[329] Ganand. Mythol. s. 24.
[330] Gottl. De proverb. fenn. s. 10.
[331] Pohjanmaalta Becker Z. N:o 3 y.m.; Savon Kangasniemestä Gottl. N:o 592 c.
[332] Kalajoelta (v. 7, Petterson N:o 21).
[333] Fellman kokoelmassaan eteläiseltä Pohjanmaalla arvelee, ettei ne siellä ole kotoperäiset, vaan tuotetut, niinkuin hän yhden sitä varten matkustaneen noidan esimerkillä todistaa, Oulun läänistä tahi Savosta.
[334] Orimattilasta kuitenkin olen herra Erkon kautta saanut 4 rivisen katkelman, joka on yhtäpitävä Kullervon lähdön kanssa (Soitti suolla mennessänsä j.n.e.).
[335] Ruovedeltä v. 7 Paldani N:o 16 Paimenen laulu auringolle ylimalkaan on lyyrillinen eikä Kullervon jaksoon kuuluva. Mutta tässä kappaleessa "kivinen leipä" on vahvempi todiste.
[336] Suomi 1856 s. 48 vv. 94-103; vert. Kaleval, r. 13 vv. 145-6, 197-200. Viimeiset kaksi värssyä oikeastaan eivät löydy Hiiden hirven käsikirjoituksissa, vaan metsäluvuissa.
[337] Sam. p. s. 47 vv. 52-59. Vert. Aunuksen toisintoja esim. Europ. I N:o 8 Tulemajärveltä; Kaleval. r. 25 vv. 31-6.
[338] Kanteletar III N:o 8 w. 100-3; vert. Kalev. r. 29 vv. 3 6. Kenties on kuitenkin päinvastoin mainittu paikka tästä runosta levinnyt Lemminkäisen lauluun. Ainakin on niin varmaan toisen kohdan laita, sen nimittäin, missä Elina pyytää Klausta juomaan puolen siemausta y.m. Se tavataan ainoasti parissa vienanpuolisessa Lemminkäisen toisinnossa ynnä sen lisäksi pari kertaa erikseen, niin ettei se millään tavoin olo voinut vanhasta laulusta tulla uudempaan.
[339] Lönnr. Mehiläin. 1836 Heinäk., Tuiretuisenpoika.
[340] Kanteletar III N:o 5 vv. 32-5. vert Kalev. r. 27 vv. 91-2. Kenties kuitenkin on puheen alainen kohta tästä runosta levinnyt Lemminkäislauluihin. Se ei näet ilmau yleisemmin jälkimmäisissä muualla kuin Vienan läänissä, muuten vaan yhdessä kappaleessa Kajaanin puolelta ja yhdessä Pohjois-Inkerin lyyrillisessä laulussa. Myöskin Mataleenan laulun alku kuinka hän: Kauan kotona kasvoi ja hirren kynnystä kulutti hienoilla helmoillaan y.m. on siirtynyt moneen balladiin. — Samoin on toisessa Helkavirressä, Inkerin runossa, (Kanteletar III N:o 9) tuo kohta, missä morsian Lalmannin laivan nähdessään sanoo: jos lienet lintuparvi, niin sä lähde lentämähän y.m. saanut sijan venäjän-karjalaisissa kilpakosinnan toisinnoissa, ja niistä tullut painettuun Kalevalaan.
[341] Kanteletar III N:o 32.
[342] Kaarle herttuan runosta on kaksi vähän eriävää käsikirjoitusta tallella, toinen yliopiston kirjastossa, toinen Turun linnassa.
[343] Yliopiston toisinnossa.
[344] Esim. Slöör Y. IX N:o 7 Lempaalasta.
[345] Vanhan virsikirjan N:o 168 v. 2.
[346] Kalev. r. 47 vv. 89-92.
[347] Nylander'in kokoelma N:o 3.
[348] Tässä on siis sekaisin jälkiä Kullervosta, Kaukon taistelusta Pohjolassa, Lemminkäisen kurkistamisesta niemessä, kun Samporetkeläiset kulkevat ohitse, sekä Väinämöisen lopullisesta lähdöstä. Pyhässämaassakin Turun puolella tarinoidaan että Hiidet sieltä läksivät pois punaisessa paatissa ja Turun saaristolaisten puheen mukaan Kalavan pojat purjehtivat pois Suomesta paaden päällä. Reinholm'in käsikirjoit. 63 vihko.
[349] Nyand. N:o 4.
[350] Tässä on siis taas selviä muistoja Kullervosta, Sampotaiatelusta sekä kenties loitsutaistelusta Lemminkäisen ja Pohjolan isännän välillä.
[351] Setälä, Munapoika, Lännetär 1882 s. 5-9.
[352] Kolmas Munapojan kappale on Mynämäeltä, Turun lähiseudulta.
[353] Ne ovat melkein kaikki Lounais-Suomesta (Setälä s. 12).
[354] Sahalahdesta Hämeessä (Järvisen kok. III N:o 27).
[355] Nylander I N:o 7.
[356] Paldani I N:o 11.
[357] Reinholm'in käsikirj. 64 vihko. Turun seudulla ja Orimattilassa Uudellamaalla, hän siinä työssä suuttuu ja viskaa kovasimensa. Setälä s. 16. Joskus sanotaan niitty Limingan niityksi ja huomattava on että Munapoikakin käy tätä perkaamaan, josta nähdään että he ovat yksi henkilö.
[358] Nyland. N:o 45.
[359] Setälä s. 20.
[360] Setälä s. 21.
[361] Reinh. 6 v. [362] Esim. Nyland. I N:o 6 ja N:o 65 Sahalahdesta. Jälkimmäisessä on puhe linnasta, jossa nuot 12 Kalevanpoikaa asuvat.
[363] Reinh. 6:s vihko.
[364] Pinkovasta, Kreutzwald Myth. Lied. V a.
[365] K. 15 vv. 330-332.
[366] R. 9 v. 43.
[367] R. 26 v. 707.
[368] Pinkovasta. (Myth. L. V b).
[369] Pinkovasta (Myth. L. IV).
[370] Jarvasta (Neuss, Estn. Volkslied 7); samallaisia myös Varsinais-Virosta ja Läänestä.
[371] Pihkovasta (Neuss, 1); huomaa yhtäläisyyttä pesinpaikassa muutamien inkeriläisten runoin kanssa.
[372] Verh. d. estn. Ges. B. II, H. 2 s. 64.
[373] Pihkovasta (Myth. L. 5, a). Vertaa myös Myth. L. 2 c Pihkovasta, jossa kuitenkin Vana isa (samoin kuin Ukko Kalevalassa r. 9 vv. 33-6) itse toimittaa kaikki.
[374] Kalevipoeg VIII w. 648-681.
[375] Pihkovasta (Myth. L. 3).
[376] Kalevip. VI vv. 772-908.
[377] Varsinais-Virosta (Neuss 10).
[378] Järvasta (Neuss 56 6).
[379] Tohtori Wesken suullisen ilmoituksen mukaan.
[380] Kalevip. XIV vv. 828-36; suorasanaisen tarinan mukaan.
[381] Varsinais-Virosta (Neuss 2).
[382] Tarton murteen alalta (Hurt Vana kannel N:o 106).
[383] Varsinais-Virosta (Neuss 100 d.).
[384] Järvamaalta (Myth. L. 6).
[385] Läänestä (R. 4 vv. 616 j.s.).
[386] Sama paik. vv. 823-7; vert. Kalevalan r. 4 vv. 333, 334.
[387] Varsinais-Virosta (Neuss 52 b).
[388] Varsinais-Virosta (Neuss 75 b).
[389] Varsinais-Virosta (Neuss 21 a).
[390] Pihkovasta (Neuss 115).
[391] Tähtisikerö = seula.
[392] Verh. d. estn. Geselsch, B. II h. 4 s. 73.
[393] Kalevala r. 7.
[394] Läänestä (Kalevip. IV vv. 47-52). Vertaa suomal. toisinnoissa: joutui sormet soutimiksi, kämmenet käsimeloiksi.
[395] Kalevip. r. 16.
[396] Inkerin toisinnoissa joskus rakennetaan tammesta kirkko.
[397] Fählmann (Verhandl. d. estn. Gesellsch. II, h. 2 s. 84).
[398] Varsinais-Virosta (Neuss 38).
[399] Tarton murteen alalta (Hurt, Vana kannel N:o 109).
