9:ksi. Me myyjät sitoumme vastata mainittuihin tiluksihin kiinitetty velka Suomen Talousseuralle, sekä pääoma että korko ja sitä myöden niitä siitä kiinityksestä vapauttaa.
10:ksi. Me kannamme kaikki tammikuun 2:ksi p. 1877 asti maksettavat verot ja arennit j.m. kaupan alle kuuluvista tiluksista, asemista ja laitoksista, mutta kaikki samana päivänä taikka sen perästä maksettavat arennit ja muut ovat Tampereen kaupungin kannettavat.
11:ksi. Sitoumme itse sekä jälkeläisemme Hatanpää-Otavallan säterissä ettemme, Tampereen kaupungin vastaiseksi kiusaksi, salli ketään muita kuin maanviljelijöitä asumaan sillä Hatanpään alalla, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä.
12:ksi. Jos myllynrakennus sattuisi palamaan ennen vastaanottopäivää, sitoumme me myyjät, ellei se ennen vastaanottoa meiltä olisi uudestaan rakennettu, kaupungille jättää palovakuutuspalkkiosta sen verta kun myllyn korjaukseen ei ole käytetty.
13:ksi. Tähän kauppakirjaan on suljettu kaikki meidän myyjäin huoneet ja rakennukset mitä lajia ikänänsä, jotka ovat sekä ensimäisessä pykälässä kirjoitetulla alalla että Tampereen koskessa; jonka ohessa niistä luopuen siirrämme kaupungille kaikki arentikontrahdit, jotka koskevat mainittua maan-alaa ja sinne rakennettuja laitoksia.
14:ksi. Emme myyjät sitou mihinkään kaupanvastaukseen.
15:ksi. Jos Tampereen kaupungille suodaan oikeus ottaa laina tätä kaupantekoa varten, pitää kauppakirja sen suuntaiseksi kirjoitettaman. Tampereen kaupunki taas sitouu siihen että jos vasta maksamattoman, ikuisen nautinto-oikeuden laillistamiseksi 1:ssä pykälässä rajoitettuin Hatanpää-Otavallan Pinnin tiluksia, arentikontrahtia eli muuta asiakirjaa tarvittaisiin, sen tehdä. Hatanpää toukokuun 5 päivänä 1876.
Carl Gustaf Idman.Omansa ja muitten Hatanpään haltiain puolestavaltuuskirjeen mukaan.
Yllämainittuun kontrahtiin lausuvat allekirjoitetut, Tampereen valtuusmiesten lisälukuisessa kokouksessa huhtikuun 15 p. sitä varten valitsemat asiamiehet, Tampereen kaupungin tyytyvän. Paikka ja aika yllä.
Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.
Todistajina:O. Helenius. Elesier Johansson.v.t. Asemanpäällikkö. Maatalon haltia.
Siis ja kun Hänen Keisarillinen Majesteetinsä jo Armosta on myöntänyt Tampereen kaupungille lainan tähän kaupantekoon, minä tämän kauppakirjeen viidentoista pykälän johdosta tämän julkisen kauppakirjeen kautta oman ja mainittuin muitten perintöosallisten puolesta Tampereen kaupungille siirrän ja myyn tässä kauppakontrahdissa viime 5:ltä päivältä nimitetyn maa-alan niinkuin siinä kirjoitettu on, kauppakontrahdissa mainituilla ehdoilla, sekä ilmoitan viime toukokuun 5:ltä päivältä tehdyn kauppakontrahdin vahvaksi ja pysyväksi. Hantanpää marraskuun 4 p. 1876.
Carl Gustaf Idman.
Yllämainittuun kauppakirjeesen julistamme me Tampereen kaupungin tyytyvän ja sidomme kaupungin kaikin puolin täyttämään ja vastaamaan tässä kauppakirjeessä ja siihen liitetyssä kauppakontrahdissa mainitut velvollisuudet. Aika ja paikka niinkuin yllä.
Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.
Todistajina:O. Helenius. Elieser Johansson.v.t. Asemanpäällikkö. Maatalon omistaja.
Tätä kauppakirjaa on kaksi kappaletta tehty, toinen myyjille, toinenTampereen kaupungille, joka tunnustetaan. Hatanpää niinkuin yllä.
Carl Gustaf Idman. Fredrik Procopé.Otto Blåfield. L. J. Hammarén.
Yllämainitut kahdeksansataa tuhatta markkaa kuitataan. Hatanpää tammikuun 5 p. 1877.
Carl Gustaf Idman.Adelaide Holmberg.Jean ja Hilma Moerder. Aina Tammelander.
Adolf Törngren'in kauta, valtuutettuna:Axel Holmberg.
Todistajina:O. Helenius. Axel Hårdh.
Yhdessä tämän kauppakirjan vahvistamisen kanssa antoi K. Senaatti kaupungille ennemmin luvattua lainaa 850,000 markkaa ja määräsi samassa, että Eklundin Erkkilän Alanen-talo tulee kaupungin eduksi pakkolunastettavaksi. Pakkolunastushinta siitä tilasta, joka ei monta vuotta sitten tarjottiin 16.000 markan hinnasta, ei noussut täyteen siihen summaan, 100.000 markkaa, joka kaupungilta Eklundille oli tarjona. Eklund ei siihen tytynyt, vaan veti asian oikeuteen, eikä se vielä ole ylimmässä oikeudessa päätetty. Pakkolunastuksen maksamiseksi Eklundin talosta sai kaupunki 50,000 markan lainan, viidessätoista vuodessa takaisin maksettavaksi.
Tammikuun 5 p. 1877 siirtyi Hatanpäältä ostettu ala kaupunkiin ja maisteri Idman Tamperelaisia suurilla juhlapidoilla kunnioittain vahvisti kaupanteon, joka koko ajan kaupungin puolesta erinomattain ajettiin maistratin kokouksessa v. 1874 valituilta asiamiehiltä, jotka monta kertaa kävivät pääkaupungissa neuvottelemassa hallituksen jäsenten kanssa, jotka kohdastansa suosiollisesti asiata puolustivat ja jouduttivat ynnä saattivat sitä toivottuun hyvään päätökseen.
Armollisten asetusten kautta syyskuun 26 p. 1876 ja maaliskuun 26 p. 1877 säädettiin, että kaikki kaupunkihin nyt siirretyt tilat toukokuun 1:stä päivästä 1877 kirkollisesti, ja heinäkuun 1:stä päivästä samana vuonna lainkäynnissä sekä hallitusasioissa kaupungin alle kuuluivat. Uuden kaupungin-puoliset, jotka ennen kaupan päättämistä yleisesti ilmoittivat tytyvänsä joutumaan kaupunkiin siirrettäväksi, ovat sitten mielensä muuttaneet. Ehkei se paikka, johonka talonsa ovat rakentaneet, heidän oma ollut, olivat he kuitenkin tottuneet sen omanansa pitämään, sentähden useat heistä eivät ymmärrä, että heidän, paitsi maa-arentia, on myös kaupungin veroja maksaminen muihin kaupunkilaisiin yhdenvertaisesti. Ensimäisenä toimena oli uuden kaupungin järjestäminen, ja koskentakuisia tappiosta säästämiseksi suotiin heidän asuntonsa pysyä entisellensä viisitoista vuotta, toukokuun 1:stä p:stä 1877 luettuna, ellei talonpaikkaa yhteiseen tarpeesen sitä ennemmin olisi, ja siinä kohden talollinen oli saava korvausta jälellä olevan ajan suhteen. Uusi koskentaustan järjestämis-ehdotus on toimikunnalta tehty, mutt'ei vielä kaupungin valtuusmiesten keskusteltavana ollut. Suurin ansio siitä suunnituksesta on kaupungin arkkitehti Calonius'en, jonka tekemä myös tähän vihkoon liitetty vähämittanen koskentaustan kartta on. Rautatien takana on karttaan piirustettu vastasyntyvän kaupunginosan maa-ala, likeisen töllin nimellä kutsuttu Tammelan kaupunginosa. Se osa arvattavasti hyvän asemansa tähden tulee piakkoin rakettavaksi, erittäin kuin Kyttälän järjestettäissä avarampaa tilaa tarvitaan. Kartan selitykseksi mainittakoon vielä, että viivoitut linjat osoittavat nykyistä uutta ja vanhaa maantietä, Leveetä katua ja Siukolan katua.
Kaupungin asento.
Tampere kuului ennen Turun ja Porin lääniin. Sen ja Hämeenlinnan läänin vaakunat seisoivat Tampereen sillan keskellä. Lääninrajain puuhissa v. 1830 oli sanoma levinnyt, että Tampere oli eri läänin pääkaupungiksi katsottu, ja se luultiin jo niin tiettynä asiana, että varatuomari Berndt Schrey Kauppakadun varrella rakensi hänen mielestänsä tänne tulevalle maaherran virastolle pian tarvittavan talon. Tuomari G.A. Blåfield sen sitten osti ja häneltä kaupunki sen sai 6000 ruplalla pankossa. Talo monta vuotta käytettiin kouluna siksi kun Karl Lindberg sen v. 1875 osti 67,000 markalla.
Kun Turkuun oli kolmatta vertaa pitempi matka kun Hämeenlinnaan, Waasan, Turun ja Hämeenlinnan kuvernörit, senatori paroni von Born puheenjohtajana, rajain jäjestämisestä Turun, Hämeenlinnan ja Waasan läänien välillä pitivät helmikuun 15 päivänä v. 1866 Tampereella kokousta, johon myös oli neuvottelemaan kutsuttu asiamiehiä Tampereen kaupungista ja sen ympäristöltä. Siitä seurasi Arm. Julistuksen kautta marraskuun 2 p. 1868 Tampereen siirto Turun läänistä Hämeenlinnan lääniin tammikuun ensimmäisestä päivästä v. 1870.
