The Project Gutenberg eBook ofParasken runot

The Project Gutenberg eBook ofParasken runotThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Parasken runotAuthor: Larin ParaskeEditor: Adolf NeoviusRelease date: July 17, 2022 [eBook #68543]Most recently updated: October 18, 2024Language: FinnishOriginal publication: Finland: Werner Söderström, 1893Credits: Tuula Temonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PARASKEN RUNOT ***

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title: Parasken runotAuthor: Larin ParaskeEditor: Adolf NeoviusRelease date: July 17, 2022 [eBook #68543]Most recently updated: October 18, 2024Language: FinnishOriginal publication: Finland: Werner Söderström, 1893Credits: Tuula Temonen

Title: Parasken runot

Author: Larin ParaskeEditor: Adolf Neovius

Author: Larin Paraske

Editor: Adolf Neovius

Release date: July 17, 2022 [eBook #68543]Most recently updated: October 18, 2024

Language: Finnish

Original publication: Finland: Werner Söderström, 1893

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PARASKEN RUNOT ***

Kokoeli ja toimitti

Ad. Neovius

Porvoossa, Werner Söderström, 1893.

Paraskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementin Lempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässä Suomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orja eli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsä Mikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelan eli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmat kreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meni Paraske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle; k. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonka talonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin (= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassa ja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksi nuoruutensa aikana "korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinut mitä osaan" sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887 kerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojen luku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä 1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja ja itkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensä on 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.

Parasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänä teoksessa "Suomi 19:lla Vuosisadalla" siv. 53.

Lyhennyksiä:

kl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P = Paraske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovat lähteneet.

Kalevalan I Runo

1. Tantsu-virsi.

Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)aivoin on ajattelevat, (I: 2.)mitäs käynen laulamahan,ja kuta kujertamahan,5 kuin ei mitään miitittynä,ei oo kutaan kuin sanella;millä lailla mie nyt laulan,kulla lailla kuikuttelen?pannaan nyt parempi nuotti,10 luuaan nuotti notkeampi,tasaisillen tantsijoille,kepiöillen keikkujille;tuossa tantsivat tasaiset,tuossa lystit lyyhäjävät;15 ei oo porkat polvi-luissa,kannukset jalan-terissä,seiväs selkään ei siottu,havu-vars' ei hartioihin;voi, nuo herjat, kuin on sorjat!20 voi, kuin herjat heitteleivät!yhen muotoiset molemmat,yhtä kahtaa kumpaisetkin;noill' on Luoja varren luonut,Jumala kuvan kyhännyt,25 luonut Luoja luokin varren,antan't on tajun tasaisen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 1.

Tantsuvirretlaulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivat häät "tupakat" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40 vuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'ei tanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan "perämaalla" ja miehet "ovensuussa" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoasti kaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä "siltaa" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoan säkeen perästä"laaritus". Näillä lauluilla on monenlaatuisia nuottia (vrt. säk. 9-10), joita"kannatuksen"(eli laarituksen) mukaan kutsutaan "laari-illa-laare-joo-" "tulla-alle-laari-", "hei-loo-liira-laila-", "luuri-alla-lei-", "hoi-liitu-lilla" -nuotiksi j.n.e. Tantsuvirsien nuottia sanotaanpieneksi, jota vastaan liekkulauluilla on"suuri nuotti".

Tois.:3 mitäs miitin kuin mie laulan4 ja kuta kuin mie sanelen7 millä lailla lauletahan8 ja kulla kujerretahan18 havu vars' ei hartioissa

Säkeestä 22 haarautuu tämä runo toisannepäin, ja virren"-jatkos" eli "-eisto" kuuluu: "siint' tunnet pojan pohatan…"

1-2Mielein on — aivoin onsäilytetään tekstissä, sillä jos kirjakielen mukaan pantaisiin "mieleni" — "aivoni", niin tulisi suffiksin lyhyelle ni-tavulle runokorko, jota Paraske runoissaan ei kärsi. —Aivoinon monikkomuoto, jonkatähden tekosana laulussa kuuluu:ajattellooti(= ajattelevat) — Tekeepi kl tekkööpi.

3-4 laula_mahan_ — kujerta_mahan_ ja kaikki 3:nen Infinitivin Illativit kuuluvat laulussa-maanija kerrotessa (kun laulaja toisen kerran lausuu säkeen):-maane. Etelä-Karjalan laulaja noudattaa laulussa sitä sääntöä, että melkeinjok'ainoa runonsäe lopetetaan vokaalilla, joten siis sellaiset muodot kuin: laulamahan (s. 3), laulan (7), tasaiset (13) lyyhäjävät (14), hartioihin (18), heitteleivät (20), molemmat (21), luonut (23), kyhännyt (24), varren (25) ja tasaisen (26) kuuluvat laulussa: laulamaani (-ne), laului (-la), tasaisii (-se), lyyhääjäti (-te), hartioihi (-he), heittelöötö, mollooto, luontu, kyhännty, varrii (-re) ja tasaisii (-se); viimeksi mainitut sulkumerkkien sisässä olevat muodot melkein kaikki ovat ihan paikkakunnan murteen-omaiset.

5 miititty_nä_ kl miitity_nnä_; Essiivin pääte on aina-nna,-nnä.

10 luuaan = luodaan.

11 tasaisi_llen_; Allativin pääten onllen,muttankuuluu ainoastik, tjap:nedellä.

14lyyhätä= niiata, hetkailla, lynkistellä.

15porkka= sasu, kihtikuhmu.

18havuvarsi= havuseiväs kuuluva havuluutaan, millä uunia havutaan.

20heitteleiväton refeksiivinen muoto

22yhtä kahtaa= yhdenvertaiset (vrt. Lönnrotin Sanak.); kenties sopisi myös lukea: yhtä kättä.

24kuva; kuvaksi sanotaan haloista muodostettua uunin lestiä eli mallia, jonka ympärille kovasti alustettiin savea, jonka perästä kuva poltettiin niinkuin miilu, jotta savi koventui niin sanoakseni yhdeksi suunnattomaksi tiiliksi, uuninsuu hakattiin auki, ja uuni oli valmis. Näin tehtiin vielä noin 40 vuotta takaperin Etelä-Karjalan savutupien (pirttien) uunit. —Kuvanäkyy 24 säk. olevan käytetyn tässä lestin eli mallin merkityksessä.

25luokki= mukaisa, kaunis, muotoisa

2. Liekku-virsi.

Veli-kulta, veikkoseni (I: 11.)kaunis kasvin-kumppalini, (I: 12.)lähe kanssa laulamahan, (I: 13.)lähe kanssa, käy kerralla!5 lauletaan on laatuisasti,ve'etään virttä viisahasti; —mie kuin laula'a alotan,harvat käyvät nauramahan,useammat itkemähän,10 minun lapsen lauluillani,hupeloisen huuoillani;kuin mie lapsi liioin laulan,paljon mieletön mekuitsen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 2.

