Olen edelleen113:n ikihuolekas äitiS. McB.
JOHN GRIER HOMEMaaliskuun 18.
Rakas Judy!
Olen mieluisalla tavalla saanut hengähtää 113:sta äiteyshuolesta.
Kuka tulla tipahti eilen rauhaisaan kyläämme jollei Mr. Gordon Hallock, matkallaan takaisin Washingtoniin hoitamaan kansakunnan huolia. Ainakin hän sanoi tämän paikan olevan hänen matkansa varrella, mutta kartasta pikkukoulun seinällä näen että se oli sadan peninkulman poikkeus.
Ja voi taivas, minä olin iloinen kun sain nähdä hänet! Hän on ensimäinen pilkahdus ulkomaailmaa senjälkeen kun sulkeuduin tämän laitoksen vangiksi. Ja niin paljon hauskoja juttuja hän tiesi! Hän tuntee sisäpuolen kaikesta siitä ulkopuolisesta minkä saa lukea lehdistä; ja mikäli minä voin ymmärtää, on hän se seurapiirin keskus, jonka ympäri koko Washington kiertää. Minä olen aina tietänyt, että hän pääsee pitkälle politiikassa, sillä hänessä on vauhtia, siitä ei ole epäilystä.
Et voi uskoa kuinka virkistyneeksi ja uudistuneeksi minä tunnen itseni, ikäänkuin olisin tullut omaani takaisin oltuani jonkun aikaa yhteiskunnallisessa maanpaossa. Minun täytyy tunnustaa että kaipaan jotakin, joka osaa minunlaistani tyhjänpäiväistä puhetta. Betsy livistää kotiin joka viikon lopulla, ja tohtori keskustelee kylläkin, mutta oh, niin inhottavan johdonmukaisesti! Gordon jotenkin tuntuu edustavan sitä elämää, johon minä kuulun — jossa on maalaisklubeja ja ajelua ja tanssia ja urheilua ja kohteliaisuuksia — köyhää; hupsua, typerää elämää, jos niin tahdot, mutta minun omaani. Ja minä olen kaivannut sitä. Tämä yhteiskuntaa-palveleva toiminta on teoriassa ihailtavaa ja pakottavaa ja mielenkiintoista, mutta kuolettavan typerää yksityiskohdissaan. Pelkään etten ole syntynyt oikaisemaan vinoa tässä maailmassa.
Koetin kuljettaa Gordonia ympäri ja herättää hänessä mielenkiintoa pikkulapsiin, mutta hän ei vilkaissutkaan niihin. Hän ajattelee että minä tulin vain hänen kiusakseen, ja niinhän minä tietysti tulinkin. Sinun sireenin kutsusi ei olisi koskaan houkutellut minua kevytmielisyyden polulta, jollei Gordon olisi niin epämieluisasti ilakoinut ajatellessaan, että minä muka osaisin hoitaa orpokotia. Minä tulin tänne näyttääkseni hänelle että osaan, ja nyt kun voin näyttää sen, tuo peto kieltäytyy katsomasta.
Minä kutsuin hänet päivälliselle ja varoitin jo ennakolta vasikansyltystä, mutta hän sanoi ei kiitos, minä tarvitsin vaihtelua. Niinpä me menimme Brantwoodin ravintolaan ja saimme hiilillä paistettuja rapuja. Olin kokonaan unohtanut että nuo elukat olivat syötäviä.
Tänä aamuna kello seitsemän heräsin raivoisaan puhelinkellon soittoon. Gordon soitti asemalta, hän oli lähdössä Washingtoniin. Hän oli kerrassaan katumapäällä orpokodin suhteen ja puolusteli itseään laveasti, kun ei ollut tahtonut katsoa lapsiani. Ei se sitä merkinnyt ettei hän pitäisi orpolapsista, sanoi hän; sitä vain ettei hän pitänyt niistä minuun rinnastettuina. Ja todistaakseen hyvät tarkoituksensa hän aikoi lähettää niille laatikollisen pähkinöitä.
Tunnen itseni niin reippaaksi ja virkistyneeksi pikku pyrähdykseni jälkeen kuin jos todella olisin ollut lomalla. Siitä ei ole epäilystä, tunti tai niillä vaiheilla kiihdyttävää puhelua on parempaa vahvistuslääkettä minulle kuin koko rasiallinen rauta- tai strykniinipillereitä.
Olet minulle velkaa kaksi kirjettä, hyvä rouva. Maksa velkasitout de suite, tai lasken kynän kädestäni iäksi.
Sinun kuten tavallisestiS. McB.
Tiistaina, kello 5 i.p.
Paras viholliseni!
Minulle on kerrottu että kävitte meillä tänä iltapäivänä, kun minä olin poissa ja pengoitte esiin erään häväistysjutun. Te väitätte että lapset Miss Snaithin hoidossa eivät saa säädettyä määräänsä kalanmaksaöljyä.
Olen pahoillani, jollei lääkemääräyksiänne ole noudatettu, mutta teidän tulee tietää että on vaikea juttu kaataa tuota inhottavaa pahanhajuista moskaa kiemurtelevan lapsen sisään. Ja Miss Snaithilla on aivan liiaksi työtä. Hänellä on hoidettavanaan kymmenen lasta enemmän kuin mitä oikeuden mukaan pitäisi langeta yhden naisen osalle, ja siihen saakka kun löydämme hänelle uuden apulaisen on hänellä hyvin vähän aikaa noihin oikullisiin yksityiskohtiin, joita te vaaditte.
Sitäpaitsi, paras viholliseni, hän on hyvin arka moitteille. Kun tunnette olevanne taistelutuulella, soisin että tuhlaisitte sotaisuutenne minuun. Minä en välitä siitä, ihan päinvastoin. Mutta tuo poloinen nainen on vetäytynyt huoneeseensa hysteerisen itkun vallassa ja jättänyt yhdeksän vauvaa pantaviksi sänkyyn herra ties kenen toimesta.
Jos teillä on jotakin pulveria, joka voisi rauhoittaa hänen hermojaan, olkaa hyvä ja lähettäkää Sadie Katen mukana.
Vilpittömästi teidänS. MCBRIDE.
Keskiviikkoaamuna.
Hyvä tohtori MacRae!
En minä mitenkään asetu ymmärtämättömälle kannalle; pyydän vain, että tulette minun luokseni valituksinenne ettekä järkytä henkilökuntaani noin tulivuorimaisesti kuin eilen.
Pyrin kaikin voimin noudattamaan kaikkia määräyksiänne — lääkärin määräyksiä — tunnollisesti ja huolella. Puheenaolevassa tapauksessa näyttää sattuneen jotakin laiminlyöntiä; en tiedä, mihin ovat joutuneet nuo neljätoista käyttämätöntä pulloa, joista te nostitte sellaisen äläkän, mutta minä otan selville.
Enkä monestakaan syystä voi lähettää Miss Snaithiä tiehensä noin vain umpimähkään kuten te vaaditte. Hän saattaa eräissä suhteissa olla kyvytön, mutta hän on kiltti lapsille, ja valvonnan alaisena kyllä käy täydestä toistaiseksi.
Vilpittömästi teidänS. MCBRIDE.
Torstaina.
Paras vihollinen!
Soyez tranquille.Olen antanut määräykseni, ja tästä lähin lapset tulevat saamaan kaiken kalanmaksaöljyn, mikä oikeuden mukaan kuuluu niille. Itsepäisen miehen pitää saada tahtonsa läpi.
S. McB.
Maaliskuun 22 p.
Rakas Judy!
Orpokodin elämä on hiukan virkistynyt muutamina viime päivinä — sitten kun suuri Kalanmaksaöljy-sota alkoi raivota. Ensimäinen ottelu tapahtui tiistaina, ja sen minä ikävä kyllä menetin, kun olin neljän lapseni kanssa lähtenyt pienelle ostosmatkalle kylään. Palasin ja löysin koko orpokodin hysteerisen kuohunnan vallassa. Tohtorimme oli käynyt talossa.
Sandyllä on kaksi intohimoa elämässään: toinen kalanmaksaöljy ja toinen pinaatti, jotka eivät kumpikaan ole suosittuja lastenkamarissamme. Joku aika sitten — itse asiassa jo ennen minun tuloani — hän oli määrännyt kalanmaksaöljyä kaikille vähäverisille lapsille ja antanut sitä varten ohjeet Miss Snaithille. Eilen — epäluuloisena kuin skotlantilainen ainakin — hän alkoi nuuskia ympäri saadakseen selville miksi nuo pienet rottaparat eivät lihonneet niin nopeasti kuin hänen mielestään olisi pitänyt, ja hän kaivoi esiin innoittavan häväistysjutun. He eivät olleet saaneet pisaraakaan kalanmaksaöljyä kolmeen kokonaiseen viikkoon! Silloin hän räjähti, ja siitäkös nousi ilo ja kiihtymys ja hysteerisiä kohtauksia.
Betsy sanoo että hänen täytyi lähettää Sadie Kate pesutupaan tekaistulle asialle, koska tohtorin puhetapa ei sopinut orpolasten korville. Kun minä tulin kotiin, oli hän jo lähtenyt, ja Miss Snaith vetäytynyt itkien huoneeseensa, ja neljäntoista kalanmaksaöljypullon olinpaikka oli vielä tuntematon. Hän oli korkeimmalla äänellään sanonut, että Missi kai oli syönyt öljyn itse. Kuvittele Miss Snaithia — hän joka on niin viaton ja leuaton ja vaaraton — varastamassa kalanmaksaöljyä noilta avuttomilta orpolapsiraukoilta ja ryypiskelemässä sitä yksityisesti!
