The Project Gutenberg eBook ofTampereen kaupunkiThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Tampereen kaupunkiMuisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä 1879Author: Karl Otto Johan BlåfieldHenrik August ReinholmRelease date: June 1, 2015 [eBook #49102]Language: FinnishCredits: Produced by Jari Koivisto*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAMPEREEN KAUPUNKI ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Tampereen kaupunkiMuisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä 1879Author: Karl Otto Johan BlåfieldHenrik August ReinholmRelease date: June 1, 2015 [eBook #49102]Language: FinnishCredits: Produced by Jari Koivisto
Title: Tampereen kaupunki
Muisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä 1879
Author: Karl Otto Johan BlåfieldHenrik August Reinholm
Author: Karl Otto Johan Blåfield
Henrik August Reinholm
Release date: June 1, 2015 [eBook #49102]
Language: Finnish
Credits: Produced by Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAMPEREEN KAUPUNKI ***
Produced by Jari Koivisto
Historiallisia ja tilastollisia tietoja koottuina ja kirjoitettuina
Sen Satavuotis-Juhlan muistoksi 1 p. Lokakuuta 1879.
[Karl Otto Johan Blåfield & Henrik August Reinholm]
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.
Nämät lehdet on kirjoitettu, jotta muutamat vanhempien aikojen muistot unohduksesta säilyisivät ja jotta samassa moniaat nykyisen ajan tiedot, joita ei ole jokaisen helppo hankkia, saatettaisiin huomioon. Koska ei valmistavia kirjoituksia ole löytynyt, ja aineksia on täytynyt kerätä monilta eri haaroilta kahden viikon lyhyellä ajalla, jota tähän on voitu käyttää, on useita kohtia ainoasti vaillinaisesti käynyt esittää, taikka on täytynyt toisia kokonaan jättää mainitsematta, eikä sentähden ole voitu kielestäkään tarpeellista huolta pitää; joista syistä siis tätä vihkosta sekä sisällön, että järestämisen ja kielen puolesta ei sovi arvostella muuna kuin mitä sen nimi osoittaa: muutamia Tampereen historiaa ja tilastoa koskevia tietoja. Tämän pienen vihon tulee synnystään etupäässä kiittää Tohtori August Reinholm'ia, sekä lisäksi Insinööri Isak Inberg'iä, joka kaupungin ja sen ympäristön kartan on piirustanut, ja Arkitehti Calonius'ta, jonka tekemä Kyttälän asemakartta on.
* * * * *
Suomen vanhimpain kaupunkien ijästä ei kukaan tarkoin tiedä. Tampere ei ole nuoren nuori; onpa kymmenkunta nuorempaa, mutta suurempi osa neljästäkymmenestä on sitä vanhempia. Päästyänsä Lokakuun 1:nä päivänä 1879 sata vuoden vanhaksi, Tampereen kaupunki, Satakunnan kukka, iloitsee siitä, että se kunnialla on lapsuudestansa kasvanut täyteen miesmittaan. Jakson jaksettua, se tuntee velvollisuutenansa ilmoittaa, miten ja millä se vähittäin on karttunut. Tampereen kaupungin etuisuus tulee erinomaisesti sen hyvästä asemasta. Se on etuisasti sijoitettu molemmin puolin Tammer-koskea, jonka kautta iso Näsijärvi laskee Pyhäjärveen. Tähän länsi-Suomen vesistön sydämeen Näsijärven vesisuoni tuo vedet Pohjanmaan rajoilta pari kymmenen penikulman päästä; Pyhäjärveen taas, jonka ympäri Pirkkalan pitäjä on, yhtyvät lisäksi kaikki vesisuonet kaakkosesta päin Hämeenlinnan takaa, ja Kokemäen valtajoki purkaa kaikki nämät vedet valtamereen, osottain kaupan ja kristillisen sivistyksen kulkutien meren rannalta sisämaahan. Päästyänsä itse muinaisten Pirkkalaisten suuren kaupan sekä kristeyden onnen perilliseksi, Tampere jo on jalosti sivistyksen kannattanut koko Hämeesen. Pohjanmaan rajoilta saakka tätä vesistöä myöten mereen asti maakunta Tampereen ympärillä kutsutaan Satakunnaksi. Jos maakansalta kysyt Satakunnan ja Hämeen erotusta, saat vastauksen: "yhtä Hämeen maata tämä lienee," ja niinpä se alusta onkin. Satakunta on muista syistä tullut lisänimeksi. Niiden raja on mielenmääräinen. Häme on oikein sanottu sisältävän Yli-Satakunnan, mutta kylläpä se ulottui Kokemäen joensuun asti. Koko tämä Hämeen Satakunta sitten tehtiin Kokemäen linnanlääniksi, jota yhdistettiin Turun läänin kanssa, jättäin Satakunnan nimen perinnöksi ainoastaan läänin kihlakunnille. Satakunta myöskin valtanimeksi päästyä, koetti itäistäkin Hämeenpuolta anastaa, sillä jo Hämeen rajoitus-vuonna 1415 mainitaan Satakunnan nimi ulottuvan Savon-, taikka Lappeen-, taikka kumpaisenki rajaan astikka. Nimeä Satakunta (Sattegund) voisi, samoten kuin monta paikkakuntain nimeä on lappalaista syntyä, kenties lapin kielestä johtaa, ellei se paremmin ole johdettava jostakusta sata-luvusta Pirkkalaisten kesken. Entäs Tampereen nimi? Ellei se Lapin kielestä syntynyt, voisi sen johtaa "Tamperpäivistä" (Tamberdagar), jotka paavinaikana yleisesti vietettiin. Ne olivat: 1:n paastosunnuntain toinen päivä, keskiviikot heluntain-, syys-ristimessun- ja kolmannen adventtisunnuntain perästä, ja heluntai-viikossa oli tamperlauvantai. Niitä oli siis yksi kuhunki vuoden aikaan, ja niiden vietto vastasi joksikin Satakunnan runtuihin. Kun muinoin kirkkopyhiä sovitettiin markkinoihin, olisi todennäköistä että Tampereen nimi olisi tamperpäivistä; mutta Tampereen markkinapäivät eivät näytä hyvin vastaavan runtupäiviin. Pyhäristin pitäjässä löytyy Taaperniemi, Paimiossa töllit Tampere ja Timperi.
Hämäränä aikana Satakunnan nimi pilkahtaa Pirkkalaisten vanhan kauppaliikkeen välistä, joilla Kokemäellä oli pääpesänsä, Pirkkalassa vahva liike-paikka. Ne Suomen kuninkaat, kun Nokiassa mainitaan, olivat mahdollisesti näitä kanppapäälikköitä. Kauppamiehet kansoja hallitsivat ennenkun kristeys sen saatossa tuli. Pirkkalaisten valta oli suuri kaikissa asioissa ympäri Suomenmaan. Wuonna 1374 Satakunnan asukkaat (s.o. kauppamiehet, Pirkkalaiset) kaikki ja kukin olivat määränneet käräjänsä eli kokouksensa Kokemäen kirkolla, päättämään kaukaisten Kemin ja Iin kappelikuntain, s.o. Suomen ja Ruotsin piispain alueesta. Heidän mieslukunsa taikka eri kauppakuntiansa lienee luettu sataan asti. Siitä nimikin Satakunta. Niiden kauppamiesten perintönä on Satakunnan sinetti, pyhän Uotin (Uolevin) kuvaus tappajansa polkein, eli Ulvilan Wanhankylän kirkon sinetin kaltainen. Pirkkalan Wanhan pitäjän nimi on Pirkkalaisista. Ali-pitäjät Hämeenkyrö, Wiljakkala, Kangasalusta, Karkku lähettivät vahvasti uutisasukkaita Näsijärven ympäristöön. Ne asuskelivat harvassa ja hajallaan sekaisin Lappalaisten kanssa ja laskettiin vähittäin verolliseksi. Asuntalaiset Pohjois-Keuruulla maksoivat vielä muistinaikaan veroa Kiiliäiselle Mallasveden rannalla, Ruoveden Rikala oli kotosin Lempäälän Rikalasta, Pirkkalan Piispalalla oli kalavesi, metsänpalsta ja verotölli Ruovedellä j.n.e. Siirtolaisia yksin Pirkkalasta luetellaan 1564:n verokirjoissa 27 kyläkuntaa 36:lla talolla; ne asuttivat enimmästi Ruoveden puolen, joka kasvoi kirkolliseksi pitäjäksi 1565. Papit aniharvoin niillä kaukaisilla seuduilla kävi, eri kirkkomaita siellä täällä laitettiin. Useimmasti ruumiitansa toivat veneillä pitkin Näsijärveä Pyynikin eli Piispalan harjulle ja kantoivat sen ylitse Pyhäjärven rannalle, josta sitte kuljettivat Pirkkalan kirkolle. Sanotun harjun ylitse kävikin vielä viimeisellä vuosisadalla vähäisiä teitä eli polkuja, joita kutsuttiin "ruumiinpuntareiksi". Toinen vanhempi kirkkotie "ylivetisille" oli Tammerkosken itäisellä puolella: laskivat veneitänsä Naistenlahteen Näsijärven rannalla kosken harjun takana kuivettuneen kosken haaran suulle, kävelivät sieltä vaatemytty kourassa paljain jaloin Naistenmatkaan, joka on kylä nykyistäkin Pirkkalan pitäjää ja sieltä Pirkkalan vanhalle kirkolle. Tämä oli morsianten ja tyttöin kirkkotie. — Wanhain pitäjäin syrjäiset kulmakunnat lohkesivat eri pitäjiksi. Pirkkalassa niitä oli siihen aikaan kun Kivikirkolla seurakuntaa ensikerta mainitaan, 1540, nämät neljä: Pirkkala, Messukylä, Takahuhti ja Keijärvi. Messukylä ynnä Takahuhdin kanssa sai "Kivikirkon" nimen erotukseksi "vanhasta kirkosta" Pirkkalassa, joka on aina ollut puinen, kunnes 1828-38 uusi kivinen sinnekin rakennettiin. Messukylä erosi omaksi pitäjäksi v. 1636, ja tästä taas on Tampereen kaupungin seurakunta eroitettu. Mutta v. 1540-50 Pirkkalan pitäjän Messukylän kulmakunnassa oli:
Messukylä…………………….. 31 taloa.Otavala ……………………… 31 "Tamperkoski…………………… 14 "Laiskula……………………… 5 "Pyynikkilä……………………. 2 "Hatanpää……………………… 3 "