Liekkuvirretovat saaneet nimensä siitä, että ne lauletaanliekussa. Vanhanaikaiset Karjalan ja Inkereenmaan liekut tehtiin nuorasta eikä puusta, niinkuin länsisuomalaisetkiikutjakeinut, joita Karjalassa sanotaan "sääriliekuiksi". Nuora köytettiin kujamaan tahi pirtin orteen niin että nuorasta muodostui ikäänkuin neljä säärtä; sen alapuoliin liitettiin "pitkuus-" ja joskus myöskin "poikkuuslauta", joten liekulle mahtui noin toistakymmentä henkeä. Tavallisesti oli pojilla ja tytöillä eri liekku, vaikka myöskin joku poika retkalehteli tyttöjen liekulle. Kello 10 aikana illalla lopetettiin liekkuminen, ja kun ei enään liekkua tarvittu, otettiin pois nuorat ja laudat. Paitsi "pääsiäisliekussa" laulettiin liekulla myöskin "neljin' pyhinä" (helluntaina) sekä kesä-aikana sunnuntaina. Talvella ei liekkua käytetty. Ylipäätään laulettiin liekulla eepilliset eli kertomarunot, joteneepilinen runomelkein vastaaliekkuvirttä. Kaikki liekkuvirret laulettiin"suurella"ja hitaalla eli "korkealla" nuotilla, eikä niissä ole sitä laaritus-refrängiä, kuin on usealla "pienellä" nuotilla.

Runo 2 lauletaan myöskin "yksinpäisiäisnä."

Tois.: 3 lähetään me laulamahan. 2 myös: kasvoin-kumppalini.

5-6laatuisasti — viisahasti; -sti -päätteet kuuluvat laulussa-ste, (niin aina keskellä säettä), mutta niin sanottu "ees-laulaja" vetää ensikertaisessa laulussaan-sti, mikä pääte siis on pidettävä runollisena sivumuotona Etelä-Karjalan runokielessä. Samoin on translativin pääte runoissa aina keskellä säettä-kse(vaan eeslaulajan ensikertaisessa laulussa säkeen lopussa on sivumuoto-ksi); on kuitenkin tekstiin otettu muodot-stija-ksi, koska ne ovat kirjakielen mukaan.

(Vrt. Kanteletar II: 270.)

3. Liekkuvirsi.

Lauloin ennen, taisin ennen,muulloin muitai mie opetin;nyt en taia itsekänä,tai' en oikein mie osata,5 enkä taiten tarkkaella;kaikk' on virret vienonnehet,ja laulut lakastunehet, (XXI: 269.)ilo-kielet kirvonnehet, (XXI: 270.)istuiss' on ison kotona,10 vierress' vellon vainiolla,maatess' on emon majoilla,sukiiss' on suruista päätä,huolellista harjatessa,kaihollista kammatessa;15 jos en laulella osaile,laulan laulajan jälestä;jos en itse laulakana,laulaa lakki pää-laella;hot en itse huuakana,20 huutaa huopa lääpässäni;jos en itse tantsikana,tantsiit tallat kengissäni;jos en tantsii mie osaile,tantsin tantsijan takana.

Toisinnuksia ja selityksiä: 3.

"Lauletaan myöskin tietä myöten käydessään, yksin oltuaisna tahi yksinpäisiäisnä, ei vaan sovi reessä ('liukulauluksi', kun reessä ajetaan eli 'livutaan'), ei myöskään tantsuvirreksi, sillä suurella nuotilla lauletaan." Virren on Paraske kuullut Pitkälän Mauralta Metsäpirtin Lapanaisien kylästä. — Runo on tähän sovitettu, koska siinä puhutaan "jälest' laulamisesta", niinkuin Kal. I: 13-14 puhutaan laulu-tavasta.

Tois.: 2 muulloin muita'i opetin 6 kaikk' on virret viipynehet.

2 muitai = muitakin.

3 itse_känä_ kl itse_kääni_ (-kääne).

6-8 vienon_nehet_, lakastu_nehet_, kirvon_nehet_; päätteet kuuluvat laulussa: -neeti(-te).

10sukiiss'= sukiessa, harjatessa.

17hotelihoit(ven. хоть [hot] = vaikka) jos, vaikka; sanaa käytetään ainakin Venäjän Karjalassa ja Inkereellä.

22talla= heinästä tahi oljesta tehty irtonainen pohja kengän sisässä.

4. Liekkuvirsi.

Lauletaan me lasta kaksi,pojan kolmen koitellahan,kuin yhen emon tekemät,yhen varpuisen valamat,5 yhen kyyhkyisen kyhäämät,yhen pyyn pesosta luomat.

Selityksiä: 4.

Lauletaan myöskin metsässä tahi missä hyvänsä, ei vaan häissä.

6 peso = pesä.

5. Liekkuvirsi.

Lauletaan me lasta kaksi,kuin kaks' on kanan pojoista,suusta kuin sulan-nenästä,päästä kuin päivän-kakkarasta;5 mulla on muhakka muoto,sana suussain on sulava.

Toisinnuksia ja selityksiä: 5.

Tässä niinkuin edellisessä runossa puhutaan laulutavasta, jonkatähden ne tavallansa sopivat Kal. I: 16 toisinnusrunoiksi.

Tois.: 1 Lauletaan lasta on kaksi 5 on mulla muhakka muoto

1 me kl myö.

2 pojoista; nominnatiivi: poikonen (vrt. Kalevalan partitivi-muodot: kauaista, linnuista, rauaista, seläistä ja viikoista); Parasken runoissa esiintyy myöskin:ennistä(entinen),tuvaista(tupanen),v(i)eoista(vetonen) y.m.

5muhakka= tyyni mieleltään, hyvä, masia luonnoltaan.

6. Liekkuvirsi.

Lähtään langot laulamahan, vellokset vetelemähän, langot laulavat hyvästi, vellokset hyvin vetävät; 5 lyyähän käsi kätehen, (I: 21.) laulamakseen on hyviä, (I: 23.) lauletaan on laatuisasti, ve'etään virttä viisahasti, jottei ilmiset ivaisi, 10 eikä naurais' nuoret naiset; älkää te kyläiset naiset, älkää naiset naapuriset, älkää naiset naurakana, ilmiset ivehtikänä; 15 älkää ouoks' te otelka, älkää virheeksi ve'elkä, minun lapsen laulujani, hupeloisen huutojani; — laulaisin mie, taitaisin mie, 20 kuin ei ois kumma kuulijoista, ihme ilman istujista, seinän-vieren seisojista; kuin on ihme — istukohot! kuin on kumma — kuunnelkohot! 25 lapsen liioin laulujani, mun hupelon huutojani, pienen piipatuksiani, mekujani mielettömän; jos mie lapsi liioin laulan, (L: 549.) 30 paljon mieletön pakajan, hupeloinen äijä huuan, ei oo hullun kieltäjäistä, ankaran asettajaista, ken kieltäis' kylältä hullun, 35 asettais' ken armottoman, Jumalalt' on armot saisi, Luojalt' on hyvät sanomat; kiven all' on kieltäjäni, maan all' on asettajani, 40 kiven all' on kiinteästi, maan all' on ani syvässä; muill' on turvat, muill' on armot, muill' on turvaiset tuvassa, armoiset katoksen alla; 45 mull' on turva turpehessa, armo arkussa lepääpi, armo kirkon aian alla, mull' on tuulet turvanani, ahavaiset armonani.

Toisinnuksia ja selityksiä: 6.

Tois.:15 älkää ouoksi otelko26 hupeloisen huutojani29 vaikk' mie lapsi liioin laulan30 paljon mieletön mekuitsen35 asettais' on armottoman48 mun on tuulet turvanani.

