Eikö se muuta ollu? sano Jalopeura, ja harmista ja mielipahasta suutuxisa, puristi ja kuristi nijn kämmenellään sitä, että Sammakan suolet ulospurskahdit sijhen paikkaan.
Oppi. Ensimmäises päälle karkauxes on työläs wastaan seisoa mielen lijkutuxia; mutta joss me saamma aikaa ajatella päätämme ympäri, nijn taidamme me jälle tyystyä ja tywenexi tulla.
39 Satu.
Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen.
Yxi Kusiainen langeis tapaturmaisesti weteen, kuin hän oli juomasa ojan rannalla. Yxi mettä Kyhkynen, joka näki sen, surkutteli häntä, ja heitti yhen pikkusen oxan weteen, että se sai sijhen tarttua ja kijwetä. Ja sillä nyt Kusiainen pelasti hengensä. Mutta wähäsen jälkeen hawaitsi hän yhen metsä miehen, joka latasi pyssyään ampuaxeen samaa Kyyhkyistä, joka nyt istu puusa ja nukkui. Kusiainen juoxi sentään hilpiästi ja kijpeis puuhun, ja pistämisellään ninkauwwan tykki Kyhkyistä, että se antoi itsensä lentoon, ja skyttä jäi seisomaan häpiällä.
Oppi. Kaikilla luondokappaleilla on kijtollinen tunto saaduista hywistä töistä. Ja joss joku sijnä asiasa on laitettawa, nijn on, ihminen: kuitengin Jumalan walwowa edeskatsomus pitää sijtä murheen, ettei kukaan jää palkihtemata osotettujen hywäin töiden tähden.
40 Satu.
Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan.
Yxi iso Kärmes rookais kerran epähuomiosta tapaturmaisesti pudota yhteen wuoren rotkoon (luolaan) ja koska ei itte sieltä woinnut auttaa ittiänsä ulos, nijn huusi ja parkui hän hirmuisesti. Yxi talonpoika, joka oli sijnä seudusa ja sai kuulla tämän porinan, meni kohta reijälle, ja kysyi mikä nyt on? Kärmet walitti hänen suurta onnettomuuttaan, ja rukoili, että talonpoika ennen kaikkia auttais häntä sieltä ulos.
Mies wastais, ei se ole nijn hywä neuwo; sillä silloin saisin minä epäilemätä häpiän ja wahingon, kijtoxexi, nijn muodon kuin semmoiset wahingolliset pedot enimitten osottawat yhdelle pahaa, hywän edestä.
Mutta Kärmet oli ittepintainen ja harras anomisesaan, ja lupais talonpojalle senkaltaisen palwelluxen edestä kaikki ne suuret palkat ja edut, kuin hän ikääns jaxoi ylösajatella. Ja nijnkuin annit, lahjat ja suuret lupauxet myös wälistä sowaisewat ne wijsaimmatkin ja klookimmat mailmasa, nijn ei ollut ihmet, että talonpoika senkautta antoi wietellä ja narrata itsiänsä, auttaman ylös Kärmestä kuopasta (luolasta) joka, ei nijn pian tullut pelastetuxi wangeudestaan, ettei hän pikaisemmin tahtonut ylös niellä pelastajataan.
Olengo minä tosin tämänkaltaista sinulta ansainnut ja sopijko tämä yhteen sinun lupauxesi kansa? sanoi silloin se waiwainen talonpoika. Minulla on kahtia halastu kieli, wastais Kärmes, ja mailma ei maxaa myös paremmin hywin tekiöilleen: jos ets tahdo uskoa minun sanaani täsä asiasa, nijn se ensimmäinen joka tule meitä wastaan tiellä, olkoon meidän rijtamme ratkaisia.
Sitten he seurasit yhdes, ja wähän hetken perästä kohtais heitä (tuli wastaan) yxi wanha hewonen, jolle he asian edespanit. Tämä rijdan ratkaisia sanoi: Minä oon nyt wisitoista ajastaikaa palwellut yhtä ååkaria, ja huomenna tahtoo hän jättää minun rakkarille ammuttaa ja nyljettää: nijn mailma maxaa ja palkihtee hänen uskolioita palwelioitaan sitten lykkäis talonpoika asiansa (apelleraasi) yhelle toiselle, ja silloin sattui yxi wanha koira Duomarixi. Se sanoi: minä olen nyt 10 ajastaikaa seurannut minun Herraani mettäs ja kijnniottanut monta kaunista jänestä ja kettua: nyt on hän käskenyt ampua minua otaan: mailma palkihtee nijn nijtä, jotka hänelle tekewät palwellusta.