Satakunnan maakunnan taikka Kokemäenkartanon, sitten Porin läänin vaakuna on Dahlbergin mukaan [Svecia Antiqua & Hodierna], tämän vihkosen nimilehteen kuvattu ja sen rinnalle Tampereen kaupungin keisari Nikolain maaliskuun 8 p. v. 1839 vahvistama vaakuna. Se on vaakunan-kilpi ilman kruunutta, viistoen siniseltä koskelta jaettu; sen ylipuolella on punainen T kultasen pohjan päällä, alipuolella kultanen Merkurian-sauva pantu kultasen vasaran poikki.
W. 1800-luvulla postimestari, luutnantti E.F. Tihlman oli kaupungin järjestysmies. Hänen perästä Fredrik Adam Sacklén tuli järjestysmieheksi v. 1827 ja v. 1830 pormestariksi kun huhtik. 26 p. 1830 annetun armoll. päätöksen johdosta kaupunginoikeudelle annettiin nimi Raastuvanoikeus ja Maistraati sekä kaupungin järjestysmiehelle pormestarin nimi. Sacklén sai virkavapauden helmikuun 19 p. 1861, josta ajasta asti Fredrik Wilhelm Procopé teki virkaa. Sacklénin kuoltua v. 1866 Procopé nimitettiin v. 1867 varsinaiseksi pormestariksi.
Kaupungin viskaalia on olleet:
Edvard Brander.Karl Fredrik Renfors 1866, k. 1867.Ernst Alexander Wigren 1868.
Tampereen vanhimman kartan vahvisti Kuningas Gustaf III Gripsholman linnassa 1 p. Lokakuuta 1779. Tämä kartta, jonka mukaan kaupungimme läntinen raja ulottui nykyiseen läntiseen pitkäkatuun saakka, sisältää kahdeksan pienempää ja neljätoista suurempaa kortteria. Torin varrella on raatihuone saanut omaksensa saman paikan, jolle se tulevaisuudessa on rakennettava. Torin ympärillä löytyy neljä tonttipaikkaa, aiotut, kuten kartasta luemme, asemapaikoiksi neljälle kirkolle eri uskontoa tunnustavia varten. Nämät paikat ovat tämän vihkoon liitetyllä kartalla jätetyt värittä. Muuten ovat kaikki tällä vanhalla kartalla löytyvät asemapaikat hienoilla viivoilla osoitetut vihkon kartassa. Wielä on tallella toinen vanha kartta, jonka on piirtänyt Johan Limon vuonna 1780 ja J.O. Bergman v. 1851 kopioinnut. Tämä kartta on muuten saman pitävä edellisen kanssa paitsi että tontit ovat numeroilla merkityt ja lisäksi ovat siinä istutusmaat, jotka arvan heiton kautta lankesivat talonomistajille, mitatut ja merkityt. Nämät istutusmaat olivat silloin luvultaan 95. Tonttien luku oli 92 paitsi kaksi Pyynikin rannalla, merkityt numeroilla 93 ja 94. Kun kaupungin väestö lisääntyi, entisten taloin asemat eivät enää riittäneet, vaan jo 1800-luvulla valitettiin asemain puutetta, jonka tähden kaupunkilaiset 1824 pyysivät asemain lisäämistä ja uusi kaupungin asemakartta vahvistettiin v. 1830. Tämä laajentaa kaupungin talonrivit puiston (Esplanadin) toiselle puolelle niin kutsuttuun uuteen kaupunkiin. Wuoden 1805 tulipalon perästä tehtiin uusi järjestys, jonka H. Majesteetti Zarskoje Selossa helmikuun 10 p. 1868 vahvisti. Päämuutokset siinä oli Hämeenkadun muutos 50 kyynärän leviäksi, Uudenkadun ja Rantakadun laajentaminen, jonka vanhalla varrella ainoastaan kivihuoneita saa rakentaa; sitten vielä annettin puistolle sadan kyynärän leveys, kun oli ennen 60 kyyn. leviä ollut, ja kaupunki laajennettiin länteenpäin niin paljo että asemapaikkain luku kasvoi 261:een asti, pait 80 vähempää tonttia työväestöä varten aiottuja. Isompi osa uusista talonasemista ovat jo rakennetut, ja pienempäin luku nähtiin pian niin riittämättömäksi että lisäksi 24 vielä vähäisempää asemaa varsinaisen kaupungin ulkopuolella jaettiin, ja myös nekin ovat rakennetut.
Uusi raastupa, määrätty rakennettavaksi vanhan raastuvan asemalle kauppatorin varrella yhteydessä vankihuoneen kanssa Hämeenkadun varrella, on vuodesta 1870 saakka ollut aivottu, nyt on siihen yli-arkitehdin L. Lindqvist'in tekemä piirustus valmis. Se rakennus, kulunkiarvioa myöden 380,000 markkaa maksava, on oleva kaksikertainen matalammalla keskikerralla, jonka asuinhuoneet kukin erikseen ovat yhteydessä alisen kerran kahdeksan kauppapuodin kanssa. Ylisessä kerrassa on isompi kaupunginvaltuusmiesten kokoushuone ja tarpeellisia huoneita raastuvanoikeudelle, maistratille ja rahatoimikamarille (drätsellkammare). Piirustus, joka oli näytteellä viimeisessä Parisin näyttelössä, maksoi 4,375 markkaa.
Kaupungin rakennussääntö on annettu elok. 12 p. 1823 ja uudistettu toukok. 8 p. 1869.
Palosääntö annettu jouluk. 12 p. 1826 uudistettiin jouluk. 9 p. 1865.
Tulipaloja on usein ollut Tampereella ja tänäkin vuonna 1879 ainakin kuusi, joista viimeinen syysk. 26 p. Joka kerta on suurempia taloja joutunut liekkien uhriksi, mutta valkeaa on aina voitu rajoittaa pienempään alaan. Ainoa tulipalo, jolla oli suurempi laveus, raivoi 19 p. elokuuta 1865, jolloin yli 30 taloa, joista useammat olivat Kauppakadun varrella ja siitä alaspäin Rantakatuun, kokonaan paloi; 32 talosta sai kaupunkien yleinen palovakuutus-yhtiö silloin maksaa palkintoa 309,458 markkaa.
Suomen kaupunkien yhteisessä Palovakuutusyhtiössä on Tampereella ollut vakuutettuna.
Wuonna Taloja Wakuutussumma Suomen markoissa
1841 55 481,648 1853 74 1,064,346 1854 80 1,146,886 1855 82 1,181,373 1857 88 1,298,435 1858 90 1,331,788 1859 97 1,386,840 1862 116 1,821,355 1863 128 2,022,104 1864 140 2,206,392 1865 140 2,226,973 1866 152 2,422,410 1867 155 2,534,264 1868 161 2,600,022 1869 168 2,674,335 1870 174 2,758,886 1871 179 2,897,306 1872 183 2,994,789 1873 185 3,144,157 1874 189 3,256,418 1875 194 3,430,871 1876 195 3,554,471 1877 203 3,986,581 1878 208 4,198,200
Paitsi kaupungin omat palosammutuskeinot on suurimmilla tehtailla myös omat oivalliset sammutuskoneet. Wapaehtoinen palokunta perustui täällä 1873 ja sen säännöt vahvistettiin huhtikuun 21 p. 1874.
Kaupungin haminajärjestys on annettu jouluk. 1 p. 1874.
Asuntoja v. 1878 kaupungin vanhassa osassa oli 526 ja Kyttälän kaupunginosassa 572, yhteensä 1098. Niistä oli kivestä 25 ja puusta 1072.
Rahatoimikamari perustettiin 1875, sen sääntö on vahvistettu toukokuun 9 p. 1865. Sen virkamiehet:
kaupungin kassööri, Petter Molin 1867. kaupungin kamreeri, Fredrik Jäderholm 1875. kaup. arkitehti Frans Ludvig Calonius 1876.
Suomen pankin asioimisto: asiamies, Karl Hilden 1861-78, johtaja KarlHolmberg 1878.
Suomen Yhdys-Pankin Tampereen kontoorin toimitus-johtajia: W. vonNottbeck 1862-1866, Anshelm Grahn 1867.
Pohjoismaiden Osakepankin asioimisto Tampereella: Toimitusjohtaja,Frans Sumelius.
Tullitoimisto: johtaja, Axel von Zansen 1877.
Kaupungin edusmiehet valtiopäivillä:
1863 ja 1867 F.W. Frenckell. 1872 ja 1877 F.W. Procopé ja L.J. Hammarén.
Kaupungin valtuusmiesten puhemiehet:
Karl Otto Johan Blåfield 1875-1878.Lars Johan Hammarén 1878.
Tampereella on olleet seuraavat lääninlääkäriä:
Nils Lönnrot.Lars Henrik Törnroth 1824.Karl Henrik Ringbom 1834.Gustaf Asp 1845.Lars Isak Ahlstubbe 1856.Nils Johan Wilhelm Idman 1859.Karl Edvard von Bonsdorff.
Kaupungin lääkäriä:
Nils Joh. Wilhelm Idman 1849.Karl Otto Johan Bläfield 1859.
Toinen kaupungin lääkäri: Axel Hårdh.
Ensimäinen eläinlääkäri oli Erik Lumén 1870.
Apteekaria:
1:sen apteekin omistajat:
Långhjelm.A. Wilhelm Tennberg.Gustaf Adolf Serlachius.Karl Molin.
2:sen apteekin omistajat:
Edvard Julius Granberg.Otto Mellgren.Thomas Clayhills.
Sairashuone35 vuoteella avattiin marrask. 1 p. 1848 Keisar. marrask. 30 p. 1847 annetun päätöksen johdosta, niillä ehdoilla että kaupunki sai valtiolta vuosittain 1,800 ruplaa hopeassa sillä toimittaaksensa sairashuoneen ylläpito. Marrask. 1 p. 1864 valtio otti haltuunsa tämän laitoksen joka sitten perustettiin vakinaisella kannalla, nimellä "Yleinen Sairashuone Tampereella". Sairashoidon toimittaa kaupungin lääkäri.
Talossa N:o 28 joka on n.k. Mollerin ja nyt yhtiön Finlaysonin & komp. talo oli kaivo raudansekaista vettä, jota käytettiin terveyslähteenä. Huone oli sitä varten erittäin tehty ja niin monta juojaa oli ettei vesi tahtonut riittää tarpeesen.
