Minä niin tahtoisin kehittää itseluottamusta ja yritteliäisyyttä näissä lapsissa — kaksi sitkeää ominaisuutta, jotka puuttuvat heiltä huomattavassa määrässä (lukuunottamatta Sadie Katea ja paria muuta pahaa). Lapset, joissa on kylliksi sisua ollakseen pahoja, ovat mielestäni hyvin lupaavia, mutta ne jotka ovat hyviä pelkästä hitaudesta, ne juuri ovat toivottomia.
Pari viimeistä päivää olen pääasiassa omistanut paholaisen manaamiseen Naskalista — mielenkiintoinen tehtävä, jos voisin panna siihen kaiken aikani, mutta kun on manattava ulos 107 muuta pientä paholaista, hajaantuu huomioni pahasti.
Kauheinta tässä elämässä on, että mitä ikinä teenkin, kaikki ne muut asiat, joita en tee, mutta joita minun pitäisi tehdä, riippuvat helmoissani. Siitä ei ole epäilystä että Naskalin personallinen paholainen tarvitsee yhden koko ihmisen koko huomion — mieluimmin kahden ihmisen, että he saisivat vuorotella ja levähtää joskus.
Sadie Kate juuri lennätti tänne lastenkamarista uutisen, että eräs vauvoistamme on niellyt purppuraisen kultakalan (Gordonin lahja). Voi siunatkoon, mitä kaikkia onnettomuuksia voi sattua orpokodissa!
Lapseni ovat sängyssä, ja mieleeni juuri juolahti eräs ajatus. Eikö olisi taivaallista jos talvehtimisjärjestelmä vallitsisi ihmisvesojen kesken? Olisi sula nautinto hoitaa orpokotia, jos saisi peittää pikku kullat vuoteeseen lokakuun ensi päivänä ja pitää heidät siinä huhtikuun 22:seen asti.
Olen, kuten aina, ystäväsiSALLIE.
Huhtikuun 24 p.
Paras Jervis Pendleton!
Tämä on täydennys yölliseen sähkösanomaan, jonka lähetin kymmenen minuuttia sitten. Koska 50 sanaa ei riittänyt antamaan käsitystä mielenliikutuksistani, lisään täten tuhannen.
Niinkuin jo tiedät saadessasi tämän kirjeen, olen erottanut voudin, ja hän on kieltäytynyt eroamasta. Koska hän on puolta pitempi kuin minä, en voi laahata häntä portille ja sulkea ulos. Hän tahtoo johtokunnan puheenjohtajan tiedonannon, joka on väkevällä kielellä konekirjoitettu viralliselle paperille. Siispä, rakas johtokunnan puheenjohtaja, ole hyvä ja toimita hänelle kaikki tämä ensi tilassa.
Tässä seuraava kertomus tapahtumasta:
Koska meillä vielä oli talvikausi tullessani tänne ja maatyöt olivat matalimmassa luoteessaan, olen tähän asti kiinnittänyt vain vähän huomiota Robert Sterryyn, paitsi että pari kertaa olen todennut että hänen sikoläättinsä kaipaavat puhdistusta, mutta tänään kutsuin hänet sisään neuvottelemaan kanssani kevätistutuksista.
Sterry tuli, kuten pyysin, ja istahti kaikessa rauhassa kansliaani hattu päässä. Ehdotin niin tahdikkaasti kuin suinkin mahdollista että hän ottaisi sen päästään — täysin välttämätön pyyntö, koska pieniä orpopoikia juoksi edestakaisin asioilla ja "hattu päästä huoneissa" on ensimäinen sääntömme miespuolisessa käyttäytymisessä.
Sterry noudatti vaatimustani ja terästäytyi vastustamaan mitä ikinä saatoin haluta.
Minä siirryin käsillä olevaan aiheeseen, siihen nimittäin että John Grier Homen ravinto tulevana vuonna on sisältävä vähemmän yksinomaisesti perunoita kuin tähän saakka. Johon voutimme murisi Hon. Cyrus Wykoffin tapaan, sillä erotuksella vain että se oli vähemmän eteeristä ja sivistynyttä murinaa kuin mitä eräs johtokunnan jäsen sallii itselleen. Minä luettelin maissia ja papuja ja sipulia ja herneitä ja tomaatteja ja juurikkaita ja porkkanoita ja lanttuja haluttavina vastikkeina.
Sterry huomautti että jos perunat ja kaalit kelpaavat hänelle, hän arvasi että ne kelpaavat myös vaivaishoito-lapsille.
Minä jatkoin järkähtämättömänä että kahden tynnyrinalan suuruinen perunamaa on käännettävä ja höystettävä ja jaettava kuuteenkymmeneen yksityispuutarhaan ja että pojat saavat auttaa työssä.
Silloin Sterry räjähti. Kahden tynnyrinalan perunamaa oli koko tilan hedelmällisin ja arvokkain maakappale. Hän arvasi että jos aioin silpoa sen leikkipuutarhoiksi, joissa lapset saivat tuhertaa, niin tulisin riivattu vieköön kuulemaan kunniani johtokunnalta. Tuo pelto oli sopiva perunamaaksi, perunoita se oli aina kasvanut ja tulisi edelleen kasvamaan niin kauan kuin hänellä oli mitään sanomista siihen asiaan.
"Teillä ei ole siihen mitään sanomista", vastasin ystävällisesti. "Minä olen päättänyt että tuo kahden tynnyrinalan pelto on paras paikka lasten puutarhoiksi, ja te ja perunat saatte väistyä."
Silloin hänessä puhkesi talonpoikaisen vihan myrsky, ja hän sanoi että hänet saa hirttää jos hän antaa noiden riivattujen kaupunkilaisvekarain sekaantua työhönsä.
Minä selitin — hyvin tyvenesti ollakseni punatukkainen henkilö jolla on irlantilaiset esi-isät — että tämän paikan tarkoituksena oli yksinomaan näiden lasten etu, että lapset eivät ole täällä käytettävinä paikan hyväksi; mitä viisautta hän ei tajunnut, vaikka hienolla kaupunkilaiskielelläni olikin lievästi hillitsevä vaikutus. Lisäsin että vaadin voudilta taitoa ja kärsivällisyyttä opettamaan pojille puutarhan hoitoa ja yksinkertaisia ulkotöitä; että tarvitsin miestä, jolla oli laaja myötätunto ja jonka esimerkki vaikuttaisi innostavasti noihin kaupungin katujen lapsiin.
Sterry, joka käveli edestakaisin kuin vangittu murmelieläin, puhkesi sanatulvaan viheliäisistä sunnuntaikoulu-käsityksistä, ja — ylimenon kautta, jota minä en tajunnut — siirtyi puhumaan naisten äänioikeudesta yleensä. Ymmärsin että hän ei suosi tuota liikettä. Annoin hänen todistella itsensä tyveneksi, ojensin hänelle sitten pankkiosoituksen palkannostoa varten ja käskin hänen jättämään voudin asunnon ennen puoltapäivää ensi keskiviikkona.
Sterry sanoo että hän on riivattu, jos lähtee. (Suo anteeksi nuo monetriivatut. Se on tuon olennon ainoa laatusana.) Hänet on pestannut tähän laitokseen johtokunnan puheenjohtaja, ja hän ei lähde talosta ennenkuin johtokunnan puheenjohtaja käskee häntä lähtemään. Minä en usko Sterry-paran todenneen että hänen tulonsa jälkeen on uusi puheenjohtaja noussut valtaistuimelle.
Alorstiedät koko jutun. Minä en uhkaa mitään, mutta Sterry tai McBride — tehkää valintanne, hyvä herra.
Aion myöskin kirjoittaa Massachusettsin Maanviljelysopiston johtajalle Amherstiin ja pyytää häntä suosittelemaan hyvää, käytännöllistä voutia, jolla on kiltti, kykenevä, iloinen vaimo ja joka ottaisi kokonaan huolekseen meidän vaatimattomat 17 tynnyrinalaamme — miestä, joka on oikea henkilö johtamaan meidän poikiamme.
Jos saamme tämän laitoksen maanviljelyspuolen oikealle tolalle, pitää sen tuottaa, ei ainoastaan papuja ja sipuleita ruokapöytään, vaan myös kasvatusta käsille ja aivoille.
Olen, sir,vilpittömästi teidänS. MCBRIDE,John Grier Homen johtajatar.
P.S. Arvelen että Sterry palaa jonakin yönä ja heittää kivilohkareita ikkunoistamme sisään. Toimitanko ruudut vakuutukseen?
Paras Viholliseni!
Te hävisitte niin äkkiä tänä iltana etten saanut tilaisuutta edes kiittää teitä, mutta tuon erottamisen kaiku tunkeutui aina kirjastooni saakka. Olen myöskin nähnyt sirpaleet. Mitä ihmettä teitte Sterry paralle? Kun katselin tarkoittavia olkapäitänne teidän astuessanne vaunuvajaa kohti, valtasi minut äkkiä syvä katumus. En tahtonut että tuo mies murhattaisiin, tahdoin vain että hänelle puhuttaisiin järkeä. Pelkään että olitte vähän kovakourainen.
Oli miten oli, menettelynne näyttää tehonneen. Huhu kertoo että mies on puhelimitse tilannut muuttovaunut ja että Mrs. Sterry tällä hetkellä on nelinryömin lattialla ottamassa irti seurusteluhuoneen mattoa.
Tästä huojennuksesta suuret kiitokset.
Huhtikuun 26 p.
Hyvä Jervis!
