[262] Ks. Steph. Byz. "Ωστίωνες έθνος παρά τώ δυτικώ ωικεανώ, ούς Κοσσίνους Αρτεμίδωρός φησι, Πυθέας δ' Ωστιαίους."
[263] Ks. Strab. II siv. 104.
[264] Plin. Hist. nat. IV 27.
[265] Plin. Hist. nat. IV 30; vertaa Dionys. Perieg., vrs. 31: "Πόντον μέν καλέoυσι πεπηγότα τε, Κρόνιόν τε ʹΑλλοι δ' αύ και νεκρόν έφήμισαν είνεκ άφαυροι ʹΗελίου."
[266] Ks. Diefenbach, Orig. Europ. sivv. 387-380. — Mainita sopii, että Ptolemaio asettaa Χρόνος nimisen joen itäpuolelle Weikseliä.
[267] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15.
[268] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 11: — — "Oserictam, cedri genere silvosam: inde electrum defluere in petras." — "Osericta" on kentiesi Skandinavilainen sanaAustr-riki, itämaa; vertaa mitä vasta puhutaan nimistä: "Aestyit", "Estit."
[269] Ks. Strab. VII, siv. 294.
[270] Ks. Mela III, 3-4.
[271] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27. — Rud. Keyser tahtoo selittääHillevionessamaksi kuin:Elfarbuar, Elvboere(joki-asukkaat), jotka muka asuivat Alfheim'issa Götha-joen ja Glommen'in välillä; ks. Saml. til det Norske Folks Sprog og Historie, VI siv. 331.
[272] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27: — "Nec est minor opinione Eningia [Epigia]. Quidam haec habitari ad Vistulam usque fluvium a Sarmatis, Venedis, Sciris, Hirris tradunt. Sinum Cylipenum vocari: et in ostio ejus insulam Latrin. Mox alterum sinum Lagnum, contermineum Cimbris."
[273] Ks. Plin. Hist. nat. IV 30.
[274] Ks. P.A. Munch, Det Norske Folks Historie, I i, siv. 16.
[275] Ke. Plin. Hist. nat. VIII 16.
[276] Ke. Zeuss, die Deutschen, siv. 486.
[277] Sana "Hirri" luullaan virheellieekei lisäykseksi, joka kopioitsijain kautta olisi tullut. Olkoon miten oli, ei kävisi helposti sitä selittää.
[278] Rud. Keyser (Saml. til det Norske Folks Sprog og Historia, VI siv. 334) selittää tämän sanan nimestä "Kylfingaland", joka 12:nnella vuosisadalla annetaan Gardariikille eli Venäjälle eräässä Skandinavilaisessa maatieteessä (ks. Antiquités Russes II siv. 401). Mutta tämä näyttää olevan kaukaa haettua; sillä Kylfingit (Jaroslavin lakikirjassa:Kolbjagit, samate kuin Väringit = Varjagit) näyttävät olleen Venäjään tulleita Skandinavilaisia paljoa myöhemmältä aialta kuin Plinion Cylipenus; vertaa: P. A. Munch, kirjassa "Norsk Tidskr. for Vidensk. og Litt.", V aarg., siv. 311.
[279] Ks. Tacit. Germ. 37.
[280] Myös Ptolemaiokin asettaa Skandiansa Weikselin suiden edustalle.
[281] Ks. Tacit. Germ. 43, 44.
[282] Tacit. Germ. 44; "Suionum hinc civitates, ipso in Oceano, præter viros armaque classibus valent." Adam Bremeniläinen nimittää Svealaiset; "Sueones"; Samate jo Einhard, Vita Karoli Magni; "Dani siquidem ac Sueones, quoa Nortmannos vocamus."
[283] Tacit. Germ. 45: "Trans Suionas aliud mare, pigrum ac prope immotum, quo cingi claudique terrarum orbem hinc fides, quod extremus cadentis jam solis fulgor in ortus edurat adeo clarus ut sidera hebetet; sonum insuper audiri formasque deorum et radios capitis aspici persuasio adjicit."
[284] Tac. Germ. 45: (Puhuttuaan Aestyistä ja merikullasta) "Suionibus Sitonum gentes continuantur: cetera similes uno differunt, quod femina dominatur: in tantum non modo a libertate sed etiam a servitute degenerant. Hic Sueviæ finisu" — Muist.: "Suevia" on Germanian itäinen puoli.
[285] Vertaa kuitenkin Zeuss'in selitys (Die Deutschen, sivv. 57, 123) ja Geijerin (Svea Rik. Häfd. siv. 81). Jälkimäinen siihen vertaa Strabonin Σιδόνες, jotka olivat Bastarnaen heimokuntia (Strab. VII siv. 306). Edellinen taas sovittaa siihen Ptolemaion Σίδωνες, koillis-puolella Böhmin vuoria (Ptol. Geogr. II 10).
[286] Ks. Adamus Bremensis, de Situ Daniæ (oikeastaan: "Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum"; IX osassa Pertz'in Monum. hist. German.), cap. 222: "Postea (Göthan-maan jälkeen) longia terrarum spatiis regnant Sueones usque ad terram feminarum."
[287] Tacit. German. 45: (Svioneista puhuttuaan) "Ergo jam dextro Suevici maris litore Aestyorum (Aestuorum, Aestiorum) gentes alluuntur; quibus ritus habitusque Suevorum, lingua Britanniæ proprior. Matrem deum venerantur; insigne superstitionis formas aprorum gestant: id pro armis omniumque tutela securum deæ cultorem etiam inter hostes præstat. Rarus ferri, frequens fustium usus."
[288] Jornandes, de reb. Get., c. 23: "Aestorum quoque similiter nationem, qui longissimam ripam Oceani Germanici insident, idem ipse [Hermanaricus] prudentiæ virtute subegit." — c. 5: "Ad litus autem Oceani, ubi tribus faucibus fluenta Vistulæ fluminis ebibuntur, Vidivarii resident — post quos ripam Oceani item Aesti tenent, pacatum hominum genus omnino."
[289] Ks. Cassiodori Varia V, epist. II: "HæstisTheodoricus rex. Illo et illo legatis vestris venientibus, grande vos studium notitæ nostræ habuisse cognovimus; ut in Oceani littoribus constituti, cum nostra mente jungamini. — — — succina, quæ a vobis per harum portitores directa sunt, grato animo fuisse suscepta."
[290] Ks. Einhardi Vita Karoli Magni, c. 12 [Pertz, Monum. II, siv. 449]: "Ad litus australe Sclavi et Aisti et aliæ diversse incolunt nationes."
[291] Wulfstanin matka-kertomus kuningas Alfred'in käännöksessä Orosion teoksesta; ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 670; Zeuss, die Deutschen, siv. 669; H. G. Porthan, Witterh. Hist. Antiqv. Acad. Handl. VI, sivv. 96 seurr.
[292] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15. "Certum est gigni in insulis septentrionalis Oceani et aGermanisappellari glessum." — Vertaa Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 356 seurr.; Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 458.
[293] Ks. Zeuss, die Deutschen siv. 130.
[294] Tacit. Germ. 46: "Peucinorum Venetorumque et Fennorum nationesGermanis an Sarmatis ascribam dubito. — — — quicquid inter PeucinosFennosque silvarum ac montium erigitur, latrociniis pererrant[Veneti]."
[295] Tacit. Germ. 46: "Fennia mira feritas, foeda paupertas: non arma, non equi, non penates; victui herba, vestitui pelles, cubile humus. Sola in sagittis spes, quas inopia ferri ossibus asperant. Idemque venatus viros pariter ac feminas alit: passim enim comitantur partemque prædæ petunt. Nec aliud infantibus ferarum imbriumque suffugium quam ut in aliquo ramorum nexu contegantur. Huc redeunt juvenes, boc senum receptaculum. Sed beatius arbitrantur quam ingemere agris, inlaborare domibus, suas alienasque fortunas spe metuque versare. Securi adversus homines, securi adveraus deos, rem difficillimam assecuti sunt, ut illis ne voto quidem opus esset, Cetera jam fabulosa: — — — quod ego utincompertumin medium relinquam." — Olen tarkasti lukenut C. A. Gottlund'in teosta: "Försök att förklara Taciti omdömen öfver Finnarne, Stockholm 1834", enkä sittenkään ole voinut tulla muuhun käsitykseen, kuin minkä suomennokseni osoittaa. Kirjan monta muuta ansiota en sillä tahdo kieltää.
[296] Ks. Edu. v. Wietersheim, Gesch. der Völkerwand. II osa, siv. 78 seurr:; jossa muun seassa otetaan esimerkiksi Ptolemaion mainitsema Σιατουτάνδα Frisien maassa (II, c. 10). TämäSiatutandaon syntynyt sillä tavoin, että Ptolemaio väärin on käsittänyt Taciton sanat Frisien kapinasta Tiberion aikana. Tacito, näet, lausuu: "et ad sua tutanda digressis rebellibus" (kapinoitsijat jo olivat lähteneet pois omaa maatansa suojelemaan); Tac. Annal. IV 73. — Kuinka Ptolemaio on kertonut samoja nimiä Sarmatiassa ja Skythiassa, osoittaa Schafarik (Slaw. Alterth. I siv. 218), joka muutoin on Ptolemaion ihastelijoita.
[297] Ptol. Geogr. III 5: "Κατέχει δε την Σαρματίαν έθνη μέγιστα οι τε Ούενέδοι παρ' όλον τόν Ουενεδικόν κόλπον — — — ʹΕλάττονα δε έθνη νέμεται την Σαρματίαν παρα μέν τόν Ούιστουvλαν ποταμόν ύπό τους Ουενέδας Γύθωνες, είτα Φίννοι, είτα Σούλωνες υφ' ους Φρουνγουνδίωνες, είτα Αναρινοί παρά την κεφαλήν του Ουιστούλα ποταμού — — — Τών δέ ειρημένων εισίν ανατολικώτεροι ύπό μέν τους Ουενέδας πάλιν Γαλίνδαι και Σουδινοί και Σταυανοί μέχρι τών Αλαυνών — - — Πάλιν δέ την μέν εφεξής τώ Ουενεδικώ κόλπω παρωκεανίτιν κατέχουσιν Ουέκται, ύπέρ ούς ʹΟσσιοι, είτα Κάρβωνες αρκτικώτατοι, ών ανατολικώτεροι Καρεώται και Σάλοι υφ' ους Αγάθυρσοι, είτα ʹΑορσοι" — — —.