Tampereen eläinsuojelusyhtiön säännöt vahvistettiin toukok. 5. p. 1876.
Postikonttori.Missä suhteessa kirjevaihto on edistynyt Tampereella nähdään seuraavasta lähetettyin kirjetten lisääntyneestä luvusta.
W. 1853 — 8,219 kirjettä, joista 1234 vapakirjaa. " 1858 — 13,414 " " 1154 " " 1862 — 19,419 " " — " " 1863 — 21,278 " " 1274 " " 1864 — 23,710 " " 1483 " " 1865 — 24,862 " " 1602 " " 1867 — 27,941 " " — "
Postilaitoksen tilastollisesta luettelosta viimeisiltä vuosilta ei enää saa tarkempia tietoja lähetetyistä kirjeistä vaan ainoastaan tulleista ja oli näitten kirjeitten luku v. 1877 70,000 kirjettä, 4000 kirjekorttia ja 7200 ristisiteillä varustetuita.
Kolmas viikkoposti Helsingistä saatiin 1860-luvulla, ja vasta rautatienkulun aljettua tuli jokapäiväinen posti toimeen. W. 1865 postinkulku kerran viikossa täältä Ikalisiin laitettiin. Postilaatikoita kaupunkiin asetettiin v. 1866, ja senaikuinen postimestari Reuter valmistutti 12 pennin postimerkkiä kirjevaihtajain käyttää kaupungin lähipaikkoihin. W. 1867 alusta Pohjanmaa sai kolmanen viikkopostin etelästäpäin Pohjanmaalle Tampereen kautta.
Nykyinen postimestari G.A. Forsström muutti Tampereelle 1867.
Telegrafi-konttori avattiin lokak. 11 p. 1865.
Kaupungin tuloja vv. 1873-1876.
1873 1874 187S 1876 (Smk)
Arentia pilaripuodeistaja muista huoneista……. 4,551 6,333 6,963 10,246" plantaasista sekämuista paikoista……….. 8,963 8,835 10,864 12,606" niittymaista ja kalavedestä 565 702 835 —Aiotun ratastien lupauksesta.. — 1,000 — —Satamatuloja……………… 4,639 7,681 8,501 4,342Korkoja………………….. 614 1,327 1,475 1,465Tuloja kaupanteosta jakeinollisuudesta………….. 4,668 8,041 9,242 4,930Apua Ruunun puolesta:sakkorahoja………………. 599 855 1,075 473kansa- ja sunnuntaikouluille.. — — 953 5,000Kaupunkilaisten veroja……. 27,973 32,765 38,685 60,688Myytyä omaisuutta………… 23.494 — 15,000 702Waivaishoidon rahasto…….. — — 5,946 1,437Kansakoulun rakennuksen rahasto — — 25,429 —
Kaupungin menoja vv. 1873-1876.
1873 1874 1875 1876 (Smk)
Wirkamiesten palkat………. 13,150 17,139 18,786 24,196Sunnuntai- ja ehtokoulut y.m. 3,995 3,789 3,862 20,173Palo-toimisto……………. 3,016 4,038 3,480 3,652Waivais-Hoito……………. — — — 16,422Markkinan poliisi javanginhoito……………. 1,872 1,762 2,030 1,206Kestikievarin ylöspitoja hollikyyti………….. 2,007 2,000 2,475 2,394Katujen valaistus………… 3,468 2,978 2,612 2,559Katujen ja teitten ylöspito.. 5,096 4,972 4,284 4,429Kaikenlaisia yhteisiä menoja. 5,216 2,898 7,969 8,291Yhteisiä rakennustöitä……. 10,035 31,848 756 —Wankihuoneen rakennus…….. — — 53,793 17,913Kansakoulu " ……….. — — 8,852 —Wanonius'en talon Kyttälässälunastussumma …………… — — 3,146 —Esplanaadit……………… — — 2,682 4,010Wiemäri-oja pitkin itäistäesplanaadi katua…………. — — — 9,564
Kaupungin kassan tila Joulukuun 31 p. 1878.
Tuloja: Markkaa.
Saldo vuodelta 1877……………….. 36,440Takserattnja varoja ja lainoja……… 135,077Arenti-maitten lasku………………. 5,782Palotoimiston lasku……………….. 62Puotihyyryjen lasku……………….. 7,203Bura-maksujen lasku……………….. 2,150Wiina-veron lasku…………………. 1,290Kaikenlaisten varain lasku ………… 4,318Waivaiskassan lasku……………….. 1,654Kansakoulun lasku…………………. 5,412Satama-varojen lasku………………. 2,739Markkina maksujen lasku …………… 1,249Laitumen maksujen lasku …………… 598Elatus-keino maksujen lasku………… 345Istutusmaitten (plantaasien) lasku….. 6,274Sunnuntai ja iltakoulun lasku………. 291Kyttälän tulojen ja menojen lasku…… 43,325Suom. markkaa 254,215
Ylläseisovista summista ovat pennit poisjätetyt.
Menoja: Markkaa.
Maksettuja lainoja………………… 44,368Palkkojen lasku…………………… 36,980Yleisten laitosten lasku…………… 9,442Palotoimiston lasku……………….. 6,120Wiinaverojen lasku………………… 690Kaikenlaisten varain lasku…………. 6,078Waivaiskassan lasku……………….. 20,291Kansakoulujen lasku……………….. 12,656Wankihoidon lasku…………………. 2,819Katujen ja teittenylläpitämis lasku……………….. 10,294Kestikievari- jahollikyyditsemisenlasku………….. 4,000Satama menojen lasku………………. 865Kasvujen lasku……………………. 417Waltiopäivä-menojen lasku………….. 3,373Markkina maksujen lasku……………. 688Laitumen menojen lasku…………….. 220Kustannuksien lasku……………….. 1,255Realikoulun lasku…………………. 4,590Sunnuntai- ja iltakoulujen lasku……. 3,473Kyttälän tulojen ja menojen lasku…… 52,416Saldo vuodelle 1879……………….. 33,171Suom. markkaa 254,215
Menoista 1873-vuoden yhteisiin rakennustöihin on 8000 markkaa pantu vankihuoneeksi ja kansakouluhuoneeksi, mutta ilman nimittämättä tilinteoissa paljonko kumpaiseksi; samate saapi samasta 1874 vuoden meno-kohdasta vetää pois 26,000 markkaa, samoiksi rakennuksiksi myöskin.
1847 vuoden palkkausmääräyksen vahvistamisessa säädettiin että ne istutusmaat eli plantasit, jotka entisestä olivat eräille virkamiehille määrätyt, vasta palautettaisi kaupunkiin.
Palkkaus-määräys Tampereen kaupungin virkamiehille ja palvelioille.
Palkka hopee ruplassa.
1830 1847 1857 Maan ja Ilman plantaasin maata ja kanssa plantaasia
Pormestari…………………. 200:— 300 335 700Neljä neuvosmiestä yhteensä….. 57:14 140 200 400Wiskaali…………………… 28:57 — 60 100Kaupungin notarius………….. 57:14 — 100 150Avisionin tirehtöri…………. 28:57 35 — —Kaupungin vouti…………….. 28:57 85 50 75Kruunun kassoöri……………. — — 100 50Kaupungin kassööri 85:71 — — 50Kaupungin haavalääkäri………. — — 35 50Wanhempi kaupunginpalvelija….. | — 20 50Nuorempi kaupungin palvelija…. |75:— — 36 35Nuorempi kaupungin palvelija…. | — — 25Wahtimestari ja Wankinihti…… 28:57 — 35 40Kätilöin…………………… — — 42 50Nuorempi samoin…………….. — — — 15Nuohoja……………………. — — 40 90Rumputtaja…………………. — — 31 1/2 5Yhteen 58,929 560 1,056 1/2 1,885
Palkkaussääntö, vahvistettu v. 1877. Smk.
1 Pormestari…………………………… 8,000.1 Oikeusueuvosmies……………………… 3,000.2 Kunnallisneuvosmiestä…………………. 2,000.1 Kaupunginnotarius…………………….. 1,200.1 Kaupunginviskaali…………………….. 2,500.1 Kaupunginkamreeri…………………….. 3,000.1 Kaupunginarkkitehti…………………… 2,000.1 Kaupunginvouti……………………….. 600.1 Kruununkasööri……………………….. 800.1 Kaupunginkasööri……………………… 2,000.2 Kaupunginpalvelijaa, kumpikin 400………. 800.1 Poliisikonstaapeli……………………. 1,000.8 Poliisipalvelijaa, kukin 700 m., yhteensä.. 5,600.1 Raastuvan vahtimestari………………… 1,200.1 Kaupunginlääkäri……………………… 3,500.1 Wanhempi kätilöin…………………….. 300.1 Nuorempi "………………………… 200.1 " "………………………… 100.1 Rumpari, palkkiota……………………. 40.20 Palovartijaa, kukin 240 m., yhteensä……. 4,800.1 Eläinlääkäri…………………………. 600.Yhteensä 43,240.
Wero-osien eli n.k. puolisextonteelien luku v. 1873 oli 4,807 ja vero 5 markkaa äyriltä; v. 1874 niitä oli 5,336 ja vero sama kun entisenä vuonna. — W. 1875 ensi kerta kun vero 1873-vuoden kunnallislain mukaan laskettiin, oli veroäyrien luku 9,877; vuonna 1876 9,513 ja tuli kumpikin vuosi 6 markkaa veroäyriltä.
Kaupungin hoitamat lahjoitusrahastot ovat:
Johan Kasper Grek'in koulurahasto oli v. 1865 — Smk. 17,825.Frans Wilhelm Frenckell'in……………………… 10,000.Leskirouva Johanna Grönlund'in eläkerahasto 1879….. 8,800.
Kaupungin säästöpankkiin oli v. 1878 talletettavaksi pantuna 251,476 markkaa.
Kanppa ja teollisuus.