Väkeväsanaista sähkösanomaasi ei lopultakaan tarvittu. Tohtori Robin MacRae, joka on iso ja sisukas mies kun on tarvis tapella, suoritti asian kauniin mutkattomasti. Olin niin kiehumatilassa että heti kirjoitettuani sinulle soitin tohtorille ja kerroin koko jutun uudestaan. Ystävällämme Sandyllä, olivat hänen vikansa mitkä tahansa (ja hänellä on niitä), on tavaton varasto tervettä järkeä. Hän tietää kuinka hyödylliset nuo puutarhat tulevat olemaan ja kuinka Sterry oli pahempi kuin hyödytön. Niinikään hän sanoo: "Johtajattaren arvovaltaa on pidettävä pystyssä." (Se on ohimennen sanoen kaunista kun se tulee hänen taholtaan.)
Mutta oli miten oli, niin kuuluivat hänen sanansa. Ja hän ripusti torven pois, pani autonsa käyntiin ja kiidätti tänne lainvastaisen nopeasti. Hän marssi suoraan Sterryn luo hienon skotlantilaisen raivon ajamana ja erotti miehen virasta niin pontevasti ja täsmällisesti että vaunuvajan ikkuna tärähti sirpaleiksi.
Alkaen kello 11:sta tänä aamuna, jolloin Sterryn muuttokuorma ratisi portista ulos, on suloinen rauha vallinnut J.G.H:ssa. Eräs mies kylästä auttaa meitä niin kauan kuin toivehikkaina odotamme untemme voutia.
Suo anteeksi että olen häirinnyt sinua huolillamme. Sano Judylle että hän on minulle velkaa kirjeen eikä kuule minusta ennenkuin on maksanut velkansa.
Nöyrin palvelijasiS. MCBRIDE.
Rakas Judy!
Eilisessä kirjeessäni Jervisille unohdin toimittaa sinulle kiitoksemme kolmesta tina-ammeesta. Taivaansininen, jonka sivuilla on unikkoja, lisää erittäin loistavan värivivahduksen lastenkamariin. Minä niin pidän sellaisista lahjoista pikkulapsille, jotka ovat liian suuret nieltäviksi.
Sinua huvittanee kuulla että käsityöopetuksemme on hyvällä tolalla. Höyläpenkit asetetaan vanhaan pikkulastenkouluun, ja kunnes koulutalomme uusi osa valmistuu, kokoontuu pikkulastenkoulumme etuhallissa Miss Matthewsin mainion ehdotuksen mukaan.
Tyttöjen ompeluluokat ovat myöskin käynnissä. Punapyökin alla on penkkejä ympyrässä käsinompelijoita varten, kun taas isot tytöt pyörittävät kolmea ompelukonettamme. Niin pian kuin he saavuttavat jonkinlaista taitoa, ryhdymme kunniakkaaseen työhön, puettamaan uudestaan koko laitosta. Tiedän että pidät minua hitaana, mutta on totisesti aika työ valmistaa 180 uutta pukua. Ja tytöt antavat niille paljon suuremman arvon jos saavat tehdä ne itse.
Voin myöskin kertoa sinulle että terveydellinen tilamme on noussut korkealle tasolle. Tohtori MacRae on määrännyt voimisteluharjoituksia aamuin illoin ja maitolasin ja hippaleikin koulutuntien lomassa. Hän on myöskin ruvennut opettamaan lapsille terveysoppia ja on jakanut heidät pieniksi ryhmiksi, niin että he voivat tulla hänen kotiinsa, jossa hänellä on mallinukke, joka menee hajalle ja näyttää kaikki sotkuiset sisälmyksensä. Lapset osaavat nyt lasketella tieteellisiä totuuksia pienestä ruuansulatuksestaan yhtä sujuvasti kuin Hanhiäidin runoja. Me olemme totisesti tulossa niin älykkäiksi ettei meitä enää voisi tuntea. Ei voisi aavistaa että olemme orpoja kun kuulee meidän puhuvan, olemme aivan kuin Bostonin lapsia.
Oi Judy, sellainen onnettomuus! Muistatko että muutamia viikkoja sitten kerroin sijoittaneeni kiltin pikku tytön kilttiin perheeseen, johon toivoin hänen pääsevän ottolapseksi. Se oli hyvä kristillismielinen perhe, joka asui hauskassa maalaiskylässä, ja kasvatti-isä oli kirkossa diakonina. Hattie oli tuollainen lempeä, tottelevainen, naisellinen pieni otus, ja näytti kuin he olisivat pilkulleen sopineet yhteen. Hyvä ystävä, hänet tuotiin tänä aamuna takaisin koska hän olivarastanut. Häväistys häväistyksen jälkeen:hän oli varastanut ehtoollispikarin kirkosta!
Kesti puolen tuntia ennenkuin tytön nyyhkytysten ja heidän syytöstensä keskeltä sain selville totuuden. Näyttää siltä että kirkko, jossa he käyvät, on hyvin uudenaikainen ja hygieninen, niinkuin meidän tohtori, ja on ottanut käytäntöön yksityiset ehtoollispikarit. Pieni Hattie parka ei ollut koskaan elämässään kuullut ehtoollisesta; asia oli niin, että hän ei ollut tottunut käymään kirkossa, sillä sunnuntaikoulu oli aina riittänyt hänen yksinkertaisiin uskonnollisiin tarpeisiinsa. Mutta uudessa kodissaan hän kävi kumpaisessakin, ja eräänä päivänä hänen mieluisaksi yllätyksekseen kirkossa tarjottiin virvokkeita. Mutta hänet jätettiin ilman. Hän ei kuitenkaan sanonut siihen mitään; hän on tottunut jäämään ilman. Mutta kun he lähtivät kotiin, näki hän että pieni hopeapikari oli sattumalta jäänyt penkille, ja otaksuen että se oli muistoesine, jonka sai ottaa mukaansa jos tahtoi, hän pani sen taskuunsa.
Se tuli esille kaksi päivää myöhemmin hänen nukkekaappinsa kallisarvoisimpana koristeena. Hattie oli nähtävästi kauan sitten huomannut nukenastia-kaluston jossain lelukaupan ikkunassa ja oli siitä saakka uneksinut saavansa kerran oman kaluston. Ehtoollispikari ei ollut, ihan samaa, mutta se vastasi. Nyt jos perheellämme olisi ollut vähän vähemmän uskonnollista tunnetta ja vähän enemmän järkeä, he olisivat palauttaneet pikarin aivan pahentumatta, vieneet Hattien lähimpään lelukauppaan ja ostaneet hänelle vähän astioita. Mutta sen sijaan he sulloivat lapsen kaikkine kapistuksineen ensimäiseen mahdolliseen junaan ja työnsivät hänet sisään pääovestamme kuuluttaen suureen ääneen että hän on varas.
Voin ilokseni kertoa että annoin vihastuneelle diakoonille ja hänen vaimolleen niin perinpohjaisen läksytyksen että moista he eivät varmasti koskaan olleet kuulleet saarnatuolista. Lainasin pari voimakasta kohtaa Sandyn sanavarastosta ja lähetin heidät kotiin kerrassaan nöyryytettyinä. Mitä pikku Hattie-parkaan tulee, on hän taaskin täällä lähdettyään maailmalle niin korkein toivein. Tuollainen häpeällinen palautus takaisin orpokotiin vaikuttaa kauhean pahaa lapsen moraaliin, varsinkin kun hän ei tietänyt tehneensä rikosta. Hän saa siitä sen tunteen että maailma on täynnä salahautoja, eikä uskalla ottaa askeltakaan. Minun täytyy nyt ponnistaa kaikki voimani löytääkseni hänelle uudet vanhemmat, jotka eivät ole tulleet niin vanhoiksi ja vakaviksi ja hyviksi että ovat kokonaan unohtaneet oman lapsuutensa.
Sunnuntaina.
Unohdin kertoa että uusi voutimme on tullut, Turnfelt nimeltään, ja hänen vaimonsa on oikea sydänkäpy, keltatukkainen ja hymykuoppainen. Jos hän olisi orpo, sijoittaisin hänet ottolapseksi minuutissa. Emme saa jättää häntä käyttämättä. Minulla on kaunis suunnitelma: rakennuttaa voudin taloon pieni lisärakennus ja perustaa hänen herttaiseen hoitoonsa jonkinlainen hautomatarha, jonne voimme sijoittaa uudet kananpoikamme päästäksemme varmuuteen, että heissä ei ole mitään tarttuvaa ja poistaaksemme heistä mahdollisimman paljon pahuutta ennenkuin päästämme heidät valloilleen toisten täydellisten kananpoikiemme joukkoon.
Miltä tämä tuntuu sinusta? On välttämätöntä että laitoksessa, joka on niin täynnä melua ja liikettä ja hälinää kuin tämä, on jokin eristetty paikka, jonne voimme sijoittaa henkilökohtaista huolenpitoa vaativia tapauksia. Muutamilla lapsillamme on perityt hermot, ja heille määrätään hiljaista mietiskelyä joksikin aikaa. Eikö sanastoni ole ammattitaitoinen ja tieteellinen? Jokapäiväinen seurustelu tohtori Robin MacRaen kanssa on äärimmäisen kasvattavaa.
Näkisitpä vain porsaamme senjälkeen kun Turnfelt on tullut. Ne ovat niin puhtaat ja ruusunpunaiset ja luonnottomat että ne eivät enää tunne toisiansa ohikulkiessa.
Perunamaatamme ei myöskään voi tuntea. Se on jaettu nuoralla ja puikoilla ruutuihin kuin shakkilauta, ja joka lapsi on aidannut oman osansa. Siemenluettelot ovat ainoana luettavanamme.
Noah on juuri palannut kylästä, jonne hän pistäytyi hakemaan sunnuntaipäivän lehtiä joutohetkensä huviksi. Noah on hyvin sivistynyt ihminen, hän ei ainoastaan lue täysin hyvin, vaan käyttää kilpikonnankuori-sankaisia silmälaseja lukiessaan. Hän toi myöskin postitoimistosta kirjeen sinulta, kirjoitetun perjantai-iltana. Huomaan ikäväkseni ettet välitä "Gösta Berlingistä" eikä Jervis myöskään. Ainoa huomautus minkä voin tehdä: "Mikä loukkaava kirjallisen aistin puute Pendletonin perheessä!"