[298] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, sivv. 208, 461-163; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 271, 674.
[299] Selitys-kokeita ei ole puuttunut. Zeuss, joka tekeeOssitAistilaisiksi (Littualaisiksi), luulee heidän nimensä säilyneen saaren-nimessä:Ösel(Henrikki Lettiläisen tykönäOsilia, muinais-SkandinavilaistenEysysla; johon hän vielä sovittaa nimet Βασίλεια ja Osericta). Mutta epäilemättä on nimiÖselsuomenkielinen syntyään:Yösalo(Viron kielen mukaan:Öö-sal); jota todistaapi toisen lähisen saaren nimi:Dagö(Päiväsalo), vaikka molemmat jo kantavat Vironkielessä toisia nimiä. Yhtä epävakaista on arvataKarbonitKuurilaisiksi; ks. Zeuss, die Deutsch., sivv. 270, 272. —Weltatarvataan olevan keski-aian Wiltzit (Slavilaisia). — Mitä Καρεώται ovat? Karjalaisiako? — Entä Σάλοι?
[300] Sekä Schafarik (I, siv. 301), että Zeuss (siv. 274) arvelevat eikö sana Φίννοι Ftolemaion tykönä lie jollakin lailla vääristelty. Zeuss tahtoisi sen siaan Σκίροι. Tämmöiseen korjailemiseen ei löydy vähintäkään syytä.
[301] Ks. Ptol. Geogr. II 10: — Σκανδία —, Χαιδεινοί — Φαυόναι — Φιραίσοι — Γούται — Δαυκίωνες — Λευώνοι — Ainoastaan Gutat tuntee Göthiläisiksi.
[302] Ks. Strab. VII, siv. 290: — "βουϊαιμον, το τού Μαροβούδου βασίλειον — — — και κατεκτήσατο, προς οίς είπον, Λουίους τε, μέγα έθνος, και Ζούμους, και Βούτονας, και Μουγίλωνας, και Σιβινους, και το τών Σοήβων αυτών μέγα έθνος, Σέμνωνας." — Λουϊοι — ovat arvattavasti Taciton Lygii. Seuraavien kolmen nimen siaan on tahdotta panna milloin mitäkin; mutta Tzschucke (Strab. Geogr., Lipsiæ 1796-1808) sanoo: Codices nihil a vulgata lectione recedunt.
[303] Es. Tacit. Annal. II 62: "Erat interGothonesnobilis juvenis, nomine Catualda,profuges olim vi Marobodui, et tunc, dubiis rebus ejus, ultionem ausus. Is valida manu fines Marcomannorum ingreditur, corruptisque primoribus ad societatem, irrumpit regiam castellumque juxta situm."
[304] Ks. Foy-Vaillant, Numismata aurea Imperatorum, Augustarum etCaesarum in coloniis, municipiis et urbibus percussa; Paris 1688,Tom. II; — josta ottaa Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 657. —Rahan etu-puolella seisoo: "ATT. K. ΓA. ΦIN. ΓAΛ. OTENΔ.OTOΛOTCIANOC. CEB", s.o. Αυτοκράτωρ Καίσαρ Γαν δάλικος ΦίντικοςΓαλίνδικος Ουένδικος Ουολουσιανός Σεβαστός, Takapuolella seisoo:Αντιοχέων Μητροπόλεως Κολωνίας. Tämä raha on kultainen. Toinenhopeainen kantaa saman etupuolisen kirjoituksen latinaksi, muttasanaFinnicuson lyhennetty paljaaksi F:ksi: "IMP. [eratori]C. [æsari] VA. [ndalico] F. [innico] GAL. [indico] VEND. [ico]VOLVSIANO. AVG. [usto]." Takapuolella seisoo: "Marti Pacifero." —Zosimus I, 26, mainitsee ainoastaan sivu-mennen tätä sotaa"Skythoja" vastaan.
[305] Ks. Auctoris ignotiExcerpta de ConstantinoMagno etc. §30: "Constantinus autem ex Byzantio Constantinopolim nuncupavit" — — § 31: "Deinde adversum Gothos bellum suscepit" — § 32: "Sic cum his pace firmata, in Sarmatas versus est, qui dubiæ fidei probantur. Sedservi Sarmatarumadversum omnesdominosrebellarunt:quos pulsosConstantinus libenter accepit, et amplius trecenta millia hominum mistæ ætatis et sexus per Thraciam, Scythiam, Macedoniam Italiamque divisit." — Hieronymi Chron. vuodella 337: "Sarmatæ Limigantesdominos suos, qui nuncArcaragantesvocantur, facta manu in Romanum solum expulerunt."
[306] Limigantien seassa nimittää Ammiano erittäin: "Amicenses" ja "Picenses" — "ita ex regionibus adpellati conterminis"; ks. XVII 13.
[307] Ks. Amm. Marcell. XVII 12: — "translata est in Sarmatas cura, miseratione dignos potius quam simultate — —. Potentes olim ac nobiles erant hujus indigenæ regni, sed conjuratio clandestina servos armavit in facinus. Atque ut barbaris esse omne jus in viribus adsuevit, vicerunt dominos ferocia pares, sed numero præminentes. Qui, confundente metu consilia, ad Victohalos discretos longius confugerunt, obsequi defensoribus, ut in malis, optabile, quam servire suis mancipiis arbitrati." — 13: — "adLimigantes Sarmatas servosocius signa transferri utilitas publica flagitabat, quos erat admodum nefas, impune multa et nefaria perpetrasse. Nam velut obliti priorum, tunc erumpentibus liberis, ipsi quoque tempus aptissimum nacti, limitem perrupere Romanum, ad hanc solam fraudem dominis suis hostibusque concordes."
[308] Ks. Amm. Marcell. XVII 13: "Hortante igitur principe,cum genuino fastuad citeriorem venere fluminis ripam, — — — ne viderentur militis præsentiam formidasse."
[309] Ks. Amn. Marcell. XVII 13: — "et cadentes insuperabili contumacia barbari, non tam mortem dolere, quam nostrorum lætitiam horrendo stridore monstrabant. — — crceiatus alto silentio perferebant. Nec eorum quisquam inter diversa supplicia veniam petiit, aut ferrum projecit, aut exoravit mortem: sed arma jugiter retinentes, licet adflicti, minus eriminis æstimabant, alienis viribus potius, quam conscientiæ suæ indicio vinci: mussantesque audiebantur interdum, fortunæ non meriti fuisse, quod evenit."
[310] Ks. Amm. Marcell. XIX 11: — "quidam ex illis furore percitus truci, calceo suo in tribunal contorto,marha, marha, quod est apud eos signum bellicum, exclamavit: eumque sequnta incondita multitudo, vexillo elato repente barbarico, ululans ferum in ipsum principem ferebatur."
[311] Ks. Amm. Marcell. XXIX 6 (v. 371): — "Sarmatas Liberos ad discretionem servorum rebellium adpellatos."
[312] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 250. Vertaa mitä edellisessä olen Sauromatoista ja Sarmatoista puhunut.
[313] — "ut, ad longinqua translati, amitterent copiam nostra vexandi." — "Limigantes ad loca migrare compulimus longe discreta." Amm. Marcell. XVII 13.
[314] Suom.Murhaaoccidere; Slav.Moriti, Litt.Marintiinterficere; Germ.Mordoccidere, Kelt.Marbhoccidere; Lat.Mort(Mori, Mors), Kreik. μορτός, Alban.Múarrinterficere; ks. Diefenbach, Orig. Europ. siv. 387, 388. — Joka kansallisissa tavoissa ja luonteessa tahtoo nähdä kansallisuuden tunnus-merkkiä, verratkoon sitä eri tapaa jolla Limigantit ja oikeat Sarmatat lähestyivät Boman keisaria. Edellisistä sanoo Ammiano (XVII 13, v. 358): "stabantque contumaciter, ideoque propinquasse monstrantes, ut jubenda repudiarent"; jälkimäisistä taas (XXX 5, v. 375): "legatio Sarmatarum offertur,pedibusque ejus prostrataorabat pacifica prece, ut propitius veniret et lenis."
[315] Ks. Thunmann, Unters. über nördl. Völker, siv. 18 seurr.; Arndt, Ursprung der Europ. Sprachen, siv. 318. — Keski-aiassa kutsuttiin tämä maakunta:Semland, Sambia, sen asukkaat:Sembi, Sembones, Sambi, Sami; ks. Zeuss, siv. 675. — Saman johtauksen alle vedetään myös nimet:Samogitia (Samogitæ, Samechi, Sameyte, Σάμωται) ja Semgallen (Semigalli, Samgali), molemmat Littuan alueessa.
[316] Ks. Hist. Legum Castrensium Regis Canuti Magni (Langebek, Script. Rer. Dan. III, siv. 143); — "Angliam, Norvagiam, Sclaviam,Finlandiam, omnesque circumjacentes regiones, suam in potestatem redegit." Toisessa teoksessaan: Compendiosa Hist. Regum Dan., cap. V (Script. Rer. Dan. I, siv. 54), puhuu sama historioitsija samasta Knuutti Suuren vallasta, mutta nimittää: — "Hyberniam, Angliam, Galliam, Italiam, Longobardiam, Teotoniam, Norvagiam, Sclaviam, cumSambia, sibi subjugavit."
[317] Ks. F. I. Wiedemann'in Alkupuhe maamiehemme Joh. And. Sjögrenin Liiviläiseen kielioppiin (Sjögrens Gesamm. Schriften II i, Einleitung) siv. XVI seurr. — Todistus nojauupi enimmästi paikannimiin.
