[1] Ks. Litterära Soiréer i Helsingfors under hösten 1849. Andra Soiréen. [Nordiska Resor och Forskningar af M. A. Castrén, V, sivv, 126 seur.].
[2] Useat lauseet Castrenin kansatieteellisissä luennoissa todistavat, että hän ei pitänyt tutkimuksiansa tällä alalla vielä tydyttäväisinä ja että aikomuksensa oli niitä uudistaa. Tuoni ei sitä suvainnut.
[3] Ks. Max Müller'in kirjoitus Bunsen'in kirjassa: Outlines of the Philosophy of Universal History, London 1854, I osa, sivv. 473 seurr.
[4] Ks. Chr. Lassen, Indische Alterthumskunde, Bonn 1847, I sivv 528-530.
[5] Ks. Max Duncker, Geschichte des Alterthums, II, sivv. 325-327.
[6] Ks. Jules Oppert, Expédition Scientifique en Mésopotamie. Paris 1858. II, siv. 80, 95.
[7] Oppet selittääSaka-nimen Medoskythan sanasta:Sakpoika; ks. Expéd. en Mésopot. II, siv. 84. —Mada'n Sakatmerkitsisi siis:maan poiat. — Assyriaksi Sakat nimitettiinNamrieliNammirri, joka johdetaan Medoskythan sanasta:Nam, Niman, Numan, Unkar.Nem, suku.
[8] Ks. Herodot. III 93, VII 64; Oppert, Expéd. en Mesopot. II, sivv. 164 seurr.
[9] Ks. Herodot. I 73: "— ώστε δε περί παλλού πολεόμενοcς παιδάς σφι παρέδωκε την γλώσσάν τέ έκμαϑείν κα την τέχνην τών τόξων."
[10] Vertaa Kellgren vainajan väitöskirja: Mythus de ovo mundano, Indorumque de eodem notio, Hels. 1849.
[11] Ks. Strab. Geogr. XI, (ed. Casaub.) siv. 517.
[12] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesammelte Schriften, I, siv 317.
[13] Gananderin Mythologia selittääTurjanherjaus-nimeksi, jolla kovin kaukaisia maita sekä kuumia että kylmiä merkitään ja josta muka sanotaan: "Se on kaukana, ho! Herra Jumala, sitä matkaa!"; ks. Myth. Fenn., §§ Turjan maa, Turjan meri, Turjan tunturit, Ukko Turjasta; vertaa Kalevalaa. Merkittävää on, että Turjan nimi olletikkin tavataan Lapin saarennossa:Turjan-tunturit, Turjaniemi(Trianema, Trinnäs), Otharin "Terfinna", ja VenäläistenTeрскоi беperь. Tän seudun asukkaat kutsutaan LapinkinkielelläTarjalands(Turjalaiset). Myöskin sanaTurilas, joka Gananderin mukaan merkitsee väkevää jättiläistä, saattaa olla yhtä sukua: "Kave Ukko pohjan herra, Ikäinen ikuTurilas;" — "Musta mies väki-Turilas."
Tässä paikassa uskallan lisätä sen arvelun, että tuo paljon punnittu runojemme sanaKaveei ole muuta kuin Zend-avestanKavavaltias, hallitsija, mahtava. Tämä sopii mielestäni hyvin runojen lauseisin: "KaveUkko", "Kaveluonnotar": "Kuume ennen kuun kehitti,Kavekuun kehästä päästi"; "Minä mies Jumalan luoma, Luoma kolmen luonnottaren, Kantama kahenKapehen"; — "Kun puritKapehenkarvan, Kun purit ihon imeisen." Ks. Kalevalan molemmat painokset, ja Gananderin Myth. Fenn.
[14] Niille, jotka epäilevät, onko oikein päästy Assyrialais-kirjoituksen jäljille, sopii mainita mitä Bunsen lausui jo 1854: "To doubt the soundness of that alphabet, would prove perhaps a vast capacity for scepticism, but it would most certainly evince a total want of critical judgment, or deplorable indifference to truth."
[15] Esim. kirjain →→↓ antaa sekä Assyrian että Medo-skythan kirjoituksessa äänen:an. Aatteellisena kuvauksena taas se aina merkitsee: Jumala. Mutta aate: jumala, kuuluu AssyriaksiIlu, Medo-skythaksi sitä vastoinAnnap.— Mainittava on, että Assyrian kirjoitus usein on lisäksi ottanut jonkun tavut-merkityksen omankin kielensä mukaan. Niinpä se kirjain, joka aatteellisesti merkitse:huoneja tavuullisesti kuuluu:val, koskahuoneon Medo-skythaksiVal, on tullut sen ohessa saamaan Assyrian kirjoituksessa toisenkin äänen:bit, koskahuonekuuluuBitAssyriaksi. Näin on syntynyt Assyrian kirjainten moni-äänisyys (polyphonie), joka ei muutoin koske nykyiseen aineeseni.
[16] Ks. Rapport au sujet d'une mission en Angleterre par Jules Oppert, Paris 1856; ja saman tutkijan: Expédition Scientifique en Mesopotamie, Paris 1858, II:n osan 1 vihko.
[17] Ks. Justinus II 3: "His (Scythis) igitur Asia per mille quingentos annos vectigalis fuit. Pendendi tributi linem Ninus Rex Assyriorum imposuit." — "Le nom de Ninus tire son origine d'une confusion entre la personnification de la ville de Ninive (Ninua), qui a créé le personnage MythiqueNinyas, et du nom porté par le premier roi du grand empire d'Assyrie" (Ninip-pall-ukin = Hercules filium dedit); Oppert, Exp. en Mesop. II, siv. 351.
[18] Vert. Marcus v. Niebuhr, Geschichte Assur's und Babel's,Berlin 1857, sivv. 143, 144. — Niebuhr arvelee tämän kansanTatarilaiseksi eli Turkkilaiseksi, mutta Oppert kallistuu kokonansaSuomensukuisuuden puolelle.
[19] Ks. Kunik, Bulletin Hist.-Philolog. de l'Académie de Saint-Pétersbourg, IX, siv. 230. — Lassen, Ind. Alterth., I sivv. 388-391, osoittaa että semmoista alkuväestöä on Intiassakin ollut, ja muistuttaa muutoin, että vielä viime aikoina on ollut puhetta eräästä mustasta paimenkansasta Zare-järven seuduilla Iranissa.
[20] Ks. Georg. Syncellus (ed. Bonn.) siv. 37: — — "καί οίκοδομήσαι την πόλιν και τόν πύργον προηγουμένου αύτών τού ϑεομάχου Νεβρώδ (Νεμβρώδ)"; — Josephus, Antiquit. Jud. I 4: "Νεμβρώδης, υίωνός μέν ών Χάμου τού Νωέου τολμηρός δε και κατά χείρα γενναίος, — - — πύργον γαρ οίκοδομήσειν, ύψηλότερον ή τό ϋδωρ άναβήναι δυνηϑείη"
[21] 1 Mos. kirj. X 9.
[22] Nabukudurrusorin kirjoitus tästä asiasta luetaan kahdessa cylinderissä, mitkä evesti Rawlinson löysi tornin perustuksista. Ikäkausi (amar) = 14 maailman tuntia = 70 vuotta.
[23] Varsin on vaikea sovittaa nämä ja muut vanhimmat aian-määräykset yhteen; ks. Duncker, Gesch. des Alterth. I 275, 276; Marcus v. Niebuhr, Gesch. Assur's und Babel's, sivv. 490 seurr. — Oppert (Rapport au sujet d'une mission en Angleterre) kokee mielestäni hyvin onnellisesti järjestää nämä eri määrät. Hänestä onBelesyssama kuin Piplian, Josefon ja BerosonFul, ja Ison Assyrialaisvallan hävitys Arbakeen ja Belesy'n kautta on muka tapahtunut v. 788 e.Kr. Tämä valta siis oli kestänyt vv. 1314-788, Arapialaisten valta vv. 1559-1314, Khaldaialaisten vv. 2017-1559, nuo 11 kuningasta vv. 2225-2017 (eli 208 vuotta = ΣΗ, eikä MH eli 48 vuotta, kuten luetaan armenialaisessa käännöksessä Eusebion historiasta), ja Medialainen valta vihdoin vv. 2449-2225. Jos nyt Nimrodin aika nousee yli vuoden 3500, niin Hamilaisten valta olisi kestänyt enemmän kuin 1000 vuotta. Alexander Polyhistor tosin sanoo sen kestäneen 33,091 vuotta, mutta Oppert tekee todennäköiseksi, että siinä on erehdystä ja että oikea luku on 1,091 vuotta.
[24] Ks. Duncker, Gesch. des Alterth., II 305, I 266.
[25] Ks. Rawlinson, Notes on the early history of Babylonia [Journal of the R. Asiatic Society XV]; Bunsen, Philos. of Univ. History II 23, 26.
[26] Ks. Jules Oppert, Rapport au sujet d'une mission en Angleterre Paris 1856.
[27] Merkittävää on, että Medialaisten nimi Armeniaksi kuulunMar; ks. M. v. Niebuhr, Gesch. Assur's untl Babel's, sivv. 404, 491-493. Liekö satunnaista, että Tsheremissit antavat itsellensä varsin yhtäläisen nimen:Mari, joka oikeastansa merkitsee: miehiä: ks. Joh. And. Sjögren's Gesamm. Schriften I, siv. 666.
[28] Ks. W. Lagus, Kilskriften och Finnarne [Litteraturblad 1861, n:o 4]; M. v. Niebuhr, Gesch. Assnr's und Babel's, sivv. 152, 153. PiplianKasdim, Ur Kasdimmainitaan esm. Jes. XXIII 13, Dan. II, ja 1 Mos. XI 31. — Kasdo-skythaksi merkitseeUr ranta, jaUr-Kasdimon samaa kuinSinear (Sennaar), Mesopotamia, Kaksoisvirran maa.