Tohtori MacRaen luona on vieraana eräs toinen lääkäri, hyvin surumielinen herra, joka johtaa yksityistä hermosairaalaa eikä usko että elämässä on mitään hyvää. Mutta minä uskon että pessimistinen maailmankatsomus lankee luonnostaan, jos joutuu syömään päivän kolme ateriaa pöydässä, joka on täynnä synkkämielisiä. Hän kulkee edestakaisin pitkin maailmaa etsien rappeutumisen merkkejä ja löytää niitä kaikkialta. Puolen tunnin keskustelun jälkeen odotin vain että hän pyytäisi katsoa kurkkuuni nähdäkseen onko minulla haljennut kitalaki. Sandyn maku ystävien valinnassa näyttää muistuttavan hänen kirjallista makuaan.
Siunatkoon, onpa tämä kirje!
Hyvästi!SALLIE.
Torstaina, toukokuun 2 p.
Rakas Judy!
Sellainen hämmennyttävä tapahtumain vilinä! Koko J.G.H:n henkeä salpaa. Olen sivumennen ratkaisemassa ongelmaa: mitä tehdä lapsille sillä aikaa kun puusepät ja lyijynvalajat ja muurarit ovat täällä. Tai pikemmin, kallis veljeni on ratkaissut sen minun puolestani.
Tänä iltapäivänä tarkastin liinavaatevarastoani ja tein sen häpeällisen keksinnön että meillä on lakanoita vain juuri sen verran että lapsille voi muuttaa joka toinen viikko, mikä näyttää olevan järkkymätön tapamme. Kun vielä olin keskellä talouspuuhiani avainkimppu vyöllä ja olin kuin keskiaikainen linnanrouva, kuka työnnetään sisään jollei Jimmie?
Koska minulla oli äärettömästi työtä, painoin vinon suudelman hänen nenälleen ja lähetin hänet katsomaan paikkaa kahden vanhimman poikaviikarini kanssa. He kokosivat kuusi ystävää ja järjestivät jalkapallopelin. Jimmie tuli takaisin lyötynä, mutta innoissaan ja suostui pitkittämään vierailunsa viikon loppuun saakka, vaikkakin tarjoamani päivällisen jälkeen hän päätti syödä seuraavat ateriansa hotellissa. Kun istuimme kahvinemme tulen ääressä, uskoin hänelle huoleni siitä mihin tipuseni pantaisiin siksi aikaa kuin heidän uusi hautomonsa on rakenteilla. Sinä tunnet Jimmien. Puolessa minuutissa oli hänen suunnitelmansa haahmoiteltu.
"Rakenna Adirondack-leiri tuolle pienelle tasangolle metsikön luo. Voit tehdä kolme avointa telttaa, jokaisessa kahdeksan makuulavaa, ja sijoittaa 24 vanhinta poikaa sinne kesäksi. Se ei sitten maksa kahta senttiä."
"Niinpä kyllä", huomautin minä, "mutta maksaa enemmän kuin kaksi senttiä palkata mies paimentamaan heitä."
"Täysin helppoa", sanoi Jimmie mahtavasti. "Minä kyllä löydän jonkun korkeakoulupojan, joka mielellään tulee loma-ajakseen pelkkää täysihoitoa vastaan, mutta silloin sinun täytyy antaa hänelle tukevampaa ruokaa kuin minulle tänä iltana."
Tohtori MaeRae pistäytyi sisään yhdeksän tienoilla käytyään sairaalan puolella. Meillä on ilmaantunut kolme hinkuyskätapausta, mutta kaikki ovat eristettyinä eikä uusia enää tule. Mistä nuo kolme sen saivat, on käsittämätöntä. Näyttää siltä että jokin pieni lintu kuljettaa hinkuyskää orpokoteihin.
Jimmie heti iski häneen saadakseen tukea leirisuunnitelmalleen, ja tohtori yhtyi häneen innokkaasti. He ottivat kynän ja paperia ja rupesivat laatimaan piirustuksia, ja ennenkuin ilta oli päättynyt, oli viimeinen naula paikoillaan. Mikään ei tyydyttänyt noita kahta miestä jolleivät he saaneet mennä puhelimeen kello kymmeneltä ja häivyttää erästä puuseppä parkaa unestaan. Hän ja hiukan rakennuspuita on tilattu huomisaamuksi kello 8.
Vapauduin miehistä vihdoin puoli yhdeltätoista, ja lähtiessään he vielä puhuivat kohtisuorista ja poikkihirsistä ja viemäreistä ja kattokaltevuudesta.
Jimmie ja kahvi ja kaikki nämä rakennuspuuhat kiihdyttivät minua siinä määrin että istahdin suoraa päätä kirjoittamaan kirjettä sinulle, mutta luulen että sinun luvallasi jätän enemmät yksityiskohdat toiseen aikaan.
Sinun alatiSALLIE.
Lauantaina.
Paras Vihollinen!
Tahdotteko syödä päivällistä kanssamme seitsemältä tänä iltana? Tulee oikeat päivälliskutsut; me saamme jäätelöä.
Veljeni on löytänyt lupaavan nuoren miehen poikien paimeneksi. Ehkä tunnettekin hänet — Mr. Witherspoon, pankkivirkailija. Koetan johdattaa hänet orpokotipiireihin helposti ja asteettain, niin ettäälkäätoki mainitko mielipuolisuutta tai kaatuvatautisuutta tai juomahimoa tai muita lempiaineitanne.
Hän on iloinen nuori seuraleijona ja tottunut hyvin valittuihin ruokiin. Luuletteko että koskaan voimme tehdä hänet onnelliseksi John Grier Homessa?
Ilmeisessä kiireessäteidänSALLIE MCBRIDE.
Sunnuntaina.
Rakas Judy!
Jimmie tuli takaisin perjantaiaamuna kello 8 ja tohtori neljännestä yli. He ja puuseppä ja uusi voutimme ja Noah ja kaksi hevostamme ja kahdeksan suurinta poikaamme ovat olleet työssä siitä saakka. Koskaan ei rakennustyö ole sujunut nopeammassa tahdissa. Soisin että minulla olisi kaksitoista Jimmie'ä paikalla, vaikka sanon kyllä että veljeni tekee työtä nopeammin jos isket kiinni häneen ennenkuin hänen intonsa ensimäinen kärki on tylsistynyt. Hänestä ei olisi paljonkaan hyötyä keskiaikaisen katedraalin siselöimisessä.
Lauantaiaamuna hän taas tuli ja hehkui erästä uutta ajatusta. Hän oli edellisenä iltana hotellissa tavannut erään ystävänsä, joka kuuluu hänen Kanadalaiseen Metsästysklubiinsa ja on kassanhoitajana ensimäisessä (ja ainoassa) Kansallispankissamme.
"Hän on hurjan mukava poika", sanoi Jimmie, "ja juuri se mies jota sinä tarvitset pitämään leiriä noiden tenavain kanssa ja iskemään heihin tapoja. Hän on halukas tulemaan, jos saa täysihoidon ja neljäkymmentä dollaria kuussa, sillä hän on kihloissa erään detroitilaisen tytön kanssa ja tahtoo säästää. Sanoin hänelle että ruoka on kehnoa, mutta jos hän nurkuu tarpeeksi, saatte luultavasti uuden kokin."
"Mikä hänen nimensä on?" kysyin minä varovalla mielenkiinnolla.
"Hänellä on perin korea nimi. Se on Percy de Forest Witherspoon."
Minä sain melkein hysteerisen kohtauksen. Kuvittele erästä Percy de Forest Witherspoonia paimentamassa noita kahtakymmentäneljää pikku villi-ihmistä!
Mutta sinä tunnet Jimmien kun hän on saanut jotain päähänsä. Hän oli jo kutsunut Mr. Witherspoonin päivälliselle luokseni lauantai-iltana ja tilannut ostereita ja kyyhkyspaistia ja jäätelöä kylän ruokakauppiaalta parantamaan vasikkaani. Asia päättyi niin että minä annoin hyvin muodolliset päivälliset, Miss Matthews ja Betsy ja tohtori kutsuvieraina.
Olin vähällä kutsua Hon. Cy'n ja Miss Snaithin. Aina siitä saakka kuin olen tuntenut nuo molemmat minusta on tuntunut että heidän välillään pitäisi olla jonkinlainen romaani. En ole koskaan nähnyt kahta ihmistä, jotka niin täydellisen hyvin sopisivat yhteen. Cyrus on leski ja hänellä on viisi lasta. Etkö luule että asiaa voitaisiin järjestää? Jos hänellä olisi vaimo, joka kiinnittäisi hänen huomionsa, hän ehkä hiukan kääntyisi pois meistä. Vapautuisin heistä molemmista yhdellä iskulla. Se on luettava tulevien parannustemme joukkoon.
No niin, meillä oli päivälliset. Ja illan kuluessa levottomuuteni kasvoi, ei siitä, kelpaisiko Percy meille, vaan siitä, kelpaisimmeko me Percylle. Jos hakisin läpi koko maailman, en mistään löytäisi nuorta miestä, joka paremmin olisi omiaan voittamaan nuo pojat puolelleen. Kun vain näkeekin hänet, tietää jo että hän tekee kaikki hyvin, ainakin pontevasti. Hänen kirjallista ja taiteellista kehitystään minä epäilen hiukan, mutta hän ratsastaa ja ampuu ja pelaa golfia ja jalkapalloa ja purjehtii. Hän nukkuu mielellään ulkoilmassa ja hän pitää pojista. Hän on aina halunnut tulla tuntemaan orpoja, sanoo usein lukeneensa heistä kirjoissa, mutta ei ole koskaan kohdannut sellaista kasvoista kasvoihin. Percy näyttää liian hyvältä ollakseen totta.