[318] Ks. C. A. Gottlund, Försök att förkl. Taciti omdömen öfver Finnarne, siv. 116. — Mitä hän siinä lisäilee, että muka Puolassa tai Preussin ja Puolan välisissä metsämaissa jutellaan löytyvän vielä nytkin useita Suomalaisia kyliä, se ei ainakaantähänasiaan kuulu; sillä jos siinä ho'ussa perää olisikin, jota kyllä sopii epäillä, ne Suomalaiset varmaankin olisivat myöhemmin tulleita siirtolaisia. Tiedämme, että 17:nnen vuosisadan alkupuolella paljon Suomalaisia muutti ulkomaille, Preussiin, Pommeriin j.n.e. Ks. esim. Sääntö Huhtik. 25 p. 1620 (Schmedeman, Kongl. Stadgar, siv. 186.)
[319] Se ei ole suinkaan mahdotonta, että kielitieteellinen tutkinto paikan-nimistä näilläkin seuduilla tuottaisi arvaamattomia selityksiä; sillä paikan-nimet ovat yhtä tärkeitä ja selviä muistomerkkiä kuin Persepolin kalliokirjat. Semmoiseen tutkimukseen on jo Schafarik kehoittanut: "Eine etymologische Untersuchung der örtlichen, namentlich Fluss- und See-Namen, kritisch und im gehörigen Einklange mit anderweiten Zeugnissen vorgenommen, würde zur Erörterung der ehemaligen Sitze der Finnen im heutigen slawischen Russland nicht unwesentliche Dienste leisten"; Slaw. Alterth. I, siv. 305.
[320] Ks. Jornandes, de reb. Get. c. 3: "In cujus parte arctoa gensAdogitconsistit, quæ fertur — — —. Aliæ vero ibi gentes Refennæ: [muutamissa käsi-kirjoissa:gentes tres Crefennæ, eli: gentesScrerofennæ], qui frumentorum non quæritant victum, sed carnibus ferarum atque ovis avium vivunt: ubi tauta paludibus foetura ponitur, ut et augmentum præstent generi, et satietatem ac copiam genti. Alia vero gens ibi moratur Suethans — — — Theusthes, Vagoth, Bergio, Hallin, Liothida — — Athelnil, Finnaithæ, Fervir, Gautigoth. — — mixti Evageræ Othingis — —. Sunt ex his exteriores Ostrogothæ, Raumaricæ, Raugnaricii,Finni mitissimi, Scanziæ cultoribus mitiores: nec non et pares eorum Viniviloth. Suethidi, Cogeni, — — Dani — — Grannii, Aganziæ, Unixæ, Ethelrugi, Arochiranni." — Että Suethans ja Suethidi ovat yhtä (Svithiod, Svealaiset), ei ole epäilemistä; ks. muutoin Zeuss, die Deutschen, sivv. 502 seurr.
[321] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 687.
[322] Procop., Bell. Goth. II 15 (ed. paris. siv. 423): "— τών μέν τοι ές ήμάς ενϑένδε αφικομένων επυνϑανόμην."
[323] Procop., Bell. Goth. II, 15: "Τών δε ιδρυμένων εν Θούλη βαρβάρων εν μόνον έϑνος, οι Σκριϑίφινοι επικαλούνται, ϑηριώδη τινά βιoτην έχουσιν ούτε γαρ ιμάτια ενδιδύσκονται, ούτε ύποδεδεμένοι βαδίζουσιν, ούτε οίνον πίνουσιν, ούτε τι έδώιδιμον εκ τής γής έχουσιν ούτε γαρ αυτοί γήν γεωργούσιν, ούτε τι αυτοϊς αι γυναικες εργάζονται, αλλά άνδρες άεί ξύν ταϊς γυναιξί την ϑήραν μόνην επιτηδεύουσι. Θηρίων τε γαρ και άλλων ζώων μέγα τι χρήμα αί τε ύλαι αυτοϊς φέρoυσι, μεγάλαι ύπερφυώς ούσαι, και τα όρη, ά ταύτη άνέχει και κρέασι μεν ϑηρίων άει τών αλισκομένων σιτιζονται, τα δέρματα δε αμφιέννυνται, επεί τε αυτοϊς ούτε λίνον, ούτε ότω ράπτοιεν ένεστιν, οι δε τών ϑηρίων τοϊς νεύροις τα δέρματα ες άλληλα ταύτα ξυνδέοντες, ούτω δή ες σώμα όλον αμπίσχονται. Ού μήν ουδε τα βρέφη αυτοϊς κατά ταύτα τιϑηνούνται τοϊς άλλοις ανϑρώποις ου γαρ σιτίζονται Σκριϑιφίνων παιδία γυναικών γάλακτι, ουδε μητέρων άπτονται τιτϑού άλλα ζώων τών αλισκομένων τοϊς μυελοίς εκτρέφονται μόνοις. Επειδάν ούν γυνή τάχιστα τέκοι, δέρματι το βρέφος εμβαλλομένη, κρεμά μεν ευθύς επί δένδρου τινος, μυελον δε οι επί του στόματος ενϑεμένη, εύϑυς στέλλεται επί ϑήραν επί κοινού γαρ τοϊς ανδράσι το επιτήδευμα μετίασι τούτο. Τούτοις μεν ούν δη τοϊς βαρβάροις τα ες την δίαιταν ταύτη πη έχει οι μέντοι άλλοι θουλίται αις ειπεϊν άπαντες ουδέν τι μέγα διαλλάσσουσι τών άλλων ανϑρώπων."
[324] Ks. Paulli Warnefridi Diaconi Forojuliensis, Gesta Longob. c. 2: — — "sicut retulerunt nobis, qui eam [Scandinaviam] lustraverunt."
[325] Paull. Warnefr. Gest. Longob. c. 1: "Septentrionalis plaga, quanto magis ab æstu solis remota est et nivali frigore gelida, tanto salubrior corporibus hominum et propagandis est gentibus magis coaptata." — c. 2: — — — "Intra hanc [Scandinaviam] ergo constituti populi, dum in tantam multitudinem pullulassent, ut jam simul habitare non valerent, in tres, ut fertur, omnem catervam partes dividentes, quae ex illis pars patriam relinquere novasque deberet sedes exquirere sorte perquirunt." — c. 4: — — "quia adhuc stylus in Germania vertitur, miraculum quod illic apud omnes celebre habetur, — — breviter intimare. In extremis circium versus Germaniæ finibus, in ipso Oceani littore, antrum sub eminenti rupe conspicitur, ubi septem viri (incertum ex quo tempore) longo sopiti sopore quiescunt — — apud indociles easdem et barbaras nationes venerationi habeantur. — — — Fortasse horum quandoque, quia non aliter nisi Christiani esse putantur, gentes illæ prædicatione salvandæ sunt." — c. 5: "Huic locoScritobini, sic enim gens illa nominatur, vicini sunt, qui etiam aestatis tempore nivibus non carent, nec aliis, utpote feris ipsis ratione non dispares, quam crudis agrestium animantium carnibus vescuntur; de quorum etiam hirtis pellibus sibi indumenta coaptant. Hi asaliendo, juxta linguam barbaram, etymologiani ducunt. Saltibus enim, utentes arte quadam ligno incurvo in arcus similitudinem, feras assequuntur. Apud hos est animal, non satis assimile cervo, de cujus ego corio, ut fuerat pilis hispidum, vestem in modum tunicæ, genu tenus aptatam, conspexi, sicut jam fati, ut relatum est, Scritobini utuntur. Quibus in locis circa æstivale solstitium per aliquot dies, etiam noctu, clarissima lux cernitur, diesque ibi multo majores, quam alibi, habentur; sicut e contrario circa brumale solstitium."
[326] Niinkutsuttu "Matkalaisen laulu" (The Song of the Traveler), joka arvataan olevan 5:nneltä, 7:nneltä tai viimeistään 8:nnelta vuosisadalta. Merkittävää on, että siinä mainitaan ei ainoastaan Skridefinniä vaan myös Finniä kahdesti, ja näitä jälkimäisiä hyvässä seurassa, — Keisarin ja Kreikkalaisien kanssa yhdessä. Alku kuuluu: "Attila hallitsi Hunnia, Ermanarik Göthiläisiä, — — — Keisari hallitsi Kreikkalaisia, ja Kelik Finniä (Casere weold Creacum, And CelicFinnum)". — Edempänä kuuluu: "Mid Creacum ie waes and midFinnum, And mid Casere" (Olin Kreikkalaisten, Finnien ja Keisarin kanssa) — "Mid Scottum ie waes and mid Peohtum, And midScridefinnum." Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, sivv. 667-669.
[327] Ks. Alfredin käännös Orosiosta: — "and be nordhan him [Sveum] ofer tha vestennu is Cvenland, and be vestan-nordhan him sindon Scride-Finnas, and be vestan Nordhmen."
[328] Ks. Saxo Gramm. hist. Dan., Præfatio: "harum [Suetiæ Norvegiæque] ortivas partes Skricfinni incolunt. Quas gens inusitatis assueta vehiculis montium inaccessa venationis ardore sectatur."
[329] Ks. Adam. Brem., de Situ Dan. c. 231: "in confinio Sueonum vel Nordmannorum contra boream habitant Scritefinni, quos ajunt cursu feras præire."
[330] Alfredin käännöksessä Orosiosta.
[331] Ks. Cosmograpbia Ravennatis Anonymi (sen kanssa usein sekoitetaan Guidonin teos, joka on vieläkin sekavampi kyhäys Nimettömän ja muiden mukaan. Molemmat ovat yhdessä painetut, ed. Pinder et Parthey, Berlin 1860.): "Item juxta ipsam Scythiam litus Oceanom, ponitur patria, quae dicitur Rerefenorum [Rereffenorum] et Sirdifenorum [Scerdifennorum]. Cujus patriæ homines, ut ait Aithanarit, Gothorum Philosophus, rupes montium inhabitant, et per venationes, tam viri quamque mulieres vivere, cibo vel vino ignari existentes in omnibus dicuntur. Quæ patria supra omnes frigida esse ascribitur." ed. Pinder et Parthey, siv. 201, vertaa sivv. 553, 554.