[400] Varsinais-Virosta (Neuss 63 c); sama härkä myös tapetaan Kalevinpojan juhlapitoja varten, jolloin hänestä laveammalta lauletaan (r. 19 vv. 313-41).
[401] Kalevip. r. 19 vv. 678-693.
[402] Läänestä (Kalevip. r. 6 vv. 550-576).
[403] Samallainen, vaikka ei niin raju, on Kalevalassakin kuvaus oluen vaikutuksesta, r. 20 vv. 415-424.
[404] Varsinais-Virosta (Neuss 3 d v. 10-13), vert. Kaleval, r. 21 vv. 153-174.
[405] Varsinais-Virosta (Neuss 3 a, 6), e; niin myös lisättynä Kalevipoeg-runostossa r. 1.
[406] Tähti on onnellinen kosija.
[407] Varsinais-Virosta Neuss 3 a vv. 42-49; vert. Kalevalan r. 21 w. 69-114.
[408] Sama paik. vv. 50-54, Kalevip. r. 1 vv. 265-270; vert. Kalevalan r. 21 vv. 220-224.
[409] Sam. p. vv. 57-64.
[410] Kalevala. r. 19 vv. 5-14.
[411] Kanteletar III N:o 1.
[412] Varsinais-Virosta (Veske Eesti rahvalaulud I N:o 48).
[413] Saarenmaalta (Neuss 24 b). Tarton murteen alalta (Hurt, Vana Kannel, N:o 14); vert. Kaleval, r. 21 vv, 369-374 ja 392-400.
[414] Kalevip. r. 1 v. 808-812; Kaleval. r. 24 vv. 323-6.
[415] Kalevip. r. 8 vv. 145-161; vert. ensimmäistä häävirttä, r. 19 vv. 407-482.
[416] Saarenmaalta (Verhandl. d. gelehrt. estn. Ges. z Dorpat, B. VII h. 2, Holzmayer Osiliana s. 94).
[417] Saarenmaalta (samassa paik. 95); vert. Kaleval, r. 23.
[418] Varsinais-Virosta (Veske N:o 63).
[419] Tarton murteen alalta (Hurt, Vana Kannel N:o 54 e). Vert. Kaleval, r. 23.
[420] Kalevip. r. 8 v. 186, vert. Kaleval, r. 24.
[421] Saarenmaalta (enn. mainit. paik. s. 97); vert. Kaleval, r. 24.
[422] Varsinais-Virosta (Veske, Eesti rahva laulud, esim. annus N:o 71); samassa kirjassa on myös useammissa muissa häälauluissa tähän vivahtavia lyhyempiä kohtia. Sitä vastaan pari Neuss'in kirjaan otettua häävirttä Rahkavieren seudulta (84) ovat vähä enemmän yhden kaltaiset, joka löytyy Kantelettaressa (I 126).
[423] Varsinais-Virosta (Neuss, 15).
[424] Fählmann (Verh. d. estn. Gesellsch. II h. 2 s. 64).
[425] Varsinais-Virosta (Veske, Verh. d. estn. Ges. VIII h. 3 s. 66).
[426] Kalevip. r. 17 v. 126; vertaa myös r. 7 v. 117.
[427] Kalevip. r. 13.
[428] Kalevip. r. 4.
[429] Läänestä (Kalevip. r. 5 v. 458); vert. Kaleval. r. 12 vv. 159-172, 428-432; katso myös r. 26 v. 291.
[430] Kalevip. r. 17 v. 95.
[431] Saarenmaalta (Verh. d. estn. Ges. VII, h. 2 s. 57).
[433] Läänestä (Kalevip. r. 4 vv. 548-61, r. 5 vv. 205-6); vert. Kaleval. r. 15 vv. 195-204, 245-8, 259.
[434] Kalevip. 14 vv. 765-6, suorasanaisen tarinan mukaan.
[435] Kalevip. r. 3 vv. 560-637; vert. Kaleval, r. 29 vv. 453-82.
[436] Kalevip. r. 1 v. 80.
[437] Verh. d. estn. Gesellsch. B. V h. 4 s. 16; vertaa nimeäSoiniPohjanmaalta saadussa Kullervo-runossa.
[438] Kalevip. r. 2 v. 660; vert. Kaleval. r. 31 v. 87.
[439] Varsinais-Virosta (Neuss 24, d); vert. Kaleval, r. 31 v. 279.
[440] Kalevip. r. 12 vv. 770-981; vert. Kaleval. r. 33 vv. 1-14, 25-36, 69-80.
[441] Eestirahva ennemuistes. jutud s. 283.
[442] Läänestä ja Varsinais-Virosta (Kalevip. r. 6 vv. 582-640); osaksi runoa.
[443] Kalevip. r. 6 v. 43; vert. Kaleval, r. 34 vv. 49-54, 71-86.
[444] Läänestä (Kalevip. r. 6 vv. 85-128); vert. Kaleval, r. 34 vv. 111-116, 141-162.
[445] Pihkovasta (Neuss 92, a); vert. Kaleval, r 34 vv. 179-188.
[446] Läänestä (Kalevip. r. 4 vv. 246-358, 418-475).
[447] Läänestä (Kalevip. r. 7 v. 200).
[448] Läänestä (Kalevip. r. 3 vv. 277-382).
[449] Huomattava on, että Untamokin Suomessa sikesi.
[450] Pihkovasta (Neuss 93); vert. Kaleval, r. 36 vv. 23-36.
[451] Pihkovasta (Neuss 39).
[452] Varsinais-Virosta (Neuss. 101, k.); vert. Kaleval, r. 36 vv. 163-174.
[453] Kalevip. r. 7 vv. 318-342; vert. Kaleval, r. 36 vv. 211-220.
[454] Kalevip. r. 17 vv. 106-119, 126-30.
[455] Kalevip. r. 20 vv. 137-247. Katso tätä kaunista kuvausta, joka on verrattomasti laveampi vastaavaa Kalevalassa, r. 36 vv. 155-162.
[456] Kalevip. r. 5 vv. 489-496, 505-510.
[457] Kalevip. r. 20 v. 835-880 suorasanaisesti kerrottu.
[458] Europ. K. N:o 315 Jyskyjärveltä.
[459] Abhandl. d. Berliner Akad. d. Wiss. v. 1862 s. 417.
[460] Runo 50 v. 447.
[461] Vuonnisesta (E, Borenius v. 1872 N:o 121).
[462] Vuonnisesta (sam. p. N:o 114).
[463] Vuonnisesta (v. E, Borenius v. 1872, N:o 87).
[464] Pyhäjärveltä (v. A, Ahlqv. IV s. 5); vert. myös toisinto Raudulta (sam. paik. VIII s. 7).
[465] Kalevip. r. 16 vv. 13-27; vert. Kaleval, r. 39 vv. 127-145. Kalevinpojan 16 r. on tuttu koko Pohjois-Virossa.
[466] Tämän jälkeen hän pyytää kotkaa kantamaan itseänsä perille (Kalevip. v. 16 vv. 28-42). Samoin isä Kalevikin saapui kotkan selässä Viroon. (Kalevip. r. 1 vv. 97-108). Nämät kohdat sopisi verrata Wäinämöisen ensimmäiseen tuloon Pohjolaan, mutta kotka siinä ilmautuukin ainoasti painetussa Kalevalassa (r. 7 v. 119), ei koskaan kansan suusta saaduissa toisinnoissa.
[467] Kalevip. r. 16 vv. 100-135; vert. Kaleval, r. 16 vv. 9-18. Myös virolaisessa sadussaHelde-puu-rajuja(Ennemuist. jut. s. 318) on tähän kuuluva muisto.
[468] Kalevip. r. 16 vv. 206-217.
[469] Kaleval. r. 39 v. 422.
[470] Kalevip. r. 16 vv. 272-286.
[471] Läänestä (Neuss 83 b); vert. Kaleval, r. 39 v. 299-310; katso myös Louhen valmistushankkeita merelle r. 43 vv, 13-18.
[472] Kalevip. r. 2 vv. 850-858.
[473] R. 39 vv. 101-2, 112-114. Sampojakson toisinnoissa tämä oikeastaan ei kuitenkaan tule ilmi; se löytyy vaan yhdessä runossa, jossa Wäinämöinen aikoo Pohjolaan.
[474] Kalevip. r. 6 vv. 464-474 (suorasan.) ja 477-8 (run.).
[475] Kalevip. 16 vv. 758-766.
[476] Kalev. r. 29 vv. 577-588.
[477] Kalevip. r. 16 vv. 35-38, 48-53.