Ennenkuin he lähtivät, Jimmie ja tohtori penkoivat jostakin lyhdyn ja iltapuvuissaan johdattivat Mr. Witherspoonin kynnetyn pellon poikki katsomaan tulevaa asuntoansa.
Ja minkälaisen sunnuntain olemme viettäneet! Minun täytyi jyrkästi kieltää heidän rakennustyönsä. Nuo miehet olisivat olleet työssä täyden päivän, vähääkään välittämättä siitä vahingosta, mikä olisi tapahtunut 104:lle pienelle moraaliselle luonteelle. Nyt he ovat vain seisoskelleet ja katselleet noita telttoja ja pidelleet vasaroitaan ja ajatelleet mihin he löisivät ensimäisen naulan huomisaamuna. Mitä enemmän tutkin miehiä, sitä enemmän totean että he eivät ole mitään muuta kuin poikia, jotka ovat kasvaneet liian suuriksi saadaksensa korvilleen.
Olen kauheasti huolestunut Mr. Witherspoonin ruokkimisesta. Hänellä näyttää olevan pelottavan terve ruokahalu, ja näyttää kuin hän ei voisi nielaista päivällistänsä muuten kuin iltapuvussa. Olen pannut Betsyn hakemaan kotoansa arkullisen iltapukuja, jotta yhteiskunnallinen arvomme pysyisi korkeana. Eräs seikka on suotuisa; hän syö päiväateriansa hotellissa, ja olen kuullut että päiväateriat siellä ovat hyvin ravitsevia.
Sano Jervisille että olen pahoillani kun hän ei ole mukana lyömässä nauloja leiriimme. Tuolla tulee Hon. Cy polkua tänne päin. Taivas pelastakoon meidät!
Aina onnetonS. McB.
JOHN GRIER HOME,Toukokuun 8 p.
Rakas Judy!
Leirimme on valmis, tarmokas veljemme lähtenyt ja 24 poikaamme on viettänyt kaksi terveellistä yötä ulkona. Nuo kolme kaarnapeittoista telttaa lisäävät hauskan maalaisen piirteen pihamaahamme. Ne ovat samanlaisia kuin meidän telttamme Adirondacks'issa, kolmelta puolelta umpinaisia ja edestä avoimia, ja yksi on suurempi kuin muut, jotta siihen sopisi yksityinen paviljonki Mr. Percy Witherspoonille. Viereen rakennettu hytti, joka on vähemmän altis ilmoille, tarjoo äärettömän asianmukaisen tilaisuuden kylpyyn, siinä kun on hana seinässä ja kolme ruiskukannua. Joka teltassa on kylpymestari, joka seisoo tuolilla ja antaa suihkun jokaiselle pikku hytisijälle, joka astuu alle. Koska johtokunnan jäsenemme eivättahdoantaa meille tarpeeksi kylpyammeita, saamme käyttää älyämme.
Nuo kolme telttaa ovat järjestyneet kolmeksi intiaaniheimoksi, ja joka heimolla on päällikkö, joka vastaa sen käyttäytymisestä. Mr. Witherspoon on kaikkien ylipäällikkö ja tohtori MaeRae lääkäri. He vihkivät leirinsä tiistai-iltana asianmukaisilla heimoseremonioilla, ja vaikka he kohteliaasti kutsuivat minut mukaan, arvasin että asia oli puhtaasti miehinen ja kieltäydyin, mutta lähetin virvokkeita — hyvin suosittu käänne. Betsy ja minä kävelimme illan kuluessa aina jalkapallokentälle asti ja näimme vilauksen heidän mässäyksistään. Urhot olivat kyykkysillään ympyrässä ison tulen ääressä, kukin koristettuna omalla viltillään ja hurjalla höyhenvyöllä. (Kanamme näyttävät hieman niukkapyrstöisiltä, mutta minä en ole tehnyt epämiellyttäviä kysymyksiä.) Tohtori, hartioillaan navajo-viitta, suoritti sotatanssia, Jimmien ja Mr. Witherspoonin lyödessä sotarumpua — kahta kuparikattilaamme, jotka nyt ovat iäksi kuhmuttuneet. Kuvittele Sandyä! Se on ensimäinen nuoruudenpilkahdus, minkä ikinä olen nähnyt tuossa miehessä.
Kello kymmenen jälkeen, kun urhot oli onnellisesti toimitettu yöpuulle, tulivat nuo kolme miestä sisään ja vaipuivat hervottomina kirjastoni mukaviin nojatuoleihin sen näköisinä kuin olisivat uhranneet itsensä armeliaisuuden suuren asian marttyyreiksi. Mutta he eivät pettäneet minua. He panivat toimeen koko tuon ilveilyn omaksi yksilölliseksi huvikseen.
Toistaiseksi Mr. Percy Witherspoon näyttää viihtyvän. Hän aterioi opettajakunnan pöydän yläpäässä Betsyn erityisen suojeluksen alaisena, ja minulle on kerrottu että hän lisää huomattavasti eloisuutta tuohon vakavaan seuraan. Olen koettanut vähän parantaa heidän ruokalistaansa, ja hän ottaa vastaan kaikki mitä hänelle annetaan täysin hyvällä ruokahalulla välittämättä siitä että sellaiset totunnaiset pikkuseikat kuin osterit ja peltopyyt ja pehmeäkuoriset ravut puuttuvat.
Ei näkynyt merkkiäkään yksityisestä oleskeluhuoneesta, jonka olisin voinut asettaa tuon nuoren miehen käytettäväksi, mutta hän on itse ratkaissut vaikeuden ehdottamalla siksi lääkärin laboratoriota. Niinpä hän viettää iltansa kirjoineen ja piippuineen lojuen mukavasti hammaslääkärin tuolissa. Ei monikaan seurapiirien mies olisi halukas viettämään iltansa noin viattomasti. Detroitilainen tyttö on onnellinen nuori olento.
Siunatkoon! Täysi autollinen ihmisiä on juuri saapunut katsomaan laitosta, eikä Betsy, joka tavallisesti on emäntänä, ole täällä. Minä lennän.
Addio!SALLIE.
Rakas Gordon!
Tämä ei ole kirje — en ole velkaa — se on kiitos 65 parista rullaluistimia.
Monet kiitokset.
S. McB.
Perjantaina.
Paras Vihollinen!
Kuulin että olen menettänyt käyntinne tänään, mutta Jane on tuonut perille terveisenne sekäKasvatuksen geneettisen historian. Hän sanoo että tulette muutaman päivän päästä kuulemaan mielipiteeni kirjasta. Tuleeko siitä kirjallinen vai suullinen tutkinto?
Ja eikö mieleenne koskaan juolahda että tämä kehittämishomma on hieman yksipuolista? Minä usein tulen ajatelleeksi että tohtori Robin MacRaen henkinen minä myöskin voisi olla parempi jos se saisi hiukan uutta kiiltoa. Lupaan lukea kirjanne sillä ehdolla että luette yhden minun kirjoistani. Lähetän teille tässäNukkedialogitja kysyn mielipidettänne päivän tai parin kuluttua.
On työlästä tehdä Skotlannin presbyteeriläistä kevytmieliseksi, mutta sitkeys tekee ihmeitä.
S. McB.
Toukokuun 13 p.
Rakas, rakas Judy!
Puhu vielä Ohio-valtion joista! Keskellä Dutchess-Countya me elämme ainaisessa märkyydessä. Viisi päivää sadetta, ja tässä laitoksessa kaikki hullusti.
Pikkulapsissa on ollut kuristustautia, ja meidän on täytynyt valvoa öitä heidän kanssaan. Kokki on ilmoittanut eroavansa, ja seinäpapereissa on kuollut rotta. Kolme telttaamme vuotaa, ja varhaisena aamuhetkenä ensimäisen sadekuuron jälkeen tuli 24 ryvettynyttä pikku intiaania, kääriytyneinä märkiin sänkyvaatteisiin, värjöttäen ovelle ja pyysi päästä sisään. Siitä saakka on jokainen pyykkinuora, jokainen kaidepuu ollut täynnä märkiä ja haisevia vilttejä, jotka höyryävät mutta eivät ota kuivuakseen. Mr. Percy de Forest Witherspoon on palannut hotelliin odottamaan auringon ilmaantumista.
Kun on neljä päivää oltu sullottuina sisään ilman mitään sanottavaa ruumiinharjoitusta, puhkeaa lasten pahuus punaisiksi täpliksi, kuin tuhkarokko. Betsy ja minä olemme keksineet kaikki mahdolliset muodot toimeliasta ja viatonta ajanvietettä, jota suinkin voi suorittaa niin ahtaassa paikassa kuin tämä: olemme olleet sokkosilla ja piilosilla ja tyynysotasilla, voimistelleet ruokasalissa ja myyneet liinaa kouluhuoneessa. (Rikoimme kaksi ikkunaa.) Pojat ovat hypänneet harakkaa hallissa niin että talon kaikki muurilaasti on irronnut. Olemme siivonneet tarmokkaasti ja vimmatusti. Kaikki puuesineet on pesty ja lattiat kiillotettu, mutta kaikesta huolimatta meillä on vielä paljon tarmoa jäljellä ja hermomme ovat sillä asteella että tahtoisimme lyödä toisiamme nyrkillä.
Sadie Kate on käyttäytynyt kuin pieni piru — onko naispuolisia piruja? Jollei ole, on Sadie Kate perustanut lajin. Ja tänään oli Loretta Higginsillä — niin, minä en tiedä oliko se jonkinlainen kohtaus vai oliko se vain sisunpurkaus. Hän makasi lattialla ja ulvoi hyvän tunnin, ja kun joku koetti lähestyä häntä, hän pyöri ympäri kuin pieni tuulimylly ja puri ja potki.
Siihen aikaan kun tohtori tuli, oli hän jo koreasti uuvuttanut itsensä. Tohtori nosti hänet ylös ja kantoi raukean ja nääntyneen lapsen sänkyyn sairashuoneeseen, ja kun hän oli päässyt uneen, tuli tohtori kirjastooni ja pyysi nähdä pöytäkirjoja.
Loretta on kolmetoistavuotias; niinä kolmena vuotena, jotka hän on ollut täällä, on hänellä ollut viisi tällaista kohtausta, ja hän on saanut niistä hyvän ja kovan rangaistuksen. Lapsen esi-isäluettelo on seuraava: "Äiti kuollut juoppohulluuteen Bloomingdalen Köyhäintalossa. Isä tuntematon."
Tohtori tutki tuota sivua kauan ja kulmat rypyssä ja pudisti päätänsä.
"Kun perittävänä on tällaista, onko oikein rangaista lasta, jonka hermosto on pilalla?"
"Ei ikinä", sanoin minä lujasti. "Me korjaamme hänen pilaantuneen hermostonsa."
"Jos voimme."
"Me ruokimme häntä kalanmaksaöljyllä ja päivänpaisteella ja löydämme hyvän kiltin kasvattiäidin, joka säälii poloista pikku —"
Mutta sitten ääneni häipyi tyhjiin, kun kuvittelin Lorettan kasvoja, onttoja silmiä ja suurta nenää ja avonaista suuta ja leukaa, jota ei ole, ja kuituista tukkaa ja ulkonevia korvia. Kukaan kasvattiäiti koko maailmassa ei voisi pitää lapsesta, joka on tuon näköinen.
"Miksi, oi miksi", vaikeroin minä, "ei hyvä Jumala lähetä orpolapsia, joilla on siniset silmät ja kihara tukka ja hellä sydän? Voisin sijoittaa miljoonan sitä lajia hyviin koteihin, mutta kukaan ei tahdo Lorettaa."
"Minä pelkään ettei hyvällä Jumalalla ole mitään osuutta Lorettamme lähettämisessä tähän maailmaan. Paholainen se on, joka pitää huolta sellaisista."
Sandy parka! Hän on kauhea pessimisti ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, mutta sitä en ihmettele, kun viettää niin ilotonta elämää kuin hän. Hän näytti tänään siltä kuin olisi hänen oma hermostonsa pilalla. Hän oli rämpinyt sateessa viidestä saakka aamulla, jolloin hänet kutsuttiin erään sairaan lapsen luo. Panin hänet istumaan ja toimitin teetä, ja meillä oli hauska, hilpeä keskustelu juoppoudesta ja tylsämielisyydestä ja kaatuvataudista ja mielipuolisuudesta. Hän ei pidä juomarivanhemmista, mutta tuntee yhteenkuuluvaisuutta mielenvikaisten vanhempien kanssa.
Näin meidän kesken sanoen minä en usko hituistakaan perinnöllisyyteen, edellytettynä että vauvat otetaan pois ennenkuin heidän silmänsä aukeavat. Meillä on täällä aurinkoisin vesa mitä ikinä on nähty; hänen äitinsä ja Ruth-tätinsä ja Silas-enonsa kaikki kuolivat mielenvikaisina, mutta hän on rauhallinen ja kiihtymätön kuin lehmä.
Hyvästi, rakkaani. Ikävää ettei tämä ole hilpeämpi kirje, vaikka tällä hetkellä ei tapahdukaan mitään epämieluisaa. Kello on 11, ja olen juuri pistänyt pääni käytävään, ja kaikki on hiljaista paitsi että kaksi ikkunaluukkua paukkuu ja räystäät solisevat. Lupasin Janelle mennä nukkumaan kymmeneltä.
Hyvää yötä, ja onni olkoon teidän molempien kanssa!
P.S. Kesken huoliani on yksi asia, josta saan olla kiitollinen: Hon. Cy on sairastunut pitkäaikaiseen keuhkokatarriin. Kiitollisuuden puuskassani lähetin hänelle kimpun orvokeita.
P.S. Meillä on kulkutautina silmäluomen tulehdus.
Toukokuun 16 p.
Hyvää huomenta, rakas Judy!
Kolme aurinkoista päivää, ja J.G.H. hymyilee. Olen saanut lähimmät huoleni kauniisti järjestymään. Nuo inhottavat viltit ovat vihdoinkin kuivuneet, ja leirimme on taas tehty asuttavaksi. Teltat on päällystetty laudoilla ja katto peitetty tervapaperilla. (Mr. Witherspoon sanoo niitä kanakopeiksi.) Kaivamme kivettyä ojaa, joka johtaa tulevat vedenpaisumukset tasangolta, jolla teltat sijaitsevat, alas maissipeltoon. Intiaanit ovat palanneet villi-elämäänsä ja heidän päällikkönsä on taas paikallaan.
Tohtori ja minä olemme ruvenneet mitä huolellisimmin pitämään silmällä Loretta Higginsin hermoja. Ajattelemme että tämä kasarmielämä ja sen alituinen liike ja hälinä on liian kiihdyttävää ja olemme päättäneet että paras keino on panna hänet täysihoitoon yksityisperheeseen, jossa hän saa paljon henkilökohtaista hoitoa.
Tohtori, joka aina keinon keksii, on löytänyt perheen. He asuvat aivan hänen lähellään ja ovat hyvin hauskaa väkeä; olen juuri palannut heidän luotaan. Mies on valurautamestari rautatehtaassa, ja vaimo hilpeä olento, joka hytkyy kauttaaltaan, kun nauraa. He asuvat enimmäkseen keittiössä, jotta vierashuone pysyisi siistinä, mutta se on niin hauska keittiö että mielelläni asuisin siinä itse. Hänellä on begonioita ruukussa ikkunalla ja hauska hyrräävä tiikerikissa niinimatolla uunin edessä. Hän leipoo lauantaisin — teeleipiä ja piparkakkuja ja torttuja. Ajattelen suorittaa jokaviikkoisen käyntini Lorettaa katsomassa lauantaiaamuisin kello 11. Nähtävästi minä tein yhtä edullisen vaikutuksen Mrs. Wilsoniin kuin hän minuun. Hän oli minun lähdettyäni uskonut tohtorille pitävänsä minusta koska olen ihan yhtä tavallinen kuin hän itse.
Loretta joutuu oppimaan kotiaskareita, saa oman pienen puutarhan ja tulee ennen kaikkea leikkimään ulkona päivänpaisteessa. Hänet pannaan aikaisin sänkyyn ja hän saa hyvää ravitsevaa ruokaa, ja he pitävät häntä hyvänä ja tekevät hänet onnelliseksi. Kaikki tämä kolmella dollarilla viikossa!
Miksi ei voitaisi löytää sata sellaista perhettä ja panna kaikki lapset täysihoitoon? Silloin tätä rakennusta voitaisiin käyttää tylsämielisten hoitolana, ja koska minä en tiedä tylsämielisistä mitään, voisin hyvällä omallatunnolla erota ja palata kotiin ja elää onnellisena lopun ikääni.
Ihan totta, Judy, minä alan säikähtää. Tämä orpokoti saa minut kokonaan, jos viivyn kyllin kauan. Alan niin kiintyä siihen etten osaa ajatella enkä puhua enkä uneksia mitään muuta. Sinä ja Jervis olette tuhonneet kaikki minun mahdollisuuteni.
Otaksutaan että vetäytyisin syrjään ja menisin naimisiin ja saisin perheen. Sellaisia kuin perheet nyt ovat, en voisi toivoa saavani muuta kuin enintään viisi tai kuusi lasta, ja kaikilla sama perinnöllisyys. Mutta hyvänen aika, sellainen perhe tuntuu täysin mitättömältä ja yksitoikkoiselta. Olette laitoksellistaneet minut.
Moittivana sinunSALLIE MCBRIDE.
P.S. Meillä on täällä eräs lapsi, jonka isä on lynchattu. On sekin kirpeä kohta ihmisen historiassa!
Tiistaina.
Rakkakin Judy!
Mitä on meidän tehtävä? Mamie Prout ei pidä luumuista. Tuollainen vastenmielisyys halpaa ja terveellistä ravintoainetta kohtaan on pelkkää kuvittelua, jota ei saisi suvaita hyvinhoidetun laitoksen asukkien kesken. Mamie on saatava pitämään luumuista. Niin sanoo kieliopin opettajamme, joka viettää päivällistunnin kanssamme ja pitää silmällä hoidokkiemme moraalia. Yhden tienoissa tänään hän marssitti Mamien kansliaani syytettynä siitä että tämä oli kieltäytynyt,ehdottomastikieltäytynyt avaamasta suutansa ja panemasta luumua sisään. Lapsi istutettiin tuolille odottamaan rangaistusta minulta.
Nyt, niinkuin tiedät, minä en pidä banaaneista, ja olisi kauhean inhottavaa jos minut pakotettaisiin nielemään niitä. Minkätähden siis pakottaisin Mamie Proutia nielemään luumuja?
Koettaessani keksiä ratkaisua, joka näyttäisi ylläpitävän Miss Kellerin auktoriteettia, mutta samalla jättäisi takaportin Mamielle, minut kutsuttiin puhelimeen.
"Istu siinä kunnes tulen takaisin", sanoin minä, lähdin pois ja suljin oven.
Puhelimessa oli ystävällinen rouva, joka tahtoi viedä minut autollaan erään komitean kokoukseen. En ole vielä kertonut sinulle, että olen koettanut herättää paikkakunnalla mielenkiintoa meidän hyväksemme. Rikkaat tyhjäntoimittajat, jotka omistavat maatiloja ympäristössä, alkavat nyt lappautua pois kaupungista, ja koetan saada heidät apajaani ennenkuin liian monet puutarhajuhlat ja tenniskisat ovat vallanneet heidän mielensä kokonaan. Heistä ei koskaan ole ollut vähintäkään hyötyä laitokselle, ja minusta on jo aika herättää heitä toteamaan läheisyytemme.
Kun palasin teenjuonnin aikaan, väijyi minua eteisessä tohtori MacRae, joka pyysi eräitä tilastollisia tietoja kansliastamme. Avasin oven, ja siinä istui Mamie Prout tarkalleen samassa paikassa minne hänet oli jätetty neljä tuntia sitten.
"Mamie rakkahin!" huusin kauhuissani. "Ethän ole ollut tässä koko tätä aikaa?"
"Olen", vastasi Mamie, "täti käski minun odottaa kunnes tulee takaisin."
Tuo kärsivällinen pikku raukka oli ihan kallellaan väsymyksestä, mutta ei edes vikissyt.
Minun täytyy sanoa että Sandy olikultainen. Hän otti tytön syliinsä ja kantoi hänet kirjastooni ja taputteli ja hyväili siksi kunnes hän taas hymyili. Jane toi ompelupöydän ja kattoi sen tulen ääreen, ja sillä aikaa kuin tohtori ja minä joimme teetä, söi Mamie illallisensa. Otaksun että eräitten kasvattajien mukaan nyt, kun hän oli läpeensä uupunut ja nälkäinen, olisi ollut psykologinen hetki suostuttaa hänet luumuihin. Mutta sinä saat mielihyväksesi kuulla etten tehnyt mitään sellaista ja että tohtori kerrankin kannatti epätieteellisiä periaatteitani. Mamie sai elämänsä ihmeellisimmän illallisen, jota kaunisti mansikkasyltti omasta yksityisruukustani ja piparkakut Sandyn taskuista. Lähetimme hänet toveriensa luo onnellisena ja virkistyneenä, mutta hänellä on vieläkin valitettava vastenmielisyys luumuihin.
Oletko koskaan nähnyt mitään hirvittävämpää kuin tuo sielua-musertava järjenvastainen tottelevaisuus, jota Mrs. Lippett niin innokkaasti kasvatti? Se on oikea orpokotilais-asenne elämän suhteen, ja tavalla tai toisella minun pitää musertaa se. Yritteliäisyys, vastuuntunne, uteliaisuus, kekseliäisyys, taistelunhenki — oi hyvänen aika! Soisin että tohtorilla olisi seerumia, jolla voisi istuttaa kaikki nämä hyveet orpolapsen vereen.
Soisin että tulisit takaisin New-Yorkiin. Olen valinnut sinut tämän laitoksen sanomalehtiasianajajaksi, ja tarvitsemme pari kukitetuinta kirjoitustasi juuri nyt. Täällä on seitsemän palleroista, jotka huutavat kasvattivanhempia, ja sinun asiasi on kirjoittaa heistä lehtiin.
Pikku Gertrude on kierosilmäinen, mutta herttainen ja helläsydäminen ja kiltti. Etkö voi kirjoittaa hänestä niin suostuttelevasti että joku rakastava perhe haluaa hänet vaikka hän ei olekaan kaunis? Hänen silmänsä voidaan leikata kun hän on vanhempi, mutta jos hänellä olisi kiero luonnonlaatu, ei mikään lääkäri maailmassa voisi sitä auttaa. Lapsi tietää että jotakin puuttuu, vaikka ei elämässään ole nähnyt elävää sukulaista. Hän kohottaa pyytävästi käsivarsiaan jokaista ohikulkijaa kohti. Pane kynääsi kaikki paatos mihin kykenet, niin saamme nähdä etkö löydä hänelle äitiä ja isää.
Ehkä voit saada jonkun New-Yorkin lehden ottamaan vastaan sunnuntai-alakerran, joka käsittelee useita erilaisia lapsia. Minä kyllä lähetän valokuvat. Muistatko kuinka paljon vastauksia tuo "Hymyilevän Joe'n" kuva hankki Sea Breeze'n ihmisille? Minä voin kyllä toimittaa yhtä vastustamattomia kuvia, sellaisia kuin Naurava Nellie ja Loruava Lou ja Potkiva Pekka, jos sinä vain lisäät kirjallisen aineksen.
Ja löydä hyvä ihminen sellaisia miekkosia, jotka eivät pelkää perinnöllisyyttä. Alkaa olla vähän väsyttävää, kun tässä joka lapsen tarvitsisi polveutua Virginian ensimäisistä perheistä.
Sinun, kuten tavallisestiSALLIE.
Perjantaina.
Rakas, rakas Judy!
Sellainen maanjäristys! Olen erottanut kokin ja emännöitsijän ja hienotunteisesti antanut kieliopin opettajamme ymmärtää, ettei hänen tarvitse tulla takaisin ensi vuonna. Mutta oi, jospa vain voisin erottaa Hon. Cy'n!
Minun täytyy kertoa sinulle mitä tapahtui tänä aamuna. Johtokunnan jäsenemme, joka on ollut vaarallisesti sairas, on nyt taas vaarallisesti terve, ja pistäytyi vierailulle kuin hyvä naapuri ainakin. Naskali asusti matolla kirjastoni lattialla hyveellisesti askarrellen rakennuspalikkain kanssa. Olen erottanut hänet toisista lastentarhan lapsista ja koetan Montessori-järjestelmää: oma matto eikä mitään hermojen häiriötä. Imartelin jo itseäni asian hyvästä edistyksestä; pojan sanavarasto on viime aikoina muuttunut miltei sievisteleväksi.
Puolen tuntia kestäneen epävakaisen vierailun jälkeen Hon. Cy nousi lähteäkseen. Kun ovi sulkeutui hänen jälkeensä (olen ainakin kiitollinen että lapsi odotti sitä), Naskali kohotti vetoavat ruskeat silmänsä omiini ja mutisi, tuttavallisesti hymyillen:
"Jeekatti, sill' on vasta saakurinmoinen naamataulu!"
Jos tiedät hyvän kristillismielisen perheen, jonne voisin sijoittaa herttaisen viisivuotiaan pojan, ole hyvä ja ilmoita heti allekirjoittaneelle.
S. MCBRIDE,John Grier Homen johtajatar.
Rakkaat Pendletonit!
En ole koskaan tuntenut teidän vertaisianne etanoita. Olette vasta juuri ehtineet Washingtoniin, ja täällä minä olen jo päiviä sitten pakannut matkalaukkuni, valmiina viettämään nuorentavan loppuviikonchez vous. Pitäkää nyt jo kiirettä! Olen riutunut tässä laitos-ilmakehässä niin kauan kuin ihmisen on mahdollista. Minä läähätän ja kuolen jollen saa vaihdosta.
Tukehtumisen partaalla teidän S. McB.
P.S. Pistäkää kortti Gordon Hallockille ja ilmoittakaa että olette siellä. Hän ihastuu saadessaan asettaa pääkaupungin ja itsensä käytettäviksenne. Minä tiedän että Jervis ei pidä hänestä, mutta Jervisin pitäisi voittaa perusteeton vastenmielisyytensä poliitikkoja kohtaan. Kuka tietää? Minä itse voin jonakin päivänä joutua keskelle politiikkaa.
Rakas Judy!
Saamme vastaanottaa mitä hämmästyttävimpiä lahjoja ystäviltämme ja hyväntekijöiltämme. Kuule tätä. Viime viikolla M. Wilton J. Leverett (kirjoitan suoraan hänen kortistaan) sattui autollaan ajamaan rikkinäisen pullon yli porttimme edustalla ja tuli katsomaan laitosta sillä aikaa kun hänen ajajansa korjasi pyörän. Betsy oli hänen oppaanaan. Hän innostui älykkäästi kaikesta näkemästään, varsinkin uusista leireistämme. Se on nähtävyys joka menee miehiin. Hän lopetti riisumalla päällystakkinsa ja pelaamalla jalkapalloa kahden intiaaniheimon kanssa. Puolentoista tunnin päästä hän äkkiä katsoi kelloansa, pyysi lasin vettä ja kumarsi hyvästiksi.
Olimme kokonaan unohtaneet kohtauksen tähän iltaan saakka, jolloin pikalähetti hilasi ovellemme lahjan John Grier Homelle Wilton J. Leverettin kemiallisesta laboratoriosta. Se oli tynnyri — tai ainakin iso nelikko — täynnä vihreätä suopaa!
Kerroinko sinulle että puutarhamme siemenet tulivat Washingtonista? Kohtelias lahja Gordon Hallockilta ja Yhdysvaltain Hallitukselta. Esimerkkinä siitä mitä entinen järjestelmä ei tehnyt, mainittakoon että Martin Schladerwitz, joka on viettänyt kolme vuotta tässä vale-maatalossa, ei parempaa tietänyt kuin että kaivoi kaksi jalkaa syvän kuopan ja hautasi salaatinsiemenensä siihen!
Oi, et voi kuvitella kuinka äärettömän monella alalla me tarvitsemme uudistusta, vaikka tietysti sinä jos kukaan voit sitä kuvitella. Vähitellen saan silmäni selkoselälleen, ja asiat, jotka minusta alussa näyttivät vain hullunkurisilta, nyt — oi hyvänen aika! Harhaluulot poistuvat. Kaikki hullunkurinen, joka tulee esiin, näyttää sulkevan sisäänsä pienen murhenäytelmän.
Juuri nyt kiinnitämme hyvin tarkkaa huomiota tapoihimme — ei orpokoti-tapoihin, vaan tanssikoulu-tapoihin. Suhtautumisessamme maailmaan ei tule olemaan mitään Uriah Heep'imäistä. Pikku tytöt niijaavat kun antavat kättä, ja pojat ottavat lakin päästä ja nousevat, kun joku naishenkilö seisoo, ja nostavat tuoleja pöytään. (Tommy Woolsey lykkäsi Sadie Katen eilen soppalautasen ääreen, hilpeydeksi kaikille katsojille paitsi Sadie Katelle, joka on itsenäinen nuori nainen eikä välitä miesväen turhista huomaavaisuuksista.) Alussa poikia halutti virnailla, mutta huomattuaan kuinka kohtelias on heidän sankarinsa Percy de Forest Witherspoon, he oivaltavat asemansa kuin pikku gentlemannit.
Naskali on vierailulla tänä aamuna. Viime puolen tunnin ajan, jolloin minä olen ahkerasti riipaissut kirjettä sinulle, on hän ollut majoitettuna ikkunakomeroon askarrellen hiljaa ja tuhottomasti värikynillään. Betsy,en passant, juuri pisti suukon hänen nenälleen. "Hyi hitto", sanoi Naskali, sävähti ruusunpunaiseksi ja pyyhkäisi hyväilyn pois osoittaen hienoa miehekästä välinpitämättömyyttä. Mutta minä huomaan että hän on palannut punavihreään maisemamaalaukseensa koroitetuin innoin ja yritellen viheltää. Me onnistumme vielä voittamaan tuon nuoren miehen sisun.
Tiistaina.
Tohtori on hyvin murisevalla tuulella tänään. Hän oli täällä juuri kun lapset marssivat päivälliselle, jolloin hänkin marssi saamaan näytteen heidän ruuastaan, ja voi taivas! paistetut perunat olivat kärventyneet liiaksi! Ja mimmoisen äläkän tuo mies nosti! Se oli ensimäinen kerta kun perunat olivat kärventyneet, ja sinä tiedät että sellaista väliin tapahtuu parhaissa kodeissa. Mutta Sandyn puhetavasta voisi päättää että kokki oli tahallaan kärventänyt ne minun määräysteni mukaan.
Niinkuin jo ennen olen sanonut, tulisin erinomaisesti toimeen ilmanSandyä.
Keskiviikkona.
Koska eilen oli ihmeen aurinkoinen päivä, päätimme Betsy ja minä kääntää selkämme velvollisuuksille ja ajoimme eräiden Betsyn ystävien hyvin erikoiseen kotiin, jossa joimme teetä italialaisessa puutarhassa. Naskali ja Sadie Kate olivat olleetniinkilttejä lapsia kaiken päivää että viime hetkessä pyysimme puhelimitse lupaa ottaa heidät mukaan.
"No se on tietty, tuokaa pikku kullat mukaan", kuului innostunut vastaus.
Mutta Naskalin ja Sadie Katen valinta oli erehdys. Meidän olisi pitänyt ottaa Mamie Prout, joka on antanut näytteen istumistaidostaan. Säästän sinulta vierailumme yksityiskohdat. Huippu saavutettiin, kun Naskali meni pyydystämään kultakaloja lammikon pohjasta. Isäntämme veti hänet ylös sätkivästä säärestä, ja lapsi palasi orpokotiin käärittynä saman herrasmiehen ruusunpunaiseen kylpyvaippaan.
Mitä ajattelet? Tohtori Robin MacRae, katumapäällä siksi että eilen oli niin keskitetyn epämiellyttävä, on juuri kutsunut Betsyn ja minut illalliselle oliivinvihreään taloonsa ensi sunnuntai-illaksi kello 7, katsomaan muutamia mikroskoopin valmisteita. Arvaan että kestitykseen kuuluu tulirokkoistutus, pari alkoholin turmelemaa kudosta ja tuberkelirauhanen. Nämä seuravelvollisuudet väsyttävät tohtoria äärettömästi, mutta hän toteaa että jos hän tahtoo vapaasti sovelluttaa teoriojansa tässä laitoksessa, hänen täytyy olla hieman kohtelias sen johtajattarelle.
Olen juuri lukenut läpi tämän kirjeen, ja minun täytyy myöntää että se hyppii kevyesti aiheesta toiseen. Mutta vaikka se kenties ei sisälläkään mitään suuriarvoisia uutisia, uskon sinun toteavan että sen kirjoittaminen on vienyt jokaisen joutilaan minuutin kolmen viime päivän aikana.
Tulisessa touhussaSALLIE MCBRIDE.
P.S. Eräs siunattu ihminen tuli tänne tänä aamuna ja sanoi tahtovansa ottaa lapsen kesäksi — sairaimman, heikoimman, tarvitsevimman mitä voin antaa hänelle. Hän oli juuri kadottanut miehensä ja tarvitsivaikeantehtävän. Eikö se ole oikein todella liikuttavaa?
Lauantai-iltapäivänä.
Rakas Judy ja Jervis!
Veli Jimmie (kovin meissä on alkusointua!), monien kerjuukirjeitteni kannustamana, on vihdoinkin lähettänyt meille lahjan, mutta hän on itse valinnut sen.
Meillä on apina!Sen nimi on Java.
Lapset eivät enää kuule koulukellon soittoa. Sinä päivänä kun tuo otus tuli, marssi koko tämä laitos rivissä sen ohi ja puristi sen tassua. Sing parka on aivan poissa pelistä. Minun täytyymaksaajos tahdon saada sen pestyksi.
Sadie Kate on kehittymässä yksityissihteerikseni. Minä panen hänet kirjoittamaan kiitoskirjeet orpokodin puolesta, ja hänen kirjallinen tyylinsä tapailee runsasta voittoa hyväntekijöiltämme. Hän joka kerta pyytää uutta lahjaa. Olen tähän asti uskonut että Kilcoynen perhe polveutuu Irlannin villistä lännestä, mutta alan nyt epäillä että heidän lähteensä oli lähempänä Blarney Castlea. Panen mukaan jäljennöksen kirjeestä, jonka hän lähetti Jimmielle, että itse voit nähdä kuinka suostutteleva kynä tällä nuorella ihmisellä on. Uskon ettei se ainakaan tässä tapauksessa tuota hänen ehdottamaansa hedelmää.
Rakas Mr Jimie!
Paljon kiitoksia siitä kiltistä apinasta jonka annoitte. Sen nimi on java koska se on lämmin saari meres se syntyi siinä korkeella pesäs niikuin lintu mutta suuremmas sano tohtori.
Ensi päivä kun se tuli niin joka poika ja tyttö puristi sen kättä ja sano päivää java sen käsi tuntu mukavalta se saa istua olkapäällä ja panna kädet kaulan jos tahtoo. Se pitää sukkelaa ääntä niinkuin kirois ja suuttu kun sitä vetää hännästä.
Me rakastame sitä niin ja teitä molempia.
Kun ensi kerran annatte lahjaa, antakaa elefantti. Nyt lopetan.
KunnioittaenSADIE KATE KILCOYNE.
Percy de Forest Witherspoon on yhä uskollinen pienille seuraajillensa, vaikka minä siinä määrin pelkään hänen väsyvän että vaadin häntä ottamaan usein lomaa. Hän ei ainoastaan ole ollut uskollinen itse, vaan on tuonut rekryyttejä. Hänellä on laaja tuttavapiiri lähitienoolla, ja viime lauantaina hän toi mukanaan kaksi ystäväänsä, hauskoja poikia, jotka istuivat leiritulen ympärillä ja kertoivat metsästysjuttuja.
Toinen heistä oli juuri palannut matkalta maailman ympäri ja kertoi selkääkarmivia juttuja suurmetsästäjistä Sarawakissa, joka on ahdas punainen seutu Borneon huipulla. Pikku urhoni ihan huohottavat halusta kasvaa suuriksi ja päästä Sarawakiin sodan poluille, suurmetsästäjäin jäljille. Laitoksen jokaista tietosanakirjaa on katsottu eikä ole yhtäkään poikaa täällä, joka ei osaisi ulkoa Borneon historiaa, tapoja, ilmanalaa, kasvikuntaa ja sienikasvullisuutta. Soisin vain että Mr. Witherspoon toisi taloon ystäviä, jotka ovat harjoittaneet suurmetsästystä Englannissa, Ranskassa ja Saksassa. Nämä maat eivät tosin ole aivan yhtächickuin Sarawak, mutta hyödyllisempiä yleissivistykselle.
Meillä on uusi kokki, neljäs siitä kuin minun hallitukseni alkoi. En ole väsyttänyt teitä keittohuolillani, mutta laitokset eivät säästy niistä sen paremmin kuin perheetkään. Tämä viimeinen on neekerivaimo, suuri, lihava, hymyilevä, suklaanvärinen olento etelä-Karolinasta. Ja rieskaa ja hunajaa on meille vuotanut sitten hänen tulonsa! Hänen nimensä on — etpäs arvaa? SALLIE, jos suvaitset. Minä ehdotin että hän muuttaisi sen.
"Soo, missi, mutta mulla on ollut se nimi kauemmin kuin teillä enkä minä osaisi tottua vastaamaan kun te huudatte 'Mollie!' Sallie se juuri kuuluu mulle."
Sallie hän on ja Salliena pysyy, mutta eipä ainakaan tarvitse pelätä että kirjeemme sekaantuisivat, sillä hänen sukunimensä ei suinkaan ole niin plebeijimäinen kuin McBride. Se on Johnston-Washington, yhdistysviiva välissä.
Sunnuntaina.
Suosituin leikkimme viime aikoina on keksiä lempinimiä Sandylle.Hänen synkeä läheisyytensä on omiaan antamaan aihetta pilkkaan.Olemme juuri keksineet uuden sarjan. "Lordi Cockpen" on Percynvalinta.
Lordi Cockpen on suuri ja ylpeä mies:koko valtion asioita hoitaa hän ties.
Miss Snaith sanoo inhoten "tuo mies", ja Betsy nimittää häntä (takanapäin) "tohtori Kalanmaksaksi". Minun nykyinen suosikkini on "Macphairson Clon Glocketty Angus McClan." Mutta tosi runollisessa tunteessa Sadie Kate voittaa meidät kaikki. Hän on antanut tohtorille nimen "Mr. Kohta pian". En usko että tohtori on innostunut runoilemaan muuta kuin kerran elämässään, mutta tuon ainoan runon osaa joka lapsi tässä laitoksessa ulkoa.
Kohta pian jotakin hauskaa tapahtuu.Ole kiltti tyttö ja kauniisti avaa suu,Kalanmaksaöljys niele sä hymyten vaanja piparkakku tulee ennenkuin arvaatkaan.
Juuri tänä iltana Betsy ja minä menemme hänen illalliskutsuihinsa, ja minä tunnustan että me iloisen kiihkeästi odotamme saada nähdä hänen synkän talonsa sisäpuolta. Hän ei koskaan puhu itsestään eikä entisyydestään eikä kenestäkään itsensä yhteydessä. Hän näyttää eristetyltä olennolta, joka seisoo jalustalla TIEDE, ilman ainoatakaan pilkettä tavallisista kiintymyksistä tai tunteista tai ihmisen heikkouksista, lukuunottamatta pahaa sisua. Betsy ja minä suorastaan pakahdumme haluumme saada tietää minkälainen menneisyys hänellä on takanaan, mutta kunhan vain pääsemme hänen talonsa sisäpuolelle, kertoo se oman tarinansa salapoliisinvaistoillemme. Niin kauan kuin ovea vartioi vihainen McGurk, näytti sisäänpääsy kerrassaan toivottomalta, mutta nyt, katso! Ovi on auennut itsestään.
Jatketaan. S. McB.
Maanantaina.
Rakas Judy!
Me olimme tohtorin kutsuissa eilen illalla, Betsy ja Mr. Witherspoon ja minä. Siitä sukeutui lopulta siedettävän hauska tilaisuus, vaikka minun täytyy sanoa että se alkoi raskain ennusmerkein.
Hänen talonsa sisäpuoli on kaikkea mitä ulkopuoli lupaa — en elämässäni ole nähnyt sellaista sisäkuvaa kuin tuon miehen ruokasali. Seinät ja matot ja verhot ovat raskasta tumman vihreätä. Musta marmorinen tulisija suojelee paria mustaa savuavaa hiiltä. Huonekalut ovat niin lähellä mustaa kuin huonekalut voivat olla. Koristuksina on kaksi teräspiirrosta kiiltävän mustissa kehyksissä — "Glenin itsevaltias" ja "Hirvi hädässä".
Me koetimme kaikin voimin olla iloisia ja säkenöiviä, mutta oli kuin olisimme syöneet illallista perhehaudassa. Mrs. McGurk mustassa alpakassa, musta silkkiesiliina edessä, astua tömisteli pöydän ympäri niin lujin askelin että hopea helisi ruokakaapin laatikoissa, ja kantoi pöytään kylmiä, raskaita syötäviä. Hänellä oli nenä pystyssä ja suupielet alaspäin. Hän ei ilmeisesti hyväksy herransa huvituksia ja tahtoo pelottaa kaikki vieraat ottamasta koskaan enää vastaan tohtorin kutsuja.
Sandy jotenkin hämärästi aavistaa että jokin on hullusti hänen talossaan, ja kirkastaakseen sitä vieraittensa kunniaksi hieman hän oli ostanut kukkia — tusinoittain kukkia —- verrattomia himmeänpunaisia Killarneyn ruusuja ja punaisia ja keltaisia tulpaaneja. McGurk oli sullonut ne kaikki yhteen niin tiukalle että ne mahtuisivat riikinkukonkeltaiseen maljakkoon ja paiskannut maljakon keskelle pöytää. Laite oli suuri kuin bushelin mitta. Betsy ja minä miltei unohdimme arvokkuutemme kun näimme tuon keskikoristeen, mutta tohtori näytti niin viattomasti iloitsevan, kun oli osannut hankkia kirkkaan kohdan ruokasaliinsa, että tukahutimme hilpeytemme ja onnittelimme häntä lämpimästi mainiosta väriyhtymästään.
Heti kun illallinen oli ohi, kiirehdimme helpottuneina hänen omaan osaansa taloa, jonne McGurkin vaikutus ei tunkeudu. Siivoamistarkoituksissa ei kukaan muu koskaan astu hänen kirjastoonsa, vastaanottohuoneeseensa eikä laboratorioonsa kuin Llewelyn, lyhyt, jäntevä, vääräsäärinen walesilainen, johon yhdistyy ainoalaatuisella tavalla kamarineidon ja autonkuljettajan ominaisuudet.
Kirjasto, vaikka ei suinkaan hauskin huone mitä olen nähnyt, ei sentään ole hullumpi ollakseen miehen talossa — kirjoja joka puolella katosta lattiaan, ja ylijäämät pinottuina lattialle ja pöydille ja kamiinihyllylle, puolen tusinaa upottavia nahkatuoleja ja matto tai pari sekä taaskin tulisija mustaa marmoria, mutta tällä kertaa siinä oli räiskyvä halkotuli. Koruesineinä hänellä on täytetty pelikaani ja kurki, jolla on sammakko suussa, ja pölkyllä istuva supieläin ja vernissattu metsästyskeihäs. Lievä jodoformin tuntu leijailee ilmassa.
Tohtori itse keitti kahvin ranskalaisella keittokoneella, ja me karkoitimme emännöitsijän mielestämme. Sandy todellakin teki parhaansa ollakseen huomaavainen isäntä, ja minun täytyy ilmoittaa että sanaa "mielipuolisuus" ei kertaakaan mainittu. Näyttää siltä että Sandy keveämpinä hetkinään on kalastaja; hän ja Percy alkoivat kilvan kertoa juttuja lohista ja taimenista, ja hän veti viimein esiin kalaperhos-laatikkonsa ja ritarillisesti esitti Betsylle ja minulle "hopeatohtorin" ja "Jack Scottin", joista tehdään hattuneuloja. Sitten keskustelu siirtyi Skotlannin nummille, ja hän kertoi kuinka hän kerran oli eksynyt ja vietti yön kanervikossa. Siitä ei ole epäilystä, Sandyn sydän on ylämailla.
Pelkään että Betsy ja minä olemme tehneet hänelle vääryyttä. Vaikka onkin vaikea luopua mielenkiintoisesta ajatuksesta, ei hän kenties loppujen lopulta ole tehnytkään rikosta. Kallistumme nyt uskomaan että hän on murtunut rakkaudessa.
On totisesti hirveätä että teen pilaa Sandy parasta, sillä huolimatta luonnonlaatunsa synkästä kalseudesta hän on pateettinen miestyyppi. Ajattele että täytyy tulla kotiin levottoman päiväkierroksen jälkeen syömään päivällistä tuossa hirveässä ruokasalissa!
Luuletko että siitä olisi hänelle mitään iloa jos lähettäisin taiteilijaseurani maalaamaan rivin kaniineja katon reunaan?
Rakkaat terveiset, kuten tavallisesti.SALLIE.
Rakas Judy!
Etkö ikinä tule takaisin New-Yorkiin? Pidä kiirettä, ole hyvä! Minä tarvitsen uuden hatun, ja olisin halukas ostamaan sen Fifth Avenuen varrelta, ei Water Streetin. Mrs. Gruby, meidän paras muotikauppiaamme, ei usko että on hyvä orjallisesti mukailla Parisin malleja, vaan luo itse omat tyylinsä. Mutta kolme vuotta sitten hän — suurena myönnytyksenä sovinnaisuudelle — teki kiertomatkan New-Yorkin kaupoissa ja luo vieläkin mallejansa tämän käynnin innoittamana.
Paitsi omaa hattuani täytyy minun myöskin ostaa 113 hattua lapsilleni, puhumattakaan kengistä ja olkahihnoista ja paidoista ja lettinauhoista ja sukista ja sukkanauhoista. On aika työ pitää säädyllisesti puettuna tuollainen pieni perhe kuin minun.
Saitko tuon kappalekirjeen jonka kirjoitin viime viikolla. Et suvainnut mainita sitä torstain kirjeessäsi, ja se oli sentään 17 sivua pitkä ja sen kirjoittaminen vei minultapäiviä.
Vilpittömästi sinunS. MCBRIDE.
P.S. Miksi et kerro mitään Gordonista? Oletko nähnyt häntä, ja mainitsiko hän minua? Juokseeko hän jonkun kauniin Etelän tytön perässä, joita Washington on niin täynnä? Sinä tiedät että minun täytyy kuulla. Miksi pitää sinun olla niin typerän vaitelias?
Tiistaina 4.27 i.p.
Rakas Judy!
Sähkösanomasi saapui tänne puhelimitse kaksi minuuttia sitten.
Kyllä, kiitos, minä saavun ilomielin torstaina 5.49. Äläkä tee mitään sitoumuksia siksi iltaa, sillä minä aion istua ylhäällä puoleen yöhön ja pakista John Grier-juttuja sinun ja puheenjohtajan kanssa.
Perjantain ja lauantain ja maanantain saan uhrata ostoksiin. Oi niin kyllä, sinä olet oikeassa; minä omistan jo enemmän vaatteita kuin kukaan häkkilintu tarvitsee, mutta kun kevät tulee,täytyyminun saada uudet höyhenet. Tähän aikaan käytän iltapukua joka ilta kuluttaakseni ne loppuun — ei, ei ihan niin, vaan saadakseni itseni uskomaan että vielä olen tavallinen tyttö huolimatta tästä eriskummallisesta elämästä, johon olet minut työntänyt.