[332] Ks. ed. Pinder et Parthey, sivv. 27, 28: "Quarta ut hora noctisNorthomanorum est patria, quæ et Dania ab antiquis dicitur. — — —Quinta ut hora noctis Scirdifrinorum vel Rerefenorum est patria.Sexta ut hora noctis Scytharum est patria, unde Sclavinorum exortaest prosapia." — Siv. 324, 417: "Postmodum tangit ipse OceanusRoxolanos, necnon Sarmatas, iterum Scythas, postmodum Rerefennos etSerdefennos, verum etiam Germaniam, ubi egit habitare Danos nec nonSaxones, etiam Frisones."
[333] Ks. Thunmann, Untersuch. über Nord. Völker, siv. 46; Zeuss, die Deutschen, siv. 685.
[334] Ks. Ptolemaei Geogr. III 5, V 8.
[335] Ks. Ptol. Geogr. V 8: ό Ρά ποταμός; Ammianon tykönä:Rha amnis, "in cujus superciliis quædam vegetabilis ejusdem nominis gignitur radix, proficiens ad usus multiplices medelaram"; XXII 8, 28.
[336] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 30 (viitta).
[337] Ks. Jornandes, De Rebus Geticis, c. 23; Amm. Marcell. XXXI 3 sanoo vain: — - "Ermenrichi — — bellicosissimi regis, et per multa variaque fortiter facta vicinis nationibus formidati."
[338] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 688. Panen tänne kaikki neljä toisintoa päällitysten: "Habebat siquidem quos domuerat:"
(Wienin 1:) "Gothos, Scythas, Thuidos, Inaunxis,(Wienin 2:) "Gothos, Scythas, Thiudos, Inaunxis,(Mynchenin:) "Golthes, Cythathiudos, — Inaunxis,(Ambrosiolainen:) "Golthes, Etta, Thoidos, Inaxungis,
Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans,Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans,Vasinabroncos, Merens, Mordens, Imniscaris, Rogas, Tadzans,Vosina, Bovoncas, Merens, Mordens, Remniscans, Rogans, Tadzans,
Athual, Navego, Bubegentas, Coldas."Athual, Navego, Bubegentas, Coldas."Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas."Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas."
Muotojen käsitykseksi on muistaminen, että samatekkuin -os, -as on Latinalainen Monikon Accusativo, niin pääte -ens, ans on Göthin-kielen heikko Monikko.
[339] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 304; Zeuss, die Deutschen, siv. 677.
[340] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften, I sivv. 468-473.
[341] Ks. Schlözer, Nestor, (Göttingen 1802) II, sivv. 41, 106.
[342] Ks. Sjögrens Gesamm. Schr. I, sivv. 473, 474, 484.
[343] Ks. Schlözer, Nestor, II, sivv. 40, 41, 106.
[344] Ks. Sjögren, Gesamm. Schriften, I siv. 484.
[345] Ks. Constant. Porphyrog., De Admin. Imp., cap. 37.
[346] Ks. Itinerarium Willelmi de Rubruk (Recueil de Voyages et de Mémoires IV) sivv. 251, 252: "Regio ista ultra Tanaim est pulcherrima, habens flumina et silvae. Ad aquilonem sunt silve maxime, quas inhabitant duo genera hominum: Moxes [Moxel] scilicet qui sunt sine lege, puri pagani. Civitatem non habent, sed casulas in silvis. Dominus eorum et magna pars eorum fuerunt interfecti in Alemannia. Tartari enim duxerant eos usque ad introitum Alemannie, unde ipsi multum commendant Alemannos, sperantes quod adhuc liberabuntur per eos a servitute Tartarorum. Si mercator veniat ad eos, oportet quod ille apud quem primo descendit provideat ei quam diu vult esse inter eos. Si quis dormiat cum uxore alterius, ille non curat nisi videat propriis oculis: unde non sunt zelotipi. (H)abundant apud eos porci, mel et cera, pelles preciose et falcones. Post istos sunt alii qni dicuntur Merdas, quos Latine vocant Merdinis, et sunt Saraceni. Post istos est Etilia" (s.o. Wolga).
[347] Ks. Carpini, Hist. Mongalorum (Recueil de Voyages IV), siv. 676: "Inde [e Hungaria Tartari] revertentes venerunt in terram Mordnanorum, qui sunt pagani, et eos bello vicerunt."
[348] — "damnata a rerum natura et densa mersa caligine"; sanoo Plinio (IV 12) Pohjan peristä.
[349] Ptol. Geogr. III 5: — "μεταξύ δε Βαστερνών και Ρωξολανών Χούνοι." — Muutoin Hunnien nimi kirjoitetaan: Χούννοι, Ούννοι,Hunni, Chuni ja Chunni. Molemmat viime-mainitut muodot tavataan paljon Latinaisilla kirjaniekoilla 5:nneltä ja 6:nnelta vuosis., mutta jo Ammiano sen käyttää yhdessä paikassa (XXXI 8, 4.)
[350] Dionysii Periegesis, ed. G. Bernhardy, Lpzg 1828, vrs. 727-730:
Αρξάμενος πλευρής ζεφυρίτιδος εκ βoρέαιο.Πρώτοι μεν Σκύϑαι εισίν, όσοι Κρονίης αλος άγχιΠαραλίην ναίoυσι ανά στόμα Κασπίδος άλμης.Ούννοι δ' εξείης — — — — —
Bernhardy on osoittanut, että teos on kirjoitettu joku loppupuolella 3:tta tai alkupuolella 4:ttä vuosis. j.Kr.
[351] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 727. — Että taas Strabonin Ούϊτιοι olisi samoja Hunnia, kuten Klaproth arvelee, ei ole todennäköistä.
[352] Ks. Saint-Martin, lisäykset Lebeau'n kirjaan: "Hist. du Bas-Empire", IV, siv. 64; Klaproth, Tabl. hist., siv. 235. — Moses Khorenelainen (Moïse de Khorene) eli alku-puolella 5:ttä vuosis., ja puheen-alainen paikka on haettava hänen historiansa II:n kirjan 76:nnesta luvusta. Myös maatieteessäkin, joka kantaa hänen nimensä, mainitaanHunksamoilla seuduin; mutta teos päätetään olevan myöhempää syntyä.
[353] Ammian. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens, monumentis veteribusleviternota, ultra paludes Maeoticas glacialem oceanum accolens." — Sen aian maatieteessä oli Maiotin ja Pohjoisen valtameren väli jotenkin lyhyt.
[354] Zonaraan juttua, että muka muutamat kertovat keisari Karon surmatuksi retkellä Hunneja vastaan, ei sovi mihinkään lukuun ottaa; vertaa Fl. Vopiscus, Cari vita, 8.
[355] Ks. Zosimon Hist. IV 20, joka muutoin sanoo, että Hunnit ennen olivat tuntemattomat. Ks. myös Priskon Hist. [Exc. de Legat., siv. 200], missä Komalainen Komulo v. 448 käyttää tämän nimen kahdesta Hunnilaisesta sotapäälliköstä: "άνδρας τών βασιλείων Σκυϑών", ja Prisko itse tavantakaa kutsuu Hunnit Skythoiksi. — Pyhä Hieronymo näyttää samaa ajatelleen, vaikka hän ei tarkoin muistanut historiaa: "Hanc gentem Herodotus refert sub Dario rege Medorum viginti annis Orientem tenuisse captivum, et ab Aegyptiis atque Aethiopibus annuum exegisse vectigal"; ks. S. Hieronymi Epistola 84 (ed. Bened.), de morte Fabiolæ. — Romalaisten koko käsitys asiasta näyttää olleen semmoinen epä-vakainen kuin tapaamme Agathiaan tykönä, V 11: "Οι Ούννοι το γένος, το μεν παλαιον τής κατώκουν Μαιώτιδος λίμνης τα προς άπηλιώτην άνεμον, και ήσαν του Τανάϊδος ποταμού αρκτικώτεροι, καϑάπερ και τά άλλα βάρβαρα έϑνη, οπόσα εντός ʹΙμαίου όρους ανά την Ασίαν ετύγχανον ιδρυμένα.Ούτοι δε άπαντες κοινή μεν Σκύϑαι και Ούννοι επωνομάζοντο, ιδία δε κατά γένη, το μέν τύ αυτών Κοτρίγουροι, το δε Ουτίγουροι, άλλοι δε Ούλτίζουροι, και άλλοι Βουρούγουνδοι."
[356] Jornandes, de Reb. Get., 24: "Filimer Rex Gothorum — — reperit in populo suo quasdam magas mulieres, quas patrio sermone Aliorumnas [Aliorunas] is ipse cognominat, — — fugatas in solitudinem, coegit errare. Quas spiritus immundi per eremum vagantes dum vidissent, et earum se complexibus in coitu miscuissent, genus hoc ferocissimum edidere, quod fuit primum inter paludes minutum, tetrum atque exile, quasi hominum genus, nec alia voce notum, nisi quæ humani sermonis imaginem assignabat. Tali ergo Hunni stirpe creati."
Muist.: Lause: "nec alia — — — assignabat", on himmeä. Closs (Stuttgard 1861) lukee: "nisi quod", mutta sillä ei tule sen selkeämpi käsitys.
[357] Ks. Constantinus Manasses, Compend. Chron., Stritterin tykönä Memoriæ Populorum, I siv. 475. — Chronicon Paschale kirjoittaa tässä kohden Ούέννοι ja Kedreno Ούέρνοι.
[358] Ks. von Czoernig, Ethnographie der österreich. Monarchie, Wien 1855, II, siv. 14 (jossa lähteenä mainitaan: Koscellini, Monum. dell' Egitto e della Nubia, P. III, Monum. Relig., Tar. XLVI, LXI.)
[359] Ks. Lassen, die Alt-persischen Inschriften von Persepolis. Bonn 1836; siv. 89.
[360] Ks. Oppert, Expédition en Mésopotamie II, siv. 167. Nimet käyvät seuraavassa järjestyksessä: Kappadokia, Saparda (s.o. läntinen Vähä-aasia),Jauna, Merentakaiset Sakat (s.o. Herodoton Skolotit), j.n.e. Vertaa ylempänä sivv. 68, 69.
[361] Deguignes, Histoire des Huns etc. I osa.
[362] Ks. Klaproth, Tableaux hist., sivv. 241 seurr.; Müller, der Ugrische Volkstamm, I siv. 2; Vivien de Saint-Martin, Etudes ethnographiques et historiques: Les Huns [Nouvelles Annales des Voyages 1848, IV]. — Ne sanat mitkä tunnetaan Hiungnu-kansan kielestä, ovat pelkkää Turkkia. Yksi esimerkki on kylläksi. Kiinalaisten tapaan antoivat Hiungnu't hallitsijallensa kunnia-nimen: "Taivaan poika" eli "Tangri kutu." Nykyisessä Turkin kielessä merkitseeTangri Jumalaa, mutta vanhassa myöskinTaivasta.
[363] Olen pää-asiallisesti seurannut Vivien de Sain-Martin'in valaisevia kirjoituksia: Nouvelles Anu. des Voyages 1848 IV, 1849 III, Hunneista ja Valkoisista Hunneista.
[364] Vivien de Saint-Martin osoittaa selvästi, ettäJye-tshijaJethaovat yksi ja sama kansa, vaikka Kiinalaisten Plinio Ma-tuan-lin on tehnyt kumpaisestakin eri juttunsa. Karl Neumann (Die Hellenen im Skythenlande I, sivv. 131-134) katsooJethatMassagetoiksi, mutta sekoittaa asiat auttamattomiksi. Muita monituisia arveluita on esiintuotu sekä näistä ettäU-sun- jaSzu-kansoista; ks. Abel Remusat, Recherches sur les langues Tartares; Klaproth, Tableaux; Ritter, Erdkunde; Lassen, zur Geschichte der Indoskyth. Kön.
[365] Jnstino (XLI 6) ainoastaan kahdella rivillä mainitsee tämän valloituksen ja nimittää valloittajat:Asii ja Saranci. Straboni ei ole paljoa laveampi ja nimittää: "Ασιοι, Πασιανοί, Τόχαροι ja Σακάραυλοι." — Mainittava on, että Kiinalaiset kutsuivat Parthit (Arsakidit): "A-si".
[366] Ks. Procop., Bell. Pers. I 3: — "το Ούννων τών Εφθαλιτών έθνος, ούσπερ λευκους ονομάζουσι" Theofanes sanoo: "τους Λευκους Ούννους, τους λεγομένους Νεφθαλίτας", (ed. Bonn., I siv. 189.)
[367] Ks. Procop., Bell. Pers. 13. — Vertaa mitä Turkkilaisten lähettiläät Konstantinopolissa heistä juttelivat v. 568; Menandri Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 298, 299.
[368] Ks. Nouvelles Annales des Voyages 1849, III, siv. 59 seurr.
[369] Ks. Lenain de Tillemont, Hist. des Empereurs, Paris 1701, V siv. 224, Efthalitain karkauksesta Syriaan v. 383 paik. (viitaten Pyhän Samonaan Legendaan, Marrask. 15 p.). — Prokopio (Bell. Pers. I 3) sanoo, että Valkoiset Hunnit eivät koskaanmuutoin kuin Medialaisten (Persialaisten) seurassaole karanneet Romalaisten alueesen.
[370] Ks. Deguignes, Hist. des Huns, I, livre 1:r, sivv. 278-281; Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1848, IV sivv. 280 seurr.
[371] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsningar, sivv. 59-61; ja Ammian. Marcell. XXXI 2.
[372] Vertaa tähän S:ti Hieronymi advers. Jovinianum, lib. I: "Nomades et Troglodytæ et Scythæ et Hunnorum nova feritas semicrudis vescuntur carnibus."
[373] Tästäpä Kreikkalaiset heitä nimittävätjalattomiksi(άποδες) jahorjuviksi(ακροσφαλείς); vertaa Zosim. IV 20.
[374] Ks. Claud. Claudian, in Kufin. I 327, 328:
"Praeda cibus, vitanda Ceres, frontemque secariLudus, et occisos pulchrum jurare parentes."
[375] Amm. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens — omnem modum feritatis excedit." — Jornandes, de reb. Get. 24: "Hunnorum gens omni ferocitate atrocior." "Hi vero sub hominum figura vivunt belluina sævitia." — Sidon. Apoll. Panegyr. Anthem. vrs. 239-241:
"Sed Scyticæ vaga turba plagæ, feritatis abundans,Dira, rapax, vehemens, ipsis quoque gentibus illicBarbara barbaricis."
[376] Jornandes, de reb. Get. 24: — "erat eis species pavenda nigridine"; 35: (Attila) "teter colore, originis suæ signa restituens."
[377] Amm. Marcell. XXXI 2: "Ubi quoniam ab ipsis nascendi primitiis infantum ferro sulcantur altius genæ, ut pilorum vigor tempestivus emergens corrugatis cicatricibus hebetetur, senescunt imberbes absque venustate, spadonibus similes: compactis omnes firmisque membris et opimis cervicibus: prodigiosæ formæ et pandi, ut bipedes existimes bestias, vel quales in commarginandis pontibus effigiati stipites dolantur incompte."
[378] Jornandes, de reb. Get. 24: "velut quædam (si dici fas est) deformis offa, non facies, habensque magis puncta quam lumina."
[379] Ks. Sidon. Apoll., Paneg. Anthem., vrs. 245-261:
245 "Gens animis membrisque minax, ita vultibus ipsisInfantnm suus horror inest. Consurgit in arctumMassa rotunda caput; geminis sub fronte cavemisVisus adest oculis absentibus: arcta cerebriIn cameram vix ad refugos lux pervenit orbes,250 Non tamen et clausos; nam fornice non spatiosoMagna vident spatia, et majoris luminis usumPerspicua in puteis compensant puncta profundis.Tum ne per malas excrescat fistula duplex,Obtundit teneras circumdata fascia nares,255 Ut galeis cedant. Sic propter proelia natosMaternus deformat amor, quia tensa genarum,Non interjecto, fit latior area, naso.Caetera pars est pulchra viris, stant pectora vasta,Insignes humeri, succincta sub ilibus alvus.260 Forma quidem pediti media est, procera sed exstat,Si cernas equites. — — — — —"
[380] Jornandes, de reb. Get. 35: (Attila) "rarus barba, — — simo naso" —
[381] Ks. Histoire d'Attila, I siv. 9.
[382] Vertaa Castrén, Ethnolog. Föreläsn., sivv. 38 seurr.
[383] Amm. Marcell. XXXI 2: "flexiloqui et obscuri."
[384] Bened. Paullini Petrocorii de Vita B. Martini libri sex, Lpzg 1681, VI, vrs. 93, 94:
"Chunnorum plerumque sonos, fractaque minantumMurmura, et incisas fera per compendia voces."
[Huomaa:fractāmurmura! Pyhän Martinon kunnia kyllä sietää jonkun mitta-virheen.]
[385] Ks. Exc. de Legat. (ed. Bonn.) siv. 183: "αντί δε οίνου ο μέδος επιχωρίως καλούμενος, — — και το εκ κριθών πόμα κάμον οι βάρβαροι καλούσιν αυτό." Vert. Am. Thierry, Hist. d'Attila, I siv. 90.
[386] Jornandes, de reb. Get. 49; — "stravamsuper tumulum ejus, quam appellant ipsi, ingenti comessatione concelebrant." — Lactantius Placidus, joka eli Jornandeen aikoina, sanoo (ad Statii Theb. XII 64): "Exuviis enim hostium exstruebatur regibus mortuis pyra: quemritumsepulturæ hodie quoquebarbariservare dicuntur, quemStrabasdicunt lingua sua."
[387] Jornandes, de reb. Get. 52: — "quæ [pars Hunnorum], in fugam versa, eas partes Scythiæ peteret, quas Danapri amnis fluenta prætermeant, quæ lingua sua Hunnivar appellant." Vert. Am. Thierry, Hist. d'Attila I, siv. 255. — Tavallisissa painoksissa luetaan: "Danubii amnis"; mutta olen seurannut Closs'in uutta painosta (Stuttgard 1861). — Klaproth, Tableaux, siv. 245, tahtoo lukea: "HunniVarappellant." Mutta käsikirjoitukset eivät siihen anna mitään puolustusta.
[388] Ks. Klaprotb, Tableaux hist., siv. 243.
[389] Ks. sama kirja, siv. 244. Esim.Mundzuk, Unk.Mentségsuojelus, pelastus;AttelaseliEtsel, Unk.Atzélteräs;Ernak(Attilan poika), Unk.Hir nagy, kunnia suuri;Oktar(Attilan setä), Unk.Oktatomopetan, j.n.e.
[390] Ks. Theofylakto Simokatta III 6: "Τών Ούννων τοιγαρούν τών πρός τώ βορρά τής έω, ους Τούρκους έθος Πέρσαις αποκαλε ν." Tässä lauseessa on puhe Justino II:n aioista ja siis varsinaisista Turkkilaisista, eikä Katsareista.
[391] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, siv. 72 (viitta 1.)
[392] Тоύρхоι; Unkarin maan kutsuivat usein Τούρκια; vert. Zeuss, dieDeutschen, siv. 746. Sitä vastoin nimittivät Katsarit 'ItäisiksiTurkkilaisiksi': "Τούρκοι από τήης εώας, ούς Χαζάρους ονομάζουσιν"Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.), siv. 485.
[393] Ks. Amedée Thierry'n asiallista kirjoitusta Unkarilaisten muinoistaruista; Histoire d'Attila et de ses successeurs II, sivv. 359 seurr.
[394] Ks. Am. Thierry, Récits de l'Histoire Romaine au V:e siècle. Paris 1860, siv. 421.
[395] Ks. Ennod. Paneg.: "— — Bulgarum ductor Libertem — — —. Hæc est natio, cujus ante te fuit omne quod voluit; — — quam ante tuam dimicationem non contigit agnovisse resistenten: quæ prolixis temporibus solo bella consummavit excursu. — His ante mundus pervius esse credebatur."
[396] Ks. Cassiodori Varia VIII 10: — "Bulgares toto orbe terribiles." — Prokopio ei koskaan nimitä heitä muuksi kuin Hunneiksi.