[29] D. Chwolsohn, tutkiessaan sen kirjan ikää, minkä eräs Babylonialainen Qûthâmî on tehnyt Khaldaialasesta maanviljelyksestä ja Ibn Wahschijah arapiaksi kääntänyt, tulee siihen päätökseen, että Qûthâmîn aikainen "Kanaanilainen" kuningas — sarja on sama kuin Beroson "Arapialainen"; ks. Mémoires de savants étrangers, prés. à l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 373 seurr. — Nämä uudet tutkimukset, jos niiden varmuuteen vielä kävisi täydellisesti luottaa, levittäisivät paljon valoa Turanilaisuuden historiaan. Että Qûthâmî Nemrôdâ olisi Piplian Nimrod, ei kuitenkaan ole todennäköistä.
[30] Viittaamme tässä kohden vielä kerran W. Lagus'en kirjoitukseen; Kilskriften och Finnarne.
[31] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopot. II sivv. 333-335; seinäkirjoitus Kun Sarginan vaimolassa v. 706 paik. e.Kr. — Jo Tiglatpilesar III (v. 950 aikoina) kantaa saman arvominen; ks. Oppert, Rapport, siv. 44.
[32] Ks. Oppert, Rapport, siv. 19: — "dans le Scythique — — le r suffixe qui se retrouve comme nominatif indéfini à la fin des noms de peuples, par exemple, Babilur, Markusir, etc." Vertaa sioitettu sana:Annap, Mehiläisessä 1861, siv. 91.
[33] Jo Porthan (Witterh. Hist. Antiqv. Academiens Handl. IV, siv. 44) muistutti, ett'ei nimiSuomivoi tulla sanastaSuo. Yleensä on minusta turha vaiva hakea kansa-nimille sanallista merkitystä; mutta koska Suomen nimensuo-peräisyys ei ole vielä saatu kuivumaan, lienee luvallista ajaa siihen jos jotakin täytettä. Medo-skythassa tapaamme sananSam eli Saum, joka merkitsee:ääretön, määrätön(Oppert, Rapport, siv. 15). Unkarin kielessä merkitsee:Szám paljous, Szamos lukusa(Unkarinsz= Suomens, esm.száj suu, szaru sarvi, Szem silmä). Myöskin Suomen sanat:Sumea, Summa, Samea, Samaska, ovat kentiesi saaneet nykyisen merkityksensääärettömänavaruuden hämärästä näkö-alasta. Tällä tavoin saisimmeSuomennimen merkitsemäänäärettömän suurtajalukusaa kansaa. Suon muille kunnian keksiä parempia keinoja, joilla Suomi saatetaan kuivalle maalle.
[34] Jo C. A. Gottlund Otavassaan v. 1828 (I osa, sivv. 22 seurr.) koetti tehdä todennäköiseksi, että Suomenkieli samatekkuin sananlasku-aarteet ovat jäänöksiä jostakusta muinaisesta sivistyksestä. Merkittävät ovat Bunsen'in sanat (Outlines of the Philosophy of Univ. Hist. II, siv. 19): "The regularity and settledness of the grammar of these languages (the Finnic and the Tamulic) bear witness to an early literary cultivation; of which in India nothing remains but tradition, owing to Brahmanic encroachment, while in the fens of Finland oral tradition has preserved up to our own time the songs of Wäinämöinen, and of his sacred home, Kalevala." Vertaa Max Müllerin lause, Sam. kirj. I, sivv. 481, 482.
[35] Kb. Axel Em. Holmberg, Nordbon under hednatiden, Stockholm 1854: S. Nilsson, Skandinaviska nordens Ur-innevånare, Lund 1838-1843.
[35] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Société des Naturalistes de Moscou, XXXIII, II, siv. 408; Revue des deux mondes, 15 Fevr. 1862: Les cités lacustres de la Suisse.
[36] Ks. Nilsson, main. kirj., Tredje kapitlet, siv. 3; Revue des deux mondes, main. vihko, siv. 893.
[37] Eräästä paalu-kylästä Boden-järvessä on Löhle löytänyt kokonaisen aidallisen ohria ja rukiita, sekä todellista leipää, joka hiiltymisen kautta on säilynyt; Revue des deux Mondes, main. vihko, siv. 891.
[38] Fr. Troyon, Habitations lacustres des temps anciens et modernes, Lausanne 1860; johon viittaa jo useasti mainittu vihko Revue des deux mondes.
[39] Ks. Rask'in kirje Pietarista Toukok. 30 p. 1819. [Nyerup, Magazin for Rejseiagttagelser I, Kjöbenh. 1820].
[40] Niinpä lausuukin ennen mainittu kirjoitus Revue des deux mondes'issa, puhuen alku-väestön sota-aseista: "on dirait à les voir qu'elles étaient brandies par des guerriers agiles comme nos soldatsbasques". main. vihko, siv. 901.
[41] Wilh. v. Humboldt, Prüfung der Untersnchungen über die Urbewohner Hispaniens vermittelst der Baskischen Sprache, Berlin 1821. [Gesamm. Werke II].
[42] Ks. Arndt, über den Ursprung etc. der Europ. Sprachen, Frankf. am Main 1818, siv. 20; Rask, über das Alter der Zend Sprache, Berlin 1826, siv. 69; Mayry, La terre et l'Homme etc., siv. 460; de Charencey, Recherches sur les origines de la langue Basque, Paris 1859. — Max Müller, muistuttaen että Turanilaisissa kielissä sanajuuret pysyvät muuttumatta kun johto-sanoja ja taivutuksia tehdään, sanoo Euskin kielestä, että se "is in this respect the very type and perfection of a Turanian language"; ks. Bunsen'in Outlines I, siv. 287.
[43] Ks. Chaho, Hist. primitive des Euscariens-Basques, Bayonne 1857, sivv. 127 seurr., joka hakee Euskilaisuutta Italiassa; ja W. v. Humboldt, joka kirjeessä Wolffille Jouluk. 12 p. 1801 [Gesamm. Werke V, siv. 240] sanoo: "ich entdecke immer mehr Griechisch im Baskischen." Tätä opäilemättä käypi kääntää takaperin, niin että Kreikan kielessä olisi Euskilaisuutta. Myöhemmin hän ei ole lausunut tästä seikasta mitään.
[44] Βάρβαρον γλώσσαν ίέντες, sanoo Herodoto I 57. — Joka muutoin tahtoo tuntea tämän kysymyksen kaikki mutkat, katsokoon esm. Encyclopedia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1859, § Pelasgi.
[45] Ks. Dr Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of Univ. Hist., I, sivv. 87-89, ja K. Meijer, sam. kirj., I, siv. 171, sekä R. K. Rask, samlede afhandlinger, II, siv. 420; vertaa Diefenbach, Origines Europæ, Franf. am Main 1861, sivv. 104 seurr., ja Encyclopædia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1855, §Etruscans. — Heidän nimensäTusci, Etrusci, Τυρρηνοι, Τυρσηνοι, johdetaan juurestaTur(josta saatiin Tursici, Tursci, Tusci). Dionysio Halikarnassolainen on ainoa, joka mainitsee heidän itse omistaneen nimenRasena(Ρασένα) ja mahdollista olisi, että sana siinä olisi vääristynyt esm. muodostaΤυρσένα. Sama kirjaniekka osoittaa heidän Lydialaisen syntynsä perättömäksi ja sanoo lisäksi tästä kansasta: "άρχαίόν τε πανυ και ούδενί άλλω γένει ούτε όμόγλωσσον ούτε όμοδίαιτον έυρίσκεται", ks. Dion. Halic. I 30.
[46] Ks. K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of Univ. Hist. I, siv. 169.
[47] Ks. Joh. Thunmanns Untersuchungen über Nord, Völker, Berlin 1772, siw. 16, 75 seurr.
[48] Ks. R. K. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, Köbenh. 1818, sivv. 103 seurr. — Ihre on sekä alku-lauseessaan Lindahl'in ja Öhrling'in Lappalaiseen sanakirjaan että pää-teoksessaan: Glossarium Sviogothicum, puhunut ajatuksensa asiassa.
[49] Ks. Nils Idman (Huittisten kirkkoherra), Pörsök at visa gemenskap emellan Finska och Grekiska språken, såsom tjenande tili upplysning i Finska Folkets historia, Åbo 1774. Löytyy ranskannettunakin: Recherches sur l'ancien peuple Finois d'après les rapports de la langue Finoise avec la langue Grecque, par M. Nils Idman, traduit par M. Genet, Strasbourg 1778.
[50] Ks. J. A. Lindström, Om den Keltisk-Germaniska kulturens inverkan på Finska folk, Tavastehus 1859. [51] Esim. Kynttilä candela, Paametti παματα, Kartano Garten, Ruhtinas thruchtin, j.n.e.
[52] Esim.Taivasdew, diw, sub diu,Tytärϑυγατηρ, Tochter, j.n.e.
[53] Tämä viimeinen vertaus voipi näyttää kyllä uskaliaalta, olletikkin koska sana homo tavallisesti liitetään sanoihin: humus ja χαμαί (ks. Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines I, aiv. 78), ja koska Diefenbach kutsuu sitä "ein Erzeugniss höherer Bildung, ähnlich dem (Begriffe) der Humanität" (Orig. Europ. siv. 210). Mutta vertaamalla siihen sanatnomen, nimij.n.e., astuu yhteys selvästi silmiin:
Lat. Kreik. Välitysmuoto Suom.
Nomin-, όνομα [inimi] nimi, Medo-skyth. niman, numanHomin-, [ohoma] [ihimi], in-himi, ihmi, Mordv. loman.
Merkittävä on, että Mordvan moksha-murteessa, josta "loman" on otettu, ei mikään sana alah:lla.
[54] Esim. ποίη-μα, sano-ma, teke-mä, σκυϑι-στί, vahva-sti; χαμά-ζε, mai-tse.
[55] Ks. Dr K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of Univ. Hist. I, sivv. 151, 152. — Tiedämme, että Irlannin munkki-kronikat tekevätFena'tFoinikilaisiksi. Tämä arvelu, jonka Meijer kutsuu "the wild notion of the Phoenician origin of the Irish", lukee vielä puolustajia Irlantilaisissa oppineissa.
[56] Meijer arvelee, että osa Turanilaisesta alku-väestöstä on tullut Afrikan kautta.