[478] Varsinais-Virosta (Neuss 13); vert. Kaleval, r. 40 vv 235-9, 284-288; r. 44 vv. 205-214.
[479] Järvasta ja Varsinais-Virosta (Verhandl. d. gel. estn. Gesellsch., B. I h. 1 s. 42); vert. Kaleval, r. 41 vv. 31-210.
[480] Saksalaisessa käännöksessäkin voipi monin paikoin alkusoinnun vaatimusten avulla selvästi erottaa runon muodon. Niin esim. ovat kyyneleet epäilemättä virranneet "läbi kuue villakuue, läbi seitsme siidisärgi".
[481] Varsinais-Virosta (Neuss 25).
[482] Järvasta (Myth. Lied. 6).
[483] Kalevip. r. 3 v. 529.
[484] Tarton piirikunnasta (Neuss 51 b); tässä mainitun Jutan sanoo Fählmann Wanemuisen tyttäreksi.
[485] Pihkovasta (Myth. Lied. 7).
[486] Kaleval. r. 43 vv. 271-6. Niinkuin näimme tulee sama seikka myös esiin inkeriläisissä toisinnoissa.
[487] Donner, Lappalaisia lauluja, Suomi, toinen jakso, 11:s osa s. 58-64.
[488] Esim. v. E, Borenius N:o 17 Aunuksen läänistä. Kuitenkin on muistettava että tämä toisinto nähtävästi on varsin myöhäinen muodostus ja siis tuskin sopinee verrattavaksi.
[489] Tämä kohta kuitenkin alkuaan ei kuulu Samporetkeen, vaan erääsen legendaan.
[490] Länsi-Suomesta on saatu suorasanainen tarina, joka pää-asiallisesti on yhtäpitävä tämän lappalaisen laulun kanssa.
[491] Donner, Lapp. laul. (ent. paik. s. 80-86). Vertailut tässä, niin kuin edelliseen nähden, osaksi Donner'in mukaan.
[492] Vanha lappalainen hautaustapa.
[493] Fries, Lappiska Eventyr o. Folkesagn s. 140-161.
[494] Meljnikov, Otsherky byta Mordvy (Russk. Vestnik 1867 v. IX s. 219); saatu Samaran läänin Ersäläisilta.
[495] Simbirsk'in läänistä (sam. p. s. 228).
[496] Sama p. s. 228; myöskin Simbirsk'istä.
[497] Sam. p. s. 229. Myös Nischni-Novgorod'in läänistä.
[503] Meljnikov (Russk. Vestn. X s. 399, 421).
[504] Sam. p. s. 401.
[510] Meljnikov (Russk. Vestn. IX s. 220).
[511] Mainov, Otsherky byta Mordvy, brak s. 54.
[512] Sam. p. 109, 124, 134.
[515] Osaksi on jo Unkarilainen Barna tätä huomauttanut.
[516] Kalev. r. 1 vv. 211, 212.
[517] Kaleval. r. 41. vv. 247-66.
[518] Verhandl. d. estn. Gesellsch. B. I h. 1 s. 41; Vert. myös tarua suden syntymisestä (Wiedemann, Aus d. inner. u. äusser. Leben d. Esten s. 440).
[519] Kalevip. r. 12 vv. 152-164, 182-270.
[520] Sekin on muutamassa toisinnossa Wäinämöisen omana toimena (v. E, Borenius 1872 N:o 76 Vienan läänistä).
[521] V. Q, Lönnrot, C. s. 18, luultavasti Suomen Karjalasta.
[522] V. E, Borenius vuonna 1871 N:o 27 Aunuksesta, y.m.
[523] Fries, Lapp. mythol. s. 133-137.
[524] Meljnikov (Russk. Vestn. 1867 s. 222).
[525] Sampo olisi aivan luonnollinen vähennysmuoto Sampaasta, samoin kuin Tuomo Tuomaasta.
[526] Esim. Kaleval. r. 41 vv. 99-102, 109, 110.
[527] Kalev. r. 41 vv. 103-8 y.m.; Myth. Lied. 5 a, v. 51 y.m.
[528] Kalevip. r. 11 vv. 23-32.
[529] Kaleval. r. 15 vv. 53-6.
[530] Kaleval. r. 45 v. 117.
[531] Kaleval. r. 15 v. 330.
[532] Kaleval. r. 46 vv. 355-398.
[533] Suom. kans. loitsurunoja s. 292.
[534] Sam. p. s. 274, 334.
[541] Suom. kans. loitsur. s. 275.
[544] Kaleval. r. 45.
[545] Suom. kans. loitsur. s. 286, 287, 329.
[547] Fries Lapp. mythol. s. 168.
[548] Sam. p. s. 57; Radien on = råda (hallita).
[550] Päiven paarne v. 195; Pischan Paschan poika v. 66.
[551] Fries Lapp. myth. s. 85-92.
[552] Tähän asti painetut ovat melkein kaikki puhtaasti lyyrillisiä, joku pieni balladintapainen poisluettuna; kuuluu kuitenkin myös löytyvän epillisiä, jotka valitettavasti vielä ovat arkistoissa kätkössä (Mainov, Otsherky byta Mordvy s. 94).
[553] Mordvin közlések (Budenz'in järjestämistä Regulyn papereista), Nyeltudomanyi közlemények V s. 150, saatu Mokschalaisilta.
[554] Ahlqvist Mokscha-Mordvin. Sprachlehre s. 32.
[555] Sam. p. s. 133, Reguly s. 112. Tätä yhtäläisyyttä Kalevalan tammen kanssa Donnerkin huomautti (Lappal. laul.).
[556] Ahlqvist s. 109.
[557] Ahlqvist'in matkakertomus (Suomi 1857 s. 10). Tätä yhtäläisyyttä Ahlqvistkin jo huomautti.
[558] Reguly s. 85, 108; vert. myös s. 103, kaikki Ersäläisiltä.
[559] Mainov s. 82.
[560] Sam. p. s. 93.
[561] Sam. p. s. 130.
[562] Liitettäköön tähän lopuksi vielä täydellisyyden vuoksi pari otetta mordvalaisista lauluista ja saduista, joissa jotain hiukan meidän Kalevalaamme vivahtavaa ilmautuu, vaikka niin kovin vähäisessä määrässä, ettei sitä voi sukulaisuudeksi sanoa. Muutamassa sadussa (Ahlqvist'in kieliop. s. 108) on mieheltä vaimonsa tullut ryöstetyksi. Mutta hän soittaa ryöstäjille niin taitavasti, että he tanssivat itsensä uuvuksiin ja nukkuvat. Näin hän saapi vaimonsa jälleen pois viedyksi. Eräässä laulussa (Reguly s. 112 Ersäläisiltä) taas sotapalvelusta pelkäävä poika soisi syntyneensä koivuksi tai kiveksi; edellisessä tapauksessa veli hänet hakkaisi tulisoihtu-puiksi, jälkimmäisessä louhisi soraksi pihalle. Kummassakaan tapauksessa hän ei lähtisi kotoa, vaan olisi omaisilleen hyödyksi. Tuo satu, niinkuin näemme, hiukan muistuttaa Wäinämöisen menettelystä Sampoa ryöstäessä, laulu taas Lemminkäisen äidin neuvoja, mihin poikansa saisi mennä Pohjolan kostoa piilemään.
[563] Ermans Archiv f. wissensch. Kunde v. Russland XVII s. 387. (Wischnevski aikakauskirjassa Vestn. georgaf. obschestvo).
[564] Aleksandra Fuchs (Zapiski o Tschuvasch. i Tscheremis. Kazansk kub. s. 254, 294).
[565] Behterev (Votjaki, Vestn. Europy 1880 Syysk. v. s. 167). Oikeastaan on tämä kirjoitus Wotjakeista, vaikka hän vertailun tähden myös ottaa Tscheremissein uskon puheeksi.
[566] Ganander Myth. fenn. s. 34.
[567] Meljnikov (enn. main. paik. s. 231).
[568] Fuchs s. 93; Zbojev Ermans Arch. XIII s. 70-73.
[569] Par'-aikaa on heistä kuitenkin nyt teoksia tekeillä lehtori Aminoff'illa sekä tohtori Buch'illa.
[570] Aminoff'in matkakertomus (öfvers. af vetenskaps-societ. förhandl. XXI s. 232).
[571] Meljnikov s. 231.