[397] Jornandes, de reb. Get. c. 5: "— supra mare PonticumBulgarorumsedes —. Hinc jamHunni, quasi fortissimarum gentium foecundissimus cespes, in bifariam populorum rabiem pullularunt. Nam aliiCutziagiri[Aulziagri], aliiSaviri[Aviri] nuncupantur, qui tamen sedes habent diversas. Juxta Chersonem Cutziagiri, quo Asiæ bona avidus mercator importat, — —.Hunuguri[Hunugari] autem hinc sunt noti, quia ab ipsis pellium murinarum venit commercium, quos tantorum virorum formidavit audacia. Quorum mansionem primam esse in Scythiæ solo juxta paludem Mæotidem, secundo in Moesia Traciaque et Dacia, tertio supra mare Ponticum rursus in Scythia legimus habitasse." Vert. 50: "Hunnorumque populum suas antiquas sedes occupare."
[398] Ks. Zeuss, sivv. 711 seurr.; Procopius, Bell. Goth. IV 3-18; Priscus, Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 158; Theophylact. VII 8.
[399] Ks. Exc. de Legat., sivv. 158 ja 301.
[400] Ks. Theophylact. VII 7, 8. NimestäUgorja Ugrien lah'osta ks. Castrén Ethnolog. Föreläsn. sivv. 99 seurr.
[401] Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.) I siv. 545, (ed. Par.) siv. 297: "— — από δε τής αυτής λίμνης (Μαιώτιδος) επί τον λεγόμενον Κούφιν ποταμόν — — ή παλαιά Βουλγαρία εστιν ή μεγάλη, και οι λεγόμενοι Κότραγοι ομόφυλοι αυτών και ούτοι τυγχάνοντες." Vert. Nikeforon Breviario, siv. 22.
[402] Ks. Itinerarium Willelmi de Kubruk [Recueil de Voyages et de Mémoires, publié par la Societé de Géographie, IV], sivv. 252, 264, 275: — "Etilia — — venit ab Aquilone, de majori Bulgaria" — — "De illa enimMajori Bulgariavenerunt illi Bulgari, qui sunt ultra Danubium prope Constantinopolim."
[403] Ks. Ahlqvist, Muist. matkoilta Venäjällä, sivv. 144, 145.
[404] Ks. D'Ohsson, des Peuples du Caucase, sivv. 72, 73.
[405] Ks. Fræhn, De Chazaris, siv. 15; D'Ohsson, sivv. 33. 34.
[406] Ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annal. des Voyages 1851, II, sivv. 160-166; Zeuss, sivv. 723, 724.
[407] Ks. D'Ohsson, siv. 34.
[408] Nimitys Kbakan, Χαγανος, Gaganus, Chacanus, vaelsi paljoa lännemmäksi. Avarien hallitsija sen jo aikasin kantoi, ja v. 839 Kreikan keisari antoi sen Rhos-nimisten Svealaisten kuninkaalle; ks Kunik, Berufung der Rodsen, II siv. 198 seurr.
[409] Ks. Constant. Porphyrog., de Admin. Imp., c. 42; ja Script. post Theoph., ed. Paris, siv. 76 (Theophanes Continatus, ed. Bonn., siv. 122.)
[410] Ks. Schlözer, Nestor, V sivv. 120, 123 seurr.
[411] Ks. Zeuss, siv. 742; Lehrberg, Untersuchungen, sivv. 454, 455. Molemmat tulevat siihen kummalliseen päätökseen, että Sarkel merkitsee jotain muuta, ja että Byzantiolaiset erehdyksestä olivat kreikantaneetVenäläisennimen. Tämmöisiä mutkia täytyy tehdä, kun päätetään Katsarit Turkkilaisiksi! Onko se todennäköistä, että Venäläiset olisivat antaneet omituisen nimen Sarkel'ille, johon eivät päässeet kuin kiertämällä Dnieperin, Mustanmeren ja Maiotin kautta, ja että Byzantiolaiset, jotka tunsivat Sarkelin syntyä ensimäisestä tiilikivestä saakka, olisivat kreikantaaksensa ryhtyneet tähän Venäläiseen nimeen, jota eivät koskaan mainitse? Lukija itse tuomitkoon.
[412] Ks. D'Ohsson, siv. 203; Nouv. Ann. des Voyages 1851, II siv. 160 seurr. — Pallas, Vocabularia totius orbis Comparativa, I ii (Pietarissa 1789) sivv. 248 ja 117, luettelee neljästä Vogulin murteesta:sairan, sairem, sarni, sorni, valkoinen, ja:koljir, kella, kual, kol, kyel, asumus(домъ).
[413] Kb,. Fræhn, De Chazaris, siv. 27; Zeuss, siv. 723.
[414] Niinpä esim. Kunik arvelee Katsareista: "Mir scheint das ganze Auftreten des Chasarenvolkes mit dem sonstigen historischen Charakter der Finnenvölker ganz unvereinbar zu sein." Ks. Berufung der Rodsen, II siv. 225. — Tämähän on mielestäni todellinen "historischer Fatalismus."
[415] Ks. Theophylact. Simocatta, VII 8.
[416] Ks. Amedée Thierry, Histoire d'Attila, IV:e partie: Histoire Legendaire et Traditionelle d'Attila, missä Latinaiset, Germanilaiset ja Unkarilaiset tarut Attilasta tutkitaan. Jokainen tietää, että Niebelung-runoissa Attila "Etzel" ja hänen Hunninsa vallitsevat näkö-alan. Myöskin Skandinavian Edda laulaaHûnalannineli Hûnmörkin Atlista; jaHûnalandlöytyy Skandinavialaisten maatieteessä, kun Hunnit jo ovat monta vuosisataa olleet hävinneinä. Ks. Antiquités Russes, II sivv. 438, 445, 447. — Saksassa alkoi vihdoin nimi: Hūne, Hûne merkitäjättiläistä, hiittä; Hünebedde = Jättiläishauta; "Gröz alsam ein hûne, mit starkem gelûne." Ks. J. Grimm, Deutsche Mythologie, 3:e Ausg., siv. 485 seurr.
[417] Ks. Amm. Marcell. XXX 2, 7: "Aguntur autem nulla severitate regali, sed tumultuario optimatum ductu contenti."
[418] Ks. Jornand., de reb. Get., 24, 48.
[419] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3: "Hunnis aliis fretus, quos mercede sociaverat partibus suis."
[420] Ks. Jornand., de reb. Get. 48: — — "ut genti Gothorum semper unus proprius regulus, quamvis Hunnorum consilio, imperaret."
[421] Ks. Jornand., sam. paikk.: "Sed cum tali libertate vix anni spatio imperasset, non est passus Balamber, rex Hunnorum."
[422] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3 seurr.
[423] Amm. Marcell, sanoo, että Fritigern ja Länsi-göthit olivat houkutelleet nämä parvet avuksensa Romalaisia vastaan; XXXI 8, 4: — "Chunorum et Alanorum aliquos ad societatem spe prædarum ingentium adsciverunt"; — 16, 3: "At Gothi Hunnis Alanisque permisti nimium bellicosis et fortibus, rerumque asperarum difficultatibus induratis, quos miris proemiorum illecebris sibi sociarat sollertia Fritigerni." — Zosimo mainitsee että Theodosio Suuri vihdoin pakoitti heidät palaamaan Tonavan yli; IV 34: "Σκύρους γαρ και Καρποδάκας Ούννοις αναμεμιγμένους ημύνατο, και ελαττωθέντες τη μάχη περαιωθήναι τον ʹIστρον και τα οικεία καταλαβείν συνηνάγκασεν."
[424] Ks. esim. S. Ambrosii Expl. in Ev. Luc., X [Opera Omnia, Paris 1661, III siv. 202]; "Quanta enim proelia et quot opiniones accipimus proeliorum. Hunni in Alanos, Alani in Gothos, Gothi in Taifalos et Sarmatas insurrexerunt. Nos quoque in Illyrico exsules patriæ Gothorum exsilia fecerunt, et nondum est finis. — — — Ergo quia in occasu sæculi sumus" — —.
[425] Ks. Philostorgius XI 8; — Claud. Claudian., contra Rufinum, II vrss. 26-35;
— — — — — "Alii per terga ferocisDanubii solidata ruunt, expertaque remosFrangunt stagna rotis. Alii per Caspia claustraArmeniasque nives inopino tramite ductiInvadunt Orientis opes: jam pascua fumantCappadocum, volucrumque parens Argæus equorum:Jam rubet altus Halys, nec se defendit iniquoMonte Cilix: Syriæ tractus vastantur amoeni;Assuetumque choris et læta plebe canorumProterit imbellem sonipes hostilis Orontem."
— Aian-määräyksen antaa Edessan kronika [Asseman, Bibl. Orient. I, siv. 400]; "Eodem anno (samana vuonna kuin Theodosio Suuri kuoli) mense Julio Hunni in Romanorum ditionem irruperunt." Samate Abu'lfaradsj eli Bar-Hebraio.— Josua Stylites [Asseman, Bibl. Orient. I, sivv. 262, 263] mainitsee: — — "quum Hunni Orientem sub Honorio et Arcadio invasissent, totamque Syriam anno Græcorum 707 (s.t.s. vuonna 396 j.Kr.), proditione Rufini et ignavia Adæi militiæ Orientalis præfecti, occupassent." — Pyhä Hieronymo, joka par'aikaa oleskeli Palestinassa, kertoilee parissa kirjeessä aian kauhut; Epist. 35 (vanhojen painosten 3), ad Heliodorum, vuodelta 396 [Opera Omn., ed. Bened., IV II, siv. 274]; "Ecce tibi anno præterito ex ultimis Caucasi rupibus immissi in nos, non jam Arabiæ sedSeptentrionis lupi, tantas brevi provincias percurrerunt. Quot monasteria capta? quantæ fluviorum aquæ humano cruore mutatæ sunt? Obsessa Antiochia et urbes reliquæ, quas Halys, Cydnus, Orontes, Euphratesque præterfluunt. Tracti greges captivorum. Arabia, Phoenice, Palæstina, Aegyptus timore captivæ"; — Epist. 84 (vanhojen painosten 30), ad Oceanum de morte Fabiolæ [Opera Omn., IV II, siv. 661]: — — "ecce subito discurrentibus nuntiis Oriens totus intremuit, — — — erupisse Hunnorum examina, quæ pernicibus equis huc illucque volitantia, cædis pariter ac terroris cuncta complerent, — — — Insperati ubique aderant, et famam celeritate vincentes, non religioni, non dignitatibus, non ætati parcebant, non vagientis miserabantur infantiæ. Cogebantur mori, qui nondum vivere coeperant, et nescientes malum suum, inter hostium manus et tela ridebant. Consonus inter omnes rumor, petere eos Ierosolymam, et ob nimiam auri cupiditatem ad hanc urbem percurrere. Muri neglecti pacis incuria, sarciebantur. Tyrus, se volens a terra abrumpere, insulam quærebat antiquam. Tunc et nos compulsi sumus parare naves, esse in littore, adventum hostium præcavere, et sævientibus ventis magis barbaros metuere quam naufragium, non tam propriæ saluti quam virginum castimoniæ providentes." — Pyhän Krysostomon saarnoissa on muutamia näihin tapauksiin viittaavia lauseita, esim. De Poenitentia, homilia quarta.