Puolustuksekseen Miss Snaith intohimoisesti vakuutti että hän rakasti näitä lapsia ja oli tehnyt velvollisuutensa niinkuin hän sen ymmärsi. Hän ei uskonut että oli hyvä antaa lääkkeitä pikkulapsille; hän arveli rohtojen tekevän pahaa heidän pienille vatsaraukoilleen. Voit kuvitella Sandyä! Voi taivas, taivas! Ja minä kun en saanut olla näkemässä!
No niin, myrsky raivosi kolme päivää, ja Sadie Kate juoksi pienet jalkansa meikein poikki kuljettaessaan kirpeitä sanomia tohtorin ja meidän välillä. Vain hätätilassa keskustelen hänen kansaan puhelimessa, sillä hänellä on emännöitsijänä harmillinen vanha äkäpussi, joka kuuntelee alakerran torvessa, enkä tahdo että John Grierin häpeälliset salaisuudet leviävät maailmalle. Tohtori vaati Miss Snaithin pikaista erottamista, ja minä kieltäydyin. Tietenkin hän on epämääräinen, polttopisteetön, kyvytön vanha otus, mutta hän rakastaa lapsia ja sopivasti valvottuna on hyvinkin hyödyksi.
Hänen korkeitten perhesuhteittensa tähden ainakaan en voi antaa hänelle häpeällistä lähtöpassia kuin millekin juopolle kokille. Toivon voivani ajan pitkään hälventää hänet täältä hienotunteisella suostuttelutoiminnalla; ehkä saan hänet tuntemaan, että hänen terveytensä vaatii talvea Kaliforniassa. Sitäpaitsi, tahtoi tohtori mitä tahansa, on hänen käytöksensä niin määräävää ja itsevaltaista, että ihan kunnioituksesta itseään kohtaan täytyy asettua toiselle puolelle. Kun hän säätää että maa on pyöreä, minä viipymättä vakuutan, että se on kolmikulmainen.
Vihdoin, kolmen mieluisasti pirteyttävän päivän jälkeen, koko juttu asettui. Tohtorilta saatiin anteeksipyyntö (hyvin mieto) siitä että hän oli ollut niin epäystävällinen neiti paralle; ja tältä taas saatiin täysi tunnustus ja lupauksia tulevaisuuden varalle. Nähtävästi hän ei ollut hennonut pakottaa pikku kultia syömään tuota moskaa, mutta hyvin ilmeisistä syistä ei hän myöskään ollut hennonut pahoittaa tohtori MacRaen mieltä, ja niinpä hän piilotti viimeiset neljätoista pulloa pimeään nurkkaan kellariin. Sitä vain en käsitä, kuinka hän aikoi lopulta vapautua saaliistaan. Voiko kalanmaksaöljyä pantata?
Rauhanneuvottelut ovat päättyneet tänä iltapäivänä ja Sandy oli juuri poistunut arvokkaasti, kun Hon. Cyrus Wykoff ilmoitettiin saapuneeksi. Kaksi vihollista yhden tunnin sisällä on totisesti liikaa!
Hon. Cy oli suunnattomasti liikutettu uudesta ruokasalista, varsinkin kun kuuli että Betsy on kiinnittänyt nuo kaniinit omilla liljanvalkeilla kätösillään. Kaniinien kiinnittäminen seinille, myöntää hän, on sopivaa aherrusta naisille, mutta toimeenpaneva asema kuten minun on hieman heidän horisonttinsa ulkopuolella. Hänen mielestään olisi ollut paljon viisaampaa, jollei Mr. Pendleton olisi antanut minulle niin vapaata valtaa tuhlata rahojansa.
Kun vielä olimme syventyneet katselemaan Betsyn seinäkoristeita, kuului ruokahuoneesta hirmuinen romahdus, ja tapasimme Gladiola Murphyn itkemästä viiden keltaisen lautasen raunioilla. Tuollaisten romahdusten kuuleminen järkyttää hermojani riittävästi kun olen yksin, mutta erikoisesti se järkyttää, kun vieraanani juuri on epämiellyttävä johtokunnan jäsen.
Koetan vaalia tuota pöytäkalustoa parhaan taitoni mukaan, mutta jos haluat nähdä lahjasi koko särkymättömässä kauneudessaan, neuvoisin sinua rientämään pohjoiseen ja käymään John Grier Homessa viipymättä.
Sinun kuten ainaSALLIE.
Maaliskuun 26 p.
Rakas Judy!
Minulla on juuri ollut kohtaus erään naisen kanssa, joka tahtoo ottaa kotiinsa pikkulapsen yllätykseksi miehelleen. Minun oli aika vaikea saada häntä uskomaan, että koska mies kerran joutuu elättämään lasta, olisi hienotunteinen huomaavaisuus kysyä häneltä neuvoa kasvatin otossa. Hän väitti itsepintaisesti ettei se kuulu mieheen, koska lapsen pesemisen ja pukemisen ja kasvattamisen vaiva tulisi hänen itsensä osalle. Alan todellakin sääliä miehiä. Muutamilla heistä näyttää olevan hyvin vähän oikeuksia.
Epäilen, että myöskin taistelunhaluinen tohtorimme on kotonaan hirmuvallan uhri, emännöitsijänsä vallan päälle päätteeksi. On ihan häpeällistä kuinka Maggie McGurk lyö laimin tuota miesparkaa. Minun on täytynyt antaa hänet erään orpolapsen hoitoon. Sadie Kate istuu tällä hetkellä hyvin perheenäitimäisenä kamiinimatolla ja ompelee nappeja hänen päällystakkiinsa sillä aikaa kuin hän on yläkerrassa hoitamassa pikkulapsia.
Sinä et ikinä sitä uskoisi, mutta Sandy ja minä olemme tulossa ihan tuttaviksi karulla skotlantilaisella tavalla. Hän on ottanut tavakseen kolkuttaa ovellemme tuossa neljän aikana iltapäivällä, ollessaan kotimatkalla sairaskäynneiltään, ja tehdä kierros talossa päästäkseen varmuuteen että meissä ei ole koleraa eikä vesikauhua eikä mitään tarttuvaa, ja ilmestyä 4,30 kirjastooni pohtimaan yhteisiä ongelmiamme.
Tuleeko hän katsomaan minua? Oi, ei, totisesti, hän tulee saamaan teetä ja kaakkua ja marmelaadia. Miehellä on laiha ja nälkäinen katse. Emännöitsijä ei anna hänelle tarpeeksi ruokaa. Niin pian kun saan vähän lujemman otteen häneen, aion yllyttää häntä kapinaan.
Sitä ennen hän on hyvin kiitollinen saadessaan jotakin syötävää, mutta oi, niin hullunkurinen seuratapa-kokeiluissaan! Alussa hän piti kuumaa teekuppia toisessa kädessä, sämpylälautasta toisessa ja etsi sitten nolona kolmatta kättä, millä syödä. Nyt hän on ratkaissut pulman. Hän kääntää varpaat sisäänpäin ja panee polvet yhteen, taittaa sitten ruokaliinansa pitkäksi, kapeaksi suikaleeksi, joka täyttää raon niiden välissä ja muodostaa hyvin laatuunkäyvän vale-sylin. Sitten hän istuu lihakset pingotettuina kunnes tee on juotu. Minun pitäisi kaiketi hankkia pöytä, mutta Sandyn näkeminen varpaat sisäänpäin on ainoa huvin pilke minkä päiväni tarjoo.
Postimies ajaa juuri sisään, mukanaan toivottavasti kirje sinulta. Kirjeet ovat hyvin mielenkiintoinen keskeytys yksitoikkoisessa laitoselämässä. Jos haluat pitää tämän johtajattaren hyvällä tuulella, on sinun paras kirjoittaa usein.
* * * * *
Posti tullut ja sisällys tarkastettu.
Lausu ystävällisesti kiitokseni Jervisille kolmesta alligaattorista rämeikössä. Hän osoittaa harvinaista taiteellista aistia postikorttiensa valinnassa. Seitsemän sivua pitkä kuvitettu kirjeesi Miamista saapui samalla kertaa. Olisin erittäin hyvin erottanut Jervisin palmupuusta ilmankin ilmoituslappuasi, koska noista kahdesta palmupuu on niin paljon runsastukkaisempi. Sain myöskin kohteliaan voileipä-kirjeen nuorelta mieheltäni Washingtonista, samoin erään kirjan ja namusrasian. Lapsukaisten pähkinälaatikon hän on pannut tulemaan pikalähetyksenä. Oletko koskaan nähnyt moista uutteruutta?
Jimmie ilahuttaa minua uutisella että hän tulee käymään luonani niin pian kun isä voi päästää hänet tehtaasta. Poika parka vihaa tehdasta niin! Ei siksi että hän olisi laiska; päällystakit vain kerta kaikkiaan eivät huvita häntä. Mutta isä ei voi ymmärtää niin huonoa makua. Rakennettuaan tehtaan hän tietysti on kehittänyt itsessään suoranaisen päällystakki-intohimon, jonka olisi pitänyt mennä perintönä vanhimmalle pojalle. Minusta on hirveän soveliasta että olen syntynyt tyttäreksi; minua ei vaadita pitämään päällystakeista, vaan saan vapaasti seurata mitä epätervettä uraa tahansa minkä suvaitsen valita, kuten tätäkin.