[572] Behterev (enn. main. p. s. 151). Hän puhuu myös In-mar'in äidistä, Mumu-Kaltsina'sta, joka tekee maan viljavaksi ja pitää huolen eläväin sikiämisestä; siis olisi hän Ange-Patäin sekä Ilman immen vastine. Mutta Aminoff taas arvelee Mu-kylds-in'iä miespuoliseksi, maassa eläväksi maan jumalaksi.
[573] Syrjän. häälaul., koonnut Castrén, käänt. Aminoff s. 14; vert. Kaleval, r. 22 vv. 329-334, r. 23 vv. 101-4; 55-78; 449-452. Vert. myös syrjän. häälaulua Sawaitov'in kieliopissa s. 154.
[574] Syrjän häälaul., koonnut Castrén, käänt. Aminoff s. 15; vert. Kalev. r. 22 vv. 273-304, r. 23 vv. 35-48.
[575] S. 19; vert. Kalev. r. 22 vv. 77, 78; r. 24 vv. 443-462.
[576] Rogov (Materialy dlja opisan. byta Tsermjakov) Permsk. sborn. II s. 74-105.
[577] Katso Reguly Antal Hagyomanyai I, s. 67-70 (Unkarin tiede-akatemian vuosikirjan 12 os. I vihk.), missä hänen keräelmänsä ovat nimeltä luetellut.
[578] Mà kuljitem mait (maan luomisen taru), suorasanainen, saatu Pohjois-Voguleilta (main. paik. s. 119-134).
[579] Hunfalvyn selityksen mukaan.
[580] Tämä sanottiin vielä 16:lla vuosisadalla, Herberstein'in siellä käydessä, Maailman vyöksi, sam. p. s. 2.
[581] Sen on myös Hunfalvy jo osaksi huomauttanut.
[582] Kalev. r. 47 vv. 87-8.
[583] Reguly, a Vogul föld és nép, s. 200-207, Numel vajlem éri (Taivaasta alastulon virsi).
[584] Etelä-Voguleilta saaduista ei ole vielä saatu selvää.
[585] Reguly s. 208-233.
[586] Kalev. r. 46 v. 350.
[587] Vv. 97-8.
[588] Vert. Tapion "kivistä linnaa" r. 14 v. 116.
[589] Kalev. r. 46 vv. 107-116.
[590] Hunfalvy yllämainitussa Regulyn teoksessa s. 234, Strahlenberg'in ja Pallas'in mukaan.
[591] Reguly s. 136, 141.
[593] Kältesch-sadussa, Reguly s. 144.
[596] Nähtävästi toinen Kulj-ater'in nimitys.
[597] Tarun jatko on sitten hämärä, koska Hunfalvy ei oikein ole saanut selvää eteläis-vogulilaisesta murteesta, jolla se on kirjoitettu. Huomautettakoon siinä ainoasti vielä se merkillinen seikka, ettäkäki neuvooKulj-ater'ia, aivan kuin Kalevalassakin merestä noussutta Wäinämöistä.
[598] Reguly s. 140.
[599] Kalev. r. 45 vv. 215-6.
[600] R. 47 vv; 225-6, 233-5.
[601] R. 9 vv. 380-2.
[602] Reguly, s. 156-8.
[603] S. 147. Hunfalvynkin huomion on tämä yhtäläisyys vetänyt puoleensa ja erittäin on hän siihen verrannut sen Vipusen tarun muodon, joka ilmautuu suorasanaisessa sadussa Seppo Ilmarisen kosinnasta (Suom. kans. sat. ja tarin. I s. 3-4).
[604] Castrén'in kertomuksessa Ostjakkein uskonnosta (Res. o. forskn. I s. 298-312) ainoasti veden hengen Kulj'in nimi muistuttaa vogulilaisesta tarusta. Toisessa paikassa (II s. 167) hän kyllä mainitsee Ostjakeillakin olevan sankarilauluja, vaan ei tuo yhtään esiin. Ahlqvist'in kielinäytteet Pohjois-Ostjakin murteesta (Ueb. d. Sprache d. Nord-Ostjaken) ei myös sisällä mitään.
[605] Katso Barna, a Finn Költeszétröl ja Mordvaiak pogány istenei, joihin tätä ainetta koskevat tutkimukset ovat kootut. Unkarilaisista loitsuista tulee vasta tämän teoksen toisessa osassa puhe, yhdessä Suomen loitsuin kanssa.
[606] Vert. Aranyin, Erdélyin, Krizsan keräelmiä.
[607] Castrén, Res. o. forskn. II s. 306-7.
[608] Res. o. forskn. II s. 169.
[609] Kalev. r. 19 vv. 357-400.
[610] Res. o. forskn. IV s. 167-192.
[611] Esim. neitoin lentämisen joutsen-puvussa, kuolleitten herättämisen elämänvedellä, sieran, piin ja kamman viskaamisen taaksensa, joista kasvaa jyrkkä-äyräinen joki, vuori ja metsä perään-ajajan esteeksi.
[612] Res. o. forskn. IV s. 178.
[613] Kalev. r. 28 vv. 185-234.
[614] Res. o. forskn. I s. 272-3 Pohjois-Euroopasta.
[615] Res. o. forskn. II s. 167. Tatarilainen sankarin nimi taas on saatu persialaisesta Batur'ista l. Bahadur'ista.
[616] Radloff, Prob. d. Volkslitterat. d. türkische Stämme Südsibiriens, I, 175-84.
[617] Schiefner'in selityksen mukaan persialaisen Ormuzd'in nimi, siinä muodossa, joksi sen jo Buddhan-uskoiset Mongolit ovat vääntäneet.
[618] Mai-tere ja Mandischire ovat Buddhan uskolaisilta lainattuja Jumalan-arvoon pyrkiviä pyhimyksiä; Podo-Sünkü Schiefner'in arvelun mukaan samasta uskonnosta otettu Buddha Sakjamuni. (Katso Schiefner'in esipuhetta Radloff'in I:een osaan).
[619] Radloff I s. 285.
[620] Saakoon tässä myös vielä sijansa samalta heimokunnalta saatu taru tulen synnystä, vaikkei sitä sovi sanoa suomalaisen kaltaiseksi. Luotuansa ihmisen, sanoi näet Kudai: "Kuinkas tää alaston raukka on tarkeneva pakkasessa, pitää hänelle tulta hankkia". Ulgön'in kolme tytärtä eivät osanneet sitä keksiä. Kudai tuli silloin itse sinne, vaan kompastui pitkään partaansa, josta tytöt nauruun purskahtivat. "Miträs te minua pilkkaatte", tiuskasi heille ylijumala, "te, jotka ette edes osaa keksiä kiven terävyyttä ettekä teräksen kovuutta!" Tämän puheen ottivat tytöt opiksi, ja iskivät tulta neuvotulla tavalla. (Radl. I s. 285).
[621] Huomatkaamme kuitenkin myös sekaan tulleita kristillisiä ja Buddhan-uskoisia aineita.
[622] Radl. I s. 11 Altailta. Vert. Kuvauksia Pohjan neidosta toisinnoissa esim. V. E, Borenius 1871 N:o 65 Vuonnisesta.
[623] Schiefner, Heldensag. d. Minusinskisch. Tataren s. 354.
[624] Radl. II s. 613, Sagailaisilta.
[625] Radl. I s. 105 Altailta.
[626] Schiefner esipuheessa.
[627] Schiefner esipuheessa. Vert. Kalevinp. astuntaa r. 17 vv. 110-125.
[628] Schiefner s. 152, 284. Vert. Kalevip. r. 17 vv. 99-105.
[629] Schiefner s. 236. Vert. Kalevip. r. 3 vv. 631-7 (run.).
[630] Radl. I s. 188 Altailta; Kalevinpojan makaamisesta jää moneen paikkaan merkkejä.
[631] Kadloff II s. 119.
[632] Schiefner s. 187, 271; Kalevip. kaalaa syvien järvienkin läpi.
[633] Esim. Schiefn. s. 71, 186; Kadl. I s. 86 Altailta; Kalevip. monessa paikassa.
[634] Schiefn. s. 238; Vert. Kalevip. r. 11 v. 276-284.
[635] Schiefn. s. 246.
[636] Radl. I s. 73 Altailta.
[637] Radl. I s. 39 Altailta. Toisessa laulussa ilmautuu samallainen käärme (Schiefn. s. 204-5).
[638] Radloff I s. 352 Schorheimolta.
[639] Vihko E N:o 1, Borenius, Seämärveltä Aunuksessa. Toisinnossa Pyhärveltä (N:o 11) on hau'in sijassa neidon isä, Hiihten ukko.
[640] Suorasanainen tarina, Radloff I s. 225 Altailta, Tatarilaiset sankarit ovat ylimalkaan hyvin nuoret; tavallisesti lähtevät retkilleen viimeistään 9-vuotisina; vert. Kullervoa, run. 31 vv. 90, 95.
[641] Tämä voiman-osoitus, joka myös löytyy suomalaisessa Mikko Mieheläinen nimisessä sadussa ja muutenkin on laajalle levinnyt germanilaisiinkin ja venäläisiin lauluihin, kuuluu alkuperäänsä persialaiseen sankarirunohon.
[642] Laulu, Radloff II s. 254-8; vert. r. 31 vv. 121-140.
[643] Laulu, Schiefn. s. 7.
[644] Radloff III s. 335-64; vert. Kullervon kosto r. 33 ja polttaminen r. 31 vv. 151-170.
[645] Merkitsee kulta-ruhtinas; tämmöisiäkullastaotettuja nimiä on hyvin paljon Tatarilaisten lauluissa.
[646] Schiefn. s. 7; vert. äidin kysymystä Lemminkäiseltä, joka Pohjolan isännän on surmannut (r. 28 vv. 69-114).
[647] Schiefn. s. 60; vert. Lemminkäisen herätystä äitinsä kautta ja melkein samalla tavalla kerrottua Pohjolan väen nukutusta, ennenkuin Sampo ryöstetään (r. 15, 211-238, r. 42 vv. 65-80).
[648] Esim. Schiefn. s. 289, 307; vert. Kalev. r. 18 vv. 535-556, 603-8.
[649] Radloff I s. 79, 80, 84 Altailta; vert. Lemminkäisen toista retkeä Pohjolaan r. 26 sekä Ilmarisen hau'inpyyntiä ansiotyönä.
[650] Radloff II s. 202-3 Altailta; vert. Kyllikin ryöstöä r. 11.
[651] Radloff II s. 602 Sagailaisilta; vert. Lemminkäisen jäähyväissanat r. 12 vv. 201-212.
[652] Radloff I s. 24-5 Altailta. Vert. Kalervon kaatuminen ja Kullervon synty (r. 31), Lemminkäisen ja Kullervon keskusteluja äitinsä kanssa r. 26, 38 ja Pischa-Pascha tämän kirjan s. 191.
[653] Radloff IV s. 13-14, Baraba-heimolta. Hyvin merkillinen on, paitsi muita yhtäläisyyksiä, myös tuo muiden, välillä olevain kansain lauluissa löytymätön seikka, että Kosy Körpöz polttamalla pakoittaa äitiänsä tunnustamaan. Juuri samalla lajilla Pischa Paschan poikakin leivottaa leivän äidillään ja pitää häntä kädestä kiinni, siksi kun äiti kuuman leivän polton tuskissa ilmoittaa hänelle isän murhaajan nimen. OlisivatkoAltai- ja Baikal-nimet, joita tästä lappalaisesta runosta on luultu löytäneensä, muuta kuin sulaa satunnaisuutta? (Katso Donner, Lappal. lauluja, Pischan Paschan pardne vv. 46, 47).
[654] Radloff IV s. 341 seur. Tomsk'in ja Tymen'in Tatareilta.
[655] Radloff II s. 407 Sagailaisilta; vert. r. 41.
[656] Sam. p. 708, Sagailaisilta saatu suorasanainen tarina; vert. r. 44 vv. 273-83.
[657] Esim. Schiefner s. 197.
[658] Schiefner s. 335; vert. r. 20 vv. 119-126, r. 21 vv. 153-174.
[659] Katso Radloff II s. 658 seur. ja III s. 8-22.
[660] Schaschkin schamanin-uskonnosta (o shamanstk) Venäl. maantiet. seuran toimit. 1883 v. II s. 30. — Sama luomistaru on laajalle levinnyt Pohjois-Amerikan Indianeinkin kesken. Koirankylki- ja Chippeway-Indianit kertovat ainoasti olleen vettä; ei ollut muita olentoja, paitsi Isoa Henkeäsuuren linnun muodossa, jonka silmäys oli salama, siipien lekutus synnytti jyrinää.Kerran hän sukelsi meren pohjaan ja nouti sieltä maailman rakennus-aineet(Mannhardt German. Myth. s. 40, otettu Klemm'in kirjasta Kulturgeschichte II s. 155, 160).
[661] Schaschkin s. 33.
[662] Katso Bergmann Nomad. Streifer. unt. d. Kalmücken III ja Hardy, a manual of Budhism.
[663] Mahdollisesti ovat ne Venäläisiltäkin myöhemmin tulleet, joilla samat tarut myös löytyvät, ja jotka varmaankin ovat tuoneet Burjateille noiden taruin kanssa usein yhteenliitetyn kertomuksen vedenpaisumuksesta sekä Noasta (Schaschkin s. 34).
[664] Bergman III s. 198.
[665] Deutsche Mythol. s. 1229. Castrénkin, niinkuin tiedämme, tahtoi johtaa Sammon nimen buddhalaisesta lähteestä. Hän oli näet eräältä Burjatilais-papilta saanut kuulla Tibet'issä olevan sennimisen kirkon. Sanaa Sampo sanottiin Tibetin kielellä äännettävän Sang-fu ja sen merkitsevän salalähteen (Res. o. forskn. II s. 398-9). Schiefner kuitenkaan ei arvellut jälkimmäistä sananselitystä paikkaansa pitäväksi.
[666] Vert run. 2 vv. 191-216, r. 43 vv. 277-88, 385-98.
[667] Bergmann IV.
[668] Bergmann III.
[669] Katso ruotsal. käännöstä hänen kirjoituksestaan, Fosterl. album II.
[670] Föreläsn. i finsk mythologi s. 273-5, 308-14, 324.
[671] Finl. Allm. Tidn. 1871 N:o 56, 58.
[672] Kalevipoeg jumalaistar. ja histor. kannalta katsottuna (Suomi V 1866).
[673] Ueb. d. estn. Sage v. Kalevipoeg, Ueb. d. Wort Sampo im finn. Epos, Ueb. Kalevala u. Kalevingen (Kaikki Pietarin tiedeakatemian toimittamissa Mélanges russes v. IV).
[674] Ueb. d. Sage v. Kullervo; Die estn. Sagen v. Kalevipoeg (molemm. Berlin'in tiedeakatemian toimittamissa Abhandlungen'issa v. 1852, 1862).
[675] German. Mythen v. 1858.
[676] D. Herabkunft d. Feuers u. des Göttertranks 1859.
[677] Simrock, Deutsche Mythol. s. 93.
[678] Kalev. r. 9 v. 29.
[679] Simr. s. 412.
[680] Kalev. r. 30 v. 185.
[681] Simr. s. 94, 154-7. Kuitenkin on Thonar l. Thor Saksalaisilla jo vanhastaan ollut tulen haltijana palveltu ja ilmautui siellä kolminaisuutena monesti Vodan, Thonar ja Thyr.
[682] Katso muistutukset Eddan käännökseen s. 422.
[683] Huomaa hirven ja joutsenen pyyntiä 13:ssa ja 14:ssä runossa,
[684] Esim. vihko G. Europaeus s. 158 Melaselästä.
[685] Vihko H. s. 90 luultavasti Aunuksesta. Veljesten nimet siinä kyllä ei ole mainitut, mutta toimista päättäin ei voi runo tarkoittaa ketään muuta.
[686] Odin'in kuvaus, jos ei toista paikkaa mainita, on otettu Simrock'in saksalaisesta mythologiasta.
[687] Völsungasaga I. 17.
[688] Ganander Mythol. s. 103.
[689] Saxo Grammaticus Histor. Daniae lib. II s. 41.
[690] Vanh. Edda, Runatal. v. 17.
[691] Toisissa taruissa taas omistetaan se Freyr'ille.
[692] Samassa tilaisuudessa, jolloin hän Hadding'ia kantaa. Kuitenkin on Wäinämöisen ratsastus myöhempi muodostus.
[693] Vanh. Edda, Vafthrudnismál.
[694] R. 3 v. 87. Tämä vaan ilmaantuu yhdessä ainoassa toisinnossa ja on siis nähtävästi satunnaista.
[695] Kanteletar I, 90.
[696] Yhdeksänluku on muutenkin merkillinen ja tavallinen Germanein taruissa. Gerda esim. lupaa 9 yön jälkeen tulla Freyr'in omaksi, maailmata löytyy yhdeksän y.m. Niinpä on Kalevalassakin hyvin usein laita. Mehiläinen esim. lentää yli meren yhdeksän, puolen kymmenettä. Wäinämöinen on syntymättä 9 yrön ikeä j.n.e. Samoin Viron runoissa 9 on armo-yötä, 9 perittyä pyhää y.m.