Markkinoitamuinaan kaikissa maissa vietettiin. Suomessa ne olivat tärkeät erittäin Tampereen tienoilla, sentähden niistä tässä erittäin vähäsen:
MarkkinoitaYli-Satakunnassa ennen oli paljo. Kauppa ja markkinat ovat kristeyttä vanhempia koko mailmassa. Lappalaisten kanssa Pirkkalaiset sortu-kauppansa pitivät arvattavasti talvella. Talve, dalve, Lapin kielessä on talvi, mutta talvadas (kuljetus talvella) on paikka missä kirkkoa ja markkinoita pidetään. Markkinat oli kirkkopyhiä; mutta niiden aikoja ja paikkoja on paljo muuteltu. Kurun Aureella "Saksan talo oli ennen kun Pirkkalassa oli kirkko". Koko Näsijärven avara maakunta oli rantamaihin verraten supussa; kun Ristinan kaupunki v. 1649 perustettiin, vei joku ainoa kurulainen Ikaalisten kautta sinne pienen tavarakuormansa; taikka vaihtoivat ylimaiset tuskallisesti jyviänsä silakoihin Taivassalon Kallen-markkinoilla. Markkinoita Pirkkalassa kutsuvat "pitäjän häiksi" ja tieten vanhimmat pidettiin tällä paikkakunnalla Harjun kirkkomäellä. Sieltä ne siirrettiin Tammerkoskelle. Wanhan virsikirjan ajantieto v. 1673 mainitsee markkinat Tamberkoskella elokuun 15 päiv. [Tamp. Sanom. 1875 N:o 21.] Wanhin almanakka v. 1705 tietää kahdesta markkinasta Tammerkoskella: Tammikuun 1-6 päivinä ja Pertun markkinoista elokuun 24 päiv. Kun ne muka Tampereella eivät olleet soveliaat, niin ne muutettiin 1708 sieltä poijes entiseen paikkaansa [Commerce Colleg. ordres] ja piispan keräjissä 1730 päätettiin ne kirkon läheisyydestä muuttaa Piispalaan taikka Tampereen kylään. Piispala olikin vanhanaikasta käsitystä myöden sovelias, sen kaksi taloa oli Turun piispan verotaloa, ja semmoiset oli tavallisesti olleet pakanain uhripaikkoja, jotka sitten pyhitettyinä etupäässä määrättiin, "morsiuslahjana Kristukselle", kirkollisiin tarpeihin, joissa uskoa saarnattiin kauppoihin kokoontuneille. Tampereen kaupunki on vähitellen niellyt kaikki likipitäjäin markkinat, Hämeenkyrön Mahnalan, Häihän Mouhijärvellä, Riihiälän Kangasalustalla, Laukialan Urjalan kirkonkylässä, Wesilahden Narvan Alholahden rannalla, Tyrvään Paavilan ja Orihveden markkinat. Harjun ja Piispalan mainiot markkinat olivat Tampereen kaupungin alku. Wuonna 1741 se markkinapaikka ehdoteltiin kaupungiksi. Kunink. päätös elokuun 7 p:nä 1801 vahvisti vastaiseksi "entiset kahdet vapaat markkinat: syyskuun 2 ja joulukuun 12 päivänä," mutt'ei suostunut Tamperelaisten valtuusmiehen 1800:n valtiopäivillä Juha Stadigh'in pyyntöön saada kolmannet "vanhuudestaan helmikuun 7:nä päivänä pidetyt, kun heillä vielä oli suppea liike ja varattomuus ostella maalaisten jyviä ja heidän tarpeitansa hankkia." Keisar. päätös v. 1822 ei myöskään myöntynyt heidän anomukseen siirtää Tyrvään vähä ennemmin lakkautetut markkinat Tampereen sentähden, että se päivä, kesäkuun 30, on maanviljelykselle tärkeä. Näitä Heinä-maarian markkinoita sittenki kieltoa vastoin vietettiin, joissa veneitä erittäin Teiskosta on kaupaksi, vieläpä vanhan tavan jälkeen kansa tulvaili laskiais-, pääsiäis- ja ja Tuomon markkinoille, ja lisäksi monen pyhän "runtupäiviä" pidettiin. 1867-vuoden valtiopäiväin johdosta hävitettiin kaupungin kaikki entiset markkinat ja yksi uusi, helmikuun, säädettiin. Tätä kesti ainoastaan kaksi vuotta, ja v. 1869 vanha Perttu taas pääsi entiseen oikeuteensa — nykyiset ainoat lailliset markkinapäivät. Tampereen markkinoille kokoontui paljo kauppamiehiä rantakaupungeista tavaroitansa myymään, likeistä ja kaukaista herrasväkeä ja maakansaa, kuka sokeria, kahveita ja muita vuotuisia tarpeitansa halvemmalla hinnalla ostamaan, kuka muutoin huvittelemaan. Suurimmat seurakokoukset olivat vuoden 1840-luvulla tavallisia. Mutta markkinain pahempi puoli on jo astunut näkyviin: ajan ja rahan tuhlaus, loisteellinen ylpeys, hevoshuijaus, varkaus, pahatauti ja kaikellainen irstaisuus. Kun Tampereen kauppiaat ovat oppineet asiojansa paremmin ymmärtämään, markkinat ovat kadottaneet alkuperäistä kauppa-tarkoistustansa eivätkä enää sovi nyky-ajan tarpeisiin. Parempi kotona maalla säästää ja työtä tehdä, kun markkinoilla kauniin palmikkonsa vaihettaa juutalaisten ja reppuryssäin räpäleihin.
Sopimatonta tapaa vielä harjoitettiin maalaisilta talosta taloon kuljetella tavaroitansa; mutta piirilääkäri Lönnrotin ja aptekari Tennbergin valituksesta armoll. asetuksen kautta säädettiin lokak. 28 p. 1823 että myydä sai ainoastaan kaupungin torilla.
Kauppaoli viimeisillä vuosikymmenillä parhaasta päästä maatavarakauppaa. Entisistä kauppioista mainittakoon kauppaneuvosGustaf Lundahl, joka oli hyvin etevä mies. Katovuosina 1820-luvun alulla oli hän muita paremmin miettinyt maakunnan tarpeita ja taisi sen vuoksi hädänalaisia auttaa. Siitä hän sai maalaisten, ei ainoastaan likeisten, vaan kaukaistenkin suuren luottamuksen. Gustaf Lundahl oli syntynyt Tampereella v. 1783, kuoli 1846. Hänellä oli kaksi veljestä Johan ja Joel, nekin kauppamiehiä täällä. Heidän isänsä Birger Lundahl oli syntyänsä ruotsalainen ja perehtyi Tampereella v. 1782. Kauppaneuvos G. Lundahlin pojat olivat Gustaf, tähtitieteen professori Helsingissä, Karl lääketieteen tohtori, tunnettu eteväksi luonnontutkijaksi; ja tytär Augusta, naitu Pirkkalan provastille Wallenius, etevä kirjallisissa yrityksissä. "Helsingfors Morgonblad'in" ensimmäisissä vuosikerroissa on useampia hänen kynäilemiä tuotteita.
Mainittavaa liikettä Tampereen vesillä ei ollut ennenkun masuunin ja liinatehtaan isännät varatuomariAdolf Törngrenja ruukinisäntäGustaf Wasastjernav. 1858 rakensivat höyrylaivat Ahti Näsijärveä ja Laukko Pyhäjärveä käymään. Laukolla, joka oli aivottu tavaraa viemään kaupungin ja Törngrenin kartanon Laukon välillä Wesilahdessa, oli paljo vastuksia, kun kulkureitti ei vielä ollut viitotettu, ja Sotkan virta vajavaisesti perattu. Höyryaluksen kerran valmiina ollessa, ja kun se oli näyttänyt osaavansa tätä tietä käydä, nämät hankaluudet hallituksen kautta vähittäin poistettiin, ja Laukko raivasi tien ei ainoastaan itsellensä, vaan monelle seuraajalle. Muutamia vuosia myöhempänä höyrylaivat Elias Lönnrot ja Wanaja rakennettiin liikettä kannattamaan Tampereen ja Hämeenlinnan välillä sillä tavalla, että Elias Lönnrot kulki Lempoisiin asti Lempälässä, Wanaja taas sen maakannaksen toiselta puolelta jatkoi käydä Hämeenlinnaan. Tätä liikkeen hankaluutta hallitus poisti sillä että se Lempoisiin teetti kaivannon, joka syksystä 1868 laivaliikkeelle avettiin. Monta muuta höyrylaivaa sitten rakennettiin, ja liike tällä kulkuvälillä tuli aina vilkkaammaksi, kunnes rautatie Tampereen asti joutui valmiiksi, jonka perästä sitä ainoastaan on ruvettu kulkemaan. Jotkut pienemmät höyryalukset tavaraa ja väkeä kaupunkien ja ympäristöjen välillä vielä kuljettavat. Ruoveteläisten pyynnöstä v. 1825 Muroleen virta perattiin, jonka kautta kulkutietä saatiin kaukaisille toimeen; vilkkaammaksi liike pohjoisista pitäjistä kuitenkaan ei tullut. Polttopuita saadaksensa masuunin isännät rakensivat purjelaivan "Kurulainen", ainoa isompi Näsijärven aaltoja kyntävä alus siksi kun Ahti syntyi ja liikkeelle aina lisääntyvää vauhtia antoi. Neljättäkymmentä puualusta puita toivat Tampereelle, ja uusia höyryaluksia melkein vuosittain tuli lisään. Höyryalusten kanssa puualusten oli vaikia kilvata, ja ovat ne Tampereella vuosi vuodelta vähentyneet. Lopulta vuotta 1878 oli Näsijärvellä 16 höyryvenettä 250 hevoisvoimalla, niistä 10 lästiä ja sitä enemmän vetäviä 11 ja 5 höyryvenettä. Wuonna 1879 rakettiin 3 pientä hyyrypurtta 26 hevosvoimalla. Kaupungilla on 9 jahtia 114 lästillä ja 14 proomia 314 lästillä.