W. 1563 Tamperkosken taloja oli: Skyttä, Kurila, Kuotti, Laiska jaPyynikä.
Säilynyt on laamanni Juho Nuutinpoijan (Kurki) tuomio Kokemäen kartanossa tiistaina jälkeen 2 sunn. paastossa v. 1539, jossa riita on ratkaistu Tammerkosken kyläläisten ja Messukyläläisten tilusten rajasta. Raja päätettiin käymään Kalevankivestä Otavansiltaan, siitä "Wehnoen" siltaan, ja siitä Sääksjärven ojallen. Sama tuomio, joka tähän asti on vanhin asiakirja, kirjoittaa mainitun kylän nimen: Metzäkylä ja Mezsäkylä, ja kun pitäjän nimi nähtävästi on otettu kylästä, näkyy selvästi, ettei pitäjän nimi ole otettu "messuamisesta."
Tampereen koski on ahtaaksi ja kuohuvaksi supistettu kahden harjun väliin. Länsipuolella on Pyynikin harju, jonka puitten välistä on kaunis näköala yli Pyhäjärven saarineen. Kosken itäisellä puolella vastapäätä nousee Kalevankangas, kolme virstaa pitkälle itäänpäin Wuohensiltaan asti, tasaantuu sitten avaraksi kentäksi Kivikirkon kirkon kohdalla, ja keskikohdalta Kalevankangas on korkein. Maantie vanhuudesta kävi pitkin sen selkämää, nyt sen alipuolella rinnakkain. Hirmuinen kivi vanhan harjunpäällisen tien vieressä kutsutaan Kalevankiveksi. Kalevan pojat vielä ovat pysyneet hyvässä muistossa. Heinän niitossa olivat ripsat; niittäessään "heinää niin kaukaa kaatui, kun vikatteen kahallos kuului." Kankaan takana on Takahuhdin kylä (alkuansa Metsäkyläläisten huhta). Kun Pylsylän haltiaväki lie suututtanut Kalevanpojan, niin hän kerran täältä nakkasi kauhian kivimöykyn heidän pellolle. Sen alle pusertuivat kylväjä isäntä, emäntä, joka sitkainta veti, pari härkiä ja puoli tynnyriä rukiita. Harjun eteläisellä jyrkemmällä puolella on helavalkeita poltettu. Sieltä näkee yli koko Tampereen kaupungin ja hyvän osan Pyhäjärveä.
Wanhin kartta Tamperkosken ratsuvelvollisen säterin ja Tampereen kylän tiluksista, Isakki Lithov'in tekemä v. 1738 näyttää sillan läntisellä kohdalla Tammerkosken säterirysthollin eli kartanon, vastapäätä yli sillan Skyttälän talon. Tästä tienhaara käy eteenpäin neljän töllin välitse ja sivutse, toinen kääntyy Wiinikkaan ja Pirkkalaan päin. Skyttälän pohjois-puolella Erkkilän talo on kosken rannalla, siitä itäänpäin Siukolan talo. Niiden rajamaa Takahuhdin kylää vastaan oli Tampereen kylän pahoin turmeltua kaskimaata. Wiinikka-joen pohjois-rannalla tien vieressä oli kehrukoulu [Elmgren, Histor. Arkisto V.], alempana samaa rantaa Wiinikan talo; vastapäätä yli joen tie kävi Otavallan kantta ja samalla rajapuolella Nekkala ja Järvensivu oli; Hatanpään rustholli niemessään. Kosken sillalta maantie kävi länteenpäin läpi säterin ja Pyynikin aputalon maan etelätse pientä vuoren nyppylää, n.k. Tuulensuuhun nykyisen Kauppakadun läntisessä päässä ja sillä kohdalla oli vastakkain kaksi peninkulman tolppaa. — Wanhat sanovat: "Wenematkasia silloin oltiin, selkähevosilla kaitoja huonoja teitä harvoin ajettiin ja pieniä kuormia Turkuun vietiin."
Historiallista Tampereen ympäristöltä on se, että tieten ensimäinen löytö, josta on Suomessa kirjoitettu, on se minkä maamittari Daniel Hall professori Gadd'ille kertoi löytäneensä v. 1762, kolhon palasia lapinrauniosta Näsijärven Reuharin saaresta Niemen rusthollin nokassa Tampereen edustalla. Muistetaan Nuijasodan miesten täällä käyneen, ja että talonpojat siinä sodassa nuijilla ja lingoilla voittivat Puolalaisia Kangasalustalla Pälkäneen-puolisella Kiehelänharjun syrjällä. Kun ison vihan sodassa Wenäläiset ei päässeet yli Kostian virran, tekivät he Pälkäneen Äimälän kylässä tupien hirsistä lautan, millä pääsivät puolen penikulman matkan yli Mallasveden Mälkkilään Ruotsin väen niskaan. Wenäen kenrali, ruhtinas Galitzin, sitte Raholan ja Kaarilan pelloilla piti leirinsä ja läpi pitäjän vaelteli kummingin vv. 1713-1719. Muistona heistä on mutaan vajonnut kivisilta poikki Sikojoen Pirkkalan pappilan ja Walkkilan välillä sekä nimi "sotaplassi" Walkkilan niitulla. Samasta ajasta lienee Piispalassa vähäsen Tampereen puolella siitä tiehaarasta, joka menee Harjuntaustan kyliin, kolmetahkonen patteri.
J. J. Roth'in sissimiset 1808-vuoden sodassa Näsijärven vesistössä ovat kansan muistossa. Lapuan tappelun perästä lähetettynä 40 miehen kanssa, johon lisäksi talonpoikia tuli, Roth heinäkuulla Ungehkiven tykönä, Ruhalassa, Wisuvedellä Wenäjän kenralin Rajevskin kaikki muonakuormastot kaapaten pani Wenäjän suuren sotaväestön pahimpaan pulaan. Wangittuja upsieriä, sotamiehiä ja ryöstötavaroita hän vietti Soukonsaareen sekä päämajaansa Onniaan, joka siitä kantaa nimen "transporttisaari". Korpralinsa Spoof'in hän 23 päivänä lähetti Tampereen siltaa hävittämään, ja hän jo Mustalahdessa souteli, mutta Wenäjän majuri Judenieff sai kanunanampumalla rantatöyrältä kuitenki estetyksi. Ihmeen nopiasti Roth Lapualta tuli, yhtä nopiasti hän jo elokuun 10:nä päivänä taas oli Kauhajoen tappelussa. Hän kuoli elok. 31 päiv. 1839 ja on hautansa päälle Teiskon kirkkomaalla rauta-ristin saanut. — Sukkelat ovat sodan sattumukset. Samassa sodassa oli jossain näillä paikoilla eräs vihollisten upsieri kiikarillansa tiedustelemassa mäellä vähä matka miehistänsä. Tätä pari suomalaista soturia huomasivat. "Entäs kun koettaisimme hiipiä hänen päällensä takapuolelta." Joutuivatkin; hätähätää upsierin suulle tukko, toinen konteista suolapussina saalistansa kantamaan pois, toinen varoksi jos huomaittaisi. Heidän tepposensa hyvästi onnistui, upsierin saivat siepatuksi melkein hänen väkensä keskeltä. Se upsieri sanotaan olleen Aleksanteri von Benckendorff, keisari Nikolai I:sen lapsuuden ystävä, joka sitten v. 1844 ministerinä kuoli 61 vuoden ijässä. — Mitä Paavo Nissinen kertoo kuuromykän Eek'in kidutuksesta on tapahtunut nykyisessä Finnen talossa Tampereen torin varrella.
Tampereen paikkakunta on vasta nykyisin vähitellen päässyt kokonaan irti metsäpetojen vallasta. Wuonna 1559 asetettiin susikuoppia (ulfstugor) Piispalaan, Keijärveen ja Tammerkosken kartanoon ja 1613 uudistettiin metsästyssääntö asettain otusha'an (djurgård) ja nahkakammarin kartanoihin, joita Tammerkoskikin oli. Wirkamiehiä niissä oli monta. 1821 oli Tampereen molemmin puolin suuri hirventappo ja talvella 1832 sanotaan Kitusen Martti, koko Suomen suurin karhunampuja, hirvein loput ampuneen Näsijärven Koljon saaressa Teiskolan alla. Erkkilän maalla, aivan likellä kaupunkia, nähtiin 1840-paikoilla emäkarhu kahden poikansa kanssa, 1863 susi söi koiraa itse kaupungissa ja 1868 kaksi sutta saatiin susikuopasta aivan lähellä kaupunkia.
