(Vrt. selitys 20: 2, taulu.)
12syntyy= sopii.
17 omituista on, että Kalevalassa puhutaantuuleenrakentamisesta, ja Kantelettaressa sekä P:llatuleenrakentamisesta.
18, 21vestän= veistän.
20 tuvaini = tupani; murteessa kuuluu tämä sana: tuuvvaini (vrt. ed. Runo 7, Sel. 35).
(Vrt. Knt. I: 199: 23—30.)
25. Liekkuvirsi.
Pääsky-lintu, päivä-lintu, (I: 201). yö-lintu, lepakko-lintu lentel' on kesoiset päivät, sykyetkin yö-syämet; 5 etsi maata maataksensa, lehtoa levätäksensä, pesoa muni'iksensa; saan't ei maata maataksensa, lehtoo ei levätäksensä 10 pesoo ei muni'iksensa; muni kultaisen munaisen, [I: 210 valo vaskisen pesoisen, soti-laivan kannen päälle; — toi Jumala suuren tuulen, 15 suuren tuulen, ves'-satehen, kaato pesän kallallensa, sysähytti syrjällensä, munat vieri'it vetehen; — [I: 225 pääsky-lintu, päivä-lintu, 20 yö-lintu, lepakko-lintu, hän lentel' kesoisen päivän, sykyenkin yö-pimiän, hän sai rautaa on palaisen, pikkaraisen pihjalata; 25 hän vei rauan seppälähän: "seppyein oot selvyeni, taitaja takojaiseni, taoit eklen, taoit ennen, nyt tao tänä'i päinnä, 30 tao rautanen harava!" teetti rautaisen haravan, pihjalaiset piit panetti, vas'est' on valatti varren, teräksestä naaklat teetti, 35 haravoi meret kokohon, meren ruuot ruopusteli, meren kaislat kaaputteli, meren hiekat helsytteli; löys' hän puolen valkulaista, (1: 239.) 40 tuon lähätti taivosehen, sen on kuuks' kumottamahan; (1: 240.) löys' on puolen ruskulaista, sen lähetti taivosehen, sen täheksi taivosehen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 25.
Tähän on verrattava J. Krohn'in Kalevalan Toisinnot I: N:o 155 ja siv. 160.
Tois.:5 ets' hän maata maataksensa6 pesoo on muni'iksensa8 ei saan't maata maataksensa40 sen lähätti taivosehen (lähättää = lähettää)40 toisen puolen valkulaista.
15 kl sateene (-teeni).
26oot; omituista on, että tässä 2:nen pers. käytetään runollisena lisäkkeenä.
34naaklat= naulat.
36ruuot; ruoko-sanasta.
(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)
26. Tantsuvirsi.
Ei ilo ilollen tunnu,ei remullen millenkänä,kuin ei vanha Väinämöinen,entinen ilon-tekijä,5 lihojaan ei liikuttele,väkiään ei väännettele,järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.)kuin ei vanha virren-seppä,vanha laulujen latoja,10 vanha virsien vetäjä,kuin ei virka virsiänsä,eikä las'e laulujansa; —täss' on entinen evesti,entinen ilon-tekijä;15 antakaapas! — mie aloitan,mie aloitan aika nuotin,tehhähän leviä leikki,kierretään kiperä leikki;kaikki lapset lattialle,20 kaikki kansa katsomahan,ilmiset iloitsemahan,akat meitä auttakaa,tah' sanalla, tah' kahella,tah'ka puolell' on puhetta25 tytöt nuoret nuotiohon;ilotaan nyt tääkin ilta,muien iltojen mukahan.
Toisinnuksia ja selityksiä: 26.
Tois.:16 mie aloitan aika leikin22 akat kaikki arttelihin23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon26 iloitaan on tääkin ilta.
3 P:n runoissa ei mainitaVäinämöisennimeä kuin tässä ja kahdessa toisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa "Sokeasta pojasta" (= Kalev. Väinämöisestä).
13evesti= keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.
25nuotio= kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: "niin on suuri nuotio".
27. Liekkuvirsi.
Kun olin ison kotona,mie käin ulkona use'inuutta kuuta katsomassa, (I: 311.)ilmaa on ihailemassa, (I: 312.)5 otavaista oppimassa; (I: 313.)taivas tantsi, kuu iloitsi,tähet löivät leikaria;mie kuin istuin — maa iloitsi,mie kuin seisoin — seinä paisto,10 mie kuin käin — kämärät läikkyit,mie kuin tantsin — taivas läikky.
Selityksiä: 27.
2 kl usein_i_;-ion joko runomitan täydentämiseksi tahi = -kin.
3 uudesta kuusta eli kuun synnystä laskevat vielä nytkin EK:n kreikanuskoiset ajanlukunsa."Taivaallisia kuita"luetaan, niin että 1:0Ensimäinen sy[d]änkuualkaa kuun synnystä Joulukuussa, sitten tulee 2:0Toinen sy[d]änkuu, 3:0Vaahtokuu, 4:0Hank'kuu, 5:0Sulama(a)kuu, 6:0Kesäkuu, 7:0Ensimäinen heinäkuu, 8:0Toinen heinäkuu, 9—13:0Elo—Joulukuu.
4otavainen= otava; vrt. sananlaskua: "otavass' on nuoren nousu, kun on pursto pohjoisessa, päin sarvet suliin maihin".
7leikari= leikkisä ihminen; lyödä l. = peuhata, pauhaa.
10 kämärä = märännyt eli laho kanto, matala kanto.
(Vrt. Loits. run. 3. 241: l.)
Kalevalan II Runo.
28. Sananlasku
Minkä niitin, sen kokosin (Kalev. II: 65.)
Selityksiä: 28.
Vrt. Loitsr. s. 332: a, säe 9.
29. Liekkuvirsi.
Mie laulan tähän talohon, tähän täytehen talohon, tässä täyttä tarvitahan, täss' on aina annetahan, 5 koko-leivin kuollehille, kannikoin kävelijöille, puolin leivin puistajille, vakoin antaat vaivaisille; — mie laulan tähän talohon, (XXI: 40.) 10 tähän täytehen talohon, isännälle uuen turkin, (XXI: 411.) emännällen kaattuvaisen, (XXI: 412.) pojallesi miel'-miniän, (XXI: 414.) tyttärelle mieli-sulhon; — (XXI: 413.) 15 mie laulan tähän talohon, (XXIX: 153.) tähän täytehen talohon, tammen keski-tanhualle, (XXIX: 154, XLIV: 183.) tammellen tasaiset oksat, — (XXIX: 155, XLIV: 185.) oksat ol'tta vuotamahan, 20 viinaa on vilajamahan, — joka oksalle omenan, (XXIX: 156, XLIV: 186.) omenallen kulta-pyörän, (XXIX: 157, XLIV:187.) kulta-pyörällen käköisen; — (XXIX: 158, XLIV: 188.) kuin käki kukahteleepi, (IV: 509, XXIX:159.) 25 niin syän pakahteleepi, (IV: 510.) syän sytty'y tulelle, pää palollen paukahtaapi; — sitä mieheks' mie sanoisin, urohoksi uskaltaisin, 30 ken tuon tammen taittelisi, (II: 91.) puun pitkän piroittelisi, (II: 92.) tekis' tyven tynnyriksi, latvan laivan mastiloiksi, kesk' on paikan kelleriksi, 35 pikariksi pienet oksat, tuopiks' on tomiat oksat; — onhan mulla oimo vello, — syötett' on sian lihoilla, kamaroill' on kasvatettu, 40 joka tammen taitteleepi, puun pitkän piroitteleepi, tekee tyven tynnyriksi, latvan laivan mastiloiksi, kesk' on paikan kelleriksi, 45 pikariksi pienet oksat, tuopiks' on tomiat oksat; — tytöt juovat tynnyristä, pikarista piiat juovat, pojat juovat puolikosta, 50 ämmät juovat ämpäristä, miehet juovat mistä saavat, ukkoloille annetahan.