[57] Knud Leem, kertomuksessaan Norjan Lappalaisista (painettu Köpen-haminassa 1767), sanoo: "Den berömmelige Leibnitz holder Finnerne for det, de tildels selv foregive, nemlig att være de ældste indvånere i Norden, som af et senere indkommende Folk (Leibnitz siger: de Tyske) ere blefne drevne længere nord efter"; ks. Rask, Saml. Afh. I, siv. 74. — Ruotsalainen Högström (Beskrifn. öfver Lapmarkerne, siv. 39) sanoo vielä selvemmin: "En del Lapper vilja aldeles påstå at deras förfäder fordomdags varit egare af hela Sverige".
[58] "En äðr en Tyrkjar ok Asiamenn komu i Norðrlōnd, bygðu Norðralfuna risar ok hálfrisar; gjörðist Þá mikit sambland pjóðanna, risar fengu sèr kvenna or Mannheimum, en sumir giptu Þángat dætr sinar"; ks. Antiquités Russes d'après les monum. des Islandais, Copenhague 1850, I, siv. 137.
[59] Ka. Rask, Saml. Afhandl., I sivv. 87, 90; Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV lukn, sivv. 41, 42; Geijer, Svea Rikes Häfder, Upsala 1825, sivv. 409, 410; Heimskringla, Harald Kaunotukan satu, 25.
[60] Ks. Geijer Sv. R. Häfder, sivv. 407 seurr.; Adamus Bremensis, Gesta Hammab. Pontific. [Pertz, Monumenta Germaniæ IX], c. 232: "Narravit michi rex Danorum sepe recolendus (Sven Ulfinpoika, joka oli Ruotsissa käynyt sotapalveluksessa kuningas Anund Jakobin tykönä), gentem quandam ex montanis in plana descendere solitam, statura modicam, sed viribus et agilitate vix Suedis ferendam, hiique incertum esse unde veniant; semel aliquando per annum vel post triennium, inquit, subiti accedunt. Quibus nisi totis resistatur viribus, omnem depopulantur regionem, et denuo recedunt."
[61] Ks. Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 2 seurr.; Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 406.
[62] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 274.
[63] Ks. Jac. Fr. Neikter, Dissertatio de gente antiqua Troll, Upsala 1793-1799, siv. 69.
[64] Ks. Heimskr. Ynglinga-satu, 7: "Oðinn kunni þá iþrótt, svâ at mestr máttr fylgði, ok framði sjálfr, er seiðr heitir." Rafn tähän muistuttaa: "L'étymologie du motseidrn'est pas bien connue; quelques-uns prétendent qu'il dérive du verbe sjóða, bouillir, mais il fallait alors qu'il s'appelat seyðr, ce qui est impossible, puisqu'on a le verbe dérivé at sida. Le mot estsans doute d'origine finnoise, car c'étaient surtout les Finnois qui passaient pour s'y entendre"; ks. Antiqv. Russes, I, siv. 252. Sitä vastoin sanoo Castrén (föreläsn. i Finsk Mythol., siv. 207), että Lapin sanaaseidaei tavata missään muussa Suomen-sukuisessa kielessä, ja arvelee tästä syystä sen lainatuksi Skandinavian kielestä. — Sana tällä tavoin näyttää jäävän yksinomaiseksi Lappalaisille.
[65] Ks. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, sivv. 112 seurr., vertaa Saml. Afh. I, sivv. 73 seurr.
[66] Tämä on Nilsson'in ajatus hänen teoksessaan "Nordens Ur-innev.", josta uusi painos par'aikaa ilmestyy.
[67] Tämä juttu löytyy kahdessa vähän eriävässä muodossa säilyneenä niin kutsutussa Flateyarbók'issa. Pidempi laitos on pantu suku-johdoksi Harald Kaunotukan historialle, lyhyempi samaa tarkoitusta varten aloitteeksi Orknei-jaarlien historialle. Ks. Antiquités Russes, I, sivv. 213 seurr. — Tekstissä seuraan kumpaakin.
[68] Tarun pidemmässä laitoksessa seisoo aina Gottland, joka selvästi on virhe.
[69] Keyser ei kuitenkaan tahdo perustaa arveluansa tämän tarun päälle jonka hän pitää tuiki epäluotettavana. Mutta hänen muut laveat todistelemisensa eivät suinkaan ole tukevampia. Ks. Om Nordmændenes herkomst og folke-slegtskab [Samlinger till det Norske Folks sprog og historie, IV, Christiania 1839, sivv. 263 seurr.].
[70] Ks. main. kirj., siv. 300.
[71] Landnámabók mainitsee Liotolfr, joka oli "risa ættar ad móderni." Grim eli Skallagrim, joka myöskin muutti Islantiin, oli "likari þursum at vexti ok at syn en menzkum mánnum", ja hänen ystävistään yksi nimitetään ThorerThurs. Muisto Thursien isännyydestä Norjassa näkyy säilyneen muillakin mailla. Kun Skottlannin kuningas Aleksander v. 1249 uhkasi purjehtia Norjaa vastaan, hän nimitti Norjan rannikkoa:Thursa-sker, Thursien saaristoa. Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 410.
[72] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, sivv. 271 seurr.: Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 37 seurr.
[73] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 242, jossa todistukseksi mainitaan vanhemman Eddan Harbards-ljod. Geijer lausuu: "Allt detta synes häntyda derpå, att Thor äfven varit gud för äldre, fiendtliga stammar."
[74] Ks. Olof Trygvasonin satu, 55.
[75] Ks. Gylfeginning'in jälkilause Snorren Eddassa.
[76] Ks. esim. Snorren Edda, 1, 37, 56, ja Skalda, 17: "norðr i Jōtun-heima"; samate kutsuttiin "austr i Jōtunheima", kun mentiin Sigtunasta itää kohden ja meren yli, ks. esim. Snorren Edda, 45. — Myöhemmissä taruissa asetetaan "Aluborg" Jōtunheimissä, "ur Jōtunheimabygðinni frá Aluborg", mutta sama Aluborg on pohjoisessa Laatokan linnasta, "norðr i Alaborg." Jōtunheimiksi näkyy siis Aunusta mainittavan. Mutta vielä idempänä oli Jōtunheimiä; sillä Gaungu-Hrolfin sadussa, 38, sanotaan, että Kiovan maa oli pitkin sitä vuoren-harjua, joka eroittaa Nougorodin vallan Jōtunheimistä: "þriðjúngr Garðarikis er kallaðr Kænugarðar, þat liggr með fjallgarði þeim, er skilr Jötunheima ok Hólmgarðariki"; ks. Antiqu. Russes, I, sivv. 231-233.
[77] Ks. Rask, Saml. Afh. I, siv. 94 seurr., 110.
[78] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften I, siv. 398 (Die Syrjänen, viitta 752.)
[79] Ks. Rask, Saml. Afh. I sivv. 107, 108; Undersög. om det Isl. Sprog. siv. 115.
[80] Ks. Einhardi Annales [Pertz, Monumenta Germaniæ I, siv. 198]: — — "de parte vero Danorum inprimis fratres Hemmingi, Hancvin et Angandeo, deinde cæteri honorabiles inter suos viri, Osfred cognomento Turdimulo, et Warstein, etSuomi, et Urm" — —. Muist: Näistä nimistä onSuomiainoa, jolla ei ole toisintoa eri käsikirjoissa.
[81] Ks. Lönnrot, Om urspr. till Finnarnes Hiisi [Acta Soc. Sc. Fenn. V, II.]
[82] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 104.
[83] Ks. Mehiläinen 1862, 6:s n:o, Suomen Muinois-asukkaista.
[84] Ks. Strahlenberg, Das Nord- und Ostliche Theil von Europa und Asia, Stockh. 1730, siv. 64.
[85] Ks. Castrén, Ethnol. Föreläsn. [Nord. Resor ooh Forskn. IV] siv. 106. — Oikeastaan Jenesein Ostjakit ovat peräti toista kansaa kuin muut Ostjakit; ks. Ethn. Förel. siv. 92.
[86] Ks. Castrén, Nord. Resor och Forskn. IV sivv. 91, 92, 103, V sivv. 41, 43, 58.
[87] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Soc. des Naturalistes de Moscou, XXXIII 11, sivv. 433, 434.
[88] Ks. Lindahl et Öhrling, Lex. Lappon., Stockh. 1780, siv. 476; vert. Sjögrens Gesamm. Schrift. I, siv. 93.
[89] Ks. Eichwald, Bulletin des Naturalistes de Moscou, XXXIII 11, siv. 429.
[90] Ks. F. A. Ukert, Geographie der Griechen und Römer III, 11, sivr. 14 seurr.
[91] Ks. Herod. IV 48, 100.
[92] Luultavaa on, että sana Araxes alkuaan merkitsee: virta, kymi, ja sillä tavoin tuli annetuksi usealle joelle. Kun Herodoto (IV 11) juttelee että Skythat, voitettuna Massagetain voimilla, lähtivät Aasiasta Araxeen yli Eurooppaan, niin tämä Araxes ei voi muuta olla kuin Wolga. Mutta kun taas (I 201-205) juttelee Kyron menneen yli Araxeen Massagetoja vastaan, se Araxes ei voi olla mun kuin Oxo tai Jaxartes; ks. Herodoti Musæ, ed. Baehr, Leipz. 1830, I, sivv. 451 seurr.
[93] Herod. IV, 101.
[94] Herod. IV 17-21, 99, 100 aeurr.
[95] Herod. IV 18: "Άνδροφάγοι — έϑνoς έόv ίδιον, και ουδαμώς Σκυϑικόν"; 20: "Μελάγχλαινοι, άλλο έϑνoς και ού Σκυϑικόν"; 106: "Άνδροφάγοι — γλώσσαν δε ίδίην έχουσι." — Sauromatoista tulen kohta puhumaan.
[96] Herod. IV 24.
[97] Herod. VII 64; vert. Strab. ed. Casaub. VII siv. 303, XI siv. 510, 511, ja Plin. hist. nat. VI 17.
[98] Herod. I 201.
[99] Herod. I 216.