1lanko= sukulainen EK:ssa.

2vello= veli;vellos= molemmat veljet, veljes.

3, 4 laulavat, vetävät kl laula'at, vetäätä.

5 koko se laulutapa, että käsikkäisin lauletaan on peräti tuntematon EK:ssa niinkuin Venäjän Karjalassakin; sitä vastoin on se ollut tapana ainakin Pohjois-Savossa ja ehkä muuallakin; — lyyähän = lyödähän.

6 laulamakseen = laulamaksemme; hyviä kl hyyvvi'i.

9ilmiset= ihmiset.

20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa kuuluvat:kuei ois…; ensimäisessä sanassa on siis triftongi. [Paraske kutsuu säkeen-jalkaa kanta-nimellä; "joka sanassa (= säkeessä) on neljä kantaa".]

21ilman= ilman työtä olevia (ihmisiä); vrt. kuitenkin run:katson ilman(maailman?)ihmisiä.

22seinänvieren seisoja, samalla tavoin kuin voi sanoa lattianistuja, pihanseisoja y.m.

23, 24 kuunnelkohot, istukohot kl kuunnelkooto, istukooto.

28meku= huuto, äänenmökinä.

31äijä= paljo.

33ankaratarkoittaa Etelä-Karjalassa aina samaa kuin jalo, reipas, ylpeä.

36armot= hyvyydet, turvat, apu.

(Vrt. Kant. 11: 2609).

7. Liekkuvirsi.

Ei virret Viroista puutu laulut puut' ei Puntuksesta; — ennen puuttuut metsät puita, metsät puita, maat kiviä, 5 tykin-vallit luotiloja, Suomen turkki suutaria, kaupunt' on käveliöitä, ennenkuin me sisot sanoja eukon lapset lausehia; — 10 ennenkuin virret Viroista, laulut puuttuit Puntuksesta, ennen puuttuit pohja-tuulet, loppuit tuulet lounahista, muuttuit tuulet murkinoista, 15 ennenkuin loppuit mun loruni, ennenkuin loppuit loilotukset; — ei lopu lorina multa, lopu ei multa loilotukset; — vielähän mull' on virkkamista 20 vielähän mull on viisi virttä, kokonaista kolme virttä, viis' on virttä laulamatta, kolme ilman koskematta; niinhän mull' on virtosia, 25 niinkuin seinä-hirtosia; mie kuin säännyn laulamahan laulan päivän päästä päähän, laulan sutkin suorastansa, kohastaan mie kolme yötä, 30 laulan sutkin syömättäkin, toisen sutkin juomattakin, päivän päälle määrästäni, mie laulan yheksän yötä, päivän päälle kymmenettä, 35 yhen paiain mie panolla, yhen vatsan syönnöksellä, yhen vyön vyötännällä.

Toisinnuksia ja selityksiä: 7.

Lauletaan myös yksinpäisiäisnä sekä tanssissa, kun ei suurella nuotilla lauleta; — ei vaan sovi häissä eikä reessä. Runo on tähän pantu, koska sen alku-osassa sanotaan että virsiä löytyy viljalti; vrt. Kalev. I: 45.

Tois.:9 lapset eukon lausehia14 muuttuut tuulet murkinoihin15 ennenkuin loppuit mun lojuni22 viis' on virttä virkkamatta30 laulan sutkin suorastansa (kl suoras_teese_)34 laulan päivät päällekkäisin.

IViroista;oi-muoto näkyy olevan alkuperäinen; myöskin Suomeksi käännetyissä vanhoissa kuninkaallisissa asetuksissa v. 1647 alkaen kirjoitetaan Ruotsin kuninkaan epiteetien joukossa muun muassa: "Viroin maan Herttua" eli "Herttua Virois". — Sisällyksen puolesta on huomattava, että tässä on viittaus Vironmaan runo-rikkauteen.

2Puntuksesta; tarkoitetaan varmaan tunnettua Jaakko Puntuksenpoikaa Delagardie'ta, synt. 1583, k. 1652. "Jalo herra Jaakko Puntus" on useasti mainittu Etelä-Karjalan ja Inkereenmaan runoissa, niin puhutaan esim. hänen sodistansa Wolmarissa (1601), Käkisalmessa ("Suomen linnassa" v. 1610 ja 1611) sekä Riiassa (1621).

6 ymmärrettävä: ennenkuin Suomen turkki puuttuu suutaria. Kenties on alkuperäinen säe kuulunut:Suomen Turku suutaria;kuten tiedetään kutsuttiin Turun kaupunkia ennenSuomen Turuksi(esim. jo Agrikolan kielessä). Tämä selitys on sitä luonnollisempi kuin paralleli-säkeessä sanotaan:kaupuntikäveliöitä.

8ksisko-sanassa katoaa EK:ssa, niinkuin myöskin sanotaannisan, laisan, lasen, kosen, posen, vaseny. m. (eikä: niskan, laiskan, lasken, kosken, posken, vasken).

9eukko= äiti (esim. Pyhäjärven murteessa).

12-14 ilmansuunnat ovat P:n kielessä:Päivän nousu(itä), aamupäivä (itäkaakkonen),murkinapäivä(kaakkonen)lounat(louna), sittenallaisissa lounaissa, keski-illoillaan, päivänlasku(länsi) japäivätön pohjainen(luoteesta koilliseen); pääsuunnat ovat siis: murkina, lounat ja pohjanen.

28 sutki (ven. monikk. сутки [sutki]) = vuorokausi; — suorastansa kl suorasteese.

29 kohastaan kl kohasteen.

35 paiain = paitani. EK:n runokielessä ja joskus puhekielessäkin saa kuulla sellaisia muotoja kuin: (minun) poj(j)ain, jal(l)ain, (hänen) poj(j)aase, jal(l)aase; runoissa esiintyy usein sellaisia muotoja kuin linnuis (lintusi), tu(uv)vain (tupani), virrein (virteni) y.m.

8. Liekkuvirsi.

Ei sanat puhellen puuttu, (I: 45.)virret laulain ei vähene;sanat puuttuut saamatuutta,virret viikon laulamatta; —5 eihän leipä syyen puutu,leipä puuttuu saamatuutta,raha saamatt' ei sikiä,leipä ei kasva kyntämättä,kylvämätt' ei touko kasva.

Toisinnuksia ja selityksiä: 8.

Tois.:7 raha saamatta ei sikii.

3saamattuutta= pyytämättyyttä, saamattomuutta, "kun ei oo saatuja sanoja, eikä tuotu tuoniloita."

4viikon= kauvan.

5syyen= syöden.

Tähän virteen on yhden kirjaanpanon mukaan lisätty seuraavat,Etelä-Karjalan taloudellisiin oloihin nyky-aikoina hyvin sopivat säkeet:

leipä kulkee on kulissa,pehmyt jauho Pietäristä.

9. Liekkuvirsi.

Mie toin virret tullessani, mitä laulan ollessani, mull' on virret tiellä tehty, tie-puolista tempomani, (I: 53.) 5 risuloista riuhtomani, (I: 55.) kantaloista kaapimani, kanervista katkomani, (I: 54.) mie vaan oksista otelin; — meill' ei virttä viikon tehhä, 10 tehhä ei kuuta eikä kahta, tuleet tunniss' on parissa, seitsemässä selkiääpi; — mie en oo opissa ollut, käyn't en kielen koululoissa, 15 en oo seissut seppälässä, takojiin en tanhuvalla, syön't en rauan suurumia, likkin't en teräksen lientä, vaalin't en vasaran vartta, 20 sepän pihtii en pitänyt, sepän liettä liekuttanut, painan't en sepän paletta; omat on virret oppimani, omat saamain on sanani, 25 otin tuumat otsastani, nenästäni neuvot keksin, suustain on sanat suloiset; — muut lapset oliit opissa, muut he seisoit seppälässä, 30 seisoit seppiin on pajassa, takojien tauhuvalla, söivät rauan suurumia, sepän piihtii he pitivät, likkivät teräksen lientä, 35 vaalivat vasaran vartta, painoit on sepän paletta, sepän liettä liekuttivat; mie seisoin selän takana, seisoin seinän-vieroisessa; 40 muut kuin olivat opissa, mie olin oven takana.

Toisinnuksia ja selityksiä: 9.

Tois.:1 Mie tein virret tullessani13 enhän mie opissa ollut.

17suuruma= ryyni; tarkoittanee niitä pavun näköisiä rauta-aineita, jotka tavataan rautamudassa ja välistä hiekassakin.

18likkiä= juoda latkia, litkiä.

39vieroinen= vieri.

(Vrt. Knt. II: 280).

10. Liekkuvirsi.

Opp' on teitä, opp' on meitä,opp' on poikia omia,opissa on ollehia,koulussa on käynehiä; —5 ei oo virret tiellä tehty,kanervist' ei katkomani, (I: 54.)mie toin virret tullessani,mitä laulan ollessani;ei oo virret eklen tehty,10 virret on teht' jo viisi vuottateht' on touko-torstakina.

Selityksiä: 10.

Säkeitä 1-2 ei P. voi selittää; ehkä on luettava: oppoon teitä &c = open, opastan teitä; myös lauletaan: Oppo teille, oppo meille.

9 eklen = eilen.

IIToukotorstakina;jossain toisessa P:n runossa mainitaan: toissa touko-vuonna, ja eräässä P:n häävirressä sanotaan: virret on tehty viisi vuotta, teht' on toissa torstakina. Kenties on toukotorstaki = helatorstai, joka on tou'onpanon aikana sekä Toukokuussa (mutta Karjalaisten vanhan ajanlaskun mukaan on se Sulamaakuussa, joka alkaa kuun synnystä Huhtikuussa, kun on Hank'kuu loppunut). Vanhempina aikoina olivat rukoussunnuntai (dominica Rogate) sekä seuraava maanantai ja tiistai n.k. mustan ristin päivät (ruots. svarta korsets eller gångdagarna), joina maamiehet kävivät pitkin peltojansa rukouksia lukien vuoden sadon edestä. Keskiviikkona alkoi lauluviikko ("kanttausviikko"), jolloin kouluteinit kävivät maaseuduilla laulamassa. Torstaina alkoivat Sääksmäen "Helan-huutamiset". V. 1684 mainitaan, että Loimaalla sanottuna vuoden aikana siunattiin pellot polttamalla tulta ja ehkä lukemisellakin. Edellä on mainittu, että etenkin Helluntaina eli "Neljin' pyhinä" laulettiin virsiä liekulla.

11. Liekkuvirsi.

Lennä lintu, kiiä korppi,hoitamaan mun huoliani,kantamaan mun kaihojani;enemmän on mulla huolta,5 kuin on huolen-hoitajilla,suuren kaihon kantajilla,ison huolet, eukon huolet,mun on viien vellon huolet,seitsemän sisären huolet,10 viel' on huoleni omani;jos mie huolin täänkin huolen,täänkin murhe'en murennan,täänkin kaihon kannattelen,kyll'hän tuulet toista tuovat, (1 67.)15 ahavaiset antelevat,meren aaltoset ajavat,meren tyrskyt työntelevät.

Toisinnuksia ja selityksiä: 11.

Tois.:8 mull on viien vellon huolet

10 mull' on huoleni omani; huomattava on että suffiksi esiintyy kahdesti,oma-sanan yhteydessä.

16 aalto, Eteläkarjalan murteessaalto.

17 tyrsky = aalto, maininki.

(Vrt. Knt. II: 273)

12. Liekku- ja tantsuvirsi.

Mitä miitin kuin mie laulan, ja kuta kuin mie sanelen? eikös näin hyvä olisi, näin pätösin kelpajaisi? — 5 mie kuin mietin mielelleni, ajattelen aivoilleni: eikös näin hyvä olisi, näin pätösin kelpajaisi? — näinkös virret virketahan, 10 näink' se laulut laitetahan, näinkös pannaan paikoillensa, laitetaan latuisillensa? — eikös näin soma sopisi, näin pätösin kelpajaisi? — 15 tulkaa virrein mun tupahan, ikkunoist ja reppänistä, suuremmat tuvan ovesta! niin on mulla virtosia, niinkuin seinä-hirtosia; 15 virret luoksein virratkahan, niinkuin virtaava vetonen, poikk' on puolin polvilleni, kääntykööt kätösihini! — kerin virrein mie kerälle, (I: 71.) 25 sykkyrälle synnyttelen, panen virret palmikolle, panen aitan parren päähän; (I. 77.) niit' ei laula kaikki lapset, ei lajua lapset kaikki, 30 virsiäin ei virkettuini, latusiin ei laitettuini; — mie en joua laulamahan, itse laulan konsa jouan, kun on pantu palmikolle, 35 sykkyrälle synnytetty; — siit' mie jouan laulamahan, kons' ei ruke'et rutaja, karise ei kakran-ripsit, kons' ei taitu otran-tähkä, 40 eikä heinikko heläjä; — kons' on kakrat kaappunalla, otrat oivo-närttehellä, kons' on ruke'et rutussa: siit' mie jouan laulamahan, 45 siit' laulan yheksän yötä, yhen vatsan syönnöksellä, yhen paian mie panolla, yhen vyön vyötännällä.

Toisinnuksia ja selityksiä: 12.

Tois.:2 ja kuta kuin mie kujerran20 virret luoksein virtajavat23 kätehein on käänteleivät28 siit ei laula kaikki lapset30 laulujain ei laitettuini33 silloin laulan konsa jouan.

1 _miit_in allitereeraamitä-sanaan, jonka tähden sanan karjalainen muoto (eikä: mietin) säilytetään (vrt. s. 5).

3 eikös kl eiköis.

5mietinallitereeraamielelleni-sanaan, jonkatähden länsisuomalainen muoto on tähän pantu, vaikka laulussa sana kuuluu: miitin.

15virrein= monikon genit. ynnä 1:sen pers. suff.

27 kl mie paan aitan parren päähä.

30, 31 virket_tuini_, laitet_tuini_, = -ettujani.

31latusiinlaitettu = hyvään järjestykseen, peräkkäin laitettu.

41kaappuna= pieni ympyriläinen närte, mihin ei ole pantu seipäitä, jota vastoinnärteon pitkä ja suikulainen.

(Vrt. Knt. II: 273, 280.)

13. Liekkuvirsi.

Mie kuin lauluille lasei ni,virren työlle työnteleini,niin on mulla virtosia,niin kuin seinä-hirtosia,5 mutta paikass' on pahassa,hatun all' on hangen päällä; —tulkaa virrein mun tupahan,ikkunoist' ja reppänistä,poikk' on puolin polvilleni; —10 kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)synnyttelen sykkyrälle,mie paan aitan parren päähän; —ei ne laula kaikki lapset,pojat ei laula puoletkana,15 ymmärr' ei yheksänkänä,minun lapsen laulujani,hupeloisen huutojani.

Toisinnuksia ja selityksiä: 13.

Tois.: 2 virren töille työnteleini.

1, 2laseini, työnteleini, refleksiviset muodot laske- ja työntelen-sanoista; vartalon kova kerake pehmenee, esim. annaipi = antaupi. (Vrt. Knt. II: 280.)

14. Tantsuvirsi.

Täss' on virsien vetäjä,täss' on laulujen latoja; —nyt mie virsii on vetelen,nyt mie laitan laululoini;5 niinhän mie viritän virttä,niinkuin virviä vetehen,niinhän mie puran puhetta,kuin puran puna-kerätä; (I: 71.)sitä lähtee kuin läkistä,10 lähtee kuin läkin sisästä,sitä tulee kuin tupesta,kuin lavesta laukeaapi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 14.

Tois.: 4 nyt mie laului latelen.

3 virsii = virsiä.

4 laululoini = laululoitani = laulujani.

5virittää= viskata, mättää.

6virvi= virpi, pikilanka.

9-10läkki= ruots. bleck-käril.

12lavi= lehmänlavin.

Tätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon kuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.

15. Liekkuvirsi.

Ajo kaksi Karjalaistaja pari Parikkalaista,vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.)puhehia puu-re'ellä:5 kuin käi saani salvamehen,reko vieruhun virahti,saani kaatu kallellensa,sysähysi syrjällensä,putosivat puolet virret,10 virret tielle virtasivat,virret juoksivat joelle,virret juoksiit Jortikkahan; —nuo ol? varmat Vaintkan lapset,nuo ol' varmat vahtimahan;15 pois he poimiit puolet virret,sysäsiit syen-vetäjänkanavahan Karjalaisen,pitkä-tukan turvallensa; —kalju pohjass' on kanavan,20 sielä kalju Karjalainen,pitkä-tukka turvallansa:"kuin ois tuojaa on tupinan,asun-antajaa käteeni,pään mie halki hakkajaisin!"

Toisinnuksia ja selityksiä: 15.

Ei lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. —Virren on P. kuullut pienopäivistänsä.

Tois.:3 vetiit virsii he re'ellävet' on virsii on reellä4 käi on saani salvamihin9 putosiit on puolet virret13 ne on varmat Vaintkan lapset14 he oot varmat vahtimahan.

1Karjalaluetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä pohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista Käkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä, sillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta "Valkiaan kiveen".

2 Ainakin v. 1743 mainitaanParikkalanpitäjä; sitä ennen kutsuttiin tätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan toisinnuksessa liitetään säkeet: "Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen tankk' oli päällä" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan pitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on väärä.]

3saani(ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; "reki joka ei ole rokkoreki eikä puureki".

6reko= reki; myös voi olla mahdollista, että on lauletturek' o(n).

12Jortikkaon eräs kaaletuksenpaikka, sukunimi ja talo Metsäpirtin Viisjoella.

Virret juoksivat jokea myöten Jortikan kaaletuksenpaikalle, missä oli matala vesi. (Patriarkkaalisista oloista näissä seuduissa mainittakoon ohimennen, että Jortikan talossa Kaarnajoen kylässä muutamia vuosia sitten eli yhdessä tuvassa perhe, jossa oli 42 henkeä.)

13Vaintkan lapset(ven. Ванька [Vanka], demin. Иванъ [Ivan]) = Iiwanan lapset, se on: venäläiset, Venäjän-uskoiset karjalaiset, ishorit, inkerikot, sukkapellit. Kenties on runon tarkoitus, että kreikan-uskoiset karjalaiset ovat oppineet laulunsa Laatukan pohjoispuolisilta karjalaisilta.

14varma= kelvollinen, oiva, uhkea.

17kanava= maantien oja.

22tupina= (v. дубина [dubina]) puu-ase, kanki, seiväs, aidas.

23asu= ase.

16. Tantsuvirsi.

Mie kuin avaan arkun kannen, (I: 87.)laulun laatikon aloitan,sitä tulee kuin tupesta,lähtee kuin läkin sisästä,5 kuin lavesta laukeaapi; —mie kuin alan alkatella,kielelläni kelkatella,mie laulan larputtelen,kalkuttelen kannun suusta; —10 mull' on tuotu tuoni-kirja,mull' on annettu atesti; —mie en tauluista tavoita,umeroo en urkistele;mie kuin aapsesta alotan,15 kaikki laulan katkismuksen,kaikk' sanelen saarna-kirjan,kaikki virkan virsi-kirjan; —mull' on ulkona umero,mull' on taulu tanhualla; —20 jo mie sen sikälis lauloin,sen sikälis, tään täkälis, (III: 260.)Moskovan molemmin puolin,kahen puolen Kaahvetnitsan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 16.

Tois.:9 kannun suusta kalkuttelen12 mie en taulu'u [-taulua] tavoita.

6alkatella= laulaa äläjävällä äänellä, ääntää.

7kelkatella= kelkattaa, "yhä haastaa niinkuin rämppäkello".

8larputtaa= lärpättää, yhä pitää puhetta.

9kalkutella= "kun laulan niinkuin kahta puuta kalkutan".

10 tuoni-kirja = nuottikirja; tuoni — sävel.

12taulunen= numero-taulu luterilaisissa kirkoissa.

13umero= numero virsikirjassa tahi kirkon numerotaululla; urkistella = urkkia, katsoa tarkasti.

14 aapsi = aapinen.

15 katkismuksen klkatkelmuksen; mutta P:n selityksestä selvenee, että katk_is_musta tarkoitetaan — liikuttava todistus siitä, etteivät kreikan-uskoiset Karjalaiset vielä nimeksikään tunne sitä kirjaa, jota muut Suomalaiset jo vuosisatoja ovat osanneet ulkoapäin.

21sikälis — täkälis= sitä — tätä myöten.

22 kl Moskovanmolomminpuolin.

23Kaahvetnitsa; Inkereellä ja Kaakkois-Karjalassa on usean paikannimen pääte-itsa; niinpä Raudussa (1728): Dudenitsa, Koskitsa (Kostitsa) ja Usaditsa; Sakkulassa: Porovitsa, Valaits(ova) (nyk. Volossula); Pyhäjärvellä löytyy niitä viljalti esim. Konnitsa, Konovitsa (luostari), Mellitsa, Salitsan(ranta) ja Wernitsa. Vielä viime vuosisadan loppupuolella mainitaan Kahvenitsa, jota nimeä luultavaksi runossa tarkoitetaan. Pyhäjärvellä on muinaisruno pysynyt elävämpänä kuin muualla Kaakkois-Karjalassa, vielä nytkin esim. lauletaan Kalevalan-muotoisia häävirsiä "Pyhäjärvöisiin" häissä.