Toisinnuksia ja selityksiä: 29.
Tois.:26 syän syyttyy on tulelle30 ken sen tammen taittelisiken tään tammen taittelisijoka tammen taittelisi31 pitkän puun piroittelisi40 jott' on tammen taitteleepi52 akat mistä annetahan.
2 kl tähän täyte'en taloone.
5 näkyy olleen tapana, että kuolleita varten varustettiin leipiä.
7puistaja= kerjäläinen.
8vakkaon EK:n mitta, = 1/6 osa tynnyriä eli 5 kappaa (niin ainakin jo 1684 Sakkulassa); jonkatähden myöskin puhutaan esim. 6 n vakan-maasta j.n.e. EK:n häissä pidetään "lahjukset" vakassa.
12kaattuvainen(P:n selityksen mukaan) = kate-nuttu, päällysniekka turkki; EK:n sekä miehet että naiset pitävät tavallisesti turkkia ilman päällyksettä.
34kelleri= kellari; kesk' on paikan = keskipaikan on.
36tomia= vahva, paksu.
37oimo= oivo; vrt. ati_mo_, ati_vo_; myöskin nimeissä, esim. Anterm(v)o, Istermo(va), Joukamo(va)inen, Kalermo(va), Pellerm(v)o, Väinämö(vä)inen, Äyrämö(vä)inen &c; —vello= veli.
39kamara= sianlihan pinta.
Runo loppu-osa (28-52) on luettava Kal. II (Krohn, Suom. Kirj. Hist.Kal., s. 410) (Vrt. Knt. I: 10 III: 3 kolm. pain.)
30. Liekkuvirsi.
Turun tyttö, Saaren neito, Turun morsian mokoma, Turun Helka, helmi-kakla, istui Saaren sillan päässä, 5 vuoroin itki, vuoroin nakroi, vuoroin päätään hän sukiipi, vuoroin sipuu silmiänsä, vuoroin panee paklojansa, kiinnitti hän kenkiänsä; 10 ootteli miestä mielellistä, sulhaist' on sima-suloista, joka ei riuhtois' rististänsä, katkois' ei kakla-ketjyistänsä; — mies merestä näytteleipi (II: 111.) 15 kulta-suinen, kulta-päinen, kulta-hattu hartioilla, (II; 117.) kulta-kinta'at käessä, (II: 119.) kulta-kihlat kormannossa; alkoi neittä laaitella, 20 alkoi neiolta kysellä: "tulets' neitonen minulle? yhen lehmän lypsäjäksi, yheksän heruttajaksi, kymmen-kunnan kytkijäksi, 25 saa'an lehmän saattajaksi, ja lavesta laskijaksi?" — neito vasten vastaeli: "minkä annat palkastani?" sulho vasten vastaeli: 30 "ilo-viikon ensimäisen, itkun kaikeks' on iäksi!" — neito vasten vastaeli: "ei oo suotu, ei oo luotu, (II: 146.) eik' oo eukko toivottanut, 35 saunan maass' ei maatessansa, ollessaan ei olkiloilla, pehuill' ei levätessänsä"! — Turun tyttö, saaren neito, Turun morsian mokoma, 40 Turun Helka, helmi-kakla, istui saaren sillan päässä, vuoroin itki, vuoroin nakroi, vuoroin päätään hän sukiipi, vuoroin sipuu silmiänsä, 45 vuoroin panee paklojansa, kenkiänsä kiinnittääpi, ootteli miestä mielellistä, sulhaista sima-suloista; mies merestä näyttele'i, 50 multa-suinen, multa-päinen, multa-hattu hartioilla, multa-kinta'at käessä, multa-kihlat kormannossa; alkoi neittä laaitella, 55 alkoi neiolta kysellä: "tulets' neitonen minulle, yhen lehmän lypsäjäksi, saa'an lehmän saattajaksi, kymmen-kunnan kytkijäksi, 60 yheksän heruttajaksi, ja lavesta laskijaksi?" — neito vasten vastaeli: "mitäs sie minulle annat, minkä annat palkastani?" 65 sulho vasten vastaeli: "itku-viikon ensimäisen, ilon kaikeksi iäksi!" neito vasten vastaeli: "se on suotu, se on luotu, 70 sen on eukko toivottanut, saunan maassa maatessansa. ollessansa olkiloilla, pehuloill' levätessänsä"; — hän sai miehen mielellisen, 75 sulhaisen sima-suloisen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 30.
Tois.:6 vuoroin päätä'än suki'i9 kenkiänsä kiinnittääpi23 tuh(h)annen heruttajaksi36 olkiloill' ei ollessansaruis-olill' ei ollessansa69 tuo on suotu, tuo on luotu.
3kakla= kaula. — 5nakroi= nauroi; imperfektin 3 pers.-iei kuulu murteessa, esim. ajo, laitto, alko.
7sivun,sipua — pyyhkiä.
8pakla= paula; virsun nauha.
12, 13 koska tässä puhutaan Turusta ja Helka-morsiamesta, niin ehkä voi varmuudella päättää, että runo on Länsi-Suomesta, ja kun puhutaan ristisistä ja kaulaketjyisistä niin voi päättää, että se on katooliselta ajalta.
14 kl näytte_leihi_, näytte_leipi_ ja näytte_le'i_.
19laaitella= puhutella. — 21tulets'= tulet sie.
27 _saa'_an = sadan (siv. 42). — 30 kl _ei_simäisen. 37 pehuti — pehkut, oljen rikat.
(Vrt. Knt. 3 pain. III: 77.)
31. Liekkuvirsi.
Läksi poika päähkenehen, toinen poika tuorehesen, kolma'is keso-kalahan, neljä'is jänön-jälille, 5 viies on su'en-vihoille; tuli poika päähkenestä, toinen poika tuorehesta, kolma'is keso-kalasta, neljä'is jänön-jäliltä, 10 ei tullut su'en-vihoilta; kenen poikaa on ikävä, se on mänköön etsimähän! ison poikaa tul' ikävä, iso läksi etsimähän; 15 nousi suurelle mäelle, korkeallen kukkulalle, huusi kerran huisahutti: "tule poisi, poikueni!" poika vasten vastaeli: 20 "en pääse, — isosueni, — pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.) hattarat hapeniani"; — kenen poikaa on ikävä, se on mänköön etsimähän! 25 emon poikaa tul' ikävä, emo läksi etsimähän, nousi suurelle mäelle, korkeallen kukkulalle; huusi kerran huisahutti: 30 "tule pois, mun poikueni!" poika vasten vastaeli: "en pääse emosueni, pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.) hattarat hapeniani; 35 ota olkii sie kuponen, pärehii sie vihkeroinen, mill' sie poltat pilven reunat, pilven hattarat hajotat"! emo läksi etsimähän, 40 otti olkii hän kuposen, pärehii hän vihkeroisen, mill' hän poltti pilven reunat, pilven hattarat hajotti; — hän toi poisi poikasensa.
Toisinnuksia ja selityksiä: 31
Tois.:37 kolmas on keso-kalahanneljäs on jänis-jälille18 tule pois mun poikaseni21 pilvet päätäin mun peittävät (-ttääte)35 ota olkii on kuponen36 pärehii on vihkeroinen42 hän [kl. heä(n)] sitt' poltti pilven reunat.44 hän toi pois oman poj'ansa [kl poj(j)aase].
1-2 kl pääh_keneene_ — tuo_reheene_;tuores,-een tarkoittanee kalastamista; supistun. sanoisssa on illat. EK:ssa: ..h.(n).