[100] Herod. IV 105. "Νευροι δε νόμοισι μέν χρέωνται Σκυθικoίσι"; 106: "Ανδροφάγοι έσθήτα δε φορέoυσι τή Σκυθική όμοίην"; 107: "Μελάγχλαινοι — — νόμοισι δε Σκυθικοισι χρέωνται"; 215: "Μασσαγέται δε εσθήτα τε όμοίην τή Σκυθική, και δίαιταν έχουσι"; Aristoteles (Probl. XIV 14) sanoo että kaikilla pohjan kansoilla on vaalean-siniset silmät (γλαυκή όμματα), ja (Probl. XXXVIII 2) että heillä kaikilla on puna-keltainen ja vieno tukka (πυρρότριχες και λεπτότριχες). Galeno (De Sanit. tuend.) I 5 mainitsee: "ή τών Αιγυπτίων μελανότης, ή τε τών Κελτών λευκότης, ή τε τών Σκυθών πυρρότης."
[101] Herod. IV 6.
[102] Herod. IV 11, 12, I 103, IV 1.
[103] Herod IV 5-10. Vert. muutoin Skythaen ja Kimmerien retkistä Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III, II, sivv. 264 seurr., 370 seurr. — Ranskalaiset Historioitsijat, Henri Martin, Amédée Thierry, Michelet j.m. pitävät nämä Kimmerit Keltalaisena kansana, ja sovittavat siihen myös Kimbrit, jotka taas Saksalaiset tutkijat tavallisesti pitävät Germanilaisina. Asia ei kuulu minun aineeseni, jos kohta nimi Kimmeri myöskin on johdettu Suomen sanasta: hämärä. Vertaa muutoin Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 91, 290.
[104] Herod. IV. 110-117.
[105] Herod. IV 117: "Σαυρομάται νομίζουσι Σκυθική, σολοικίζοντες αυτή από τού αρχαίου, έπεί ού χρηστώς εξέμαϑον αύτήν αί Αμαζόνες".
[106] Strab., ed. Casaub., XI siv. 492; Qu. Curtius, VII 7.; Hippokrates, de aēribus etc. § 89.
[107] Plin., Hist. Nat. IV 25: "Sarmatæ, Græcis Sauromatæ"; Jornand. de Reb. Get. 50: "Sauromatæ vero, quos Sarmatas diximus." Straboni käyttää molemmat nimet: Σαυρομάται ja Σαρμάται. Ks. Strab. XII siv. 553.
[108] Diodor. II 43, 44; Plin., hist. nat. VI 7: "Sarmata, Medorum (ut ferunt) suboles."
[109] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, saksannettu, Leipzig 1843, 1844, I siv. 366.
[110] Hesiod. ap. Strab. VII p. 300, 302.
[111] Ks. Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III, II, siv. 287 seurr.; Vert. varsinkin se kirja, joka on tunnettu Hippokrateen nimellä, Περί άερων, ύδατων, τοπων βιβλίον (De aēribus etc., ed. Mackius, Wien 1743), X: Wankkurit ovat "πίλοισι περιπεφραγμέναι, εισι δε καί τετεχνασμέναι, ώσπερ οικήματα, τά μέν απλά, τά δε τριπλά. — — έν ταύταις μέν ούν ταίς αμάξαις αί γυνακίες διαιτεύνται αυτοί δ' έφ' ίππων όχεύνται οί άνδρες. — ίππάκην τρώγουσιν, τούτο δ' έστι τυρός ίππων." Vert. Herod. IV 2: "ού γαρ αρόται εισι, άλλά νομάδες"
[112] Ks. Hippokrates, de aēribus etc. X; Herod. IV 75.
[113] Herod. IV 62.
[114] Herod. IV 74.
[115] Niebuhr, Kleine Hist. Schriften, Bonn 1828, I, siv. 301.
[116] Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III n, sivv. 274-277. Hän osoittaa, että Mongolit eivät millään ole paksuja ja pnhlakoita, ja että Kreikkalaiset ja Romalaiset eivät sano Skythaen muotoa ja kasvoja erinomaisen rumiksi, kuten kohta Hunnien ilmaantuessa tiesivät näistä jutella, y.m.
[117] Ks. K. Neumann, Die Hellenen im Skythenlande, I, Berlin 1855.
[118] Ks. A. Schiefner, Sprachliche Bedenken gegen das Mongolenthum der Skythen (Bulletin de la classe des Sciences Hist. de l'Académie de S:t Pétersbourg, XXIX N:o 13, Fevr. 1856.)
[119] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des Sydlichen Russlands, 2:te Auflage, Lpzg 1855, siv. 12.
[120] Ks. Jules Oppert, Rapport sur une mission en Angleterre, sivv. 14, 15: οίύρ-πατα (mies-tappaja) muka medoskythalaisesta ruhir "homme", bat "tuer"; άριμα (yksi) = ghar "un", ("c'est avec la particleimmasajoutée au numéral qui se rencontre bien sonventgharimmas"); άπία (maa-jumala) = api "dieu"; Παηαϊος (Ylinen jumala) = apapi "dieu des dieux", Ταργίταος (ensimäinen ihminen) = Turgata "fils-homme"; Σπαργαπείϑης = sbarrak pikti "qui aide dans le combat", Όκταμασάδης = Kuktammas-adda "père de l'affection"; Θαμιμασάδης (meren jumala) = sam-immas-adda "père de l'infini"; έξαμπαϊος (pyhät tiet), loppupuoli sanasta = annap "dieu." — Ainoa kohta, joka tässä ansaitsisi tarkastusta, on Herodoton ἄριμα (yksi), jota ei ole mistään kielestä löytty, niin että tavallisesti arvellaan Herodoton erehtyneen kääntäessään nimen Αριμασποί kreikaksi μουνοφϑάλμοι (ἄριμα γἄρ εν καλέουσι Σκύϑαι, σπού δε τόν όφϑαλμόν; Herod. IV 27). Näin päästyänsä Herodoton kahleista ovat tutkijat selitys-innossaan retkeilleet sinne tänne, ja K. Neumann esm. (Die Hellenen im Skythenlande I, siv. 195) luulee Schottin avulla keksineensä, että Arimaspit ovat selvänä suomena "Vuorimaan sepät." Tämmöisille retkille tulisi loppu, ja historian isälle takasin kunniansa, jos nuolenpää-kirjoissa yksi kuuluisighar ja gharimmas. Mutta pelkään,, että Oppert jo on oikaissut ajatuksensa tässä kohden. Maalisk. 5 p. 1861 hän kirjoitti minulle: "Le seul nombre Cardinal écrit en lettres en Médoscythique, estkirun; malheureusement les nombres sont écrits en chiffres partout ailleurs. En Casdoscythiquekasveut dire deux." — Tahdon lisätä yhden johtauksen omasta kohden: Θαμιμασάδης on meren jumala (Herod. IV 59), ja Maiotin kutsuivat SkythatTemerinda, joka Plinion mnkaan merkitsee meren emoa (matrem maris, Plin. hist. nat. VI 7).Tomi eli Temesiis merkitseemerta= Samoj.tâma, témejoenhaara, jarindaon kentiesi SuomenRinta, niin että Maioti olisi serinta, jota Ponto imee! Oikeaksi en tahdo tätä väitellä. Mutta ainakin se näkyy olleen tämmöinen käsitys, joka saattoi Maiotille semmoisen nimen. Dionysio Periegetes (vrss. 165, 166) sanoo Maiotista: — — "καλέονσι δέ μητέρα Πόντον έκ τής γαρ Πόντοιο τό μυρίον έλκεται ϋδωρ" Kentiesi ne Skythat, jotka antoivat nimen "Temerinda", olivat Plinion aikaisia — Aorsia, Sirakia tai mitä?
[121] Ks. Eichhoff, Hist. de la langue et de la littérature des Slaves, Paris 1839, sivv. 3, 4. — Schafarik, Slawische Alterth. I, siv. 282 seurr. — Vert. Zeuss, Die Deutschen, siv. 285 seurr.
[122] Ks. Ammian. Marcell. XXXI, 2. "Persae, qui sunt originitus Scythae, pugnandi sunt peritissimi."
[123] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 284.
[124] Ks. Meijer, Bunsenin kirjassa: Outlines of the Philosophy, I siv. 151.
[125] Ks. Eichhoff, Hist, de Ia langue des Slaves, Paris 1839, siv. 3.
[126] Ks. Polyain. VIII 56.
[127] Ks. Strab. VII siv. 310.
[128] Ks. Strab. VII, sivv. 306, 307.
[129] Appian, Mithrid. 69. — Että Jazygit olivat Sarmatoja todistaa Straboni, VH siv. 306: "oi Ίάξνγες Σαρμάται" sekä Plinio, IV 12: "Jazyges Sarmatae."
[130] Ks. Strab. VII 309-311. Hän nimittää esm. Taurit Σκυθικον έϑνος.
[131] Ks. Trebell. Pollio, Claudii vita, 6: "Scytharum diversi populi, Peucini, Trutungi, Austrogothi, Virtingui, Sigipedes, Celtae etiam et Heruli"; — vita Gallieni patris, 6: "Scythae autem, hoc est pars Gothorum." Wertaa: Capitolin., Gordianorum vitae, 29, 30, ja Maximi et Balbini vitae, 16.
[132] Straboni, VII siv. 306, asettaa Istron ja Tyraan välille Getaen erämaan, sitten itään päin Tyrigetat, Jazygi-Sarmatat, Basilei'it ja Urgit. Mela sanoo, I, 3: "ab Gallia Germani ad Sarmatas porriguntur, illi ad Asiam"; mutta II, 1; "Ister Scythiae populos a sequentibus dirimit." Ptolemaio siirtää Scythia-nimen itäiselle puolelle Wolgaa, ja kutsuu Germanian ja Wolgan välisen maanSarmatiaksi.
[133] Plinion sanat nähtävästi niin ovat ymmärrettävät: "Scytharum nomen usquequaque transiit in Sarmatas atque Germanos; nec aliis prisca illa duravit appellatio, quam qui eztremi gentium harum ignoti prope ceteris mortalibus degnut." Hist. nat. IV, 12.
[134] Ks. Diod. Sic. II 43.
[135] Ks. Dio Cass., 71; Capitolin., vita Marc. Aurelii, 17, 22, 25, 27.
[136] Ks. Hist. Augustae, passim, ja Amm. Mareellinus, passim.
[137] Ks. Jomandes, de reb. Get. 54; Beuga ja Babai kutsutaan apnlaiskuninkaiksi (regibus auxiliariis), joka todistanee että Sarmatat eivät olleet itsenäisiä.
[138] Ks. Jornand., de reb. Get., 55.
[139] Ks. Amédée Thierry, Recits de l'hist. Rom., Paris 1860, siv. 442.
[140] Pauli. Diac. II 26.
[141] Jornandos, de reb. Get., 23: "Venetos, — — numerositate pollentes, — ab una stirpe exorti, tria nune nomina edidere, Veneti, Antes, Sclavi." — 5: "ab ortu Vistulae fluminis per immensa apatia Venetarum natio populosa. Quorum nomina, licet nunc per varias familias et loca mutentur, principaliter tamen Slaveni et Antes nominantur." — Procop., Bell. Goth. IV 4: "έϑνη τά 'Αντων άμετρα." Jornandes ja Prokopio, jotka molemmat kirjoittivat keskellä 6:detta vuosisataa, ovat ensimäiset, jotka mainitsevat Slavilais-nimen, ellei Ptolemaion Stavanit ja Suobenit sitä samaa tarkoita. Venediä mainitsee Itämeren rannalla sekä Plinio ja Tacito että Ptolemaiokin. Nimi ja tieto tästä kansasta lienee Romalaisille tullut Germanilaisilta.
[142] Olletikkin Justiniano I:n hallituksen alusta; ks. Procop., Bell. Goth. III 14; Hist. arc. 18; Jornandes, de temp. success. (lopussa): "instantiam quotidianam Bulgarorum, Antarum et Sclavinorum."
[143] Ks. Procop. Bell. Goth. III 14: "Καί μήν και όνομα Σκλαβηνοϊς te και 'Άνταις έv τό avέκaϑeν ήν. Σπόρους γαρ τό παλαιόν άμφοτέρους έκαλουν, ότι δή σποράδην, οϊμαι, διεσχηνημίνοι την χώραν οίκουσι." Tämä kielitieteellinen arvelu ei ole mistään kotosin.
[144] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 180, jossa siihen verrataan Intialainen:serim(natio).
[145] Ks. Plin. hist. nat. VI 7; Ptolem. Geogr. V 9.
[146] Tshekkiläinen Wacerad (v. 1102 paik.) sanoo: "Sarmate — — Sirbi tum dicti", ja "Sarmathe zirbi populi"; ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 373.
[147] Painettu Ofen'issa 1828.
[148] Ks. Slawische Alterthümer I, siv. 373.
[149] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des südl. Russlands, siv. 14. — Schafarikin arvelua, että muka keskiaian Jazwingit olisivat olleet Sarmatain viimeinen jäänös, on Zeuss (die Deutschen, siv. 678) kumonnut, osoittaen että ne olivat Littuan sukua. Sjögren on sitten täydellisesti todistanut Jazvingien eli Jatvägien Littualaista heimolaisuutta; ks. mémoires de l'acad. de S:t Pétersb. sixième serie, IX, sivv. 161 seurr. Sarmatain Slavilaisuutta vahvistanee johonkin määrään sekin seikka, että Keski-aian kirjaniekat, muiden seassa Byzantiolaisetkin, esm. Khalkokondylas, antoivat Sarmata-nimen Slavilaisille.
[150] Ks. Herod. IV 48, 100, 104, 125.
[151] Arisleteles, Probl. XIX, 28.
[152] Ks. Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III 2, siv. 419-421.
[153] Ks. Vivien de Saint-Martin, Sur les Khazars, aikaus-kirjassa: Nouvelles Annales des Voyages 1851, II sivv. 136-141. — Priscus, Excerpta de legat. (Pariisin painos), sivv. 43, 44, 55, 63. — Vivien de Saint-Martin'ille ei ole vielä siinä kyllä. Hän tahtoo Suomensukuisiksi myöskin kaksi niistä lahko-nimistä, jotka Herodoto mainitsee Skolotien seassa. Κατίαροι, (Herod. IV 6) ovat hänestäKatsaria. Herodoton "kuninkaalliset Skythat", βασιληίοι Σκύθαι hän tahtoo muuttaaBarsilei'iksi, nojaten Mooses Khorenelaiseen (Hist. de l'Arménie II 40-62), joka mainitsee Kazirit ja Barsilei'it yhdessä, sekä Theofaneen Khronografiaan (p. 298), jossa sanotaan Kazarien tulleen Berzelian maasta, vieläpä Theofylakto Simokattaan (VII 8) ja Nikeforo Kallistaan, jotka vielä vuonna 555 j.Kr. löytävät Barselt (eli Sarselt) alisen Volgan tykönä.
[154] Ks. Slawisch. Alterth. I 294, 295. Edellisestä arvelusta hän kuitenkin lisää: "doch gebe ich auf diese Bemerkung nicht gerade viel."
[155] Ks. Herod. IV 21, 123, 125. Päivä-matkan Herodoto (IV, 101) arvelee 200:ksi stadioksi, s.t.s. 33 uudeksi virstaksi, jotta 15 päivänmatkaa olisi noin 50 peninkulmaa. Koska Skythaen alue ylöttyi 20 päivänmatkaa Ponton rannalta pohjaseen, niin Melankhlainit ja Budinit tulevat jotenkin toistensa tasalle.
[156] Ks. Herod. IV 108: "έϑνος — γλαυκόν τε πάν ίσχυρώς έστί καί πυρρόν."
[157] Ks. Herod. IV 109: "φϑειροτραγέoυσι μούνοι τών ταύτη." Vertaa Ukert, Geogr. III n, siv. 538.
[158] Ks. Herod. IV 108, 109, 123.
[159] Aristoteles ja useat muut puhuvat, että Gelonien maassa löytyi "Tarandos" niminen, häränkokoinen, mutta peuran-muotoinen metsän-otus, joka osasi karvansa muuttaa ja siitä syystä oli vaikea pyytää; ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 540. Vertaa tähän Kalevalan "Tarvas", jolla Taka-Lappi kynti, samate kuin Pohjola porolla. Ammiano Marcellino (XXXI 2, 14) juttelee: "Post quos (Neuros) Budini sunt, et Geloni perquam feri, qui detractis peremptorum hostium cutibus indumenta sibi equisque tegmina conficiunt, bellatrix gens." Klaudiano (in Rufinum I 313) sanoo Gelonien tattuaavan: "Membraque qui ferro gaudet pinxisse Gelonus." Mutta nämä viimeisen Romalais-aian kirjaniekat eivät ole luotettavia, puhuessaan Skythian oloista.
[160] Mannert, Geogr. der Griechen und Römer, Germania, sivv. 17 seurr.
[161] Slaw. Alterth. I, sivv. 184 seurr.
[162] Ks. Ritter, Vorhalle, Berlin 1820, siv. 459. — Vertaa tästä Ukert, Geogr. III n, siv. 538; ja Herod. IV 168.
[163] Ks. Annales des Voyages 1851, II siv.141, ja 1854, IV siv. 166. Myös A. J. Lindström, Om Finska Folkvandr., Åbo 1848, sivv. 56, 63, päättää saman.
[164] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 130.
[165] Ks. A. Andelin, Kertomus Utsjoen pitäjästä, Suomi 1858, sivv. 204, 205.
[166] Ks. Herod. IV 17, 18, 20, 27. Itse hän selittää nämä höyhenet lumi-hahtuviksi, IV 31.
[167] Ks. Herod. IV 32.
[168] Ks. Herod. IV 22, 123.
[169] Ks. Ukert, Geogr. III 2 siv. 542.
[170] Ks. Herod. IV 22-25, I 201 seurr.
[171] Ks. Mela, I 19, 20.
[172] Ks. Plin. Hist. nat. VI 7.
[173] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 297; Nouvelles Ann. des Voyages 1854, IV siv. 166.
[174] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn. [Nord. Res. ooh Forskn. IV], Helsingfors 1855, sivv. 107, 108. Samaan lukuun on tahdottu viedä myös ne Ούργοί, jotka Straboni (VII siv. 306) mainitsee yhdessä Basilei'ien ja Jazygi-Sarmatain kanssa. Mutta todennäköisintä on, että on luettava Γεωργοί, Herodoton "maanviljeljät Skythat" (IV 18). samatekkuin Basilei'it ovat Herodoton "kuninkaalliset Skythat." Päinvastoin tahtoo K. Neumann (Die Hellenen im Skythenlande, I siv 178) luulla Herodotonkin Σκύϑαι γεωργοί huonoksi kreikannokseksi sanasta Ούργοι.
[175] Ks. Herod. IV 25.
[176] Nimittäin ʹΙσσηδων Σκυθική', ja Serikassa ʹΙσσηδων Σερική'. Kansan nimi muutoin kirjoitetaan monella tavalla: ʹIσσήδονες, ʹΕσσήδονες, Ασσέδονες. Ks. Ukert, Geogr., III 2, siv. 569.
[177] Ks. Herod. IV 13, 27, III 116; Ukert, Geogr. III 2, siv. 406 seurr.
[178] Ks. Diodor. Sic. XVII 81, I 94. — Plinion sanat (VI 17): "Arimaspi antea Cacidari", eivät anna mitään selkoa.
[179] Ks. Herod. III 116, IV 13. Gripit (Γρύπες gryphes) luultiin olevan nelijalkaisia lintuja, kooltansa koin susi, jalat ja kynnet niinkuin jalopeuralla; sulat olivat selässä mustia, rinnassa punaisia, siivissä valkoisia. Ks. Ukert, III 2, siv. 411.
[180] Ks. Herod. IV 13, 32 seurr.; Ukert, Geogr. III 2, siv. 393 seurr.
[181] Ks. Herod. IV 201-216. Staboni, joka (XI siv. 517) mainitsee pian yhtäläistä tapaa Baktrialaisilla, kutsuu sen Skythalaiseksi; mutta Skythalaisuus ei hänen suussaan merkitse muuta kuin raakuutta.
[182] Ks. Ad. Pictet, les Origines Indo-Européennes I, Paris 1859, siv. 83; joka osaksi seuraa J. Grimm'iä (Gesch. der Deusch. Sprache), arvaten Getat, Gotbit ja Massagetat yhdeksi suvuksi, samatekkuin Dakit, Danit ja Dahat. — Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II, siv. 96, koettaa selittää Massageta-nimen Kasdoskytha-sanoistaSakpää jaGatuihminen.
[183] Ks. Herod. VII 64.
[184] Ks. Herod. III 93.
[185] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II siv. 164 seurr.
[186] Vertaa mitä olen I:sessä luvussa (sivv. 7, 19) puhunut Sakoista, ja tässä luvussa (sivv. 49, 54) Skoloteista.
[187] Ks. Ukert, Geogr. III 2, sivv. 577, 578.
[188] Ks. Strab., ed. Casaub., XI, siv. 507, 511.
[189] Ks. Strab. XI, siv. 512.
[190] Ks. Arist., Meteorol. I 13.
[191] Ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 195 seurr.
[192] Ks. L. Sen., quaest. nat. VI 7: "Danubius — — Europam Asiamque disterminans." — Sen., Troad. v. 8, 9. "Qui frigidum septena Tanaim ora pandentem bibit."
[193] Ks. Ovid, Trist. III iv, vrss. 51, 52:
"Ulterius nihil est nisi non habitabile frigus;Heu! quam vicina est ultima terra mihi!"
[194] Ks. Strab. XI siv. 493. — Dioskuriaassa, Ponton koillisrannalla, kävi kauppaa 70, muutamat sanoivat 300, kansakuntaa, "πάντα δε ετερογλωττα"; ks. Strab. XI, siv. 498; vert. Plin. Hist. Nat. VI 5.
[195] Ks. heistä Ukert, Geogr. III i, siv. 426 seurr., III ii, sivv. 427, 428. Skymno Khiolainen (Fragm. 50) heidät kutsuu έπήλυδες.
[196] Ks. Strab. VII, siv. 306; Plin., hist. nat. IV 14, 25, 28; Tac., Germ. 46. — Että likaisia olivat, mainitsee Tacito; muutoin kuuluu, että heillä ei ollut maanviljelystä eikä karjanhoitoakaan, vaan sota ainoana elatus-keinona; ks. Plutarch., Paul. Aemil. 12. — Raakuus tai sivistys ei ole mikään kansallisuuden tuntomerkki.
[197] Ks. Strab. VII, sivv. 294, 306.
[198] Ks. Tac. Hist. I, 79. Myös Peutingerin taulut panevat Tyraan seuduille "Roxulani Sarmatae"; ks. Bertius Beverus, Theatrum, Geographiæ Veteris, Amsterd. 1619.
[199] Ks. Slaw. Alterth. I siv. 342.
[200] Ks. Saml. til det Norske folks sprog og historie VI, Christiania 1839: Om Nordmændenes herkomst. — Keyser myöntää Roxolanit Sarmatoiksi ja Sarmatat Slavilaisten esi-isiksi (siv. 423); mutta kohta sen jälkeen vetää Roxolanit Skandinavian sukuun!
[201] Ks. Strab. XI, siv. 506. Lause: "niistä Aorseista, jotka ylempäuä pohjassa asuvat", on kuitenkin epäyksen alainen.
[202] Ks. Plin., Hist. nat. IV 18, 25, 26, VI 18.
[203] Ks. Tac. Ann. XII 15, 16.
[204] Ks. Ptol., Geogr. III 5, VI 14.
[205] Ks. J. A. Lindström, Om Finska Folkvandringar, siv. 43. — Eichwald, die Alte Geographie des Caspischen Meeres etc. Zweite Abth. siv. 358.
[206] Ks. Ukert, Geogr. III ii, siv. 550 seurr. — Straboni ja Mela eivät heitä mainitse, (ellei edellisen ʹΑσπoυργιανοί, As-burg-ilaiset, jotka asuivat itäpuolella Fanagoriaa, ole samaa sukua), mutta Josefo (Bell. Jud. VII 7), Dionysio Periegetes, Plinio ja Ptolemaio. Wiimeinen, joka usein kertoo samat nimet Euroopassa (Sarmatiassa) ja Aasiassa (Skythiassa), kutsuu edellisessä heidätAlauniksi.
[207] Ks. Vivien de Saint-Martin, Etudes Ethnographiques et Historiques, I: Les Alains [Nouvelles Ann. des Voyages 1848 III, siv. 129 seurr.],
[208] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 21: "Proceri autem Alani paene sunt omnes et pulchri, crinibus mediocriter flavis, oculorum temperata torvitate terribiles, et armorum levitate veloces. Hunnisque per omnia suppares, verum victu mitiores et cultu."
[209] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 12-25. Että hän siihen sekoittaa vanhat nimet: Gelonit, Melanklainit. j. n. e., on hänen aikansa tapaista.
[210] Ks. Herod. IV 62.
[211] Ks. Amm. Marc. XXIII 5, 16: "Massagetas, quos Alanos nunc adpellamus"; XXXI 2, 12: "Alanos — veteres Massagetas." Saman sanoo Dioni Kassio'kin LXIX 15.
[212] Ks. Eustath. in Dionys. Per. v. 305: "Αλανόν όρος Σαρματίας, αφ' ού τό έϑνος οι Αλανοί έoικεν ονομάζεται." Ammianon sanat kuuluvat: "Alani — —, ex montium adpellatione cognominati."
[213] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 76, 77; Zeuss, die Deutschen, siv. 700 seurr.; Klaproth, Asia Polyglotta, sivv. 82-88, Keise in den Kaukasus, II sivv. 577 seurr.
[213] Prokopio (Bell. Vand. I 3, Bell. Goth.I 1) sanoo AlanitGöthiläiseksikansaksi; mutta hänen todistustansa useat tutkijat epäävät; ks. Zeuss, Die Deutsch, siv. 702; Keyser, om Nordmændenes herkomst [Saml. til det Norske Folks sprog og historie VI] siv. 422. — Jornandes ei olo sanodut isänsä isää Alanilaiseksi, kuten Keyser arvelee; hän sanoo vain hänen olleen Alanilaisen kuninkaan notariona. Oli, näet, tavallista, että barbarilais-kuninkaat hakivat käsikirjoittajansa sivistyneemmistä kansoista, ja Jornandeen isän-isä oli epäilemättä Göthiläinen.
[215] Ks. Herod. V 11.
[216] Pytheaan matkoista löytyy kokonainen kirjallisuus, jonka tärkeimpiäkään teoksia en voi tässä luetella. Teko-asiain ja tekstin tutkimuksessa olen nimen-omaan seurannutMaximilian Fuhr'intarkkaa teosta:De Pythea Massiliensi, Darmstadt 1835 (Häneltä löytyy myös saksaksi sama aine, painettuna 1842). Milloin Pytheas eli, ei tunneta muusta, kuin että Dikaiarkho, Aristoteleen opetus-lapsi tiesi hänen matkoistansa (ks. Strab. II, Siv. 104) ja samate Timaio (ks. Plin. hist. nat. XXXVII 11). Tavallisesti arvellaan hänen kirjoittaneen kaksi teosta: I. Περί τού ώκεανού luultavasti matka Thule'hen, ja II. Περίπλους eli Γής περίοδος, luultavasti matka merikullan rannikolle; ks. Smith, a Dictionary of Greek and Roman biography and Mythology, London 1853-56, § Pytheas; ja Fuhr, de Pythea, siv. 22 seurr.
[217] Ks. Fuhr, de Pythea, siv. 71, 72.
[218] Ks. Strab. XI siv. 507.
[219] Strab., ed. Casaub., II siv. 104: — — "προςιστορήσαντος δέ καί τα περί τής Θούλης και τών τόπων έκείνων, εν οίς ούτε γή κατ' αυτόν υπήρχεν έτι, ούτε ϑάλαττα, ούτ' αηρ, αλλά σύγκριμά τι έκ τούτων πλεύμονι ϑαλαττίω έοικος, εν ώ φησί την γήν και την θάλατταν αιωρήσθαι και τα σύμπαντα, και τούτον ως αν δεσμόν είναι τών όλων, μή ποτε πορευτον μήτε πλωτον υπάρχοντα τό μέν ουν τώ πλεύμονι έοικός αυτός έωρακέναι, τ' άλλα δε λέγειν εξ άκοής. Ταύτα μέν τα τού Πυϑέου, καί διότι επανελϑών ενϑένδε, πάσαν επέλϑοι την παρωκεανίτιν τής Ευρώπης, από Γαδείρων έως Τανάϊδος."
[220] Ks. Geminus, Εισαγωγή εις τα φαινόμενα, V: — "καί έτι τοϊς βορειοτέροις ιζʹ και ιή ωρών ή μεγίστη ημέρα γίνεται. Επί δε τοϊς τόποις τούτοις δοκεϊ και Πυϑέας ο Μασσαλιώτης παρείναι. Φησί γον εν τοϊς περί τού ωκεανού πεπραγματευμένοις αυτό, ότι εδείκνυον ημίν οι βάρβαροι, όπου ο ήλιος κοιμάται. Συνέβαινε γαρ περί τούτους τους τόπους την μήν νύκτα παντελώς μικραν γενέσθαι, ωρών οίς μέν β', οίς δέ γʹ ώστε κατά την δύσιν μικρού διαλείμματος γενομένου έπανατέλλειν ευϑέως τόν ήλιον"
[221] Ks. Cosm. Indopl., ed. Montfaucon, II, p. 149: — "Πυϑέας δε o Μασσαλιώτης εν τοϊς περί ωκεανού ούτώς φησίν ως ότι παραγενoμένω αυτώ έν τοϊς βορειοτάτοις τόποις έδείκνυον οι αυτόϑι βάρβαροι την ήλίου κοίτην, ως εκεί τών νυκτών άεί γιγνομένων παρʹ αυτοϊς."
[222] Ks. Strab. II siv. 114: "ʹΟ μέν ούν Μασσαλιώτης Πυθέας τα περί Θούλην, την βορειοτάτην τών Βρεττανικών, ύστατα λέγει, παρ' οίς ο αυτός έστι τό αρκτικώ, ο ϑερινός τροπικός κύκλος, παρά δέ τών άλλων ουδέν ιστορών, ουθ' ότι Θούλη νήσος έστί τις, ούτ' ει — — —, νομίζω." — Sanat την βορ. τ. Bρεττ. käypi ymmärtää: "joka on pohjimpana (kauimpana pohjaista saantoa) Britannian saarista", mutta, ei lienekkään Pytheaan lausetta, vaan Strabonin omaa lisäämää. — Tässä on myöskin jo tarpeellinen muistuttaa, että viimeinen lause παρα δε τών άλλων etc.,, merkitsee suomeksi: "mutta muilta kirjaniekoilta en löydä mitään tietoa, onko Thulen saarta olemassakaan ja tokko — — —, ja arvelenpa siis." Sana ιστορών, näet, liittyypi sanaan νομίζω, ja on siis itse Strabonista ymmärrettävä, eikä Pytheaasta; ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 112 seurr. Usein on näistä sanoista tehty se väärä käsitys, että muka Pytheas ei olisi Thulea saareksi sanonut.
[223] Myös Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, mainitsee: "το εϑνικόν Θουλαίος ίσως δε και Θουλίτης." Mutta ei nä'y, onko hän seurannut Pytheaan kertomusta vai jonkun muun.
[224] Ks. Strab. I siv. 63: — — "Θούλης, ήν φησι Πυϑέας από μέν τής Βρεττανικής εξ ήμερών πλούν απέχειν προς άρκτον, εγγύς δ' είναι τής πεπηγυίας ϑαλάττης". — Plin., hist. nat. II 77; "Quod fieri in insula Thule, Pytheas Massiliensis scripsit, sex dierum navigatione in septentrionem a Britannia distante"; IV 30: "A Thule unius diei navigatione mare concretum, a nonnullis Cronium appellatur." Tämä viimeinen mitan-määräys lienee Pytheaalta, vaikk'ei sitä suoraan sanota; sitä vastoin nimi "Cronium" lienee muilta (nonnullis.)
[225] Strabonin tykönä näemme, että Pytheas on Gadeiron ja Pyhänniemen (Kadix'in ja Vincent-nokan) välin lukenut viiden päivän purjehdukseksi, vaikka se oikeastaan ei ollut kuin 1700 stadiota (eli ei täyteensä 3 astetta). Tämä selvästi osoittaa, että Pytheaan päivän-purjehdukset olivat toisinansa jotenkin lyhyitä. Ks. Strab. III siv. 148; Fuhr, de Pythea, sivv. 27, 86 seurr.
[226] Ks. Strab. IY siv. 201: "Προς μέν τοι τα ουράνια και την ματηματικήν ικανώς δόξειε κεχρήσϑαι τοις πράγμασι." (Πυϑέας).
[227] Sen mainitsevat hänestä Plutarkho jo Galeno; ks. Fuhr, de Pythea siv. 147.
[228] Herra Provessori L. Lindelöf on hyväntahtoisesti minulle laskenui nämä luvut, tarkastaen myös ekliptikan kalteutta Pytheaan aikoina. Näin on saatu 2 tuntisesta yöstä 65° 43' ja 3 tuntisesta yöstä 64' 45'. Kuitenkin jos säde-murre otetaan lukuun, niinkuin tässä pitää niin syntyy aste-luku 65° 12' ja 64° 13'. Laskussa on käytetty tieteellinen päivä ja yö.
[229] Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, tosin sanoo pisimmän päivän Thulen saaressa 20:ksi tunniksi, joka tekisi pohjoista levua noin 62° 45'; mutta hän ei sano tätä Pytheaan mainitsemaksi, eikä sillä paikalla puhu Pytheaasta sanaakaan.
[230] Ks. Strab. II stv. 114 (otteena ylempänä), ja Cleomedes, κυκλική ϑεωρία μετεωρών, I 7 (ote alempana). — Αρκτικός on se suunta-piiri, joka aina koskee taivaan-rannan pohjoisinta äärtä, rajoittaen ne taivaan alat, mitkä milläkin seuduin aina ovat näkyvissä, (τα αειφανή).
[231] Ks. Plin., hist. nat. II 77: — "solstitii diebus accedente Sole propius verticem mundi, angusto lucis ambitu, subjecta terræ: continuos dies habere senis mensibus, noctesque e diverso ad brumam remoto. Quod fieri in insula Thule Pytheas Massiliensis scripsit, sex dierum navigatione in septentrionem a Britannia distante; quidam et in Mona — — affirmant." — Minun luuloni on, että sanat: "senis mensibus" ovat Plinion lisäämää; se mielestäni nähdään vertaamalla Plin. IV 30: "Ultima omnium (insularum), quæ memorantur, Thule, in qua solstitio nullas esse noctes indicavimus, Cancri signum sole transeunte, nullosque contra per brumam dies. Hocquidamsenis mensibus continuis fieriarbitrantur." Näidenmuutamienjoukkoon, jotka vainarvelevat, ei käyne lukea Pytheasta. — Martino Capella on nähtävästi Plinion mukaan kirjoittanut, VI p. 194: "(Sol) brumali descensu semiannuam facit horrere noctem; quod in insula Thyle compertum Pyth. Mass. asseruit." — Fuhr, siv. 142, käsittää sanain mukaan.
[232] Ks. edell. siv., viitta 2.
[233] Ks. Cleomed., κυκλ. ϑεωρ. Ι 7: "Περί δε την Θούλην καλουμένην νήσον, εν ή γεγονέναι φασί Πυϑέα [luultavasti kopioitsijain huolimattomuudesta syntynyt; pitää olemaan Πυθέαν] τον Μασσαλιώτην φιλόσοφον, όλον τον ϑερινόν ύπέρ γής είναι λόγος, αυτόν και αρκτικόν γενόμενον. Παρ' αυτοϊς τούτοις, οπόταν εν Καρκίνω ο ήλιος ή, μηνιαία γίνεται ή ήμέρα, είγε και τα μέρη πάντα τού Καρκίνου αειφανή εστι παρ' αυτούς, ει δε μή, εφ' όσον εν τοϊς αειφανέσιν αυτού ο ήλιός έστιν, αλλό δε ταύτης τής νήσου προϊούσιν ως επί τα αρκτικά έκ του προς λόγον και έτερα μέρη πρός τό Καρκίνω γίνοιτ' αν αειφανή τού ζωδιακού. Και ούτως, εφ' όσον τα παρ' εκάστοις φαινόμενα ύπέρ γής αυτού διέρχεται ο ήλιος, ήμέρα γενήσεται. Καί έστι κλίματα τής γής αναγκαίως, εν οίς και διμηνιαία και τριμηνιαία γίνεται ή ήμέρα και τεσσάρων και πέντε μηνών, ύπό δε τον πόλον αυτόν εξ ζωδίων ύπέρ γής όντων, εφ' όσον ταύτα διέρχεται ο ήλιος, αειφανή όντα, ήμέρα γενήσεται, τού αυτού κύκλου και όρίζοντος και άρκτικού γινομένου αυτοίς και ισημερινού. Τοϊς μέν γαρ εν Θούλη συμπίπτει ο ϑερινός τροπικός τώ αρκτικό. Τοϊς δε έτι ενδοτέρω ύπερβαινει ο αρκτικός τον ϑερινον εις τα προς τον ισημερινόν μέρη."
[234] Ks. äsken mainittu Strabonin paikka II sir. 114.
[235] Ks. Strab. II siv. 104, jonka paikan jo olen suomentanut.
[236] Ks. Virgil., Georgic. I 29; Seneca, Med. vrs. 379; vert. Fuhr, de Pythea, sivv. 36 seurr. — Mela sanoo: "Thule — — Graiis et nostris celebrata carminibus"; III 6.
[237] Ks. Tacit., Agr. 10: — — "insulas, quas Orcadas vocant, invenit domuitque. Dispecta est et Thule, quam hactenus nix et hiems abdebant."
[238] Ks. Ptol. Geogr. II 3. — Ptolemaio siirtää koko Britannian pari astetta liian pohjoiselle, ja saapi siis Orkadein levu-asteeksi 61° 40'. Thulen etelä-nokka on hänestä 62° 40', pohjois nokka 63° 15', ja keskupaikka (τα μεταξύ) 63'.
[239] Ks. Plin. hist. nat. IV 30: "Sunt qui et alias prodant, Scandiam, Dumnam, Bergos: maximamque omnium Nerigon, ex qua in Thulen navigetur."
[240] Servio (selityksessä Virgilion äsken viitattuun paikkaan) asettaa Thulen "ultra Britanniam, juxta Orcadas et Hiberniam." — Solino, 25: "Multæ et aliæ circa Britanniam insulæ, e quibus Thule ultima"; ja 35: "Ab Orcadibus Thulen usque quinque dierum et noctium navigatio est." — Nimetön Ravennalainen, V 31: "Finitur autem ipsa Britannia a fine orientis habens insulam Thyle et insulam Dorcadas"; 32 — "procul a litore Spaniæ est insula quae dicitur Tyle". — Mitä muut Thulesta mainitsevat, on enimmästi vallan epä-vakaista; ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 36 seurr.
[241] Ks. Procop., bell. Goth. II 15.
[242] Ks. M. Adami Gesta Hammaburgensis ecclesiæ Pontificum, josta luvut 208-252 sisältävät kertomuksen pohjaisista valtakunnista [Pertz, Monum. Germ. Hist. IX, sivv. 267 seurr.]: "Hæc itaque Thyle nunc Island appellatur." — Myöskin Landnamabók muistuttaa, että oppineet miehet ovat kutsuneet Islannin Thyleksi, koska siellä monessa paikoin aurinko paistaa läpi yön ja talvella taas ei tule ollenkaan näkyviin. Ks. Isländinga Sögur, Kjöbenh. 1843, I siv. 23.