[697] Vanh. Edda, Vegtamsqvida.
[698] Vanh. Edda, Runatal v. 9.
[699] R. 3 v. 287.
[700] Simr. s. 464, Ynglinga sagan mukaan. Sama kerrotaan muuten myös venäläisistä ja servialaisista noidista. (Buslajev, Russk. Nar. poezia s. 246).
[701] Ynglingasaga luku 6.
[702] Neus, Estn. Volkslied. 51 h; Wiedemann, Aus d. äusser. u. inner. Leb. d. Esten s. 420.
[703] Hän sanoo: se juuri onkin sankari-laulun olento, että se jumalat, jotka jo uskonnollisessa käsityksessä olivat saaneet täydesti inhimillisen muodon ja vapaasti liikkuvan ihmisluonteen, nyt todella vetää alas ihmiskunnan piiriin. Mutta samassa ottaa se sankareinsa kuvauksiin koko joukon vanhoja luonnonperäisiä piirteitä, jotka nyt näin kiintyneinä, kivettyneinä säilyttävät muiston edellisistä taruaikakausista, sillä aikaa kuin samat jumalat, eläen elävässä, yhä edistyvässä uskonnollisessa tunteessa, ovat kansan maailmankäsityksen kaikkein vaihtelemisten alaiset ja yhä enemmän kadottavat niitä piirteitä, jotka heidän alku-aikaista luonnonperäisyyttänsä muistuttavat (Germ. Myth. s. 565).
[704] Gudrun, Simrock'in käännös, värssyjaksot 379, 389.
[705] Saxo Lib. III s. 111, 123. Vertaa sokea soittaja Inkerin runoissa.
[707] Mannhardt 44, 47, y.m.
[708] Katso Wiedemann'in sanakirjaa. Osman on Viroksi myös valurauta ja nähtävästi otettu ruotsalaisesta vanhastaOzmunds-jern'istä. Olisiko tämä kenties jossain yhteydessä, vaikkei siihen tiedetä todisteita, Odin'in ja jonkun raudan keksintötarun kanssa. Vanha Edda Völuspássa (v. 7) ainoasti kertoo, että Asat rakensivat ahjoja ja takoivat rautaa, luoden pihtejä sekä muita hyviä sepänkaluja.
[709] Simr. s. 407.
[710] Nuor. Edda, Skalda I. 35.
[711] Kalev. r. 7 vv. 333-8.
[712] Wiedem. Aus d. äuss. u. inn. Leb. d. Esten s. 420.
[713] Mannh. s. 142-3.
[714] Grimm, Mythol. s. 165, Mannhardt Germ. Mythen s. 418.
[715] Mannh. s. 378 Skaldskaparmál'in mukaan.
[716] Vanh. Edda, Völuspá v. 14, 16.
[717] Mannh. s. 207.
[718] Luku 18.
[720] Vilkinasaga 1. 21, 22. Odinkin takoo kultakuvan, joka varkaan ilmoittaa (Simrock s. 337 Saxon mukaan).
[722] Vilkinasaga 1. 25, 26, 28, 29.
[724] Kalevala-runoin toisinnoissa ei kuitenkaan tule aina esiin kaikki nämät aineet eikä aina samat.
[725] Kalev. r. 10 vv. 177-8.
[726] R. 18 v. 221-236.
[728] Esim. Slöör Y VII s. 19 Lempaalasta.
[729] Nuor Edda, Dämisögur 62.
[730] Kalev. r. 7 vv. 3, 4. Niinkuin vasta saamme nähdä, on tämä kuitenkin myöhempi muodostua.
[731] Katso Peringskjöld'in esipuhetta ruotsalaiseen käännökseen.
[732] Simrock muistutuksessaan saksalaiseen käännökseen s. 422.
[733] Kalev. r. 38 v. 282.
[734] Kalevip. r. 1 vv. 130-732.
[735] Kalevip. r. 2 vv. 57-434, 560-646.
[736] Muutamat sen alku-aineista tulevat myös esiin eräässä färöläisessä laulussa (Lyngbye, Färöisk qväd. Loka Thaattur, s. 500), jossa Odin'in, Hoenir'in ja Lokin apu on yhteydessä ohranjyvän, joutsenen höyhenen sekä kalan mätijyvän kanssa.
[737] Nuor. Edda, Skalda luku 43.
[740] Kalev. r. 10 v. 414.
[741] Vuokkiniemeltä v. 1872 Genetz N:o 11.
[742] Mannh. 399.
[743] D. Herabkunft d. Feuers u. des Göttertranks s. 115-6. Mannhardt huomauttaa että Thor'in vasara on nimeltään Mjölnir (jauhaaja) ja siis luultavasta välistä käsitettiin petkeleksi, joka kuuluu myllyn ensimmäiseen muotoon, huhmareen. Tässä huhmaressa, pilvessä, survomalla hän saattaa auringon kullan takaisin. Huhmaren nimestästampajohtikin jo SchiefnerSammon.
[744] Saxonis Grammatici Historia Daniae, Müller'in painos, lib. VIII s. 420 seur.
[745] Kalevip. r. 16. Tuo, Suomen ja Viron runoja ylempänä verratessa, huomaamatta jäänyt kirous, on toiselta puolen myös silminnähtävästi yhtäpitävä niiden Kalevalan värssyin kanssa, jotka kertovat, että Sammon ryöstön jälkeen oli, "elo leivätön Lapissa".
[746] Saxo, VIII s. 430-1.
[747] Kalev. r. 30.
[748] Simrock s. 252-61; vert. Nuor. Eddaa, Gylfaginn. 1. 44-8, Skalda 18. Edellisen tarun arvelee Simrock nykyisessä muodossa verrattavasti nuoreksi. Muutama seikka samassa tarussa on kenties antanut aihetta yhteen tapaukseen Kullervo-runoissa, niinkuin vasta saamme nähdä, koska Venäjän sadut tulevat puheeksi.
[749] Vanha Edda, Hymisqvida.
[750] Katso Kalev. r. 47, 48 ja tämän kirjan a. 139, 140. Eräässä ruotsalaisessa sadussa sankari myös nukuttaa noita-akan tulipiin avulla ja vapauttaa ryöstetyn neidon.
[751] Nuor. Edda, Gylfaginning 1. 42.
[752] Mannhardt s. 184, 194. Myöhemmässä hyvin yleisessä skandinavilaisessa sadussa on tämä taru muodostunut siihen tapaan, että jättiläinen tarjoutuu pyhälle Olaville (Thor'ia aina vastaavalle pyhimykselle) rakentamaan kirkkoa. Siitä hänen pitää saaman aurinko ja kuu, mutta jos otetaan selvää hänen nimestänsä, on palkka oleva menetetty. Koska sitten tämä on tapahtunut, halkeaa hän tuhansiksi kallionlohkareiksi (Mannh. s. 185). Virolaisessa runossa on Olavin nimi taas siirtynyt siihen mestariin, joka Kalevinpojalle linnoja rakentaa (15 runo) ja palkka-ehdot ovat kadonneet. Siinä on siis vanhempi ja myöhempi muodostus sekaantuneet. Jälkimmäinen on Suomessakin kirkonrakennus-tarinana kiintynyt useampiin paikkoihin.
[753] Kalevip. r. 11 vv. 149-180, (suorasan.), r. 13 vv. 161-202 (suorasan.); Mannhardt s. 123-4, 147, 154.
[754] Kalevip. r. 12 vv. 703-32; Simrock s. 234. Samallaisia kaalaamis- ja sillanrakennusjuttuja kerrotaan meilläkin Vihdin ja Lohjan pitäjissä Hiidestä.
[755] Monissa paikoissa.
[756] Kalevip. r. 11 vv. 285-393 (suorasan.).
[757] Vanh. Edda, Thrymsqvida l. Hamarsheimt. Vielä lähempänä tätä tarua on pari virolaista satua Päristaja poeg ja Pikse pill (Eesti rahva ennemuistes. jutud).
[758] Kalevip. r. 15 vv. 341-466 (suorasan.).
[759] Nuor. Edda, Skalda 1. 18.
[760] Kalevip. r. 11 vv. 785-949. Vanha äiti, joka hänet ensin piiloittaa, tulee myös esiin toisessa Thor-tarussa, Hymisqvidassa.
[761] Nuori Edda, Skalda 1. 18.
[762] Kalevip. r. 20 vv. 761-84.
[763] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 48.
[764] Kalevip. r. 10 vv. 889-974 (run.).
[765] Vanh. Edda, Hymisqvida, Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 45; katso myös Simrock s. 266.
[766] Kalevip. r. 13, 14, 17, 18.
[767] Nuor. Edda Bragaroedhur 1. 56; Vanh. Edda, Hymisqvida; Afanasjev Narodn. russk. skazki, esim. I N:o 5, V s. 242 y.m. Meillä on myös samallaisia satuja esim. Mikko Metsolainen t. Mieheläinen (Suom. kans. sat. ja tarin. I s. 10-29). Ihmeellisellä tiukusellakin, jonka helistämisellä Kalevinpoika kaikki esteet voittaa (Kalevip. r. 17 vv. 611-68, r. 18) on vastineensa ruotsalaisessa sadussa, (Mannhardt s. 448-9). Tämä tiuku on nähtävästi ukkosen jyrinästä muodostunut.
[768] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 50.
[769] Kalev. r. 47 vv. 245-364, r. 48 vv. 1-266.
[770] Faeröiske qvaeder, saml. af Lyngbye s. 503.
[771] Simrock'kin panee tämän laulun yhteyteen suomalaisen tulensynnyn kanssa (Deutsch. Mythol. s. 106-113). Toiselta puolen on tässä myös sukulaisuutta Lemminkäisen piilo-yritysten kanssa Pohjolan isännän tapon jälkeen r. 28 vv. 191-234.
[772] Simrock s. 113.
[773] Samalla lailla kuin näissä Pohjanperän taruissa, niin Simrock huomauttaa (s. 114), piiloittavat kreikkalaisessakin Thetis ja Eurynome Hephaiston (tulen jumalan) vedessä yhdeksän vuotta, siksi kun hänelle suuttunut ylijumalan puoliso Here leppyi.
[774] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 50.
[775] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1 34.
[776] Kanteletar III N:o 6 vv. 582-848.
[777] Kalevip. r. 19 vv. 89-103 (suorasan.).
[778] Kalevip. r. 20 vv. 981-1006.
[779] Mannhardt kuitenkin arvelee Lokin alkuaan olleen jumalain vihollisen, sitten vasta muuttuneen joksikuksi aikaa ystäväksi (s. 85).
[780] Simrock s. 97.
[781] R. 45 v. 24.
[782] Vert. Suom. kans. loitsuluk. s. 322 N:o 34 ja s. 324 toisintoin rivi 1.
[783] Sam. paikka s. 332.
[784] Sama p. s. 283.
[785] Sama p. esim. s. 286.
[786] Simr. s. 43.
[787] Simrock s. 313, 346; Kalev. r. 45 vv. 31-2.
[788] Nuor. Edda Gylfaginn. 1. 46; Saxo VIII s. 431, jossa Utgarthilocus ilmaantuu käsistä ja jaloista kahlittuna. Vert. vielä Simrock s. 102-3.
[789] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 49.
[790] Saksassakin on logi (Ruots. låga) pehmeämmässä Lohe-muodossa. Mannhardt kuitenkin selittää Lokin nimen lukitsijaksi, koska hän muka alkuaan sulki sadetta suovan pilvenneidon linnanansa (Germ. Myth. s. 84).
[791] Skiruisför-laulussa.
[792] Simrock s. 66.
[793] Vanha Edda.
[794] Vanha Edda, Völuspá, v. 42.
[795] Saxon kertomuksessa Gormos'in ja Thorkil'in retkestä Geruthus'en luokse. Yhdessä jaksossa tämän kanssa olevalla toisella retkellään käypi Thorkil, niinkuin näimme, Utgardilokin luona, jossaUtgard(Skandinavein taruissa maanpiirin äärimmäinen perä, pahain jättiläisten asunto) nähtävästi on yhtä kuin meidän _Ulappala:, (ulko-sanasta).
[796] Vanh. Edda: Fafnismál ja Sigrdrifarmál.
[797] Sudet Eddassa usein sanotaan Hel'in koiriksi, josta ennen mainittuin portinvartijain oikean laadun voi arvata.
[798] Kalev. r. 26 vv. 439-776, r. 27 vv. 371-88.
[799] Nuor. Edda, Gylfaginn. 22.
[800] Petersen, Nord. myth. s. 335-6.
[801] Samaten on Venäläisten lauluin sankari Dobryinuschka, jonka seikat myös monessa suhteessa ovat muodostetut Sigurd-tarun mukaan, saanut nimensä sanasta dobryi = hyvä, lempeä.
[802] Yhtenäisimpänä on Balder-taru kerrottu Nuoressa Eddassa, Gylfaginning'in 49:ssä luvussa. Vanhassa Eddassa on siitä ainoasti hajallisia viittauksia, enimmin Vegtamsqvidassa.
[803] Vertaa tähän hyvin läheistä kertomusta Wäinämöisen ja Tuonen tyttären keskustelusta, ennen kuin jälkimmäinen saattaa edellisen veneellänsä Tuonelan joen poikki (Kalev. r. 16 vv. 159-386).
[804] Kalev. r. 12 vv. 41-54.
[805] I laulu.
[806] Vanh. Edda, Atlamál v. 14-15. Färöläisessä laulussa varoittaja on Högninäiti(Högnars qvad).
[807] Esim. Kalev. r. 9 vv. 171-200; r. 46 vv. 407-418.
[808] Deutsche Mythol. s. 81.
[809] Kalev. r. 14 w. 416-24.
[810] v. 407.
[811] Vanh. Edda Atlamál v. 55 ja Dráp Niflunga, Nuor. Edda Dämisögur 1. 62, Vilkinasaga 1. 356, Völsungasaga 1. 37.
[812] Huomattava on myös ettäpaimenneuvoo Wäinämöiselle tien Vipusen luo, siis Tuonelaan (r. 17 vv. 9-24).
[813] Saxo histor. Daniae lib. III.
[814] Samallaisia uusien tarunmuodostuksien syntymisiä väärinymmärrettyjen vanhain nimien kautta itse germanilaisessakin kielikunnassa osoittaa Mannhardt sangen useasti (esim. German. Myth. s. 382). Musta Margareetta esim. on tullut Pohjois-Saksassa pelätyn yöhaltijan nimeksi, nähtävästi sen vuoksi, kun se sekoitettiin Valkyriain maineen, markrid'in l. myrkrid'in (metsänratsastajan) kanssa.
[815] Deutsch. Mythol. s. 87.
[816] Simrock s. 173.
[817] Skaldskaparmál 13 (Vert. Simrock'ia s. 79).
[818] Kalev. r. 12 vv. 491-2.
[819] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 42.
[820] Myös venäläinen sankari Dobryinuschka, jonka paha noitavaimo oli metsähäräksi muuttanut, palautetaan ihmiseksi äitinsä (toisinnoissa myös sisaren tai kummitädin) toimen kautta.
[821] Näitä nyt esitettäviä piirteitä ei ole paikoillensa yllä-esitettyyn vertailuun sovitettu siitä syystä että vanhemmat ja uudemmat ainekset Lemminkäis-runoissa täten selvemmin astuisivat lukijan silmän eteen.
[822] Färöläisessä Sigurd-laulussa (v. 3-5) Brynhild Hindarvuorella istuessaan myös pimentää auringon paisteen kauneudellaan, ja ylpeytensä on niin suuri, että hän ei katso yhtään kosijaa vertaisekseen.
[823] Kalev. r. 12 vv. 57-8.
[824] Völsungasaga 1. 24.
[825] Vihko E. Borenius v. 1872 N:o 38 Uhtuesta.
[827] Völsungasaga 1. 30. Löytyy jo myös Vanhan Eddan 3:ssa Sigurd-laulussa.
[829] Kalevip. r. 6 vv. 237-474 (suuri osa runoa); Faeröl. laul. v. 72-3; Vanh. Edda, 2 Sigurd-laulu; Nuor. Edda, Dämisögur 1. 62; Völsungasaga 1. 15.
[830] Kalevip. r. 6 vv. 399-442.
[832] Sama kuvaus nähdään myös Eddassa (1. Helgi-laulu v. 9). Vertaa tähän miekkojen ja keihäitten kuvauksia Kalev. r. 30 vv. 103-6, r. 39 vv. 106-8.
[833] Kalevip. r. 6 vv. 582-610 (osaksi run.).
[834] Sam. p. vv. 682-702 (suorasan.).