Kaikkein tärkeintä Tampereen liikkeelle on rautatie. Waltiopäivillä v. 1863 säädyt määräsivät 9,244,892 markkaa rautatietä rakennettavaksi Hämeenlinnasta Tampereelle. HänenMajesteetinsä Keisarimaaliskuun 2 p. v. 1865 tämän säätyjen päätöksen vahvisti. Mutta ajatukset maassamme muuttuivat, Tampereen rautatie jätettiin sillensä, ja Riihimäki-Lahden tie, joka sitten Pietariin jatkettiin, tuli sijaan. Wähä korvausta toivotun rautatien verosta suotiin Tampereelle, kun vesikulkutie Hämeenlinnaan v. 1868 avettiin kaivannon kautta Lempoisissa. Kun hallitus ei arvellut voivansa rakentaa rautatietä Hämeenlinnasta Tampereeseen ja Turkuun, eräät yksityiset anoivat sitä saada käsiinsä. W. 1871 kunnallisneuvosRobert Ullnersai myönnytyksen, jonka hän taas v. 1872 RuhtinalleUchtomskisiirsi. Kun tämä ei täyttänyt myönnytyksessä pantuja ehtoja, julisti Hänen Majesteetinsä helmikuun 20 p. 1874 sen menetetyksi, ja rautatien rakentamisen valtiovaroilla kohta alotettavaksi. Alusta vuotta 1876 sallittiin välivaraista liikettä sillä uudella tiellä, ja työn päätettyä Hämeenlinnan-Turun-Tampereen rautatie kesäkuun 23 p. 1876 juhlallisesti vihittiin. Tänä vuonna on Tampereen-Waasan rautatyönteko aljettu.
W. 1805 oli kaupungissa 1 tehdas, nimittäin paperipruukki 5 työmiehellä, 2 värjäriä, 3 karvaria, 4 hattumaakaria, 3 kruukumaakaria, 2 liinankankuria, 2 muuraria, 2 satulamaakaria, 5 suutaria, 3 kraataria, 4 nikkaria, 2 varvaria, 3 sämiskä-maakaria ja 2 timpermannia, kaikkiansa 50 mestaria, 14 kisälliä ja 16 aputyömiestä. Samana vuonna löytyi kaupungissa 35 hevosta, 45 lehmää ja 50 lammasta.
W. 1815 oli paperitehtaassa 40 työntekiää ja verkatehtaassa 21 työntekiällä.
W. 1835 ei ollut mitään verkatehdasta.
W. 1840 pumpulitehtaassa 58 miestä ja 147 naista. Käsityöläisiä 261, joista 103 mestaria ja niiden joukossa 14 värjäriä, 14 karvaria, 10 hattumakaria, 6 suutaria ja 6 kraataria.
W. 1850 pumpulitehtaassa 230 miestä ja 634 naista, paperitehtaassa 73 työntekiää, paitsi näitä sukkatehdas 22 ja öljymylly 4 työntekiällä. Käsityöläisten luku nousi 487, joista 115 mestaria.
W. 1860 oli pumpulitehtaassa 454 miestä ja 1023 naista; paitsi entisiä laitoksia oli olutehdas 9, villakehrutehdas 12, tulitikkutehdas 20 ja tapettitehdas 4 työntekiällä. Käsityöläisten luku nousi 579, joista 122 mestaria, 338 kisälliä ja oppipoikaa ja 119 työmiestä.
W. 1865 oli 16 kauppamiestä, 8 ruokakauppiasta, 21 porvaria ja 48 ajajaa. Paperitehtaassa 94 työntekiää, kahdessa olutehtaassa 18, öljymyllyssä 6, pumpulitehtaassa 406 miestä ja 746 naista, villakehruussa 14, sukkatehtaassa 17 ja 2 tikkutehtaassa 24 työntekiää. Käsityöläisten luku nousi 549, joista 132 mestaria, 288 kisälliä ja oppipoikaa ja 129 työmiestä. Mestareista 7 pakaria, 2 läkkiseppää, 2 kirjannitojaa, 1 nahkuri, 2 rakennusmestaria, 7 värjäriä, 14 karvaria, 5 keltavalajaa, 1 lasimestari, 5 kultaseppää, 1 hansikkamaakari, 1 hattumaakari, 3 karttamakaria, 1 instrumentimaakari, 4 seppää, 4 vaskiseppää, 5 savenvalajaa, 1 muurimestari, 9 maalaria, 2 neulamaakaria, 6 satulamakaria, 13 suutaria, 1 nuohari, 7 kraataria, 1 konditori, 7 nikkaria, 7 sorvaria, 3 salvumiestä, 1 vannehtia, 3 kelloseppää, 2 vaunumaakaria, 1 kaidemaakari, 2 sikarimaakaria ja 1 musikantti.
Tehtaita ja keinollisuuden laitoksia Tampereella vuonna 1878.
Omistaja Mestaria Oppipoikia Yli Alle eli ja 15 v. 15 v. isännöitsijä kisällejä Suom. Ulkom. Suom.
Pumpulitehdas,y.m. Finlayson & C:o 6 — 1410 — 390Paperitehdas J.C. Frenckell& Son. 1 — 231 8 20Trikootehdas W. v. Nottbeck. 2 — 15 — 8Tapeetitehdas J.C. Frenckell& Son. — — — — —Pellavatehdas Yhtiö. 5 — 625 — 105Öljymylly J.C. Frenckell& Son. — — 4 — —Olkipaperitehdas J.C. Frenckell& Son. 1 — 20 — —Masuuni jakonepaja. Yhtiö. 2 — 80 5 —Olvipryki Johnsson & Waltonen. 1 — 9 — —Haulitehdas H. Bergman 1 — 1 — —Willakehru-tehdas Peterson. 1 — 6 — 5Nahkuri O. Holmbergin leski. 1 2 1 — 1Olvipryki A. Tennberg. 1 — 10 — —Wäkiviinan-tehdas E.J. Granberq. — — — — —Tulitikku-tehdas Yhtiö. 1 — 33 1 6Samoin H. Mander. — — — — —Wäkiviinain-tehdas K. Hakulin. 1 — — 2 —Werkatehdas Yhtiö. 4 — 72 — 10Konepaja A. Brander. 1 3 3 — —Maalaus jalasinleikkaus A. Wuorinen. 1 3 — — —Wiinapränni E. Hagelberg. 1 — 16 — —Tampereenhöyrypränni. E.J. Granberg. 1 — 15 — —Kellotehdas K. Toivonen. — 2 — — —Huonekalujen-tehdas W. Hartman. 1 6 — — —Puuhiomo Yhtiö. 1 — 85 — 4Läkkiteos-tehdas D. Husso. — 3 2 — 1Waate tehdas P.W. Ahlfors. 1 5 3 — 2Kirjannitomistehdas J.F. Olan. 1 6 6 — —Waate tehdas K.G. Ekblom. 1 — — — —Wäkiviinaintehdas O. Björkell. — — 1 — —Huonekalujentehdas G. Lindell. — — — — —Jalin tehdas A Sommer. 1 15 — — —Nahka tehdas L. Nordström. 1 2 — — —Kello tehdas J.W. Ekendahl. 1 2 3 — —Paita-tehdasja pesolaitos I. Peterson. — — 7 — 2Jalin tehdas H.G. Wahlroos. 1 1 — — 1Kahvi-aineittentehdas O. Björkell. 1 — 7 — —Läkki-teostehdas I. Isaksson. 1 1 1 — —Lasin-leikkaus-tehdas K. Lindberg. 1 — — — —Leipä-tehdas O. Willandt. — 3 — — 1Maalaus tehdas O. Nikander. 1 — 2 — —Huonekalujentehdas O. Solin. 1 2 3 — —Waate tehdas A. Sjöblom. 1 1 2 — —Jalin tehdas K.O. Sundell. 1 — — — —Waate tehdas J.F. Ekberg. 1 7 — — 1Jalin tehdas J. Enqvist. 1 4 4 — —Waate tehdas F.W. Palmroos. — — — — —Kattohuopa tehdas Yhtiö. 1 — 25 — —
Yllämainitut luvut yhteen luettuna tekee 51 mestaria, 68 kisälliä ja oppipoikaa, yli 15 vuoden vanhoja, 2,702 suomalaisia ja 16 ulkomaalaisia, sekä 857 alle 15 vuotta.
Tehtaat joitten teosten arvio vuodelta 1878, heidän oman ilmoituksensa mukaan, nousee yli 10,000:een markkaan.
Pumpulitehdas………………. 4,250,000 markkaa.Paperitehdas……………….. 809,000 "Trikootehdas……………….. 42,000 "Pellavatehdas………………. 2,429,985 "Frenckell'in puuhiomo……….. 96,420 "Masuuni ja konepaja…………. 139,008 "Mustalahden olvipryki……….. 22,030 "Willakehru-tehdas…………… 41,700 "Onkiniemen olvipryki (Tennberg). 33,630 "Tulitikkutehdas…………….. 82,000 "Wäkiviinain tehdas (Hakulin)…. 80,000 "Werkatehdas………………… 232,100 "Wiinapränni (Hagelberg)……… 97,500 "Wiinapränni (Granberg)………. 78,000 "Pellavatehtaan Puuhiomo……… 145,000 "Wäkiviinain tehdas (Björkell)… 35,628 "Jalin tehdas (Sommer)……….. 30,000 "Kahviaineitten tehdas (Björkell) 25,000 "Leipä tehdas (Willandt)……… 15,000 "Kattohuopa tehdas…………… 120,000 "
Ylläseisovista tehtaista on ainoasti kahdelle, Werkatehtaalle sekä Mustanlahden Olviprykille valtiolainoja, yhteensä 92,000 markkaa, annettu.
Wuonna 1878 oli Tampereella seuraavia käsityöläisiä:
Mestaria Kisälliä Oppipoikia
Työnsä Työs- Yli Alle vielä tänsä 15 v. 15 v. jatkavia. laanneet.