[426] Rufinon syyllisyyttä tässä kohden mainitsevat ei ainoastaanKlaudiano, vaan myös Sokrates, IV 1, ja Sozomeno, VIII 1. — KuinkaEutropio sitten v. 396 lähti pelastamaan Aasian maakuntia, jutteleeKlaudiano pilkallisesti; ks. in Eutrop., I, vrss. 238 seurr.
[427] Ks. S. Ambrosii Epist. 24, ed. Bened. (eli: 27, ed. Erasmi), vuodelta 386.
[428] Ks. Latini Pacati Drepanii Panegyricus Theodosio, 24: — — "Gothus ille et Hunnus et Alanus respondebat ad nomen et alternabat excubias. — — Nullus tumultus, nulla confusio, nulla direptio" — —
[429] Ks. Oros. VII 37: "Adsunt Uldin et Sarus, Hunnorum Gothorumque duces, præsidio Romanorum." — Jornandes (De tempor. successione) antaa koko kunnian näille apu-joukoille: "Quem (Radagaisum) Huldin et Sarus, Hunnorum Gothorumqne reges, superantes, omnes captivos, quos retulerant, singulis aureis vendiderunt." — Uldin eli Huldin on sama kuin Zosimon Ούλδης ja Sozomenon Ούλδις.
[430] Ks. Zosim. V 34: — "Σάρος — — μετα τών ύπ' αυτώ τεταγμένων βαρβάρων ανελών καθεύδοντας άπαντας οι Στελίχωνι προσεδρεύοντες έτυχον Ούννοι."
[431] Ks. Zosim. V 45, jossa mainitaan, että v. 409, kun Athaulf toi Alarikille lisäväkcä, Honorio lähetti häntä vastaan 300 Hunnia: "'Ολυμπίω δε τών εν τή αυλή τάξεων ήγουμένω τους εν τή Ραβέννη δέδωκεν Ούννους, τριακοσίους όντας τον αριθμόν, οίτινες επειδή τους εληλυθοτας — —, επιθέμενοι και συμπεσόντες αναιρούσι μεν τών Γότθων εκατόν και χιλίους, επτακαίδεκα δε μόνοι πεσόντες εις την Ράβενναν εσώθησαν."
[432] Ks. Gregor. Turon., Hist Franc. II (Renato Frigeridon mukaan): — — "Johannes Aetium, id temporis curam palatii gerentem, cum ingenti auri pondere ad Chunos transmittit, notos sibi obsidiatus sui tempore et familiari amicitia devinctos, cum mandatis hujusmodi; Cum primum partes adversæ (Placidian puolue) Italiani ingressæ forent, ipsi a tergo adorirentur, se a fronte venturum."
[433] Ks. Philostorg. XII 12; — Cassiodori Chron, (vuodella 425); — Prosper Aquit. Chron.: — — "data venia Aetio, eo quod Chuni, quos per ipsum Joannes acciverat, ejusdem studio ad propria reversi sunt."
[434] Ks. Prosper Aquit, Chron. (vuodella 432): — "Aetius vero, — — per Pannonias ad Chunos pervenit, quorum amicitia auxilioque usus, pacem principum et jus interpolatæ potestatis obtinuit." — Prosper Tyro, Chron. (vuodella 433): "Cum ad Chunnorum gentem, cui tunc Rugila præerat, post proelium se Aetius contulisset, impetrato auxilio ad Romanum solum regreditur"; — (vuodella 434) "Aetius in gratiam receptus." —Rugilaon sama kuin PriskonRuas, Bledan ja Attilan setä ja edeltäjä.
[435] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146, 147]: — — "την προς τώ Σάω ποταμώ Παιόνων χώραν, τώ βαρβάρω κατά τας Αετίου στρατηγού τών έσπερίων Ρωμαίων συνθήκας ύπακούουσαν."
[436] Ks. Prosper Aquit. Chron. (vuodella 435.)
[437] Bened. Paullinus Petrocorius, de vita B. Martini, IV vrss. 216 seurr., juttelee:
"Cum subito pavefacta metu, graviore periclo,Auxilintores pateretur Gallia Chunos.Nam socium quis ferre queat, qui durior hosteExstet et adnexum foedus feritate repellat?220. Horam unus stimulis furiosi dæmonis actusIrrupit sacram Domini, prædo improbus, ædem."
Rosvo, joka ryöstääTours'insuojelus-pyhän temppeliä, rangaistaan muka sokeudella, mutta annettuaan ryöstämänsä takasin, saapi näkönsä jälleen. Gregorio Turonensi juttelee saman ihme-työn, mutta hänen kirjassaan luetaan: "Thimus quidam", joka epäilemättä on ymmärrettävä: "Chunus quidam." — Sidonius Apollinaris, Panegyr. Avito Augusto socero, vrss. 246 seurr., kertoilee, kuinka samat Hunni-joukot karkasivatAuvergne'n maakuntaanja kuiuka maan-asukkaat tekivät miehuullista vastarintaa:
"Litorius Scythicos equites tum forte, subactoCelsus Aremorico, Geticum rapiebat in agmenPer terras, Arverne, tuas: qui proxima quæqueDiscursu, flammis, ferro, feritate, rapinis250. Delebant, pacis fallentes nomen inane." —
Näiden joukkojen lopullista kohtaloa sodassa Länsi-göthejä vastaan, mainitsee Idatii Chron. (vuodella 439): "Litorius Romanus dux inconsultius cum auxiliari manu irruens,cæsis his, ipse vulneratus capitur et post dies paucos occiditur"; vert. Jornand., de reb. Get. 34.
[438] Aetion käytös-tapaa valaisee erinomaisen hyvin pari riviä Prosper Tyronin kronikasta (vuodella 442): "Alani, quibus terræ Galliæ ulterioris cum incolis dividendæ a patricio Aetio traditæ fuerant, resistentes armis subigunt, et expulsis dominis terræ, possessionem vi adipiscuntur."
[439] Ks. Zosimus, V 22; Philostorg. XI 8. — Tuo kapinallinen kenraali oli Göthiläinen Gainas, joka yritti paeta Tonavan pohjois-puolelle. Uldes panetti hänen päänsä suolaan, ja palkittiin rikkailla lahjoilla.
[440] Ks. Sozomen. IX 5. — Useat Hunnilaiset ali-päälliköt houkuteltiin menemään Roman palvelukseen, ja Uldes pelasti töin-tuskin itsensä ja muun sota-joukkonsa takasin Tonavan yli, kadottaen paljon väkeä, varsinkin Skirejä.
[441] Ks. Socrat. VII 43; Theodorit. V 36. — Mitä tämän retken lopusta juttelevat, että muka salama tappoi Ruaan ja rutto hänen väkensä, on perätöntä; sillä Ruas kuoli vasta 434 (ks. Prosp. Tyro, Chron.).
[442] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: — — "και όπως όρκω Δονάτος απατηθείς, εκθέσμως αποσφάζεται και όπως Χαράτων ό των ρηγών πρώτος επί τό φόνω εις θυμόν ανάπτεται, όπως τε πάλιν βασιλικοις δώροις διαπραύνεται και ήσυγάζει."
[443] Ks. Romulon juttu Priskon historiassa [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 199, 200]: — — "ουδε Ούννους απείρους τής οδού ταύτης είναι, αλλά πάλαι ες αυτήν (την γήν τών Μήδων) εμβεβληκέναι, λιμού τε την χώραν κρατήσαντος, και Ρωμαίων διά τον τότε συνιστάμενον πόλεμον μη συμβαλλόντων παρεληλυθέναι δε ες τηήν Μήδων τόν τε Βασίχ και Κουρσιχ τους ύστερον ες την Ρώμην εληλυθότας εις ομαιχμίαν, άνδρας τών βασιλείων Σκυθών και πολλού πλήθους άργoντας." — Lause: "Ρωμαίων — — — μη συμβαλλόντων", on himmeä ja usein väärin ymmärretty. Bonnin painos kääntää latinaksi: "cum Romani propter bellum, quod tunc temporis gerebant,minime cum illis proelio decertarent." Tämä ei anna mitään järjellistä käsitystä. Oikeammilla jäljillä on mielestäni Am. Thierry (Hist. d'Attila, I siv. 110): — "sans qu'ils (les Huns) pussent tirer des subsistances de l'empire Romain"; mutta kun hän lisää: "parcequ'ils etaient en guerre avec lui", syntyy taas nähtävästi väärä käsitys; sillä jos Hunnit olisivat sodassa olleet Roman kanssa, olisihan heillä juuri paras syy ollutkin karata Roman alueesen, joko Tonavan yli tai tuttua tietään Syriaan.
