The Project Gutenberg eBook ofRuno-KirjaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Runo-KirjaJumalan kunniaksi!Author: Christfrid GananderRelease date: December 21, 2024 [eBook #74961]Language: FinnishOriginal publication: Vaasa: Georg Wilhelm Londicer, 1786Credits: Jari Koivisto*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNO-KIRJA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Runo-KirjaJumalan kunniaksi!Author: Christfrid GananderRelease date: December 21, 2024 [eBook #74961]Language: FinnishOriginal publication: Vaasa: Georg Wilhelm Londicer, 1786Credits: Jari Koivisto
Title: Runo-Kirja
Jumalan kunniaksi!
Author: Christfrid Ganander
Author: Christfrid Ganander
Release date: December 21, 2024 [eBook #74961]
Language: Finnish
Original publication: Vaasa: Georg Wilhelm Londicer, 1786
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNO-KIRJA ***
language: Finnish
Jumalalle kunniaxi!
Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä. 1786.
Imprimatur:
in fidem ProtocolliNICLAS HJELTS.V. Facult. Theol. Not.
Runo-Kirja sisällänsä pitää:
I. K. Salomonin Korkia Weisu.II. K. Dawidin 96:dennen ja 100:s Psalmit.III. Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku.IV. Runot, Luu-karsinan, Kirkko-maan ja haudan ylitse.V. Kaxi Kiwi-pijrrosta, jaVI. Dawidin 133 Psalmi, weisattawaxi wirrexi laadittu.
Runot taitaan weisatta tawallisella Runo-nuotilla, nijnkuin Suomen maasa, erinomattain Pohjan-maalla, Carjalasa ja Sawon maasa wanhasta, ja wieläkin tuttu ja totuttu on; ne taitaan myös wijsi-kielisellä kanteleella somahasti soitettaa.
Minä kijtän Sinua pakanain seasa, ja weisaan Sinun Nimelles: … Iloitkaat pakanat Hänen kansansa kanssa… Kijttäkät Herraa kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään Handä.
… Puhukaat keskenännä psalmeilla, ja kijtos-wirsillä, ja hengellisillä lauluilla, weisaten ja soittain Herralle teidän sydämmesännä. Kijtäin aina Jumalata ja Isää, jokaitsen edestä, meidän Herran Jesuxen Christuxen Nimeen.
Kuninkahan kuluisimmanSangen suuren SalomoninWeisu weisuista walittu,Wirsi warsinni warawa,Sangen korkia, komia:Sulhas-Wirfi Salomonin,Ratki Raamatun sanoillaPyhän-Kirjan puheilla,Suomen-kielen somahillaSanan-parsilla sanottu,Ratki Runohin rakettu,Somahasti solmeheltu
Christfrid Gananderilta Thuomaan Pojalda,Philos. Maqist. ja Kappalaiselta Frantsilan Kappelilla,Sijkajoen Pitäjäsä, Pohjan-maalla.Wuonna 1783.
Lukialle.
Suomen Kansan, ja erinomattain minun Maan-miesteni, Pohjalaisten, luonnollinen ja ikänänsä kuin kansa syntynyt taipumus on Runoixi kaikki, paremman muiston tähden käsittää: Se nähdän heidän joka päiwäisistä Sananlaskuistansa, Arwotuxista, weisuista, jotka enimmitten lankewat Runon tawalla.
Runot, niinkuin ne weisataan, owat myös ne wanhimmat, omituiset tämän maan laulut. Ja että, nijsä aina säistetään ja ylös kerrotaan, samat sanat, waikka wähä toisin, kuin edellisesä radisa; nijn ne pikemmin muistetaan, ja nijnkuin ittestänsä juoxewat; ja edellinen nijnkuin, odottaa sitä seuraawaista meininkiä, niinkuin selityxexeen, joka myös antaa ihmeteltäwän painon ja otollisuuden, koko laululle.
Täsä weisun-laadusa owat Suomalaiset likinnä Hebräalaisia, ja muita Itäsenmaan kansoja Asiasa; joilla ei ole yhtään rijmiä, eli yhen kaltaista sanain päätöstä lopulla (joka wirsi lai, on wasta Paawein Munkkeilta sisälle tuotu; sillä Ruotsalaistengin wanhoista Saduista nähdään, ettei heidängään Runo-niekkansa, huolineet rijmeistä, waan weisaisit woitto wirtensä, Kuningasten Teot ic. muutoin korkeilla sanoilla; jotka Runo-niekat sijhen aikaan pidettiin suuresa kunniasa, ja Kuningasten seurasa)
K. Dawidin Psalmit, Hjobi, Salomo, ja monet muut Pyhän Raamatun paikat, erinommattain wirret, owat sijtä laadusta kuin meidän Suomalaiset Runommekin; ilman rijmiä, ja että edellinen aina jälkimmäisesä säistetään, niinkuin Bibliasta kyllä hawaitaan. Nämät pyhät kirjat owat myös Israelin seurakunnalta weisatut sekä äänellä että soitto-aseilla, kandeleilla - -, ic.
Nämät Täsä olewaiset kappaleet, olen minä, siis, siinä ajatuxesa Runohin pannu, että mekin taitaisimma weisata nijn korkeita ja pyhiä asioita, ja ne paremmin ja keweimmin muistaa. Nämät owat tosin Itäsen maan wertauxijn ja muihin korkeihin salauxijn niin kiedotut, että ne meidän aikuisilda ihmisiltä, ei kuka ties oikein käsitetä; sillä nijsä puhutaan yrttitarhoista, granaatiomenoista, Elephanteista, wuorista ic. Morsiamesta, Yljästä ic. Jotka kaikki ei lihallisella, waan hengellisellä mielellä pitää käsitettämään. Jumala siihen Pyhän Hengensä andakoon! Minä en ole tietäxeni yhtään toista, wäärää uutta meininkiä eli ymmärrystä sisälle tunkenut; waan ainoastans Sowittanut Raamatun sanat soweljoihijn Runohin.
Frantzilasta s. 14. p. Loka kuusa 1783.
Christfrid Ganander, philos. Magister.
K. Salomonin Korkia Weisu.
I. Luku.
v. 1. Salomonin Sulhas wirsiKorkia ja sangen kaunisWeisu warsinni walittu.v. 2. Hänpä suuta sulhaseniArmahani antakohonMinun mielisuosiolla.Suulla Hänen suloisella;Sillä sinun sulhaseni,Rakkaudesi rapea,Ombi suuresti suloinenMakeampi se minustaKuin joku wijna wikewä.v. 3. Sinun hywingin hywäjenWoimallisten woitehittenHajun tähden hajuisimman.Sinun Nimesi suloinenOn kuin öljy öljypuustaWuodatettu wiljawastiSempä tähdengin SinuaPikku pijkatset pijanginRakkahinda rakastawat.v. 4. Wedä wäkewin minua,Nijn me juoxemma jälissäsPerässäsi paimenemme:Kuningas se kelwoxeniWiepi minun MorsiannaKaunisehen kammioonsa:Sinusta me sulhaisemmeIhandellen iloitsemmeKaikin ratki riemuitsemma,Mepä muistamme SinunginRehellistä rakkauttasTotta todella paremminWielä enää kuin kukaanaWijna juomia jaloja;Kaikki hurskahat hywästiSun ratki rakastawat.v. 5. Älköön kukaan kummaelkoEttä minä olen musta;Mutta tietäkäät todellaTyttäret Te taitawimmatJerusalemin salosta,Ettän olen otollinenSangen kaunis ja korea;Nijnkuin Kedarin kodissaMajat mustat ja matalat,mutta myöskin ninkuin nääetteNijnkuin suuren SalomoninWaate kirjawa walaistu.v. 6. Älkäät sitä ällämöistyk,Sitä katsokok katalat,Että minä mustununnaOlen aiwan ahwettunut:Aurinko mun ahwetutti,Päiwä on mun polttanunna:Oman Äitini, äkeätLapset wielä wihastuwatMinun päälleni pahasti:Jotka panit paimenexiMinun asetit alatiWijnamäen wartiaxi;Waan en minä wakaisestiWarjellu ja wartioinnuMinun wijna mäkiäni.v. 7. Sano sinä suloiseni,Sinä sieluni sokuriJota sieluni suruinenAina ratki rakastaapi,Kusas käynet laituimella?Kusas laidunta kuletat?Kusas Lounalla lepäjät?Puolipäiwästä pitänet!Jotten joutuis juoxemahanMinun pidäis poikkeemahanMuolle muitten laumain luoxeKumppaneisi kulkemoille.v. 8. Ylkä wastaa:Ylkä wastaawi wakanen;Kuule sinä kultaiseni,Warsin waimoista walittu.Ihanaisin ihmisistä.Kaunehin sä kaunehista,Joss ett sinä sinuansiTunne tällä tanterella,Ettes exyis ErämaahanKorwen synkiän sisähänJuoxe lammasten jäljille,Mene lauman laitumelle.Kaitse wohlias wagastiTuolla paimenten tykönäLiki heidän huoneitansa.v. 9. Minä werraxi wetänenSinun minun siukkuseni,Ylön rakas ystäwäni,Kaunihimpihin kaluini,Hopehini hohtawihin,Sinä kaunis kaiketikkinNijnkuin ratsu ratsas miehenOlet korska ja koreaNijnkuin waunut warustetutKuuluisimman Kuninkahan.v. 10. Sinun poskesi punaisetSasu pääsi ne suloisetOwat ihan ihanaisetWahwain pankkujes wälissä,Sinun kaulasi koreaKulta käädyissä kenosa.v. 11. Mepä teetämme sinullePangut kullaiset koreatNastaisilla näppärilläHijluwasta hopeasta.v. 12. Morsian wastaa:Koska kuuluisa KuningasIstui pöytänsä tykönäHajun haiskahti hywästiMinun nuoren NarduxestaKelwoxesta kukkaisestaWalituista woitehista.v. 13. Minun Yrkö ystäwäniOmpi minun MirrhaminiKukka-kimppuni koreaJoka rippuu Rinnoillani.v. 14. Minun yxi YstäwäniOn kuin Cyprin, Syxyn tullesWijna-marjan makeimmanRuusun-karwanen rypälöOnni lähtehen lähelläWiljawissa wijnamäjis.v. 15 Molemmat keskensa. —Katso! minun kultaiseni,Minun aiwan armahaniSinä olet otollinen,Minun iloni, ihana:Katso! totta tosiahanSinä oot ihan ihana;Sinun silmäsi suloisetOwat juuri otollisetKaunihit kuin kyhkyläisenSilmät suotuisan suloiset,v. 16. Katso! minun kaunoseni,ylimmäinen Ystäwäni,Ohoh! kuins olet ihanaSinä oot sangen suloinen;Meidän wuoteemme wähäinenWielä myöskin wihoittaapiWiherjöitseewi wälehen.v. 17. Meidän huoneemme helewänKaaret owat kedri-puustaWuolet hongasta hywästäWarsin owatkin wakaiset.
Cap. 2. Toinen Luku.
v. 1. Minä olen otollinenKaunis kukkainen kedollaTasasella tanterella,Kukka kukista koreinPulska laxosa punerran.v. 2. Ylkä weisaaNijnkuin Ruusu ruskottawaOiwa orjan-tappuroisa,Nijn on aiwan armahaniToisten Tytärten seassa.v. 3. Morsian wastaaNijnkuin pulska puu-omenanTuolla seisoowi seassaMuitten puitten Mehtolassa,Nijn on ylin YstäwäniPulska poikajen seassa:Minäpä istun ilollaHänen waka warjosansaJotan ainahin anonen,Hänen owat hedelmänsäMinun suussani makeat,Sangen syödessä suloiset.v. 4. Hän mun wiepi wijnohinsaKulettaapi kellarijnsa;Hänen lippunsa lewiäRakkaus on ratki suuriMinun päälläni peräti.v. 5. Wirwottakaat weikkoseniWijna leileillä wälehenWäkewillä wahwistakaatKukkaisilla kryydimaastaOmenilla, oirehistaNäistä ratki rakkauden,Sillä minä olen sairasRakkaudesta rawittu.v. 6. Hänen wasen wakinainenKäsiwartensa wakainenAina on mun pääni alla,Oikiansa oijentaapiUlos kätensä kewiänHalataxensa halullaSyleilläxensä sylihin.v. 7. Ylkä.Minä wannotan, wakuutanTeitä imbit ihanaisetTeitä Tyttäret todellaJuuri Jerusaalemista,Kautta kaunisten kedollaMetsä wohten wohkawaistenNaaras-peurajen nimehenEttei Tee häntä herätä,Eli waiwoa warahin,Nosta ylös YstäwääniAinoata armastani,Sixi kuin mun SiukkuseniTorehesta tointunewiHorroxista huomaitseepi,Itse tahtowi todellaYlös nosta näppärästi.v. 8. Morsian.Tämä ombi, ja, todellaMinun kulta KumppaliniÄäni Ystäwän äkeä,Katso! Tuossa hän tulowi:Juuri hypäten hywästiWuorilla ja waaramaillaKunnahilla, kukkuloilla.v. 9. Minun yxi YstäwäniOn kuin nopsa nuori peuraWilkas nijnkuin metsä-wuohi:Katso! jo hän seisoo sillonMeidän seinän seinuxellaTuosta owemma takana;Kattoppas jo kahteloopiAkkunasta armahammeTänne silmäilee sisälle,Kurkistelee kainosestiHäkin harwimman läpitse.v. 10. Waka wastaa YstäwäniMinun Suotusan sanoowiLausuu lakea minulle;Nouse ylös YstäwäniAinoani armahaniIhanaiseni ihana,Tule tänne tuttawani.v. 11. Sillä, katso: jo kulunutPitkä talwi pojjes mennytTalwi kuut on kulkenehet,Talwi ompi taempana,Sadet seisahti sameaLakannut on läikkymästäWesi pilwistä wälehenSiwu mennehet satehetMurheelliset mustat päiwät.v. 12. Owat kukkaiset kedollaPulskat ulos puhjennehetKewät kaunis kaiketikkinOn jo tullut tuttawasti,Ääni kuuluwi korea (äkeä)Toukomettisen metissäKukertawan kyhkyläisenMeidän maassamme, mäillä.v. 13. Wijkunat on wirkistynyt,Pulskasti jo puhkeawatPuut jo kaikki panettawatWijna puukkin werisänsäKaunihisti kukoistawatHywän andawat hajunsa:Nouse nyt jo nopiastiMinun arka armahani,Minun oma omenaniIhanaiseni ilollaTule ulos tanhualle (tanterelle)v. 14. Kyhkyläiseni koreaMinun kaunis kyhkyiseniWuoren rotkoja raosaKirkas, kiwi rauniosa,Näytä mulle nähtäwästiSinun kaswos kaunihimmatAnna minun alitustiKuulla äänesi koreanSillä sinun suotuisaniÄänes sangen on suloinenJa sun kaswos kaunihimmatSinun naamasi näköisäIhan ompi ihanainen.v. 15. Meille ottakaat mäjilläKetut kiinni kawalimmat,Ketut wiekkahat wähäiset,Jotka joukoin turmelewatWijnamäet wiljaisimmat;Sillä meidän suloisimmatWijnamäkemme wäleätKukoistuwat kaunihistiOwat oiwa Röhkäleillä.v. 16. Minun yxi YstäwäniOmbi minun, minä hänen.Joka kaitsee kaunihistiKäypi keskellä ketoaLäpi kukkaisten koreitten.v. 17. Sixi, aiwan siihen astiJotta päiwä jähtyneepiWarjot pojjes wajonneewat:Sinä parahin palaja.Ole nopsa ja nopeaNijnkuin wilkas metsä-wuohi.Minun ylin YstäwäniOle nopsa niinkuin peuraNiinkuin paras nuori peuraErämaasa erinänsäWilkas wuorilla mäneewi.
Kolmas Luku,
v. 1. Morsian.Minä hajin haluisestiYxin yöllä ylkeäniEtseinpä ehon perästäWarsin minun wuoteesaniSängysäni saawuttelin.Jota sieluni jalostiSangen ratki rakastaapi:Minä hajn hakemallaEtsein händä hartahasti (haluisesti)Waan en löytänyt läheltäHändä hywöä hawainnut.v. 2. Nyt män nousen nopeastiKaikki kaupungin käwelenWielä yli ympärijnsäKuljen katuilla, kujilla.Haen juuri harttahastiJota sieluni suahtiJotan rakastan jalosti:Händä hajin haluisestiEtsein aiwan awaraltaMutten minä löytänynnäHändä huomannut Hywöä.v. 3. Wartioilta wakaisilta,Jotka käywät kaupungisaYli kylän ympärinsä,Jotka kohtaisit kaduillaMinun tielläni tapaisit:Kysyin kohta kijruhusti:Olettako ollenkaanaJuuri nähnehet nykyisinYstäwätani yreltäJota sieluni suloistaKyllä kowin rakastaawi?v. 4. Koska heistä erkaunsinWähä kuljin kauwwemmaxiSijrrin silmäni siwulle;Minä tapasin todellaLöysin minua likinnäJota sieluni janowiRakkahasti rakastaapi;Minä tartuin tarmakastiKijnni hänehen kiwasti,Ripun hänesä hywästiKijnni pidän kijndiästi,Engä myös päästäne eneä;Ja en tahdo tahallaniHändä laskea hywöä,Aiwan sixi sijhen astiEttän saattanen sisälleHänen wienen huonesehenMinun äitini äkeän,Kammiohon kaunisehenTuonne äitini tupahan.v. 5. Minä wannotan wisustiTeitä tyttäret todellaJerusalemin jaloimman,Kautta kaikkein kaunehimpainWilkkahimpain metsä-wohtenTahi nuorten naaras peurainJotka kulkewat kedollaMettis marsiwat mäillä;Ettet Tee nyt ensinkänäHerrättäisi horroxistaUheasta unestansaMinun ainoo armastani,Eli häntä häätämälläWalwomahan waiwaisitte (maatisia)Ennen kuin hän ehdollansaItek tahtowi todella.v. 6. Kuka tämä kuumottawa?Ken se korwesta tulowi?Kuka lähtee lawialda,Niinkuin sawu se sakeaNouse ylös ylömmäxi?Suitsutus se sangen karwasMirrhamista mukomastaPyhä sawu se parahinKaikenlaiset kallihimmatApothekarin awaratYrtit ylön ylistetyt.v. 7. Katso! kuinka KuninkahanSuuren Wiisahan SalomonSängyn seisowat siwullaYmpärillä yhexehenKuusi kymmendä urostaWäkewätä woimallistaIsraelin ihanoistaWäkewistä walituista.v. 8. Kaikin pitäwät käestäMiekat wahwat wälkkywäisetJa owat soweljaat sotaan;Jokaitsella järkiähänOwat warsin oiwa miekatWyölle wyötetyt wagastiPelwon tähden puoli yöllä.v. 9. Kuningas se kuuluisampiSangen suuri SalomoniTeetti makaus-majansaUni-huoku-huonehensaLepokammion lujimmanLibanonin lujimmistaPuista pulskista peräti.v. 10. Johon pani patsahixiHohtawata hopiotaJota silais selkiälläKallihilla kullallansa,Itek teetti istuimensaPunaisesta purpurasta,Anto laattian latoaSoweliasti sowitellaPermantonsa parahimman;Tähden tytärten todellaJulki Jerusaalemisa.v. 11. Nyt Te Zionin siwiätTulkaat tyttäreet tosinginKatsomahan KuningastaSalomota sijstisänsäSijnä kruunus kallihisaJolla äsken hänen äitinsOmbi hänen kruunannunnaHänen häitten-päiwänänsä,Hänen sydämmens suloisnaIlo-päiwänä parasna.
Neljäs Luku.
v. 1. Ylkä.Katso! minun kaunoiseniMinun aino armahaniSinä olet siukkuseniAiwan ihan ihanainen;Katso! totta tosiahanSinä olet oiwa laillaIholtasi ihanainen,Sinun silmäsi suloisetNiinkuin kaunijn kyhkyläisenSinun suortujes wälilläPulskimpajen palmikoides:Sinun hiuxes hieno lännätWuohi laumangin weroiset,Jotk on kerityt kesälläGileadin kukkulallaWarsin wuorella walitut.v. 2. Sinun hjetrat hampahasiOwat niinkuin oiwa laumatKerittyiden willain kanssaJotk' on pesty puhtahaxi,Jotka kaikki kaunihiaKaxosia kantawatkin,Eikä myöskään yxikänäHeistä ole hedelmätöin.v. 3. Sinun huules hunajaisetPulskat ja tuli-punaisetNijnkuin rihma ruusun karwa;Sinun sanasi suloisetSiewä suusi se simainenPulska puheesi peräti:Sinun poskes punertawatSasu pääsi ne suloisetNiinkuin oiwakin omena;Pajja wälis palmikoiden.v. 4. Sinun kaulasi koreaOn kuin torni DaawidinginWarustettu wahwimmallaRatki muurilla rakettu:Jossa tuhannen tosinginRippuu kilpee kijltäwätäKaikkinaiset kallihimmatWäkewitten woimallistenSota-aseet sangaritten.v. 5. Sinun kaxi kaunihintaRippuwata rintahasiOwat niinkuin kaxi nuortaMetsä wohlaa metsistösäJotka käywät kaikellaistenKorjain kukkaisten seassaLakealla laitumella.v. 6. Sixi että soipeemmaxiPäiwä palawa tulowiWähä jähtyy wilpeemmäxi,Warjo kanssa katoawi:Minä mennen MirrhamienTuonne wuorelle wähäisenAloeta apu laillaPyhän sawun suitsutustaKokoamaan kukkulalle.v. 7. Sinä olet sisareniKokonansakin koreaAiwan ihan ihanainen,Minun ainoo armahaniEikä sinus ensinkänäOle ryppyä rumoaWähintäkään wirhettänäv. 8. Tule pojjes tuttawaniKulje kanssani koreaMinus rakas MorsianiLiukkahalda LibanoldaTule kanssani kotihinLibanonista likemmä,Sijrry sisälle tupahanAstu tänne alemmaxiAwarimman AmanananKorkialda kukkulaldaSijrry pojjes SeneriltäHuolen kanssa HermonistaWaaralda waaralliseltaJalopeurojen pesästäLuowu luolasta pahastaLeopardein pahimmaldaWuorelda warottawalda.* * *Sama 8 Warsy, wähä toisin,— — —Tule minun tuttawaniTule kanssani kotiaMorsiameni maseaLibanonista lujastaKulje kanssani katalaHuiskuwasta hongistostaLähde ulos LibanostaLibanonin ljukkahaldaKorkialda kunnahalda;Mene sisälle suloinenAstu tänne AmananginKukkulalda korkialdaSiirry pojjes SeneristäHyljää Hermonin ypäletJoudu pojjes joutusastiJalopeurojen pesästäLuolikosta LibanoninLeopardejen paristaWuorelda waaralliselta.v. 9. Sinä olet ottanunnaSydämmeni SisareniRakas minun Morsiani:Sinä olet ottanunnaSydämmeni siwaltanutMorsiameni minuldaYhdellä sun silmälläsiKaunihilla käädylläsiJongas kannat kaulasasi.v. 10. Katsoppa kuinga ihanaSun on suuri Rakkaudes,Sisareni suloiseniMorsiameni mehewäMansikkani, mesimarjan,Sinun ratki rakkaudesSe on totta suloisembiMakeampi se minustaKuin joku wijna wikewä;Sinun woitees woittaa kaikkiYrtit, hajulla hywälläLawialda lemullansa.v. 11. Sinun huules hunajaiset,Minun rakas Morsiani,Warsin owat kuin walowaSima leiwällä suloinenMesi leipä lämpymällä:Mesi ja maito makeaAlla kielesi asuwi,Sinun waattesi walaistunHaju ompi oiwallinenNiinkuin lemu LibanoninHywin haisewi kukista.v. 12. Minun suotu sisareniRatki rakas morsianiSinä olet suljettuniAiwan kaunis kryydimaani,Lähde lukittu lujastiKanssa kaiwo kijnni-pantu.v. 13. Istutuxesi ihanatOwat aiwan omenaisetYrtti-tarhoissa ylimmätOiwa granaati-omenatKanssa kallihin hedelmänCyprin kukkaiset koreatYnnä Narduxen näköisät.v. 14. Nardus safframin seassa,Kalmus kansa kaneelingin,Kaikkinaisen kallihimmanPyhän sawun puiden kanssa,Mirrhamia mehullistaAloeta angarindaKaikkein parasten puhastenylimmäisten yrttein kanssa.v. 15 Nijnkuin kaiwo kryydimaasaWeden eläwän wireäLähde luonnokas wikeäJoka juoxee joutusastiLibanonista lujasti.v. 16. Tule tuli pohjaisestaLjehuttele louna tuliYrti-tarhani ylitseKule läpi kryydimaani,Että sen yrtit ylinnäWoitehista wuotaisiwat!Minun ylin YstäwäniKryydimaahans kulkekohonHämpä syököhön suloinenKaunihia kallihitaHedelmitänsä hywiä!
Wijdes Luku.
v. 1. Minä tulin, tuttawaniMinun suotu sisareni,Rakas minun morsiani,Ylös yrtti-tarhahani;Josa olen ottanunnaKaikki minun mirrhaminiYrtit ylös leikannunna,Minä olen syönyt sielläMesi leipäni makeanHywän kansa hunajani:Minä olen maidon kansaJuonut wijnani wikeän:"Syökäät teekin suloiseniAhah! syökäät armahaniYstäwäni yldäkylläJuokahat ja juopukahat."v. 2. Minä makaan makiastiWaikka ompi walwehellaSuosiolla sydämmeni:Äsken kuulin äänen tuossaYstäwäni ylimmäisenJoka kolkuttaa kowasti;Näillä sanoilla sanowi:"Awaa minun armahaniOwes ehtoisa eteeni,Sisareni suloiseni,Kyhkyläiseni korea,Ihanaiseni ilonen;Sillä pääni pisaroissaTäynnäns kastehen koreanHjuxet kaikki huuteissaPalmikkoni pisaroissaTukka yöllä tuhraunut."v. 3. Mutta minä olen minunHameheni pojjes pannutRyysyt kaikki rijsununna,Pidäiskös mun taas pukemanPanna päälleni hamehen?Minä wirralla wirutinPesin jalkani jalosti,Pidäiskös mun pikaisestiJälle jalkani likaamanSokaiseman, saastuttaman?v. 4. Mutta minun YstäwäniPisti kätensä keweänSeinän läwestä sisälleTuolta uxen ulkopuoltaJosta peljästyin perätinSijtä wapisit wagastiSisällyxeni, sisuni.v. 5. Silloin nousin nopiastiAwaamahan armahallenYstäwälleni yreltä:Minun käteni katalanTjukkuit totta tippumallaMainittua mirrhamitaJotta mirrhami jalostiWaloi warsin sormistaniHypeistäni hywästiLukun salwangin lomihin.v. 6. Koskan oweni awaisinYstäwälleni hywälle,Mennyt oli matkahansaYlimmäinen ystäwäniWälehen pois waeldanutOhitse minun oweni:"Minun sieluni suruinenLäxi ulos uxestansaHäntä hakemaan halullaNiinkuin sanonna sulonenItek käskenna kiwastiMinä hain hakemallaEtsein händä ennakallaWaan en häntä hawainunnaEnkä löytänyt likeltä,Minä huudingin hywästiWaan en saanut wastaustaEngä kuullut kultaistani."v. 7. Olin waaras wartioistaJotka käywwät kaupungisaYöllä ympäri katujaNe mun löysit, mua löiwät,Häjyt haawoitit minungin:Wielä wartiat walitutMuurin päällä ne mukomatPois päälijnani siwalsitOtit hywän hytyrini.v. 8. Minä wannotan waastiTeitä tyttäret todellaJerusalemin jaloimmatJoss te löydätte josainMinun tuttuni tapaatteYljän minun ystäwäniIlmoittakaat ittelehenEttä minä olen sairasRakkaudesta rawittu.v. 9. Millinen, mingä näköinenOn sun ylin ystäwäsiMuiden suhtehen suloisinSano sinä suotta meilleItte kaikkein ihanaisinWaka waimojen seassa?Minkä kaltainen menoissaOn sun ylin ystäwäsiMuiden suhtehen suloisinEttäs olet oiwa laillaMeitä nijn juuri monastiWaroittanut, wannottanut?v. 10. Minun yxi ystäwäniOmbi walkonen walaistuPunanen ja punertawaKaunistettu kallihistiKoko kymmenen tuhannenSiistin kaikkein seassa.v. 11. Hänen päänsä on parahinJa kuin kaikkijn kallijn kultaHänen hiuxensa hajallaOwat kaunihit kaharat,Mustat ninkuin karneh korwes:v. 12. Hänen silmänsä suloisetOwat näppärät, nopeatNiinkuin silmät mettiselläKyhkyisellä kaunihilla,Wesi ojan wierikolla,Ne on rieskalla waletutPestyt maidolla parahinOwat täynnäns täydelliset.v. 13. Hänen poskensa punasetOwat niinkuin oiwallinenKaunistettu kryydimaakin,Niinkuin yrttein ylimmäistenKaunijt kukkaiset kedolla:Hänen huulens hunajaisetOwat nijnkuin nuoret ruusutJotka wuotawat, waloowatPisaroista pikkuisistaMirrhamin sen mainittawan.v. 14. Hänen kätensä koreatSormet owatkin soreatNiinkuin kullaiset koreatSiewät sormuxet somahatTuikki täynnäns Turkkoosia:Hänen ihonsa ihana,Ombi nijnkuin pulska puhdasElefantin sen eläimen —Luu luja ja sileäJok' on kanssa kaunistettuSilitetty Safijrilla.v. 15. Hänen jalkansa jaloimmatOwat nijnkuin oiwallisetMarmor patsahat parahatPerustetut jalkain päälleKoko kullaisten kohotut.Hänen hahmonsa näköisäOmbi nijnkuin LibanooniCederi warsin walittu.v. 16. Hänen suunsa on sulonenJa hän itse ihanainenKoko rungolta korea:Senkaltainen se suloinenOn mun ylin ystäwäni,Minun ratki rakkahaniSepä ombi sen kaltainen,Tyttäret Tee tjetäkähätJulki Jerusalemista.
Kuudes Luku.
v. l. Mihingä on sulda mennytYstäwäsi ylimmäinenKuhun kulki kumppalisi,Sinä kaunis ja koreaWarsin waimoista walittuParas pijkajen seassa;Kuhun käänty kumpalisiMihin yöty Ystäwäsi;Mekin halulla haemmaYnnä kansas kumppalias?v. 2. Ystäwäni ylistettyKulkenut on kryydimaahanYrtisaroille yreltä,Siellä kaitsee kryydimaasaLakeata laumaansaHakoo ruusuja halullaKahteloowi kukkaisia.v. 3. Ystäwani ylkäseniHän on minun, minä hänenJoka kaitsee kaunihistiKäweleepi kukkaisisa.v. 4. Minun kaunis kultaiseni.Sinä olet siukkuseni,Ihan iholta ihanaNijnkuin Tirtza tyttäristä,Koko kaunis katsannoltaNiinkuin jalo JerusaalemJulkinen ja juuri jaloNijnkuin suuri sotajoukko.v. 5. Keännä silmänsi suloisetSijrrä syrjälle (siwulle) minustaSillä silmäs sytyttäwätMinun sinuhun suloisinHjuxes suortuet soreatOiwat aiwan otollisetNijnkuin nuori wuohilaumaJotka kerityt kewäilläGileadin kunnahalla (kuckulalla)Wuoren wälkkywät wälillä.v. 6. Sinun hietrat hampahasiOwat kaunihit koreatNinkuin liemen lammas laumanJotka pesosta pirahdit,Nousit ylös nurmikolle,Kaikki kaxoset tekewätEikoo yhtäkään emöäHeistä joskus hedelmätöin.v. 7. Sinun kaswos kaunihimmatPienet poskesi punaisetOwat granaati omenatPulskat juuri punertawatLohwot lohkohin lohastutSinun pantu palmikkoidesWeätty suortujes wälihin.v. 8. Tott' on joukko TrotingeitaKuusi kymmendä koosaWarsin waimoja walisa,Neitoisia nuorempiaEhkä epälukuisia.v. 9. Waan on yxi walittuniKyhkyläiseni korea,Minun tuttuni todella;Täydelliseni tosinni,Jok' on äitinsä äpyliRatki rakkahin emänsäSynnyttäjänsä suloisin:Koska tyttäreet kylisäHänen näjit näppärimmän,Nijn he yhdes ylistiwätHänen aiwan autuaxi.Tuota Troningit samastiKehut kerskaten jalostiWaimot warsinni ylistit.v. 10. Kuka tämä kuumottawiNähden näkyywi näöldäNiinkuin kaunis kirkkahaldaAamurusko aamun tulless?Nijnkuin kuu se kuumottawa,Warsin walittu walosaArmas auringo awara,Nijnkuin loistawa likeltäSangen suuri sotajoukko!v. 11. Minä menin mieluisestiAstuin alas arohoniYrtti-tarhaani yritinKahtomahan kaswaneitaWersonuita wesojani,Ojan neunalle rupeisinKurkistellen kahtomahanJosko kukas kukoistuisitWijna-puunikin walitutOmenani oiwalllsetWiherjöitsisit wälehenHywän hedelmän tekisit.v. 12. Mutt' en tietänyt todellaEttä sieluni samassaWetäysi werkallehenKansan tygö kaunihimmanJotan ratki rakastelinSijhen miellyn melkiästi.v. 13. Ohoh! Palaja parahinRauhallinen rakkahani,Sulaimithini suloinenWoi! palaja, ah! palaja!Näköäsi nähdäxemme.Mitäs näitte näpeäs'Suloisessa Sulamitis'Paitsi tantia todellaSota-joukkojen seassa?
Seitsemäs Luku.
Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka
v. 1. Sinä ihana, iloni.Sinä tytär Sangaringin,Kuing' oil käyntisi koreaAskeleesi angarimmat:Sinun laajat lantehesiEi ne lensu lengotellenSinun käywwesäs korea;Sinun sääresi soreatNe on tasan tasallansaTehdyt taitawan kädellä.v. 2. Sinun napasi samattiYlön aiwan ymmyrjäinenNiinkuin malja melkiäinenJost' ei juoma koskaan puutu.Sinun wahtasi walittuNiinkuin Nisutkin läjässä,Jonga yli ympärijnsäRuusut, kukkaiset kasoowat.v. 3. Sinun Rintas rippuwaisetKaxi kaunista niseäOwat molemmat minustaNiinkuin kaxi kaxoistakinMetsä-wuohta mehtolassa.v. 4. Sinun kaulasi korea(Sinun kaulas' kaswanunna)Se on suora ja sorea( Se on suoraxi sorea)Niinkuin torni, jok' on tehtyLuista lujista ladottuElefantin etuisistaSinun silmäsi suloiset (siweät)Kaxi kaunista kanoa.Sinun nenäsi näköisäNiinkuin torni Libanonin.v. 5. Sinun pääsi on perätiKaunis karmelin weronenSinun hienot pääsi hiuxetSoreissa suortuissaPoimuisihin palmikoittuNiinkuin purpura parahinJota kantawi Kuningas.v. 6. Kuinga kaiketi ihanaSangen suloinen oletkinMinun aino armahaniHekumassasi hunajaMesi leipäni makea.v. 7. Sin' oot waka warreltasiNiinkuin' pisin palmupuistaSinun rintasi reheätRippuwat kuin rypälehetWiljawasta wijna-puusta.v. 8. Minä sanoin suosiolla:Minun täytywi todellaYlös astua yröldäPalmu-puuhun poimimahanOiwa oxihin ruweta.Anna minun armahaniOlla rintas rikkahanaNijnkuin wijna-puun punaisetMarja-rypäleet makeat:Sinun siistit (siewät) sieramesiHywän hajun heittäköhötNijnkuin omenat näköisät.v. 9. Sinun suusi se suloinenKurkku lakesi lakeaMaistukohon makealtaNijnkuin wiina se wikewäJoka juodahan jalostiHuokiasti ja hewilläYstäwältäni yletenJoka saatta saneljaxiPuheljaaxi pulskimmasti.v. 10. Morsian.Ystäwäni ylön hywäSinä minun, minä Sinun;Hämpä himoitsee minuaHalataxensa halaawi (halulla).v. 11. Tule tuttu towerini,Ylimmäinen Ystäwäni,Tästä käykämme kedolle;Maan kylisä kylilläWijpykämme wijnamäes(werkkaisesti).v. 12. Nostaxemme notkelmastaWijna-mäkehen warahin,Nähdäxemme nähtäwästiJoss jo wilja wijna-puummeKukoistuwat kaunihistiJoss jo rypäleet rupeewatPulskasti puhkeemahanJoss ne oiwa omenammeOwat puihin puhjennehet.Siellä annan armahaniSuuta sullen sulloiseniRakkauteni rapean.v. 13. Jopa kukkaiset kedollaHeidän andawat hajunsa,Meidän uxen ulko-puollaOwat owein edessäKaikellaiset kaunihimmatHywät hajusta hedelmät:Ylkä puhuuYstäwäni ylön rakasMinä olen oiwa-laillaPannut tallelle takaniSekä uudet että wanhat.Aina uusi hempehempiEhkä entinen parempi.
Kahdexas Luku.
Morsian 4. wärsyyn asti.
v. 1. Josko ulkona uheanSinun löytäisin suloisenMinun weljeni wakaisenMinun äitini äkeanPojan pojista parahan,Joka itte imenynnäOlet nuoria nisiäÄitin elänyt ewäillä,Sulle suuta suikkajaisinJottei kuitenna kukanaPilkistellen pilkkajaisiSijtä soimaisi minua.v. 2. Minä weisinni wälehenSinun saattaisin suolonenMinun äitini majahanHuonesehensa hywähänJosas minua jalostiOpettaisit oiwa-lailla:Minä annan AntimixiKelwoxesti kryydättyäWalittua wijnoani,Wijnaa warsin wikeätäMakiata maultansaOmenoista oiwallistaKranaateista kallihinta.v. 3. Wasen kätensä wakainenPääni aluisna alati,Kansa oikian kätensäHämpä halajaa minuaSyämmestä syleileepi.v. 4. Ylkä puhuuMinä wannotan wagastiTeitä tyttäret todellaJerusalemin salosta,Ettettä Tee herätäMinun ainoo armastaniEli millänä melullaHändä waiwoa wakasta;Aiwan sixi siihen asti,Kuin hän itek hywäxyypiv. 5. Kattoppa kuka tulowiKorwen synkiän sisältäKauko maalta kaukaseltaJoka nojaawi nojosaPäälle ystäwän parahan?Sinun herätän hywästiPuuni alla awarimmanAlla oxan omenaisen,Josa äitisi äkeäSinun ombi synnyttänyt;Josa sinun sijittännäOn sun sijwo synnyttäjäsHelmoisansa holhonunna,Maannut kansasi katalan.v. 6. Morsian rukoillee:"Muista Ylkä morsiantasPaina nijnkuin sinettiäMua sinun sydämmeesiKäsiwartehes wakahanSidoppas niinkuin sinetti;Sillä totta todellakin,Rakkaus on ratki tuimaWarsin wankka ja wäkewäNiinkuin kuolema kowingin.Kijwaus on kiintiämpiHehkuwata helwettiä:Hänen hijlens hehkuwaisetHohtawat kuin Herran tuliLiedes liekki liekitsewä.v. 7. Ettei wedetkään wetelätWaikka paljon pauhatkohotTaida ratki rakkauttaSammuttoa saatawilta:Ejpä wirratkaan wikewätSitä uuwuta, upota.Jospa joku jalo miesiAndais kaikki appamallaKaikki taloinsa tawaranRakkaudesta rutosti,Ei se maxaisi mitäna."v. 8. Niistä jotka heikot owat jatarwihtewat wielä wahwistustaja ylöswalistusta.* * *Mutta meidän sisaremme,Siukkusemme se suloinen,Wiel' on warsinni wähäinen,Eikä hänelle hewillä,Kohta kaswa kaunihiaNisuxia niukioita:Mitä meidängin sanoman,Pitä tekemän tosinginSisarellemme siweestiSinä päiwänä parasnaKoska häntä kysellähänJona puhutaan hänestä.v. 9. Joss hän ongin jo jalostiMuuri wahwa ja warustusNijn me ratki rakennammeTeemme juuri taitawastiLinnan lujimman ladommeHopiasta hohtawasta,Sen päälle pian panemme.Joss hän wielä ombi owiNijn me sengin silitämmeWarustamme wahwistammeCedri laudoilla lujilla.v. 10. Minä olen nijnkuin muuri,Minun rintani rapeatOwat toki nijnkuin tornit:Jonga tähden täysinäisenLöysin rauhan lempiämmänHywän Herrani edesäSäylyin silmisä suloisen.v. 11. Salomolla SaarnajallaWijsahalla wijnamäkiOmbi jalo oiwallinenSen hän antoi angaroilleWuokran alje wartioilleWijnamäkensä walitun;Josta antais jokahainenHedelmistänsä hywistäWuokras aina joka wuosiYxi tuhatta tulostaPenninkitä pellostansaHopiassa hohtawassa.v. 12. Wijna-mäkeni wäleäOmaisuudeni omaniOn mun aina mielesäniEroitettu edesäni:Sinulle suuri SalomoTulee tuhannen todella,Mutta hedelmäin hywäenWakasille wartioillenKaxi sataa kaikkiansa.v. 13. Sinä suuresti suloinenJoka alati asutkinYhellehen yrttitarhas,Anna minun armiastiKuulla äänes kultaiseni;Pääldä kulkoot kumppanimme.v. 14. Mutta palaja, pakeneYxinäinen ystäwäniOle wirkku metsä-wuohiEli nijnkuin nuori peura,Yrtti wuorilla waella.Sixi säylytä sinusiJotta jähtyy päiwä kuumaWarjot wajoowat wähäxi;Nijn män tulen tuttawaniSinun korjaan kotihiniJohdattellen joutusastiMinun Linnaani lujahan.
Kuning. Dawidin 96 Psalmi.
Runoihin pantu weisattaa.
v. 1. Uusi weisu weisatkahatHerralle aiwan hywälle:Weisaa Herralle hywälleKaikki maa ja kansakunta,v. 2. Weisatkahat wikkelästiHerralle sangen hywälleHändä kilwoin kijttäkähätKiitä kaunista Nimeä:Julistakaat julkisesti,Päiwä päiwäldä hywinginHänen hywää autuuttansa,v. 3. Luetelkaat lawialdaPahain pakanain seasaHänen kulta kunniaansa;Kaikkein kansaen seasaHänen ihme ihmeitänsä.v. 4. Sillä Herra ombi suuriSangen suuri kijttettäwä;Ihmeellinen itsesänsäJulki Jumalain seasa.v. 5. Kaikki kansain JumalatOwat julmat JumalixiEi muut kuin epäjumalat;Mutta Herra Hengen Luoja,Ombi Taiwasten tekiä.v. 6. Kunnia ja kaunistuskinOwat hänen edesänsä:Wäkewyys ja suuri woima,Koreus ja kauneuskinHänen pyhäsä pihasa.v. 7. Kansain suuret sukukunnatTuokaat Herralle todella:Tuokaat Herralle hywälleKunnia ia kaikki woima.v. 8. Tuokaat Herralle hywälleKaunis kunnia Nimensä:Tuokaat lahjat laulamalla,Ja tulkaat hänen tygönsäEdes esihuonesijnsa.v. 9. Kumartakaat kunniallaHerraa hywää holhojataKallihisa kaunistuxesPeljätkään händä hywästiKaikki mailma matala.v. 10. Sanokaat ja saarnatkahatPahoillengin pakanoillen:Herra hywä on Kuningas,Jok' on juurikin jalostiMaan pijrimme matalanWoimallansa wahwistanutEttei lijku, ei lutise.Tuomitseekin totudeesaKaikki kanssat oikeulla.v. 11. Riemuitkahan riemuisestiRatki Taiwahat tasaisetIloitkahan maa ja manderMeri pauhatkaan parahinJa ne kaikki kuin on sijnäAlla aaltojen asuwat.v. 12. Kedot kaunihit kukistaOhoh! olkahan iloisetKansa kaikkein kuin on hänes:Te puut pulskat ja pisimmätMetsän kaikki kaunistuxetIhastukahat ilolla.v. 13. Hywän herramme edesä;Sillä totta hän tulewi,Tuomitsemahan tulewiMaata tätä mailmata.Herra hän se duomitsewiMaan pijringin pisimmänWagasa wanhurskaudes,Ja kaikki kansat katalatHänen hurskaudesansaTotuudesaan totisesa.
K. Dawidin 100. Psalmi.
v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis.Riemutkaat riemullisestiHerralle sangen hywälleKaikki maa ja maailmakin.v. 2. Palwelkaat Herraa hywöäIhandellen ja ilolla:Tulkaat tänne ennakallaHänen kaswoinsa etehenRatki riemulla hywällä.v. 3. Tietkäät että Herra tosinOmbi julkinen JumalaHämbä Herra meidän tekiEn me itse meitäm tehnyt,Kansaxensa kaunihixiLaituimensa lambaixi.v. 4. Mengät hänen Herran tygöPorttihinsa, pihahansaKijtoxella kaunihillaEdes esihuoneisijnsaWetäykäät weisullanne:Kijttäkäät Händä hywöäYlistäkäät yhteisestiHänen hywää Nimeänsä.v. 5. Sillä Herra ongin hywä,Hänen hywä laupeudensPysyy aina puuttumataIjan ijankaikkisesti;Totta hänen totuudensaSeisoo monelle sugulleSukukunnasta sukuhun!
Hjobin kirjan 3:mas Luku.
Runoxi.
v. 1. Taudin alla angarimmanKipeimmän kiwun allaSuuttu Jobi sillä laillaJotta kirois kiiwahastiPahoin päiwänsä perätiSadatteli syntymänsä.v. 2. Sttten awais Jobi suunsaNäillä sanoilla saneli:v. 3. Ohoh! olkohon ijätiKadotettu kaiketikkinPahin päiwistä peräti,Jona synnyin syntis parka:Yö se ylöngin pimiä,Jona sanottiin saloa:Mies on siewä sijinnynnä.v. 4. Sepä päiwä pimiänäAina olkohon alati,Älköön kysykö JumalaYlimmäinen ylähäldäPäiwän semmosen perähän:Älköön kirkkaus koreaHänen päällens paista koskaan.v. 5. Pimeys ja kuollon warjoHänen peittäköön perätiPilwi päällä pyöryköhönSumu syngeä sakeaPäiwän mustan muuttakohonJotta keändyis kauhiaxiHirwittäisi hirmuisesti.v. 6. Pimeys sen peittäköhönKätköönsä keäriköhönIlman olkohon ilota,Joka wuosi waipukohonPojjes jääköhön jälilleMuista päiwista perätiEttei kuuluis kuuna päänäNäkyis ilmoissa ikänä.v. 7. Katso! yö se yxinäinenAina olkohon alati,Eikä yhtänä iloaSille päiwäll' päätyköhön.v. 8. Kaikki ne kuin kiroawatSakeasti sadattawat,Sitä päiwöä pahoaKirotkohot kelpo lailla;Kaikki noidat noitukohonLewiathanin lumojatSitä paiwöä pahinda.v. 9. Tähdet Taiwahan talossaHämärästä häiketköhötKoittaessa kowan päiwän,Älkööt waljetko walohonodottakoot otawata oiwa laillaJottei tuntuis tuima päiwäJok' ei tulwo tuona päänä,Älköön nähkö nurja päiwäAamuruskon angarimmanSilmä-ripsiä suloisen.v. 10. Kosk' ei kohtuni oweaSijnä samas sulkenunna,Kosk' ei kätkeny kamalaOiwa onnettomuuttaniSilmiltäni surkeuttaPimeyteen paiskanunna.v. 11. Mixen kuollu kohdastansaÄitini-kohdussa kowassa?Mixen lapsi läkähtynytSyntymässä surkeassaÄitin kohdust' kontatessa.v. 12. Mixis owat ottanehetMinun helmahan hywähänKapaloihin käärinehet?Mixi minä imenynnäOlen njukiat nisätkin?v. 13. Nyt män maasa makajaisinAiwan olsin alallansa,Lewossani lepäjäisinRatki rauhas, maan raossa.v. 14. Kanssa suurten KuningastenNeuwoitten nukkuneittenAlla nurmen nukkusingin;Jotka kuitengin katalatRahallansa rakentiwatHuoneija hohtawia,Jotk on kylmillä kylissä.v. 15. Tahi suurten sangarittenPää-miestengin parastenOlsin kansa kätkettynä,Joill' on kulda kukkarosaTäynnä huoneet hopiata.v. 16. Eli että kätkettynäKanssa kesken syndyneittenJotten ollenkaan olisi;Niinkuin nuoret pienet lapsetJotk' ei koskaan kuumottawanNähneet walon walkiasta.v. 17. Siellä haudas haisewassa,Sijnä täytywi todellaJulman jumalattomanginWäkiwallasta wäsyä,Luiskehestansa lakata:Sijnä lepaäwät lewossaOwat nekin nukuxissaJotka paljo-waiwaa näit.v. 18. Siinä on wangeilla wapausRatki rauha muiden kanssaEipä kuule kumminganaÄäntä waatian wihasta.v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen)Sekä pienet, että suuretPalweljatkin pahaaltansaIsännistään irrallansaVaimoistansa wapahana.v. 20. Mixi walo waiwaisilleAnnettu on arwollansa,Mixi elämä esinnäMurheellisille mitattuSydämmille suruisille?v. 21. Jotka kuiteng' kuolemataOdottawat oiwa lailla;Mutt' et tule toisinansaWaikka kaiwaisit katalatEnnemmin kuin ennakallaMiehet luowat mieluisimmatAarni-haudan ahnehesti.v. 22. Illoin, aamun iloitsewatJotka ratki riemuitsewatEttä haudan ennättäisit?v. 23. Sille miehelle mureessaJok' et tiedä tiestä lijonJong' on polku peitettynäItse julki Jumalalda.v. 24. Tätä woiwotan, walitan,Sillä minun leipän' luonnaMinä huiki huokaelenMinun parkuni pahimmanNijnkuin weden wuodattanen.v. 25. Jotta joutu joutusastiJotan pelkäisin pahoinginSepä tuli tuimimmastiMinun päälleni pakotti;Jotan karton kaunihistiTuopa tapahtui minulle.v. 26. Enkös ollut onnellinen?Enkös rauhassa rawittu?Eikös ollut oiwallinenLepo lässäni likellä?Ja nyt tuli tuiskun kanssaLewottomuus lennon kanssa(lawialda)(lentämättä)Suru semmonen samea.
Hjobin kirjan 7:mäs Luku
Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta.
v. l. Wissihin on wiheljäinenSurkuteltawa surullaIttekungin ihmis raukanTäällä elo ja Elämä.Eikös ihmisen elämänAina pidä apu laillaOlla sodassa sohienMaamme päällä mailmassaHänen päiwänsä parahatOwat nijnkuin orjan päiwät?v. 2. Ninkuin palwelja pahanenWarjon luoxe wetäywiOrja kansa odottaapiKurja kasakka halullaTyönsä loppua lujasti.v. 3. Nijn olen minä minullenSaattanut juuri suruisetMonet päiwät kyllä mustatYötä monta murheellista.v. 4. Koskan läxingin lewätäPanin walju wuotehelleNijn män sanoingin samalla:Koskan nossen nukkumasta?Lueskelen lailla sittenOdottelen oiwa laillaKoska ehto ennättäwiIlta tulis pitkän päiwän;Kaiken päiwän käwellyxetOn mun ratki rawinnehetWarsinni wäsyttänehetPäästyäni illan päällePilkkosehen pimiähänPilkan alta piilohoni.v. 5. Sillä lihani lakeaOmbi paljas puetettuMadoilla ja maan tomulla.Aiwan olen ahwettunutTullut hyljyxi hywillen.v. 6. Minun päiwani parahatOwat lendäneet lujastiPojjes juossehet pikemminNopeemmasti notkunehetKuin se syöstäwä sileäSukkulainen sangen nopsa,Kulunehet kijruhustiIlman wähin wijwytystä.v. 7. Muista julkinen JumalaEttä minun elämäniOn kuin tuli tuoxuwainenEikä silmäni sekaisetEnää palaja periltäNähden hywää näkemähän.v. 8. Ne kuin minun nyt näkewätEi pidä edespäin eneäNähdä minua misänä.Sinun silmäs katsokohonMua miestä murheellista,Sitten hukun huoletoinnaKuolen sangen kernahasti.v. 9. Pilwi raukeewi pianginPojjes meneewi perätiNijn myös menewi imeinenAlas hautahan hewilläTuonne tuonelan tupahanEikä nouse nopiasti.v. 10. Ei se palaja periltäTule jälle talohonsaTule huoneseens hopulla;Et sen tunneta tupoaJok' on aiwan autiana.v. 11. Sentään sanani sanonen,Suuni awajan surussaMinä puhun puhtahastiMinun hengeni mukomanAhtaudes angarimmasJuuri juttelen jalostiMinun sielun' murehessa.v. 12. En hän minä meri lienekEngä wahwa walas-kalaEttäs nijn mun kowin kätketSangen salpajat jalosti?v. 13. Minä aina ajattelin:Kyllä wuoteeni wagastiLewon lainaawi minulleLohduttanewi lujasti;Koskan kehtohon kumarranSaatan saada hywän lewon;Näitä itte ittexeniMinä pulskasti puhelen.v. 14. Muttas peljätät perätiMinun unilla, unessa,Kaikki kauhistat minuaNukkuessani näwyillä.v. 15. Että sieluni suruinenSoisi hänens hirtetyxiKaikki luuni kuolluexi.v. 16. Jopa kauhitun katalaEngä pyydä sillen eleä:Lakkaa jo luoja minustaSillä turhat tosiahanOwat päiwäni parahat.v. 17. Mik' on ihminen itikkaEttäs hänen suurna pidät?Suljet juuri sydämmeesiPidät suuren surun meistä?v. 18. Sinä etsit eineheltäJoka aamu armahteletJota päiwä paimendeletIhmis parkoa parahinKoettelet kyllä ainaHändä kiusajat hywästi.v. 19. Mixes jo minusta luowuMixes päästäne minua;Ettän edes ennättäisinNiellä sylkeni sisälle.v. 20. "Minä olen onnetoinenSynnilläni suututtanuSinun ilmoinen isäniSinun wartian wakaisen,Ja mitäs minä tekisinWaka wartia imeisten?Mixis tejit mun SinullesLaadit loukkauxexesi?Itselleni ilkiäxiKuormaxi sangen kowaxi?v. 21. Mixes anna andehexiPahat mun pahat-tekoni?Wäänna pois mun wääryyttäni;Sillä nyt mun pian pitäwiMaasa mullasa makaaman;Ja joss minua moloxutEtsit aamulla esinnäNiin en enää olekkanaEngä luonnan löydy täällä."
Pane tähän tygö Numra 278 Suoma- laisesta Wirsi-kirjasta, nimittäin:Etkös ole ihmis parka aiwan arkajolla on melkein Runo-nuotti. Se löytään ensin ruottixi,LusidorineliLasse den olyckeliganweisuis, ja on Suomexi käätty P. Cajanuxelta.
Kirjoitus Luu-karsinan yli.
Tuonelan on tämä TupaKalman kamala kamari:Täsä Tuoni temmattunsaKuolemalta kouristetutTyynni kätki ja kokosi:— — —Katso tänne kammiohonKatto Luitten-karsinahan:Luut näet Epä-lukuiset,Jäsenistä jäänöxiä,Päitä paljongin koosa;Mutt' ett tiedä ensinkänäKuk' on ollut kunniasa?Kut' on käynyt kerjäläisnä?Kaikki Tuoni kaatoi tänneLykkäis yhtehen lysyhynSekä pienet, että suuret.Mene Matkahas, waella,Ihmis raukka raadollinen,Muista aina mielesäsi,Että kerran kuoltuasiTuonen tuletkin tupahan;Koskas mullaxi murenet,Maaxi mustaxi mätanet,Koska madot matelewatRoukkioisin ruumisansi.— — —Me, me, kuin täsä makaammeMe olimma myös muinan nijnTerwehet ja toimellisetTaitawat ja työn-tekewätYnsiät ja ylpiätkinSamoin juuri kuin sinäkin,Mutta, katso, kammioomme,Jo, muuttu meidän menomme,Kaikin mullasa makaamme.— — —Wielä toki wirkoawanTämän toiwomme tomummeWihdoin wielä wijmmeiseldäHerran tulles Tuomiolle!
Ajatuxet Kirkko-maalla eli hautaus-sialla.
Kurja kuljin kahdakkäsinKirkon ia kodon wälijä;Usein katsoin kartanotaKirkon pitköä pihoa;Sinne seisahdin saloa,Haudan tygö haisewaisen,Itkemähän ittexeni:Itkin ihmisen ikeä,Itkin ihmis parkasiaItkin itte ltsiäni;Itkin synnin saastaisuutta,Syytä suurta kuolemahan.Katsoin hautahan katalaHajin hahmoa imeisen;Luut löysin ja jäsenet,Madot mullasa mateli.Toukat järsit jäsentä,Suonen päitä pureskelit;Kaikki luontoni lakeaKaikki wereni weteläSuoniss' säikähti minussa:Ajattelin arwollansa,Sanoin suuresa surusta:"Woi, woi meitä waiwaisiaIlkeitä ihmisiä,Madon ruokia rumia!"Ah, ah! että astuisimmaAikanansa ajatuxillHaudan syngiän sisälle,Nijn me hullut huomaitsimme,Kuinga turhat, turhat kaikkiKaikki on meidän menomme.— — —Katsoin wieläkin kedolleSKirkon-maalla marsiella;Näjin luita lakiallaTällä täynänsä kedolla,Pääkallot kuiwat peräti,Taka-raiwot rowiossaKyllä luutoinda lihoa:Sanoin silloin ittelleni;Tulleeko he TuonelastaEnää ikänä elohon?— — —Herra, Herra, Hengen LuojaSinä tiedät sen todella,Sinä annat hengen heihin,Että he jällens eläwät,Kaikkiwalda kaswatteletLihan luitten peittehexi:— — —Waikka Luuni wiskotahan.Waikka liha lakastuupiRuumis Raukkani lahoopi:Kyllä Herra HengellänsäPuhaltaapi mullan päälleLuut laittaa ja jäsenetTilallensa toimittaapiSowittaapi siallensaPujettaapi pulskimmasti;Katoowa katoomattomuudenKerran päällensä pukewi.— — —Tästä jällen toindumielen.Pääsin pelwosta peräti.Sanoin mielellä hywällä,Lausuin täs' lakeudella:Herätkäät ja kerskatkaatJotka maan alla makaatteSillä sinun kastees ombiWiherjäisen kedon kasteSinun kuollees kuolluistaNousee jällens' jäsenilleensSinun kuollees kuopistansaEläwät kuin enen elit.— — —Ohoh! ilmoinen isäni!Mikä kuuluwi krapina.Mikä luisket luista näistäMikä hirmuinen hyminäLuitten näitten lijkkuessaYhden kerran ylösnostess:Koska Herra astun alasTulee tänne TaiwahastaSuurell' huudolla hywällä.
Silloin on täsä siasaSuuri julkinen jyminä;Lijkunnosta nijn lujasta!Silloin tomu tomajaapiMaalla melsket ja meteli.
Kuolleet ensin ChristuxesaTuulihin nyt temmatahan;Sitten seuraawat jälistäMonta tuhatta todellaSekä suurta sekä pientä;Monta herää maan tomustaKunniahan kaunisehen;Mutta monta nousee silloinHäpiähän hämmästyjen.Woi, woi, woi mikä wapistusEdestulless' Tuomiolle!— — —Täsä maasa mullan allaMonta ombi onnetointa,Monta mullasa makaawiOhoh! teitä onnettomat!— — —Mutta monta makaawiTäsä kätkösä kumosa,Odottajen onnellistaWijmmei päiwän wirkoomistaOhoh nijtä onnesansa!Osasansa onnelliset,Aiwan juuri autuita!
1.
Yhden haudan yli.
Tästä haudasta hawaitsetYmmärrätkin ystäwäni,Joka maalla matkusteletMones' waarassa waellat;Että Ehtij Ehto kerranWijmein kauwan wijwyttyä,Jona pannahan paraskinUlja Uroksen uheaMaan allek ja maan powehen;Siell' olt madot Sisaresi,
Kutsut kummat äitixesi,Mainittet mätänemisenIsäxesi ilkiäxi:Se on loppu, sekä sulla,Että mulla mailmasa.Ohoh! ja mitäs odotat?
Mitäs toiwot toukan-ruoka?Menet hautahan hädälläSiellä mullasa makaat.Siell' on sijtten wijsaudes,Siell' on toimesi totinen,Siell' on paras prameudes;
Siell' on kaunis koreudes:Siell' on rijstas, rikkaudes:Ohoh! raukka raadollinen,Kuljet kohden kuolemata,Haudas on sun haminasiSiellä on sun satamasiYödyt sinne yösiahan.
2.
Haudan päälle.
Astu alas hautahammeWieras hywä waeldawa;Kattoppa tänne katala.— — —Miehet me muinen olimma,Waimot warsingin wakaiset;Mutta nyt on multa meidänMustuttanut, murendanut;Sitä me sullen sanommeMuistutamme mullastamme,"Ettäs nijn pyydät eleä,Että multasi mädännytKerran kijldäs kirkkahastiTuolla taiwasten taloisa;Ettes haudasta häpiäHerran kohden katsellella."Elä Herrasa hywäsä,Nijn se Herra herättääpiWijmmein sinun wirwottaapiIloon ijankaikkisehen!!
Kiween-pijrroxet, haudan päälle.
1.
Matkamies.
Joss. Sinä. Kysyt.Tämän. Paikan. Ohitse. Mennes.Mikä. On. Tämä. Rakennus.Kuka.Asuu. Täsä. Huoneesa?Ja. Mitä. Tämä. Kiwi-Roukkio.Täsä. Merkitsee.Nijn. Tiedä. Se. Että.Näitten. Salpain. Takana.Tähän. Kammiohon.On. Tallelle. Pantu.Sinun. Kaldaisias.Ihmisiä.Raadollisia. Ja. Syntisiä.Niinkuin. Sinäkin.Heidän. Ruuniinsa. Lepäjäwät.Täsä. Paikasa.Heille.On. Tämä. Kammio. Suotu.Asunsiaxi.Sillä.He. Olit. Myös. Ittet. Ennen. Tätä.Eläwän. Jumalan. asunsiat.Ja. Pyhät. Majat.Kunnioita.Heidän. Jäännöxiänsä.Näitä. Rippeitä.Ne. On. Kallihit.Kuin. On.Roukkio. Luita. ja. Piwon-Täysi.Tomua.Sillä. Tiedä. Se.että. ne. tästä. kätköstä. edestulewat.Purkisna. Puhdasna. Kirkasna.ja. seisowat. täydeliisnä. Ihmisnä.Ylös.Päiwäin. Lopulla.— — —Mene. Matkahas.Ja. Elä. Nijn.Ettäs. Kumpanixi. Tulet.Yhteen. Iloiseen. Seuraan.Ylhä. Päin.Koska. Se. Hetki. Tulee.Jota.He. Odottawat.
2:nen Kiwi-piirros Luu-karsinan yli Kirkko-Kartanolla.
Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä.Kattahda. Joskus.Tännekkin. Luu-Karsinahan.Älä. Näitä. Ylön. Katto.Jotka. Täsä. Joukottaisin.Makaawat.Sinä. Olet. Itte. Samasta.Sugusta.Kerran. Tuletkin.Samahan. Lukuhun.Älä. Ylpeile.Waan. Ole. Nöyrä.Sydämmesäs.Madot. Owat. Riisunehet. Lihan.Näistä. Luista.Älä. Ole Ylön. Wiisas.Täsä. Wiisas. Makaa. Kuka. Ties.HuLLun. Kyljesä. Ja. Wieres.Älä. Rikastua. Pyydä.Näin. Köyhäxi. Sinä. Tulet.Älä. Himojas. Noudata.Älä. Elä. Lihalles. Mielixi.Ei. Liha. Eikä. Weri. Tule.Jumalan. Waldakundaan.Älä. Ylönkatso.Näitä. Paljaita. Päitä.Ja. Tätä. Multaa.Täällä. On. Kuka. Ties.Sinun. Iso. Isäsi. Ukko. Waarisi.Ne. Jotka. Elit. Mailmasa.Monta. Sataa. Wuotta.Ennen. Sinua.Muista. Myös. Se.Että. Tästi. Koosa. Makaa,Jumalan. Werellä. Lunastetut.Kalliit. Ruumiit.Joita. Se. Sielu. Asui. Joka. Elää.Ja. Wihdoin. Yhdistetyxi.Tulee. Oman.Ruumiinsa. Kansa.Sinä. Päiwänä.jona. Jesus. Ihmisten. Lunastaja.On. Seisowa.Maan. Päällä.