat kenkät syövät, tahikka kintahat katoovat.
(Juo vähemmin, kato kaluis)!
Heijän levosta.
Jouten syönyt sairastaa, jouten juotilas lepää.
570. Uni-silmä sippurassa, viina-silmä killin-kallin.
Tottuneista ja äkkinäisistä.
Mies vanha oluen juop, lahopuu vein vetääpi.
Oppinut oltta juop, oppimatoin oksentaa.
Ohho, sanoi outo, ollutta! kannun joi kaksi oksensi.
Juomarista.
Joisinpak jokaik päivä, kuin ei kukkaro kuluisi, raha-tasku raukenisi.
Heijän janosta.
575. Juomaan juomari tuleepi, jos ei muuta niin vettä.
Kaljasta.
Ei vettä vihalla juuva, eikä kaljaa kateuvella.
Oluesta.
Oluella onni hyvä, juotaan janotakin,ei piialla pahempi, naitaan kokematakin.
Oluella ollessaani kalua mulla kyllä,olut päästä oikenee, kohta kalukin katoopi.
Viinasta.
Vilja voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin.
580. Viina viisaat villihteepi, väkeviltä voiman viepi.
Viina villiin tekeepi, olut tuopi toisen mielen.
Jota viina viivyttää, sitä Sika imettää.
Juoma astioista.
Piiat juovat pikarista, vanhat ämmät ämpäristä.
Humalasta.
Jumala mielen antaa, humala mielen ottaa.
585. Humalassa hullut kaikki, pahat paljon juotuansa.
Juopumisesta.
Juopuuvat oluen juojat, vaipuuvat valehteliat, kielen kantajat katoovat.
XXVIII. Juhlista ja Vieraista.
Joulusta.
Joulu juhlista paras, Pappi paras vierahista.
Jokapa jouluhun eläisi, joulusta johik tulisi, elikkä elo parempi, tahi kuollo rohkiampi.
Hyvä Tuomas joulun tuopi, hyvä Nuuti pois-hiipoittaa.
Laskiaisesta.
590. Juoman Jouluna pitää, syyvä lihaa Laskiaissa.
Aatto juhlista jalompi, ilta-puoli Laskiasita.
Kekristä.
Jouluna jollaan, keurinä kellään,Piäsiäissä piätymistä myöten.
Kerta Kekriä pietään, toinen kerta kellellään.
Juhlapäivistä.
Joka päivä joulu meille, toinen päivä Piäsiäinen.
595. Ilossa ikä kuluu, riemussa rehettelöö.
Pyhäin pitämisestä.
Joka kaikki pyhät pitää, se kaikki näljät näkee,
Kestilöistä.
Kesti kestiä vuatii, pöyvän-peä pyöräystä.
Ilon kyllyytestä.
Täysi täysi, kyllä kyllä, tämän illaista iloa, päivän laskuhun laulantota.
Häistä.
Ei Härkä häitä kiitä, Hepo pitkiä pitoja, jouhi-häntä juominkia.
600. Häpiä häistä lähteissä juota joelta vettä.
Ristiäisistä.
Kesti kestiä vuatii, heät hyvät ristiäiset.
Hautaisista.
Ei siinä iloa eletä, kussa on kuollut kotona, lasten vanhin lattialla.
Vieraista.
Pappi paras vierahista, Joulu juhlista parahin.
Vierain nähtyviä.
Ite haukun vierahaini, ite nuolen kattilani.
Tuttu-vieraisten tulosta.
605. Koirat kuhtuin tuleevat, hyvät vieraat kuhtumata.
Vierain kokountumisesta.
Vilja vieraita kokoopi.
Vieraan varasta.
Vetää Jesus vieraita, vetää vieraan varoa.
Vierain tulemisesta.
Vieras tuloo ajallansa, talo elää tavallansa.
Vierain vastaan-ottamisesta.
Syötä vieraita sanoilla, siksi kuin keitos kerkiä.
610. (Pian kypsi kerkiä, emännän hyvän käestä).
Vierain ravittamisesta.
Hevoiselle heinä-tukko, miehelle mitä tuloo.
Mies miehen tuntoo, tupakkata suuhun tunkoo.
Vieraan keksimisestä.
Mies vieras vian näkee, talon toisen tyttäressä.
(Varas vieraan silmä).
Vieraan ajattelemisesta.
615. Alaak vieras kahteloo, ylääk ajutteloo.
Outo-vieraista.
Outo on ouvossa kylässä, vieras mualla vierahalla.