3keso-kala= (kesäkala) sieni; tätä lausetta saa kuulla myöskin puheessa.
5suen-viha= loitsuluku susia vastaan; tässä on luultavaksi vihat = vainominen, josta ehkä viha =loitsulukuon saanut merkityksensä; löytyy esim. maon-, tulen- ja veden-vihoja y.m.
12 m_ä_nee (männöö EK:n murteessa) = menee, on säilytetty niinkuin sana kuuluu Karjalassa ja osittain Savossakin.
18-20-32poikueni — isosueni — emosueni; poiut, harjut, -uen; isosut, emosut, orosut, -suen; tälläisia deminutiviä P. tuskin käyttää runokielessään muutoin kuin nomin. ynnä suffiksin kanssa. — 31 kl män_köö_.
22hattara= 1) rätti, kehno repale, 2) vähäinen ja hatara lumi, 3) pilvi (ei ole tässä merkityksessä EK:ssa tunnettu); — hapenet = huonot hiukset.
36vihkeroinen= vihko.
(Vrt. Knt. III: 18)
32. Liekkuvirsi.
Mikä tu'olla näkyypi?talo tu'olla näkyypi;mikä tuon talon takana?tammi tuon talon takana;5 mikä tammen latvaisessa?kätkyt tammen latvaisessa;mikä kätkyen sisässä?hurst' on kätkyen sisässä;mikä hurstin hulpelossa?10 vello hurstin hulpelossa;mikä vellon olka-päällä?kirves vellon olka-päällä;mikä kirve'en-kasassa?lastu kirve'en-kasassa;15 mihin lastu sinkahtaapi,siihen kirkko tehtänehen,kappal' on kanittanehen;kuka kirkon kirjottaapi,kuka kappalin kaniipi?20 vello seinät vesteleepi,iso ikkunat koloopi;kuka lattian lakaisi?siso lattian lakaisi;kuka penkin-päät peseepi?25 emo penkin-päät peseepi,emo pöyän pyyhkäiseepi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 32.
Virsi lauletaan kun lapset ovat liekussa.
Tois.: 20 vello seinät vestäneepi 21 iso ikkunat tekeepi.
1-2 tu'olla kuuluu laulussa ja murteen mukaantuuvalla.
9-10hulpelo(myös: hulp_i_lo ja hu_r_pelo) = vaatteen reuna kankaassa.
13kirveen-kasa= kirveenterä (yläkasa= kirveenterän ulko- jaalakasa= sen sisäpuoli).
16-17 tehtä_nehen_, kanitta_nehen_ kl-neene(-neeni);kania= koristaa.
18 kl ja murteessa: kirj_u_ttaapi.
Tämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224; vrt. Krohn, l. c. siv. 403).
(Vrt. Knt. I: 215.)
Kalevalan III Runo.
33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.
Ei oo teiän virsistähän,ei teiän sanaisistahan,ei oo laulut laaukkaita,ei oo virret viisahia,5 eik' oo muitenkaan mukaisat:teill' on virret telkka-päitä;mie kun laula'a alotan,laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.)laulan viikot vierekkäisin,10 harvat käyvät nauramahan,useammat itkemähän;ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.)pojat ei laula puoletkana, (III: 291.)ei se tiiä yksikänä,15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.)minun lapsen laulujani,mekujain ei mielettömän;ei iloo iloitsijoille,ei remuu remuitsijoille,20 ilo ilman istujille,remu reunan-katsojille.
Toisinnuksia ja selityksiä: 33.
Lauletaan"uhmallaan"eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen heittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset virret ovat sisällyksen puolestakonkkavirsiä, joissa laulajat toisiaan soimaavat.
Tois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset
1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -sistansa; omituista on, ettäyksikön 3 pers.jamonikon 1-3 perss. suffiksitkuuluvat — suusanalla luettuina:.(h).(n)laulussa: … se (vrt. ed. Runo 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).
6telkka-pää= este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on tärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä (vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän ainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka, joten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista virttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.
14tiiä= tiedä.
18,19 il(l)oo — rem(m)uu = iloa — remua.
34. Liekkuvirsi.
Lupa orjon annettihin, lupa orjon, valta vangin, juossa jouluna kotihin, päässä päähän pääsiäisnä, 5 pääsiäisnä, pää-pyhinä; orjo-parka laitettiihin, suin sulahan, päin lumehen, (III: 47.) koprin ilmahan kovahan; — (III: 48.) ajoi kolm' pyhäistä miestä, 10 kolme Herran enkeliä,; oli orjo tiellen kuollut, otettiin on orjon sielu, suin sulasta, päin lumesta, koprin ilmast' on kovasta, 15 talutettiin taivoisehen, ilo-sielujen sekahan, avattiin hopea-portti, tuohon tuolit tuotettihin, tuotihin hopea-tuoli: 20 "istu tuohon, orjo-parka! jo oot saanut seissaksesi, orjuuessa ollessasi, käyessäsi käskyläisnä"; tuotihin hopea-tuopit, 25 mettä, hunajaa sisässä: "ota tuosta orjo-parka, saan't oot vettä juuaksesi, orjuuessa ollessasi, käskyläisnä käyessäsi"; — 30 ajoi kolm' pyhäistä miestä, kolme kerran enkeliä, ol' isäntä tiellen kuollut, otettiin isännän sielu, talutettiin taivoisehen, 35 suru-sielujen sekahan, avattiin tulinen portti, tuohon tuolit tuotettihin, tuotihin tulinen tuoli: "istu tuoss”, ilo-isäntä! 40 jo oot saanut istuuksesi, isäntänä ollessasi"; tuotihin tulinen tuoppi, tulta, terva'a sisässä, tuoll' on käärme kääntele'i, 45 siso-liesku siertele'i: "juo tuost' ilo-isäntä, saan't oot ol'tta juuaksesi, isäntänä ollessasi, orjo'in olottajana"; 50 siit' sanoi ilo-isäntä: "minkätähen tää minulle?" orjo vasten vastaeli: "sentähen tämä sinulle, olit paha orjoillesi, 55 pahoin maksoit orjon palkan, veralla virunehella, saralla märännehellä"; niin sanoi ilo-isäntä: "ota, ota, — orjo parka! — 60 ota palkka'is paraten!" orjo vasten vastaeli: "en taho — ilo-isäntä! — kuin et maksanut majoilla, kostan't et ison kotona".
Toisinnuksia ja selityksiä: 34.
Tois.:4 männä päähän pääsiäisnä [kl -siäissä]7 suin sulaan on, päin lumehen20 istu tuossa! orjo-parka28 ollessais on orjuuessa38 tuotiin on tuliset tuolit39 istu tuoho(n) isäntä-parka44 tuoll' kärme käänteleipi [suusanalla sanottuna]46 ota tuost' isäntä-parka50 hän sitt' vasten vastaeli54 olit paha palveljoille.
1orjo= orja.
4päässä= päästä.
8kopra= koura.
21 EK:ssa sanotaan esim. "konsa miesaan tulleeks tänne", "saanhuomennakuullaksein" j.n.e. (vrt. myös säk. 27, 40 ja 47); — seison, EK:ssa infin.:seissa(= seista).
25 kl mettä, hun(n)a'aa sisässä.
27 juua = juoda.
45sisoliesku= sisiliska.
49olottaa= ajaa menemään; esim. o. lehmät laitumelle, o. laulua (=dirigeerata).
51 minkä_tähen_ — sen_tähen_, kl -täh_t_en; tavallisesti kuuluu sana P:n suussa:tähen. —tää= tämä. (Vrt. Knt. III: 26.)
35. Hää-virsi.
Laulan laulajat mokomat, (III: 59.)metsähän maka'amahan,suet suuhun [likaa]mahan,korpit suuhun [kasta]mahan,5 varikset vatustamahan,kukon kanssa kornitsahan,kanan kanssa kammarihin.
