[902] Tämän kirjan s. 242-3.
[903] Kanteletar III, 1.
[904] Kalev. r. 50 v. 423; vert. V. E Boren. N:o 74 y.m.
[905] Kalevip. r. 2 vv. 728-34 (suorasan.).
[906] Vanh. Edda, Runatal.
[907] Kalev. r. 31 vv. 355-8.
[908] Mannhardt s. 26.
[909] Lib. VIII s. 408. Sitten seuraavassa jatkossa ovat Jarmerik'in vaiheet samallaiset kuin ne seikat, jotka Sigurd-tarinoissa Jörmunrek kuningasta kohtaavat (katso Völsunga-sagaa). Tästä näkyy, että tämä juttu puheena-olleesen suureen tarinapiiriin kuuluu, vaikka osaksi muuttuneena sekä tapauksiin, että päähenkilöin nimiin nähden.
[910] II Ismal'in laulu. Vert. kuinka Ilmarinen Pohjolan neidon saamiseksi kyntää kyisen pellon (Kalev. r. 19 vv. 15-100).
[911] Esim. Länkelän keräelmissä v. VII s. 5, 13.
[912] Mannhardt arvelee sen luultavasti olevan germanilaista sukuperää (German. Myth. s. 396).
[913] Lemminkäinenkin ottaa, Pohjolaan mennessään, isänsä vanhan, kauan piilossa olleen miekan. Kalev. r. 26 vv. 333-6.
[914] Kalev. r. 33 vv. 103-122.
[915] Vanh. Edda, Fafnismál vv. 32-8; Nuor. Edda, Dämisögur 62. Färön laulussa on niiden sijassa "vijalintu", suorasanaisissa myöhemmissä tarinoissa ylimalkaan "linnut".
[916] Kalev. r. 31 vv. 247-50.
[917] Europ. K N:o 315 Jyskyjärveltä.
[918] Kalev. r. 14 vv. 271-354.
[919] Vanh. Edda, Fafnismál v. 7.
[920] Völsunga-saga 1. 28. Tämä Sigurd'in alku-aikuinen luultu halpa sääty ja sukuperä mahtanee myös kuvastella Lemminkäisen äidin varoituksessa pojallensa, joka aikoo lähteä Kyllikkiä kosimaan: "ällös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi!" niinkuin myös sankarin vastauksessa: "jos en ole kodiltani korea, suvultani aivan suuri, mä valitsen varrellani" j.n.e. (r. 11 vv. 69, 70, 75-7).
[921] Samoin Wäinä-mö, Wella-mo, Jouka-mo.
[922] Vertaa tähänrahainen arkku, täynnä kalleuksia, joka on Kullervolla mukana, silloin kun hän, veroretkeltä palatessaan, sisarensa kohtaa (Kalev. r. 35 v. 169).
[923] Völsunga-saga 1. 22, 23, 26. Myös färöläisessä laulussa (v. 19) Brynhild kehuu Sigurd'ia muita miehiä etevämmäksi, koska hänen kullattu rautapaitansa ja satulansa huikaisee kaikkia silmiä.
[924] Jälkimmäinen esim. v. K, Europ. s. 100.
[925] Mélanges russes IV. Lönnrot on kerran myös selittänyt Kalevan nimen venäläisestä golova- (pää-) sanasta johtuneeksi (Lyhennetyn Kalevalan selityksissä), Castrén vertasi sen turkkilaiseen álep-sanaan, joka sankaria merkitsee (Mythol. s. 251), Ahlqvist'in arvelun mukaan se kenties on liettualainen kalvis = seppä. (De Vestfinsk. språk, kulturord s. 52), Donner sen pani yhteen kaikellaisten sanain kanssa, jotka kalsketta ja kiiltoa merkitsevät (Suomi 1866 s. 169).
[926] Hyndlaliod v. 11.
[927] Schiefner, Mélanges russ. IV.
[928] Nuor. Edda, Skaldskaparmál 1. 64.
[929] Vanh. Edda, Skalda 1. 43.
[930] Vanh. Edda, Grimuismál v. 54; Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 20.
[931] Nuor. Edda, Skaldskaparmál 1. 64.
[932] Luku 10.
[933] Katso Neus, Revals sämmtl. Namen s. 74 (lähteenä Werlauff, Symbolae geogr. med. aevi s. 9).
[934] Kunik, Berufung d. schwed. Rodsen durch d. Finn. u. Russen s. 11. Kolbjag venäläisen ääntämistavan mukaan vastaa skandinavilaista Kalbing, samoin kuin Varjäg on Väring.
[935] Huomattakoon myös virolainenkalevi-sana. (katso Viedemann. sanakirj.), joka tavallisesti hienoa palttinaa, mutta myös purppuraväriä, siis hallitsijan pukua, merkitsee.
[936] Ganand. Mythol. fenn. s. 29.
[937] Erilaisuus vokaaleissa ei ole miksikään haitaksi arvelulle Skilfing- ja Kaleva-nimien yhtäläisyydestä. Sanovathan Skandinavian tarinat meidän Karjalan Kyrjalaksi; sama vaihto on hyvin tavallinen Suomen ja Lapin vastaavissa sanoissa (meidänrintaon Lapiksiraddej.n.e.). Onpa viimein Suomen kielessä itsessäänkin rinnakkain semmoisia muotoja (esim. ikkuna ja akkuna). S:n katoominen alusta todistaa, että nimi on meille tullut lainaksi. Samoin myös on mielessä pidettävä, että vanhoissa saksalaisissakin tarinoissaSchilbung'itesiin tulevat (Simrock s. 431).
[938] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 15; Vanh. Edda, Grimnismál v. 31.
[939] Vanh. Edda Runatal.
[940] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 16.
[941] Vanh. Edda, Grimnismál v. 32-4; Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 16.
[942] Vanh. Edda, Fjölsvinsmál vv. 21-2.
[943] R. 2 vv. 81—8.
[944] R. 2 vv. 191-216.
[945] Vert. tämän kirjan s. 229.
[946] Kalev. r. 10 vv. 430-2.
[947] Kalev. r. 2 vv. 265-82.
[948] D. Herabkunft d. Feuers etc. 29, 130-1.
[949] D. Herabkunft d. Feuers etc. s. 25.
[950] Kalev. r. 2 vv 115-6 151-4, 175-80.
[951] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 46.
[952] Kalev. r. 20 vv. 21-34, 43-118.
[953] Vanh. Edda, Hymisqvida vv. 17-19; Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 48, Bragaroed. 1. 56.
[954] Kalev. 2 vv. 67-80.
[955] Samallaiset sekaannukset ovat muidenkin kansain taruissa tavalliset. Niin esim. Indiassa Tvaschtri, joka alussa sepitti ukkosen nuolia Vrithraa vastaan, myöhemmin tehtiin tämän isäksi (Mannhardt s. 85).
[956] Kalev. r. 20 vv. 99-100.
[957] Simrock s. 409.
[958] Nuor. Edda, Skalda 1. 17.
[959] Simr. s. 409.
[960] Kalev. r. 3 vv. 337-40; r. 12 vv. 453-6.
[961] Kalev. r. 42 vv. 393-460. Mannhardt (s. 169) jo myös huomauttaa tämän lainan ja muistuttaa että Anglosaksilaisten Thyrs'it niin-ikään asuvat meressä.
[962] Deutsch. Mythol. s. 407-8.
[963] Mannh. s. 207.
[964] Simrock s. 423 Saxon mukaan.
[965] Kalev. r. 2 vv. 59-66.
[966] Esim. v. A II 5 Lönnrot, lehti 49, Uhtuesta.
[967] Mannhardt s. 388, 538-40.
[968] Mannhardt s. 367, 541; Simrock s. 385.
[969] Katso tämän kirjan s. 156.
[970] Kumminkin selittää Kuhn heidän lähisukulaistensa Kreikan vedenneitoin (huomaa Sotkottaret) nimen Najadit alkuaan Naiadeiksi, Naviadeiksi s.o. laivaneidoiksi. He purjehtivat ensin taivaan vesiä, sitten vasta astuivat alas mereen. (Katso Mannhardt s. 366).
[972] Mannhardt s. 587-8.
[973] Nonnen, väännetty alkuperäisestä Nornen-nimestä.
[974] Mannhardt s. 646-7.
[975] Mannhardt s. 455, 466. Hän ei uskalla päättää tulivatko eläintenkin sikiöt ylimalkaan siitä maasta (s. 483). Mielestäni on kuitenkin lasten alastuleminen sieltä siihen riittävä todistus, jonka meidän tarumme vielä vahvistavat.
[976] Mariebregne (Polypodium vulgare). Syystä on arveltu Marian nimen vasta myöhemmin tulleen entisen Freijan sijaan, joka alkuluonteeltaan on yhtä luonnon emän Holdan kanssa. (Katso Mannhardt s. 80, 293).
[977] Vert. tämän kirjan s. 195, 199-200.
[978] Mannhardt s. 557, 559, 565.
[979] Mannhardt s. 409-10; Kalev. r. 4 vv. 401-34.
[980] Simrock s. 478.
[981] Kalev. r. 16 vv. 181—236. Näihin ovat vielä lisätyt tulen surmaamat.
[982] German. Myth. s. 239.
[983] Loppu-r germanilaisissa sanalainoissa muulloinkin katoo Suomessa. Castrén'in johto kreikkalaisesta thanatos-sanasta on liian kaukaa haettu.
[985] Luku 7.
[986] Esim. Kalevala r. 5 vv. 220-41; r. 17, jossa myös yhtäläisyys nimissä Angantyr jaAngervo(joksi Vipunen välistä, esim. V. E, Boren. 1871 N:o 79, 101, sanotaan) kenties on enemmän kuin paljas sattumus; Kalevip. r. 3 vv. 747-78 (run.).