[835] Vanh. Edda, toin. Sigurd-laulu v. 5; Nuor. Edda, Dämisögur 62 y.m.
[836] Kalevip. r. 20 vv. 41-122.
[837] Vanh. Edda, Atlaqvida vv. 26-7; Nuor. Edda, Dämisögur 62 (Skalda) y.m.
[838] Kalevip. r. 20 vv. 646-736. Eräässä toisinnossa murha onnistuu (Schott, Kalevip. s. 485, Inland 1852 palsto 929).
[839] Vanh. Edda, Brynhild-laulun katkelmassa on vaan sanottu, että hän tapettiin ulkona, vaan Niebelungenlied lisää sen tapahtuneen, koska hän kallistui juomaan lähteestä (16 laulu).
[840] Förol. laulu v. 197-8. Tämä on muisto Eddasta, jossa Freyr myös viimeisessä taistelussa maailman lopussa on miekkaansa vailla.
[841] Bragarödur 1. 57.
[842] Havamál v. 12, 13, 104-110.
[843] Simrock (Deutsche Mythol. s. 223 seur.) huomauttaa, että Suttung'in oma perään-ajo kotkana on myöhempi muodostus. Tässä on siis suomalainen runo yhtäläinen molempien muodostusten kanssa.
[844] Esim. Lönnr. A. II 3, 34 Ponkalahdelta. Painetussa Kalevalassa siirretty hänen ensimmäiseen retkeensä.
[845] Esim. Lönnr. Q. N:o 223 Kivijärvellä, Becker N:o 30 Pohjanmaalta.
[846] Lönnr. 6, 55-7 Tsenasta. Painetussa Kalevalassa siirretty Lemminkäiseen; r. 43 vv. 231-36. Seuraavat värssyt on Lönnrot toisesta runosta lisännyt. — Toisessakin Eddan tarussa (Bragarödur 56) eräs jättiläinen kotkana ajaa yhtä Asaa takaa, joka haukkana pakenee. Silloin Asat sytyttävät rovion, jonka savu estää vainoojan näkemästä. Kenties voisi siihen verrata sitä parissa Ilamantsin toisinnossa ilmautuvaa seikkaa, että Väinämöinen, päästäksensä Pohjolan emännästä, nostaa sakean sumun ja upottaa veneensä meren pohjaan, jossa hän on kolme vuorokautta, yhtä kauan juuri kuin Odin Gunnlöd'in luona.
[847] Vanh. Edda, Hymiskvidha ja Oegisdrecka.
[848] Esim. Europ. K. s. 4 Repolasta, Boren. 1872 N:o 149 Kiimasjärveltä.
[849] Esim.ruuhi(Trog), Savossaruhta, luhtaslavilaisestalug= niitty, Virossatoht-meidäntuohiy.m.
[850] Tästä tarusta on nyt vaan pikkuinen katkelma tallella, mutta useat jäljet osoittavat, että se ennen oli suurempi.
[851] Gylfaginning 1. 47-8, 45. Vielä uudemmissa muodostuksissa, niinkuin jäljempänä saamme nähdä, Thor'in koko matka pakkasen ja jäitten kotiin tapahtuu meritse.
[852] Koko Latvajärven ryhmä Sampo-runoissa.
[853] Simrock selityksissään Eddaan s, 391 arveleekin mahdolliseksi, että ne alkuaan olivat yksi persona ja Mannhardt Germ. Myth. s. 81-4 todistaa että Oegir joskus on käsitetty Thor'in viholliseksi. Hän piti ylä-ilman meren, sadevedet, valtansa alla, josta ne Thor vapahtaa. Semmoisena hän siis on likeistä sukua pilvissä asuvalle indialaiselleAhis-lohikäärmeelle, jonka Indra, (Thor'in vastine) kukistaa.
[854] Harbardsljod vv. 16-18.
[855] Simrock Deutsche Myth. s. 176-205.
[856] Sama p. s. 196-8, 330-3.
[857] Esim. Ahlqv. A. N:o 368 Raudulta.
[859] Simrock s. 37. Edellisen hirven hän panee yhteen Solar-ljodissa nimenomaan mainitun auringon hirven kanssa.
[860] Sirel. N:o 122 Suistamolta.
[861] Kalev. 15 vv. 277-9.
[862] Vv. 307-310.
[863] German. Mythen s. 64-8. Hänkin vertaa tähän runoa Lemminkäisestä. Se ajatus, että luitten rikkominen esti uudestaanherätystä, mahtoi olla syynä Keski-ajalla niin tavalliseen teilaukseen, joka oli tavallista mestausta ankarampi rangaistus.
[864] Kalev. r. 15 vv. 339-44.
[865] Mannhardt s. 70.
[866] Kalev. r. 15 vv. 385-556, 603-8.
[867] Kalevip, r. 2 vv. 218-312 (runoa).
[868] Mannhardt s. 243, 246 seur.
[869] Mannhardt s. 252 ruotsalainen, s. 417 englantilainen.
[870] Mannhardt s. 417.
[871] Ei Kalevalassa eikä myös Loitsurunoihin otetuissa toisinnoissa s. 271-4.
[872] Kalev. r. 1 vv. 179-84; samoin Viroksi (Myth. u. mag. Lieder V b).
[873] German. Myth. s. 71.
[874] Vanh. Edda, Vegtamsqvida v. 15.
[875] Katso Simrock'in muistutuksia hänen kääntämäänsä anglosaksilaiseen Beowulf-runoelmaan s. 169-76.
[876] Sama p. s. 169. Sceaf'in ja Valin yhteydestä katso Simrock, Deutsche Mythol. 293-5.
[877] Vanh. Edda, edellinen laulu Helgi Hunding'in tappajasta v. 6, 10.
[878] Vanh. Edda, Sinfiötlalok.
[879] Vanh. Edda, 2:n laulu Sigurd'ista.
[880] Simrock'in selityksen mukaan Völ'in s.o. Val'in pojat. (Deutsch. Mythol. s. 295).
[883] L. 2. Huomattava on tässä syntyä suovan omenan viskaaminen polvelle samoin kuin sotka laskee maailmaa synnyttävän munan Wäinämöisen polvelle. Sikiön viipyminen seitsemän vuotta taas muistuttaa Wäinämöisen samallaista tilaa seitsemän "yrön ikeä".
[884] L. 2. Tämä puu on muisto germanilaisesta maailmapuusta, Yggdrasil'ista, ja siis, niinkuin edempänä saamme nähdä, sukulaisuudessa Kalevalan ison tammen kanssa.
[886] L. 8. Myös vanhassa Eddassa on vähäinen viittaus, kun Hunding'inpoika toisessa Helgilaulussa soimaa Sinfjötliä, että hän söi susien kanssa (v. 36).
[890] Luku 139, 140, 142.
[891] 1 laulu Regin'istä v. 33.
[892] Sam. p. vv. 36-8.
[893] Völsunga-saga 1. 13.
[895] Tähän vastaa täydellisesti Lemminkäisen lisääntulo Samporetkeläisten laivaan. Hänkin tuli niemeltä ja toi tullessaan lisälaitoja veneen partaan koroittamiseksi myrskyn varalle (Kalev. r. 39 vv. 331-420).
[896] Völsunga-saga 1. 17.
[897] Nimet ovat tässä toisinnossa vaihtuneet, niin että Regin on lohikäärmeenä.
[898] Vilkina-saga 1. 144-6. Loppu on nähtävästi mukailtu ylläkerrotusta tarusta, jossa Odin tekee yhdeksän miehen työt.
[899] Kalev. r. 31 vv. 1-4.
[900] Kalevip. r. 1 vv. 85-90, 97-108.
[901] Kalevip. r. 3 vv. 57-166, 589-637, r. 8 vv. 519-30. Metsäretkellään on veljillä suuri apu heidän koiristansa; metsänriistan vastaan-yhtyessä aina kiskoi Irmi, katkoi Armi, mursi maahan Mustikoira (vv. 76-7). Nämät koirat muistuttavat mieleen Thor-taruille sukua olevissa saksalaisissa saduissa esiintulevat koirat Haltan (Pidä kiinni), Greifan (Käy kimppuun) sekä Brich Ståhl und Eisen (Murra terästä ja rautaa), joiden avulla ihmetyöt toimitetaan (Mannhardt s. 216). Suomessakin (Karjalassa A II 8 Lönnrot s. 19) lauletaan runo, jossa vanha Kalevanpoika lähtee metsälle, Luikki, Laikki ja Puritsa koirat mukanaan.