Selityksiä: 35.
3-4 sanat ovat niin ilkeitä, ettei sovi panna niitä tekstiin.
6 kornitsa (ven. горнича [gornitsa]) — sali, kamari, tupa. Tämän virren lauloi nuoteessa Pitkälän Jaakko kerran hääväelle sulhasen talossa (Lempaalassa) kun P. oli 4:n vuoden vanha, ja virsi on siitä päivästä pysynyt P:n muistissa. Tästä näkyy miten tarkkamuistinen P. on. Jaakko tuli kipeäksi omasta laulustaan ja meni kuolioksi, hampaat kiristi hän kiinni, kieli jäi väliin ja mies vaan löi viehkuroi pyntää; Vaintkalan ämmä oli popanniekka ja luki jotta hän sitten tuli taas terveeks. — "Niin pahat ja haltiaakkaat hääväki ja nuoteet voivat olla" sanoi P.
36. Liekkuvirsi.
Tuli vanha Väinämöinen,ja nuori Joukamoinen, (III: 91.)puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.)käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.)5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.)rahe rahkehen nenähän, (III: 94.)käivät länget länkilöihin; (III: 95.)alkoit tiellä haastatella:"ken on vanhin veljeksistä,10 onkos vanha Väinämöinen,vain on nuori Joukamoinen?"sanoi vanha Väinämöinen:"mull' on paljon työtä tehty,paljon pantu on kokohon,15 kaikk' on kivet kyntämäni,saaret samain on kokohon";sanoi nuori Joukamoinen:»mun on vie'et viskomani, (III: 221.)mun on meret mittomani» (III: 218.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 36.
Tois.:1 Tuo vanha Väinämöinen2 tul' on nuori Koukamoinen3 tuliit tiellä vastakkaisin4 käi on aisa aisan päähän6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi7 käivät länget länki-puihin [kl puihen]15 mull' on kivet kyntämäni.
Virsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana Kiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa lapsuudessaan.
19mittomani= mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta N:o 43: 8.
37. Häävirsi.
Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.)timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.)sen mie tiiän timmin-taiten:reppänä liki lakea, (III: 151.)5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.)lässä on lehmä lähtemäistä,vävy lässä läksiäntä;väleen pois vävy talosta, —osa-miest' ei outokana.
Selityksiä: 37.
Lauletaan "tulo-" eli "tuliais-häissä", se on: sulhasen kotona, mutta myöskin — vähän toisin vännettynä — "läksiäis-häissä" eli morsiamen kotona.
1-2 kuuluu: selväll_eene_, tarkoill_eene_, ja -ll_eese_ (-ll_eesi_).
5lieska= uunin suun yläpuolella oleva kiukoan-osa (niinpä ainakin Säkkijärvellä, Kurkjoella ja koko Etelä-Karjalassa). Koska Kalev. säkeet III: 149-152 luultavaksi ovat kotoisin Sakkulasta (vrt. Krohn, Suom. kirj. Hist. Kal. siv. 537), niin voinee päättää, että tämän sanan merkitys ei oleliekki, kuten tavallisesti oletetaan, vaan niin kuin edellä on sanottu, —kiukuva= kiukoa.
6lässä= läsnä, —lähtemäinen— lähte(ö)mä = hieho.
7läksiäin, -men = loismies, itsellinen.
8väleen= pian.
38. Sananlasku.
Hylkeen' on hyvää elä'ä: (III: 153.) vie'en juopi vierestänsä, kalan syöpi kaikellaisen. (III: 155.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 38.
Tois.: 7 Hylkeen' on hyvä meressä.
1 hylkeen' = hylkeenä.
2 vie'en, vrt. N:o 36: 18 ja selitys 20: 38]
39. Sananlaskun tapainen virsi.
Silloin siikanen kuteepi, (III: 157.)lohen-poika pousuttaapi:kons' on jäässä järven rannat,meren rannat riittehessä;5 ei silloin sika makaile,sian toisen tonkiessa.
Toisinnuksia ja selityksiä: 39.
Tois.: 4 ei silloin sika maka'a.
2 pousuttaa = loiskuttaa, uida niin että vesi pouskaa.
4 riite, -tteen = hieno jää veden pinnalla.
40. Liekkuvirsi
(Sananlaskun tapainen).
Kolme synkkää on saloa,kolm' on vuorta korkeata, (III: 177.)kolm' on koskea kova'a, (III: 175.)ei oo Vuoksen voittanutta, (III: 181.)5 ylikäynyttä Imatran; — (III: 182.)melkein on meressä vettä,sitä kaksi kauhallista,kuin ois' oike'in mitata,osa kolmatta tulisi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 40.
Tois.: 4 ylikäynyttä Imaran.
4; 5 selitettävä: ei ole (löydy) Vuoksen voittavaa eikä Imatran ylikäyvää; perf. partic. käytetään joskus samassa merkityksessä kuin pres. partic.
Virren on P. kuullut emoltansa.
41. Reki-virsi.
Nuu, nuu! — mun orosueni, liiku liina-harjueni, liiku liioitta sanoitta, puhehitta puhtahitta, 5 ilman ruos'an roiskamatta, nahka-siiman naukumatta; oro, oro! — piä varasi! musta-harja haltiaasi; älä veä ylen veresi! 10 tähän pääll' on paljo pantu, tähän liiaks' on lisätty: kaksin hengin kaplahille, liioin hengin liistehille; — senhän kieletön vetääpi, 15 minkä mieletön paneepi; — oro, oro! — piä varasi! musta-harja haltiaasi, etsi luontois sie lumesta, haon alta haltiaasi, 20 synty'is syvästä maasta, kuin määt maalle vierahalle, jott' ei pistyis noian nuolet, noian nuolet, verhan veitset, eikä tietäjän teräkset; 25 tuoll' on maalla vierahalla, siel' on notkot noitii täynnä, verhoi on joka veräjät, perä-penkit tietäjiä; — mie syön noiat nuolinensa, (XII: 169.) 30 tietäjät teräksinensä, (XII: 172.) verhot veitsi-rautoinensa, (XII: 171.) mie oon noian nuorimpainen, mie oon tietäjän tekemä, tietäjän teräs-palanen; — 35 mull' on hiekkanen hipiä, rauan-karvanen kamara, ei minuhun piikit pisty, terä-rauat tee mitäkään; — se oro, joka sinulle, 40 ruplan makso häntä-rusto, joka jouhonen kopekan; se oro, joka sinulle, rie'en päält' on riisuttava, aialt' on satuloittava, 45 ve'en pilvestä vetääpi, kakrat syöpi räystähältä; se oro, joka sinulle, sill' on lampi lautaisissa, (III: 404.) kolo keski selkä-piissä, (III: 403.) 50 lähe länkien välissä; — ei ole joka orolla, ei oo lampi lautaisissa, lähe länkiin ei välissä, kolo keski selkä-piissä; — 55 ei juokse joka oronen, jok' ei tamma tallaele, jok' ei liiku liina-harja, jok' ei ruuna rumpoittele, kuin juoksee tämä oronen, 60 tämä tamma tallajaapi, tämä liikkuu liina-harja; — sie oot vaalinut vasiten, vaalin't vasten itseäsi, sie oot syöttänyt orosi, 65 lestyin leivin, pestyin kauroin, heinät syötit helmastasi, hatullasi kakrat kannoit; sie oot syöttänyt orosi, jaloilellut jaarikkasi; 70 sie oot juottanut orosi, Jorttanaisella joella, heraisista lähtehistä; — juokse, juokse! — musta ruuna! kolkuta kova-kapia!
Toisinnuksia ja selityksiä: 41.