[444] Samatekkuin Germanilaiset Taciton aikana (ks. Tacit. Germ. 24), antautuivat Hunnitkin huimasti peliin. Niin kumminkin juttelee Pyhä Ambrosio; ks. Liber de Thobia XI [S. Ambros. Op., Paris 1661, II siv. 590]: "ferunt Hunnorum populos omnibus bellum inferre nationibus, feneratoribus tamen esse subjectos, et cum sine legibus vivant, aleæ solius legibus obedire, in procinctu ludere, tesseras simul et arma portare, et plures suis quam hostilibus ictibus interire. — — Ideo nunquam belli studia deponere, quod ricti aleæ ludo, cum totius prædæ munus amiserint, ludendi subsidia requirunt bellandi periculo." — Attilan esimerkistä näemme, että Hunneilla oli moni-vaimoisuus; "innumerabiles uxores, ut mos erat gentis illius", sanoo Jornandes, de reb. Get. 49. Sama tapa löytyy Taciton Germaneillakin, ja vielä 6:nnen vuosis. lopulla ei ole monivaimoisuus Anglo-saxeilta varsin kielletty; ks. Tacit. Germ. 18; Mignet, Mémoires hist., 3:ème ed., siv. 21. Guizot'in arvelu, että Attila olisi nainut oman tyttärensäkin (Hist. de la civilis. en France, III siv. 59), näyttää perättömältä. Priskon sanat kuuluvat: "γαμείν θυγατέρα Εσκαμ έβούλετο, πλείστας μεν έχων γαμετάς, αγόμενος δε και ταύτην κατά νόμον τον Σκυθικόν",; ks. Exc. de Legat., siv. 183. Tämä epäilemättä merkitsee, että hän nai "Eskamin tyttären", eikä "Eskam-nimisen tyttärensä."
[445] Tosin Pyhä Hieronymo sanoo v. 398 paik.: "Hunni discunt Psalterium, Scythiæ frigora fervent calore fidei"; ks. Epist. 57 (vanhojen painosten 7) [Opera omn., ed. Bened. IV II, siv. 591]. Mutta tämä nähtävästi ei ole muuta kuin puheen-kaunistusta. — Kuin kirkko-historioitsija Sozomeno mainitsee näiltä aioin erään pispan Tomissa, nimeltä Theotimo Skythes, "όν αγάμενοι της αρετής οι περί τον ʹΙστρον Ούννοι βάρβαροι, θεόν Ρωμαίων ωνόμαζον", ja juttelee, että hän nämä Hunnit, "φυσει θηριώδεις όντας, εις ήμερότητα μετέβαλεν, εστιών τε και δώροις φιλοφρονούμενος", ei nä'y tulleen kertojan mieleenkään, että näitä barbaria olisi ollut mahdollinen kristin-uskoon käännyttää; ks. Sozom. VII 26. — Hunnien omasta uskonnosta ei mitään puhuta. Epäilemättä se oli Shamanisuutta eli loihto-uskoa. Jornandes sanoo, että Attila ennen Châlons'in tappelua "statuit per haruspices futura inquirere. Qui more solito nunc pecorum fibras, nunc quasdam venas in abrasis ossibus intuentes, Hunnis infausta denunciant"; ks. de reb. Get. 37.
[446] Ks. Salvianus, de Gubernatione Dei, lib. IV: "Gens Saxonum fera est, Francorum infidelis, Gepidarum inhumana et Hunnorum impudica. Omnium denique gentium vita vitiosa. Sed numquid eundem reatum habent illorum vitia quem nostra? numquid tam vitiosa estHunnorum impudicitiaquam nostra? numquid tam accusabilis Francorum perfidia quam nostra? aut tam reprehensabilis ebrietas Alemanni quam ebrietas Christiani? — —Si fallat Hunnuevel Gepida, quid mirum est? qui culpam falsitatis penitus ignorat. Si perjuret Francus, quid ni faceret? qui perjurium ipsum sermonis genus putat esse, non criminis"; — lib. VII: "Gothorum gens perfida, sed pudica est;Alanorum impudica, sed minus perfida; Franci mendaces, sed hospitales; Saxones efferi, sed castitate venerandi."
[447] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: "'Οτι διαλαμβάνει περί Δονάτου, και περί τών Ούννων, και περί τών ρηγών αυτών της ευφυεστάτης τοξείας" — —. "Χαράτων ό τών ρηγών πρώτος." — Ρήξ käytetään samassa merkityksessä knin latinainen sana: regulus.
[448] Ruas (Ρούας, Ρούγας) mainitaan jo v. 426; ks. Socrat. VII 43. — Uptar (Ούπταρος) nimitetään vasta kuollessansa v. 430; ks. Socrat. VII 30. Hän on sama kuin Jornandeen "Octar", ja nimitetään "Subthar" eräässä Attilan elämäkerrassa, minkä Dalmatialainen Juveneus Coelius Calanus 11:nnellä vuosis. teki muinais-tarujen mukaan. — Että olivat Attilan setiä, sanoo Jornandes, de reb. Get. 35: "Is namque Attila patre genitus Mundzucco, cuius fuere germani Octar et Roas, qui ante Attilam regnum Hunnorum tenuisse narrantur, quamvis non omnino cunctorum, quorum ipse." — "Mundzuccus" on Jornandeen omituista kirjoitustapaa, samatekkuin "Scania" ja "Burgunzones." Prisko [Exc. de Legat., siv. 150] kirjoittaa Μουνδίoυχος. — Vielä neljäskin veljes Ωηβάρσιος mainitaan Priskon historiassa (siv. 208); tämä eli Attilan hovissa vielä v. 448, mutta ei lie koskaan hallitsijana ollut.
[449] Ks. Jornandes, de reb. Get. 35: "Bleda enim fratre fraudibus perempto, qui magna parti regnabat Hunnorum, universum sibi populum adunavit."
[450] Niinpä Alarik katsotaan: "ο των Γότθων φύλαρχος" (Exc. de Legat., siv. 448); Thenderik Suuri: "ό των βαρβάρων αρχηγός" (Esc. de Legat., siv. 234); Uldes: "ό την Ούννων έγων ήγεμονίαν" (Zosim. V 22), eli: "ό ήγούμενος τών περί τον ʹΙστρον βαρβάρων" (Sozomen. IX 5); Kharatoni: "ό τώτ ρηγών πρώτος" (Exc. de Legat., siv. 455); Ruas: "ό έπαρχος" (Socrat. VII 43). Mutta jo Uptar nimitetään: "ό βασιλεύς τών Ούννων" (Socrat. VII 30), ja Attilalle annetaan ainoastaan tämmöinen arvonimi, joka asettaa hänen keisarin tasalle; ks. esim. Friskon hist. [Exc. de Legat. siv. 141]: "Οτι επί Θεοδοσίου του Μικρού βασιλέως Αττήλας ό τών Ούννων βασιλεύς τον οικείον στρατόν άγείρας γράμματα πέμπει παρά τον βασιλέα." Mainittava kuitenkin on, että Frisko antaa saman arvo-niinen myös Frankien ja Akazirien kuninkaille; ks. Exc. de Legat., sivv. 152, 181.
[451] Nämä Prisko nimittää: "Αμιλζούροις και Ιτιμάροις και Τονώσουρσι και Βοΐσκοις και έτέροις έθνεσι προσοικούσι τον ʹIστρον"; Exc. de Legat., siv. 166. Ne ovat samoja, jotka Jornandes mainitsee, puhuessaan Balamberin tulosta: "Nam mox ingentem illam paludem transiere, illico Alipzuros, Alcidzuros, Itimaros, Tuncassos et Boiscos, qui ripæ istius Scythiæ insidebant, quasi quidam turbo gentium rapuere"; ks. Jornand., de reb. Get. 24.
[452] Prosper Tyronin kronikassa tosin luetaan (vuodella 434): "Rugila rex Chunnorum,cum quo pax firmata, moritur; cui Bleda succedit." Tämä saattaisi olla joku toinen rauhan-teko Länsi-Roman kanssa. Mutta luultavampi on, että tarkoitetaan se sovinto, mikä nyt tehtiin Itä-Roman kanssa, vaikka vasta Ruaan kuoltua.
[453] Ks. Prisc. Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 167, 168. Muutamat pakolaiset, jotka olivat kuninkaallista sukua, tulivat kohta ristiin-naulituiksi.
[454] Ks. esim. Priskon historiassa [Exc. de Legat., sivv. 181, 182] kertomus, kuinka Romalainen hallitus koetti vetää Akazirien eli Katsarien heimokunnat puolellensa.
[455] Ks. Exc. de Legat., sivv. 141, 169. Ainoastaan Margon pispan sovinnossa, siv. 140, mainitaan monikossa "οι τών Σκυθών βασιλείς."
[456] Ks. Prisc. Hist. [Exc, de Legat.] sivv. 140, 141, 169. — Prosp. Aquit. Chron. mainitsee vuodella 442: "Chunis Thracias et Illyricum saeva populatione vastantibus, exercitus, qui in Sicilia morabatur, ad defensionem Orientalium provinciarum revertitur."
[457] Ks. Prosp. Tyr. Chron. (vuodella 445): "Thracia Hunnorum incursione concutitur." — (vuodella 447) "Nova iterum Orienti consurgit ruina" —.
[458] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 142: "ταύτας προσεποιούντο μεν εθελονται Ρωμαίοι τάς συνθήκας τίθεσθαι αναγχη δε ύπερβάλλοντι δέει" — —.
[459] Ks. Exc. de Legat. siv. 146. — Toisinaan eivät lähettiläät tytyneet tavallisiin lahjoihin, vaan tinkivät itsilleen Konstantinopolin rikkaita naisia aviokseen, ja Attila valvoi tarkasti, että näitä lupauksia heille täytettiin. Jos naitavat olivat vastahakoisia, lupasi Attila tulla keisaria auttamaan, ellei muka keisari itse osaisi omia orjiansa hallita. Ks. juttu Attilan käsikirjoittajasta Konstantiosta, Exc. de Legat., sivv. 151, 208, 209, 213, 214.
[460] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146-150, 169-212, 150, 151. Ranskannettuna löytyy tämä matka-kertomus Guizot'n teoksessa: Histoire de la civilisation en France, III. Kerrottuna koko laveudessaan tapaamme samat asiat Amedée Thierry'n kirjassa: Histoire d'Attila et de ses successeurs, I sivv. 64 seurr.