Ryytimaan-viljelys Suomessa oli yleisesti alhaisella kannalla. Hallitus antoi v. 1748 ensimäisen käskyn perunan-viljelemisestä, ja Turun Talousseura tämän sataluvun alussa jakeli, pait muita, Teivalan isännän, luutnantti v. Becker'in kautta, siemenperunia; mutta kun Hatanpään herra, saman seuran kehoituksesta, myöskin koetti perunaviljelystä Messukylän pitäjässä puolustaa, niin pitäjäläiset julkisessa kirkonkokouksessa kovasti ja yksimielisesti, niinkuin monessa asiassa vieläkin, vastustivat, kun eivät kehoituksessa nähneet muuta kun Herrain joutavia vehkeitä. Siihen aikaan kansa oli lahjoitusten ja houkutusten kautta kehoitettava syömään tätä uutta kasvia. Kaarilan kartanossa Tampereen lähessä oli kuitenkin Suomen ensimäisiä kasvistoja, jossa monta harvinaista ulkomaan-kasvia ja hedelmiä vv. 1762-1787 viljeltiin. Isäntänä siellä silloin oli Pehr Adrian Gadd, professori ja ekonomitirehtöri, Pirkkalan pitäjän lapsia, jonka väsymättömistä toimista Taloudenseura, hänen kuolemansa jälkeen, v. 1798 perustettiin. Tampereen uusi kaupunki ei vielä paljo ymmärtänyt Gadd'in istutuksia ja kukkia ottaa oppiaksensa. Pari kymmentä vuotta myöhempänä oli kuitenkin välskäri Pihlman'in talon asemalla, joka sitten oli kirjannitoja Lemlinin talo ja nyt on Seurahuone Kauppatorin varrella, hyvin korjattu kasvimaa eli puutarha, jota kaikki kävivät ihailemassa samaten kun nyt von Nottbeck'in kauniita istutuksia. Wiimeisellä vuosikymmenellä Järvensivun maatalossa asuva venäläinen kasvitarhuri tuopi kaupunkilaisille kaupaksi kasvisyötäviä.
Kun v. 1604 "ilkiä Iharin koski saattoi Sarsan vaivaiseksi" s.o. yhtäkkiä sieltä hävitti sen toistakymmentä myllyä, Tamperkosken myllyt kaiketi siitä hyötyivät, jauheita saivat. Ison vihan aikana Wenäjän sotaväki tullessansa useasti ihmisten myllyjä hävitti, nähtävästi Tampereellakin. Kun useammassa paikassa silloin vielä käsikiveillä jauhettiin, ja Wenäjän sotaväki moneksi vuodeksi jäi Tampereen ympäristöön majailemaan, niin jauhamisella vaimoja kiduttivat. Haiharan vainiolla majaileva väki pakotti talonpoikia sinne tuomaan yhdeksän paria käsikivejä ja talon emäntä sai vastata jauheen valmistumisesta.
* * * * *
Koskion Tampereen kaupungin valtasuoni ja elättäjä. Se käyttää enemmän ja tärkeempiä tehtaita kun mikään muu koski Suomessa. Järvet yli- ja ali-puolella ovat kaupungin liikkeen kannattajia. Etenki suuriNäsijärvikosken ylipuolella on monenlaisen onnen jakaaja Tampereelle. Sen ympärillä on 7 pitäjää, kaikki vanhan Pirkkalan tyttäriä. Kosken niskasta pääsee ylöspäin soutamaan kaikkiaan 15 penikulmaa: Muroleen on 4, Kauhtuun Ruoveden kirkolle 6; siitä eteenpäin on kolmatta penik. vesikulkujakaukseen, nimittäin itäänpäin Filppulan ja Mäntän kautta 5 1/4 pen. Keurun kirkolle, luoteesen taas pääsee runsaasti 7 penik. edemmäksi, ensin Tarjannetta Wisuveden pysäyspaikkaan, siitä Wisu- ja Waskivettä Wirtain kirkolle, ja tästäkin pohjosempaan on Toehvettä ja muita järviä myöten veneillä ja proomeilla kuljetus. Suurin selkä on Tampereen ja Kurun välillä. Näsijärvi loi v. 1878 jäänsä toukokuun 12 päivänä, oltuaan jäässä 4 kuukautta 7 päivää. Wähimmän aikaa, nimittäin 3 kuukautta 24 päivää, se on 42 vuoden sisällä ollut jääpeitossa ainoastaan v. 1848. Kaikista pidemmän ajan se oli ummessa ja jään vallassa talvella 1866-67 eli kokonaista kuusi kuukautta ja kuusi päivää. Näsijärven vedenpinnan korkeus taikka mataluus on suurta vaikutusta koskelle, tehtaille, koko kaupungille. Syksyllä 1842 vesi koskessa oli matalampi kun mitä vanhimmat muistavat milloin olleen. Kesällä v. 1843 pumpulitehtaan isäntä asetetti kosken yliseen suuhun vesirajanmerkin, jaettuna asteisiin engl, tuumassa luettuna, ja 0-pisteellä merkittiin se paikka, jonka alapuolella vesi ei ole luultu laskevan. Wuosina 1843-1866 huomattiin korkein vedenkorkeus olleen 49 1/2 tuumaa, alhaisin 5 3/4 tuumaa 0-pisteen alapuolella, niin että suurin erotus korkeimman ja alhaisimman veden korkeuden välillä on ollut 55 1/4 tuumaa. Weden korkeusnäyte vuoden eri aikoina niinä vuosina on luettava Tampereen Sanomissa 1866 N:o 29. Pitkälliset sateet eli suven kuivuudet ovat ainoastaan hyvin vähän vaikuttaneet veden nousemiseen eli laskemiseen. Tampereen koski kun kuuluu Kivikirkolle jytisemällä tietää poutaa, kihisemällä sadetta. Kaupungilla on suuri hyödytys Näsijärven vedestä jo senki tähden, että juomaveden saaminen, palosammutus, jopa vesisuihkurit huokiasti ovat aikaan saatavat, jahka kohta joudetaan johdeputkia panemaan. Kaivoja on kaupungissa runsaasti ja hyviäkin. Tampereen koski on runsaan virstan eli noin 2000 kyynärää pitkä, ja 100-150 kyynärää leviä, pitkin pituuttansa kuohuvana vilisevä. Näsijärvi on Pyhäjärveä keskimmiten 61 jalkaa tahi 30 1/2 kyyn. korkeempi. Nykyisen puukirkon katto sanotaan olevan Näsijärven pinnan tasalla. Pyhäjärvi, johon koski laskee, on 1 1/2 penik. pitkä, ja ikäänkun kattilanpohja johon kaikilta puolilta muut vedet valuvat, 250 jalkaa eli 125 kyyn. yli valtameren. Koski on ennen mailmassa juossut Naistenlahdesta kiertoon siihen paikkaan, kussa Rongonoja Kalevankankaan syrjää myöden masuunin ta'atse laskee nykyisen Tammerkosken jauhomyllyn kohdalla. Muutamat vanhat miehet ovat vanhemmiltansa tästä "Koukkuniemen" haarasta eli koskesta, joka on ollut runsaasti nykyistä virstaa pitkä, kuulleet. Wähä matka Näsijärven rannalta ovat kivikolu ja vuoret supistaneet veden juoksemasta. Entinen vesiväylä tuntuu siitä että vesi on syönyt ja uurtanut maan pois. Sen laakson pohjan suu on 5 jalkaa yli Näsijärven nykyisen pinnan. Kun vesi salpautui, niin se sai toisen väylän, nykyisen kosken.
Kyrösselkä on noudattanut sanalaskua: ympäris mennään, yhteen tullaan. Sekin ennen Lavajärven kautta purkasi Näsijärveen, sitten Tammer- ja Emäkoskista Kuloveteen; nyt se Kyrös- ja Siuron koskien kautta kiiruhtain suoraan laskee samaan Kuloveteen. Tämä mainioKyröskoski, jota kaikki Tampereella kulkevaiset vieraat Yläjärven ja Mahnalan kautta ajavat neljän penikulman päässä katsomaan, on 73 jalkaa taikka kaikkiaan 81 1/2 jalkaa korkia. Mutta se on siitäkin merkillinen, että se vv. 1645, 1766, 1840, 1846, 1849, 1857, 1870 syystalvisina pariksi päiväksi on pidättänyt erinomaisen väkevän pudotuksensa, ja muutamia satoja kyynäriä koskea ylempänä liikkumatta seisonut niin että kuivin jaloin on päästy käymään kosken poikki. Syksyinen lumi on sakeentunut hyhmäksi, tuuli sen ajanut kosken niskalle, vähänenki kylmä sakian suhjun hyydyttänyt. Sitten vesi taas yhtäkkiä pamauksella on ruvennut koskena juoksemaan. W. 1782 marraskuussa Pirkkalan Emäkoski (ja siis koko Nokian virta) lakkasi juoksustansa ja hyytyi pohjaan asti, jota ei ole muistettu tapahtuneen 120 vuoteen. Äehtän koskessa Huittisissa on samaa luonnon ihmettä nähty. Semmoista tyrehtymistä Tampereen koskessa ei ole muistoon pantu, vaan sen siaan kaksi merkillistä jäänajoa. W. 1836 tammikuun 5 päivänä monen päivän suojan perästä tuli kova lumen-tuisku joka kesti puoliyöhön asti, kun taivas selkeni kovalla pakkasella, joka kovemmaksi kiihtyi ja lämpömittari 9:nä päivänä näytti 25°-26° asteen kylmää. Näsijärvi jäätyi koskenniskaan saakka ja niin kovaksi että jäätä käveltiin sen ja saarien välillä. Ei ketään niin vanhaa että se olisi jäätymistä kuullut sillä välillä. Pakkasen edellisinä päivinä koskessa oli aivan vähä vettä, mutta se nousemistansa nousi, kuitenkin paljasta siitä syystä että pohjasta tavattomasti jäätynyt koski nosti veden niin korkealle, että alapuoliset tehtaat olivat vi'an vaarassa ja ehkä olisivat hukkuneet, ellei jäätä olisi saatu rikotuksi. Koski oli jäässä koko viikko. Wuonna 1856 tapahtui marraskuussa että Näsijärvi tavallisuutta vastaan jäätyi; sen perästä tuli 17 päivänä tuisku ja ehtoolla myrsky, joka koko yösen ja seuraavana päivänä niin kovasti raivosi, että se ruhjoi palasiksi Näsijärven jään, jonka ankara pohjan tuuli ajoi koskelle ja koskesta alas. Mutta kosken alipuolella se suupui ja salpasi veden, siitä taas kosken vesi nousi tulville uhaten hukuttaa ja pois temmata Renfors'in neulatehtaan ja Lindbergin kylpylaitoksen. Jälkimäisessä vesi ja jäät tekivät suuria vahinkoita, loiskahuttain pois monta kivipylvästä, jotka rakennuksen kannattivat, johtaukset vesi-säiliöihin ja alus-permannot; mutta Renfors'in tehdas ei vikaantunut, sata kyynärää pitkä vesikouru vaan murtui rikki. Kosken toisella rannalla vastapäätä tekeellä oleva Frietsch'in & Comp, tiilinen verkatehdas ei myöskään vahinkoa kärsinyt, vaikka jäät ja hyhmä nousi pari kyynärää yli perustusten, mutta savisotkua varten tehty krana meni vesipeittoon, ja kaksi asuinhuonetta sen alipuolella täytettiin vedellä. Se siinä ihmeellistä, että jääsäikkä, jossa isompia ja vähempiä 4 tuumaa paksuja kappalia oli, tämän tehtaan rannalla oli 10 korttelia paksu, josta voi arvata että jäätä itse koskessa oli kahta vertaa paksummalta ja että se tulvan aikana oli ollut vähintään 6 kyynärää paksu, koska sen vesi useimmissa paikoissa on syvempi. Tulvatessaan vesi ja ajojäät ihmeen äkkiä vuorotellen kohosi ja laski lukemattomat kerrat. Jäitten hyllymistä kesti koko päivän, iltayössä se alkoi vähetä. Ilma tyventyi 19:sta päivästä, mutta kävi kylmäksi. Suuria jäävuoria, ynnä siihen sekaantuneita puuaineita oli nähtävissä, jotka kannattivat ihmisiä päällitse käydä. Semmoista jäitten ajoa ja tulvaa Tampereella ei koskaan ole nähty, vaikka Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat monen muutoksen alaisia. Wiimeis-ajoilla on pari kertaa samallaista jäitten-ajoa nähty, vaan ei niin kovaa. — Lohensaalis koskesta ei koskaan ole ollut suuri. Tehtain telineillä seisoen onkitaan, parhaiten yökautena ryöppypaikoissa, pieni kalanen syöttinä. Noin puolen leiviskäistä saadaan, ei suurempaa. Kun lohi on onkeen käynyt, niin väsytetään kunnes laskee pitkälleen ja "sahralla lyödään" s.o. koukkupää kepillä vedetään ylös. — Helmisimpsukan pyytäjä Tammerkosken kartanolla mainitaan v. 1746; jälkeenpäinki sitä pyyntiä harjoitettiin, ehkä vähäarvoinen se oli.