Rekivirsiä lauletaan kun ajetaan re'ellä eli "livutaan", jonkatähden niitä myöskin sanotaan "liuku-virsiksi" (vrt. myös selityksiä N:ot 3 ja 19).
Tois.:6 nahka-ruos'an naukumatta70 tähän on paljo päälle pantu71 kovin kuorma on lisätty25 siel on maalla vierahalla41 joka jouhenen kopekan48 (52) sil' on lampi [kl lammi] lautaisilla.
5ruoska, ruos'an = (v. розга [rozga] = vitsa) piiska.
8haltias, -aan = haltia; P:n mukaan löytyy mies- ja nais-haltiaita; ne ovat erilaatuisia, niinkuin maan-, veden-, kartanon-, saunan- ja raha-aarre-haltiaita; kaikista pahimmat ovat kirkkomaan-haltiaat; kaksi haltiasta oli P:n kotitalossa.
13liisteet= irtonainen liistepohja työ-re'essä.
19 kl hoa'on alta haltiaasi; hako, hoa'on; sata, soa'an (saa'an 30: 25); reki, rie'en (41: 43, 42: 4).
21määt= menet. — 22 pistyy = pystyy.
23 verha = "uhri", esim. lepän-oksia ja vettä, joka viskataan uhriksi, jotta ilman, veden tahi maan haltiaat lepytettäisiin (vrt. toim. kirj. Suomi, III jakso, 4 osa s. 113—115).
27verhoi= velhoja; joka veräjä_t_, (vrt. selitys N:o 23).
35hipiä= iho, pinta.
41jouhonen= jouhi.
49 kolo keski = keski-kolo.
62vaalia= hoitaa; vasiten = hyvästi.
65lestyin; lesen, lestä; kun otraa tahi kauraa puidaan katkeavat ensin oljet, jotka otetaan pois; sitten "lessään" eli puidaan tähkät uudestaan niin, että ripsit ja tähkänkannat karisevat pois. Kl lessyin leivin, pessyin kauroin.
69jaloitella= juoksutella, —jaarikka= pötkö.
71 kl Juorttanaisella juoella; vrt. siv. 42.
72heranen= tyyni ja kirkas, jotta läikkyy niinkuin hera eli sulattu rasva; sanotaan myöskin puhekielessä että vedenpinta on "hera-tyyni". — 74kapia= kavio.
Tämä runo näkyy olevan kolmesta eri pätkästä kokoonpantu: 1-15, 16-38 ja 39-74, mutta ne ovat lauletut yhdistettynä. — Säkeet 21-37 esiintyvät myöskin eräässä häävirressä, joka lauletaan tuliaishäissä.
42. Rekivirsi.
Sutte-lutte, suotta laulan,suotta laulan suuren virren,pitkän virren pilkallani; —mie suotta rikoin rie'eini, (III: 495.)5 kiusen katkoin kaplahani;leppänen minun rekeni,syän-puiset kaplahani; —suitin-luitin, suotta poltin,suotta poltin porstuvani,10 eestäin on esi-tuvaini,jos tuo olkinen olikin,katajain' oli katto päällä,havu-katto kartanoni; —tulkaa nyt suku tukkuhun,15 ak' viel' saatais' sammumahan; —pahoin tein, poloinen poika,pahoin tein, pahoin käkesin,löin isoni, löin emoni,särin sänky-vuoteheni,20 kannoin rannalle kaluni,möin ma'ani, söin rahani,itse rengiksi rupesin.
Toisinnuksia ja selityksiä: 42.
Tois.:7 syän-puist' oli kaplahani8 sutte-lutte, soltin poltin72 katajainen katto päällä73 havu-katt' oli kartanoni15 ak'se (eli: a kuin) saatais' sammumahan21 join ma'ani [kl maa'aini] söin rahani.
1sutte-lulte, suitin-luitin(säk. 8) ovat n.k. hätävaran sanoja; sellaisia ovat myöskin;suitin-luilin, (säk. 8)soltin-poltin, tyylen-lyylen, hoiten-toiten, hoile-loile, viltin-valtinj.n.e.
2suuri virsi= eepillinen ja suurella eli valta-nuotilla laulettava virsi eli "mökälaulu" (vrt. siv. 26, 28).
7syän-puinenpehmytpuinen kaplas; joka on tehty puun sydämestä eikä pinnasta.
10esi-tupa= tupanen eli "elo-tuvan" vastapäässä ja porstuvan toisella puolella oleva tupa, jossa ei asuta vaan ruoka-aineita säilytetään; sitäpaitsi pidetään "es'tupaa" pitoja ja häitä varten.
15ak'= a kuin (ven. a) mutta kuin.
17käkeän(kä(k)kiin), k(e)äetä = luvata, aikoa.
Runon P. kuullut Vetkan Oleksantralta Raudusta.
43. Häävirsi.
Kysyin tietä tullehilta, maata matkan käynehiltä: »käittäk' tiehen tervehenä, matkahan ani vapaana? 5 risuloien riuhtomatta, kantoloien kaapimatta, oksien otelematta, tervas-kannon tempomatta, vesojen vetelemättä; 10 eik' ne oksat ottanehet, eik' ne kannot kaapinehet, tervas-kannot temponehet?» — mie kyselin velloltani, lausuin lapselta emoni: 15 »mit' olet pahoilla mielin, (III: 501.) asut alaalla kypärän, (III: 502.) mit' olet vesissä silmin? jokos tiellä tessittihin, jokos maalla massittihin, 20 jok' he virsillä vetivät, jokos lauluill' lakkasivat, moitittiink' sinuista siellä, soimasiitkos suu-sanoilla? virka, virka — meiän vello! 25 jos lie suotta soimannehet, jos he kielin kelläsivät, jos he virsillä vetivät, jos he lauluill' lakkasivat, suu-sanoilla soimasivat, — 20 kyll' kotona kostetahan, maksetaan ison majoilla, — kuin he suotta soimasivat, kiusen kielin kelläsivät, kuin he massiit maan parasta, 35 kuin rikasta rienasivat»; — mie en tiiä itsekänä, moittinenkos morsianta, vain on sulhaista silitän, käynenk' muita moittimahan, vain ivannenk' itseäni, ensin itsein mie ivailen, sitte vasten muita moitin, sitt' ei pisty muien moitos; oma nuokkain on nokinen, 45 oma tohkoin on tohunen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 43.
Tois.:16 asut alla kulmiesi [k kulmiheisi]18 (19) jok' se tiellä tessettiin20 jokos virsillä vetivät23 suu-sanoilla soimasivat25 jos he suotta soimasivat30 meill' on kostajat kotonakyll' on kostajat kotonasitt' kotona kostetahan31 maksajat emon majoillameill' on maksajat majoilla.
3,4 kltii'een — matka'an= tiensä, matkansa; voi myöskin olla illat. — käittäk' = kävittekö.
5, 6, 7 ensimäiset sanat kl risul_oihen_, kantol_oihen_, oks_i'in_; nämä muodot vastaavat monikon sekä genit. että illativin muotoja; mutta koska säk. 8-9 on selvä genetivi: kann_on_ — ves_o'in_ (eikä: vesoihen), niin ovat edellisetkin genitiviä.
15 lukemalla lausuttu: mitäootp.m.; kun säe laulettiin niin murteellisuus katosi, niinkuin tekstistä näkyy.
28lakata— (vrt. ruots. (be)lacka) tessiä (säk. 18), massia (19), moittia (22, 39), soimata (23), kellätä (26), rienata (35) ja ivata (40).
39 kl muita _muil_timahan, alkusoinnun tähden.
41 kl _ei_sin itsein.
45lohko= etutohko = veneen nokka.
Virsi lauletaan kun tulohäissä "kysellään sulhaselta".