[243] Pytheaasta ja Thulesta löytyy kokonainen kirjallisuus, josta joku osa on lueteltu Fuhr'in kirjan alussa. Ks. myös Keralion kaksi kirjoitusta: De la connaissance que les Anciens ont eue des pays du Nord de l'Europe [Mémoires de l'Académie des Inscr., XLV, vv. 1780, 1781]. Keralion luulo on, että Thule on Mainland, Shetlannin saarten suurin, koska sitä muka likimaiden asukkaat kutsuvatThyl-saareksi. Mutta luultavampi on, että viime-mainittu nimitys on syntynyt Romalais-aikaisesta luulosta. — Maltebrun (Geographie Univ. I) löytää Thule-nimen Jutlannin rannikossa, joka kutsutaanThy eli Thyland. — Redslob taas (Thule, die Phönicischen Handelswege. Leipzig 1855) osoittaa lähellä Halmstadia Ruotsissa pienen saaren, nimeltäTyl-ö eliTul-ö. Muut ovat valinneet etelä-Norjalaisen maakunnanTellemark, joka Skien'in kaupungin tykönä tulee merelle. Näillä keinoilla voimme kuljettaa Pytheaamme mihinkä hyvänsä.
[244] Paitsi jo ennen mainitut Geminon sanat, on todistukseksi Strabonin lause II siv. 114 (vertaa ylempänä siv. 80 viitta 2): "παρα δέ τών άλλων ουδέν ιστορών, — ούτ' ει τα μέχρι δεύρο οικήσιμα έστιν, ό που ο θερινός τροπικός αρκτικός γίνεται, νομίζω" etc. suomeksi: "muilta kirjaniekoilta kuin Fytheaalta en löydä mitään tietoa, onko Thulen saarta olemassakaan ja tokko siihen astiasukkaita löytyy, missä kääntöpiiri on pohjoispiirinä" (arktikona) (kuten Pytheas sanoo Thulessa olevan), "ja arvelenpa siis, että asutun maailman pohjois-raja on paljoa etelämpänä." Tämä nähtävästi tahtoo sanoa, että Pytheas oli puhunut Thulea asutuksi maaksi, mutta Straboni ei usko niin pohjoisessa asuttavan. — Tulen kohta puhumaan lisää Thulen asumuksesta.
[245] Ks. Landnamabók [Isländinga Sögur I] sivv. 23, 24, 26; ja Islantilainen Arngrim Jonas, Specimen Islandiæ Historicum, Amsterdam 1643, siv. 1. Tämä viime-mainittu kirja, sivu 91, todistelee laveasti Tanskalaista Pontanusta vastaan, että Island ei ollut Thule. — Landnamabók, samatekkuin Ari Frodin Isländingabók, juttelevat että Norjalaisten tullessa oli Islannissa Irlantilaisia erakoita (Norjalaiset heitä kutsuivat: Papa); mutta ne lähtivät saaresta pois näitä pakanallisia tulijoita pakoon.
[246] Ks. Strab. IV siv. 201: "πρός μέν τοι τα ουράνια και την μαθηματικήν θεωρίαν ικανώς δόξειε κεχρήσθαι τοϊς πράγμασι [Fuhr'in mukaan olen vienyt sanat: τοϊς — πλησιάζουσι seuraaviin. Jos edellisiin viedään, ei tule pää-asiassa käsitys kuitenkaan erilaiseksi], τοϊς τη κατεψυγμένη ζώνη πλησιάζουσι το τών καρπών είναι τών ήμέρων και ζώων τών μέν αφορίαν παντελή, τών δε σπάνιν κέγχρω δε και άλλοις λαχάνοις και καρποϊς και ρίζαις τρέφεσθαι παρ' οίς δε σίτος και μέλι γίγνεται, και το πόμα εντεύθεν έχειν τών δέ σίτον, επειδή τους ήλίους ουκ έχουσι καθαρούς, εν οίκοις μεγάλοις κόπτουσι, συγκομισθέν των δεύρο τών σταχύων αι γαρ άλω [Näin on Casaubonus'en korjauksen mukaan. Fuhr ehdottelee: ει γαρ άλλως, joka antaisi käsityksen: 'jos muulla lailla tehtäisiin, tulisivat tähkäpäät kelvottomiksi.' Niinkuin näemme, ei tämä muuta lauseen mieltä.] άχρηστοι γίνονται διά το ανήλιον και τους όμβρους." Vertaa Fuhr, de Pythea, sivv. 138 seurr.
[247] Ks. Kajaani, Suomen historia, siv. 52.
[248] Ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 46 seurr.
[249] Ks. Fuhr, de Pythea, siv., 36.
[250] Ks. P. A. Munch, Hist.-Geogr. Beskrivelse over Norge i Middelalderen. Moss 1849, siv. 115.
[251] Ks. Strabonin ennen kerrottu paikka II siv. 104.
[252] Vielä Peutingerin tauluissakin näkyy, vähän itä-puolella Tanaita virta merkittynä Pohjois-valtameren ja Maiotin välillä, joka viime mainittu taas Pontoa kohden on umpinainen. Ks. Bertius Beverus, Theatrum Geographiæ Veteris, Amsterdam 1619. — Vertaa Diodor. Sic. IV 56, Argonautaen matkasta Tanaista valtamereen.
[253] Virolaiset antavat sille nimen: "Meri-kivi." Niinkuin tiedämme, se on pihka eräästä muinais-maailman puun-lajista.
[254] Ks. Bulletin de la Societé des Naturalistes de Moscou, tome XXXIII, seconde partie, Moscou 1860, sivv. 421, 422. Muutoinkin on pitkin Preussinmaan ja Kuurinmaan rantoja löytty paljon vanhoja Kreikkalaisia rahoja. Ks. A. von Richter, Gesch. der Ostseeprovinzen, I, siv. 27.
[255] Vertaa Plin. hist. nat. XXXVII 11, missä mainitaan, että eräs Neronin lähettämä ritari kulki Pannoniasta merikullan rannikolle.
[256] Ks. Plinius, Hist. nat. XXXVII, 11: "Pytheas Guttonibus Germaniae genti accoli æstuarium Oceani, Mentonomon nomino, spatio stadiorum sex millium: ab hoc diei navigatione insulam abesse Abalum. Illuc vere fluctibus advehi (saccinum) et esse concreti maris purgamentum: incolas pro ligno ad ignem uti eo, proximisque Teutonis vendere. Huic et Timæus credidit, sed insulam Basiliam vocavit."
[257] Diodor. Sic. V 23 mainitsee samaa kertomusta, mutta sanat kuuluvat: "Vastapäätä sitä Skythiaa, joka on Galatian (Gallian) yläpuolella, on valtameressä saari, nimeltä Basileia" — — Seuraavista luvuista nähdään selvästi, että Galatian nimi tässä käsittää myös Germanian.
[258] Ks. Plin. Hist. nat. IV, 27: "Ex quibus (insulis) ante Scythiam, quæ appellatur Raunonia, unam abesse a Scythia diei cursu, in quam veris tempore fluctibus electrum ejiciatur, Timæus prodidit. — — — Xenophon Lampsacenus a litere Scytharum tridni navigatione insulam esse immensæ magnitudinis Baltiam tradit. Eandem Pytheas Basiliam nominat." — Tämän lauseen käsitys on mulla Fuhrin mukaan, de Pythea, sivv. 143 seurr.
[259] Ks. Strab. I p. 63: Και τα περί τους Ωστιαίους δέ, και τα πέραν του ʹΡήνου τα μέχρι Σκυθών, πάντα κατέψευσται τών τόπων.
[260] Schlözer ja Thunmann ovat selittäneet "Mentonomon" Suomen sanaksi: Mäntyniemi; ks. Thunmann, Untersuchnngen über nördliche Völker, sir. 22; Schlözer, Nord. Gesch., siv. 124. — Parrot taas tahtoo itse Plinion sanan:æstuarium, johdetuksi Viron (eli Suomen) kielestä, muka sanoistaastuajaaro, se olisi: alankomaa, johon meren tulva astuu. Muita selityksiä ei suinkaan puutu. — Todennäköistä on, että "Abalos" ja "Baltia" ovat yhtä sanaa; Baltia taas on epäilemättä samaa juurta kuin Itämeren nimi: Baltin meri (nyk. Englannin kielessä: Baltic.) Basileia on nähtävästi Kreikan sanasta: βασίλευς kuningas.
[261] Zeuss (Die Deutsch., siv. 672, 673) yhä vielä ajattelee Preussilaista "Guddai" nimistä väkeä. Mutta Schafarik (slaw. Alterth. I, siv. 456) selittää tämän Guddai-jutun tydyttäväisellä tavalla, ja sanoo Guttoneista: "Ohne die Deutsche Abkunft der Guttonen in Frage zu ziehen, halten wir doch dafür, dass sie in den Weichsellanden blosse aus Skandinavien herübergekommene Eroberer waren". — Muutoin on muistaminen, että tämä Göthiläis-asia on yhä ankaran riidan alla. Asia ei kuulu minun aineeseni; saan ainoastaan mainita, että J. Grimm (Jornandes und die Geten, sekä Gesch. der Deutsch. Sprache, siv. 182, 204, 439) on koettanut todistaa, että Trakian Getat ja historian Göthiläiset Skandinaviassa, Weikselin seuduilla ja Mustan-meren rannoilla, olivat kaikki yhtä. Mitä on sanottu myötä ja vastoin, en voi tähän ottaa. Uudempia selitys-kokeita on Ed. v. Wietersheim'in kirjassa: Gesch. der Völkerwanderungen, II osa, siv. 109 seurr. (Leipzig 1860), missä Grimmin arveluita osaksi vastustellaan, osaksi puolustellaan. — Vaikea ainakin lienee kieltää, että PytheaanGuttones, PlinionGuttones(Germanilainen kansa Burgundionien seuduilla; IV 28), TacitonGothones(koillisessa Germaniassa; ks. Germ. 42, 43), Ptolemaion Γύθωνες (itäpuolella Weikseliä; ks. Geogr. III 5), ja vihdoin neGotti, Gothi, jotka Karakallan aioista asti häiritsevät Roman valtaa, ovat yhtä nimeä ja yhtä kansaa. Tätä tosin kieltää Ukert, joka ei millään muotoa tahdo päästää Pytheasta Itämerellä käyneeksi; ks. Geogr. der Griech. u. Römer, passim.