[987] Vanh. Edda, Vafthrudnismál v. 41, Grimnismál v. 18.
[988] Esim. A. Ahlqv. VII s. 16 Sakkulasta; A II 9 Lönnr. s. 22 Ven. Karjalasta.
[989] Simrock s. 445; Kalev. r. 16 vv. 287-302.
[990] Vanh. Edda Völuspá vv. 49-51; Kalevip. XIII vv. 827-48.
[991] Esim. Vanh. Edda, Sigrdrifumál; Kalev. r. 42 vv. 81-94.
[992] Esim. färöläisessä Sigurd-laulussa Tuirik (Didrik) Berniläinen lentää lohikäärmeen muodossa Högnin päälle.
[993] Esim. Saxo lib. V s. 192, VII s. 323. Samassa historiassa (V s. 248) Finnit voitettuna estävät vihollisen perään-ajoa loitsulla: 1:nä päivänä luovat taakseen vuoren kiven viskaamisella, 2:na lumen ripoittamisella joen.
[995] Katso Grimm'in kirjoitusta Kalevalasta (Fosterl. album II s. 78, 98-9, 77).
[996] Afanasjev venäl. sat. (Russk. skazki) IV s. 169.
[997] Afanasjev I s. 175.
[998] Afanasjev, venäl. pyhätarinoita (Russk. Legendy s. 48-52), Nischni Novgorodin läänistä (herra Mainov'in hyväntahtoisen ilmoituksen mukaan), siis Mordvalaisten lähimmästä naapuriudesta. Jokseenkin samaan tapaan löytyy se myös Buslajev'in kirjassa Venäjän kansanrunoudesta (Russk. Narodn. poezia s. 437-40) Malo-Arhangelskin piirikunnasta Orel'in lääniä, paitsi taru ihmisen opettamisesta työhön, joka on Nerehtin'in piirikunnasta (Orel?) ja myös kuultu Vähässä-Venäjässä.
[999] Tämä taru on tässä kerrottu lyhentämällä; niin esim. on korpin ja kyyhkysen uloslähettäminen sekä pirun yritys hiirenä pureksia reikä arkkiin poisjätetyt.
[1000] Afanasjev'in pyhätar. s. 152 (otettu Tereschtsohenkon kirjasta bytj russk. nar. V s. 44-5). Vertaa tähän Kalevalan luomistarussa, kuinka Ilman impi (l. Wäinämöinen) käden käännähdyksellä laittoi niemet, jalan pohjaamisella kalahaudat j.n.e. (r. 1 vv. 263-74).
[1001] Ryibnikov, Pesni IV s. 219.
[1002] Tschasopis Musea Kralovstvi tscheskaho 1866 v. 1, Baje slovanski o stvoreni svieta s. 35-46. Näistä arvollisista lisistä olen kiitollisuuden velassa herra Mainov'ille, joka ne minulle on hyväntahtoisesti kääntänyt.
[1003] Erben oli tämän tarun saanut eräästä Solovetskoi-luostarin kokoelmasta N:o 1138. Muutamassa toisinnossa (Erben s. 39, lähteenä Neven 1858 s. 60) Jumala, herättyään vuosituhantisesta unestaan näki äärettömän meren allansa ja sukelsi pohjaan. Ylös tullessa putosi hänen kyntensä alta siihen tarttunut hiekkasirunen; se on nykyinen maa.
[1004] Buslajev (Russk. nar. poez. s. 148).
[1005] Vuk Karadschitsch, Srpske narodne pripovjetki N:o 18. Montenegrossa lauletaan samaan tapaan Johannes Kastajasta ja Duklian (Diokletianus) keisarista. He joivat itsensä yhdessä juovuksiin meren rannalla ja rupesivat leikkimään, edellinen kulta-omenalla, jälkimmäinen kultakruunulla, Johannes pudotti omenansa mereen. Duklian lupasi sen sukeltamalla tuoda takaisin, jos toinen ei sillä aikaa varastaisi hänen kruunuansa. Vielä paremmaksi vakuudeksi pani hän pahan linnun viereen vartioimaan. Mutta Johannes peitti meren jäällä ja vei kultakruunun. (Erben, mainitussa paikassa).
[1006] Mannh. Germ. Myth. s. 708. Niistä on myös paljon puhetta Kroatein saduissa (Buslajev, Russk. nar. poez. S. 338).
[1007] Schwenck, Mythol. d. Slaven s. 257. Niihin vastaavat Puolalaisten Schala-Vilat s. 255.
[1008] Sam. p. s. 255, 259; Mannh. s. 569-71. Servialaisten lauluissa he myös jo ovat sotaisiksi muuttuneet ja kehoittavat Valkyriain tavalla murhiin sekä tappeluihin.
[1009] Schwenck s. 237-8, 246, 248.
[1010] Kostomarov, Slavil. mytholog. (Slavjansk mifologia) s. 29. Vert. myös Sresnevski, Ueb. d. Sonnendienst d. alt. Slaven (Ermanns Archiv. VI s. 78).
[1011] Länkelän keräelm. III s. 1.
[1012] Kostomarov s 54.
[1013] Suomettaren kosijat (Kanteletar III N:o 1), Kyllikin kosijat (Kalev. r. 11 vv. 34-42); niin myös monissa toisinnoissa.
[1014] Sresnevski (Ermanns Arch. VI s. 81).
[1015] Kaleval. r. 29 vv. 569-88.
[1016] Heidn. Gotth. d. Veissrussen (Ermanns Arch. V s. 636).
[1017] Myth. u mag. Lied. d. Esten N:o 9 b; Kalevip. r. 17 vv. 81-125.
[1018] Kalev. r. 44 vv. 329-34.
[1019] Schwenck s. 239.
[1020] Buslajev, Venäl. sankarilaulut (Russk. bogat. epos) Russk. Vestnik. 1862 v. IX.
[1021] Kalev. r. 2; Kalevip. r. 8 vv. 648-81.
[1022] Kalev. r. 19 vv. 22-100.
[1023] Esim. Kirejevski, Pesnja III s. 58-69.
[1024] Kalev. r. 8 vv. 187-96. Buslajev (Russk. bog. epos, Russk. Vestn. 1862 III s. 35) vertaa samalla lajilla tapetun Suhman'in veristä syntyneen Suhmanjoen myös Ymer'in veristä alkunsa saaneesen mereen Eddassa.
[1025] Buslajev, Russk. nar. poez. s. 332.
[1026] Voronesch'ista (Afanasj. legend, s. 109). Myöskin Lausitz'in Vendiläiset kertovat samaa, kuitenkin niin, että ukko kaksi kertaa saa leipää taivaasta, mutta kolmannella selkäsaunan (Haupt u. Schmaler Volkslied. d. Wenden II s. 175). Joskus on tammen sijassa venäläisissä saduissa hernevarsi, Thor'ille pyhitetty kasvi. (Esim. Afanasj. VI s. 40). Tästä kenties voisi tehdä uskaliaan päätöksen. Yggdrasil sanan merkityksen mukaan merkitsee Ygg'in s.o. Odin'in kantaja, ja drasil erikseen käytettiin hevosista. Saarnipilvi käsitettiin siis nähtävästi Odin'in ratsuksi. Olisiko sen sijaan tullut hernevarsi syynä siihen, että Wäinämöinen Pohjolaan ensikerran ratsastaa orihilla olkisella, hernevarrella hevolla?
[1027] Kalev. r. 10 vv. 113-74.
[1028] Buslajev, nar. poez. s. 149.
[1029] Kalev. r. 2 v. 50.
[1030] Kävellessänsä Marinan ikkunan ohitse, näkee Dobr. siellä kaksi kyyhkystä. Hän ampuu niitä ja lähtee sitten ylös nuoltansa hakemaan. Tämä seikka, jolla ei ole vastinetta meidän runoissamme, likeisesti muistuttaa yhtä paikkaa Völsungatarinassa. Sigurd'in haukka näet lensi Brynhild'in tornin ikkunaan, sitä hakeaksensa astui sankari sinne ylös ja tapasi täten kovaksi onnekseen vaarallisen Brynhild'in uudestaan.
[1031] Esim. Hilferding, Onezshk. byliny (sankarilauluja Äänisjärveltä) paisto 25, 28, 116 Poventsasta, p. 834 Kiskoista (Kizshi). Siperialaisessa toisinnossa (Kirscha Danilov'in keräelmä s. 41) puuttuu äidin varoitus; samoin toisessakin Simbirsk'in läänistä (Kirejevskin ker. II s. 41, 48). Marinan uhkaaminen ja palasiksi silpominen sitä vastaan löytyvät tässä jälkimmäisessä.
[1032] Syisran'ista Simbirsk'in lääniä (Kirejev. II s. 44, joka myös sisältää äidin varoituksen). Samallainen aita niinikään ilmautuu yhdessä venäläisessä sadussa (Afanasjev Narodn. russk. skazki VI s. 207).
[1033] Esim. Hilferding p. 29, 31-2, 34, 36 Poventsasta.
[1034] Sam. p. p. 313 Pudogasta. Laulu Kiskoista (p. 472) kuvaa tappelun alkua täten:Eipä sade satanut eikä ukkonen jyrissyt, käärme se teki tuloaan. Vertaa siihen Untamon sotajoukon lähenemistä inkeriläisessä runossa (tämän kirjan s. 136). Toisinto Kirschan keräelmässä (s. 240 Siperiasta?) sisältää äidin varoituksen, vaan ei sovintoa käärmeen kanssa, toinen Simbirsk'istä (Kirejevski II s. 40) päinvastoin.
[1035] Kiskoista (Hilferd. p. 724), Kenoserosta (p. 1240).
[1036] Kiskoista (Hilferd. p. 723).
[1037] Pudogasta (Hilferd. p. 290).