(Toinen tupa, toinen tapa).
Heijän tuttuuttamisesta.
Ouvoista omat tuloovat, hyvät veljet vierahista.
Renttu-vieraista.[152]
On joukko jorottaria, paljon Poavon tyttäriä, juovat joulu-tynnörini, syövät syöttiläs-sikaini.
Vierain vähenemisestä.
620. Ei piot parane, jos ei vieraat vähene.
Vierain lähtemisestä.
Lähtö-mieli vierahalla, kuin on kintahat käessä.
Emännän kiittämisestä.
Illoin ilmat kiitetään, huomenin hyvät emännät.
Vierain poismäntyistä.
Talo työlle, vieras tielle, juhlan pietyn perästä.
Vieraisiin käymisestä.
Vuoroin vieraissa käyvään.
Isännän ja Emännän vieraista.
625. Autuas emännän vieras, vaivainen isännän vieras.
XXIX. Torasta ja Tappeluksista.
Tappeluksesta.
Ei silloin yksi riitele, kuin kaksi tappelee.
Hyvä tapa tappeluksessa, se lyö joka ennättää.
(Lyö yhtä, laske toista).
Mies se joka puolensa pitää.
Syy tappelukseen.
630. On viinankin vika, jos lie muukin vihletys.
Ei hulluja kylvetä eikä kynnetä, itestään niitä kasvaa.
Hullu saapa vihaa, siitä sua suamatonkin.
Hullu tyynellä toruu, tasasella tappeloo.
Torasta.
Perästä huonon torujan, sanat suuhun tuloovat.
635. Ei se lyö joka uhkaa, eikä pure joka haukkuu.
Pelkurista.
Pelko-koira paljon haukkuu, pauhaa mies peljästynyt.
Haukkuu huonokin Koira, hyvän Koiran kahleissa.
Kehujoista.
Jumala varjelkoon kannuksia Kanan jaloista,Kukon suusta hampahaita.
En pelkää Perhoisia, vaikka lentävän näkisin.
Kapinan karttamisesta.
640. Joka pitää suuren suun, pitäköön leveän seljän.
Suu suattaa Suen ritaan, kieli Kärpän lautaiseen.
(Oma suu Tikan-pojan surma).
Älä mäne syyhymätäk saunaan, asiata ansaan.
Lyötyistä.
Kipee on kivellä lyöty, kipiämpi kirvehellä.
645. Häpiä on Hevon purema, häpiämpi Vaimon lyömä.
Arka lyöty, hellä purtu.
Veri-hoavoista.
Ei niin vettä sakiata, ett' ei veri sakeampi.
Vetelä on veljen veri, vieraan veri vetelämpi.
Pahoin pieksetyistä.
Jo silloin huulet hukassa, kuin kieli muata vetää.
Tapaturmasta.
650. Tapaturma miehen surma.
XXX. Soasta ja Sota-Uroista.
Soan onnettomuutesta.
Sota sortaa, rauha rakentaa.
Rauhan onnellisuutesta.
Rasvainen rauhan pata, vaikka vettä keittäköhön.
Soan-sanomista.
Ei Soat sanomitak ole, kovat ilmat mainioitak.
Sota-Sankareista.
Jalotoin on jalo soassa, piätöin päihen leikatessa, joll' ei ole jalkoa paeta, eikä peätä peällen männä.
Tappelus-Uroista.
655. Siihen miestä merkitään, pukarista punnitaan, kuin on tarvis tappeluhun, eli mieli miekatella.
Sota-aseista.
Tolkku toimea teköö, miekka miestä merkihtöö.
Soan käymisestä.
Joka ennen patoja nuoli, se nyt sotia käyp.
Onnellansa mies sotia käyp, mutt' ei väen paljouvella.
Voittamisesta.
Koiran-voitto ensimäinen, miehen-voitto viimeinen.
660. (Mies on mies voitettukin).
Voitetuista.
Ollaan vuosi voitettunakin, ajastaika aijan vittanakin.
Ollaan vuosi onnettakin, vaan ei leivätäk.
XXXI. Onnesta.
Mies makaa, Onni valvoo.
Haoksi onni makajan kahtoo, nukkuneen kuolleeksi.
665. Onnen tytär ensimäinen, kaikki kankaat kutoovi, kaikki lapset liikuttaavi.
Ompa onni ouvollakin, vaivasellakin Jumala.
Onni miehen eillä käyp, tapa tallaa takana.
Kovasta onnesta.
Suap tyhjän pyytämätäk, kovan onnen ostamatak.
Vaivainen varhain nousi, kova onni kohta kanssa.
670. Autualta voi putoo, vaivaisen maito kuatuu.
Toisen vaivaisen vahinko, toisen onni autuahan.
d) IHMISEN PUUTTUVAISESTA ELÄMÄSTÄ.
XXXII. Rikkautesta ja köyhyytestä.
a) Rikkautesta.
Rikkaan elämä-kerrasta.
Avarasti autuat, isosti isot eläävät.
Istualta rikas puhuu.
Rinnain rikkaat ajaavat, käsityksin köyhät käyvät.
675. (Olet kuin orih-hevoinen, elät kuin elätti Karhu).
Hyvä on rikkaana olla, terveenä kauan elää.
Heijän potevaisuutesta.
Rupi rikkaassa, paisi pajarissa.
Kuuluissa Rikkaan tauti, ei köyhän kuolemakaan.
Heijän kovaan tottumattomuutesta.
Hellät työttömän käet, arat armoin kasvatetun.
Heijän riijoista.
680. Auta Jesus köyhää miestä, rikas riitoinkin elää.
Kuin rikkaat riitelee, silloin köyhä saa rauhassa olla.
Rikkaat maita riitelee, köyhät unta kiittelee.
b) Köyhyytestä.
Köyhän elämänkerrasta.
Niin köyhä elää, kuin märkä puu palaa.
Hänen vähästä varasta.
Tina kulta köyhän miehen; vaski vaivaisen hopia.
685. Ei köyhän velka viikoks joua, tuvassa antaa porstuassa ottaa.
Käestä kärsään köyhän sualis.
Hänen piosta.
On kekri köyhälläkin, joulu-juhla vaivaisella, laskiainen laiskallakin.
Kerran köyhä Lehmän tappoi, nahan pitkäksi venytti.
Malttaa köyhä keittää, vaan ei jäähyttää.
Hänen juominkista.
690. Halla matalan meren kylmää, vähä köyhän juovuttaa.
Hänen ruumiin-luonnosta.
Suusta röyhkä köyhä mies, ruumihilta ruikamoinen.
Hänen lapsista.
Piästä paksu köyhän lapsi, persiltä putikka.
Susi syöp köyhän lapsen, koira juoksevan puroo.
Hänen moahan vaipumisesta.
Ei köyhä korkealta putoo, saunan lavolta lattiaan.
Hänen kuolemisesta.
695. Ilo köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen piosta.
Onnettomista.
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.
Kaikki on katala nähnyt, koitellut kova-osainen.
Kerjäläisistä.
Vaivainen vaivaisen naipi, siitä suahaan pussi-seljät, siitä vaivaiset venyyvät.
Ei muuta: manni matkaan, keppi käteen, säkki selkään!
700. Alaalla on Allin mieli, uijessa vilua vettä, alempana armottoman, käyvessä kylän väliä.
XXXIII. Vuatteista ja puvusta.
Vuattein tarpeista.
Parempi vähä vuatteessa, kuin kaikki vatsassa.
Kalliista vuatteista ja heijän pöyhistelemisestä.
Joka on verassa, se on velassa.
(Ei kaunista kanneta, jos ei kallista anneta).
Puuro ruuan puutteessa, verka-vuate vanhatessa, musta kenkä köyhyytessä.
705. Köyhyyvessänsä köyhä verassa käypi, ryysyillänsä rikas koreilee.
Halvemmista vuatteista.
Paljo kuluu korkeana, paha huonona pysyy.
Paremp' ryppy kenkässä, kuin rakko varpaassa.
Vähä miehen mustuutesta, kuin on mieltä muutoin piässä.
Jalkineista.
Hyvä suolla suuri jalka, kirkossa kepeä kenkä.
710. Suanut suappaat pitää, käyp köyhä kenkätäkin.
Puhastamisesta.
Paha on mies parratoin, paha pitkän parran kanssa.
Parta-mies Papin näköinen, parratoin Pukin näköinen.
XXXIV. Velasta ja Rahoista.
Velan maksamisesta.
Ei veestä kastumatak, eikä vetästa maksamata.
Uusi velka vanhanakin.
Velan tekemisestä.
715. Veli velkaa tehessä, koira konna maksatessa.
Lainatuista rahoista.
Paremp' tyhjä kukkaro, kuin lainattu raha.
Lainan ottajoista.
Ei käskevä väkeä puutuk, lainan ottaja rahoo.[153]
Takaus-miehistä.
Tuppurainen Tappuraisen takaus-mies.[154]
Rahoin vaikuttamisesta.
Raha mielen muuttaa, tarve kunnian pettää.
720. Joll on raunio rahoja, sill' on suova ystäviä.
Heijän vaikuttamattomuutesta.
Ei ouk taskussa tapaa, kukkarossa kunniata, olkoon tyhjä taikka täysi.
Heijän kasvamisesta ja katoamisesta.
Tenkoin raha kasvaa, tenkoin raha katoa.
XXXV. Kaupasta ja Ostamisesta.
Kaupan-teosta.
Kieltty kaupalta rahatoin.
Koto-kauppa, paras kauppa.
725. Kahen kauppa, kolmannen korvapuusti.
Hätä-kaupasta.
Tarvet kauppoa teköövi, mies piälle kahteloovi.
(Parempi on kahtoa, kuin katua).
XXXVI. Tavallisesta maallisesta tyhmyytestä.
Ulko-kullaisuutesta.
Ei kaikki kultaa kuin kiiltää, eikä kaikk' hopeeta kuin hohtaa.
Kaunis kakku peältä nähten, täynä Sirkkoja sisus, akonoita alla kuoren.
Koroitetuista toisen ansiolla.
730. Ei sill' ole tuska uijessa, jonka piätä kannatetaan.
Hyvä on Hylkehen elää, juopi vettä vierestähän, syöpi luontaan Lohia.
Hyvä on puusta puhua, mäen peällä möllötellä.
Hyvyyestä omaksi voitoksi.
Paremp on syönyttä syöttää, kuin kuolutta kostuttaa.
Turvaamisesta toisen ansioon.
Ei ole Härällä hätää, kuin on Poavo paimenessa.
735. (Kyllä Härkä häntänsä tarvihtoo, jos ei ennen niin kesällä).
Hyötymisestä toisen vahinkosta.
Missä Harakka, jos ei Sian tappaisissa?
(Aina siihen korsi jää, kussa kuorma kuatuu).
(Jossa Peura piehtaroipi, siihen karva katkiaapi).
Varoissaan olemisesta.
Jok' ei otak suatuansa, se ei sua tarvihtaissa.
740. (Pistä silloin Sika säkkiin kuin on päin).
Evun ottajoista.
Kyll' ois Oksan ottavia, jos ois kuusen kuatavia.[155]
(Ottaja otottelee, antaja ajattelee).
Kukin ihestänsä.
Oma osa ensimäinen, toisen tarves takimainen.
Visu viljassa pitäävi, auli kaikki aneloovi.
Onnettomista kokeista.
745. Kerran Kurki puuhun, silloinkin jalka poikki.
Siihen Kurki kuolee, ennen kuin suo sulaa.
e) IHMISEN TALOLLISESTA ELÄMÄSTÄ.
XXXVII. Talosta ja talon asettamisesta.
Talonpojista.
Talonpoika tarkka työllä, oppinut on sanoin seppä.
Paremp' kyntäjän kyperä, kuin rahat rannan-kiertolaisen.[156]
Talon toimesta.
Toimi talon pitää, ei väin paljous.
750. (Ei syöpä laihtu, eikä tekevä köyhty).
Talon asettamisesta.
Hyvä mies, hyvä Hevoinen, vaimo kohta kolmanneksi.
Oma Sika, oma papu, oman Herran hernet-moa.
Talon hävittämisestä.
Naisi kuoli nauha taittui, mies kuoli talo hävisi.
(Niin sitä silloin elettiin, kuin oli työllä tekiät, rannalla rahan hakiat).
Talon Isännistä.
755. On Herra herrallakin, Isäntä isännälläkin.
Olempa ollut orjanakin, olen orjaakin pitänyt.
Jok ei malta muattuvaan, eikä syrji syötyvään, ei sillen Siat sikiä, eikä kasva Lammas-lauma.
Ei silku Sikoa syötäk, laiska vieraita ravitse.
Talon Emännistä.
Isännälle ikä pitkä, emännälle perä paksu.
760. Siit on hyvä mieli, ilo kaikelle kylälle, jok' ei kysyk kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista; joka osaa oluen panna, viinan vissisti viruttaa.
Seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän Emäntä.
XXXVIII. Talon Eläimistä.
Hevoisista: (Ratsas-hevoisista).
Hevoisessa miehen henki, ratsussa rahan vahinko.
Pienistä ja suurista Hevoisista.
Kiitä pientä Hevoista, pyri suuren rekeen.
Varsoista ja suvikunnista.