Wärjäriä…………. 5 4 13 — —Karvaria…………. 13 1 13 9 —Neulamaakaria…….. 1 — 1 — 1Kulta-seppiä……… 8 3 9 2 3Kello-seppä………. 1 — — 1 1Kupari-seppiä…….. 6 1 6 11 1Kirjan-niojia…….. 4 1 4 3 2Satulamaakaria……. 5 — 8 2 8Hattumaakari……… 1 — — — —Sorvaria…………. 3 — 4 3 2Gelbjutaria………. 3 — 3 2 —Plootu-seppiä…….. 2 — 1 — 1Nikkaria…………. 5 2 4 3 2Karstamaakaria……. 3 1 1 1 —Waunumaakari……… 1 — — — —Maalaria…………. 6 1 6 10 1Kruukumaakaria……. 3 — 2 5 3Suutaria…………. 16 4 7 2 5Räätäliä…………. 7 3 7 3 2Kondiitori ja Leipuri. 1 — 3 2 2Leipuria………….. 9 4 6 5 5Teurastajia……….. 3 1 — — —Rakennusmestari……. 1 — — — —Muurarimestari…….. 1 1 — — —Kaitamaakari………. 1 — — — —Sutaria…………… 2 — 1 1 —Makkaramaakari…….. 1 1 — — —Seppiä……………. 4 — 9 8 5Yht. 116 28 108 73 44
Tampereen Pumpulikehruu- ja kutoma-tehtaanperusti SkottlantilainenJames Finlayson, Glasgov'ista kotoisin, palveleva keisarill. mekanillisessa pajassa Kolppinassa Pietarin takana. Englantilainen Patterson kertoi hänelle keisari Aleksanderin muistettavan lauseen Tammerkoskella, kehottain häntä tehdasta sinne rakentamaan. Sen johdosta läksi Finlayson, jo sitä ennemmin halukas itsetyiseen asentoon päästä, Suomeen saadaksensa selvä Tampereen tiloista, näki koskenpaikan tehtaatekoon soveltuvaiseksi ja ryhtyi kohta toimeen Suomen Hallitukselta pyytää suostumusta tehtaan rakentamiseen Tampereella. Hänen Majesteetinsä, harrastain oman aatteensa toteutumista, mieltyi Finlaysonin Keis. Suomen Senaattiin pantuun anomukseen, ja toukokuun 10 p. 1820 tuli armollinen päätös yleisesti seuraavata sisältävä:
Maa-ala Tampereella oli Suomen valtioin lunastettava, Finlaysonille omistus-oikeudella annettavaksi Hänen Majesteetilta likemmältä määräämillä ehdoilla; mutta mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada useita virran vuolteita Tammerkoskessa ja määrättyä osaa järveä sen ylipuolella, niin ruunulla ei niihin ollut suoraa käytäntovaltaa, vaan Finlaysonin tuli, asettuaan Tampereen, kääntyä kaupungin-oikeuteen, saadaksensa määrätyksi sopivaisia joutopaikkoja laitoksillensa, joita hän kaupungin perustusehtoja myöden kenenkään estämättä saa pitää, niin kauvan kun hänen laitoksensa käyvät. — Mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada asettaa valimoa masinain tekoon, karttunin painamoa, verkatehdasta, käsitehdaslaitoksia hienommilla rauta-, teräs- ja metalli-teoksilla, oli Finlaysonin kääntyä Senatille Suomessa. — Finlayson sai oikeuden tullittomasti ulkomailta tuottaa kaikki laitoksillensa tarvittavia masinoita, joitakuita puulaija ja tekoaineita. Wielä suotiin Finlaysonille kymmenen vuotta takaisin saada tullimaksut siitä pumpulista, jota hän voisi näyttää valmistetuksi muussa häneltä vasta rakennettavassa tehtaassa. Lisäksi myönnytettiin Finlaysonille, hänen perillisille ja oikeutensa haltioille Tampereella ja muissa Suomen kaupungeissa avoimissa kauppapuodeissa myydä kaikkia teoksiansa. Finlayson tinki maamiehillensä uskonnonvapautta, vapautta sotaväen majoituksesta, ja sota-veroista, suomalaisen papiston palkkauksesta omaistensa ja talonsa puolesta. Samassa hänen työssä olevat kväkerit vapautettiin valanteosta, ollen heidän asianomaisille virkakunnille annettu kirjalliset vakaamukset sen ohessa täyden todistuksen sana.
Finlaysonin saattamiseksi siihen tilaan, että hän voisi toivottua tehtaansa asettaa, suotiin hänelle tehtaansa panttausta vastaan Suomen valtiolta lainaksi 30,000 ruplaa banko assignat korotonna ja viimeistäkin 20 vuodessa takaisin maksettavaksi. Wuonna 1820 elokuun 30 päivänä kontrahti tehtiin ruunun — jonka asianajaja oli Lars Gabriel v. Haartman, sitten rahavaraston päällikkö — ja kaupungin välillä, jonka valtuusmiehenä oli kauppias Gustaf Lundahl ja verkatehtailia Fredrik Grek Finlaysonin tehtaalle annettavasta alasta. Sen pääehdot oli:
1:ksi. Tampereen kaupunki antaa ruunulle altiiksi käyttämättömän maa-alan N:o 124 talon aseman ja Uudenkadun jatkossa sekä maa-alan N:o 124-talonaseman pohjoispuolisen ja kosken itäisen puolen välillä, Mältin lahdeken suoraan Kuninkaankatuun asti läntisellä puolella ja entisen viinapolttimon aseman etelä puolella talonasemista, saatavasta 300 pankko ruplan hinnasta; minkä suhteen kaupunkilaiset tehkööt tietä koskeen rakennettuihin survin-myllyihinsä, kunnes ne ruunun toimesta pois siirretään.
2:ksi. Tie pitkin viinapolttimon-katua koskeen asti pidetään auki vedentuontia varten, ellei kulkukaivantoa saada aikaan polttimon-kadun kulmalla.
3:ksi. Kuninkaankatu ulotetaan n.k. polttimon-kedon läpitse pohjoseenpäin Mältin lahteen asti.
Finlaysonin Tampereen kaupunki oikeuteen annettuun anomukseen oikeudesta koskeen antoi kaupungin oikeus marraskuun 26 p. 1821 päätöksen, että kun kaupunki oli Finlaysonille antanut alan Uudenkadun ja Mältinlahden välillä, ja myös Finlaysonin laitoksia varten ruunun kustannuksella poismuutetaan kaikki vanutusmyllyt pitkin sitä rantaa, ja Finlayson sitoutunut maksamaan samaa kalastusveroa, kun kaupungin rahasto siitä rannikosta saapi, ja kohtuullista on ettei kalastus tehdaslaitoksia estä, sentähden sekä mahdollisesti nostettavain haittain ja riitain poistamiseksi näkee kaupunginoikeus kohtuulliseksi, kauppakontrahdissa mennä vuonna elokuun 30 p. mainituilla ehdoilla, tehtailija James Finlaysonin vapaan ja yksinomaiseen nautintovaltaan jättää kaupunginalaiset koskenkorvat Uudestakadusta ylimäiseen putoukseen astikka.
Finlayson vaimonensa muutti talvella v. 1820 Tampereesen ja asui vanhassa kun. Gustaf III:nen aikaisessa viinapolttimossa, joka 1800-vuodesta saakka ei ollut käymässä ja joka Finlaysonille annetulla alalla oli. Samassa talossa, monesti lisättynä ja korjattuna, tehtaan isäntä vieläkin asuu.
Tehtaaksensa Finlayson rakensi kahdenkertaisen puutalon villakehrua varten. Kun ei hänen ensimäinen yrityksensä toivottavasti menestynyt, niin hän uudestaan kääntyi Suomen Hallitukseen, ja Armollisen päätöksen kautta elokuun 28 päivänä 1824 suotiin Finlaysonille, myöskin 20 vuodeksi Suomen valtiorahastosta 36000 pankko ruplan koroton laina sillä ehdolla että hänen pääkeinonsa olisi oleva pumpuli- ja villalangan ja kankaanteko sekä että konepaja vasta laajennettaisi tekeväksi vähempiä kehrukoneita maan työhuoneissa käyttää, että valimo kohotettaisi englantilaisten valimoin vertaiseksi, paikkakunnan köyhiä lapsia otettaisi oppilaiksi, ja että jokainen Suomalainen opiksensa saisi vapaasti hänen laitoksiansa käydä katselemaan. Finlayson sitten Pumpulitehtaan laittoi, itse koneitansa tehden; mutta ei sekään yritys onnistunut, eikä hän nähnyt jaksavansa velkojansa maksaa, lupauksiansa täyttää Suomen ruunulle, kääntyi hän maamiehensä Wheeler'in tykö, joka ynnä Keisari Alexanderi I:n entinen henkilääkäri salaneuvos G.A. Rauch'in ja kunniaporvari C.S. Nottbeck'in kanssa v. 1835 otti kaikki Finlaysonin laitokset toimeksensa, sitoumuksiansa ruunulle suoritettaviksi entisellä toiminimellä Finlayson & Comp. — Finlayson, kväkari-lahkolainen, oli kaikilta kunnioitettu jumalinen mies ja hänen hurskas luontonsa kannatti samaa hyvää sydänalaa hänen työväellensä. Hänestä ja hänen ajasta nousi se herätys ja lähetyksen into, joka aina siitä asti on hengissä pysynyt. Tampereelta Finlayson muutti kotimaahansa Skottland'iin ja kuoli siellä. Sitten Wheeler siirsi tehtaansa osuuden herroihin Rauch & Nottbeck, jotka sitä myöden yksin joutuivat tehtaan haltioiksi. Wuonna 1836 C.S. Nottbeckin poika William Nottbeck muutti Tampereen ottamaan tehtaan pääjohdon käsiinsä ja on siitä asti vielä isäntänä. Kauvan aikaa tehtaan johdossa yhteisesti olivat herrat W. v. Nottbeck ja Ferdinand Uhde. Uhde oli sulo sydämellänsä, ystävällisellä ja laupealla luonteellansa yleisesti arvossa pidetty ja elää vielä rakkaassa muistossa kaikilla niillä jotka hänen tuttavuuteen pääsivät. Wanhalla ijällänsä hän 1860-luvulla muutti Berliniin, siellä ahkerasti vaikuttain lähetystoimessa. Harrastain kaupungin parasta, lähetti hän sieltä katovuosina 1000 markkan lahjan silloin laitetun työhuoneen hyväksi sillä ehdolla että ainoastaan korko oli käytettävä, ja kun työhuone loppui, lahjoitti hän sen rahan täkäläiselle naisyhtiön tyttökoululle. Uhde kuoli tammik. 1 p. 1874. — Wuonna 1856 tehtaanisäntä William Nottbeck sekä Pietarissa asuva veljensä Karl Nottbeck korotettiin Suomen aatelissäätyyn ja 1857 Suomen Ritari-Huoneesen sisään otettiin nimellävon Nottbeck.