Koska nyt talonpoika tästä joutu piukkaaseen ja oli suuresa tuskasa, murheisaan, nijn tuli yxi kettu juosten, jollekka talonpoika salaa asiansa ilmoitti, ja lupais hänelle kaikki kanansa, jos hän taisi auttaa häntä sitä häjystä kärmeestä. Kettu antoi itsensä ylipuhuteltaa sijhen, ja sen syyn-tähden käski hän kärmeen näyttää sen sywän reijän, eli kuopan, josa hän oli ollut, nähdäxehen, kuinga suureesa waarasa hän olis ollut, ja mingä hywän työn talonpoika oli hänelle tehnyt.
Kuin he nyt molemmin tulit luolalle, meni kettu sinne sisälle, ja kärmet seurais häntä sinne, näyttämään sen paikan tiluxia. Sijnä samasa hyppäis kettu ylös, ennen kuin kärmes ennätti käätä itsiään, ja talonpoika, wäli puheen jälkeen ketun kansa, oli kohta walmis, wyöryttämähän yhen suuren kiwen rejjän suulle.
Koska nyt talonpoika nijn oli päässy hänen waaransa, nijn anoi kettu, että hän huomisiltana jättäis hänelle kanahuoneen owen auki. Talonpoika tuli kotijn, ja jutteli koko tapauxen emännälleen, ja mitä hän oli luwannut ketulle hänen tehdyn apunsa edestä.
Mutta muori wastais, että kanat oli hänen, ja miehellä ei ollu walta nijtä poisluwata kellekkään; ja, hän antoi yöllä wahdata kettua, kuin hän hywäs uskalluxes tuli kanahuoneseen, ja sai hänen kijnni. Silloin sanoi kettu: onko tämä oikein tehty, ja maxaa, palkitseeko mailma nijn suurinta hywin tekiätään? tänäpäänä minä hengelläni ja nahallani sen todistan, että mailma nijn kijttää hywin tekiöitään heidän palwelluxensa ja hywän tahtonsa edestä.
Oppi. Mailman maxon ja palkan eli kijtoxen tähen ei meidän pidä ikään mitään edes ottaman; ja sen uskottomuuden ja kijttämättömyyden tähden ei myös mitään hywää laimin lyömän.
41 Satu.
Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu).
Yhen parikunnan wälillä, yhen Karhun ja sen puolisan wälillä, ylös tuli kerran yxi angara koti-rijta, sellainen kuin plaa ylössyttyä yhen jalosti urhollisen isännän ja sen suuriwaldiaan ja itte pintaisen waimon wälillä: he tahdoit molemmin omistaa ittellensä korkeinta waltaa huoneen hallituxesa. Uros karhu huusi sen oikeuden ja edun päälle kuin luonnon laki tygöpanee kaikille jotka on hänen rotustaan (miehen puolille).
Mutta Naaras eli Emä-karhu sitä wastaan perusti hänen puheensa jokapäiwäisen koettelemuxen päälle, edeltä tawattujen luulojen, ja suuren paljouden esimerkien päälle, jotka todistit, että sekä eläimet, että ihmiset hänen rotustaan, olit muistamattomista ajoista hallinneet ja wallinneet heidän miestänsä yli. Ja koska tämä rijta jota kauwwemma sitä enämmän uloslewesi kaikkein eläinden seassa mettässä, ja ei taittu hywällä sowitettaa ja pysäytettää; nijn päätettijn wihdoin, enimpäin äänten eli wootumein kautta, että tämä asia piti laillisen duomio istuimen edes sellwitettämän ja päätettämän.
Yxi Kauris, eli Pukki otettijn tuomarixi, ja kaxi Harakkata, yxi Uros, ja toinen Naaras, joka uskottijn olewan ne linkimmät (liukahimmat ja siewimmät) Advokaatit (asian ajajat) piti kohtuullisesti ja asian omaisesti edeslaskeman kysymyxesä olewan asiat.
Koska nyt asia monilla sanoilla ja suurella puheen korskeudella molemmin puolin oli puhuttu, ajettu ja toimitettu, seisahti wihdoin Pukki seuraawaiseen tuomio-päätöxeen.
Uroxet (miehen puolet) saawat tästees kuin tähängin asti kantaa sitä nimeä, että he owat isännät, miehet ja herrat, koska se heille tygötulee ja sopij luonnon lain jälkeen; Mutta, sitä wastaan Naaroille (eli waimowäelle) tygö omistetaan toimitus ja ulos harjoitus sijtä, nijnkuin yhdexi palkkioxi heidän hilpeydensä ja kawaluudensa tähden koska he owat, nijn siewästi, huomahtemata ja taitawasti tienneet itsellensä omistaa, sen, kuin ei heille tulisi, ja uroot, (koiraxet, miehet) yhden pitkällisen waiti olemisen kautta owat antanehet sijhen heidän äänettömän eli salaisen suostumuxensa, ja nijn muodon wanhan tawan kautta oikeudensa poistuhlanneet.
Oikeuden käymisen kulut taitawat he wälinsä likuitterata ja sopia parahitten kuin he taitawat.
Tämä tuomio ei tosin ollut kaikille mielen jälkeen, nijn muodon kuin tuomari näwyi melkein osottaneensa toisen puolta pitäwäisexi; mutta kosk' ei hän täysillä skääleillä eli todistuxilla taittu sijhen woitettaa, ja hän ilman sitä asian omaisilta oli tullut laillisesti tuomarixi säätyxi ja uloswalituxi, nijn tämä tuomio sillä erällä jäi seisowaisexi.
Oppi. Senkaltaiset rijdat saawat enimitten semmosen päätöxen, kuin pukit ja harakat saawat halunsa ja päänsä jälkeen asiata ajaa ja päättää.
42 Satu.
Yxi Susi ja kaxi Koiraa.
Yxi Susi seiso korkialla kunnaalla, kahtellen ympärijnsä, ja hawaitsi sijtä, kuinga kaxi koiraa purit ja tapellen jatustit toistaan. Tästä somaasta tilasta tahtoi hän ottaa waarin, ja juoxi kohta lammas-lauman tygö, otti pois sen parahimman lampaan kuin hän löysi, ja juoxi sillä pois. Mutta nijn pian kuin koirat sen hawaitsit, jätit he pois heidän keskinäisen rijtansa, juoxit Suden peräsä, tapasit ja saawutit hänen, ja otit pois lampaan, ja purit ja reweit hänen nijn pahoin, että hän wähis hengis pääsi käsistä.
Yxi toinen Susi, joka sai nähdä hänen täsä tilasa, herjäis häntä, tämän hänen ymmärtämättömyydensä tähden, ja sanoi: sinä mahdat olla yxi suuri tomppeli, joka karkaat yhden lauman päälle, jolla on kaxi jaloa koiraa wartiona. Minä petin itseni, sillä, sano se toinen, kuin minä näin, että ne nijn wihasesti keskensä tappelit, rewit ja purit toistaan. Sinä mahdat sijs oppia tästä, sano se toinen edespäin, että koska kaxi ihmistä rijtelewät; ja owat pahimmillansa toisijnsa suuttuneet, nijn he sopiwat sijnä paikas, kuin he näkewät yhden yhteisen wihollisen, ja sen päälle karkaawat yhdistetyllä woimalla.
Oppi. Yhteistä parasta ja hywää pitää aina ennemmin etsittämän ja pyyttämän, kuin omaa ja erityistä.
43 Satu.
Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika).
Yxi Susi juoxi kerran siwu yhen talonpojan tarha kartanon, josa yxi pikkunen Kili hawahti hänen owen raosta, ja monella tuhannella tansilla ja hypyllä teki pilaa ja narria hänestä. Sinä rietta, sanoi Susi, jos minä saisin sinun ulos linnastasi ja warustuxestasi, nijn minä kyllä opettaisin sinun hyppimään toisen nuotin ja pelin jälkeen.
Oppi. Yxi kelwotoin pelkuri teke linnan sisällä paljon suurempata menoa, kuin yxi urhollinen sota sankari mualla.
44 Satu.
Yxi wanha Akka ja Susi.
Koska yxi Susi juoxi ympärijnsä hakein eineestä nälkäiseen wattaansa, juoxi hän yhden tollan eli pöxän ohitse, josa yxi lapsi seiso owesa ja itki, ja yxi wanha Kukko toru sitä, sanoen: jos ett sinä ole waiti ja lakkaa itkemästä nijn minä annan sinun Sudelle. Susi kuuli tämän, ja seisahti hywän hetken, toiwosa, että ämmä pitäisi sanansa; mutta kosk ei lasta tuotu, juoxi hän lomputtain pojes, pahoilla mielin. Illan tullesa juoxi hän jälle sijtä siwu, ja silloin löysi hän Akan weisaawan toisesta pillistä; sillä silloin hän taputteli ja hywäili lasta, sanojen: se on aiwan kaunis lapsi suloinen, hywä lapsi, ei se enää itke, jos Susi tuli lapsen tygö, nijn minä lyön Suden kuolliaxi. Sen kultua meni Susi suutuxisa pois, ja ajatteli ittexeen: ei se ole paljon wärtti, eli hyödytä, olla senkaltaisten parisa, joilla ei ole meininkiä (täydellistä ajatusta) sillä kuin he puhuwat.
Oppi. Enemmän pelko kuin rakkaus tekee hywiä ihmisiä, nijnkuin hywiä lapsiakin; ja kuin manauxet ja hywät neuwot ei waikuta mitään, täyty peljätyxen waatia meitä welwollisuudestamma waarin ottamahan.
45 Satu.
Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio).
Kaxi ystäwätä matkustit yhdesä, joilla oli se kowa onni, että tawata yhden Karhun wastaansa. Ei se ollu mahdollinen että juosta pois ja paeta, sentään yxi heistä kipeis puuhun ja toinen heittäysi pitkäxensä maan päälle nijnkuin kuollut. Karhu tuli kohta sitä nuuskimaan ja haistelemaan joka maan päällä makaisi, pani kuononsa sen suuhun, sieramijn ja korwijn, ja päätti wihdoin, että se mahtaa olla kuollu ruumis ja meni tiehensä. Koska nyt Karhu oli poismennyt, astui hänen kumppalinsa alas puusta, ja kysyi häneltä, mitä Karhu kuiskutti hänen korwaansa? hän käski, minun, sanoi hän, toisti waroa itsiäni, että mennä nijtten seuraan, jotka jättäwät ystäwänsä yxinänsä waaraan, silloin kuin parahitten tarwitaan.
Oppi. Jokainen itsiänsä holhoo: mutta Jumala kaikkia.
46 Satu.
Karhun pyytäjä ja Karhu.
Yxi mies oli jo myynyt karhun nahan, ennen kuin hän sen oli kiertänytkään ja tappanut, ja juonut sen hinnan ja rahan suuhunsa. Se, mies meni nyt kumppalinsa kansa ulos mettään, josa karhu rookais hänen, löi hänen kumoon käänteli häntä, nuuski ja haisteli häntä; toinen mies joka oli puusa sillä aikaa, kysyi häneltä, sitten kuin karhu oli pois mennyt; mitäs Karhu sinulle sano? hän sano: se neuwo, ettei karhun nahkaa pidä myymän ennen kuin karhu on saatu.
47 Satu.
Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita.
Yxi Akka oli joutunut oikeuden käymiseen, josa hänen asiansa ei tahtonut hänen tyhmän päänsä jälkeen toiwon perästä juosta, edes käydä ja hywää päätöstä saada, jonga onnettomuuden, ja pitkällisen oikeuden wijwytyxen ja asian ylöslykkäämisen yli, hän kerran tuli puhuesaan walittamaan muutamille lain oppineille Adwocaateille jotka sanoit: oletkos woidellut? sinä et ole tainnut woidella herroja ja asian omaisia? ota waari tilasta kuin he owat josain koosa, pöydäsä rualla, eli muolla nijn woitele. Akka otti sanasta waarin: Hankki ittelleen hywin ison Woidet-sarwen, semmoisen kuin lypsy-Akat lehmijen utareille pitäwät; otti sijwen, ja tuli salaa asian omaisten pöydäs ollesa, ja woiteli raswallaan jokaisen waatteet ja turmeli ne hornaan kokonaan pois; josta he suutuit, enemmän kuin lepyit. Mutta Akka päälle seisoi kuitengin, että he tarwihtit woidetta, nijn hänen asiansa juoxis.
Oppi. Woideltut kädet on liukkaat; ja woideldut rattaat juoxewat ja pyöriwät kewiästi, sen tietä hopero Akkakin.
48 Satu.
Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele).
Se on tawallinen, että koska ihmiset wetäwät päälleen jongun onnettomuuden, uskowat, ja syyttäwät he kilkaa, että hän on ollut asias. Kerran se tapahtui, että kilka sai nähdä yhden wanhan Akan istuwan yhdesä puusa, (omena puusa) ottakaa waari, sanoi hän nijlle lässä olewille, nijn tee näettä, että kohtasillään Akka putoa maahan, ja taittaa käsiwartensa ja säärensä, ja sitten hän kohta huuta minua, ja syyttä minua. Hywät ihmiset! tahdottako te todista, etten minä ikään ole käskenyt hänen sinne kijwetä.
Wähän hetken päästä Akka tupsahti maahan, nijnkuin kilka oli sanonut; ja Akka sadatteli ja sanoi että kilkan työ se oli, hänelle se olkoon häpiäxi joka hänen sinne saatti. Mutta kilka puhdisti itsensä täydellisillä todistuixilla ja skääleillä, ettei hän ikään ollut sinne häntä käskenyt, eikä häntä puusta pudottanut.
49 Satu.
Melanchtonin Muuriaani eli Trenki.
Oppineittengin kirjat todistawat, että sillä muutoin wijsaalla Philippus Melanchtonilla kolmatta sataa ajastaikaa ennen tätä, oli yxi melkein tyhmä Moriani eli palwelia, joka kerran otti puita eli halkoja pinosta alta päin, ja ei päältä päin järjestään, josta pinon wälttämättömästi täyty kaatua; mutta nyt ole kilka (piru) kerran oman kunnia nimensä tähden nijn wäsymätöin ja uskollinen että hän koko eli kaiken yön seiso ja ylöspiti pinoa, ettei se olis kaatunut, ja kiroten tawallisuuden jälkeen häntä sijtä syytetty: mutta aamulla, tuli se tyhmä ja typerä renki ja otti halkoja alta päin, ja kallistuwa pino kaatu hänen sormilleen, josta hän kiroisi, ja huusi kilkaa: joka wastais, minä olen kaiken yön pinoa ylöspitänyt, ja yhtä hywin sinä tyhmä ja kiukkunen mies teet sen minun syyxeni, joka on sinun oma syysi.
50 Satu.
Yxi wähänen Poika ja Onni.
Yxi Poikainen oli nukahtanut joen törmälle, juuri weden rannalle. Onni tuli sijhen, ja herätti hänen, sanoen: Hywä lapsi, nouse ylös ja mene tiehes, muutoin sinä wieryt jokeen ja hukut, ja silloin sanotaan että minä olen sijhen syypää, eli, kowa lykky (Onni) sen sinne wei.
Oppi kaikeista kolmesta edellisistä Saduista.
Me olemma walmit ja nopsat itsellemme omistamaan kaikki onnelliset tapauxet mailmasa, mutta jos pahoin käy, nijn me jollekkulle pahalle haltialle suututtelemma. Sen yhden me itellemme kaappajamme, ja sen toisen me edeskatsomiselle wiaxi luemme ja panemme.
51 Satu.
Yxi Poika ja yxi Waras.
Yxi Waras tuli yhden Pojan tygö, joka istu ja itki yhden kaiwon (lähteen) wieres, ja kysyi mitä hän parkui nijn surkiasti? ak! wastais poika, minulta pääsi ja käsistäni huilais yxi hopiamalja kaiwoon, ja kuin minun piti wetämän se ylös, katkeis köysi. Waras rijsui kohta kaikki päältään waattehet, ja astui alas kaiwohon, hakemaan hopia skoolia; mutta, kuin hän wähän hetken päästä tuli jälle ylös, ilman mitään, nijn oli se poika koirus sill aikaa ottanut kaikki hänen waatteensa ja juossut pois.
Oppi. Muutamat warkaat on waremmin walmijt hirteen, kuin toiset, ketuilla ketut pyytään. Ja wanha Suomalainen sananlasku sanoo: hylkeen päällä Walaskalat pyytään; ja waras warkaan petti.
52 Satu.
Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika.
Yxi Pelto-mies otti kerran laihostaan kijnni yhden Mettä-Sian, ja leikkais siltä poikki yhden korwan.
Jälle toisen kerran tapais hän jälle saman Sian, ja leikkais siltä poikki toisen korwan, kuin hän nyt wielä kolmannen kerran sen rookais samasa pellosaan, nijn hän wei sen Howi-Herralle; joka antoi lahdata Sian, ja kuin sen pää awattijn, nijn ei sijnä löytty yhtään aiwoa (ajua) jota kaikki ihmettelit, ja puhuttijn sinne ja tänne tästä kamalasta asiasta.
Armollinen Herra! sanoi talonpoika, jos tällä eläimellä olis ollut joku aiwo, nijn se olis, kuin se molemmat korwansa mistais, antanut sen johtua itselleen waroituxexi, ettei hän enää ikään olis tullut minun laihooni.
Tämä puhet yheltä yxinkertaiselta talonpojalta saatti koko seuruuxen nauramaan.
Oppi. Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Neuwwo hullua, ei tule mieltä; keitä munaa, ei tule liendä.
Ja, wie Sika Saxaan, tuo sika Saxasta, Sika, Sika ainain (kummingin) on.
53 Satu.
Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes).
Kissa-Ilwes koreili, pöyhisteli ja ylpeili kerran, hänen kirjawan nahkansa yli ja monen pilkkunsa yli; mutta yxi kettu kuiskautti hänen korwaansa, ja antoi hänen huomahtemata ymmärtää, että mielen ja ymmärryxen kauneus, ylitsewoittaa kaiken ulkonaisen maalatun päällisen.
Oppi. Yxi hywä ymmärrys on kallijmpi lahja, kuin kaikki ulkonainen koreus.
54 Satu.
Yxi Kettu ja Ijliskotti.
Seurawaisella sadulla saattoi kerran Esoopus, Saamuxen luodon asujamet, jälle hiljaisuteen, yhen waarallisen kapinan jälkeen: Koska yhden Ketun piti kerran Uiman yhen Wirran poikki, tuli hän wirralda wiedyxi yhteen pikkuseen saareen josta hän ei tainnut mihenkään päästä, waan täyty siellä maata, ja tuli waiwatuxi yheltä hirmuiseltä joukolta kärwäsiä, jotka pistit, purit ja imit werta hänestä.
Sijnä oli myös yxi Ijliskotti saapuilla, joka paljaasta kansa kärsiwällisyydestä tarjois ittiään kärwäisiä pois ajamaan hänestä. Ei, sano Kettu, anna ne olla rauhasa; sillä ne on nyt jo nijn werta täynnänsä, että ne tahto haljeta ja pakahtua, ja eiwät taida enää paljon tehdä minulle wahinkota, enemmän, kuin jo tehneet owat; mutta jos ne pois karkotetaan, nijn ilman epäilemätä yxi toinen joukko nälkähisiä weren imejiä tulee heidän siaansa, jotka ei taida jättää yhtä weren pisartakaan jälille koko minun ruumiseeni.
Keisari Tiberius teki senkaltaisesta Sadusta yhen soweljaan sowituxen oman asiansa päälle, koska kysymys oli; Tahi hänen piti wiralta poispaneman muutamia omaa heidän parastaan ettiwiä Läänin Herroja, sillä he rasitit yhteistä kansaa, eli antaa heidän saada pitää heidän sisällä olewaiset ammattinsa?