Palatakseni postiini: sain ilmoituksen eräältä tukkukauppiaalta, joka sanoo että hänellä on tarjolla poikkeuksellisen huokeita kaurajauhoja, riisiä, vehnäjauhoja, luumuja ja kuivattuja omenia, jotka hän on pakannut erityisesti vankiloita ja armeliaisuuslaitoksia varten. Kuuluu ravitsevalta, eikö totta?
Sain myöskin kirjeen parilta maanviljelijältä, joista kumpainenkin haluaisi väkevän, rotevan neljätoistavuotiaan pojan, joka ei pelkää työtä ja jolle heidän aikomuksensa on antaa hyvä koti. Noita hyviä koteja ilmaantuu sangen runsaasti juuri kun kevätkylvöjen aika on tulossa. Kun tutkimme erästä sellaista viime viikolla, vastasi seurakunnan pappi tavalliseen kysymykseemme: "Onko hänellä mitään omaisuutta?" hyvin varovaisesti: "Minä luulen että hänen täytyy omistaa korkkiruuvi."
Voisit tuskin uskoa että on olemassa sellaisia koteja kuin muutamat tutkimamme, löysimme toissa päivänä hyvin varakkaan maalaisperheen, joka asui sullottuna kolmeen huoneeseen, jotta heidän kauniin talonsa toinen puoli pysyisi puhtaana. Neljätoistavuotias tyttö, jonka he halusivat ottaa kasvatiksi saadakseen huokean palvelustytön, olisi joutunut nukkumaan samassa pienessä huoneessa heidän kolmen oman lapsensa kanssa. Heidän keittiö-ruokailu-seurusteluhuoneensa oli meluisampi kuin mikään kaupungin köyhälistön asunto mitä koskaan olen nähnyt, ja lämpömittari osoitti 28! Tuskin voi sanoa että heasuivatsiellä, pikemmin hekiehuivat. Voit olla varma siitä, että meiltä he eivät saaneet tyttöä!
Olen säätänyt erään horjumattoman lain — kaikki muut ovat horjuvia. Ketään lasta ei sijoiteta muualle, jollei kyseenäoleva perhe voi tarjota parempia etuja kuin me. Tarkoitan, kuin me kykenemme tarjoamaan muutamien kuukausien kuluttua, ehdittyämme muodostua mallilaitokseksi. Minun täytyy tunnustaa että tätä nykyä olemme vielä aika kehnoja.
Mutta joka tapauksessa olen hyvinvalikoivakotien suhteen ja hylkään kolme neljäsosaa tarjolla olevista.
Gordon on antanut kunniallisen hyvityksen lapsilleni. Hänen pähkinälaatikkonsa on saapunut, se on päällystetty säkkikankaalla ja on kolme jalkaa korkea.
Muistatko jälkiruokaa pähkinöistä ja vaahterasiirapista, jota saimme korkeakoulussa? Me nyrpistimme nenäämme, mutta söimme. Minä otan sen käytäntöön täällä, ja vakuutan sinulle, että me emme nyrpistä nenäämme. On nautinto ruokkia lapsia, jotka ovat läpäisseet Mrs. Lippettin järjestelmän; he ovat pateettisen kiitollisia joka pienestä siunauksesta.
Et voi valittaa että tämä kirje on liian lyhyt.
Sinun,Kirjoituskouristuksen partaallaS. McB.
JOHN GRIER HOME,Perjantaita koko pitkä päivä.
Rakas Judy!
Sinua huvittaa kuulla että olen saanut uuden vihollisen — tohtorin emännöitsijän. Olen puhunut tuon ihmisen kanssa useita kertoja puhelimessa ja huomannut, ettei hänen äänelleen ole ominaista tuo pehmeä, matala sävy, joka on tunnusmerkillistä Vere de Veren säädylle, mutta nyt olen nähnyt hänet. Tänä aamuna palatessani kylältä tein pienen mutkan ja kuljin tohtorimme talon ohi. Sandy on ilmeisesti ympäristönsä tulos — talo on oliivinvihreä, siinä on punainen taitekatto ja kaihtimet alhaalla. Olisi voinut luulla että talossa juuri oli ollut hautajaiset. En ihmettele että elämän viehättävät puolet ovat jotenkin jääneet huomaamatta tuolta miesparalta. Tutkittuani taloa ulkoapäin olin utelias näkemään vetikö sisäpuoli sille vertoja.
Koska olin aivastanut viisi kertaa tänä aamuna ennen aamiaista, päätin mennä sisään ja kysyä häneltä neuvoa lääkärinä. Tosin ovat lapset hänen erikoisalansa, mutta aivastus kuuluu kaikkiin ikäkausiin. Niinpä marssin rohkeasti portaita ylös ja soitin kelloa.
Hiljaa! Mikä ääni tuolla katkaisee mässäyksemme? Hon. Cy'n ääni, niin totta kuin elän, hän lähestyy portaita. Minun täytyy kirjoittaa kirjeitä, minä en voi ruveta kuulemaan hänen harmillisia lorujaan, siispä lennätän Janen ovelle ja käsken häntä katsomaan miestä lujasti silmiin ja sanomaan että olen ulkona.
* * * * *
Tanssi jatkukoon! Olkoon ilomme rajaton. Hän on mennyt.
Mutta nuo kahdeksan tähteä esittävät kahdeksaa vaatekomeron pimennossa vietettyä tuskan minuuttia. Hon. Cy otti Janen ilmoituksen vastaan ystävällisesti luvaten istua odottamaan. Jonkajälkeen hän astui sisään ja istuutui. Mutta jättikö Jane minut vaatekomeron ikävään? Ei, hän houkutteli miehen lastenkamariin katsomaan mitäkauheuksiaSadie Kate on tehnyt. Hon. Cy katselee ilokseen kauheuksia, varsinkin Sadie Katen tekemiä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä häväistysjuttuja Jane parhaillaan paljastaa, mutta mitä siitä, hän on mennyt.
Mihin jäin? Oi niin, olin soittanut tohtorin ovikelloa.
Oven avaa suuri, roteva ihminen, jonka hihat ovat käärityt ylös. Hän näyttää hyvin suorasukaiselta; hänellä on haukan nenä ja kylmät harmaat silmät.
"Mitä asiaa?" sanoi hän, ja äänestä ilmeni että hän piti minua vacuumöljy-kaupustelijana.
"Hyvää huomenta". Minä hymyilin ystävällisesti ja astuin sisäpuolelle. "Oletteko Mrs. McGurk?"
"Se juuri", sanoi hän. "Ja te kai olette tuo uusi nuori nainen orpokodista?"
"Niin olen", sanoin minä. "Onko hän itse kotona?"
"Ei ole", sanoi hän.
"Mutta tämä on hänen vastaanottotuntinsa."
"Hän ei pidä sitä säännöllisesti."
"Hänen tulisi pitää", sanoin minä ankarasti. "Olkaa kiltti ja sanokaa hänelle, että Miss McBride kävi kysymässä häneltä neuvoa ja pyytäkää häntä pistäytymään John Grier Homessa tänä iltapäivänä."
"Soo!" murahti Mrs. McGurk ja sulki oven niin äkisti, että hameeni lieve jäi väliin.
Kun kerroin tämän tohtorille tänä iltapäivänä, kohautti hän olkapäitään ja sanoi että se on Maggien viehättävä tapa.
"Ja miksi ette pane pois koko Maggie'a?" kysyin minä.
"Ja mistä saisin toisen paremman?" sanoi hän. "Ei ole leikin asia pitää taloutta yksinäiselle miehelle, joka tulee aterioille niin säännöttömästi kuin päivän 24 tuntia vain sallivat. Maggie antaa vähän päivänpaistetta kotiin, mutta kykenee toimittamaan kuuman päivällisen kello 9 illalla."
Yhdentekevää, minä uskallan lyödä vetoa että hänen kuumat päivällisensä eivät ole herkullisia eikä hyvin tarjottuja. Hän on kyvytön, laiska vanha äkäpussi, ja minä tiedän miksi hän ei pidä minusta. Hän kuvittelee että aion houkutella tohtorin puolelleni ja työntää hänet itsensä pois mukavasta asemastaan — sukkeluus sekin, mukamas! Mutta minä en aio päästää häntä harhaluulostaan; tuolle vanhalle otukselle tekee hyvää olla vähän levoton. Keittäköön miehelle parempia päivällisiä ja lihottakoon häntä vähän. Minun ymmärtääkseni lihavat miehet ovat hyväluontoisia.
En tiedä mitä pötyä olen kirjoittanut sinulle pitkin päivää keskeytysten välissä. On tullut ilta vihdoinkin, ja olen niin väsynyt etten jaksa edes pitää päätäni pystyssä. Laulusi sanoo surullisen totuuden: "Unessa onni ainoa."
Toivotan hyvää yötä.
S. McB.
J.G.H.Huhtikuun I p.
Rakas Judy!
Olen sijoittanut Isador Gutschneiderin. Hänen uusi äitinsä on ruotsalainen nainen, lihava ja hymyilevä, sinisilmäinen ja keltatukkainen. Hän valitsi Isadorin koko lastenkamarillisesta vauvoja, koska tämä oli kaikista tummaverisin. Hän on aina pitänyt tummaverisistä, mutta ei kunnianhimoisimmissa unelmissaankaan ole voinut toivoa itse saavansa sellaista. Poika on nyt saanut nimen Oscar Carlson, uuden enovainajansa mukaan.
Ensimäinen johtokunnan kokoukseni sattuu ensi keskiviikoksi. Tunnustan etten odota sitä kovinkaan kärsimättömästi — varsinkin kun tärkeimpänä ohjelmanumerona on minun pitämäni avajaispuhe. Soisin että puheenjohtajamme olisi täällä tukenani! Mutta yhdestä asiasta ainakin olen varma. Minä en koskaan omaksu sitä Uriah Heep'imäistä asennetta johtokunnan jäsenten suhteen, joka oli ominaista Mrs. Lippettin käytökselle. Olen pitävä "ensimäisiä keskiviikkoja" hauskoina seurustelutilaisuuksina, vastaanottopäivinäni, jolloin laitoksen ystävät kokoontuvat keskustelemaan ja virkistymään, ja olen hartaasti pyrkivä siihen ettei huvituksemme mitenkään häiritse orpoja. Sinä näet kuinka olen ottanut sydämelleni tuon pikku Jerushan onnettomat kokemukset.
Viime kirjeesi on saapunut, eikä siinä edes vihjata matkaan pohjoista kohti. Eikö nyt jo rupea olemaan aika teidän kääntää kasvonne Fifth Avenue'lle päin? Koti on aina koti. Etkö ihmettele skotlanninkieltä, joka niin vuolaana virtaa kynästäni? Tutustuttuani Sandyyn on sanavarastoni suuresti lisääntynyt.
Päivällisrumpu! Jätän sinut nyt ja omistan virkistävän puolituntisen lampaanhakkelukselle. Me elämme syödäksemme John Grier Homessa.
Hon. Cy on käynyt talossa taaskin; hän pistäytyy täällä sangen useasti toivoen saavansa minut kiinniin delictu, itse teosta. Minä en pidä tuosta miehestä, en! Hän on punainen, lihava, turpea vanha otus, ja hänellä on punainen, lihava, turpea sielu. Olin iloisella, optimistisella tuulella ennen hänen tuloaan, mutta nyt en osaa tehdä muuta kuin murjottaa lopun päivää.
Hän valittaa kaikkia niitä hyödyttömiä uudistuksia, joita innokkaasti pyrin panemaan toimeen, sellaisia kuin hauska leikkihuone, kauniimmat vaatteet, kylvyt ja parempi ruoka ja raitis ilma ja leikki ja ilo ja jäätelö ja suudelmat. Hän sanoo, että teen nuo lapset kykenemättömiksi siihen asemaan elämässä, johon Jumala on heidät kutsunut.
Kaikki irlantilainen vereni nousi pinnalle, ja minä sanoin hänelle, että jos Jumala on aikonut tehdä noista 113:sta pikku lapsesta hyödyttömiä, tietämättömiä, onnettomia kansalaisia, minä halveksin sellaista Jumalaa! Että me emme mitenkään kasvata heitä pois säädystään. Me kasvatamme heitä juuri luonnollista säätyänsä varten paljon tehoisammin kuin mitä perheissä keskimäärin tapahtuu. Me emme pakota heitä korkeakouluun jollei heillä ole päätä, niinkuin rikkaitten miesten pojat pakotetaan, emmekä pane heitä työhön neljätoistavuotiaina jos he luonnostaan ovat kunnianhimoisia, niinkuin köyhäin miesten pojat pannaan. Me pidämme heitä silmällä tarkasti ja yksityiskohtaisesti ja otamme selville heidän tasonsa. Jos lapsemme osoittavat taipumusta maatyöntekijöiksi ja lastenhoitajiksi, opetamme heitä tulemaan mahdollisimman hyviksi maatyöntekijöiksi ja lastenhoitajiksi, ja jos taas he osoittavat taipumusta lakimiehiksi, kehitämme heistä kunniallisia, älykkäitä, avosydämisiä lakimiehiä. (Hän on itse lakimies, mutta ei varmaankaan avosydäminen.)
Hän murisi kun olin lopettanut huomautukseni, ja tuiotti kiinteästi teehensä. Jonka jälkeen minä arvelin että hän kenties haluaisi toisen sokeripalan, pudotin sen hänen kuppiinsa ja jätin hänet imemään sitä.
Ainoa keino tulla toimeen johtokunnan jäsenten kanssa on luja ja jäntevä käsi. Heidät on pysytettävä paikallaan.
Oi siunatkoon, tuon läiskän paperin nurkassa teki Singaporen musta kieli. Hän yrittää lähettää sinulle hellän suudelman. Sing parka luulee olevansa sylikoira — eikö ole traagillista erehtyä kutsumuksestaan? Minä itse en aina ole varma siitä, että olen syntynyt orpokodin johtajattareksi.
Kuolemaan asti sinunS. McB.
JOHTAJATTAREN KANSLIA,JOHN GRIER HOMEHuhtikuun 4 p.
Perhe Pendleton,
Palm Beach, Florida.
Hyvä Herra ja Rouva!
Olen kestänyt ensimäisen tarkastuspäiväni ja pitänyt johtokunnan jäsenille kauniin puheen. Kaikki sanoivat että se oli kaunis puhe — vihollisenikin.
Mr. Gordon Hallockin äskeinen käynti sattui harvinaisen otolliseen aikaan. Poimin häneltä monta hyvää ajatusta kuulijakunnan kohtelemisesta.
"Ole leikillinen." — Minä kerroin Sadie Katestä ja parista muusta keruubista, joita te ette tunne.
"Pysytä puheesi kiinteänä ja sovelluta se kuulijakuntasi älyn mukaiseksi." — Minä katselin Hon. Cy'ta, enkä kertaakaan sanonut mitään, jota hän ei olisi voinut ymmärtää.
"Imartele kuulijoitasi." — Minä vihjasin hienotunteisesti, että kaikki nämä uudet parannukset ovat mahdolliset kiitos verrattomien johtokunnan jäsentemme viisaan aloitteen.
"Anna puheellesi korkea siveellinen sävy sekä vivahdus intomielisyyttä." — Minä viivyin näiden Yhteiskunnan pikku suojattien turvattomassa tilassa. Ja se oli hyvin liikuttavaa — viholliseni pyyhki silmästään kyynelen!
Sitten ruokin heitä suklaalla ja kermavaahdolla ja mehulla ja hyvillä voileivillä ja lähetin heidät kotiin hyvätuulisina ja paistavina, mutta ilman ruokahalua päivälliseksi.
Viivyn näin kauan voitossamme aiheuttaakseni teissä onnellisen mielentilan, ennenkuin siirryn hirveään onnettomuuteen, joka oli vähällä turmella koko tilaisuuden.
Nyt seuraa satuni kauhistus, ja kasvoni peittää kalpeus. Vaikk' häipyi se ammoin, sitä muistelen kammoin tänä hetkenä vieläkin vaikeroin.
Oletteko koskaan kuullut puhuttavan pienestä Tammas Kehoe'stamme? Minä en ole kuvannut Tammasta yksinkertaisesti siitä syystä että hänen kuvaamisensa vaatii niin paljon mustetta ja sanavarastoa. Hän on reima poika, isänsä poika, joka oli mahtava metsämies menneinä aikoina. Tämä kuuluu kuin miltäkin ballaadilta, mutta sitä se ei ole, olen itse tehnyt sen.
Emme voi totuttaa Tammasta pois perinnäisistä rosvonvaistoistaan. Hän ampuu kananpoikia kaaripyssyllä ja pyydystää sikoja lassolla ja leikkii härkätaistelua lehmien kanssa — ja oi, on kovin hävittävä! Mutta hänen konnuutensa kruunu sattui tuntia ennen johtokunnan kokousta, kun meidän juuri piti olla niin puhtaita ja siistejä ja miellyttäviä.
Nähtävästi hän oli varastanut rotanloukun kaurasäiliöstä ja virittänyt sen puuvajaan, ja eilen aamulla hänen onnistui vangita kaunis suuri haisueläin.
Singapore ensinnä toi tiedon tapahtumasta. Se palasi taloon ja kieriskeli matoilla hurjasti katuen omaa osuuttaan jutussa. Sillä aikaa kun huomiomme oli kiintynyt Singiin, nylki Tammas toimellisena saaliinsa vajan yksinäisyydessä. Taljan hän kätki takkinsa alle, kuljetti sen mutkikkaita teitä läpi koko rakennuksen ja piilotti vuoteeseensa, josta ei luullut sen löytyvän. Sitten hän meni — määräysten mukaan — alakertaan olemaan apuna jäätelön hyydyttämisessä vieraille. Huomaatte että jätimme jäätelön pois ruokalistasta.
Siinä lyhyessä ajassa, joka oli jäljellä, panimme toimeen kaikki mahdolliset vastakiihoitukset. Noah (musta lämmitysmies) viritti valkeita sinne tänne pitkin pihaa. Kokki huojutteli savuavaa kahvipaahdinta läpi talon. Betsy pirskoitteli käytäviin ammoniakkia. Miss Snaith sievästi tiputteli orvokkivettä matoille. Minä lähetin hätäkutsun tohtorille, joka tuli ja sekoitti jättiläismäisen kloorikalkki-liuoksen. Mutta vieläkin, yli, alta ja läpi kaiken muun tuoksun, Tammaksen uhrin rauhaton haamu huusi kostoa.
Ensi kysymyksenä tuli kokouksessa esille, olisiko kaivettava kuoppa ja haudattava, ei ainoastaan Tammas, vaan koko päärakennus. Voitte nähdä kuinka hienosti minä esitin tuon kauhean tapauksen, kun kerron että Hon. Cy meni kotiin naureskellen hupaista juttua sensijaan että olisi murissut uuden johtajattaren kykenemättömyyttä käsittelemään poikia.
Kuten ainaS. MCBRIDE.
JOHN GRIER HOME,Perjantaina, niin myös lauantaina.
Rakas Judy!
Singapore asuu vielä vaunuvajassa ja saa joka päivä karbolituoksuisen kylvyn Tammas Kehoelta. Toivon että jonakin päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa lemmikkini kykenee palaamaan.
Sinua huvittanee kuulla että olen ottanut käytäntöön uuden tavan kuluttaa rahojasi. Me ostamme tästälähin osan kenkiämme ja ruokatavaroitamme ja rohtojamme paikkakunnan myymälöistä, ei aivan yhtä halpaan hintaan kuin tukkukauppiailta, mutta alennuksella sentään, ja kasvatus, jonka siitä saamme, on tuon eroituksen arvoinen. Syy on tämä: olen tehnyt sen huomion että puolet lapsistamme eivät tiedä mitään rahasta eikä sen ostokyvystä. He luulevat että kengät ja ohrajauhot ja punaiset flanellialushameet ja lampaanlihamuhennokset ja siniruutuiset pumpulipuvut leijuvat alas suoraan taivaan sinestä.
Viime viikolla pudotin uuden vihreän dollarin setelin kukkarostani, ja eräs kahdeksanvuotias vekara löysi sen ja kysyi saisiko hän pitää tuon linnunkuvan. (Amerikan kotka keskellä.) Lapsi ei ollut koskaan elämässään nähnyt seteliä! Aloitin tutkimuksen, ja huomasin että tusinoittain tämän laitoksen lapsia ei koskaan ollut ostanut mitään eikä nähnyt kenenkään ostavan mitään. Ja me aiomme lähettää heidät kuusitoistavuotiaina maailmaan, jota kokonaan hallitsee dollarien ja senttien kaupitteleva voima! Voi taivas, ajattelehan sitä! Eivät he joudu viettämään suojattua elämää ikuisesti jonkun toisen valvottavina; heidän on opittava tietämään kuinka saisivat juuri mahdollisimman paljon irti joka pennistä, jonka onnistuvat ansaitsemaan.
Ajattelin asiaa tuon tuostakin kokonaisen yön ajan ja lähdin kylään seuraavana aamuna kello 9. Pidin neuvotteluja seitsemän liikemiehen kanssa; tapasin neljä avointa ja auttavaista, kaksi epäröivää ja yhden kerrassaan typerän. Olen tehnyt sopimuksen näiden neljän kanssa — ruokatavaroita, rihkamaa, kenkiä ja paperikauppatavaraa. Korvaukseksi meidän melko suurista tilauksistamme he rupeavat itse ja panevat puotiapulaisensa opettajiksi lapsilleni, jotka nyt saavat käydä kaupoissa, tarkastaa varastot ja suorittaa omat ostoksensa oikealla rahalla.
Kun nyt esimerkiksi Jane tarvitsee puolallisen sinistä silkkilankaa ja metrin gumminauhaa, tepsuttelee kaksi pientä tyttöä, hopearaha hallussaan, käsi kädessä Mr. Meeker'ille. He valitsevat silkin hyvin huolellisesti ja tarkkaavat kateellisina puotiapulaista, kun tämä mittaa gumminauhaa, ollakseen varmat ettei hän venytä sitä. Sitten he tuovat takaisin kuusi senttiä, saavat kiitokseni ja palaavat riveihinsä kihisten suorituksen riemua.
Eikö se ole pateettista? Tavalliset lapset tietävät kymmenen tai kahdentoista vuoden iässä aivan itsestään niin paljon sellaista mistä meidän pienet hautomakone-kananpoikasemme eivät koskaan ole uneksineetkaan. Mutta minulla on monta suunnitelmaa tekeillä. Antakaa minulle vain aikaa niin saatte nähdä. Jonakin päivänä minä saan esittää noin jotenkin normaaleja vesoja.
Minulla on tyhjä ilta edessäni, joten pakisen vielä hiukan kanssasi.
Muistatko pähkinät, jotka Gordon Hallock lähetti? No niin, olin niin suopea kun kiitin häntä niistä että se yllytti häntä uuteen yritykseen. Hän on nähtävästi mennyt lelukauppaan ja antautunut pidättymättä toimellisen myyjän käsiin. Eilen kaksi rotevaa pikalähettiä laski eteiseemme ison korillisen kalliita turkkieläimiä, jotka on rakennettu rikkaan lasten kulutettaviksi. Eivät ne nyt ihan sellaisia ole, joita minä olisin ostanut, jos olisin saanut tuhlata moisen omaisuuden, mutta vauvojeni mielestä ne ovat hyvin likistettäviä. Tipuseni ottavat nyt mukaan vuoteeseen leijonia ja elefantteja ja karhuja ja kirahveja. En tiedä mikä tulee olemaan niiden sielullinen vaikutus. Luuletko että he kaikki suuriksi tultuansa menevät sirkukseen?
Voi kauhistusta, nyt tulee Miss Snaith vieraisille luokseni!
Hyvästi!S.
P.S. Tuhlaajapoika on palannut. Hän lähettää kunnioittavimmat tervehdyksensä ja kolme hännän heilausta.
JOHN GRIER HOME,Huhtikuun 7 p.
Rakas Judy!
Olen juuri lukenut lentokirjasen tyttöjen totuttamisesta käsitöihin ja toisen, joka koskee soveliasta ruokajärjestystä laitoksissa — oikeat suhteet munanvalkuaisainetta, rasvaa, tärkkelystä j.n.e. Näinä tieteellisen armeliaisuuden päivinä, kun joka ongelma on pantu taulukkoon, voi hoitaa laitosta ihan kartasta vain. En käsitä kuinka Mrs. Lippett saattoi tehdä kaikki erehdyksensä — oletettuna tietenkin että hän osasi lukea. Mutta on eräs hyvin tärkeä laitostyön haara, jota ei vielä ole käsitelty; ja minä itse kokoan tosiseikkoja. Jonakin päivänä julkaisen lentokirjasen "Johtokunnan Jäsenten käsittelystä ja valinnasta."
Minun täytyy kertoa sinulle hauska juttu vihollisestani — ei Hon. Cy:stä, vaan ensimäisestä, alkuperäisestä vihollisestani. Hän on saanut uuden toiminta-alan. Hän sanoo aivan vakavasti (kaikki mitä hän tekee on vakavaa, hän ei ole vielä kertaakaan hymyillyt) että hän on pitänyt minua tarkasti silmällä sitten tuloni, ja että vaikka olenkin harjaantumaton ja hullutteleva ja paha suustani (sic), hän ei luule että minä todella olen niin pintapuolinen kuin miltä ensin näytin. Minulla on miltei miesmäinen kyky tajuta jokin asia kokonaisuudessaan ja iskeä suoraan ytimeen.
Eivätkö miehet ole hassuja? Kun he tahtovat sanoa suurimman kohteliaisuuden mihin pystyvät, he yksinkertaisuudessaan ilmoittavat naiselle että hänellä on miehen mieli. On eräs kohteliaisuus, jota minä muuten en koskaan sano Sandylle. Minä en vilpittömin mielin voi sanoa että hänellä on miltei naisellinen havainnon nopeus.
Niin, vaikka Sandy selvään näkeekin virheeni, hän kuitenkin arvelee että muutamia niistä voisi auttaa; ja hän on päättänyt jatkaa kasvatustani siitä niihin korkeakoulu sen jätti. Minun asemassani olevan henkilön pitäisi olla hyvin perehtynyt fysiologiaan, biologiaan, sielutieteeseen, yhteiskuntaoppiin ja rotujalostusoppiin; hänen pitäisi tuntea mielenvikaisuuden, tylsämielisyyden ja juomahimon perinnölliset vaikutukset; pitäisi kyetä suorittamaan Binet'n koe ja tuntea sammakon hermosto. Tätä varten hän on asettanut käytettäväkseni oman nelituhatniteisen tieteellisen kirjastonsa. Hän ei ainoastaan tuo minulle kirjoja, joita hän tahtoo minua lukemaan, vaan tulee ja tekee kysymyksiä ollakseen varma etten ole hypännyt yli.
Omistimme viime viikon Jukes-perheen elämälle ja kirjeille. Margaret, rikollisten äiti kuusi sukupolvea sitten, perusti hedelmällisen suvun; ja hänen jälkeläisensä, jotka enimmäkseen ovat vankiloissa, ovat nyt luvultaan noin 1200. Moraali: pidä silmällä lapsia, joilla on huono perinnöllisyys, niin tarkoin, ettei kukaan heistä voi saada anteeksi, jos kasvaa Jukes-perheen jäseneksi.
Niinpä nyt, heti kun olemme lopettaneet teenjuontimme, Sandy ja minä otamme esille Tuomiopäivän kirjan ja selailemme sen sivuja huolellisesti etsien juomarivanhempia. Se on hupainen pieni leikki hämy hetkenä, kun päivän työ on päättynyt.
Quelle vie!Tule pian takaisin ja päästä minut siitä. Minä ikävöin nähdä sinua.
J.G.H.Torstai-aamuna.
Rakas perhe Pendleton!