Taiteellisen osan johtajina ovat aina olleet englantilaisia, joista tätä nykyä viisi, ja myös eri osakuntain päämiehet n.k. mestarit (englantilaisesta sanasta master) melkein yksinomaisesti englantilaisia, ja joista monta täällä ovat voittaneet luottamusta ja ystävyyttä yleisesti ja työväeltänsä. Etevimmistä mainittakoonLucas Cooke, joka täällä päivänsä päätti, ja kankuriosaston johtajaJohn Sharples, joka yli 30 vuotta tehtahan kuului ja v. 1877 täällä kuoli. Kauvan aikaa täällä asuessansa oli hän tänne kokonaan perhettynyt, hänen leskensä vielä Tampereella asuu sekä tyttärensä, joista vanhin Lucia on naittu kauppialle Lars Johan Hammarén.
Tehtaasen kuuluu yhdeksän suurta kivirakennusta, joista yksi kuusikertainen, viisi nelikertaista, suuri makasiini raaka-aineita varten, kaksinkertainen rakennus vaalentamista ja pesoa varten, suuri värjäyshuone, koneellinen työpaja ynnä kaasulaitos. Eräs rakennus, valmistettuna v. 1877, sisältää paitsi laitoksen konttorihuoneita, ainoastaan yhden suuren salin, joka saa valonsa ainoasti katon kautta ja jossa on 950 kangastuolia käymässä. Tämä sali on 229 kyynärää pitkä ja 65 kyynärää leveä.
Silloin kun nykyiset omistajat ostivat tehtaan oli siellä lähes 500 kehrää (spindeliä), nyt on niitten luku 50,000. Finlayson'in aikana oli työntekijöitten luku ainoasti 50-60.
W. 1840 oli 58 miestä ja 14 naista 1850 " 294 " " 634 " 1860 " 454 " " 1023 " 1865 " 406 " " 746 "
ja nyt nousee luku likimitten 2000.
1878 vuoden valmistus mainittiin olevan 256,000 kappalta pumpulikangasta, 2,700,000 naulaa lankoja sekä 75,000 naulaa vattia. — Tehtaasen kuuluvassa puuhuoneessa on nykyään postikonttori ja sähkösanalennätin. Paitsi sitä, että laitos palkkaa oman papin ja kustantaa lääkärihoitoa työntekiöillensä, ylläpitää se pikkulasten koulua 150 lapselle, kasvatuslaitosta (asyli) 50 orpolapselle, lastenkotoa tyttöjä varten jotka tekevät työtä tehtaassa. Wielä on tehtaalla ravintohuone työntekiöitä varten, oma myymähuone, asuntohuoneita sekä mestareille että työntekiöille. Paitsi kaikkia näitä ovat tehtaan omistajat rakennuttaneet rukoushuoneen kivestä, joka tehtynä gotilaiseen rakennusmuotoon vihittiin elokuun 24 p 1879 ja maksaa 100,000 markan vaiheilla. Kirkko on varustettu 22-äänisillä uruilla. Sen oviseinässä holvikaaressa luetaan seuraava kirjoitus: Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises nyt ja ijankaikkisesti Ps. 121: 8 ja holvilla kuorin päällä: Pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra ijankaikkisesti. Ps. 93: 5.
Kuva toisella sivulla näyttää kosken varrella olevaa tehdasta ennenkuin mitään tehdasrakennusta oli kosken vastaisella puolella. Useampia kertoja on tehdas pahaksi onneksi joutunut liekkien valtaan. Helmikuun 18 p. 1841 paloi vanha Finlayson'in rakentama tehdas; tammikuun 20 p. 1868 paloi suuri, vähä ennen sitä, kadun varrella rakennettu tehdashuoneisto, sisältävä huoneita kutomista, värjäämistä ja kontoria varten, sekä myös nelikertainen rakennus, jossa oli yli 400 kangastuolia; heinäkuun 28 p. 1870 joutui taas suurin osa siitä kaksi vuotta tätä ennen palaneesta kutomahuoneesta liekkien valtaan.
Tehtaan työväelle on perustettu säästöpankki, johonka sisäänpanot heinäkuun 1 p. 1879 nousivat 791,700 markkaan. Wielä on apukassa vanhuuksia ja kivuloisia varten 93,000 markan pääomalla josta maksettiin v. 1870 apurahoja 13,800 markkaa.
Paperitehtaanperusti v. 1803 Gustaf Lefrén. Se joutui sen jälkeen KirjakauppiaalleJoh. Christ. Frenckell'illetoiminimellä J.C. Frenckell ja poika, joka nimi on sitten pidetty. Tehdas sai oikeutensa huhtikuun 30 p. ja ne uudis-tettiin syyskuun 7 p. 1871. J.C. Frenckell'in jälkeen tuli poikansaFrans Wilhelm Frenckelltehtaan omistajaksi, jonka hän suuresti lavensi. Tehdas sijaitsee kuudessa kivihuoneessa ja konehistoon kuuluu 30 valilaitosta, 3 paperi- ja 3 siloituskonetta sekä kolme lumppukeittokonetta, joita käyttää 6 turbinia 350 hevosvoimalla. Etevin raaka-aine lumppu kootaan suureksi osaksi Suomessa. Lähes puoli valmistusta, joka on 60,000 riisiä paitsi 70,000 naulaa paperia, käytetään maassamme; loppu suurimmaksi osaksi menee Wenäjään ja sen Itämeren maihin.
Jo ennen tämän paperitehtaan perustusta lienee Tampereella paperia valmistettu. Abraham Häggman, kuollut 1781, mainitaan olleen ensimäisenä paperinvalmistajana täällä ja vielä kerrotaan, että eräs Glas niminen oli täällä tehnyt paperia ja lienee ollut se, joka ensiksi pani alkuun nykyisen tehtaan.
Tehtaanhaltia Frans Wilhelm Frenckell valittiin Tampereen kaupungin edustajaksi valtiopäivillä 1863; samassa myöskin Hämeenlinnan kaupunki hänen siihen valitsi, mutta käskettiin omaa edusmiestä valita. Uudestaan kaupungin edustajaksi 1867-vuoden valtiopäiviksi valittuna Frenckell nimitettiin porvarisäädyn puhemieheksi, ja kaupunki jäi ilman edusmiehettä; kuitenkin porvaristo, kokoontuneena toista edusmiestä Frenckell'in sijaan valitsemaan, ilmoitti ei jaksavansa silloisten rasitusten aikana kahta edusmiestä palkata. Frenckell suositettiin kauppaneuvoksen nimellä ja koroitettiin lapsinensa perillisinensä v. 1868 aatelis-säätyyn ja sisäänotettiin Suomen Ritarihuoneesen nimellävon Frenckell. Hänen kuolemansa jälkeen 1878 hoitaa poikansaWaldemar von Frenckelltehtaan perillisten puolesta. Nimitoimisto J.C. Frenckell ja poika omistaa paperitehtaansa vieressä myös toisen tehtaan, joka kemiallisesti valmistaa paperiaineksia oljista. Tätä tehdasta, joka on oikeutettu helmikuun 28 p. 1864 ja toukokuun 18 p. 1874, käyttää 80 hevosvoimanen turbini, joka pitää käymässä myös öljymyllyn, jonka perusti v. 1843 aptekari W. Tennberg ja jonka vuotinen pellavansiemenen tarvitseminen mainitaan olevan noin 200 tynnyriä.
Tampereen masuunion oikeutettu joulukuun 17 p. 1842. Sen rakensivat seuraavana vuonna salaneuvosAugust Ramsayja LaamanniNils Idman, ja myytiin siihen kuuluvan sahan kanssa v. 1856 Östermyran rautatehtaan omistajalleGustaf Wasastjernalle, joka perusti siihen konepajan ja valimon. Nämät laitokset joutuivat v. 1861 Tampereen liina- ja rautateoksien osakeyhtiölle. Konepaja, jota käyttää yksi turbini, sisältää 4 pura-, 2 höylä- ja 2 pistokonetta. Konepajan työntekiöin apukassa nousi v. 1878 12,500 markkaan.
Liinatehdas, kankuri- ja vaalentamislaitoksen kanssa tuli oikeutetuksi heinäk. 12 p. 1856. WaratuomariAdolf Törngren'inrakentamana joutui se 1861 Tampereen Liina- ja Rautateoksien osakeyhtiölle. Laitoksella, jota käyttää 5 turbinia yhteensä 390 hevosvoimaa, on 8050 kehrää (spindeliä) ja 195 kangastuolia. Tehdas lämmitetään höyryllä putkijohtojen kautta kahdesta höyrypannusta. Wuotinen pellavan tarvitseminen on 75 ja 90,000 LT:skän välillä, josta puoli saadaan Suomesta ja loppu Wenäjältä. Wuotinen valmistus on lähes 1.200.000 naulaa lankoja ja 22,000 kappalta kangasta ja sen yhteen laskettu arvo nousee lähes kolme miljonan markan vaiheelle. Laitoksella on oma 350 miehen vapaehtoinen palokunta ja 4 ruiskua. Tehdas pitää koulun poikia ja tyttöjä varten, perustettuna v. 1860 ja sijoitettuna omaan kahdenkertaiseen kouluhuoneen, rakennettuna 1872 ja varustettuna kahdenäänisillä uruilla; oppilasten luku v. 1879 oli 71 poikaa ja 75 tyttöä. Työnväestön kirjasto säilytetään kouluhuoneessa ja sen apukassa, jonka työntekijät ovat perustaneet, nousi 1878 vuoden lopulla 65,400 markkaan.