* * * * *
Waltiopäiväin ratkaisemiseksi v. 1741 oli pantu kaksi suunnitusta venetien johtoon Suomen sisävesistöstä mereen, toinen Helsinkiin, toinen Poriin. Jälkimmäinen voitti; kauppiloita päätettiin asetettaviksi Pispalaan ja Tyrvääsen, Kokemäenjoen kosket 1757-73 perattiin, valitettuin tulvavahingoin poistamiseksi. Mutta mainittuin kaupungein sijaan otettiin ihkaten uusi. Kuningas Kustaa kolmas matkustaessaan Suomessa nimipäivällänsä Kesäkuun 6 päivänä 1775 [Hatanpään kartanossa ja huoneessa joka vielä on entisellänsä] päätti kaupungin asettamista Tammerkoskelle, joka laajain vesien keskuutena sekä tehdasten käyttämiseen koskiveden voimalla nyt oli huomaittu sopivammaksi kun Pispalan markkinapaikka. Samassa kuussa kuningas täällä oleskeli. Waltiosihtierinsä Schröderheim'in kanssa Pyynikillä käydessänsä hän kauniin näköalaan rakastuen sanoi: "Jopa tässä kaikki mailma ja sen kunnia!" Kivikirkon kentällä hän sotaväen katselmuksen piti. Muistetaan kuninkaan siinä tilassa olleen puetettuna vaalevansiniseen takkiin matalalla pystykauluksella, sinisiin lyhyviin housuihin, jotka kuitenkin olivat päällyskengäin peitteessä, mustaan hattuun valkialla höyhen-töyhtöllä. Kuninkaalle esitettiin täällä isonvihanaikainen sotavanhus, valkopää "karolinki." Tulkin kautta hän miestä, paitsi muuta, kysytti: "minkä-näkönen kuningas Kaarle kahdestoista oli?" Wanhus vastasi ykstoikkoisesti: "Kuningas Kaarle näytti mieheltä", kuninkaalle tulkittuna: "Konung Karl såg ut som en karl." Jalomielinen kuningas ei suinkaan tätä pistosanaksi liene ottanut. Hänen lähteissänsä tästä Kangasalustalle neiti Elisabeth Fredrika Uggla, talonpojan tytöksi vaatetettuna, tien vieressä laulun lauloi kuninkaan kunniaksi. Kangasalustan korkian harjun päältä luontoa katsoen kuningas ihastuksissaan sanoi: "Kas, tässäpä varmaan pahanen Wapahtajan kiusasi!" Schröderheim siihen osaavasti kokkasanan pisti: "Teidän Majesteetinne! Eipä täällä, Pyynikillä hän se tapahtui." Hatanpään kartanossa kuningas piti majansa entisen maaherran ja presidentin Hans Henrik Boijen tykönä. Seuraavana päivänä läksi kuningas katsomaan Emäkosken koskea ja maisemaa, söi päivällistä Pirkkalan Penttilän Haukan niityllä, ja matkusti sitte yöksi Huittisten Takkulaan. — Kaupungin alaksi määrättiin vaihtokirjeen kautta 1777 Joulukuun 16 päivältä Tammerkosken rystholli ynnä Pyynikin lisätalon kanssa, joista Hatanpään mainittu herra Boije luopui. Pyynikki silloin verokirjoja myöden oli Laiskolan taloja, toiset tilat Tammerkosken taloja N:o 1:nen ja 2:nen (tämä Nalkkala). Tammerkosken kylän 5 taloa, paitsi muuta, Turun hovioikeuden presidenti Ernst I. Creutz oli 1649 12/12 saanut verovapaiksi ostaa, kreivi P. Brahe siihen kiinniken antanut, ja siitä saakka se tila vastedes oli säterin nimellä, jolla kiinne 1685 3/7 vahvistettiin, kun Creutzin perhe, reduktionista päästäksensä, oli muita talojansa näiden siaan antanut. Wuodesta 1706 Tammerkosken säterillä oli muita isäntiä kaupungin perustamiseen astikka. Säteri-rysthollina se 1698-1778 varusti kaksi Yli-Satakunnan ratsumiestä, ja Laiskolan toinen talo Pyynikki oli aputalona (augument).
Tilusten vaihettamisesta Tampereen kaupungin asettamista varten antoi kuningas Kustaa 3:s Turun ja Porin läänin maaherralle Tukholmasta seuraavan kirjeen:
GUSTAF, Jumalan armosta Ruotsin, Gööten ja Benden kuningas j.n.e.
Armossa suostuttuamme kesäkuun 6:na päivänä mennä vuonna uuden kauppilan perustamiseen Tammerkoskelle ja myös käskettyämme teitä Meidän vahvistamiseksi valita, vaajoittaa ja kaartoittaa niin avaraa asemaa, kun, ynnä tarpeellisen rannan, ranta-aitain ja vesi-laitosten kanssa, tarvitaisi talonpaikkoihin, torihin ja ryytimaihin saman kauppilan perustamiseksi sopivampaan sijaan; niin olette kirjeessänne viimeis-lokakuun 20:nä päivänä sen kaupungin perustamiseksi alamaisuudessa esitelleet presidentti paroni Hans Henrik Boijen omistaman Tammerkosken Säteri-rakuna-rysthollin N:o 81 ja 82 kahta mantalia 70 hopia taalerin 25 äyrin verolla, Messukylän pitäjässä Yli-Satakunnan yli-kihlakunnassa, ja miettiessämme sitä että presidentti paroni Boije on ilmoittanut tahtovansa meidän ja ruunun hyväksi luopua omistamasta säteri-rysthollistansa tilustuksinensa mainitun kosken läntisellä rannalla ynnä samalla kosken rannalla olevan sahan ja lohen-pyynnin kanssa puoli-koskessa sovittuja ja meille ilmoitettuja palkitus-ehtoja vastaan; niin olemme Armossa hyväksyneet sitä teiltä perustettavaksi kaupungiksi valittua paikkaa sekä sen kartoitettua alaa, ja tahdomme presidentti paroni Boijen välipuheisiin ja ehtoihin sillä tavoin suostua, että teidän alamaista puolustusta myöden, ratsumiehen-varustus ynnä säterivapauden kanssa siirrettäköön Tammerkosken kakskertaisesta rysthollista kahteen toisiin presidentti paroni Boijen omistamiin rustholliin Hatanpäähän ja Otavaltaan, edellinen verokirjoja myöden 1 3/4 vanhaa ja 1 1/4 uutta mantalia, 89 hop. taalerin 24 äyrin verolla, toinen 1 mantalia 27 hop. taalerin 12 äyrin verolla, muuttuen nämät kokonansa Tammerkosken kartanon veroisiksi. — Tämän ohessa olemme hyväksyneet, korvaukseksi presidentiltä luovutetun Tampereen säteri-rysthollin kadotettuun veroon, 70 hop. taaleria 25 äyriä, hänelle annettakoon seuraavat teiltä esitetyt ruotu-jakomattomat ruununtalot: Hyhky ja Tyrkkölä Pirkkalan, Hyllilä Messukylän pitäjässä, Saarlahti Teiskon kappelissa, sekä myös Havisevan ruununtalo Kangasalustalla korvaukseksi veroitusoikeudesta Saarlahden talosta, joka jo ennestään on presidentin oma verollinen, kaikkityyni perintötaloin nimellä ja niistä verot nauttia, pait Havisevan talosta, josta paljastaan maantila presidentille on annettava. — Samate myönnytämme, presidentin ehtoa myöden, että Hatanpään ja Otavallan alle pantakoon rysthollin omaksi Paarmanniemen ja Saaren kaksi tölliä Teiskon kappelissa, Kanniston-niminen Tammerkosken alainen niitty Hatanpään tilusten sisällä, Nalkalan töllin kosken itäisellä puolella viljelty niitynpalsta, ja Tampereen kartanoon erittäin kuuluvat vähäiset metsänsar'at Myllynsarka ja Lahdenpohja, sekä Tammerkosken kyläkunnan lisätalon yhteissalon Selkäsar'an metsänpalsta. — Myös siihen suostumme, ettei uuden kaupungin asukkailta yhtäkään jauhomyllyä rakennettaisi vahingoksi presidentin ennemmin rakennetuille myllyille, jotka tähän asti ovat olleet aputaloin veroisina, Tampereen kartanon alle ratsumiehen varustukseksi laskettuna, mutta nyt ynnä saman ratsumies-varustuksen kanssa Hatanpään ja Otavallan alle pantuna. Samassa olemma me myös Armossa hyväksyneet määrätä presidenti paroni Boijelle, hänen anomuksestansa, 30,000 hop. taaleria maksuksi Tampereen kartanon huone-rakennuksista; mitä presidentiltä anottuun helpoitukseen tulee niistä 4000:sta hop. taalerista, kun hän edeltäkäsin on saanut salpietari-keittämön tekohon, olemme Armossa sietäneet, että salpietarin keitto ladoissa löytyvästä mullasta pantakoon Meidän ja ruunun luvulle ja siitä valmistetun salpietarin hinta olkoon presidentiltä edeltäkäsin saadun rahan kuoletuksena, loppu-rahat pyhittäköön pois. — Me annamme päätöksemme täyttämisestä näissä molemmissa suhteissa Armollista käskyä Meidän ja valtakunnan valtio-konttoriin ja sota-neuvostoon.
Muutoin sekä teidän alamaisen puolustuksen johdosta tahdomme Armosta määrätä, että sitä paremmaksi toimeentuloksi ja avarammaksi tilaksi uuden kaupungin asukasten tarpeelliseen karjan pitoon kaupungin osoitetuista taloinasemista liikenevät Tampereen rysthollin tilukset sen asukkailta nautittakoon niin, että niitty ja metsä käytetään laitumeksi ja polttopuiksi, pelto perunan-, humalan-, pellavan ja hampun viljelemiseksi, mutta kaikki muu pellon-viljelys olkoon kielletty.
Lopuksi, kun suostuen presidentin tarjoukseen meidän ja ruunun hyväksi luopua myöskin Tammerkosken länteis-rannalla olevasta Laiskolan Pyynikin perintö-aputalosta, Me, jos se tarpeelliseksi nähtäisi, tulisimme tilaisuuteen vastaisen kaupungin asukkaille määrätä avarampaa maanalaa, kun heille olisi, jos he supistettaisi ainoastaan Tampereen kartanon tiluksiin, ja sen kautta myös kaikki maa kosken läntisellä puolella taitaisi tulla Meidän ja ruunun alle; niin olemme Armossa tahtoneet teitä käsketyksi, Meidän vastaiseksi tutkittavaksi ja määrättäväksi esitellä, mitä vastinetta muista ruotu-jakomattomista ruunun-taloista olisi annettava presidentti paroni Boijelle mainitun aputalon ja siihen kuuluvain verosta, joka kaikki teille täten vastaukseksi Armossa ilmoitetaan, ynnä antaessamme Meidän ja valtakunnan Kamarikollegiolle nyt Armollisen käskyn alamaisuudessa tehdä ehdotus siihen vaihetus-kirjaan, joka mainitussa suhteessa Meiltä määrättyjä perustuksia myöden Meidän ja ruunun sekä presidentti paroni Boijen välillä on kirjoitettava. Ja Me jätämme teitä Jumalalle kaikkivaltiaalle armollisesti. Tukholman linnasta tammikuun 17 päivänä 1776.
J. Liliencrantz.
Waihtokirjeessä Ruotsin ruunun ja presidentti paroni Boijen välillä, jonka kuningas Kustaa 3:as Tukholman linnassa allekirjoitti joulukuun 16 päivänä vuonna 1777, luetellaan tarkemmin korvaukseksi annettuin talojen nimet ja verot. Se kirje on Hatanpään isännän hallussa, ja painettu Finlands Allm. Tidningissä v. 1867 N:o 40.
Sama kuningas antoi kaksi vuotta sen perästä Tampereen kaupungille seuraavan perustuskirjeen, joka nahkapaperiin kirjoitettuna, ynnä riippuvine aika sinettine, joka on suljettu puulaatikkoon, talletetaan Tampereen maistraatin arkistossa.
Me GUSTAF Jumalan armosta Ruotsin, Göthen ja Benden kuningas j.n.e. Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarn'in ja Dittmarsen Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi j.n.e. j.n.e. Teemme tiettäväksi, Että kun Meidän hallituksemme-otosta saakka on Meidän etevimpinä murheinamme ollut kartuttaa Meidän uskollisten alamaisten vaurastumista Ruotsin maanviljelyksen ja elinkeinojen nostattamisella siihen kuntoon, kun jokaisen Maakunnan erityistä laatua ja luonnollisia tiloja myöden olisi soveliasta; Mutta sen ohessa emme voineet olla huomaamatta, että niin terveellistä tarkoitusta tuskin siellä saavuteta, kussa Kaupungit ovat liian harvassa ja hajallansa niin ettei välillä asuva Maakunta ilman raskasta rasitusta pitkillä ajoilla ja kuormioilla saa nautituksi sitä osto- ja myyntietua sekä tavarainsa menekkiä ja valmistamista, josta talouden ja kauppaliikkeen menestys ja vaurastuminen riippuu; Sentähden olemma Me Armossa ahkeroinneet valita sopivia paikkoja useampain kaupunkein asettamiseksi valtakunnan eri Maakunnissa ja vahvistaa niitä vapauksia ja oikeuksia, joista niiden joutusa karttuminen väkiluvussa ja voimassa varmaan olisi toivottava. Ja nähden sen suhteen Armossa myös hyväksi antaa perustaa Kaupunki Tammerkoskella Porin Läänissä Yli-Satakunnan Yli-kihlakunnassa ja Messukylän pitäjässä sillä Tammerkosken Säteri-Rysthollin tilusten osalla, kun Me sitä varten, ynnä Pyynikin aputalon kanssa, olemme antaneet Presidentiltä ja Meidän Miekka-Ordenin Suuren ristikunnan Komentajalta vapaaherralta Hans Henrik Boijelta, korvausta vastaan muista taloista ja tiloista, Meille ja Ruunulle vaihettaa; Sentähden tahdomme täten ja tämän Meidän avoimenPerustus-kirjeenvoimasta Armollisesti suoda ja myöntää kaikille niille, jotka ovat halulliset mainittuun uuteenTampereenkaupunkiin muuttaa ja asettua, kaupunki-oikeutta ja vapautta seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:
1:ksi. Kaupunki on taloilla, kaduilla ja torilla j.n.e. asetettava Meiltä tänä päivänä erityisesti Armossa vahvistetun kaavauksen ja peruspiirteen mukaan.
2:ksi. Kun uuden kaupungin asukasten liike ei ole tarkoittava maanviljelystä eikä saa siihen perustaita, vaan ainoastaan kauppaan, tehtaihin ja käsitöihin, tulee kaupungille Armosta suotu maa käytettäväksi ainoastaan laitumeksi, istutiksi ja polttpuiksi, pait tarvittavaa rantaa ranta-aittoihin ja vesilaitoksihin, talonasemia, katuja, toria, ryytimaita sekä kirkkomaita, jotka viimeksimainitut asetettakoon kaupungin ulkopuolelle.
3:ksi. Sitä vastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla täysi valta ja oikeus taitonsa ja kykynsä mukaan harjoittaa mitä kauppaa, tehtailemista ja käsityötä hän oppinut on, huolimatta yleisesti pidetyistä kauppasäännöistä ja ammatti-asetuksista.
4:ksi. Kaikille niille jotka nyt alusta ottavat asuntonsa uudessa kaupungissa suomme Armossa kaksikymmentä vapaa vuotta, täydellisellä vapaudella kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista Meille ja ruunulle, luettuna siitä päivästä kun Meidän Armollinen Perustus-Kirje on julistettu.
5:ksi. Kaupunki asukkainensa on muutoin kuuluva talous- ja järjestys-asioissa maaherran ja ruununpalvelijain alle, ja lakiasioissa paikkakunnan kihlakunnan-oikeuden alle, mutta kirkollisissa sen seurakunnan alle, johon kaupunki kuuluu: ja älköön kukaan kaupungin asukas, millään nimellä hyvänsä, hakeko näitten eri-oikeusten muutosta, niin mieluista kuin hänestä lienee näitten nautinnossa pysyä. Jota kaikki asianomaiset alamaisesti noudattakoot. Paremmaksi vakuudeksi olemme tätä omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän kuninkaallisella sinetillä vahvistaa antaneet. Gripsholman linna Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1779.
J. Liliencrantz.
Tampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin seuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri Ernst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa, tehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum, kauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua siitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg perustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa. Wanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty raukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun viinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä ennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta palasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa polttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti Turussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia olisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi paperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin muuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki sitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi saada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle tanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät kaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri markkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät Järjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra näki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua Tampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto oli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten vuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli poishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta, käsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat talotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita (plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt ainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken elonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan anastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.
Tampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi vuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka 1809-vuoden loppuun asti.
Kuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen Suomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja anomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous, johon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä muutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta voisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa Huittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista kaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin kaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat saada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta "Takaveräjällä," kun he vaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi kuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät kaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan. Wieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen kaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin katsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi esitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan Tampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden markkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta yhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.
Maaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa joulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja rakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen rahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava, kuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta rakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku nähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä sitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina vuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden tähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P. Carpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä lunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi — sama talo on tähän päivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin valituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla kaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803 kaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. — Wuonna 1804 nostettiin kysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen, jolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja otettiin kaupungin viskaali siksi. — Kolme tiilipruukia perustettiin Santalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo vanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat vuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen palo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen palkatun palo-vartian. — Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805 asetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän jäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla kaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin Tampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista, kaupungin vankihuoneen pidoksi.
Kun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti Suomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä oltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla seisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta voimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö, lausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä, ja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan tähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän hyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti valtiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista, joka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas enemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja kartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen maakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen Majesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina kaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä v. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen keinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä perustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin aikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on näin kuuluva:
ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana, jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.
ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä, Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat, wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan, jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa, työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin: ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä helpomman tilan, saada tarpensa.
Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää, että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa. Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa 1821.
Robert Rehbinder
Wielä enemmäksi armonsa osotukseksi kaupunkia kohtaan päätti samaKeisari armollisen julistuksen kautta kesäkuun 16 p. v. 1824, ettäTampereen kaupunki rauhan-aikoina pääsee sotaväen majotuksesta kokonaanvapaaksi.
Armollisen julistuksen kautta joulukuun 20 päiv. v. 1856 Hänen Majesteetinsä meidän nyt hallitseva Keisari ja Suuri-ruhtinas Aleksander toinen, Suomen kenraali-kuvernörin alamaisesta esityksestä, vakuutti ja vahvisti kaikkia vuonna 1821 suotuja vapauksia ja etuoikeuksia, Tampereen kaupungin edelleen nautittaviksi viisikymmentä vuotta, luettuna 1856-vuoden alusta.
KeisariAleksanderensimmäiselle, täällä käydessänsä, oli asunto valmistettu silloisen etevimmän kauppamiehen Gustaf Lundahl'in talossa. Sen perästä ovat tehtaan isännän von Nottbeck'in tykönä asuneet ei ainoastaan keisariAleksandertoinen koko saattonsa kanssa vuonna 1856 maaliskuun 28 päivänä ja hänen veljensä Suuret ruhtinaatNikolaijaMichael, kesällä v. 1855 SuuriruhtinasNikolai Nikolajevitsch, ja vuonna 1862 Suuret ruhtinaatAleksei AleksandrovitschjaNikolai Konstantinovitsch.
Mainitun vuoden Helsingfors tidningit kertovat tästä Keisarin matkustuksesta seuraavata:
Hänen Majesteetinsä Keisari lähteissänsä Turusta v. 1856 maaliskuun 27 päivänä ehtooyöllä oli vähäisen seisahtanut Maarian kirkolla kuuntelemaan reestänsä ur'uin soittoa ja Tyrvään kaunis kirkko oli ollut silloin valaistu. Tampereen Hänen Majesteetinsä ynnä suuriruhtinasten kanssa saapui kello 1/2 2 päivällä, odotettuna jo yökautena monelta, ja aikaisin aamusta kadut kihisi väestä. Joukko maalla majoitetusta sisälle kutsutusta ruhtinas Barclay de Tollyn karabinieri-sotaväestöstä seisoi Turun tullissa, josta Hänen Majesteetinsä piti tuleman. Wasta kello 10 e.pp. hänen ylhäisyytensä kenraali-kuvernöri tuli. Kaupungin pormestari, vanhimmat ja muut porvarit olivat asetetut tullin likelle ynnä suuren sääty- ja maaväestön kanssa, vastavarten tulleena Hänen Majesteetillensa kunnioitustansa ja uskollisuuttansa osoittamaan. Kello 1 seisahti sievä kuomireki vähä matka tullista, kuomi laskettiin alas, ja Hänen Majesteetinsä keisari korkeain veljeinsä kanssa tervehti ääretöntä väkijoukkoa, joka samassa eläköön-huudolla tervetuletti rakasta hallitsijansa. Hanen Majesteetinsä katsoi hyväksi mennä tehtaanisännän von Nottbeck'in taloon, jossa maja Hänen Majesteetille ja hänen korkeille veljille oli valmistettu. Hiukan aikaa sen perästä Hänen Majesteetinsä tavallisella reellä ajoi kirkon torille jossa hän tänne majoitettua sotaväkeä katsottua läksi sotaväen sairaushuoneen ja tehtaanyhtiön lapsukaiskouluun, jossa seisotetut lapset Hänen Majesteetille lauloivat venäjän kansallislaulun, josta Hänen Majesteetinsä kiitoksensa ja siunauksensa heille jätettyä kello 3 1/4 j.pp. jatkoi matkansa Hämeenlinnaan. Herra Nottbeck'in pihan ulkopuolella oli kunnia-vartiat asetetut, jotka pakenivat kohta Hänen Majesteetinsä majahansa noustua. Hänen K.K. Suuriruhtinaan Nikolain käyntiä vasten edellisenä vuonna tehtaanyhtiöltä Finlayson & komp. pystytetty knnniaportti Kuninkaankadun päässä oli nyt uudestaan maalattu, korjattu, liputettu seppelein ja kirjoituksen kanssa. Sen vastapäätä oli Mältin vuorella toinen ihan uusi knnniaportti rakennettu, jonka keskessä suuri A oli sovitettu. Soreasti kaunistettuun puistikkoon tehtaanhaltian von Nottbeck'in asuntomajan läheisyyteen on nykyinen haltia ihanaan vähäiseen koskensaareen näiden molempain keisarien matkamuistoksi asettanut kaksi kullattna taiteilijan Chopin'in Pietarissa tekemää taulua, rinnakkain kalliohon juotettuina, ja joiden ylitse aika suuri valovaskinen kotka leijailee. Niissä on seuraavaiset kirjotukset, joita me tähän liitämme alkukirjoituksena ja suomennettuna, näin:
Aleksander I
Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux stans in hac rupe d.X.m. Sept. a.p. Chr. a. MDCCCXlX primus jussit ut undae spumantes hominibus succurrant. Qvae nunc diligenter constructa vides, viator, hominum permultorum in usum Viva voce laudant memoriam patris patriae in coelum erecti.
Aleksander II
Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux d. XXVIII m. Martii a.p. Chr. a. MDCCCLVI Ex hac rupe oculis collu- strans undarum torrentium vim,hominumgraves Iaboros, Patrui benedicti aeque ac Genitoris bea- tissimi vestigia secutus regionis hujus industriam novis beneficiis benigne ornavit.
Aleksander I
Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas seisoen tällä kalliolla Syysk. 10 P. v. 1819 Krist. syntymästä ensimmäisenä käski vaahtoavia kuohuja olemaan ihmisillen apuna. Monen monien ihmisten hyödyksi huolikkaasti rakennetut laitokset mitkä nyt näet, matkamies, suurella äänellä muistoa ylistävät isänmaan isän taivaasen koroitetun.
Aleksander II
Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas Maalisk. 28 p. v. 1856 Krist. syntymästä Tästä kalliosta katsoen kuohuvien lainetten voimaa, ihmisten ankaraa työntekoa, siunatun setänsä ja isä-vainajansa jälkiä noudattain, tämän maakunnan keinollisuutta uusilla armoilla suosiollisesti kaunisti.
Sitte kun ylempänä mainitut etuisuudet Tampereen kaupungille myönnytettiin, ja jotka varmaankin sen menestystä paljon ovat kartuttaneet, ovat uudemmat vapaamieliset aatteet valtiotaloudessa päässeet valtaan ja tuottaneet sääntöjä, jotka, jos eivät ole kumoonneetkaan Tampereen etuoikeuksia, kuitenkin niiden tärkeyttä ja alkuperäistä tarkoitusta tehneet mitättömiksi. Sentähden vapaan-kaupungin etuisuudet tätä nykyä ja vastedes eivät ole muuna pidettävinä kun entisen ajan sulo-muistona. Helmikuun 24 p. 1868 hävisi ammattilaisuus ja samassa suuri osa niistä etuoikeuksista jotka Keis. julistuksen kautta elokuun 1 p. 1821 kaupungin käsityöläisille suotiin. Kun uusi Keinolaki tämän vuoden päätettyä ennättää voimaansa päästä, etuoikeudet lakkaavat. Mitä tehtaiden työväen verottomuuteen tulee, niin sekin etuoikeus on kumottu asetuksen kautta helmikuun 2 p. 1865, joka laskee verolliseksi jokaista katsomatta säätyhyn taikka asuntoon. Tulli-vapaus saatti kaikki muut kaupungit kateuteen; se etuoikeus supistettiin asetuksen kautta elokuun 15 p. 1856, joka määräsi Senatin tutkittavaksi, kutka ulkomaan tuonnit olivat raaka-aineita, joita myöden siis suuri osa tuontitavaroista joutui tullittavaksi, ja päälliseksi pumpuli, tuo pumpulitehtaalle nimeenomaan tärkeä raaka-aine, on nyt jo tullittomasti jokaisen tuotava ulkomailta toisen yhtä hyvin kun toisen.
* * * * *
Kyttälän osto.
Likeisessä yhteydessä Tampereen kanssa on Hatanpään kartano, jonka maata kaupungiksi kahdesti on otettu. Sen vanhin nimi vanhoilta pitäjäläisiltä sanotaan olleen Tausko. Presidentti paroni Boijen kuoltua ruununvouti assessori Ahlman avisionissa hänen konkursipesän hyväksi kartanon osti, ja sääsi testamentin kautta annettuna v. 1798 heinäkuun 2 p. että sekä koko Hatanpään kartano että kaikki muu hänen omaisuutensa oli lankeava Suomen Talousseuralle Turussa, ja myöskin että siitä, rahaksi muutettuna, asetettaisi rahasto, josta, pait muuta, kansakouluja laitettaisi pitäjihin Tampereen ympärillä. Kiitostansa osoittaaksensa tästä suuresta lahjastansa panetti Talousseura hänen hautansa päälle Kivikirkon vanhalla kirkkomaalla kuvanveistäjän Nils Stenstam'in tekemän hautapatsaan, jossa on luettavana pöyhkiä kirjoitus, jonka vertaista tuskin liene, ja joka sanotaan lähteneen Turun kaunopuheen Professorin I. Fr. Wallenius'en kynästä: "Uppå den AIlsmägtiges vink öpnades Evighetens port ochGabriel Ahlmaninträdde oförgängligheten den 5 October 1799, sedan han i 62 år uppfyllt sin bestämmelse". Suomeksi: Kaikkivaltiaan viittauksesta avettiin Ijankaikkisuuden portti ja Gabriel Ahlman astui katoomattomuuteen Lokakuun 5 päivänä, täytettyänsä 62 vuodessa tarkoituksensa. Talousseuralta eversti Leijonankar osti Hatanpään kartanon, häneltä Lars Gustaf Lefrén, Tampereen paperiruukin perustaja, ja Lefrén'in leski v. 1833 sen möi julkisessa avisionissa. jonka kautta laamanni Nils Johan Idman joutui sen suuren maatilan omistajaksi. Idman'in yhteisiltä perillisiltä kaupunki lunasti Kyttälän esikaupungin Tampereen kaupungin alle.
Suuresti entiset erhettyivät, kun kaupunkia perustaissa sen sioittivat ainoastaan yhdelle puolelle koskea, jonkatähden ei ainoastaan menetettiin toisen puolen vesivoimaa, vaan myöskin, kun tulevaan aikaan toinen kaupunki, esikaupunki, nousi, joka ei kuulunut kaupungin piiriin ja hallintoon, kaikellaisia sekaannuksia ja epäjärjestyksiä syntyi. Molempain rantain tarvihtaissa kaupungille, otettiin jo 1830-luvulla puheiksi, laamanni Idman'ilta, joka vasta oli Hatanpään isännäksi tullut, lunastaa koko Hatanpään kartano, taikka kumminkin sen kosken takuista likempää osaa. Useat kaupunkilaisista siihen kyllä suostuivat, mutta sopu ei syntynyt, kun yritys näytti vaikialle, liikoja maksavaksi. Taas ruvettiin 1850-luvulla sitä asiaa puuhamaan, ja oikein toden perästä. Hallitus asiaa puolusti, varsinkin silloinen kenraal-kuvernöri kreivi Berg koetti sitä perille saattaa ja Hämeenlinnan kuvernöri paroni Rehbinder parhaasta päästä asiaa ajoi Hatanpään isännän tykönä. Lunastettavasta maasta, joka oli paljo vähempi kun mikä sitten ostettiin, pyydettiin 120,000 ruplaa hopeassa, jota paitsi kaupungin pitäisi sitoutumaan isännälle vuosittain maksamaan 420 tynnyriä rukiita korvaukseksi mylly-oikeudesta koskessa, joka yksinomaisesti Hatanpäähän kuului. Se hinta nähtiin kaupungille liika kalliiksi, vaikka valtiokin mahdollisesti vähä auttaisi, ja siihen asia sillä kertaa jäi, kunnes kauppamies L. J. Hammarén kaupungin vanhinten kokouksessa 1871 uudestaan otti sen puheiksi. Wähä oli vieläkin toivoa tyydyttävällä tavalla paremmin perille päästä kun ennemminkään. Hatanpään maaosasta Näsijärvestä Wiinikkaan asti ja koskesta Takahuhdin rajalle pyydettiin 750,000 Suomen markkaa pait kaupungin velvoittamista maksamaan Talousseuran Hatanpään kartanoon kiinnitetty velka.
Asia ajaksi seisahtui, enimmästi sen vuoksi että kaksi asian parasta harrastajaa kaupungin valtiomiehinä olivat poissa 1872-vuoden valtiopäivillä, mutta asia otettiin taas puheiksi, ja kaupunkilaiset valitsivat toimikunnan edelläkättä kauppaa valmistelemaan. Sitä varten lunastettava maa-ala annettiin mitattavaksi, ja kartattavaksi insenööri Isak Inberg'ille ja hyöty-arvio tehtiin Hatanpään omistamista Kyttälän ja muista tiloista sekä Juha Eklundin omistamasta Ala-Erkkilän talosta Hatanpään piirin sisällä, joka oli tarpeena saada lunastetuksi. Kun näiden pitkällisten alkutöiden lopetettua asia jälleen esiin tuotiin maistratin kokoukseen helmikuun 25 p. 1874 kutsutuille kaupunkilaisille, päättivät ne yksimielisesti suostua Hatanpään omistajain mainittuun hintaan 750,000 markkaan ja velkaan Talousseuralle, sekä Eklundille, joka Erkkilästä vaati 150,000 markkaa, tarita 100,000 markkaa, vaan ellei hän siihen tyytyisi, pyytää Erkkilän lunastamista pakolla ja panna hallitukselle hakemus yhden miljonan lainasta eli mainittuin tilusten lunastamiseksi riittävä summa. Tarpeellisten rahain hankkimiseen, kaupan päättämiseen ja muun tarpeellisen ajoon valittiin ja valtuutettiin pormestari Procopé, kaupungin-lääkäri tohtori Blåfield ja kauppias Hammarén.
Kaupungin valtuusmiehet panivat Suomen Senaattiin alamaisen anomuksen näyttävän miten kaupunki oli avaramman tilan tarpeessa, Kyttälän esikaupungin läheisyys kaupungille vaikutti kaikenlaista poistettavaa sekasotkua, sekä että kaupunki jo oli Hatanpään perillisten kanssa tehnyt kauppaa eräästen sen alle kuuluvain tilusten ostosta ja myös oli aikonut pakkokaupan kautta saada kaupungin alle seppä Eklundin maatilan Erkkilän Alaista, jota varten pyydettiin yhden miljonan markan suuruinen laina valtiovaroista, sekä Hatanpää-Otavallan säterien velvollinen ratsuvelvollisuus siirrettäisi muutamihin vielä veroittamattomiin uudistaloihin Hämeenlinnan läänissä, ja että Tampereen kaupunki pidettäisi siinä yksinomaisessa tullimylly-oikeudessa Tampereen koskessa ja koko sillä alalla, joka Hatanpään isännälle kaupanteossa Ruotsin ruunun kanssa oli vakuutettu. Siihen keis. Senaatti kirjeen kautta Hämeenlinnan kuvernörille maaliskuun 4 p. 1875 antoi päätöksen, että jos asian muista suhteista Senaattia tyydyttävällä tavalla sovittanee, Senaatti Hänen Majesteetille on esittelevä 850,000 markan lainaa kuoletusrahastosta kunnan velvoitusta vastaan vuosittain koko rahasta suorittaa 4 1/2 prosenttia eli 38,250 markkaa, neljä prosenttia koroksi, puoli kuoletukseksi, jota myöden laina 56 vuodessa tulisi maksetuksi, sillä ehdolla että kaupunki kirjallisesti sitouu velan maksuun sekä että kaupunki Hatanpään omistajain kanssa tekee semmoisen sopimuksen, ettei kiusaksi kaupungille vastaiseksi ketään muuta kun maaviljeliöitä asutettako siihen Hatanpään kartanon alusmaahan, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä. K. Senaatti ei katsonut soveliaaksi myöntää Hatanpää-Otavallan ratsuvelvollisuuden siirtoon muihin taloihin, jota vastoin K. Senaatti, jos kaupunkikunta ottaa ratsuvelvollisuuden kantaaksensa, on tahtonut vakuuttaa Tampereen kaupungille oikeuden yksinomaisesti Tampereen koskessa asettaa ja käyttää veromyllyä, kuitenkin ainoastaan siksi ajaksi, joka aivotun lainan maksamiseksi on määrättävänä, ja vielä sillä ehdolla että etuoikeus hävitettäisi, ellei laina määrätyssä järjestyksessä maksettaisi.
Kaupasta ensin keskusteltaessa laskettiin Talousseuran Hatanpäähän kiinnitetty saatava, oleva velkakirjan mukaan joulukuun 17:sta p:stä vuonna 1807 25,700 Riksdaler Specie Banko, joka raha siihen asti oli arvattu yhtä merkitsevän kun Riksdaler Banko ja vastaavan 53 à 54,000 Suomen markkaa, jonka arviosta myös korko tähän asti oli maksettu; mutta nyt Talousseura, selittäen että Riksdaler Specie Banko oli sama kun Specie eli Hopea Riksdaler, vaati saatavansa maksettavaksi tällaisessa rahassa ja velan sitä myöden nousevan noin 145.000 markkaan Suomen rahassa [asia päätettiin sitten Talousseuran selitysten mukaan], jonka ohessa maisteri Karl Gustaf Idman Hatanpään haltiain asiamiehenä sitoutui 40.000 markalla ottaa osaa maksuhun, jos se viimeksi mainittua laskua myöden suoritettavaksi tuomitettaisi.
Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa huhtikuun 14 p. 1875 päätettiin Kyttälä lunastettavaksi K. Senaatilta nyt määrätyillä ehdoilla, nimittäin että kaupunki sitoutuu ratsuvelvollisuuteen ynnä maisteri Idman'ilta myönnyttämällä helpoituksella Talousseuran saatavaan maksoon, kuitenkin sillä ehdolla että lunastettava maaosa hallinnon-, lainkäynnin ja kirkollisuuden suhteen kuuluisi kaupunkiin, ja samassa päätettiin tarjota Eklundille 100.000 markkaa Erkkilästä, mutta, ellei hän tähän tarjoomukseen tyytyisi, hakea tilan pakko-lunastamista. Päätöksessänsä toukokuun 19 p. 1875 ilmoitti K. Senaatti ei taitavansa vahvistaa Hatanpään haltiain kanssa ehdollisesti tehtyä kauppaa, kun valtuusmiehet eivät ole selvittäneet, josko ja kuinka puheen-alainen maa-osa, sisältävä 1804 tynnyrinalaa, josta kauppa on tehty, Tampereen kehittämiseen ja vaurastumiseen sekä järjestyksen pitämistä varten sille välttämättömästi tarpeellinen olisi, tullen valtuusmiesten sekä ilmoittaa kuinka avaraksi mainittuun suhteen kaupungin piiri olisi laajennettava, että kaupunkia velvoittaa maksamaan pakkolunastus-arviolla maaosasta määrättävää hintaa, jos edelleen tahtovat saada Senatilta jo luvattua lainaa. Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa elokuun 20 p. 1875 nähtiin koko maa-ala kosken ja Eklundin Erkkilä-Alasen metsän-jakauksen välillä tarkoituksehen välttämättömäksi, ja päätettiin samassa panna anomus siihen suuntaan, että, jos puheena oleva maa-ala pakko-lunastamalla kaupungin alle tulisi, myös osa Wiinikan ja Hatanpään kartanon aseman välistä maata (975 kyynärän pituiselta Pinnin sillasta etelään päin Lempälän maantien varrella) saataisi lunastetuksi kaupungin piiriin, kiusan välttämiseksi siellä ehkä nousevasta uudesta esikaupungista; että mylly, ehk'ei kaupungille välttämättömästi tarpeellinen, kuitenkin oli lunastettava, sekä että kaupunki sitoutui maksamaan pakkolunastus-hinnan mainitusta alasta. Pakkolunastuksen tähden antoi Senaatti, saadaksensa selville kuinka avaralta kaupunki välttämättömästi tarvitsisi piirinsä laajentamista, käskyn katselemukseen läänin kuvernörin ja maamittaus-tilitirehtörin läsnä ollessa, josta seurasi kaupungin valtuusmiesten yhtäpitävä lausunto, jonka johdosta Senaatti vaati kaupungin valtuusmiesten lausuntoa, ottaisivatko kaupunkilaiset maksaaksensa pakkolunastusrahan koko mainitusta alasta, vai erittäin sopia Hatanpään haltiain kanssa. Kaikki asian haarat saivat lopullisen päätöksensä sillä, että Idman luopui kaupungin velvoittamisesta Talousseuran maksusta, ja kauppasummaksi määrättiin 800,000 markkaa.
Idman'in kanssa lopullisesti näin kauppaehdoista sovittua ja kaupungin valtuusmiesten ne huhtikuun 15 p. 1876 hyväksyttyä, tekivät allekirjoittaneet kontrahdin, joka, saatua K. Senaatin vahvistuksen, vielä sitte kauppakirjana allekirjoitettiin marraskuun 4 p. 1876, ja sisältää seuraavata:
Kauppakirja.
Kun minä omasta puolestani sekä valtuutettuna asianajajana muitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perintöosallisten puolesta: leskirouva Kamarineuvosleski Adelaide Holmberg lapsinensa, lääketieteen tohtori Axel Holmberg, leskirouva Aina Tammelander ja valtaneuvosrouva Hilma Moerder ja myös viimeksi mainitun mies todellinen valtaneuvos Jean Moerder, Tampereen kaupungin valtiomiesten kanssa toukokuun 5 p. tänä vuonna olen tehnyt kauppakontrahdin näin kuuluvan:
Kauppakontrahti.
Myytävistä Tampereen kaupungille allakirjoittaneitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perillisten omistamasta entiseen Tammerkosken kahdenkertaisesti ratsuvelvolliseen säteriin lisätalon verosta annetusta, mutta Tampereen perustettavan kaupungin suhteen joulukuun 16 p. 1777 tehdyn vaihtokirjeen kautta meidän omistamien Hatanpään ja Otavallan Spinnin neljäkertaisesti ratsuvelvollisten säterien alle Messukylän pitäjässä annetusta myllystä Tammerkoskessa ynnä sen maan-osan kanssa Otavallan Spinnin rysthollin alasta, joka on pohjoispuolella Wiinikan jokea ja Iiresjärveä, joka mylly ja maanosa on laskettu vastaavan kolmeneljättäosaa Hatanpään ja Otavallan Spinnin sätereistä, sekä meidän mainituille sätereille lisätaloiksi annetuista rysthollin alla viljellyistä taloista liki kaupunkia, nimittäin Siukolan kylän Ylinen ja Alanen, Kyttälän Ylinen ja Alanen sekä Erkkilän Ylinen ja puoli Alasesta mainitussa pitäjässä, ja jälellä olevasta mainitun myllyn osasta ynnä sen veroitettuin kiviparien kanssa ovat allakirjoitetut perilliset ja Tampereen kaupungin valitsemat miehet seuraavailla ehdoilla sopineet:
1:ksi. Luonnollisia ja viljelykselle sopivia rajoja varten kaupungille myytävän maa-alan rajaksi tämän kautta määrätään: pohjoispuolella Näsijärvi, lännen puolella sama järvi, Tammerkoski ja Pyhäjärvi, etelän puolella viimemainittu järvi, Wiinikanjoki ja Iiresjärvi sekä Järvensivun rysthollin raja Wuohensiltaan päin, itäispuolella mainitusta rajakulmasta Tammerkosken lohkokunnan ja Messukylän Takahuhdin väliraja, kuitenkin niin että se raja tehdään suoraksi niillä paikoilla, kussa Tammerkosken lohkokunta ja Takahuhdin kylänmaa ovat rajoittain. Tämän kaupan teossa on lukuun ottamatta se maa-ala ja vesi, joka Tampere-Hämeenlinnan rautatietä varten on pakkolunastettu.
2:ksi. Wastaan-ottaissaan myllyn, tilat ja vastamainitsemat arentikontrahdit, joka on tapahtuva tammik. 5 p. 1877, Tampereen kaupunki meille myyjille on maksava kauppahinnan kahdeksansataatuhatta (800,000) markkaa Suomen rahassa.
3:ksi. Tampereen kaupunki ottaa vastataksensa kolme neljättäosaa kaikista Hatanpään ja Otavalta Spinnin neljä-kertaisesti ratsuvelvollisten säterien veroista ja ulosteoista minkä nimellisiä ja minkälaisia hyvänsä, vuotisia taikka satunnaisia, siksi kun Hatanpään ja Otavalta Spinnin säterit laillisesti pääsevät kolmesta neljänneksestä vielä nyt velvollista ratsumiehen-varustusta sekä maksettavia veroja ja ulostekoja.
4:ksi. Tampereen kaupungin näin puolestansa ratsuvelvollisen myllyn haltiaksi päästyä, joka tähän asti on ollut osa Hatanpään ja Otavallan Spinnin säteri-rysthollia, sekä myös viimeksi mainittuun rystholliin kuuluvan maan omistajaksi, ja me myyjät pitäissämme ikuisesti hallussamme ei ainoastaan mainittujen talojen vähäpätöisempiä tiluksia, jotka yllämainitun sovitun rajamääräyksen kautta voivat Hatanpään kartanoon kuulua, vaan myös mainittuin talojen tiluksia ja maasarkoja, jotka ovat tämän kauppakirjan 1:n pykälän myytyin maiden ulkopuolella, luovutamme, Hatanpään ja Otavalta Spinnin haltioina, kaikeksi vastaiseksi Tampereen kaupungin omaksi itseltämme aputaloveron mainitusta Siukolan ja Kyttälän Ylisen ja Alasen aputaloista sekä Erkkilän kylän Ylisen ja puolen Alasen aputalosta ja valtuutamme Tampereen kaupunkia kaikeksi vastaiseksi kantamaan toisen puolen meille myyjille ei kuuluvaa mainitun Erkkilän kylän Alasen aputalon apuveron, ollen luovutetut aputaloverot olevia ei ainoastaan sen ratsuvelvolliselle myllylle ja mainitulle maalle tulevana osuutena Hatanpään-Otavallan säterien alle pannuista aputalon-veroista, vaan myöskin vuotisena arentikorvauksena meidän, paitsi 1:ssä pykälässä rastittuja rajoja, viljelevistä ja ikuisesti pidettävistä niitten talojen tiluksista. Sitä vastoin vaadimme itsellemme ja vastaisille näitten säterien haltioille vastaiseksi ja edelleen kantaa lisätaloverot kaikista muista Hatanpään ja Otavalta-Spinnin säterien aputaloista.
5:ksi. Tampereen kaupungille lankee meidän mainittuin tilusten oikeus kalaveteen, yllämainittuin myytyin tiluspiirien alla Näsijärvessä ja Tampereen koskessa ja Pyhäjärvestä vesi pohjoispuolella vedettävää viivaa kaupungin alustan Nalkalanniemestä Wiinikanjoensuun pohjoispuoliseen rantaan asti.
6:ksi. Annetaan Tampereen kaupungille oikeus, vasta tarvittaissa, kuudensadan (600) Suomen markan vuotuista veroa vastaan vuorota Pyhäjärven Wiinikanlahtea kahdeksansataa kyynärää sen suusta suoraan n.k. Wiksholmaa kohti.
7:ksi. Waadimme me Hatanpään kartanon omistajat kaikeksi vastaiseksi hiedansaantia meille sopivista, kaupungin ja maistraatin määräämistä, paikoista.
8:ksi. Maksamme myyjät kaikki tilusten verot ja ulosteot, kunnallis- ja ruununverot vuodelta 1876, mutta sen peräiset verot sekä kaikki kaupanteon maksut karttapaperista, ratsuvelvollisuuden vaihdosta ovat kaupungin suoritettavat.