44. Häävirsi.
Annoin ainoan sisoni, (III: 519.)silmiksi Sokialahan,näkemiksi Nälkälähän;ois oll't meiän neitosensa, (XXXVIII: 108.)5 paremmankin paikan väärtti, (XXXVIII: 104.)paremman talon miniä,paremmallen paian-saaja,housun-huolija paremman.
Toisinnuksia ja selityksiä: 44.
Tois.: 4 paremmankin miehen väärtti.
2Sokialaehkä = "sokian pojan" (Väinämöisen) koti.
3Nälkälä, vrt. Kal. XXX: 327.
4 klneitoseesetahi-seense, luettuna:neitosee(n). Murteessa kuuluu monikon sekä 1:n että 2:n pers. suffiksi-nna, -nnä, vaikka tämä suffiksi tuskin runoissa esiintyy.
Nuoteet laulavat tämän virren sulhasen kotona.
(Knt. II: 16, 24.)
45. Hää- ja liekkuvirsi.
Niin se lauloi meiän neito, niin hän lauloi liiritteli, likkana lipatessansa, paimenessa käyessänsä, 5 kannon päässä seissessansa, sinisen salon sisässä, kaian korven kainalossa: "tuota toivon tuon iäini, (III: 531.) tuon iäini, taan ajaini, 10 kaiken kasvanta-ajaini, kuin mie saisin, minkä soisin, mitä mielein mun tekeepi, (I: 1.) aivoin on ajattelevat: (I: 2.) sulhon suuren ja sorean, 15 sulhon valkea-verisen, ruunan ruskean hevoisen; kuin saisin mitä halajan: sukuhuni suurta miestä, (III: 533, 30.) lajihini laativaista; — 20 olkoon kiitelty Jumala, ylistelty yksin Luoja! sen sain mie, mitä halajin, mitä mielein mun tekikin, minkä Luojani lupasi, 25 sen mull' anto Armollinen: sukuhuin sain suuren miehen, lajihin sain miehen laaun, miehen laaun, laativaisen, sulhon suuren ja sorean, 30 musta-kulman jä korean; — mie sain miehen mielellisen, toveritsan toimellisen, se on viisas vierus-miesi, se on viisas, ei oo villi, 35 se on hurskas, ei oo hullu, miehen mitta, miehen varsi, sekä miehen mieli päässään, miehen hattu hartioilla, miehen kinta'at käessä; — 40 ei se rieho ristiäni, katko ei kaula-ketjujani, ei sysi sykeröäni; — ei se vingu viinan päällä, ei huua humalan päällä, 45 silt' ei hattu jääne jäälle; itse katsoo kintahansa, itse hallitsee hattunsa."
Toisinnuksia ja selityksiä: 45.
Tois.:17 kuin mie saisin Sakkulasta20 olkoon kiitetty Jumala27 ylistetty yksin Luoja23 mitä miele'in teki'i [= tekikin]26 sukuhuin [kl sukuhein] on suuren miehen29 miehen suuren ja sorean.
3likka= lapsenhoitaja tyttö (EK:ssa); likoittaa = olla lapsenkatsojana.
8, 9 iäini — ajaini = ikäni — aikani; (vrt. selitys N:o 9: 4).
18, 19 kl suku_heini_, laji_heini_. —laativainen= puhelias.
29sulhojamorsia(in)tarkoittaa EK:ssa aviopuolisot myöskin sitten kuin avioliitto on solmittu, ja niin heitä kutsutaan siksi kun ensimäinen lapsi on heille syntynyt.
40riuhtoa= repiä; vrt. N:o 30: 12-13.
42 kl sykerö_j_äini; -j- on murteen mukaan liitetty vokaalien väliin, vaikka sana on yksikön muodossa.
Häävirsi, joka lauletaan läksiäishäissä eli morsiamen kodissa; myöskin se lauletaan liekussa kun "morsiain" eli nuori vaimo käy vanhempainsa kotona "oljamissa", kun hän on ollut naituna noin 2 kuukautta.
(Knt. II: 75.)
46. Liekkuvirsi.
Onhan maata muuallakin (III: 572.) ilma'a etempänäkin, ei iso'in ikkunalla, (III: 573.) eikä vellon pellon päässä.
Selityksiä: 46.
1, 2 luettuina kuuluvat viimeiset sanat: muualla_i_, etämpä(n)nä_i_.
3ikkunalla= ikkunan alla; tarkoitus on: ei (yksistään) isän ikkunan alla &c.
Lauletaan kun ollaan liekussa ja paimenessa.
(Knt. II: 88.)
Kalevalan IV Runo.
47. Liekkuvirsi.
Mänin suurelle merelle, mänin merell' kylpömahän; jo oli meri kylvöttynä, mänin toiselle merelle, 5 jo oli sekin kylvöttynä; mänin kohta kolmannelle, se ol vielä kylpömättä; panin pai'ain mie pajulle, hameheni haavan päälle, 10 koivun päälle kostolini, sukkain mie sulalle maalle, helmet hiekka-rantaiselle, sormukset somerikolle, (IV: 32.) riisuin ristin kaklastani; — (IV: 31.) 15 tuli varas varvikosta, mies vihainen vitsikosta, pojan-luntti Luu-mäeltä, akka laiska lampahista; otti pai'ain mun pajulta, 20 hamehein on haavan päältä, koivun päältä kostolini, sukkain on sulalta maalta, helmet hiekka-rantaiselta, sormukset somerikolta, 25 pois on ristini ripusti; — mänin itkien kotihin, (IV: 37.) kaaloitellen kartanohon; (IV: 38.) iso aitassa asuupi, emo aitan rappuisilla; 30 iso ensinkin kysyypi, emo olka-pään ylitsen: »mitäs itket piikueni, (III: 507, IV: 41.) nuorin lapsein on nurajat?" (III: 508.) mie sanoin emoselleni: 35 »mänin merell' kylpömähän, tuli varas varvikosta, mies vihainen vitsikosta, akka laiskä lampahista, pojan-luntti Luu-mäeltä, 40 otti pai'ain mun pajulta, otti soreat sormukseni, sukkain on sulalta maalta, helmein hiekka-rantaiselta, pois on ristini ripusti, 45 hamehein on haavan päältä, pois on kantoi kauläa-huilit;» — emo vasten vastaeli: »älä itke! piikueni, (IV: 119.) nuorimpaiseni nureksi, (III: 508.) 50 mäne aittaan sie mäelle, — (IV: 127.) siel' on kirstu kirstun päällä, — (IV: 129.) pane päällesi parasta, valkeaista varrellesi, hienoista hipiällesi; 55 sitt' mää kirkkohon kukaksi, (IV: 185.) kaunihiksi kappalihin; siit' on kaikki katselevat: 'kuin miekin mokoman saisin, sylissäni syöttelisin, 60 käsissäni käyttelisin, suussain mie palan purisin, joka päivä pään pesisin, joka kuuru kuurajaisin, joka päivä uuen paian, 65 joka viikko uuen viitan'».
Toisinnuksia ja selityksiä: 47.
Tois.:3 jo oli meret kylvöttynä7 se ol' meri kylpömättä9 hamehein on haon [kl haaon] päälle11 sukka'in sulille maille17 tuli luntti Luu-mäeltä25 pois on risti'in ripusti50 mää sie aitta'an mäelle52 paa sie päälle'is parasta.
1Suuri meri= Suomen lahti (jota vastoin Laatukka on "meri").
6 kl ja murteessa: kolmann_ee_lle.
8pai'ain= paitani; vrt. selitystä 7: 35].