[1038] Pudogasta (Ryibnik. I s. 353). Myöskin Vladimir-suuriruhtinas jättää (ainoasti Aunuksesta saaduissa lauluissa) kerran vanhan sankarin Ilja Muromilaisen pitoihinsa kutsumatta, josta syystä suuttuneena tämä viskaa salissa kaikki mullinmallin, ampuu palatsin kullatut nastat maahan ja laittaa niiden hinnasta juomingit krouvin ryysynutuille (golj kabatskaja).
[1039] Taikka myös: "emme anna anteeksi, vaikka saisimme kaikki Vasilin jalot hevoset sekä koreat vaatteet!" (Kiskoi, Hilferd. p. 724, Kenosero p. 1240).
[1040] Uikujärveltä (Vyigoserosta), Hilferd. p. 927 (Simbirsk'istä saatu toisinto, Kirej. III s. 39, ilman); Kargopol, Ryibn. II s. 52, Schenkursk, Kirej. III s. 9 (ei muualta); Pudoga, Ryibn. I s. 27 (ei Kirejevskin keräelmässä, jossa on enimmin kaakkois-venäläisiä); Kiskoi, Ryibn. I s. 252, Kirscha Danilov s. 103 (kenties Siperiasta, josta monet tämän keräelmän laulut ovat); Poventsa, Ryibn. IV s. 93. Buslajevitsch'm koko laulu on niin-ikään etelässä tuntematon. Kirscha Danilov tuo esiin toisinnon Dobr:n-käärmetappelusta, jossa näemme äidin varoituksen, vaan emme valaa (s. 49-53).
[1041] Kiskoi (Hilferd. p. 521, 775), Kenosero (p. 1,068; tässä äiti ainoasti varoittaa Kieviläisten kavaluudesta, mutta samat vaarat sitten tulevat tiellä vastaan), Poventsa (p. 78). Ulkopuolelta Aunuksen maata on vaan yksi mitätön katkelma Kirejevskillä, ja toinen täydellinen laulu Kirschan kirjassa ei tiedä mitään äidin varoituksista.
[1042] Esim. Poventsasta (Hilferd. p. 38, 40, 133, 136-8).
[1043] Kisoki (p. 483-4).
[1044] Kirej. II s. 9 Simbirsk'istä. Samassa kokoelmassa on useampiakin toisintoja D:n lähdöstä kaukaiselle retkelle sekä vaimonsa uudesta avioliitosta; niitä on paitsi mainitusta läänistä myös Tulasta, Nischni-Novgorod'ista ja Saratovista (s. 2, 14, 17), Kirschalla Siperiasta (N:o 20).
[1045] Huomattava on että venäläiset runolaulajat joskus sekoittavat nämät molemmat henkilöt, pannen toisen tekemään toisen töitä (vert. esim. Kirej. II lisäyksen s. I-XVII ja Hilferd. p. 578). Suorasanaisessa sadussa (Afanasj. VI s. 288 Arhangelista) Aljoschka, ennen kuin ryhtyy Dobryinjan tapaiseen taisteluun lohikäärmeen kanssa, rukoilee neitsyt Maariaa: "lähetä musta pilvi, pilvistä rankka sade, että kastuisi käärmeen paperiset siivet ja hän kaatuisi maahan!" jotka sanat muistuttavat Lemminkäisen avun-anomista Ukolta Hiiden varsaa pyytäessä (Kalev. r. 14 vv. 303-312). Samoin rukoilee yhdessä laulussa (Aunuksesta Ryibnik. III s. 32) Ilja Muromilainenkin.
[104y] Esim. Saratovista (Kirej. II s. 17), Tulasta (s. 2), Simbirsk'istä (s. 5).
[1047] Nischni-Novgorod'ista (Kirej. LV s. 87), Kenoserosta Aunuksessa (Hilferd. p. 1,064) y.m.
[1048] Kenosero (Hilferd. p. 1,064).
[1049] Monessa toisinnossa, esim. Kenosero (Hilferd. p. 1,065). Huomattava, on, että Tschurilokin joskus sekoitetaan Dobryinjan kanssa (katso Hilferd. p. 693). Venäläisiin lauluihin on myös tullut historiallisia muistoja. Dobryinjan nimellä esim. mainitaan Venäjän valtakunnan alkuhistoriassa Vladimir Suuren eno; samoin myös puhuvat aikakirjat Dobryinja Kultavyöstä, joka yhdessä Aljoschka Popovitsch'in kanssa otti osaa Khalkan tappeluun Mongoleja vastaan v. 1227. Jälkimmäinen tässä sai surmansa (Kirej. II lis. s. XVII-XIX). Samoin mainitaan Novgorodin aikakirjassa Vasili Buslajevitsch'in kuolo v. 1171 (Kirej. V lis. s. LXV).
[1050] Kalev. r. 12, 15.
[1051] Kalev. r. 28 TV. 65-82, 105-114.
[1052] Kalev. r. 26 vv. 389-418.
[1053] Vert. Kalev. r. 26 vv. 81-96, r. 27 vv. 10-66, 193-200.
[1054] Kalev. r. 11 vv. 67-72.
[1055] Kalev. r. 30 vv. 55-92. Huomattava on, että Tiera tässä tulee Lemminkäiselle avuksi sotaretkelle Pohjolaa vastaan aivan kuin Lemminkäinen Wäinämöiselle. Yhtäläisyys Aljoschan ja Lemminkäisen rukouksissa on jo huomautettu; samoin Aljoschan Don-Juan-luonne sekä Tschurilolle osaksi tuleva yleinen naisten suosio.
[1056] Kalev. r. 27 vv. 77-82.
[1057] Esim. venäläisissä (Afanasjev, Russk. nar. skazki II s. 281 Tschernigov'ista, VI s. 359 Tver'istä y.m.). Vert. Kalev. r. 12 vv. 205-12.
[1058] Venäläisissä (esim. Afanasj. I s. 91 Tschernigov'ista, II s. 265-6 Tambov'ista); myös servialaisissa ja Rumänilaisissa (Afanasj. I s. 175). Vert. Kalev. r. 15.
[1059] Venäläisissä ja serbialaisissa (Afanasj. Skazki IV s. 169, Legendy s. XXIV). Vert. Kalev. r. 15 vv. 159-94. Hän huomauttaa itsekin yhtäläisyyttä Lemminkäisrunoin kanssa.
[1060] Venäläisissä (esim. Afanasj. I s. 91, VII s. 65, 288). Vert. Kalev. r. 15 vv. 555-69.
[1061] Vähävenäläisessä (Afanasj. III s. 18); nimen-omaan löytyy semmoinen tarina Aljoschka Popovitsch'istä, joka lohikäärmeelle huutaa: "miksi toit apuväkeä vasten sovintoa!" ja sillä saa hänet päätänsä kääntämään (Buslajev, ennen main. kirjoit., Russk. Bestn. 1862 X s. 526). Vert. Kalev. r. 27 vv. 367-88.
[1062] Venäläisissä (esim. Afanasj. V s. 95 Voronesch'ista, VI s. 194), serbialaisessa (Karadsch. N:o 6), rumänilaisessa (Schott, Vallach. Mährch. N:o 18). Afanasjev (VIII s. 340) huomauttaa että sama satu myös löytyy arabialaisissa 1001 yön tarinoissa ja Keltiläisillä. Vert. Kalev. r. 27 vv. 219-256.
[1063] Venäläisessä (Afanasj. VII s. 103 Voronesch'ista). Vert. Kalev. r. 27 vv. 323-35.
[1064] Kalev. r. 36 vv. 45-6.
[1065] Kalev. r. 34 v. 43 seur.; vielä enemmän tämän kaltainen on morsiamen päivitteleminen Pohjolassa (r. 22 vv. 415-32).
[1066] Kalev. r. 34 vv. 179-188.
[1067] Kalev. r. 35 vv. 69-74, 167-74. Huomatkaamme vielä kuinka ovat yhtäpitävät Vasili Buslajevitsch'in äidin ja meidän Joukahaisen turhat lunnaitten tarjoomiset (Kalev. r. 3). Samoin taas Dobryinuschka silpoo Marinan palasiksi, aivan kuin Ilmarinen l. Kojosen poika monessa toisinnossa ryöstetyn morsiamensa. Katso Wiipurin ja Inkerin runoja.
[1068] Susun'in tehtaalta Altai-vuoristossa, jonka asukkaat kuitenkin ovat muuttaneet sinneAunuksen, Arhangel'in, Vologdan ja Perman lääneistä (Kirej. II s. 80, vert. I s. 7). Eräässä toisinnossa Mihailo Kasarinov viepi samalla tavalla pelastetun tytön omakseen telttahansa, mutta siellä tulee vielä hyvissä ajoin veriheimolaisuus heidän välillänsä ilmi. (Kirsoha-Danilov N:o 21, kielestä päättään luultavasti Arhangel'ista). Simbirsk'istä saatu katkelma näkyy aikovan laulaa samaa Dobryinuschkasta (Kirej. II s. 3). Toinen Simbirsk'istä antaa Ilja Muromilaisen tavata kauniin tytön, johon ihastuneena hän kysyy sen sukua ja saa tietää, että tytön isällä oli kahdeksan poikaa, joista yksi on kotoa lähtenyt soturiksi. Tästä tulee ilmi että he ovat yhden äidin kantamat. (Kirej. I s. 92).
[1069] Se seikka, verrattuna lauluun Ilja Muromilaisesta, todistaa, että tämäkin on toisinto edellisistä, Tässä ovat vaan nuot muut kahdeksan veljeä liittyneet lisään.
[1070] Poventsasta, Ryibnik. IV s. 99, Hilferd. useammissa toisinnoissa. Samallainen tarina kuuluu olevan tuttu Donjoen rannoilla ja Galiziassa, jopa ilmautuvan Serviankin lauluissa. Näin sanoo O. Miller muistutuksissaan Ryibnikov'in IV:een vihkoon (s. XVIII); itse en ole valitettavasti ollut tilaisuudessa näkemään näitä meille hyvin tärkeitä todistuskappaleita. — Vaihtuneessa muodossa tavataan sama periajatus (tuntemattomain sukulaisten tutustuminen tärkeällä hetkellä) toisissakin venäläisissä lauluissa, Kuori kuninkaanpoika Krjakovasta kuulee varikselta lähellä olevasta mahtavasta Tatarisankarista, voittaa tämän ja tahtoo tappaa, mutta saa vielä hyväksi onneksi tietää, että se on hänen pikkuisena ryöstetty veljensä (Aunuksesta, esim. Hilferd. p. 534). Samoin usein Ilja Muromilainen, taisteltuaan tuntemattoman sankarin kanssa ja juuri aikoissansa tappaa häntä, saa kuulla että se on hänen poikansa taikkapa sotaneitona kuljeksiva tyttärensä. Jälkimmäinen toisinto on siltana, joka vie ensin tutkittuihin muodostuksiin; edellinen vastaa kokonaan vanhaa saksalaista laulua Hildebrand'ista ja Hadubrand'ista (8:lta vuosisadalta).
[1071] Tämän jälkeen seuraa sama jatko kuin suomalaisessa sadussa Mikko Mieheläisestä. Iv. saa kaksi kumppalia; he sattuvat autioon taloon, johon aina yksi vuorostaan jää ruokaa keittämään. Haltija syö ruoat, siksikun Iv. hänet voittaa. Iv. lasketaan sitten alas kuoppaan, vapauttaa siellä neidon ja saa paljon tavaraa, Kumppalit vetävät ylös ainoasti saaliit, jättäen Ivaschkon kuoppaan. Hän pääsee kuitenkin viimein ylös ja rankaisee heitä (Permasta, Permsk. sporn. II oaa, 2 vihko s. 168). Niinkuin ennen huomautettu on tämä jatko myös sekaantunut Kalevipoeg-runoihin.
[1072] Esim. Afanasj. II s. 345. Tämä kuoppajuttukin löytyy Kalevipoeg-runoissa, r. 10 vv. 221-331.
[1073] Afanasj. III s. 35-40. Useammista toisinnoista puuttuu tämä Kullervontapainen alku, ja on vaan Mikko Mieheläisen vaiheet yksinänsä. Näissä saduissa on kuitenkin usein seikkoja, jotka ovat Kalevipoeg-runoihin sekauneet. Yhdessä (Afanasj. VIII s. 11 Orenburg'ista) kolme ihmeellisellä tavalla syntynyttä poikaa kiistää kuka heistä on tuleva päälliköksi;he antavat viimein tämän arvon sille, joka nuolensa kauimmaksi viskaa, siis samoin kuin Kalevinpojat (r. 8 vv. 249-498). Toisissa (Afanasj. VII s. 91, 97)pääsankari tulee Manalassa vaskiseen, hopeiseen ja kultaiseen valtakuntaan, vaihtaa voiman ja heikkouden vedet ja vapauttaa ryöstetyn äitinsä, niinkuin Kalevinpoika (r. 13, 14, 17, 18). Satu väkevästä karhunpojasta, joka kaikki turmelee (metsän kaataminen y.m.) ja menee Manalaan, on Vendiläisillekin Lausitz'issa tuttu (Haupt u. Schmaler. Volkslied. d. Wend. II s. 169). Saksassaseppätakoo itselleenpojan, jonka kuitenkin, koska liiaksi syö,antaa papin palvelukseen. Täällä hän ainoasti syö ja nukkuu, mutta viimein kaappaa muut rengit, jotka häntä pilkkaavat, kiinni ja haravoi heillä niityn silmänräpäyksessä. Sitten hän vielä metsässä valjastaa suden ja pirun kuormansa eteen, ja viimein vapauttaa papin tyttären helvetistä (Afanasj. VIII s. 305, Haltrich N:o 16). Servialaisillakin on satu Medvedovitsohistä, vaan ainoasti ensimmäinen alku pojan synnystä on samallainen (Karadschitsch N:o 1). Mikko Mieheläisen seikat taas, ilman Kullervontapaista alkua, tavataan Sloveneilla, Kumäniläisillä ja Burjäteilläkin (Afanasj. VIII s. 586, Schott N:o 10). Pohjattomasta hatusta ja pirusta tarinoidaan myös Ukrain'issa ja Rügen-saaressa Pohjois-Saksassa (Afanasj. VIII s. 299). — Kaikki nämät jutut, niinkuin jo ennen huomautettu, ovat alkuaan Thor-taruja, Synty karhusta lienee muodostunut siitä, kun Thor usein sanotaan björn'iksi ja joskus ilmautuukin karhun muodossa. (Mannhardt s. 123).
[1074] Nischni-Novgorod'ista (Afanasj. I s. 80-88) Se on muuten sama satu kuin meidän Antti Puuhaara.
[1075] Permasta (Afanasj. legend, s. 32-9). Kahdessa toisinnossa Rjasanista (s. 132, 134)Yrjö sitten ajaa susilauman pakana-kuninkaan kimppuuntaikka käyttää ne koirinaan tappelussa lohikäärmettä vastaan. Vendiläisillä on myös laulu Yrjänästä lohikäärmeentappajasta, mutta ei siinä ole puhetta surmayrityksistä eikä susista (Haupt u. Schmaler II s. 147).
[1076] Monesta paikasta Aunuksessa, Ryibnikov'in ja Hilferding'in keräelmissä (Sadkon kehoitus miehille ainoasti Poventsasta, Ryibnik. III s. 242); niin myös Kirschan vihkossa (epätietoista mistä), vaan ei ollenkaan Kirejevskin lauluissa eteläisemmistä lääneistä. Sadkokin on todella elänyt henkilö, joka v. 1167 rakensi kirkon Novgorod'in kaupunkiin (Kirej. V lis. s. LXIII).
[1077] Buslajev, Venäl. sankarirun., Russk. Bestn. 1862 IX s. 71-2. Tavallisesti lauletaan kuitenkin Iljan loppu ihan toisella tavalla.
[1078] Kalev. r. 50 vv. 501-6.
[1079] Simrock s. 602.
[1080] Vyigosero (Hilferd. p. 904). Ei löydy siinä muodossa muualta.
[1081] Kalev. r. 42 vv. 139-42.
[1082] Kargopol'ista Wienan läänistä (Ryibnikov II s. 4). Hän kohtaa kyntäjän Mikula Seljaninovitsoh'in, joka kulkee, kontti selässä. Tätä konttia yrittää Svjatyigor turhaan nostaa ja muutamissa toisinnoissa uppoo siinä työssä ijäkseen maahan.
[1083] Susun'in tehtaalta Siperiassa, jonka asukkaat, niinkuin tiedämme, ovat Aunuksesta y.m. tulleet, (Kirej. I s. 7).
[1084] Arhangel'ista, (Kirej. IV s. 44); niin myös Kirscha N:o 46 (mistä?).
[1085] Laukaalta (Lugasta) Inkerissä (Kirej. I s. 58). Tuo ainoa Kirschan esiintuoma, epätietoinen poisluettuna, on siis Kolyivan'in nimi tavattu yksistään Suomalaisten rajan läheisyydestä.
[1086] Slovo o polku Igorenu, katso Buslajev, Russk. Vestn. 1862 III s. 27-8.
[1087] Esim. Ilmarinen v. E Boren. 1871 N:o 29; Groundstr. N:o 239 Soikkulasta.
[1088] Hilferding p. 237 Pudogasta, Kirej. I s. 4 Simbirsk'istä.
[1089] Kalev. r. 2 vv 157-160.
[1090] Esim. Hilferd. N:o 186 Vyigoserosta. Ei löydy eteläisemmissä toisinnoissa.
[1091] Kalev. r. 27 vv. 323-35.
[1092] Buslajev, Russk. Vestn. III s. 45.
[1093] Stasov, Venäl. sankarilaul. alkuperästä (Proishozshden. russk. bylin, Vestn. Europy, VII s. 307).
[1094] Esim. Afanasj. I s. 46 y.m. Samallainen nähdään myös Kroatein ja Bulgarein (niinkuin Saksan, Indian, 1,001 yön arabialaisissa) saduissa (Afanasj. VIII s. 590). Se onukkonen, pilvi partana.
[1095] Kalev. r. 2 vv. 155-6.
[1096] Esim. Afanasj. V s. 75.
[1097] Kalev. r. 14 vv. 301-2.
[1098] Orenburg'ista (Afanasj. VI s. 364).
[1099] Kalev. r. 16 vv. 271-2.
[1100] Orenburg'ista Afanasj. VI s. 290-1.
[1101] Esim. Afanasj. V s. 135, VI s. ll6 y.m.
[1102] Permsk. sborn. I os. 2.
[1103] II 2, s. 152, 158.
[1104] Kalev. r. 38 vv. 148-78.
[1105] I, 2 s. 16; Kalev. r. 22 vv. 411-4.
[1106] Sam. p. s. 38, 65; vert. Kalev. r. 22 vv. 283-92; r. 23 vv. 41-104.
[1108] Sam. p. s. 20.
[1109] Kalevip. r. 1 vv. 834-43.
[1111] Kalev. r. 25 vv. 643-6; vert. myös soittelevan Wäinämöisen astuntaa (r. 44 vv. 315-34) ja Kalevinpoj. ajoa (r. 17 vv. 118-25). Näiden tässä lueteltuin lisäksi tulee vielä koko joukko toisia, jotka kohtia Syrjänein tai Mordvalaisten häävirsissä muistuttavat (katso I, 2 s. 44, 47, 51, 52, 66, 102; II, 1 s. 138).
[1112] Saharov, Skazan. russk. naroda III v. 2.
[1113] S. 64, 117, 118. Mordvantapainen morsiamen uni ja sen selitys löytyy myös s. 71-2.
[1114] S. 12. Vert. Kalev. r. 10 vv. 447-54.
[1115] Ryibnikov III s. 347-409 Petroskoilta ja Poventsasta, IV s. 105-48 Pudogasta, Vyitegrasta ja Petroskoilta. Syynä tässä havaittavaan outoon köyhyyteen yhtäläisyyksistä mahtaa olla Aunuksen venäläisen asutuksen myöhäisyys.
[111t] V. III s. 384.
[1117] Kalev. r. 25 vv. 663-6.
[1118] Kalevip. r. 1 vv. 645-6.
[1119] Schwenck, Mythol. d. Slaven s. 119.
[1120] Ulmann, Lettische Volkslied. N:o 82, 107, 318, 481.
[1121] Schwenck s. 119. Vert. tästä ja edellisistä Mordvalaisten Ange Pataita (tämän kirjan s. 195-6).
[1122] Sehwenck s. 68, 70; Ermanns Archiv XIV s. 581 (Kukolnik'in mukaan). Vert. Kalev. r. 2 vv. 50, 182. Raidan tavallinen virolainen nimirämmelgason myös siihen vivahtava.
[1123] Tettau u. Temme, Volkssag. Ost-Preussens u. Litthauens s. 20; vert. Kalev. r. 2 vv. 191-6.
[1124] Schwenck s. 144; Ermanns Arch. XIV s. 581.
[1125] Kalev. r. 2.
[1126] Ulmann N:o 436; Nesselmann, Litthauisch. Volkslied. N:o 202. Vert. tämän kirjan s. 130, 160.
[1127] Nesselmann N:o 4, Ulmann N:o 451. Erään toisinnon mukaan (Uiman s. 195) hän kerää tammen oksia. Tämä liettualainen laulu todistaa ennen esitetyn arvelun, että tammen kaataja on Ukkonen.
[1128] Afanasjev Narodn. russk. skazki VIII s. 590.
[1129] Esim. Länkelä VII 1 Soikkulasta.
[1130] Europ. G. N. 538 Suojärv.
[1131] Törneroos N. 374 Länsi-Inkeristä.
[1132] Esim. kuun puoliskonmuotoisuus selitetään siten, että hän rakastui (tässä neidoksi käsitettyyn) kointähteen ja tuli uskottomaksi puolisolleen Päivättärelle, jonkatähden Perkunas hänet halkaisi miekallaan kahtia (Nesselm. N:o 2, 3; Schwenck, s. 123-4). Kuun ja auringon avioliitosta olivat ensimmäiset tähdet syntyneet (Tettau u. Temme Die Volkssag. Ostpreussens y.m.s. 28).
[1133] Nesselm. N:o 2, 3.
[1134] Schwenck s. 77, Ermanns Arch. V s. 358.
[1135] Ulmann N:o 452, 483.
[1136] Sam. p. s. 459.
[1137] Sam. p. 458, 471.
[1138] Lättiläisetkin laulavat taivaallisesta sepästä, jonka takoessa sysiä putoo Väinäjokeen. Nämät sydet, jos kuka ne poimii, muuttuvat hopearahoiksi (Ulmann N:o 477).
[1139] Kreutzwald. Myth. u. Mag. Lied. N:o 5 a, b.
[1140] Kalevinp. r. 10 vv. 889-974. Sama löytyy myös Inkerissä.
[1141] Nesselm. N:o 5, Schwenck s. 124.
[1142] Tettau u. Temme s. 28.
[1143] Tässä on siis uusi vahvistus Mannhardt'in arvelulle, että aurinko ja kuu olivat jättiläisten valtaan joutuneet ja vapautettiin Thor'in voiman kautta.
[1144] Nesselm. N:o 59, 60.
[1145] Sam. p. N:o 162. Seuraavassa N:o 163:ssa tyttö, samoin kuin Kalevalassa Lemminkäinen sekä Ilmarin ryöstämä Pohjolan neiti tahtoo muuttua milloin miksikin: käeksi lehtoon, valko-apilaaksi niittyyn, vihreäksi ruutukukaksi puutarhaan, mutta aina tunnetaan. Vert. Kalev. r. 5.
[1146] Nesselm. N:o 193. Vert. Kalev. r. 4 vv. 431-4; Kalevip. r. VII vv. 269-73.
[1147] Nesselm. N:o 55, 203.
[1148] Sam. p. N:o 134. Vert. Kalev. r. 4 vv. 479-504.
[1149] Lukemattomissa lauluissa. Samoin myös Vähässä-Venäjässä ainoasti viaton impi sai käydä, sepel päässä (Kostomarov, slavil. mythol. s. 94).
[1150] Esim. v. A, Ahlqv. III s. 16, IX s. 21, X s. 8 Wiipurin puolelta; I, Europ. s. 13, 31 Inkeristä.
[1151] Esim. v. A, Ahlqv. IX s. 20, III s. 1 Wiipurin puolelta.
[1152] B, Ahlqvist V s. 11 Hollolasta (Korpiselän kappelissa Ilamantsin rajalla); G, Europ. s. 171 Ilamantsista.
[1153] Ulmann N:o 171.
[1154] Sam. p. N:o 204.
[1155] Nesselmann N:o 1.
[1156] Sam. p. N:o 79.
[1157] Schleicher Litth. Mährch. s. 129.
[1158] Afanasjev'in venäl. sad. muistut. VIII. s. 301.
[1159] Schleicher s. 59.
[1160] Nesselmann N:o 3.
[1161] Nesselmann N:o 354, Ulmann N:o 484. Se on kukka tai vesa, jonka lakastuminen merkitsee kuoloa.
[1162] Nesselmann N:o 228, 229, 283.
[1163] Nesselmann N:o 234, 321; Ulmann N:o 228.
[1165] Wiedemann, Aus d. äuss. u. inn. Leb. d. Esten s. 446.
[1166] Schwenck s. 112, 115.
[1167] Mannhardt Germ. Mythen 129-30.
[1168] Schwenck s. 52-3; Ermanns Arch. V s. 363. Vert, Kalev. r. 50 v. 434; käsikirj. vihko E, Boren, vuonna 1871 N:o 74, I, Europ. s. 148 (Vierokanta).
[1169] Schleicher s. 10.
[1170] Nesselmann N:o 172; vertaa myös Ulmann N:o 231.
[1171] Enimmissä tapauksissa on minun ollut mahdoton tätä esitystä varten tutkia alkukirjoituksia, vaan on täytynyt toisten lausuntoihin niistä turvata.
[1172] Kellgren, De cosmogon. Graecor. ex Aegypto profecta s. 23. Tämä esitys Orpheun opista on Athenagoraan antama. Saman kirjan edellisillä sivuilla on toisten kreikkalaisten kirjailijain lyhyempiä, vaillinaisempia kertomuksia siitä.
[1173] Kellgren s. 24-5. Itse foinikialaiset kirjat eivät ole enään tallella, vaan ainoasti katkelmia kreikkalaisista käännöksistä tai mukailuksista, taikkapa vaan kertomuksista niistä. Roth, Geschichte uns. abendländ. Philosoph. B. I s. 255, joka saman tarun kertoo, selittää alkujumaluuden monikollisen nimen sillä, että taivaan kannessa arveltiin olevan kaksi puoliskoa, yksi maan yli, toinen maan alla. Mutta kenties se mahtanee olla pluralis majestatis, niinkuin yleiseen tuttu hebrealainen Elohim.
[1174] Kellgren, De ovo mundano s. 15.
[1175] Schaschkin, Schamaani-uskonnosta, Venäj. Maantiet. Seur. toimituksissa 1863 v. II s. 31. Valitettavasti ei hän eikä Kellgrenkään mainitse alkulähdettä.
[1176] Vert. Roth I s. 100-101, 243-346.
[1177] Kellgr. De cosmogon. Graec. s. 21-2.
[1178] Niin esim. on Saksalaisten vanhin tunnettu laulu Hildebrand'ista ja Hadubrand'ista saman-aineinen kuin Rustem'in ja poikansa Sohrab'in taistelu. Feridun'ia äiti ensin elättää metsässä, lehmältä saadulla maidolla (Genovevan tarina) ja hänen poikansa Rustem, ratsua itselleen valitessaan, laskee koetteeksi kätensä jokaisen hevosen selkään, joka käden painon alla taittuu, siksi kun tulee hänelle määrätyn jalon varsan vuoro. Molemmat nämät seikat tapaamme Völsungatarinan muodostuksissa.
[1179] Jälkimmäisissä sama hevosen valitseminen. Reguly, a Vogul föld és nép s. 237.
[1180] Le livre des rois, traduit par Mohl I. s. 79, 83, 109. Vert. Kalevinpoika XX v. 1021-46.
[1181] Mohl I s. 353.
[1182] I s. 511.
[1183] I s. 517.
[1184] II s. 85, 87, 169. Tämä lopputapaus, niinkuin olemme nähneet, löytyy Venäläisillä monessa toisinnossa ja on kenties vaikuttanut Kullervo-runoihimme.
[1185] Roth s. 401. Muistutuksessaan N. 646 hän tuo esiin Plutarchon sanat että Ormuzd kätki aivan ensiksi luodut 24 haltijaamunaan.
[1186] Mohl T s. 83.
[1187] Mohl II s. 529.
[1188] Persialaisten aikaisimpia taruja Zend-Avestassa en ole ollut tilaisuudessa tutkimaan.
[1189] Donner, Indern. föreställn. om verldsskapelsen s. 71.
[1190] Sama paik. s. 34.
[1191] Sama p. s. 8. Muutamasta seikasta hän kuitenkin luulee voitavan päättää, että ilma pidettiin vielä vanhempana, s. 10.
[1192] Sama p. s. 16. Vedain arvellaan muodostuneen vuosina 1200-200 enn. Kr.
[1193] Donner s. 17. Puranain vanhimmat muodostukset ovat kadonneet; meillä käsillä olevat eivät ole v. 800 enn. Kr. vanhemmat. Näyttäisi siis varsin todenmukaiselta, että taru munan osallisuudesta maailman luomisessa, joka ei näy löytyvän vanhimmissa uskonnollisissa kirjoissa, olisi tullut Egyptistä, jonka kanssa India muinoisina aikoina oli vilkkaassa kauppa-yhteydessä. Indiasta taas olisi se siinä tapauksessa voinut levitä Kiinaan sekä Japaniin, missä sen jälkiä kuuluu olevan tavattu (Kellgren, De ovo mundano s. 15, valitettavasti esiin tuomatta niiden muotoa), ja mihin niin paljo muuta uskonnollisia käsitteitä on sieltä tullut.
[1194] Kansan suusta saaduissa toisinnoissa ei ole kuitenkaanKristuksen nimi koskaan mainittu, vaan on tapaus Kullervohon sovitettu.Lönnrot on nähtävästi muuttanut lapsen nimen, saadaksensa tätenVäinämöisen lähdön kristin-uskon voiton seuraukseksi.
[1195] R. 42 vv. 393-460.
[1196] Castrén A. 1 1204 N:o 9 Latvajärven Arhipalta, Europ. G. N:o 392 Korpiselältä.
[1197] Esim. Sirel. V N:o 113 Sodanlahdelta Suomen Karjalassa, Lönnr. A. II 3. 34 Ponkalahdelta liki Vuonnista.
[1198] Boren. 1872 N:o 120 Vuonnisesta.
[1199] Tuossa seuraavassa erityistutkimuksessa vasta esitän päätöksen, johon olen tullut kuhunkin eriseikkaan nähden. Sangen monesta yllä esiintuodusta yhtäläisyydestä on minulla se ajatus, että se vaan on satunnainen. Olen kuitenkin arvellut vastaisille tutkijoille hyödylliseksi, jos kaikki huomaamani mahdollisesti verrattavat paikat koottaisiin yhteen paikkaan. Saattaisihan helposti tapahtua, että kaikellaiset seikat, joita en minä tunne taikka en ole kyllin tarkannut, vaatisivat yhden ja toisen yhtäläisyyden uutta tutkimista.
[1200] Föreläsn. i finsk Mythol. s. 309.
[1201] Vestnik Europy 1868. Tunnustaa täytyy kuitenkin, että herra Stasov on yksipuolinen ja aivan jättää huomaamatta ne skandinavilaiset lainat kuin myös alkuperäisesti slavilaiset ainekset, joita myös voi huomata näissä lauluissa.
[1202] v. Hahn Griech. u. Albanes. Mährchen s. 11-13.
[1203] Vert. Kanteletarta III N:o 6. Tätä runoa löytyy suuri joukko toisintoja Venäjän ja Suomen Karjalasta niin kuin myös Inkeristä.
[1204] Grundtvig Danm. gamle folkevis. II N:o 97. Virolainen (Neuss, Estn. Volkslied. N:o 33) on vielä näiden kaltainen.
[1205] Erittäin on niin laita virolaisissa runoissa.
[1207] Tämä paikka on epäselvä.
[1208] Polén N:o 199 Impilahdelta, Europ. U. N:o 579 Suojärveltä, N:o 422 Suistamolta y.m.
[1209] Hilferding N:o 19, 84, 126, 164 y.m.
[1210] Nuorukainen ja kuninkaan tytär, Hilferd. N:o 155 y.m.
[1211] Kaksi rakasta, Hilferd. N:o 31, 134, 285.
[1212] Sama balladi on muuallakin avaralta tuttu: Tatarilaisissa, Unkarilaisissa, jopa myös, niinkuin jossain näin mainituksi, kuuluu löytyvän vanhoissa bretagnelaisissa tarinoissa Arthur-kuninkaasta.
[1213] Parin seikan alkuperä on vielä hämärä; toinen on keskustelu äidin kanssa sisaren kohtalosta, johon vaan muutamassa Vienan läänin runossa on vastaisuus. Siinä näet Väinämöinen (Lemminkäisenä) menee Päivölän pitoihin ja lauletaan koskeen kohisevaan. Hänen vaimonsa lähtee häntä hakemaan ja tiedustelee Päivölässä. Sanotaan kuolleeksi. Missä mullat? Kuuset kasvoi päälle. Missä kuuset? Lahonneet. Missä lahot? Poltetut poroksi. Missä porot? Jo on tuuli tuhkat vienyt. (Löytyy pienessä konsehtivihkossa yhdessä Cajan'in keräelmän kanssa.) Vert. myös yhtä Inkerin auringonpäästörunoa, Groundstr. 9 h, jossa tiedustellaan aurinkoa Väinöltä. Väinön akka vastaa Väinön jo kuolleen: jo on kuuset kukkulalla. Pyydetään sitten näyttämään hautaa. — Toinen on sisaren salaisen rakkauden ilmisaaminen lumen viskaamisella ikkunalle. Sitä muistelen nähneeni jossain venäläisessä balladissa, vaan en ole sitä millään tavalla enää löytänyt.
[1214] Nord. Resor- och forskn. VI s. 117-8.
[1215] Uuden Kalevalan painoksen esipuheessa § 8.
[1216] Tarkoittanee: lounaisrannoilla.
[1217] Mehiläinen 1839, Tammik. num. Suomen muinais-historioitsijoille mietittävää.
[1218] Nyt yleiseen selitetty Novgorodiksi.
[1219] Niinkuin vasta saamme nähdä Saariola l. Sariola ei olekaan alkuaan sama kuin Pohjola.
[1220] Koko tämän selityksen kumosi jo kohta Fabian Collan tukevilla syillä (Morgonbl. 1839 N:o 53-4).
[1221] Kieletär v. 4, s. 33.
[1222] Kiev mainitaankin aina tapausten keskustana. Löytyy kuitenkin yksi ryhmä näitä lauluja, joissa Novgorod on keskustana, ja siinä kohta ilmautuu tälle kauppakaupungille sopivia meriretkiä.
[1223] Tämä on Tatarin kielellä kamelin nimi ja siitä mahtaa olla tevana peritty.
[1224] Orvar Odds saga (Liljegrenen ruotsal. käänn.) s. 43, 72, 102.
[1225] Tästä eteenpäin seuraavaan todistukseen olen saanut ensimmäisen ajatuksen ynnä sangen paljon seikkoja A. Borenius'en kirjoituksesta, joka koskee meidän runojemme kotiperää (Suom. Kuvalehti 1873 N. 48).
[1226] Ainoasti muutama huono runonpätkä ja suorasanainen kertomus Ilmarisen kosimisesta.
[1227] Esim. Berner N. 25.
[1228] Vrezshennik moskovsk. obstsh. istor. p. drevnost. XII.
[1229] Itäisen Kemijoen varrella, liki Aunuksen ja Vienan läänin rajaa, nykyisen runo-alueen äärimmäisellä itäreunalla.
[1230] Vert. Krohn Kertom. Suom. historiasta III s. 112 Gottlund'in kokoelmissa löytyvän alkuperäisen kertomuksen mukaan.
[1231] Venäjän Karjalaiset esim. ääntävät:pugu, vibu, kudu, Vuokkiniemen ja Uhtuen pitäjäläiset, niinkuin mekin:puku, vipu, kutu.
[1232] Lönnrot kyllä todisteittensa joukossa mainitsee senkin, että Vienan Karjalaisten kielessä on niin paljon ruotsalaisia lainasanoja, mutta ei ole nähtävästi huomannut perinjuurista eroitusta runoja laulavain ja muiden Karjalaisten välillä. — Kovakonsonanttisen murteen ympärillä on kuitenkin kaita vyöhyke pehmeäkonsonanttista välimurretta, jonka puhujat vielä osaavat runoja, vaikka vaillinaisemmin.
[1233] Katso Suomal. Kirjall. Seuran pöytäk. 6 p. Marrask. 1839.
[1234] Matkakertomus Morgonblad. 1835 N. 58.
[1235] Vihko E. Boren. 1871 N. 64, 91, 1872 N. 166.
[1236] Katso esim. muistutukset Borenius'en 1871 vuoden kokoelman N. 5:een, 9:ään, 16:een, 37-8:aan, ynnä muita.
[1237] Semmoisia ovat esim. Borenius'en 1872 vuoden kokoelmassa:orpomaat(= orkomaat) N. 6,hurme(selitetty "vedeksi") N. 12,piika pinnehissä(= pintehissä) N. 43, (samassa nähtävästi äsken Suomesta opitussa runossa on vielä lisäksivattavääntehissäjasakaranulisematta saranan sijasta. Koko lapsivaimon luku näkyykin olevan Venäjän Karjalassa tuskin tunnettu),poajie(= paasi) N. 55 (sama sana 1871 N. 46poatien), susin(= suden) N. 57 (useinsutenesim. N. 95; venäjänkarjalainen sana onhukka), lakaisi(Ven. Karjalassa:pyyhki) N. 88,pursti(= pursi) N. 163. 1871 vuoden kokoelmassakeräjit(= keräjät) N. 94,vaimo-vaatteheni (= vaino) N. 97 ja päinvastoin: emoseni,vainovanha N. 107 (vaimon nimi Venäjän Karjalassa onnaini). Tuntemattomuutensa tähden väännetyistä Ruotsin sanoista mainittakoon:touppi(= tuoppi) Bor. 1872 N. 61, 110,kannan(= kannun) N. 146. Murteelle oudot kielimuodot ovat varsinkin välimurteen runoissa pahasti väännetyt, esim. Boren. 1872 vuoden kokoelmassa: illativitpajakin, pättsihihe(Ven. Karj.pajah, pättsih) N. 73, 153, Päivättärenkezryömini(= kehräämä. Ven. Karj. oikeastaan kezrätty) N. 78, samoinemon tuomen(= tuoman) N. 151 y.m.,Vipusten(= Vipusen), N. 84 (monikon genitivi Ven. Karjalassa on ainaie; yllämainittu länsisuomalainen muoto senvuoksi käsitetään yksikön genitiviksi), samoin köyhänmiestenN. 85 y.m. (luullusta vartalostamiestemuodostetaan näin joskus vielä nominativimiestetN. 150),kuusissahakona,petäjäissäpölkyn peänä N. 85 (käsitetty inessiviksi, sillä essiviä ei Ven. Karjalainen supista), ajaasuruttelembi(= surutteleepi) N. 156 (3:n personan päätepion tuntematon ja sekoitetaan komparativin päätteen kanssa tai pidetään joutavana lisäkkeenä, jonka voi pistää mihin hyvänsä, esim.koriebi= korea,pikkusembi= pikkusen, molemmat 1872 N. 164), vetävätvenonemaalle (= venosen) N. 167 (monikon 3:s persona Ven. Karjalassa aina toimitetaan passivilla, esim. veetäh, joka vaatii nominativia) j.n.e.
[1238] Esim, Boren. 1871 N. 7, 1872 N. 103, Lönnr. A II 6 104.
[1239] Esim. Aspelin A II N. 8 ja Ganand. Mythol, s. 11; Ahlqv. B N. 200, Lönnr. A II 3 N. 57; Lönnr. S N. 128; Vihko 3 Laitin. N. 20; Gottl. N. 579; Arvidss. C X N. 3; Lönnr. Q. N. 145, Sirel. N. 196 y.m.
[1240] Tapani, joka löytyy Tahvanuksen rinnalla, saattaisi tosin olla muodostettu venäläisen Stepanin mukaan; mutta tietääkseni ei ole hänelle kreikkalaisessa kirkossa hevosenhoito omistettu. Lisäysemonen, joka aina seuraaneitsytMaarian kanssa, myöskin vivahtaa kreikan-uskoisten yksin-omaiselle nimitykselleJumalan emo, mutta ei ole kuitenkaan romalais-katolilaisillekaan aivan outo.Pyhä Jyrkiviimein, joka Venäjän Karjalassa niinkuin myös Suomen ja Inkerin kreikan-uskolaisissa käytetään karjanluvussa, tuntuu tosin venäläiseltä; mutta venäläinen Juri, ilman k:ta, ei ole kuitenkaan niin likeinen muodoltansa kuin virolainenJyrg(= Saksan Jörg, Jürgen), joka siellä myös tavataan samassa loitsussa. Nämät poikkeukset ovat siis ainoasti näennäiset. Ainoat joskus ilmauvat kreikkalaiset pyhät miehet ovat Petri sekä Ilja. Joskus, vaikka aniharvoin, tavataan kuitenkin Venäjän ja Suomen Karjalan runoissa muita Kreikan uskon jälkiä. Ahti ja Kyllikki esim. lupaavat toisillensa uskollisuutta "eessä vaskisen ikonan" (jumalankuvan) Europ. K N:o 4 Repolasta; Lemminkäinen jätetään Päivölän häihin kutsumatta, syystä että on nauranut naisetnamasterin(s.o. monasterin) Europ. G. N. 401 Melaselältä Suom. Karjalassa. Wellamon neidon onkimisessa Väinämöinen tahtoo käyttää lohtapaaston ajaksipaloiksi, Lönnr. A II 3 N. 32 Ponkalahdelta, Ainolla on usein _ristit rinnassa.
[1241] Genetz 1872 N. 8 Vuokkiniemeltä, N. 62 Nokeuksesta.
[1242] Esim. Lönnr. A II 6 N. 35 Jyvälahdelta.
[1243] Esim. Europ. I N. 8. Tuulos ja Vitele ovat pitäjiä Aunuksessa, lähellä Suomen rajaa.
[1244] Viimeksi mainittu esimerkki ei asiaa muuta, koska siinä esiintyvät nimet ovat aivan naapuristosta.
[1245] Lönnr. R s. 6 Jaakkimalta.
[1246] Lönnr. A II 3 N. 4 Kiannalta.
[1247] Esim. Vihko 3 Ahlman N. 47 Juvalta.
[1248] Länkelä VII N. 5 Soikkulasta.
[1249] Länk. VII N. 11 Soikkulasta.
[1250] Esim. Ahlqv. A. N. 277 Sakkulasta, Reinh. XI N. 335 d Lempaalasta.
[1251] Monessa kappaleessa.
[1252] Esim. Lönnr. A II 6 N. 106 Latvajärveltä. Hämeen ja Kemijoen vielä kenties voisi selittää sen puolen nimiksi, mutta toiset molemmat tekevät tarkoitetun seudun epäilemättömäksi.
[1253] Boren. 1871 N. 54 Uhtuesta.
[1254] Monessa toisinnossa, esim. Lönnr. A II 6 N. 75 Latvajärven Arhipalta. Sama lauseparsi tavataan myös joskus Suomen ja vähän toisin Inkerin runoissa.
[1255] Boren. 1872 N. 28 Latvajärveltä.
[1256] Lönnr. A II 3 40 Vuonnisen Ontreilta. Huomattava on että näitä Suomeen viittaavia nimiä löytyy enemmän vanhemmalla ajalla kuin nykyisin saaduissa runoissa, samoin enemmän läntisissä kuin rajalta kaukaisemmissa, itäisissä. Niin esim. tässä samassa runossa, joka myös Kellovaaraan Kemijoen varrella oli levinnyt, käsitettiin jo Suomi väärin ja laulettiinSumminsulhot.
[1257] Esim. Europ. K. 193 b Uhtuesta.
[1258] Esim. Boren. 1871 N. 70 Vuonnisesta.
[1259] Esim. Lönnr. A II 6 N 126 Latvajärveltä tanssin synnyssä. Myös Suomessa tavataan usein samat sanat, esim. Lönnr. S N. 165 Kesälahdelta.
[1260] Esim. Genetz 1872 N 9 Vuokkiniemeltä.
[1261] Boren. 1871 N:o 108 Akonlahdelta. Nämät rivit, joita ei yleisemmin tavata kilpalaulannassa, näkyvät kuitenkin vaan olevan lainatut siihen historiallisesta laulusta Viipurin piirityksestä.
[1262] Esim. Bern. N. 56 Koljolasta; Boren. 1872 N:o 109 Karhun runossa Vuonnisesta.
[1263] Mainiolle laulajalle Arhipalle esim. se osa oli ihan tuntematon ja Vuonnisen Ontrei ainoasti osasi vaillinaisen katkelman. Haavojen parantamisluvuksi käytetäänkin Venäjän Karjalassa yleisesti runoa Väinämöisen polvenhaavasta.
[1264] Tällä ei ole kuitenkaan sanottu, ettei joku runo päinvastoin ole myös Venäjän Karjalasta levinnyt Suomen puolelle. Niin on joskus laita niiden runojen, joita Kajaanin kulman itäisissä rajakylissä lauletaan; Suistamon runoista on melkoinen osa tullut Aunuksen Himolasta kuuluisan runontaitajan jälkeisen, Hilippä Hoschkosen kanssa, joka pari kolme miespolvea takaperin muutti Schemeikän kylään ja jonka suku sekä vielä enemmän runot sitten ovat yli pitäjän sekä naapuripitäjienkin levinneet. Eräässä Räisälän loitsussa (Saukko Z N:o 55) mies 3:n sormenkorkeustuo hyytä, jossa tuo substantivinen muoto viittaa venäjän-karjalaista sukuperää. Viimeinkin on nykyään Karstulasta Pohjois-Hämeessä saatu muutamia hyviä Kalevalan runoja, joiden kaikki tunnusmerkit viittaavat Vienan lääniin, Vuonniseen ja jotka sieltä epäilemättä ovat tulleet jotakuta laukkukauppiasta myöten.
[1265] Katso ennenmainittua kirjoitusta runojen vienalaisesta synnystä sekä selitykset runoon Vedenkantaja Anni, Mehiläin. 1836 Maalisk.
[1266] Kieletär IV s. 33-4.
[1267] Inkerin runoissa ei myös aina käytetä pohjoisempain runoin tavalla pitkän vokaalin jakoa, vaan sen sijaan diminutivejä esim. tupaista (= tupoa), kyläistä (= kyleä), elellä (= eleä).
[1268] Sen ovat Lavonius'en ja Ahlman'in keräelmät Savosta 50-luvun lopulla ja Laitisen Karjalasta viime vuosikymmenellä yltäkyllin todistaneet.
[1269] Vert. Gottlund'in runokokoelmaa Ruotsin Suomalais-metsistä.
[1270] Lönnr. K. s. 63, saatu Jaakkimalta. Kelttu on pitäjä Pohjois-Inkerissä.
[1271] Lönnr. E s. 28, 45 Jaakkimalta. Tuuteri on kohta länsipuolella Pietaria.
[1272] R. s. 83 Jaakkimalta. K. Krohn N:o 322 Hyrynsalmelta Pohjanmaalla (jälkimmäisessä vääntyneenäNarjannappisaksat).
[1273] R. s. 76 Jaakkimalta, Sirel. V N:o 206 Suistamolta y.m. Pavlovsk on keisarillinen huvilinna ja kaupunki liki Pietaria.
[1274] Esim. Gottlund N:o 17, 123 Juvalta, Ahlqv. B. N:o 355 Ilamantsista. Inkerissä on tämä runo hyvin yleinen. Konnun kylät ovat likellä Kaarostaa l. Oranienbaum'ia.
[1275] Gottl. N:o 2 Juvalta.
[1276] Becker v. 29 N:o 17 Pohjanmaalta.
[1277] Niin esim. on Pohjois-Inkeristä löydetty Korhosen häälaulu ja Koskisen Honkain keskellä. Viipurin puolen Sakkulasta on kuitenkin. löydetty muutamia epillisiä runoja, joiden koko luonne viittaa Pohjanmaalle. Niistä vasta tulee enemmän puhuttavaksi. Länsi-Inkerissä tahtoo myös joskus tuntua joku pieni vaikutus pohjoisesta. Semmoinen ilmautuu esim. tuossa Saaren neidon kosintarunon alussa, missä saari syntyyKullervonkuljettamasta kullasta; sillä sisaren viettelyksessä ei rikollinen Inkerissä vielä olekaan Kullervo.
[1278] Esim. Lönnr. S N. 166 Kesälahdelta, Europ. G N. 668 Ilamantsista, Arvidss. C XVII N. 1 luultavasti Savosta, Lönnr. A II 3 N. 40 Vuonnisesta y.m. m.
[1279] Monessa Luojan surmavirressä; Henrikin runoa katso Suomi-kirjasta 1856.
[1280] Esim. Ahlqv. B N. 655.
[1281] Länkel. P VII N. 11 Soikkulasta.
[1282] Katso Suomi-kirjaa 1856.
[1283] Stråhlman Venjoelta N. 11.
[1284] Länkelä P VIII N. 4 ja 4 b Soikkulasta. Vähemmin selviä, jotka kuitenkin taas toisia piirteitä lisäksi sisältävät, on muitakin.
[1285] Groundstr. N. 129 Tönttölästä länteenpäin Kaarostasta l. Oranienbaum'ista.
[1286] Groundstr. N. 239 Soikkulasta.
[1287] Groundstr. N. 79 Skuoritsasta y.m.
[1288] Esim. Cajan v. 4 N. 167 Latvajärven Arhipalta, A II 5 N. 49 Vuonnisesta.
[1289] Esim. Boren. 1871 N. 76, 1872 N. 82, molemmat Vuonnisesta.
[1290] Inkerin runo esim. Reinh. v. 11 N. 349 VuoleeltaPohjois-Inkerissä, Ahlqv. B 72 Ilamantsista; Kestin lahja esim. SlöörVI N. 21 Toksovalta Pohj. Inkerissä, Polén N. 187 luultavastiSuistamolta, Lönnr. Q. N. 62 Enolta; Mataleena esim. Groundstr. N. 16Konnun kylästä Inkerissä.
[1291] Hansson'in satukokoelman seassa N. 13 Sahalahdelta ja Eräjärveltä.
[1292] Gottlund N. 580.
[1293] Mainittu jo 1539 rajakirjassa (Reinholm käsik. 64:s v.).
[1294] Sama p.
[1295] Reinh. 6:s v.
[1296] Reinh. 67:s v.
[1297] Reinh. 63:s v.
[1298] Main. jo 1463 Hausen Bidr. t. Finl. hist. I s. 335.
[1299] Reinh. 6:s v.
[1300] Reinh. 48:s v.
[1301] Jo 1479 Hausen s. 369 y.m.
[1302] Reinh. 67:s v. Kylä Huittisissa mainitaan jo 1487-9 Arvidss. handl. s. 108, 119, 132. Likellä Viipuriakin onSammonsaari.
[1303] Hausen s. 170 y.m.
[1304] Reinh. 6:s v.
[1305] Polén N. 122 Suistamolta.
[1306] Reinholmin käsik. v. 70.
[1307] Karjalaisista ainoasti Inkeriläiset (tokko vanhalla kannalla olevat kreikan-uskoisetkin?) panevat olutta juhliksi.
[1308] Katso Virolaiset ja ylimalkaan länsisuomalaiset aineet Kalevalassa, Suomi Uusi jakso X s. 135 seur.
[1309] Gottlund N. 578 b Pohjois-Savosta, Boren. 1872 N. 91 Vuonnisesta.
[1310] Esim. Castrén A I v. 1204 N. 23; Berner N. 55 häävirressä: Sujui suuri Suomen silta saajanaista tuotaessa.
[1311] Boren. 1871 N. 3 Säämjärveltä.
[1312] Neuss N. 8 Varsinais-Virosta; Neuss on painattanutlende läkse, looge läkse, kun ei ymmärtänyt näitä muotoja.
[1313] Neuss N. 24 b Saarenmaalta.
[1314] Ahlq. B. N. 323 Ilamantsista.
[1315] Neuss N. 51 b Kodaverestä.
[1316] Kreutzw. Myth. L. N. 2 a Setumaalta.
[1317] Ylimalkaan saapi Viron ja Suomen suhteista sen käsityksen, että vanhimpia muodostuksia on kulkenut sieltä tänne, vaan verrattavasti uudempia taas päinvastoin meiltä sinne.
[1318] Minä käytän tämän tilaisuuden lausuakseni ilmi, että työni olisi ollut vielä vaivaloisempi ja pitkällisempi, jos ei A. Borenius olisi järjestänyt Lönnrot'in runosaalista vuosilta 1831-5.
[1319] Aivan tarkkaan ei lukua voi sanoa, senvuoksi kun Lönnrot ei aina ole täydellisesti kirjoittanut hänen runojensa joka kohtaa. Niissä oli 2,313 säettä epillisiä, 1,265 loitsuja ja noin 1,000 lyyyrillisiä ja balladeja.
[1320] Muutamat runot ovat epätietoiset, ovatko Sissosen laulamia; siitä syystä säemäärää ei voi tarkemmin määrätä.
[1321] Rjäbinin, paras Venäjän epillisistä rapsodeista, lauloi 17 pitkää laulua, n. 5,500 säettä.
[1322] Lönnr. A II 3 N. 65. Tämän runon mukaan, niin kauas kuin se ulottui, järjestikin Lönnrot keräämänsä runot ensimmäisessä yhteensovitus-kokeessaan syksyllä 1833 joka käsikirjoituksena on tallella.
[1323] Vienan läänin runot sopii jakaa kolmeen ryhmään, joista yksi käsittää Vuonnisen seudun, toinen Latvajärven ja Vuokkiniemen ympäristöt, kolmas, jossa Akonlahti on emäpaikkana, runot kaikissa kylissä pitkin Vienan ja Aunuksen rajaa Tsirkkakemijoelle asti ja sieltä pitkin runo-alueen itärajaa Uhtueesen saakka.
[1324] Lönnr. A II 2 N. 2 Akonlahdelta, Boren. 1872 N. 145 Kiimasjärveltä.
[1325] Ei ole ainoatakaan toisintoa, jossa kotka kantaisi Väinämöistä.
[1326] Kultalatva-kuusessa on kansan laulamissa runoissa aina näätä; kuun ja auringon on siihen Lönnrot sovittanut runollisemman vaikutuksen vuoksi.
[1327] Vienan Samporuno näin muodoin vastaa seuraavia Kalevalan uuden painoksen runoja. I osaksi, VI, VII, X, XXXVIII, XXXIX, ja XLII sekä XLIII osaksi. Parhaat tämän muodostuksen edustajat ovat Latvajärven Arhippa Perttusen sekä Vuonnisen Ontrei Malisen runot. (Lönnr. A II 6 N. 70, 3 N. 40). Pää-asiassa yhtäpitävät ollen, sisältävät ne kumpikin yhtähyvin paljon toisessa löytymättömiä pikku-seikkoja, jotka Lönnrot kaikki on yhdistänyt.
[1328] Vienalaisen Sampojakson keski-osa — Väinämöisen korjaaminen vedestä, Sammon vaatiminen lunnaiksi ja takominen — on Suomessa tuntematon ja, niinkuin vasta saamme nähdä, myöhempi muodostus.
[1329] Inkerin alueen luomisrunoissa muna joskus karskahtaa seitsemäksi, kahdeksaksi kappaleeksi; se on voinut antaa aiheen munien luvun enentämiseen siihen määrään. — Esimerkkeinä suomenpuolisesta luomisrunosta mainittakoot K. Krohn N. 15 Sotkamolta, Ahlqv. B N. 86 ILamantsista, Europ. G N. 410 Suistamolta. Vienankin läänistä on saatu muutamia samaa laatua olevia; mutta loppu on niissä aina erilainen. Jättiläis-hauki näet siellä nielee munan ja munijalintu, tässä kotka, vapauttaa sen hauin vatsasta samallaisen taistelun jälkeen, josta kilpakosinta laulaa. Tämä toisinto löytyy paraasta päästä vaan Uhtuen kylässä (esim. Lönnr. A II 9 N. 43) ja on nähtävästi erehdysmuoto, syntynyt kahden erirunon sekoittamisen kautta. Rajaryhmän eteläisemmissä kylissä, niinkuin yllä näimme, liitetään koko kilpakosinta Samporunoon. Muissakin varsinaisissa Samporunoissa on munijalintu Uhtuessa aina kotka; lieneekö tämä siksi vääntynyt tavallisesta sotkasta ja sitten nimensä kautta vaikuttanut tuon puheena-olleen sekoituksen, vai päinvastoin jälkimmäinen muodostus saanut aikaan munijalinnun nimen muutoksen muissakin runoissa, on vaikea varmaan päättää.
[1330] Muutamat laulajat ovat tämän maineen selittäneet "vilusilmäksi", arvattavasti itsekään tietämättä syytä siihen. Mutta "kyyttö" on sama kuin viiru ja viirusilmä on usein käytetty sana eteläisemmissä runoissa. Se onkin varsin sopiva nimitys Lappalaiselle, jonka silmät vaan ovat raollaan.