Olen saanut kirjeenne ja tartun kynääni pidättääkseni teitä. Minä en halua vapautusta. Minä peruutan sanani. Minä muutan mieleni. Henkilö, jonka aiotte lähettää, tuntuu pilkulleen Miss Snaithin kaksoissisarelta. Kuinka voitte pyytää minua luovuttamaan lapsikultani kiltille mutta kykenemättömälle keski-ikäiselle rouvasihmiselle, jolla ei ole leukaa? Pelkkä ajatuskin vihloo äidin sydäntä.
Kuvitteletteko että tuollainen nainen voi hoitaa tätä virkaa toistaiseksi? Ei! Tämänlaisen laitoksen johtajan pitää olla nuori ja reipas ja ponteva ja voimakas ja kykenevä ja punatukkainen ja lempeäluonteinen niinkuin minä. Tietysti minä olen ollut tyytymätön — kuka tahansa olisi kun kaikki on yhtä sekasotkua — mutta se on sitä mitä te sosialistit sanotte pyhäksi tyytymättömyydeksi. Ja luuletteko että minä aion jättää kaikki ne kauniit uudistukset, jotka olen niin huolellisesti pannut alulle? En! Minä en lähde tältä paikalta ennenkuin löydätte johtajattaren, joka on Sallie McBridea etevämpi.
Tämä ei sentään merkitse että panttaan itseni iäksi. Toistaiseksi vain, kunnes kaikki saadaan jaloilleen. Niin kauan kun tuo pesevä, tuulettava ja uudistava ajanjakso kestää, uskon vilpittömästi että valitsitte oikean henkilön kun keksitte minut. Minärakastansuunnitelmien laatimista ja käskyjen jakelemista.
Tämä on kauhean sotkuinen kirje, mutta minä sinkautan sen matkaan kolmessa minuutissa saavuttaakseni teidät ennenkuin lopullisesti otatte tuon miellyttävän, kykenemättömän keski-ikäisen ihmisen, jolla ei ole leukaa.
Minä pyydän, hyvä herra ja rouva, älkää toimittako minua pois hommastani! Antakaa minun jäädä vielä muutamiksi kuukausiksi! Antakaa minulle vain tilaisuus näyttää mihin kelpaan, ja minä lupaan että sitä ette kadu.
S. McB.
J.G.H.Torstai-iltana.
Rakas Judy!
Olen sepittänyt runon — voittolaulun —
Robin MacRae tänään hymyili, hei!
Se on totuus!
S. McB.
JOHN GRIER HOME,Huhtikuun 13 p.
Rakas Judy!
Olen kiitollinen kuullessani että te olitte kiitollisia kuullessanne että minä aion jäädä. En ollut sitä vielä huomannut, mutta minä todellakin rupean jotenkin kiintymään orpolapsiin.
On hirveä pettymys kun Jervisillä on toimia, jotka pidättävät teidät etelässä vielä niin paljon kauemmin. Olen pakahtumaisillani puheenaineeseen, ja on niin harmillisen vaivalloista kirjoittaa kaikki mitä tahtoisin sanoa.
Tietysti olen iloinen, kun saamme rakennuksen uusituksi, ja pidän kaikkia ajatuksianne hyvinä, mutta minulla on muutamia erikoisen hyviä itselläni. On hauskaa saada uusi voimistelusali ja makuuhallit, mutta, oi, minun sieluni ikävöi mökkejä! Mitä enemmän perehdyn orpokodin sisäiseen työhön, sitä selvemmäksi minulle käy että ainoa laitostyyppi, joka voi kilpailla yksityisperheen kanssa, on mökkijärjestelmälle perustettu. Niin kauan kuin perhe on yhteiskunnan yksikkö, pitäisi lapsia jo varhain totuttaa perhe-elämään.
Ongelma, joka valvottaa minua tähän aikaan, on seuraava: Mihin panna lapset siksi aikaa kun meidät rakennetaan uudestaan? On kovaa asua talossa ja rakentaa sitä samaan aikaan. Miten olisi jos vuokraisin sirkusteltan ja pystyttäisin sen pihalle?
Niin myöskin, kun syvennyn muutoksiimme, tahtoisin pari vierashuonetta, jonne lapsemme voivat palata ollessaan sairaina tai ilman työtä. Suuri salaisuus, miten voimme säilyttää pysyvän vaikutuksen heidän elämäänsä, on siinä että pidämme heitä huolellisesti silmällä perästäpäin. Mikä kauheayksin-tunne mahtaakaan vallata ihmisen, jolla ei ole mitään perhettä häämöttämässä taustassa! Minä, jolla on tusinoittain tätejä ja setiä ja äitejä ja isiä ja serkkuja ja veljiä ja sisaria, en voi tajuta sitä. Minä olisin kauhuissani ja läähättävä, jollei minulla olisi yllinkyllin kattoja, joiden turviin juosta. Ja nämä pienet hyljätyt matoset, tavalla tai toisella täytyy John Grier Homen täyttää heidän tarpeensa. Niinpä, rakkaat ihmiset, lähettäkää minulle puolen tusinaa vierashuoneita, olkaa hyvä.
Hyvästi nyt, ja minä olen iloinen kun ette ottaneet tuota toista naista. Pelkkä ajatuskin että joku toinen ottaisi haltuunsa omat kauniit uudistukseni ennenkuin ne ovat edes suoritetut, herättää kaiken vastustushalun mitä minussa on. Minä pelkään että olen kuin Sandy — en voi uskoa että mikään tulee tehdyksi hyvin jollei minun käteni ole siinä mukana.
Sinun, toistaiseksiSALLIE MCBKIDE.
JOHN GRIER HOME.Sunnuntaina.
Paras Gordon!
Minä tiedän etten ole kirjoittanut hiljan; sinulla on täysi oikeus nurista, mutta oi taivas, taivas! et voi kuvitella kuinka julmasti kiirettä orpokodin johtajattarella on. Ja kaikki kirjoittamistarmoni on tuhlattava tuohon ahmattiin Judy Abbott Pendletoniin. Jos kolme päivää sattuu ilman kirjettä, hän sähköttää saadakseen tietää onko orpokoti palanut; mutta jos sinä, kiltti mies, saat olla ilman kirjettä, sinä vain lähetät meille lahjan muistuttaaksesi olemassaolostasi. Näet siis että meille on suoranaista etua jos laiminlyömme sinut usein.
Sinä varmaan olet pahoillasi kun kuulet että olen luvannut jäädä tänne. He lopultakin löysivät erään naisen minun paikalleni, mutta hän ei suinkaan ollut oikeata tyyppiä ja olisi kelvannut vain toistaiseksi. Ja paras Gordon, totta on että kun minun oli sanottava hyvästit tälle kuumeiselle suunnittelulle ja toiminnalle, Worcester jotenkin tuntui sangen värittömältä. En voi sietää orpokotini jättämistä jollen olisi varma että sijalle saisin yhtä kokemustäyden elämän.
Minä tiedän minkä vaihtoehdon sinä osoitat, mutta älä huoli, ole kiltti, älä huoli juuri nyt. Olenhan jo aikaisemmin sanonut että tarvitsen vielä muutamia kuukausia päättämisaikaa. Ja sillävälin minua miellyttää se tunne että olen hyödyksi maailmassa. Työ lasten kanssa on jotenkin niin rakentavaa ja optimistista; se on, jos suhtautuu siihen minun valoisalta näkökannaltani eikä skotlantilaisen tohtorimme kannalta. En ole koskaan nähnyt ketään tuon miehen kaltaista; hän on aina pessimisti ja sairaalloinen ja lamassa. Paras on ettei liian hyvin tunne mielenvikaisuutta ja juomahimoa ja kaikkia muita perinnöllisiä vikoja. Minä olen juuri sopivan tietämätön ollakseni kevytsydäminen ja kelpaava tällaiseen paikkaan.
Minua ikuisesti liikuttaa ajatella kaikkia noita pieniä elämänalkuja, jotka versovat joka suuntaan; lapsi-tarhassamme on niin paljon mahdollisuuksia kaikenlaiseen kukoistukseen. Siinä on tietenkin istutus aika sekavaa, mutta vaikka epäilemättä saamme korjata paljon rikkaruohoa, toivomme myöskin löytävämme jonkun harvinaisen ja kauniin kukan. Joko tulen hempeämieliseksi? Se johtuu nälästä — ja siinähän päivällisrumpu jo soi! Saamme herkullisen päivällisen: pihvipaistia ja porkkanamuhennosta ja salaattia ja jälkiruuaksi raparperikakkua. Etkö tahtoisi syödä päivällistä kanssani? Minusta olisi hurmaavaa saada sinut seurakseni.
Mitä sydämellisimmin sinunS. McB.
P.S. Näkisit vain kuinka suuren joukon kodittomia kissaparkoja lapsemme tahtovat ottaa kasvateiksi. Meillä oli neljä kun tulin, ja kaikilla on senjälkeen ollut poikaset. En ole toimittanut tarkkaa väenlaskua, mutta luulen, että laitos omistaa nyt yhdeksäntoista.
Huhtikuun 15 p.
Rakas Judy!
Haluttaisiko sinua tehdä vielä pieni lahjoitus J.G.H.lle viime kuukausrahojesi ylenpalttisuudesta?Bene!Tahdotko ystävällisesti toimittaa seuraavan ilmoituksen kaikkiin pääkaupungin alempiarvoisiin päivälehtiin:
Vanhemmat, jotka aijotte hyljätä lapsenne! Olkaa hyvä ja tehkää se ennen heidän kolmatta ikävuottaan.
En tiedä mikä teko hylkäävien vanhempien taholta olisi meille suuremmaksi avuksi. Tuo pahan kitkeminen ennenkuin voi ruveta istuttamaan hyvää on hidasta, masentavaa työtä.
Meillä on täällä eräs lapsi, joka on melkein nujertanut minut, mutta minäen tahdotunnustaa, että viisivuotias lapsi on saanut voiton minusta. Hänessä vaihtelevat juro murjotus, jolloin hänestä ei saa irti sanaakaan, ja mitä rajuimmat sisunpurkaukset, jolloin hän lyö rikki kaiken mitä käsillä on. Hän on ollut täällä vain kolme kuukautta, ja sinä aikana hävittänyt melkein kaikki laitoksen korutavarat — mikä ei ohimennen sanoen ole suuri häviö taiteelle.
Noin kuukautta ennen minun tuloani hän veti liinan opettajakunnan ruokapöydältä sillä aikaa kuin tyttö oli käytävässä soittamassa rumpua. Soppa oli jo tuotu pöytään. Voit kuvitella sitä siivoa! Mrs. Lippett melkein tappoi lapsen tuossa tilaisuudessa, mutta tappaminen ei mitenkään vähentänyt hänen sisuansa, joka jätettiin minulle koskemattomana.
Hänen isänsä oli italialainen ja äitinsä irlannitar; hänellä on punainen tukka ja kesakoita ja kauneimmat ruskeat silmät mitä ikinä on lähtenyt Napolista. Isän saatua surmansa tappelussa ja äidin kuoltua viinaan tuo pikku piltti parka joutui tavalla tai toisella meille; vaikka epäilen että hän kuuluisi Katolisen Huoltolaitoksen piiriin. Mitä hänen tapoihinsa tulee — oi taivas, taivas! Ne ovat niinkuin odottaa voi. Hän potkii ja puree ja kiroilee. Olen antanut hänelle nimen Naskali.
Eilen hänet tuotiin kansliaani kiemurtelevana ja ulvovana, syytettynä siitä että oli lyönyt nurin erään pienen tytön ja ryöstänyt hänen nukkensa. Miss Snaith istutti hänet tuoliin minun taakseni ja jätti hänet siihen tyyntymään sillä aikaa kun minä jatkoin kirjoitustani. Äkkiä minut lennätti pystyyn kauhea mäiskähdys. Poika oli lykännyt suuren vihreän kukkamaljakon ulos ikkunasta ja särkenyt sen viiteensataan kappaleeseen. Minä hyppäsin pystyyn niin äkkiä että mustepullo putosi lattiaan, ja kun Naskali näki tämän toisen tuhon, lopetti hän raivon mylvintänsä ja heitti päänsä taaksepäin ja alkoi mylviä naurusta. Lapsi onpirullinen.
Olen päättänyt koettaa aivan uutta kurinpitokeinoa, jota en usko hänen kokeneen koko pienen hyljätyn elämänsä aikana. Aion nähdä mitä kiittäminen ja rohkaiseminen ja rakkaus vaikuttaa. Niinpä, sensijaan että olisin torunut häntä kukkamaljakosta, otaksuin että se oli vahinko. Suutelin häntä ja sanoin ettei hänen tarvinnut olla pahoillaan, en välittänyt siitä vähääkään. Se hämmästytti häntä siinä määrin että hän rauhoittui; hän suorastaan pidätti henkeänsä ja töllisti, kun pyyhin hänen kyyneleensä ja rupesin kuivaamaan mustetta.
Tuo lapsi on nyt juuri suurin ongelma koko J.G.H:ssa. Hän tarvitsee kaikkein kärsivällisintä, hellintä, henkilökohtaisinta huolenpitoa — oikean äidin ja isän, niin myös pari veljeä ja sisarta ja isoäidin. Mutta minä en voi sijoittaa häntä kunnialliseen perheeseen ennenkuin olen parantanut hänen kielenkäyttöään ja hänen taipumustaan rikkoa esineitä. Erotin hänet toisista lapsista ja pidin häntä huoneessani kaiken aamua, Janen siirrettyä turvallisiin korkeuksiin kaikki taide-esineet. Onneksi hän rakastaa piirustamista, ja hän istui matolla kaksi tuntia askarrellen värikynien kanssa. Hän oli niin ihmeissään, kun osoitin mielenkiintoa punavihreään jokilaivaan, jonka mastossa liehui keltainen lippu, että kävi aivan arkipäiväisen puheliaaksi. Siihen saakka en ollut saanut sanaakaan irti hänestä.
Iltapäivällä tohtori MacRae pistäytyi huoneessa ja ihaili jokilaivaa, ja Naskalikos aivan pöyhistyi luomisen ylpeydestä. Sitten, palkaksi siitä että Naskali oli sellainen kiltti pieni poika, tohtori otti hänet autoonsa ajaessaan erään potilaan luo maaseudulle.
Naskalin palautti tarhaan kello viiden ajoissa surullisempi ja viisaampi tohtori. Rauhallisessa maakartanossa poika oli kivittänyt kananpoikia, lyönyt rikki kultakehykset ja riepoittanut Angora-kissaa hännästä. Kun sitten lempeä vanha rouva oli koettanut saada hänet kiltiksi mirriparalle, oli Naskali käskenyt hänen mennä helvettiin.
En siedä ajatella mitä muutamat näistä lapsista ovat nähneet ja kokeneet. Tarvitaan vuosien auringonpaistetta ja onnea ja rakkautta hälventämään ne kauheat muistot, mitä he ovat kasanneet pikku aivojensa etäisimpiin nurkkiin. Ja lapsia on niin paljon ja meitä niin vähän ettemme voi syleillä heitä tarpeeksi; meidän käsivartemme ja sylimme eivät suorastaan riitä.
Mais parlons d'autres choses!Nuo inhottavat kysymykset perinnöllisyydestä ja ympäristön vaikutuksesta, joita tohtori alituiseen hautoo, alkavat mennä jo minunkin vereeni, ja se on huono tapa. Jos ihminen tahtoo olla joksikin hyödyksi paikassa sellaisessa kuin tämä, ei hän saa nähdä maailmassa mitään muuta kuin hyvää. Optimismi on ainoa sopiva suunta yhteiskunnallisen työn tekijälle.
"Lyö tornin kello keskiyötä" — tiedätkö mistä tämä kaunis runosäe on lähtöisin? "Cristabel'ista" englannin luennoilta. Herranen aika kuinka minä vihasin sitä kurssia! Sinä, joka loistit englannissa, pidit siitä, mutta minä en koskaan ymmärtänyt sanaakaan mitä siellä sanottiin aina siitä hetkestä kun tulin luokkahuoneeseen siihen asti kuin sen jätin. Oli miten oli, huomautus, jolla aloitin tämän kappaleen, on tosi. Nytonkeskiyö kamiinihyllyn kellon mukaan, joten toivotan sinulle kauniita unia.
Addio!SALLIE.
Tiistaina.
Paras Vihollinen!
Te tohtoroitte koko talon ja marssitte minun huoneeni ohi nenä ilmassa, vaikka minä juuri odotin teetarjotinta, kolmijalalla lautasellinen skotlantilaisia leivoksia, jotka olin tilannut erikoisesti teitä varten rauhanuhriksi.
Jos olette todella loukkaantunut, luen tuon Kallikak-kirjan, mutta minun täytyy sanoa teille että te ihan tapatte minut työllä. Toimeliaana johtajattarena oleminen vie melkein kaiken tarmoni, ja tuo teidän toimeenpanemanne yliopistollinen jatkokurssi on mielestäni väsyttävä. Muistatteko kuinka suuttunut olitte eräänä päivänä viime viikolla, kun tunnustin valvoneeni edellisenä yönä kello yhteen? No niin, hyvä mies, jos minä suorittaisin kaikki ne määräluvut, joita te vaaditte, saisin istua aamuun asti joka yö.
Tuokaa se nyt sentään. Otan tavallisesti puolen tunnin joutoajan päivällisen jälkeen, ja vaikka olisinkin tahtonut vilkaista Wellsin uusimpaan romaaniin, huvitan itseäni sensijaan teidän vähämielisellä perheellänne.
Elämä on viime aikoina ollut aika jyrkkää.
Kiitollisena teidänS. McB.
JOHN GRIEK HOME,Huhtikuun 17 p.
Paras Gordon!
Kiitos tulpaaneista, samoin kieloista. Ne sopivat erittäin hyvin sinisiin persialaisiin maljakkoihini.
Oletko koskaan kuullut Kallikak'eista? Hanki kirja ja lue itse. He ovat kaksihaarainen perhe New-Jersey'ssä, luullakseni, vaikka heidän oikea nimensä ja alkuperänsä on taitavasti salattu. Mutta joka tapauksessa — ja tämä on totta — kuusi sukupolvea sitten eräs nuori herrasmies, jolle mukavuuden vuoksi annetaan nimi Martin Kallikak, joi itsensä juovuksiin eräänä yönä ja karkasi joksikin aikaa tiehensä vähämielisen kapakkatytön kanssa perustaen siten pitkän sarjan vähämielisiä Kallikakeja — juomareita, pelaajia, porttoja, hevosvarkaita — jotka ovat oikea vitsaus New-Jerseylle ja ympäröiville valtioille.
Martin myöhemmin paransi tapansa, nai normaalin naisen ja perusti toisen sarjan säädyllisiä Kallikakeja — tuomareita, tohtoreita, maanviljelijöitä, professoreita, poliitikkoja — jotka ovat kunniaksi paikkakunnalleen. Ja siellä nuo kaksi haaraa vieläkin ovat, kukoistaen rinnan. Voit nähdä mikä siunaus olisi ollut New-Jerseylle, jos jotakin repäisevää olisi tapahtunut tuolle vähämieliselle kapakkatytölle, kun hän vielä oli lapsi.
Vähämielisyys näyttää olevan hyvin perinnöllinen ominaisuus, eikä tiede kykene sitä voittamaan. Ei ole vielä keksitty mitään leikkausta, jonka avulla voitaisiin sijoittaa aivot päähän lapselle, joka ei saanut sellaisia alkuaan. Ja lapsi kasvaa, sanokaamme yhdeksänvuotiaan aivot kolmekymmenvuotisessa ruumiissa, ja joutuu helposti jokaisen kohtaamansa rikollisen leikkikaluksi. Vankilamme ovat kolmannelta osaltaan täynnä vähämielisiä uhreja. Yhteiskunnan pitäisi eristää ne vähämielisten maataloihin, joissa ne voisivat ansaita leipänsä rauhallisella palvelustyöllä saamatta lapsia. Silloin sukupolven tai parin kuluttua voisimme pyyhkäistä heidät kokonaan pois.
Tiesitkö tämän kaiken? Se on hyvin välttämätön tieto poliitikolle. Hanki kirja ja lue se, ole hyvä. Lähettäisin oman kappaleeni, mutta olen saanut sen lainaksi.
Se on myöskin hyvin välttämätön tieto minulle. Näissä kananpojissa on noin yksitoista, joita hiukkasen epäilen, ja olenvarmaLoretta Higgins'istä. Olen kuukauden ajan koettanut saada pari alkeellista käsitettä mahtumaan tuon lapsen aivoihin, ja nyt tiedän missä vika on: hänen päänsä on täynnä jotakin pehmeätä juustomaista ainetta eikä aivoja.
Minä tulin uudistamaan tätä orpokotia sellaisten pikku seikkojen kuin raittiin ilman ja ravinnon ja pukujen ja päivänpaisteen suhteen, mutta, voi taivas! voit nähdä minkälaiset ongelmat minua kohtaavat. Minun täytyy ensin uudistaa yhteiskunta, niin että se ei lähetä epänormaaleja lapsia vaivoikseni. Anna anteeksi koko tämä kiihtynyt puhe, mutta olen juuri joutunut tekemisiin vähämielisyys-aiheen kanssa, ja se on pelottava — ja mielenkiintoinen. Sinun asiasi lainlaatijana on säätää lakeja, jotka karkoittavat sen maailmasta. Ole hyvä ja ota tämä huomioon heti.
Niin on sinulle kiitollinenS. MCBRIDE.John Grier Homen johtajatar.
Perjantaina.
Hyvä Tieteen Mies!
Te ette tullut tänään. Älkää viitsikö hypätä ylitsemme huomenna. Olen lopettanut Kallikak-perheen ja olen pakahtua puheeseen. Eikö teistäkin meidän pitäisi kutsua hermolääkäri tutkimaan näitä lapsia? Onhan velvollisuutemme kasvattivanhempia kohtaan olla sälyttämättä heille heikkomielisiä vesoja.
Tiedättekö, minua haluttaisi pyytää teitä määräämään arsenikkia Lorettan yskään. Olen tutkinut hänen tapauksensa —- hän on Kallikak. Onko oikein antaa hänen tulla täysikasvuiseksi ja perustaa 378:n hengen sarja heikkomielisiä yhteiskunnan hoidettaviksi? Voi hyvä Jumala! Minusta on inhottavaa myrkyttää tuo lapsi, mutta mitä voin tehdä?
S. McB.
Paras Gordon!
Sinä et harrasta vähämielisiä ja pahennut siihen että minä harrastan?Hyvä on, minä pahennun yhtä suuresti sinun harrastuksesi puutteeseen.Jollei sinua huvita kaikki tuollainen mitä onnettomuudeksi sattuuolemaan maailmassa, kuinka voit tehdä viisaita lakeja? Sinä et voi.
Oli miten oli, täytän pyyntösi ja puhun vähemmän sairaalloisista aineista. Olen juuri ostanut 50 metriä sinistä ja punaista ja vihreätä ja laihonkeltaista lettinauhaa pääsiäislahjaksi viidellekymmenelle pikku tyttärelleni. Aion lähettää pääsiäislahjan myös sinulle. Kuinka miellyttäisi sinua sievä silokarvainen pieni kissanpoika? Minulla on tarjolla seuraavat mallit:
Numero 3 on saatavana eri väreissä: harmaana, mustana tai keltaisena. Jos ilmoitat minkä mieluimmin tahdot, panen sen heti tulemaan pikalähetyksenä.
Tahtoisin kirjoittaa säädyllisen kirjeen, mutta on teeaika ja näen erään vieraan olevan tulossa.
Addio!SALLIE.
P.S. Etkö tunne ketään joka haluaisi kasvatikseen herttaisen poikalapsen, jolla on 17 sievää uutta hammasta?
Huhtikuun 20 p.
Rakas Judy!
Pennin kappale, pennin pari, kuumia vohveleita! Olemme saaneet lahjaksi kymmenen tusinaa, lahjoittajana Mrs. De Peyster Lambert, korkeakirkollinen, lasimaalaus-ikkunainen sielu, jonka tapasin teekutsuissa pari päivää sitten. (Kuka vielä sanoo että teekutsut ovat viheliäistä ajanhukkaa?) Hän kysyi kuinka kalliit pikku orpolapseni jaksavat ja sanoi että minä teen jaloa työtä ja saan siitä vielä palkkani. Minä näin vohveleita hänen silmissään, istuuduin ja puhuin hänen kanssaan puolen tuntia.
Nyt menen henkilökohtaisesti kiittämään häntä ja kerron liikuttavan seikkaperäisesti kuinka kovin suuressa arvossa kalliit pikku orponi pitivät noita vohveleita — jättäen kuvailematta kuinka kallis pikku Naskali heitti omansa Miss Snaithin kasvoihin ja liisteröi hänen silmänsä. Luulen että hyvällä rohkaisulla Mrs. De Peyster Lambertista voidaan kehittää iloinen antaja.
Oi, minusta tulee ihan häpeämätön kerjäläinen! Omaiseni eivät uskalla käydä luonani, koska verotan heitä niin julkeasti. Uhkasin pyyhkiä isän pois tuttavaluettelostani, jollei hän heti lähetä 65 paria päällyshousuja tuleville puutarhureilleni. Tänä aamuna sain saapuneen tavaran toimistosta ilmoituksen, jossa minua pyydetään noutamaan sieltä kaksi pakkalaatikkoa, lähettäjä J.L. McBride ja Kumpp. Worcesterista. Näen siis että isä haluaa jatkaa tuttavuutta. Jimmie ei ole vielä lähettänyt meille mitään, ja hänellä on suuri palkka. Kirjoitan hänelle usein intomielisiä luetteloita tarpeistamme.
Mutta Gordon Hallock on oppinut oikean tien äidin sydämeen. Minä olin niin herttainen kiitokseksi pähkinöistä ja eläintarhasta että nyt hän lähettää jonkinlaisen lahjan harva se päivä, ja minun koko aikani kuluu kiitoskirjeitten sepittämiseen, jotka eivät ole jäljennöksiä aikaisemmin lähettämistäni. Viime viikolla saimme kaksitoista suurta tulipunaista palloa. Lastenkamari on täynnä niitä; ne ovat jaloissa joka askelella. Ja eilen saapui puolen bushelia sammakkoja ja ankkoja ja kaloja uitettaviksi kylpyammeissa.
Lähetä, oo paras johtokunnan jäsenistä, ammeet, joissa niitä saa uittaa!
Olen, kuten tavallisesti,S. MCBRIDE.
Tiistaina.
Rakkahin Judy!
Kevät mahtaa lymyillä jossakin; linnut palaavat etelästä. Eikö olisi aika teidän seurata heidän esimerkkiään.
Seurapiirejä koskeva tiedonantoMuuttolintu-uutisista:
"Mr ja Mrs. Kultarintakerttu ovat palanneet matkaltaan Floridasta. On toivottavaa että Mr ja Mrs. Jervis Pendleton palaavat pian."
Meidänkin myöhäisessä Dutchess Countyssamme tuuli tuoksuu vihreältä, se herättää kaipuun ulos ja pois, samoilemaan mäkiä tai polvilleen maahan muokkaamaan multaa. Eikö ole hassua, mitä maanviljelijän vaistoja puhkeava kevät herättää kaupunkilaisimmassakin sielussa.
Olen viettänyt aamuni suunnittelemalla omia pieniä puutarhoja jokaiselle 9 vuotta vanhemmalle lapselle. Suuri perunamaa on tuomittu. Se on ainoa mahdollinen paikka 62:lle yksityispuutarhalle. Se on siksi lähellä että sitä voi pitää silmällä pohjoisikkunoista ja kuitenkin siksi kaukana ettei heidän puuhansa pilaa ylistettyä ruohokenttäämme. Sitäpaitsi on maa hedelmällistä, ja heillä on mahdollisuus onnistua. En tahdo että nuo pienet tipuparat kaapivat maata kaiken kesää eivätkä lopulta löydäkään aarretta. Hyväksi yllykkeeksi aion ilmoittaa että laitos ostaa heidän tuotteensa ja maksaa oikeassa rahassa, vaikka ennustankin että meidät haudataan retiisivuoren alle.