Puuhiomo, sijoitettuna Liinatehtaan aluella, on erään v. 1872 yhtiön perustama. Sitä käyttää 10 turbinia 330 hevosen voimalla. Masuunin, Liinatehtaan sekä Puuhiomon nykyinen toimitusjohtaja on varakonsuli F.E. Wahlgren.
Werkatehdasta, oikeutettuna toukokuun 23 p. 1851, käyttää 3 turbinia ja sillä on 1322 kierutinta (spindeliä) ja 30 kangastuolia. Wuotinen villan tarvitseminen on lähes 49,000 naulaa ja on valmistus 40,000 kyynärää verkaa ja lähes 69.000 naulaa villalankoja. Toimitusjohtajana tätä nykyä on C.G.A. Dahlbom.
Willakehru- ja kutomatehdas, oikeutettu elok. 18 p. 1847 on marrask. 7 p. 1810 toiminimellä: Th:s Petterson. Sen käytinvoima on vesiratas, johtaja: John Petterson.
Asfaltihuopatehdas, oikeutettu heinäkuussa 1877. Raaka-aineina käytetään villalumpuja ja tervaa. Toimitusjohtaja on tuomari Adolf Törngren.
Kouluja.
Tampereen AlkeiskouluistaPedagogiaon vanhin. Se perustettiin v. 1812 ja kesti 1840 vuoden saakka. Koulun kahdenkertainen talo, johon vasta v. 1838 kahdenkertaisia ikkunoita saatiin, oli torin varrella. Kouluttajan palkka oli 15 tynnyriä jyviä, joita hänen piti lähteä Porin makasinista perimään.
Sen vanhin ja merkillisin opettaja oli filos. maisteri Thomas Timotheus Kriander. Pappina Marttilassa hän virkaveljensä kanssa ja yksissä neuvoissa lukukinkerillä erään mielipuoli talonpojan rankaisi sillä että hän salpasi häntä uuniin, joka leipomisesta vielä oli lämmin. Mies häyryyn tukehtui ja kuolleena vedettiin ulos. Kriander veti siitä hengen-sakkoa, kärsei kirkonrangaistuksen ja pantiin pois viralta, johon hän ei enää takaisin päässyt. Hovioikeus ja Keisar. Majesteetti hänen tuomionsa vahvisti. Mutta kun hän ennen sitä rikosta nuhteettomasti jonkun ajan oli toisen kollegan viran Turun katedralikoulussa toimittanut sekä pastorintutkintoa käynyt, eikä hänen rangaistuksensa perästä hänen käytöksensä moitittu; niin hän v. 1812 asetettiin vara-pedagogiksi Tampereen, ja seuraavana vuonna vakinaiseksi ja oli siinä virassa kumminkin vielä v. 1832. Koskessa hän kalasti helmisimpsukoita ja lahjoitti keisari Aleksander I:lle niistä helmirihman, josta hän palkinnoksi sai komean sormuksen. Kalastamisessansa hän äriän ja kateisen luonteensa kautta joutui riitaan erään englantilaisen kanssa, joka kotimaastansa hankkimilla paremmilla neuvoilla myös helmiä kalasteli. Opettajia hänen perästä oli:
Daniel Hezekiel Hildén, nyt provastina Wehmalla.Wilhelm Ingman.
Wuonna 1842 asetettiinAli-Alkeiskoulukahdella luokalla, johon kolmas tuli 1844. Se lakkasi 1875. Rehtorit:
Fredrik Ferdinand v. Pfaler.Berndt Adolf Reinholm 1849, sitte Haminan Kadettikoulun pastori.Edvin Karsten, nyt kirkkoherrana Kuivalahdessa.
NeliluokkainenYlialkeiskouluTampereella avettiin Syyskuun 1 p:nä 1860 ja jatkettiin kesäkuun 15 p:ään 1876, jolloin se sai jättää sijansa neliluokkaiselle realikoululle, joka elokuun 5 p:nä 1873 annetun Arm. kirjeen johdosta määrättiin Tampereelle. Ylialkeiskoulussa oli yllämainitun ajan kuluessa ollut 349 oppilasta, joista 136 Tampereelta ja 213 mualta kotosin. Koulun oppimäärän on suorittanut 134 oppilasta.
Oppilaitten lukumäärä syyslukukauden alussa joka vuosi on ollut:
1860 41. 1861 57. 1862 69. 1863 82. 1864 82. 1865 89. 1866 88. 1867 91. 1868 105. 1869 101. 1870 108. 1871 118. 1872 102. 1873 kevätlukukauden 103. " syyslukukauden 3:lla luokalla 73. 1874 " 2:lla " 37. 1875 " 1:llä " 14. 1876 kevätlukukauden 1:llä " 12.
Koulun vakinaiset opettajat koulun toimeenpanemisesta sen lakkaamiseen saakka ovat olleet:
Adolf Fredrik Rosendal, rehtori ja uskonnon opettaja, k. 1876.Johan Stolpe, historian kollega.Frans Evald Jernberg, latinan kielen kollega.Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja.August Hildén, voimistelun opettaja, nyt Marttilan kirkkoherra.F.W. Bergroth, matematikin kollega 1863-1866.G. Corander, matem. kollega 1867, k. 1870.
Tampereen neliluokkainenRealikouluavettiin Syysk. 1 p:nä 1873 yhdellä luokalla ja tuli vasta syyslukukaudella 1877 täysiluokkaiseksi. Oppilasten luku on ollut:
1873 10. 1874 21. 1875 23. 1876 27. 1877 35. 1878 45.
Näistä ovat tähän saakka kaksi suorittaneet koulun lukumäärää.
Realikoulun virkaa tekevä rehtori 1873-1876 oli Yli-alkeiskoulun rehtori A.F. Rosendal.
Axel Gabriel Borg kollega matematikissa, rehtori 1876-77.Johan Stolpe, kollega historiassa, rehtori 1877.
Kollegat:
Frans Evald Jernberg, ruotsin ja saksan kieli 1875.Otto Rudolf Borg, alkeis-matematiki ja luonnontiede 1875.Edvard Maunulin, matematiki ja fysiki 1877.Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja 1874.Fanny Henriette Björnström, piirustus, v.t. 1875, vak. 1876.Anders Tervo, laulanto, v.t. 1875, vak. 1876.Fredrik Jäderholm 1876.
Korkeempia kansakoulujaneljällä mies-, kolmella nais-opettajalla on kaikkiaan seitsemän. Poikain koulussa on 1879 oppilaisia 155, tyttöin koulussa 97 eli yhteensä 252.
Alempia kansakoulujaon viisi. Niissä on tätä nykyä kaikkiaan 226 oppilasta.
Ylemmissä ja alemmissa yhteensä 478 oppilasta.
Paitsi näitä on kaupungissa yksityinen ruotsalainen Naiskoulu 40:llä oppilaalla, joka on nauttinut valtioapua. Wielä on naisyhtiön Tyttökoulu.
Tehtaitten kouluja erittäin ovat: Pumpulitehtaan, Liina-tehtaan ja Frenckellin lahjoittaman varaston koulut. Näissä kaikissa kouluissa opetetaan tätä nykyä kaikkiaan 825 lasta. Kaupungilla sekä tehtailla on vielä lisäksi Sunnuntai- ja Ehtoo-kouluja.
Papit.
Tampereen vanhassa kirkonkirjassa, joka alkaa v. 1795, tavataan seuraava kirjoitus: "Kun Ruotsin kuninkaan, Gustaa IIl:n perustuskirjeen kautta, annettu lokakuun 1 päivänä 1779, kaupunki on perustettu Tammerkosken rannalle, Tampereen Säterirysthollin maalla, ovat kaupunkilaiset vielä muutamia vuosia sen jälestä, miten ennenkin, viettäneet jumalanpalvelusta Messukylän emäkirkossa, ja sen ajan kuluessa silloin tällöin vuoteensa Messukylän papisto pitänyt jumalanpalvelusta kaupungissakin, niin sanotussa Pränni-pytingissä kosken ylipuolella; mutta v. 1786 saivat kaupunkilaiset eri saarnahuoneen, asetettu rysthollin vanhan suuren pytinkin eteläiseen päähän, ja seisova torin koillisessa kulmassa, lähellä koskea, sekä samana vuonna oman ensimäisen pappinsa, herra Maisteri Abraham Lilius, joka oli sangen oppinut mies. Hän muutti Tampereelta 1794 Piikkiöön, oli sittemmin kirkkoherrana Urjalassa ja kuoli korkeassa ijässä kirkkoherrana Messukylässä. Mainitusta ajasta lukein, on jumalanpalvelusta täällä pidetty kaikki pyhät vuorottain suomen ja ruotsin kielellä ja suurempina juhlina molemmilla kielillä. —- W. 1795 määräsi Turun Tuomiokapituli kirkkoherran apulaisen Ruovedellä Johan Wideman kaupungin saarnaajaksi Tampereelle, jota virkaa hän 1000 kuparitaalarin vuotisella palkalla toimitti, kunnes hän, Tuomiokapitulin tuomion kautta tammikuun 9 päiv. 1811, irstaisuutensa ja monien virkavirheittensä tähden pantiin pois papinviralta. Hän kuoli huhtikuun 27 p. 1812. — Yleisessä kirkonkokouksessa joka pidettiin toukok. 19 päivänä 1811 kaupungin saarnahuoneessa, korottivat kaupunkilaiset — sillä ehdolla, että kolmesta vaaliinpannusta saisivat valita yhden — kaupungin saarnaajan palkan 400 ruplaan paperia, jonka palkan kaupunki maksoi vuosittain takseerauksen mukaan. Tämän johdosta Turun tuomiokapitulin kolme pappia vaalille pantua, valitsi seurakunta yksimielisesti kirkkoherran apulaisen Kangasalla Johan Esbjörn heinäkuun 5 päiv. 1812 kaupungin saarnaajaksi." Esbjörnin jälestä ovat kaupungin saarnaajat olleet: