"Hänen 'Persialais- ja Vandaalisotansa' — kullankirkkaat", sanoiCethegus.
"Hänen 'goottisotansa' — liian hapan", jatkoi kirjailija hymyillen.
"Mutta 'salaisuudet' — kiihoittavia, nautittavia tipottain aterian loppupuolella."
"Huh, oksennusainetta", sanoi Prokopius ja häntä puistatti.
"Mutta minä itse", jatkoi Cethegus kertomustaan, "riensin tänne — sanoisinko — jalopeuranne luolaan."
"Se olisi liikaa", arveli Prokopius. "Rakennuksissakaan ei sellaista valhetta tule olemaan."
"Ketun tai näädän sitten.
"Sillä en ole niin rohkea kuin suuri Belisarius, joka kuvitteli voivansa voittaa gootit yksistään palkkasoturien avulla. Noilla barbaareilla on eräs hyvä puoli; he ovat kokonainen kansa.
"Heidän kuninkaansa on kansallisuuden elävä vertauskuva.
"Vaikeata on voittaakansa.
"Vaikka se olisikin niin raaka, typerä ja järjetön kuin nuo barbaarit ovat."
"Varsinkin on vaikeata", huomautti Prokopius, "voittaa kansa ilman kansaa."
"Ei bysanttikaan ole kansa, vaan valtio.
"Tämä kansaton valtio voi sentään kukistaa valtiottoman kansan.
"Sillä se, mitä gootit sanovat 'valtakunnaksi', ei ole mikään valtio.
"Se on vain kokoonpantu yhteen paikkaan asettuneista heimoista.
"Olihan Vitigeksen aikana kolme sotajoukkoa aseissa toisiaan vastaan.
"Häväistyskirjasikin Bysantti on voimakkaampi heitä, noita hulluja, kypsymättömiä barbaareita.
"Keisari Justinianus on sitä paitsi antanut sanansa pantiksi siitä, että hän vapauttaa Italian.
"Hyvä on! Häntä kyllä kehoitetaan täyttämään lupauksensa.
"Muistutan häntä siitä siksi, kunnes hän on sen täyttänyt."
"Sinä saat muistuttaa vielä sangen kauan."
"Siltä näyttää. Häneen ei näy nyt pystyvän uskonto, maine eikä kulta.
"Saammepa nähdä, eikö pelko pysty häneen?"
"Pelkoko? Ketä hän pelkäisi?"
"Cethegusta — ja — tuntematonta.
"Tuntemattoman pelko on suurin.
"Sitä paitsi luotan keisarinnaan.
"Me tunsimme toisemme jo nuorina.
"Osasimme jo silloin antaa arvoa toistemme ansioille.
"Hän oli kaunein nainen, jonka olin — siihen saakka — nähnyt.
"Ja minä — minä —"
"Olin Cethegus", sanoi Prokopius.
"Mutta huolimatta vanhasta kiintymyksestämme, jota hän ei salannutkaan uudestaan tavatessamme, ei keisarinna ruvennut puoltamaan sotaa.
"En oikein käsitä häntä.
"Hän on äkkiä ruvennut pitämään kristillisempänä rakennuttaa kirkkoja kuin poltattaa kaupunkeja.
"Mistä tuo muutos johtuu?
"Hänhän on vielä siksi nuori, ettei vielä tarvitse pelätä hänenlaisensa kääntymystä — sanoisinko Kyprosta Golgatalle."
"Sinä et siis tiedä sitä", virkkoi Prokopius, "minkä paitsi Justinianusta ja sinua — suo anteeksi, Roomahan on Bysantin edellä — minkä paitsi sinua ja Justinianusta koko Itä-Rooma tietää.
"Kaunis keisarinna on sairas. Sisällinen tauti kalvaa häntä.
"Sinä ihmettelet.
"Hän salaa sen suunnattomalla tahdonlujuudellaan Justinianukselta.
"Sillä hän, tuo suurin ja pienin kaikista itsekkäistä ihmisistä vihaa sairaita. Hän ei kärsi läheisyydessään mitään, mikä muistuttaa sairaudesta ja kuolemasta.
"Vaikka keisarinna hallitseekin häntä ehdottomasti, niin olen varma, että Justinianus, keksittyään hänen sairaalloisuutensa, lähettäisi hänet paranemaan valtakunnan etäisimpään nurkkaan.
"Samoin hän teki Germanukselle, jota hän sentään rakasti sydämestään.
"Senvuoksi keisarinna kestääkin helvetilliset kipunsa hymyssä suin.
"Yöt kuuluvat olevan kamalat.
"Mutta päivällä, keisarin läheisyydessä, ateriain aikana, kirkossa ja sirkusjuhlissa hän salaa tuskansa yli-inhimillisellä voimalla.
"Hänen kauneutensakaan ei ole sanottavasti kärsinyt siitä.
"Sillä hänen kauneudensäilyttämistaitonsa on verraton.
"Hän on tullut solakammaksi.
"Mutta hänen henkensä on tullut melkein entistään voimakkaammaksi."
"Ihmeellinen nainen."
"Niin on, ja vaikka hän pienissä asioissa turvautuukin juoniin ja viekkauteen, niin suurissa valtion asioissa hän ei luovu vakaumuksestaan."
"Ei ainakaan vähällä.
"Keisari aikoi jo hyväksyä goottien rauhanehdotuksen. Cassiodorus — ja eräs toinen yrittivät jo voittaa minut.
"Teodora ei ollut enää sodan puolella — ja kaikki näytti olevan hukassa.
"Viimeisellä hetkellä päätin vielä vedota hänen hurskauteensa.
"Sain kuulla häneltä, että Justinianus oli kutsunut molemmat lähettiläät palatsiin ja että hän oli rauhanteon aikeissa.
"Samana päivänä menin hänen luokseen ja sanoin:
"Sinä rakennutat rahoillasi uusia kirkkoja pyhimyksille.
"Sinä voit vielä rakennuttaa noin sata kirkkoa. Ja kun luovutat Italian gooteille, riistät ainiaaksi yli tuhat kirkkoa Kristukselta, Jumalan pojalta, ja jätät ne hänen katkerain vihollistensa, kerettiläisten areiolaisten käsiin.
"Luuletko, että sata uutta kirkkoasi vastaavat niitä?
"Se vaikutti.
"Kauhistuneena hän hypähti vuoteeltaan ja huudahti: 'Ei, sellaista syntiä en aio tehdä. Jos olemmekin liian heikot riistääksemme nuo kirkot kerettiläisten käsistä, niin emme ainakaan mielihyvällä luovuta niitä heille.'
"'Keisari ei saa koskaan mielisuosiolla luopua Italiasta.'
"'Kiitos, Cethegus! Pyhimykset antavat anteeksi monta nuoruuden aikaista yhteistä syntiämme senvuoksi, että sinä estit minut tekemästä tämän kaikkein suurimman synnin.'
"Hän kutsui puolisonsa luokseen päivälliselle. Hänen kukkansa, suudelmansa ja kyyneleensä saivat Justinianuksen taas innostumaan taisteluun Kristuksen puolesta. Hän hylkäsi rauhanehdotuksen, ja viisaan Cassiodoruksen oli palattava tyhjin toimin takaisin.
"Rauhaa ei tule.
"Sodan pikaista alkamista en kuitenkaan voi saada aikaan.
"Mutta kyllä minä keinot keksin.
"Sillä Rooman täytyy vapautua barbaareista."
Cethegus vaikeni levollisen näköisenä ja ryyppäsi pikarista. Mutta hänen sielussaan leimusivat intohimot.
Prokopius laski kätensä hänen olalleen ja sanoi:
"Olen ihmeissäni, Cethegus.
"Olen ihmeissäni siitä, että meidän aikanamme on vielä olemassa niin voimakas mies kuin sinä olet ja että yksikin sydän hehkuu niin epäitsekkään päämäärän kuin Rooman vapauden vuoksi.
"Mutta luullakseni on päämääräsi vain loistava unikuva.
"Koska päämääräsi on epäitsekäs, niin annan sinulle anteeksi monet pimeät kiertotiesi, joita olet kulkenut ja joita pitkin olet viekkaasti kuljettanut muitakin ihmisiä, esim. Belisariusta ja minua.
"Sinä päivänä, jolloin huomaan päämääräsi itsekkääksi, luovun vanhasta ystävyydestämme, vaikka ihailenkin sinun henkistä voimaasi."
Cethegus nauroi.
"Vieläkö sinä saarnaat samaa puoleksi platonista puoleksi kristillistä siveysoppia kuin Ateenan koulussa?
"Sinä, keisarihovin ja sotaleirin vanha oppilas, harrastat tyttöjen siveysoppia.
"Itsekäs — epäitsekäs.
"Kuka on epäitsekäs?
"Voiko ihminen olla epäitsekäs?
"Kukin toivoo aina sitä, mitä hänen täytyy toivoa.
"Olen aivan yhtä itsekäs, jos minusta tulisi Rooman vapauttaja tai tyranni.
"Sillä rakkaus on suurin, vaikka samalla suloisin itsekkyys."
"Entä Kristus? Kuoliko hänkin itsekkyydestä?"
"Tietysti. Hän oli uneksija.
"Hänen itsekkyytensä koski koko ihmiskuntaa.
"Se palkitsi hänen rakkautensa ristiinnaulitsemalla hänet.
"Samoin kuin Justinianus korvaa Belisariuksen ja Rooma Cetheguksen rakkauden.
"Heikkojen itsekkyys on innoittavaa, vahvojen suurenmoista.
"Se on ainoa ero ihmisten välillä."
"Ei, ystäväni! Tuo on väkevien intohimojen aiheuttamaa viisastelua.
"Korkeinta on tavoitella hyvää hyvin keinoin.
"Tuohon korkeimpaan on Prokopius liian pieni, tämä aika liian heikko.
"Mutta pyrkikäämme edes huonoilla keinoilla hyvään.
"Voi minua, jos kerran erehdyn sinun suhteesi.
"Minä luotan miekan sankariin Belisariukseen ja hengen sankariinCethegukseen.
"Voi, jos sankaristani Cetheguksesta tulisikin paha henki.
"Minä käsitän, miksi ihmiset karttavat ja pelkäävät sinua kutenLuciferia, aamutähden langennutta enkeliä.
"'Kaikki hänen vihollisensa sortuvat', sanoi kerran Antonina, joka tuntee taikauskoista pelkoa sinua kohtaan.
"Ja hän on oikeassa.
"Gotelindis, — viisasteleva koulutoverimme Petros, joka nyt sahaa marmoria ja hakkaa kiviä hunnien luona, — paavi Silverius, jota keisari yhä pitää Scaevolan ja Albinuksen kanssa vankina Sisiliassa ja jolta riistit hänen sielunsa — s.o. hänen kultansa."
"Voisin luetella useampia esimerkkejä", sanoi Cethegus kulmiaan rypistäen.
"Mutta en tahdo loihtia vihaisia varjoja esille haudan levosta.
"Mainitsen vain", jatkoi hän nauraen, "paksun Balbuksen.
"Olin aikonut hänelle samanlaisen kuoleman kuin Jumalan pojalla oli.
"Mutta hän uhrautui vapaaehtoisesti omalle Jumalalleen — vatsalleen.
"Qvintus Pisolta, jonka sekä Marcus Massuriuksen ja Salvius Julianuksen barbaarikuningas päästi vapaaksi ilman lunnaita, sain kuulla hänen loppunsa.
"Hän lahjoi goottisoturit, joiden piti katsoa, etteivät nälkiintyneet saisi syödä liikaa, viimeisillä kultarahoillaan saadakseen syödä niin paljon kuin tahtoi.
"Hän söi kolme tuntia.
"Neljännellä hän kuoli.
"Hän kuoli siis virantoimituksessaan.
"Mutta mitäpä auttaa kaikkien pienten vihollisteni turmio, niin kauan kuin Roomassani hallitsee vihollinen, joka on todella suuri", — hän vaikeni ja jatkoi sitten kiukkuisena — "mutta vain mielettömän, määrättömän hyvän onnensa avulla."
"Nyt olet väärämielinen kuningas Totilaa kohtaan.
"Hänen historiankirjoittajansa arvostelee häntä kerran —"
"En ole hänen historiankirjoittajansa.
"Olen hänen verivihollisensa.
"Haa, minun täytyy vielä elää se päivä, jolloin näen tuon pojan sydänveren tippuvan keihääni kärjestä.
"Minä ymmärrän, miksi Akilleus vedätti voitetun Hektorin ruumista kolmesti Trojan vallien ympäri.
"Siitä alkaen, kun ryhdyin taisteluun Roomastani, ovat nuo vaaleaveriset, tyttömäiset kasvot olleet vastassani ja useimmiten voitokkaina.
"Hän on riistänyt minulta rakkaimpani ja Roomani ja nyt viimeksi jalonPlutoni. Piso kertoi, että barbaarit olivat isäntää etsiessäänlöytäneet ratsun, jonka Syphax oli kätkenyt — ja kuningas otti kokoRoomasta saadusta saaliista itselleen vain 'prefektin ratsun'.
"Pudota, Plutoni, hänet selästäsi pää edellä ja polje hänen kallonsa rikki!"
"Sinä vihaat häntä tulisesti!"
"Niin teen. Enkä vihaa häntä vain järjelläni, vaan koko syntyperäisellä luonteellani.
"Kun minun täytyi luovuttaa Forum romanum hänelle, vannoin, että hän kuolee — käteni kautta.
"Mutta", virkkoi hän rauhallisempana, "milloin, milloin?
"Milloin saan usutetuksi tuon hitaan jättiläisen, jota sanotaanJustinianukseksi, goottien kimppuun?
"Milloin kutsuu kohtalo taas minut Italian taistelutantereelle?"
Samassa Syphax riensi sisään.
"Herra", virkkoi hän, "minä pyydän sanansaattajan palkkiota.
"Jossakin on ollut ukonilma. Se lähestyy nopeasti tätä kaupunkia.
"Ilmassa pauhaa ja suhisee.
"Kultaisessa palatsissa on omituista, salaperäistä liikettä.
"Kaikilla porteilla on vartioita. Saapuvat sanansaattajat viedään heti suljetuissa kantotuoleissa keisarin luo.
"He eivät saa vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa.
"Ja äsken kullalta kimalteleva orja toi kotiisi kirjeen keisarinnalta."
Cethegus repäisi nopeasti auki purppurarihman, jonka sulkusinettinä oli kyyhkynen — Kypron vai helluntaijuhlan merkkikö lie tässä tapauksessa ollut — ja luki:
"Kapitoliumin Jupiterille.
"Älä lähde talostasi minnekään huomenna, ennenkuin kutsun sinut luokseni.
"Huomenna kutsuvat sinua kohtalosi ja — Kypris."
Seuraavana aamuna keisari Justinianus seisoi ajatuksiinsa vaipuneena suuren kultaristin edessä huoneessaan.
Hänen katseensa kuvasti vakavuutta, mutta ei pelkoa eikä epätoivoa.
Hänen kasvonpiirteensä, jotka tavallisesti eivät olleet kauniit eivätkä jalomuotoiset, ilmaisivat nyt sielun voimaa ja etevyyttä.
Hän rypisti otsaansa ja silmäten uhkaavasti kultaristiä lausui:
"Kovasti koettelet uskollista palvelijaasi, ristin Jumala!
"Olisin ansainnut sinulta parempaa kohtelua, Herra Kristus.
"Tiedäthän, että kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut sinun nimesi kunniaksi.
"Miksi eivät iskusi kohtaa vihollisiasi, pakanoita ja kerettiläisiä?Miksi ne kohtaavat minua?
"Mutta koska kerran niin tahdot, niin saat nähdä, että Justinianus osaa tehdä muutakin kuin rakentaa kirkkoja."
Hän lähti kävelemään ja silmäili samalla pitkin seiniä jalustoille asetettuja entisten keisarien kuvia.
"Suuri Konstantinus, Itä-Rooman perustaja, oikean uskon suojelija!
"Vapisetko valtakuntasi puolesta?
"Älä vapise. Ole levollinen. Sinä olet sen rakentanut ja Justinianus suojelee sitä.
"Teidän muiden oli helppo olla suuria, saada aikaan suuria —
"Augustus — Antoninukset — Trajanus — Hadrianus — te kaikki olitte nousupuolella tai kukkulalla.
"Mutta minun on koetettava pidättää pyörä, joka on alamäessä.
"Minä pidätän sen.
"Olen pidättänytkin.
"Olenpa suurella vaivalla saanut sen hyvän joukon peräytymäänkin.
"Katson rohkeasti teitä silmiin. Minun ei tarvitse hävetä.
"Missä on villien kerettiläisten vandaalien valtakunta?
"Pelätyn merikuninkaan Geiserikin jälkeläinen polvistui edessäni hippodromissa.
"Saadaan nähdä, eikö Justinianus voita Roomaa kuten hän voittiKartagonkin.
"Barbaarit tahtovat väkisin rauhaa Italiaan. He saavatkin — haudan rauhaa."
Ovenvartija ilmoitti:
"Herra, senaatti on jo kokoontunut Jerusalemin saliin.
"Keisarinna nousee juuri jalopeuranportaita."
"Hyvä", sanoi Justinianus, "mene.
"Koettelemuksen hetki on tullut Teodoralle.
"Ja kaikille muillekin, jotka sanovat itseään neuvonantajikseni.
"He eivät koskaan hätäänny, kun on kysymys pikkuasioista.
"He ovat erittäin kekseliäitä ja tarkkanäköisiä, kun he, leväten silkkipatjoillaan, tuomitsevat virkaveljiänsä maanpakoon ja riistävät heiltä omaisuuden.
"Valtakunnan ja keisarin majesteetti on näiden orjahuulten a ja o.
"Katsokaamme, ajattelevatko he tänäänkin näin.
"Älä vain petä minua tänään, hallitsijan tärkein taito: läpinäkymätön, syvällinen teeskentelytaito.
"Tänään koetetaan teidän voimianne, Bysantin valtiomiehet.
"Minä aavistan, miten he kestävät kokeen.
"Ja se ilahduttaa minua.
"Teidän kunnottomuutenne on valtaistuimeni paras turva.
"Ja samalla myöskin hallitustapani parhain puolustus.
"Teidän pelokkaat sydämenne saavat selvästi huomata, että te, pelkurit, kunniattomat, neuvottomat orjat tarvitsette ankaran herran."
Kamariherrat tulivat sisään.
Justinianus vaihtoi aamupuvun keisarilliseen valtiopukuun.
Palvelijat auttoivat häntä polvistuneina.
Hän puki ylleen valkosilkkisen, polviin saakka ulottuvan tunikan, joka oli molemmilta sivuilta koristeltu kullalla ja jota purppurainen vyö kiinnitti. Ihonmyötäiset housutkin olivat silkkiä ja purppuraa.
Vaippaorja asetti hänen hartioilleen vaaleamman purppuravärisen, komean, leveillä kultareunoilla koristellun keisarivaipan. Vaippaan oli ommeltu punaisia ristejä sekä viheriäisellä silkillä symbolistisia eläinten kuvia, etenkin lintuja. Mutta kuvat tuskin näkyivät yltympäri neulottujen helmien ja jalokivien alta, jotka tekivät vaipan niin raskaaksi, että laahuksen kantajien apu oli todella tervetullut.
Kummassakin käsivarressa oli kolme leveää kultarengasta.
Diadeemi oli puhdasta kultaa ja sen päällystän muodosti kaksi komeata helmikaarta.
Vaippaa kiinnitti oikealla olkapäällä kallisarvoinen solki.
Valtikanvartija antoi hänelle käteen miestä pitemmän kultaisen hallitsijansauvan, jonka yläpäätä koristi suuresta smaragdista tehty maapallo. Pallon päällä oli kultainen risti.
Keisari tarttui lujasti sauvaan ja hypähti leposohvalta.
"Sandaalit puuttuvat, herra, koturnisandaalit", muistutti polvillaan oleva kamariherra.
"Ei, tänään en tarvitse koturneja", vastasi Justinianus lähtien huoneesta.
Keisari meni jalopeuraportaiden yli — nämä olivat saaneet nimensä kahdestakymmenestäneljästä suuresta marmorijalopeurasta, jotka Belisarius oli tuonut Kartagosta ja jotka olivat asetetut parittain portaiden molemmille puolille — alemmassa kerroksessa olevaan palatsin suureen neuvottelusaliin, 'Jerusalemin saliin'.
Sali taas oli saanut nimensä porfyyripatsaista, onyxmaljoista, kultapöydistä ja lukemattomista kulta-astioista, joita oli asetettu seinille ja lyhyitten patsasten päälle ja jotka olivat muinoin olleet Jerusalemin temppelissä.
Titus oli valloitettuaan kaupungin tuonut nämä aarteet Roomaan.
Roomasta merikuningas Geiserik oli vienyt vandaalien lohikäärmelaivoilla nämä aarteet sekä keisarinna Eudoxian pääkaupunkiinsa Kartagoon.
Ja viimeksi Belisarius oli tuonut ne Afrikasta Itä-Rooman keisarille. \
Salin kupukatto oli tehty taivaankantta jäljitellen kallisarvoisista sinisistä puolijalokivistä. Paitsi aurinkoa, kuuta, Jumalan silmää, karitsaa, kalaa, lintua, palmua, viiniköynnöstä, yksisarvista ja muita kristillisyyden vertauskuvia oli kattoon mosaiikkina kudottu kullasta koko linnunrata lukemattomine tähtineen.
Kuvun kustannukset laskettiin nousevan yhtä suureen summaan kuin koko valtakunnan maavero neljänkymmenenviiden vuoden aikana.
Vastapäätä kolmen kaaren muodostamaa oviaukkoa, jonka verhot kätkivät — se oli ainoa ovi koko salissa, — ja jonka ulkopuolella oli vartioimassa kolminkertainen rivi keisarillisia henkivartioita — 'kultakilpiä' — puolipyöreän salin perällä sijaitsi valtaistuin ja siitä vasemmalle hiukan matalampi keisarinnan valtaistuin.
Kun Justinianus saapui saliin suuren palvelijajoukon saattamana, heittäytyivät kaikki läsnäolijat — vaikka he olivatkin valtakunnan arvokkaimpia henkilöitä — kasvoilleen maahan.
Keisarinnakin nousi seisomaan, taivutti päänsä syvään ja pani kätensä ristiin rinnalleen. Hänen pukunsa oli aivan samanlainen kuin keisarinkin. Hänenkin valkoisen stolansa päällä oli purppuravaippa, jossa ei sentään ollut keisarillista kultareunusta.
Hänelläkin oli valtikka, mutta se oli aivan lyhyt ja norsunluinen.
Keisarinna silmäsi ylenkatseellisesti patriarkkoja, arkkipiispoja, piispoja, patriiseja ja senaattoreja, jotka olivat kaaressa valtaistuimen ympärillä. Heitä oli kolmekymmentä. Kullakin oli silkkipatjalla päällystetty kultatuoli.
Justinianus astui nopeasti, varmoin askelin salin läpi kulkevaa käytävää pitkin valtaistuimelle heiluttaen valtikkaa kädessään.
Kaksitoista ylhäisintä palatsinvirkamiestä oli valtaistuimen luona.Jokaisella oli kädessä valkoinen sauva.
Torven törähdys antoi kumartuneille nousemismerkin.
"Me olemme kutsuneet", alkoi keisari, "teidät, pyhät piispat, ja valistuneet senaattorit, kysyäksemme teiltä neuvoa sangen tärkeässä asiassa.
"Mutta miksi on poissa Narses, magister militum per orientem?"
"Hän saapui vasta eilen Persiasta ja on nyt pahasti sairaana", ilmoitti pääairut.
"Missä on questor sacri palatii Tribonianus?" [Pyhän palatsin asioidenhoitaja.]
"Hän ei ole vielä palannut Berytuksesta, jonne hän meni lähettiläänä."
"Miksi on poissa Belisarius magister militum per orientem extra ordinem?" [Erikoismääräyksen saanut sotilasten päämies Itämailla.]
"Hän ei asu Bysantissa, vaan Sycaessa Aasian puolella, punaisessa talossa."
"Hän pysyttäytyy hyvin erillään meistä punaisessa talossaan.
"Se ei miellytä meitä.
"Miksi hän pelkää katsettamme?"
"Hän ei ollut siellä."
"Eikö hän ollut näkinkenkätalossaankaan vapautettunsa Photiuksen luona?"
"Hän oli lähtenyt metsästysretkelle koettelemaan persialaisia metsästysleopardejaan", ilmoitti miekkamiesten päällikkö Leo.
"Hän ei ole koskaan siellä, missä häntä tarvittaisiin.
"Sensijaan hän on aina siellä, missä häntä ei tarvittaisi.
"En ole tyytyväinen Belisariukseen. —
"Kuulkaa nyt, mitä on tapahtunut, mitä olen viime päivinä monelta taholta saanut tietää kirjeellisesti.
"Saattepa vielä kuulla erinäisten lähettiläiden suusanallisiakin kertomuksia.
"Te tiedätte, että olemme antaneet Italiassa sodan toistaiseksi raueta, koska — sotapäälliköillämme oli toisia tehtäviä.
"Te tiedätte, että barbaarikuningas pyysi rauhaa ja Italian luovuttamista.
"Me hylkäsimme pyynnön ja jäimme odottamaan soveliasta tilaisuutta.
"Hylkäykseen ei gootti vastannut sanoin, vaan hurjanrohkein teoin.
"Te ette tiedä siitä mitään — eikä Bysantissa kukaan muukaan — sillä pidimme sen omana salaisuutenamme, koska sanomat mielestämme olivat mahdottomia tai ainakin liioiteltuja.
"Mutta kaikki, mitä ilmoitettiin, oli totta. Kuulkaa siis ja neuvokaa.
"Barbaarikuningas lähetti Dalmatiaan sotajoukon ja laivaston mitä suurimmassa salaisuudessa ja samalla nopeasti.
"Laivasto laski Salonan luona Muicurumin satamaan ja sotajoukko valloitti tuon vahvan kaupungin väkirynnäköllä.
"Samalla tavalla laivasto yllätti Laureatan merikaupungin.
"Salonassa oleva päällikkömme Claudianus lähetti lukuisia vahvasti miehitettyjä aluksia valloittamaan kaupungin takaisin.
"Mutta goottiherttua Guntaris voitti suuressa meritaistelussa laivastomme ja valtasi poikkeuksetta kaikki aluksemme, jotka vietiin riemukulussa Laureatan satamaan.
"Centumcellaen luona kuningas varusti toisen laivaston, johon kuului neljäsataa suurta alusta.
"Sen muodostivat suurimmaksi osaksi meidän aluksemme, jotka lähetettiin täältä Sisiliaan Belisariukselle ja jotka tietämättä, että melkein kaikki Italian satamat olivat joutuneet goottien haltuun, laskivat maihin, jolloin goottikreivi Grippa ne valtasi.
"Uuden laivaston päämäärä oli toistaiseksi tuntematon.
"Äkkiä barbaarikuningas itse ilmestyi laivastoineen Regiumin edustalle Bruttian eteläkärkeen. Me saimme tämän vahvan merikaupungin ensimmäisellä sotaretkellä heti haltuumme ja siitä alkaen se on pysynytkin omanamme.
"Urhoollisen vastarinnan jälkeen herulit ja massageetit antautuivat.
"Totila tyranni riensi sitten nopeasti Sisiliaan riistääkseen meiltä tuon Belisariuksen ensimmäiseksi valloittaman alueen.
"Hän voitti roomalaisen Domnentioluksen, joka oli tullut häntä vastaan avonaiselle kentälle ja valtasi nopeasti koko saaren.
"Vain Messana, Panormus ja Syracusa puolustivat vahvoja muurejaan.
"Laivaston, jonka lähetimme Sisilian avuksi, myrsky hajoitti.
"Toisen laivaston luoteistuuli pakotti palaamaan Peloponnesoon.
"Samalla kertaa kolmas tuon väsymättömän kuninkaan laivastoista purjehti erään kreivi Hadusuntin johdolla Korsikaa ja Sardiniaa valloittamaan.
"Edellinen saari joutui goottien haltuun heti, kun sen pääpaikanAlerian keisarillinen varusväki oli joutunut tappiolle taistelussa.
"Rikas korsikalainen Furius Ahalla, joka omistaa suurimman osan saarta, oli matkoilla Intiassa.
"Mutta hänen vuokralaisensa ja siirtolaisensa olivat saaneet käskyn, ettei gooteille, jos nämä laskisivat maihin, saisi tehdä vastarintaa, vaan piti heille hankkia muonaa ja kaikkea hyvää.
"Korsikasta barbaarit suuntasivat kulkunsa Sardinian saareen.
"Täällä he voittivat Karaliksen luona ne joukot, jotka magister militum oli lähettänyt Afrikasta saaren suojelemiseksi.
"Sitten barbaarit valloittivat useita kaupunkeja, kuten Sulcin, CastraTrajanin ja Turreen.
"Molemmille näille saarille on asettunut gootteja.
"He pitävät näitä Italian goottivaltakuntaan kuuluvina osina.
"He asettavat kaikkiin kaupunkeihin goottikreivejä.
"Ja he nostavat verot goottien asetusten mukaan. Ne ovat — käsittämätöntä kyllä — paljon pienemmät kuin meidän veromme.
"Ja saarten asukkaat selittävät hävyttömästi, että he maksavat mieluummin barbaareille viisikymmentä kuin meille yhdeksänkymmentä.
"Mutta ei vielä kyllä.
"Tyranni Totila lähti laivastoineen Sisiliasta koilliseen ja yhtyi neljänteen, kreivi Tejan johtamaan laivastoon Hydruksen kohdalla.
"Osa laivastoa laski sitten kreivi Torismutin johdolla maihin Korkyrassa, valtasi saaren sekä vähitellen sieltä käsin kaikki läheiset saaret.
"Mutta ei vieläkään kyllin.
"Tyranni Totila ja kreivi Teja hyökkäävät jo valtakuntamme varsinaisiin maakuntiin."
Pelon aiheuttama mutina keskeytti keisarillisen puhujan.
"He laskivat maihin Epirus vetuksen satamissa, valloittivat Vanhasta Dodonasta lounaaseen olevat Nikopoliksen ja Ankisuksen kaupungit ja valtasivat suuren joukon näillä vesillä olevia aluksiamme.
"Tähän saakka ilmoittamani seikat lienevät olleet omiaan herättämään harmianne barbaarien hävyttömyyden johdosta.
"Se, mitä nyt vielä teille ilmoitan, koskenee teihin toisella tavalla.
"Lyhyesti sanoen: eilen saapuneet viestit kertovat seuraavaa:
"Gootit lähestyvät täyttä vauhtia Bysanttia."
Tämän kuullessaan jotkut senaattoreista hypähtivät paikoiltaan.
"Barbaarit käyvät kimppuumme kahdelta eri taholta.
"Heidän yhdistynyt laivastonsa herttua Guntariksen ja kreivien Markjan,Gripan ja Torismutin johdolla on voittanut kaksipäiväisessämeritaistelussa saaristomaakuntiemme laivaston ja pakottanut senSestoksen ja Abydoksen väliseen ahtaaseen salmeen.
"Heidän maa-armeijansa taas on kulkenut Totilan ja Tejan johdolla Epiruksen halki ja Dodonan ohi Makedoniaa kohti. Tessalonike on jo vaarassa.
"'Uudet muurit', jotka sinne rakennutimme, on kreivi Teja valloittanut ja hajoittanut.
"Tie Bysanttiin on vapaa.
"Barbaarien ja meidän välillämme ei ole ainoatakaan sotajoukkoa.
"Kaikki sotajoukkomme ovat Persian rajoilla.
"Ja kuulkaa nyt, mitä barbaarikuningas meiltä vaatii.
"Onneksi Jumala on sokaissut hänet ja peittänyt heikkoutemme häneltä.
"Kuulkaa siis! Hän pyytää uudestaan meiltä rauhaa aivan samanlaisin ehdoin kuin neljä kuukautta sitten.
"Vain Sisilian hän vaatii lisäksi.
"Mutta kaikki muut valloittamansa paikat hän luovuttaa meille ilman miekan iskua, jos vain tunnustamme Italian heidän omakseen.
"Kun minulla ei ollut mitään keinoja — ei laivoja eikä sotajoukkoja — hänen pidättämisekseen, jos hän ryntäisi eteenpäin, pyysin häneltä aselepoa.
"Tähän hän suostui sillä edellytyksellä, että rauha saadaan aikaan.
"Minä suostuin siihen. — — —"
Hän silmäsi nyt tutkivasti läsnäolevia, salavihkaa keisarinnaakin.
Senaattorit nähtävästi päästivät helpotuksen huokauksen.
Keisarinna sulki silmänsä peittääkseen niiden ilmeen keisarilta.
Hän puristi suonenvedontapaisesti valtaistuimensa kultaista käsipuuta.
"Mutta vain sillä ehdolla, että sitä ennen tahdon kuulla puolisoni, joka viimeksi ainakin puhui rauhan puolesta, ja viisaan senaattini mielipidettä.
"Lisäsin vielä, että itse puolestani olen taipuvainen rauhaan."
Senaattorien kasvojen ilme muuttui huomattavasti iloisemmaksi.
"Ja luulin voivani sanoa jo edeltäpäin neuvoskuntani mielipiteen.
"Silloin kuninkaan käskystä kreivi Tejan ratsumiehet pysähtyivät, vaikkakin vastahakoisesti, Tessaloniken edustalla. Valitettavasti he ottivat sitä ennen kaupungin piispan vangiksi.
"Mutta he lähettivät hänet yhdessä useiden muiden vangittujen kanssa tänne tuomaan kirjeitä ja sanomia.
"Kuulkaa itse heitä.
"Sitten tehkää päätöksenne.
"Ottakaa samalla huomioon, että barbaarit ovat muutamassa päivässä porttiemme edustalla, jos hylkäämme heidän vaatimuksensa.
"Muistakaa, että meidän on vain luovuttava Italiasta, joka vuosikymmeniä on ollut poissa valtakuntamme yhteydestä ja jota Belisariuksen kaksi sotaretkeä ei ole voinut valloittaa meille takaisin.
"Tuokaa lähettiläät sisään."
Henkivartijat saattoivat nyt kaariaukkojen kautta sisään useita mieshenkilöitä, joista osa oli hengellisissä, osa virka- ja osa sotilaspuvuissa.
He heittäytyivät maahan Justinianuksen valtaistuimen eteen vapisten ja huokaillen. Jotkut aivan itkivätkin.
Merkin saatuaan he nousivat ylös ja asettuivat valtaistuimen portaiden ääreen.
"Teidän anomuskirjanne ja valituksenne luin jo eilen", sanoi keisari.
"Protonotarius, lue ääneen vain se kirje, jonka Nikopoliksen vangittu piispa ja silloin vain haavoittunut comes per Illyricum — hän on sittemmin kuollut haavoihinsa — ovat kirjoittaneet."
"Justinianukselle, roomalaisten voittamattomalle keisarille.
"Dorotheos, Nikopoliksen piispa ja Nazares, comes per Illyricum.
"Se paikka, jossa tämän kirjoitamme, on paras todistus sanojemme vakavuudesta.
"Kirjoitamme tämän goottiruhtinaan Italia-nimisessä laivassa.
"Kun näitä rivejä luet, lienet jo saanut tiedon laivastosi tappiosta, saarten menettämisestä, 'uusien muurien' valloittamisesta ja Illyrian maa-armeijan tuhoamisesta. Nopeammin kuin sanansaattajat, nopeammin kuin pakolaiset näistä taisteluista, gootit ovat olleet kimpussamme.
"Nikopoliksen valloitti goottikuningas ja hän säästi kaupungin.
"Ankisuksen valtasi kreivi Teja, mutta hän sen heti poltatti.
"Minä, Nazares, olen jo kolmekymmentä vuotta ollut sotilaana, mutta en ole koskaan vielä nähnyt sellaista rynnäkköä kuin kreivi Tejan johtama Ankisuksen valloitus.
"Nuo gootit ovat kerrassaan vastustamattomia.
"Heidän ratsumiehensä temmeltävät Tessalonikesta Filippiin saakka.
"Gootit Illyrian sydämessä!
"Kuuteenkymmeneen vuoteen ei sellaista ole tapahtunut.
"Ja kuningas on vannonut palaavansa joka vuosi, kunnes hän on saanut rauhan — tai Bysantin.
"Saatuaan haltuunsa Korkyran ja lähisaaret hän on valtakuntasi kynnyksellä.
"Ja kun Jumala on tehnyt tuon kuninkaan sydämen niin lempeäksi, että hän tarjoaa sinulle rauhaa hyvillä ehdoilla — hän vaatii vain sen, mikä hänen hallussaan jo on — rukoilemme vapisevin alamaistesi ja savuavien kaupunkiesi nimessä: tee rauha.
"Pelasta meidät ja pelasta Bysantti.
"Sillä helpommin sotapäällikkösi Belisarius ja Narses pysähdyttävät aamuauringon ja pohjoistuulen kuin kuningas Totilan ja hirmuisen Tejan."
"He olivat vankeina kirjoittaessaan", keskeytti keisari lukijan.
"He kirjoittivat mahdollisesti tällä tavalla goottien uhatessa kuolemalla.
"Puhukaa te nyt, sinä, Tessaloniken kunnianarvoisa piispa Teofilos, sinä, Dodonan logoteti Anatolius ja sinä, Parmenio, makedonialaisten keihäsmiesten urhea päällikkö. Te olette turvassa täällä keisarillisessa palatsissa. Te olette nähneet barbaarien johtajat. Mitä neuvotte?"
Silloin Tessaloniken iäkäs piispa heittäytyi uudestaan polvilleen ja lausui:
"Oi, roomalaisten keisari! Barbaarikuningas Totila on kerettiläinen ja siis ikuisesti tuomittu kadotukseen.
"Mutta juuri tuo on pannut minut epäilemään kirkkomme perusoppeja.
"Sillä en ole koskaan nähnyt ihmistä, jossa kaikki kristilliset hyveet esiintyvät niin täydellisinä.
"Älä taistele hänen kanssaan.
"Haudan tuolla puolen hän on tuomittu ikuiseen kadotukseen.
"Mutta — en voi sitä käsittää — maan päällä siunaa Jumalan armo kaikkia hänen askeleitaan. Hän on vastustamaton."
"Minä käsitän sen kyllä", puuttui logoteti Anatolius puheeseen.
"Hän valloittaa ihmisten sydämet viekkaudella. Hänen erittäin onnistunut teeskentelynsä voittaa kuuluisan ja moititun kreikkalaisen viisaudenkin.
"Tuo barbaari näyttelee armeliaan ihmisystävän osaa niin erehdyttävän luonnollisesti, että hän aikoi pettää minutkin. Mutta minä selitin itselleni, ettei maailmassa ole olemassakaan sellaista, mitä tuo gootti esittää — näyttelijänä.
"Hän uskottelee, että hän todella säälii voitettuja vihollisiaan.
"Hän ruokkii nälkäisiä, hän on jakanut verorahastojesi säästöt, keisari, maalaisille, joiden maat ovat sodan jaloissa turmeltuneet.
"Hän antaa miehille koskemattomina takaisin vaimot, jotka ovat lähetetyt pakoon metsiin, mutta joutuneet hänen kaikkialla läsnäolevien ratsumiestensä käsiin.
"Hän ratsastaa kaupunkeihin kauniin pojan soittaessa harppua ja taluttaessa hänen ratsuaan.
"Tiedätkö, mitä siitä seuraa?
"Omat alamaisesi, roomalaisten keisari, menevät hänen puolelleen, tuovat hänelle tietoja ja antavat hänen haltuunsa kahleissa ne virkamiehet, jotka ovat totelleet ankaraa verolakiasi.
"Niin tekivät minulle itselleni Dodonan talonpojat ja siirtolaiset.
"Tuo barbaari on ehdottomasti vuosisadan parhain näyttelijä.
"Sillä se ei voi olla totta.
"Mutta tuo viisas teeskentelijä osaa muitakin sotatemppuja.
"Hän on tehnyt sopimuksen kaukaisten persialaisten, perivihollisesi Kosroen kanssa keskinäisestä avustuksesta sinua vastaan käytävässä sodassa.
"Me itse näimme persialaiset lähettiläät, jotka lähtivät hänen leiristään itää kohti ratsastamaan."
Makedonialaisten päällikkö puhui:
"Roomalaisten hallitsija! Sen jälkeen kun kreivi Teja sai haltuunsa Tessaloniken sotatien, ei valtaistuimesi ja hänen sotakirveensä välillä ole muuta kuin tämän kaupungin muurit.
"Hän, joka teki 'uusia muureja' vastaan kahdeksan rynnäkköä ja valloitti ne yhdeksännellä, nousee kymmenennellä rynnäköllä Bysantin valleille.
"Vain seitsemänkertaisella ylivoimalla saat gootit karkoitetuksi.
"Jollei sinulla ole sellaista sotajoukkoa, niin tee rauha.
"Rauhaa, rauhaa rukoilemme sinulta vapisevien maakuntiesi Epiruksen,Tessalian ja Makedonian nimessä.
"Lähetä gootit maasta!
"Älä salli Alarikin ja Teoderikin päivien kamalalla tavalla uudistua.
"Rauha goottien kanssa! Rauha! Rauha!"
Ja kaikki lähettiläät, piispat, virkamiehet ja sotilaat lankesivat polvilleen ja huusivat rukoillen:
"Rauha!"
Tämä kohtaus vaikutti peloittavasti keisarin neuvoskuntaan.
Usein sattui kyllä, että Itä-Rooman kaukaisimmilla rajoilla idässä persialaiset ja saraseenit, etelässä maurit, luoteessa bulgarit ja slaavit hyökkäsivät ryöstäen valtakunnan rajan yli, voittivat läheisimmät joukot ja palasivat rankaisematta omille alueilleen saaliineen.
Mutta ennen kuulumatonta oli, että viholliset pitivät pitkät ajat hallussaan kreikkalaisia saaria, että barbaarit valloittivat ja hallitsivat kreikkalaisia rannikkokaupunkeja ja että germaanit valtasivat Bysanttiin vievät tiet.
Senaattorit ajattelivat kauhulla päivää, jona goottilaivat ja goottien sotajoukot valtaisivat kaikki Kreikan saaret ja ryntäisivät Bysantin valleille. Vain kaikkiin heidän vaatimuksiinsa suostuminen pelastaisi kaupungin valloitukselta. He olivat jo kuulevinaan mustan Tejan hirmuiset kirveeniskut.
Kaikkien kasvoilla kuvastui avutonta pelkoa.
Levollisena Justinianus katseli sekä vasemmalla että oikealla puolellaan olevia senaattoreja.
"Te olette kuulleet", alkoi hän, "mitä kirkko, valtio ja armeija toivovat.
"Minä pyydän neuvoanne.
"Aselevon olemme jo saaneet.
"Onko siitä tuleva sota vai rauha?
"Rauha saadaan helpolla. Luovuttamalla jo menetetty Italia.
"Se teistä, joka kannattaa sotaa, nostakoon kätensä."
Ei yksikään nostanut kättään.
Senaattorit, näet, pelkäsivät Bysantin puolesta. Eikä ollut epäilystäkään siitä, että keisari puolusti rauhaa.
"Senaattini puolustaa yksimielisesti rauhaa.
"Aavistin sen edeltä päin", virkkoi Justinianus omituisesti hymyillen.
"Olen aina tottunut seuraamaan viisaiden neuvonantajieni ohjeita.
"Entä keisarinna?"
Silloin Teodora hypähti raivostuneen käärmeen tavoin paikaltaan ja heitti lyhyen, norsunluisen valtikkansa luotaan niin kiivaasti, että se lensi kauas lattialle.
Kaikkien senaattorien kasvoilla kuvastui hämmästystä ja pelkoa.
"Niin menköön", huusi hän voimainsa takaa, "uskoni Justinianukseen ja hänen keisarilliseen korkeuteensa, mikä vuosikausia on ollut ylpeyteni.
"Niin menköön huoli valtakunnasta ja sen kunniasta.
"Voi, Justinianus, voi minua ja voi sinua, joka päästät sellaisia sanoja suustasi."
Hän peitti päänsä purppuravaippaansa salaten siten tuskansa, joka oli aiheuttanut tämän kohtauksen.
Keisari kääntyi häneen päin.
"Kuinka, Augusta, puolisomme, joka Belisariuksen kotiin tulosta saakka aina on puoltanut rauhaa — lukuunottamatta pientä poikkeusta — hän puoltaa nyt tällaisena vaaran aikana —"
"Sotaa", huusi Teodora pudottaen vaipan kasvoiltaan.
Vakava totisuus teki hänen kasvonsa kauniimmiksi kuin leikkisä hymy koskaan oli tehnyt.
"Täytyykö minun, vaimosi, muistuttaa sinua kunnian vaatimuksista?
"Sinäkö sallisit barbaarien asettua asumaan valtakuntaasi, sinäkö taipuisit heidän uhkauksistaan?
"Sinä, joka olet uneksinut Konstantinuksen valtakunnan saattamista uuteen loistoon.
"Sinäkö Justinianus, jonka kunnia on Persicius, Vandalicus, Alanicus ja Gothicus, sallisit tuon goottinuorukaisen vetää itseäsi parrasta, minne hän haluaa?
"Silloin et ole se Justinianus, jota maailma ja Teodora ovat vuosikausia ihailleet.
"Kunnioituksemme oli erehdystä."
Silloin Bysantin patriarkka — hän luuli yhä vielä, että keisari oli järkähtämättömästi päättänyt suostua rauhaan — uskalsi nousta vastustamaan keisarinnaa, joka ei aina ollut turhan tarkkaan noudattanut hänen edustamansa oikeauskoisuuden kaikkia hienoja vivahduksia.
"Kuinka", virkkoi hän, "korkea hallitsijatarko kehoittaa veriseen sotaan?
"Pyhällä kirkolla ei ainakaan ole minkäänlaista syytä puolustaa kerettiläisiä.
"Mutta kun nuori kuningas on erittäin lempeä Italian katolilaisille, niin voimme odottaa soveliaampaa aikaa, jolloin —"
"Ei, pappi", tiuskaisi Teodora, "tämän valtakunnan häväisty kunnia ei voi odottaa.
"Oi, Justinianus" — tämä oli yhä vaiti ja sulki silmänsä, etteivät ne ilmaisisi hänen oikeata mielipidettään.
"Oi, Justinianus, älä salli minun, älä salli maailman pettyä suhteesi.
"Sinä et voi häpeällisesti sallia itseäsi pakotettavan sellaiseen, johon et pyydettäessä suostunut.
"Täytyykö minun muistuttaa sinua siitä, miten jo kerran ennenkin vaimosi neuvot ja rohkeus pelastivat kunniasi ja valtaistuimesi?
"Oletko jo ennättänyt unohtaa Niken kamalan kapinan?
"Oletko jo unohtanut, miten yhtyneet sirkuksen puolueet, miten Bysantin raivoisa roskaväki vyöryi tätä taloa kohti?
"Liekit ja huudot 'alas tyranni' nousivat tämän talon katon tasalle.
"Pakoa tai myöntymistä kaikki nämä pyhät piispat ja viisaat senaattorit, vieläpä sotapäällikkösikin neuvoivat silloinkin.
"Narses oli silloin Persiassa ja Belisariuksen olivat kapinoitsijat pakottaneet peräytymään meripalatsiin.
"Kaikki miehet vapisivat.
"Silloin vaimosi Teodora oli ainoa sankari rinnallasi.
"Jos olisit myöntynyt tai paennut, olisivat luultavasti valtaistuimesi ja henkesi olleet hukassa. Ainakin olisi kunniasi ollut mennyttä.
"Sinä horjuit ja aioit paeta.
"'Pysy ja — jos siksi käy — kuole Justinianuksena', sanoin sinulle silloin, 'mutta kuole ainakin purppuravaatteissa.'
"Sinä noudatit neuvoani, ja rohkeutesi pelasti sinut. Sinä odotit kanssani kuolemaa valtaistuimellasi — ja Jumala lähetti Belisariuksen avuksi ja me voitimme.
"Samoin puhun nytkin.
"Älä väisty, roomalaisten keisari. Älä myönny barbaarien vaatimuksiin.
"Pysy lujana. Hautaudu kultaisen porttisi raunioihin, jos raivoavan gootin sotakirves murtaa sen…
"Mutta kuole keisarina.
"Germaanien määrätön röyhkeys on häväissyt tätä purppuraa.
"Näin heitän sen luotani ja vannon, etten pane sitä ennen hartioilleni, ennenkuin joka ainoa gootti on poissa tämän valtakunnan alueelta."
Hän repäisi yltään purppuravaipan ja heitti sen valtaistuimen portaille. Sitten hän aikoi taas istuutua tuolilleen.
Mutta Justinianus veti hänet luokseen ja painoi rintaansa vasten.
"Teodora", huudahti hän säkenöivin silmin, "kallis vaimoni!
"Sinä et tarvitse purppuraa hartioillasi. Henkesi on purppuraan puettu.
"Sinä yksin ymmärrät Justinianusta.
"Sota ja tuho barbaareille."
Senaattorit vapisivat pelosta katsoessaan tuota omituista näytelmää.
"Niin", lausui keisari kääntyen heidän puoleensa, "viisaat isät. Te olitte liian viisaita ollaksenne urhoollisia miehiä.
"On tosin suuri kunnia olla Konstantinuksen jälkeläinen.
"Mutta ei ole suurikaan kunnia olla teidän hallitsijanne.
"Pelkään vihollisteni olevan oikeassa. Konstantinus istutti tänne vainRooman nimen, kuolleen muumion. Rooman sielu on jo paennut.
"Voi tätä valtakuntaa!
"Jos se olisi vapaa, jos se olisi tasavalta, olisi se tänään vaipunut häpeään.
"Sillä täytyy olla hallitsija, joka sen vetää ylös, kuten suohon vaipuvan ratsun, ankara ratsumies, joka käyttää piiskaa, suitsia ja kannuksia."
Silloin saapui ovelle pieni kumaraharteinen mies, joka kainalosauvan nojassa nilkutti salin läpi valtaistuimen juurelle.
"Roomalaisten keisari", sanoi hän noustuaan tervehdysasennostaan lattialta, "tautivuoteelleni sain epämääräisiä tietoja barbaarien röyhkeydestä ja täällä tällä hetkellä päätettävistä asioista.
"Silloin nousin ylös ja raahasin itseni vaivoin tänne, sillä minun täytyy nyt sinun suustasi saada varmuus siitä, olenko aina ollut narri pitäessäni sinua useista pikkumaisuuksista huolimatta suurena hallitsijana, ja täytyykö minun heittää päällikkösauvani syvimpään kaivoon vai voinko vielä sitä kunnialla kantaa?
"Sano vain yksi sana.
"Sotako vai rauha?"
"Sota, magister militum", vastasi Justinianus ilosta loistavin kasvoin.
"Voitto, Justinianus", huudahti päällikkö heittäen kainalosauvansa pois.
"Salli minun suudella käsiäsi, imperator."
Hän linkutti pitkin valtaistuimen portaita keisarin luo.
"Mutta, patricius", ivaili Teodora, "sinähän olet kerrassaan mies.
"Sinähän olet tähän saakka aina vastustanut goottisotaa.
"Oletko äkkiä tullut kunnianhimoiseksi?"
"Kunnianhimoiseksiko?" vastasi Narses.
"Sen kauniin saippuakuplan perässä, jota kunniaksi sanotaan, juoskoonBelisarius, tuo suuri lapsi.
"En ole kunnianhimoinen, mutta valtakunta on nyt vaarassa.
"Niin kauan kuin idästä päin vaara uhkasi, puolustin sotaa persialaisia vastaan. Goottien taholta ei ollut mitään pelättävää.
"Mutta nyt ovat sinun hurskautesi, keisarinna, ja Belisariuksen sankarimiekka niin kauan sohineet tuota vaapsahaispesää, että koko parvi lentää meille päin silmiä.
"Nyt vaara uhkaa sieltä päin ja siksi Narses kannattaa goottisotaa.
"Gootit ovat lähempänä Bysanttia kuin Kosroes itärajaamme.
"Se, joka tuon Totilan tavoin voi pelastaa valtakuntansa varmasta perikadosta, voi paljon helpommin syöstä toisen valtakunnan turmioon.
"Tuo nuori kuningas tuntuu olevan ihmeitten tekijä, joka pystyy mihin hyvänsä."
"Tällä kertaa on osakseni tullut se harvinainen ilo", lausuiJustinianus, "että keisarinna ja Narses ovat olleet samaa mieltä."
Hän aikoi tämän sanottuaan lähteä pois kokoussalista.
Silloin keisarinna tarttui hänen käsivarteensa ja sanoi:
"Pysähdy, puolisoni.
"Olen tänään toisen kerran osoittautunut parhaaksi neuvonantajaksesi.
"Myönnäthän sen.
"Kuule siis, mitä minulla on vielä sanottavana ja seuraa neuvoani.
"Pidä koko tuo viisas joukko, paitsi Narsesta, huomiseen saakka vankina.
"Älkää vapisko, illustrissimi, tällä kertaa ei henkenne ole vaarassa.
"Te ette osaa pitää suutanne kiinni, jollei teiltä leikata kieltä.
"Tällä kertaa tyydymme sen sijaan sulkemaan teidät tänne.
"On olemassa salaliitto henkeäsi tai ainakin vapaata päätösvaltaasi vastaan, Justinianus.
"Sinua on tahdottu pakottaa sotaan gootteja vastaan.
"Nythän sota on tosin päätetty, mutta ensi yönä tai huomisaamuna on salaliiton määrä puhjeta.
"Nyt on pääasia, että salaliittolaisten annetaan toimia vapaasti.
"He eivät saa tietää, että heidän tarkoitusperänsä jo on saavutettu, sillä silloin he varmaankin luopuisivat aikeestaan.
"Vaarallisia, hyvin epäilyttäviä ja — oi, Justinianus — hyvin, hyvinrikkaitahenkilöitä on osallisina salaliitossa.
"Olisi suuri vahinko, jos he pääsisivät pakoon virittämästäni verkosta."
Justinianus ei näyttänyt erityisesti säikähtyvän salaliitosta kuullessaan.
"Minäkin tiesin siitä", sanoi hän.
"Mutta onko se jo niin pitkälle kehittynyt?
"Joko huomenna varhain?
"Teodora", huudahti hän, "sinä olet valtakunnalleni tärkeämpi kuinBelisarius ja Narses.
"Kuule, kultakilpien päällikkö. Sinä pidät kaikki täällä koossa olevat vankeina siksi, kunnes Narses tulee heitä päästämään.
"Muistelkaa tätä hetkeä, hurskaat ja viisaat isät, ja mitä se ehkä voi teille opettaa.
"Narses tulee mukanamme."
Hän lähti salista.
Oviaukkoihin ilmestyi heti sen jälkeen henkivartijain joukko.