17. Liekkuvirsi.

Miks' ei soi soria ääni, ääni ei kaunis kaljahtele, ääni ei herttainen heläjä, ääni ei kuuluisa kumaja? — 5 soipis' on soria ääni, ääni kauno kaljakkoisi, kuin ois soria soittelija, kauno kaljakoittelija, kaunis äänen-kannattaja; — 10 mutt ei soi soria ääni, ääni ei kaunis kaljahtele, kuin ei oo soria soittelija, kaunis kaljakoittelija, kaunis ei äänen-kannattaja; — 15 ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.) vierr' ei rinta viertehetön, henk' ei rasvaton heläjä, kuin ei oo voilla voittajaista, vetäjäist' ei viertehellä, 20 rasvall' ei rakentajaista; — kun olin ison kotona, kumaeli kulkkuseni, henk' on reikäin mun heläji; emo ennen voilla voisi, 25 iso rasvoill' on rakensi, veti vello viertehellä, mun anto emoni voita, voita suolaellessansa; isoin on sian lihaista, 30 sikaa on liho'issansa, palasiksi pannessansa; vello vierrettä punaista, puolikkohon pannessansa; — tulin toisehen talohon, 35 yli kynnyksen kylähän, yli pellon naapurihin: ei anna emonen voita, voita ei suolaellessansa, isoin ei sian lihaista, 40 sikaa ei liho'issansa, palasiks' ei pannessansa, vello ei vierrettä punaista, puolikkoon ei pannessansa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 17.

Tois.:7 kuin ois soittaja soria10 sill' ei soi soria ääni22 mun on kulkku'in [-kkuni] kumaji26 vois' on vello viertehellä29 isoin on sian liha'a (kl lih_aane_).

5soipis'on omituinen muoto; ettei se ole = soip[i] s[e] näkyy siitä, että myöskin voi sanoa: jos kellot soipisiit (soipisivat). Konditionalis kuuluu säännön mukaisesti: soisin; vrt. runoa: "Jos ne soisiit kirkon kellot."

6kaljakkoia= kaljahtaa.

9äänen-kannattaja= jälest-laulaja, joka kannattaa äänen eli nuotin, kun hän toisen kerran laulaa saman säkeen, jonka ees'-laulaja ensin on laulanut; esim.:

eeslaulaulaja: Miks' ei soi soria ääni jälestlaul. miks' ei soi soria ääni

ees'laul. ääni ei kaunis kaljahtele jälestlaul. ääni ei kaunis kaljahtele j.n.e.

23henk'onreikäin= henkireikäni (on…).

29liha(i)nen= liha; tälläisiä nominia tavataan usein runokielessä, esim. poikonen (5:2), kieltäjäinen (6:32), asettajainen (6:33), turvainen (6:43), armoinen (6:44), ahavainen (6:49), virtoinen (-virsi; 7:24), hirtoinen (-hirsi; 7:26), vieroinen (-vieri; 9:39), (a)altoinen (10:16) j.n.e.

18. Sananlaskun tapainen virsi.

Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)henk' ei rasvaton heläjä,rinta ei vierre viertehetön;juua tahtoo kuiva kulkku,5 laulella lipiä kieli,juossa jalkava hevonen;tupa on tehty miesten tulla,talli tantsivan orosen,läävä lehmän lämmitellä,10 sauna akkojen asua.

Toisinnuksia ja selityksiä: 18.

Tois.: 8 talli seisovan orosen.

4juua= juoda.

7-10 säkeet ovat "pantu virren jatkokseksi".

9lämmitellärefleksivisessä merkityksessä.

10 kl sauna akko'in a_su'u:_ eliasuune; — saunavaimo, sauna-akka = lapsensynnyttäjä. EK:n asuntojen ahtaan tilan tähden muuttavat lapsensynnyttäjät saunoihin asumaan päästö-ajaksensa.

19. Tantsuvirsi.

Jok' teill' taiten tantsitahan? meill' jo laiten lauletahan; la mie laulan laarittelen, tasaisillen tantsioille, 5 kepiöillen keikkujille, laulan laauilla sanoilla, puhehilla puhtahilla: kun ei muut lihavat laula, muut verevät vierettele, 10 kun ei laula laaukkaammat, verevämmät vierettele, laihan laulaa on tuleepi, piian kuivan kuikutella, laulan laihast' on pos'esta, (I: 97.) 15 kuivaisesta kuikuttelen, vetelen verettömästä; — sill' ei laula laaukkaammat, verevämmät vierettele, jott' se sorjiin suu kuluupi, 20 kaunon varsi vaivahuupi; mie en huoli huulistani, enkä suutain mie sureksi, enkä kiellä kieloistani, suu on muillakin mukana, 25 kiel' on muilla'i keralla; — passipo emoselleni! kaksi kantajaiselleni, tuhat tuutijaiselleni, anto mulle kelpo kellon, 30 anto mulle sorian soitun, anto kaunon kalkkaloisen; tuota häissä häilyttelen, kulettelen kuokkimassa, taian käyä tantsuloissa, 35 aina laulan laarittelen; tok' en huoli, enkä haali, kaikist? en kylän sanoista, puhehist? en kenenkänä; ketäs pelkään? — en ketäkään; — 40 laulajaksi laaitahan, soittajaksi soimatahan; — en oo soittajan sukua, enkä laulajan lajia, sormet soittajan kuluvat, 45 väki laulajan väsyypi, suu puhujan pullistuupi; — saan't ei ennen mun emoni, saan't ei lauluilla rahoja, kiallaan ei killinkiä, 50 kulkullaan ei kunniata; niinkuin nyt nykyiset naiset, saavat lauluilla rahoja, kiallaan on kiitoksia, kulkullaan on kunniata; — 55 enhän mie rahoitta laula, suuta kullatt' en kuluta, hopeoitt' en huokaele, sanaa en vas'etta vaiha; — en mie äijäistä anoisi, 60 enkä tyyty'is' vähähän, polttinan joka pojalta, alttinan joka akalta, neljin riunin neitoloista, viisin riunin vierahilta; 65 ruplan maksoi köyhän tyttö, polttinan pohatan poika, riunan vaan rikkahan tytär; — enemmän rahoja saisin, kuin herrat hevoisillansa, 70 talon-pojat tammoillansa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 19.

"Tantsu-, reki- ja häävirret sekä itkut eivät ole pätkäniekkoja — se on, niissä ei ole määrättyä pituutta eikä järjestystä niinkuin tavallisesti liekkuvirsissä, loitsuluvuissa sekä leikkilauluissa; tantsu- reki- ja häävirret lauletaan niin, että niihin vedetään ja mätetään ennenkuulluista virsistä mitä mieleen jolahtaa ja tilaisuuteen sopii, ja sillä tavoin laulua eistetään", sanoi P. — Niinpä N:o 19 on yhteen sovitettu kuudesta eri kirjaanpanosta: (n:o 21 v. 1891) säkeet 1-46; (n:o 1157 v. 1892) 47-62, 64, 66-70, 96-67; (n:o 1150 v. 1892) 47, 50, 49, 51-53, 55; (n:o 1154 v. 1892) 55-62, 64, 68—70, 65-67; (n:o 1079 v. 1892) 59-70 ja (n:o 646 v. 1887) 40-58; viimeksi mainittu kirjaanpano yhdistää edellisen osan, säkeet 146, jälkimmäiseen osaan ss. 47—70.

Tois.:32 mitä häissä häilyttelen55 en nyt mie rahoitta laula56 suuta kullatta kuluta61 polttinan joka pojasta62 alttinan joka akasta64 viisin riunin vierahista68 enemp' mie rahoja saisin.

1taiten= taitaen.

2laiten= hyvästi.

3laynnä presens muodostavat optativin; tavallisesti seuraa sanan perässä pronom. personale, joskus se jätetään pois, esim.la panevat, la sanovat(21:23). Sakkulan luterilaisten runoissa tavataan myöskin muodot:lahanjalapa; sana näkyy merkitsevän: las(k)e, anna (vrt. J. Krohnin tutkimus Suomi II. 8, s. 503—505).

6laatu= sopiva, järjestyksessä oleva.

10laaukas= sopiva, hyvä.

26passipo= (ven. спасибо [spasibo]) Jumala auttakoon, kiitos.

33kuokkimiseksisanotaan kun ollaan "kuokkavieraana" häissä.

40laain,-tia = puhua, sanoa (vrt. ven. ладить [ladit]).

46puhua= puhaltaa, EK:ssa.

49 Jos tämä runo on kotoisin Kaakkois-Karjalasta tahi Inkereenmaalta, niin se seikka, että siinä mainitaankillinkiä(ruots. skilling, mikä sana jo Eddassa esiintyy), viittaa ainakin 1600-lukuun, sillä jo ison-vihan alussa valloitettiin mainitut maakunnat, jonkatähden tuli liikkeeseen ruplat, kopeekat ja riunat (= 10 kop.; ven. гривна [grivna] main. jo 882); ennen luettiin myöskin alttinat (= 3 kop.; ven. алтынъ [altyn], main. jo 1423), polttinat (= 1/2 rupl.; ven. полтина [poltina]) ja tenkat (= 1/2, kop.; ven. деньга [denga]), vrt. säk. 61—67.

59äijäinen= äijä, paljo.

(Vrt. Knt. II: 278)

20. Liekkuvirsi.

Munkos laula'a tuleepi, munkos vuoroin vieretellä? la mie laulan laiha poika, (XXI: 301.) poika kuiva kuikuttelen, (XXI: 302.) 5 vetelen vähä-verinen; laihan laulella tuleepi, pojan kuivan kuikutella, ve'ellä vähä-verisen; kuin ei muut lihavat laula, (XXI: 298.) 10 muut verevät vierettele, soriammat souattele, kaunehemmat kannattele, kuin ei läula laatuisammat, kuin ei viisaammat vetele, 15 laulan laihasta pos'esta, (I: 97, XXI: 303.) kuivaisesta kuikuttelen, vetelen verettömästä; sitt' sanoot kyläiset naiset, sanoot naiset naapuriset 20 — viisaat on akat kylällä, naiset nouvit naapurissa —: "laiha on luotu laulamahan, veretön vetelemähän"; — senhän mie visusti virkan, 25 sen mie selvästi sanelen: ei ois laihan laulettava, laiska on luotu laulamahan, veltto vettä soutamahan; ei ois lais'an laulettava, 30 velton vettä souettava, sorjat suutaan ei kuluta, kaunot vartt' ei vaivaele, jott' ei sorjan suu kuluisi, rannin vars' ei vaivahuisi; 35 mie kuin oon laiha, mie vaan laulan, mie kuin oon veltto, vettä souan; niin mie laulan liirittelen, kuin vieoista vierettelen, suusta kuin sulan nenästä, 40 pääst' kuin päivän-kakkarasta.

Toisinnuksia ja selityksiä: 20.

Tois.:1 Munkos laulella tuleepi3 la mie laulan laiha piika4 piika kuiva kuikuttelen5 vetelen vähä-väkinen6 laihan laula'a tuleepi8 verettömän vieretellä10 verevämmät vierettele (XXI: 300.)13 kuin ei laula laaukkaammat17 pos'est' on verettömästä18 sano'ot kyläiset naiset24 sen mie virkan viisahasti33 jott' se sorjan suu kuluupi34 kaunon varsi vaivahuupi38 niin kuin vettä vierettelen.

2vuoroinlaulettiin aina (vrt. siv. 3), paitsi silloin kun oltiin "yksinpäisiäisnä", jolloin laulettiin joka säe kahdesti ikäänkuin "jälest'laulaja" (= puoltaja, säistäjä, Lönnr. esip. Kalev. II § 17) olisi saapuvilla. Kun tällä tavoin lauletaan yksin, esiintyvät selvimmällä tavalla säkeittenloppusanojen päämuodot, kun säe kerrotaan eli toisen kerran lauletaan, niinkuin alla-olevasta taulusta näkyy (vrt. myös siv. 42):

Parasken runojen loppusanat kuuluvat:

1. suusanalla luettuina: 2. [sivumuodot] ensikertaisessa laulussa: 3. [päämuodot] kerrotessa:

Gen.1. hirre(n) |2. hirrii |3. hirre(n)1. katokse(n) |2. -toksii |3. -tokse(n)

Iness.1. viluss' |2. -lussui |3. -lussa1. jäless' |2. -lessi |3. -lessä

Elat.1. pakkasest' |2. -sestui |3. -sesta

Abl.1. keralt' |2. -lti |3. -lta1. tavalt' |2. -lti |3. lte

Allat.1. sommelolle(n) |2. -lli |3. -lle(n)

Transl.1. iloks' |2. iloksi |3. ilokse1. luoks' |2. luoksi |3. luokse

Prol.1. alaits' |2. -tsi |3. -tse

Konc.1. sotkenoo |2. -ooni |3. -oone1. kanittanee |2. -neeni |3. -neene

(Vrt. Sel. 1-5 ja Sel. 24-25)

12 kaunn_e_h_e_mmat eroaa kirjakielestä; tässä muodossa tulee komparativi näkyviin, jota vastoin länsisuomalaisissa murteissa"kauniimmat"voi olla sekä komparativi että superlativi.

17nouvi= selvä, ymmärtäväinen.

34ranni= (ehkä: ruots. grann) korea, kaunis.

38vieoista, vetonen-sanasta (vrt. selitys 5: 2). Sakkulan kielessä diftongiseerataan tai pitennetään vokaali kunktahiton hävinnyt sellaisissa sanoissa kuin: keko,kieon; joki,juoen; noki,nuoen; lato,loaon; laki,loaon; mato,moaon; nato,noaon; käki,keäen(niinkuin myös sanotaan käsi,keäen; vesivie'en); kyty,kyy'yn; hiki,hiien; suku,suu'unj.n.e. Tämä murteenomituisuus on tekstissä säilytetty, sillä jos kirjakielen mukaan kirjoitettaisiinveoista, niin se ei täysin allitereeraavierettelen-sanaan.

21. Tantsu- ja liekkuvirsi.

Mitä varten tänne läksin? mie en ilman istuntahan, pihk' en puolisen pitohon, seinän-vieren en seisontahan; — 5 ilo siinä, missä nuoret, vaka siinä, missä vanhat; — sitä varten tänne läksin, virsiäni virkkamahan, laulujani laskemahan, 10 leikkiä leventämähän; tulin ilmisiin iloksi, tulin rahvahan ratoksi; — taas meitä moni sanovat, muutomannet muistelevat, 15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.) tämän päivän pään perästi; — ilotaan me tääkin ilta, muien iltojen mukahan, remutaan me tääkin retki, 20 muien retkien mukahan; — mitäs minä sanoista huolin, ketäs pelkään? — en ketäkään! — la sanovat, la panevat, viel'hän viimein herkiävät, 25 ennen kuin kuolla kerkiävät; en mie pannessa pahene, enkä lauhu laatiessa, kiintii en kirottaessa; minkä saavat, hot sanovat 30 sen saavat sanottuansa, minkä ilman oltuansa, pahan mielen palkastansa, pahan mielen, paksun huulen, kun kirves kivestä saapi, (XII: 153.) 35 napa-koira kalliosta. (XII: 154.)

Selityksiä: 21.

2-4 viimeiset sanat kuuluvat laulussa: istun_taane_, pi_toone_, seison_taane_, mitkä muodot yhtähyvin voivat olla partitivin kuin illativin.

3pihk' en puolisen= pihk'puolisen (pihtipuolisen) en.

6vaka= vakavuus.

13 Omituista on, että kun subjektina on sana, jolla on kollektivinen merkitys, esim.kansa, kyläkunta, jokainen, moni, muutamay.m., niin käyttää P. laulussaanmonikon muotojatekosanassa.

14muutomannet; ehkä = muutomat ne(t).

19remuitset= riemuitsen.

27lauhtua= läyhkää.

28kiintii; kiintiin (-tiän), kiinnitä = tulla kiintiäksi; jos joku esim. nostamisesta sydänalasta on hellä, niin sanotaan että se onkiintiinty(= kiintiinnyt) ja luullaan että nahka on kiintynyt ruumiiseen liian lujasti, jonkatähden hierotaan.

32 kl palkas_teese_; niin myöskin palkastein (-stani), suorasteese, kohasteen; adverbissa käytetään aina-ste-muotoja (kts. selitys 2: 5-6.)

22. Loppu-virsi liekussa.

Kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,kyll' on täysi tästä päästä,tästä tyhjäst' on tytöstä,lapsest' on emottomasta,5 täys' on täst' sanelijasta;älkää te kyläiset naiset,älkää naiset naapuriset,älkää äijäistä anoka,tästä tyhjästä tytöstä,10 natukasta laulajasta; —kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,pian piisaa on minusta,tämän iltasen iloksi, (I: 99, XXI: 305.)tämän päivän päätteheksi.

Selityksiä: 22.

Koska tämä runo on loppuvirsi liekussa, niin P. sanoi kun hän oli sen laulanut: "Se olkoon virsi viimeinen minun hurjan laulakseni" — eipä vaan ollut!

8äijäinen= paljo.

10natukka= kuivavartaloinen, pieni.

23. Piina-luku.

Tule tänne Herra Ieesus,saa tänne hyvä Jumala,piika-lapsen piinasihin; —päästä piika pintehistä, [I: 1735 vaimo vatsan vääntehistä, [I. 174ava'a lihainen lukko,luinen lukko longottele; — [I: 321mehiläinen kanna mettä,suussasi sima sulaapi,10 kipiöille voitehiksi, (XV: 487.)haavoillen pareneville;keitä mettä kielelläsi,joka kukkasen nenästä,joka heinän helpehestä,15 tuo ol'tta Topiolasta,tuo mettä Mielolasta,voia niillä voitehilla,niillä rasvoilla rakenna,millä Ieesus voiettihin,20 Maariainen maasittihin,sisäst' on kivuttomaksi,alt' on aivan terveheksi,päältä tuntumattomaksi; —Jumala on parantaja,25 Ieesus on terveen-tekijä.

Selityksiä: 23.

Piina-luku eli luku synnytystuskissa.

8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen perästä. Loitsut eli "luvut" luetaan, "sopotetaan, lomitetaan" matalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut ja loitsutemput olivat toimitetut luettiin "Isä-meidän" tahi "uskontunnustus". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin muissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta korjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.

15-16Topiola(jaMielola); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista. — Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne erästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli muka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet: [Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]

Tule tänne Herra Kiesus saa tänne sula Jumala — — — —

ja edelleen:

ota mette[-tä] Mettolasta tima Tapiolasta mesi keitä kielelläs sima suussas sula[a] j.n.e.,

ja kertoi mies oikeudessa, että kun sanat olivat luetut oli luettava "Isä-meidän"; vielä hän lisäsi että tämä oli "maakunnan tarve", ja tätä lukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands kulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä vaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten suomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6 säettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225 vuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa luvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v. 1687) löytyvät P:n "maon luvussa".

(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)

24. Liekkuvirsi.

Kuin mie tehnen, kuin ruvennenkuin se lienee on parempi,kuin se lienee kunniampi?liekos kuolla, vain elä'ä5 vain paremp' pakoon lie männä? —paremp' on pakeneminen,ennenk' nuorra kuoleminen; —mitäs tehhä, kuin elä'ä,tämän suuren huolen kanssa,10 tään suuren surun keralla,kaihon kauhean keralla;synny ei syyä leivän kanssa,painaa ei palan keralla; —mitäs tehnen kuin ruvennen,15 kuin se lienee on parempi,kuin se lienee kuuluisampi,tehnenkos tuvan tulehen, (I: 191.)vain vestän vetehen lastut? —mie jos teen tuvan tulehen,20 tul'han polttaa mun tuvaini,jos vestän vetehen lastut,ves'han viep' mun vestokseni.

Toisinnuksia ja selityksiä: 24.

Tois.:19 jos mie teen tuvan tulehen20 tul' on polttaa mun tuvaini22 ves' on viepi vestokseni.

3kunniakomparativissa = kunniallisempi.

4 vai_n_ eikä: vai, niinkuin se on kirjakielessä ja Ahlqvist olettaa (vrt. Ahlqvist, Tutkim. Kalev. tekst. siv. 36); säe kl "liekö kuolla vain elääne"; (-nija)-neliitetään säkeen lopussa 1:0yksikön partitiviin, esim. siiaane, majaane, kylääne, kaupuntiine, kalaane, kutsuntaane, lihaane, lyllyyne, minuune, karsinaane, matoone, emoone, kunniaane, sanaane, palmikkoone, iloone, värttinääne; 2:0monikon partitiviin, esim. ilmisiine, tuomisiine; 3:0yksikön illativiin, esim. eteene, mukaane, sisääne, perääne, päähkeneene, kalaane, minuune, nojaane, kitaane, tappeluune, taivoseene, lumeene, rakoone, tupaane, veroone, pakoone, etsinkoone, etsimääne, liukkumaane, katsomaane, kuulemaane; 4:0yksikön 3 pers. pres.esim. ajaane; myöskin kieltomuodossa, esim. ei sikiine; 5:0yksikön 3 pers. koncessivissä, esim. saattaneene, tehtäneene, kanittaneene, vietäneene, unohtaneene, masentaneene, polkeneene; 6:0optativiin, esim. painukoone; 7:0infinitiviin, esim. elääne, pitääne, kytööne: 8:0passiviin, esim. pantaneene, saattaneene, ristittiine ja 9:0 samassa merkityksessä kuin suffiksi-kanaKalevalassa, esim. puoletkaane, millenkääne, kulloinkaane, hauton'tkaane, havainnutkaane, (en) laulakaane j.n.e.

Back to Index Next