10kostoli, kostuli = pitkä, väliä ja valkoinen päällysnuttu liina-vaatteesta, ilman nappia; luterilaisilla on "sepalukset" koristetut, ja naisten kostulien kaulus on usein "kirsilangoilla tehty"; ylipäätään pitävät kreikkalaiset toimikkaisia (= neljällä niidellä kudottuja), jota vastaan luterilaiset pitävät murteikkaisia (= kahdeksalla niidellä kudottuja) ja "kuvaniekkoja kostoliloita". Pyhäjärven perukirjoissa mainitaan 1753kåstol, Raudussa 1757 ja Sakkulassa 1769-1770kåstålija murteikkainen kostel ("mordickacostel"). Hiitolan perukirjoissa v. 1749 mainitaan: pitkä Puolalainen päällyspaita ("lång Pålsk öfverskjorta"), luultavasti = kostoli.
17 luultavaksi ei tarkoiteta Luumäen pitäjää, jota vasta 1642 mainitaan.
28asua= oleskella, pysyä (EK:ssa).
30 kl iso _ei_sinkin kysyypi (alliterationi:iso eis-).
32piikut, -uen = piikanen.
54hipiä= iho.
55mää= mäne (52 tois. paa = pane).
56 kl kaun_e_heksi; —kappali= kappeli.
57 kl siit' on kaikki katsel(l)ooto.
63kuuru= aika.
65viitta= sarkanen puolipitkä, napiton nuttu sekä miehiä että naisia varten; se on helmoista liehki ja on "kirsitetty" (roihkan päät, sepalukset ja hihansuut ommeltuina eli kirjoiteltuina kirsilangoilla säämyskän päällä) ja kaulus on punaisesta verasta; viitat ovat yhdennäköiset niin luterilaisilla kuin kreikkalaisillakin. Ennen olivat viitat joko valkeat tahi "vesiharmaat" tahi harmahtavat (= hopeaharmaat); nykyäksi miehet pitävät "syvätharmaita" (= tummempia) viittoja. Sakkulassa mainitaan 1685 valmarsjacka elivijttaja Ruokolahdella 1696qvinfolkshvita, Pyhäjärvellä 1745 valmarshvita_, Raudussa 1760 mans- och gvinfolks-hvitor j.n.e.
(Knt. III: 86—89.)
48. Liekkuvirsi.
Mie käin pilven piitä myöten, (XLVI: 365.)taiva'an rajoja myöten, (XLVI: 366.)mie sain silkit silmilleni,kulta-langat kulmilleni, (IV: 161.)5 päähäin on hyvät hopeat; — (IV: 156, 162.)tuli varas varvikosta,mies vihainen vitsikosta,pojan-luntti Luu-mäeltä,akka laiska lampahista,10 otti silkit silmiltäni,kulta-langat kulmiltani,päästäin on hyvät hopeat,
(jatk. = N:o 47 säk. 26—65 mutatis mutandis.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 48.
Tois.: 2 taiva'an raja'a myöten 3 sielt sain silkit silmilleni.
4, 5 (12)kultalangatjahyvät hopeattarkoittanee niitä päänkoristuksia, joita T:ri Th. Schvindt mainitsee Kajalan Rautakaud. siv. 124—125 ja kuv. 185 ja 343—340. (Knt. III: 86-89.)
49. Liekkuvirsi.
Paremp' ois' oll't mun poloisen (IV: 218.) olla ilman syntymättä, syntymättä, kasvamatta; (IV: 219.) kuin ois' ehtonen emoni, 5 kuin ois maire maammoseni, kuin ois' kaunis kantajani veteen ois' vivun vis 'annut, vaarun keski-valkeahan, pann't ois' tuutusen tulehen, 10 tyttö tuutusen sisässä: sitt' ei ois' emosellani, ei ois' mieli mettä tehnyt, syän synnyttän't olutta; mieli terva'a tekisi, 15 syän syttä polttelisi; paremp' ois' tänä'i päinnä, huokeamp' ois' huomennakin, kuin ei ois' ehtonen emoni, kuin ei ois' synnyttän't minuista, 20 näillen päivillen pahoille, (IV: 221.) mokomille miel' aloille, ilkiöille istuimille, kaikkien sanottavaksi, kielin kelläeltäväksi; — 25 osael'han mun emoni osas' hän omenat tehhä, tarkkas' taimet kasvatella; ei osann't omenillehen, osann't ei osa'a luua, 30 ei hän tarkann't taimillehen, taitan't ei tajuista panna, osann't ei minun emoni, ei osann't omeniansa, eikä tarkann't taimiansa, 35 ei osannut istutella, pan' hän puillen pyöriville, veräjille viereville, varvoille vapiseville, lehtilöille liekkuville; 40 mihin varpa vaarahtaapi — mie vaan vierähän keralla; mihin viere'e veräjä — mie vaan vierähän keralla; mihin lehti liekahtaapi 45 mie vaan liekahan keralla; mihin puu sitt' pyörähtääpi — mie vaan pyörähän keralla; — pani ehtonen emoni, pani paikoillen pahoille, 50 ilkiöille istumille, kaikkien sanottavaksi, kielin kelläeltäväksi, joka pane'e pahempi, joka kehno kelläjääpi, 55 kehnommaks' mun kenkiäni, pahemmaksi paklojani.
Toisinnuksia ja selityksiä: 49.
Tois.:4 kuin ois, se minun emonimahtoi ennen maammosenimahoit ennen mun emoni7 vipu vete'en vis'ata [= viskata]8 panna vaaru valkeahanpann't ois' vaarun valkeahan9 panna tuutunen tulehen12 ei ois mieli mettä tehhäsitt' ei mieli mettä keitä13 syän synnyttää olutta18 kuin ei ois emosueni19 synnytti minun emoni31 tarkann't ei taju'u panna36 jätti puille pyörivilleheitti puille pyöriville53 joka [ro]skanen paneepi.
5maire= hyvä, masealuontonen; semmoisia attributia käyttää P. usein laulussaan, esim. ilmoinen iso; ehtonen emo; kaunis kantaja; maire (mairehoinen, itk.) maammo; vietre (vietrehoinen, itk.) vello, siityinen sisär; valkeainen, vakahainen vaalittu, itk. (= lapsi) j.n.e.
7vipu= pussin-näköinen liinavaatteesta tehty lapsenkätkyt, joka seipääseen eli "vipupuuhun" ripustetaan; — vis'annut — viskannut.
8, 9vaaru— tuutunen = vipu, kätkyt.
19 minunen — minä; niin myöskin sinunen, -sen; sanat esiintyvät vaan partitivissa: minuista, sinuista.
29 _osa- = hyvä osa, onni (osakas = onnellinen; vrt. myöskin lausetta: "antakoon Jumala osaa ja onnea!"); luua — luoda.
Lauletaan myöskin yksinpäisiäisnä metsässä ja tietä myöten käydessään.
50. Liekkuvirsi.
Kuin oisin kuollut, koito piika,piika kalkinen kaonnut;kuin ois't ehtonen emoni,kuin ois't maire maammoseni,5 kuin ois't kaunis kantajani,kolmi-öiss' ois't kuolettanut,kaksi-öiss' ois't — mun katalan —kaksi-öiss' ois't kaottanut;kuin oisin kuollut kolmi-öissä (IV: 223.)10 ja kaonnut kaksi-öissä: (IV: 224.)vaaksa vaatett' ois' pitänyt, (IV: 226.)kaks' ois lauan kappaletta,kyynär' ois' pyhäistä maata, (IV: 227.)ja pari papin sanaista,15 luku lukkarin puhetta,kerran kellon kilkahusta; —mitä henkii ois' vähempi,sitä huolta huokeampi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 50.
Tois:1 Kuin oisin kuollut koito poika2 poika kalkinen kaonnut11 vaaks' ois vaatetta pitänyt13 kyynäre pyhäistä maata14 ja pari papin sana'a17 mitä henkii ois' vähemmän.
1koito= heikko, kellä ei ole mitään olopaikkaa.
2 _kalkinen- = onneton.
3ois't= olisit.
6 myöskin kl kolme-öiss'; -öiss' = -öisnä, -yön vanhana.
(Knt. I: 46, II: 225.)
51. Tantsuvirsi.
Kas ne on pojat, mitkä meillä:käyvät Saksan saappahassa,kahen ruplan kaula-huili,kolmen ruplan korva-rengas,5 viien ruplan viitta päällä,kuuen ruplan kussakkoinen,kymmenen kypärä päässä,saa'an saappa'at jalassa,silmät maksavat sinisen,10 pos'et puhta'an punaisen,varsi valkean paperin;nuo viitsiit kylähän männä,tohtiit toiseen he talohon,viitsiit männä vierahaisiin,15 näkyisällä nääöllänsä,mukaisalla muuollansa,valkealla varrellansa; —nuo vaan viere'et verassa,siitäät käyä sitsevoissa,20 noill' on tankki taiten tehty,verka miittiin on mitattu,ei oo tankki maalla tehty,tankk' on tehty taivosessa,sen on kukkaro kutonut,25 vask' on rihman valmistanut,hopeainen helsyttänyt,kuu kulki kue-keränä, [IV: 135.)kaaret muina kangas-puina,pilvet pitkät pelsiminä,30 tähet suihkiit sukkulaisna.
Toisinnuksia ja selityksiä: 51.
Tois.: 4 viien ruplan viitat päällä.
2 kl käv(v)yyt.
3huili= miesten kaula-riepu, "kaula-sarhvi".
6kussakkoinen, kussakko — (ven. кушакъ [kušak]) lankainen vyö.
8 tarkoitetaan : sadan(ruplan) saappaat.
9-11 sininen (paperi) = viiden ruplan seteli; punainen (paperi) = kymmenen ruplan seteli; valkea paperi = kahdenkymmenenviiden ruplan seteli.
15 kl neäöllänsä; näkö-sanasta; vrt. selitysten N:o 20 loppuosaa].
16 muuollansa = muodollansa.
19siitäät= sietävät; —sitseva= (ven. ситецъ [sitets], ситцевый [sittsevyj]) sitsi- eli karttunikangas.
20tankkiEK:ssa = takki. — 21miittiin= miettien.
24-26 tarkoitetaan, että vaatteet ovat kukkarorahoilla ostetut. — Myös:nuoon kukkaro kutonut.
27kue-kerä = viipsenpuille vyyhitään ja kuteet keritään "ku(v)e-kerälle".
29pelsimet= vanhanaikaiset kangaspuut, joilla on vaan kaksi haarajalkaa; niitä vielä paljon saa nähdä EK:ssa (vrt. kuva N:o 27, Kalev. III pain. 1887).
30sukkulainen, sukkula = syöstävä.
Virren on P. kuullut Siiterin Sohvilta Palkeelasta.
52. Liekkuvirsi.
Olin ennen kuin olinkin, aika tyttö aikoinani, suotta piin pos'en punaisen, käsi-varren valkeaisen, 5 mull' oli lello leuan alla, mun' ol' leuka'in leviä, mull' oliit pos'et punaiset, käs' ol' varret valkeaiset; tulin toiseen mie talohon: 10 putos' on punaa pos'esta, hävis' lello leuan alta, ei oo leuka'in leviä, käsi ei varret valkeaiset; — kun olin ison kotona, 15 kasvoin luona kantajani, olin luona luojaseni, ja elin emoni luona, mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.) kajavan' käin kaivo-tiellä; 20 tiiett' ei tytön nimeä: iso kutsui kuu-valoksi, emo päivän-nousunnaksi, velloin on ve'en kalaksi, sisoni sini-keräksi; — 25 maall' on marja paljon maksoi, kannollaan ol' aivon kallis, kukillaan ol' aivon kuulu; maksa ei maalla vierahalla, ei marja mitä'än maksa, 30 maks' ei maallista matoa, itikaist' ei lentäväistä, riihen-eellist' ei rikaista, jonka tallon tanhualla; ei maksa sitä vieoista, 35 minkä join janohuvani, maksa ei niitä jauholoja, mitkä syönen leipänäni; — kun olin ison kotona, mie vaan kuuluin kuuluisalle, 40 ja heläjin heiluvalle; tulin toisehen talohon, yli kynnyksen kylähän, yli pellon naapurihin, muutuin mustaksi siaksi, 45 käännyn kärsän-kantajaksi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 52.
Tois.:2 aika likka aikoinani21 iso kutsui kukkaiseksi22 emo ehto-lapseksensa27 kukillaan ol' kuuluisampi37 minkä syönen leivässäni.
5lello= hyvä, makea (lasten kielessä); lello leuan alla = kaksi leukaa.
19kajava= lokki (Larus argentatus).
20tiiett'= tiedetty.
23 on myöskin laulettu ve_t_en; vrt. täh_t_en, selityksiä N:o 34:51].
26 tarkoitetaan: marja oli kallis kun se vielä oli kiinni varressaan tahi kannollaan.
31, 32 itikkainen — rikkanen; part -ikaista, vit. siv. 29, 30. — r. eell. rikka = roiska, joka on riihen edellä
33tallon= tallaan ; vrt. mitt_o_mani, selityksiä N:o 36:19].
35 janohuvani = janouvani, janoovani; kl jano(h)huuv(v)aini.
(Vrt. A.W. Forsman: Suom. person. nim. I: siv. 57 ja Knt. II: 157.)
53. Liekkuvirsi.
Olin yksi eukollani,olin yksi, maksoin kaksi;mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.)kajavana kaivo-tiellä,5 maksoin kaksi kassarissa,kaksi kassarin-ranissa,viis' on heinä-viikatteessa,kuusi sirpin-kuoliossa,mie käin kuuesta kujassa,10 seitsemästä siellä täällä,kaheksast' käin kaivo-tiellä,mie käin ympäri yheksän,kysyttiin ain' kymmenestä,kaheksasta katsottihin.
Toisinnuksia ja selityksiä: 53.
Tois.: 3 mie käin kukkana kujalla 7 maksoin viisi viikatteessa.
5kassari= vesuri, kassar_a:, kirves oksia varten.
6 tarkoitus: vaikka olipa kuinka kehnokkainen kassarin-rani minulla, niin minä tein yhtä paljon työtä kuin kaksi muuta.
13 kl kymmen_ä_stä; EK:ssa kymmen_ä_ = kymmenen (niin kl myöskin N:o 7: 34: päivän päälle kymmen_ä_ttä).
54. Liekkuvirsi.
Eihän sys' syäntä murra,eikä terva mieltä käännä;sulho murta'a syämen,miesi mielen käänteleepi:5 mieli terva'a tekeepi,syän syttä poltteleepi;miks' on mulla musta mieli?miks' on mull' syän sysinen?syän sytt' ei valkeampi, (IV: 216.)10 miel ei terva'a parempi, (IV: 215.)miel' on mettä karkeampi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 54.
Tois.: 1 Sys' ei syytele syäntä.
1sysi= hiili
4mielen kääntää= oksennuttaa, läylee.
5, 6 tarkoittaa: "kun on mieli paha, on yhentekemä vaikka tervaa otat suuhus tahi syöt ("sydän polttelee" = mieli tekee) sysiä".
55. Liekkuvirsi.
Syän tietää äijä syitä,pää-parka paha'a mieltä,syän täynn' on syömättäkin,pää kipeä lyömättäkin,5 syäntäni syyteleepi, (IV: 273.)päätäin on pahoin paneepi, (IV: 274.)syäntäni syyessäni,päätäin on kävelessäni.
Selityksiä: 55.
5syytelee= vaivaloittaa, pakoittaa.
7syyessä= syödessä.
(Knt. II: 225.)
56. Liekkuvirsi.