Keisari antoi silloin mailmalle tietä ajatuxensa tällä seurawaisellaSadulla:
"Oli kerran yxi mies, joka pahoin haawoitettuna makais yhellä maan tiellä, josa kärwäiset tuhansin lensit ja imit hänen haawojaan. Yxi matkamies joka sijtä siwu kulki, surkutteli hänen tilaansa, ja paljaasta rakkaudesti pyysi poisajaa näitä nälkäisiä wieraita. Älä suingaan sano se toinen; sillä kuin nämät owat pois ajetut, nijn täytyy minun otella toisten kansa nijtten siaan, jotka woiwat olla kahta kauhiammat ja näitä pahemmat." Tämä on näyttäwä sano Keisari, kuinga se käwis minun alimmaisteni kans, jos minä muuttaisin heidän walda miehiänsä.
Oppi. Yhellä Sadulla taitaan wälistä paljon toimitettaa ja waikutettaa.
55 Satu.
Yhden yxinkertaisen Akan rukous.
Yxi Akka joka istu juuri Wouwin penkin kohdalla kirkosa, kuultijn aina rukoilewan ja toiwottawan: eläköön meidän Woudi kauwwan Ah! — antakoon hänelle pitkää ikää; mutta kuolkoon meidän Kirkkoherra pian! tämä oli Akan alituinen toiwotus, jonkatähen Wouti hänen kerran kutsu puheelleen ja kysyi, mixi sinä minulle pitkää ikää rukoilet, ja Pappis soisit pian kuolewan? Akka wastais: Ennen teitä armollinen Herra, oli meillä jotain kowa wouti, ja teisä me saimma kowemman, mutta minä pelkään, että joss te kuoletta, nijn wielä kowempi ja kiukkaampi tulee sian: mutta mitä Pappijn tulee, nijn meillä oli hywä, ennen tätä, ja joss hän kuolis, taitas wielä parempi pantaa sialle.
Oppi. Ota Oppi edellisestä Sadusta.
56 Satu.
Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.
Kerran tapahtu se kowa onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy Lehmänsä wajois wetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päiwät ja ääneensä lollotti ja walitti: woi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua wastaan kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä enää kaju wastaa kankahilla. Tätä teki se hopero Akka ja wielä kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki monta aikaa, nijn että häneltä wijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket kuin minä messuan — Akka wastais: kuin minä kuulen teidän äänennä — Ak! — nijn minä muistan minun Tuorikkini — woi kuinga se oli —
Oppi. On hulluja kylwämätäkkin.
57 Satu.
Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa.
Yxi Rotta joka oli elänyt ja ylöskaswanut yhdesä ruoka-arkusa, ja joka kaiken elinkautensa oli elännyt sillä mitä emäntä sinne oli pannut, rookasi kerran sieltä langeta (pudota) ulos yheltä arkun syrjältä; ja kuin hän juoxenteli ja kuljeskeli sinne ja tänne, että jälle päästä arkkuun, sopeus, että hän löysi yhden juuri makian herkku palan. Ei hän nijn pian ollut sitä maistanut, ennen kuin hän rupeis uloshuutamaan, woi mikä narri ja tolwana minä koko pitkän ajan oon ollut, jok' oon luullut, ettei mualla koko mailmasa olisikkaan onni ollut löyttäwä, wain ainoastansa hänen arkusaan.
Oppi. Yxi tytywäinen mieli ja hywä omatunto taita tehdä yhden ihmisen onnellisexi, misä ikänänsä hän on. Ei pankolla kaswaneet jo koti laattian rikoilla ylöskaswatetut tiedä muuta kuin ylpeillä likansa yli. Mutt on sitä mailmata muuallain, ja woi kuinga lawia mailma on, sano Akka kuin sohi ja koetteli keppillään pirtin aakkunnasta ulos.
58 Satu.
Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki).
Yxi Lukki joka otti waarin Pääskyisen kärwästen-pyytämisestä, päätti kohta tehdä walmixi yhen werkon-pyytääxensä Pääskyisiä; sillä hän katseli Pääskysen lennon kärwästen peräs, kuin yhden esteen hänen luwallisesa omasa elatus keinosansa. Mutta tämä lintu mursi ittensä ilman waiwaa läpi sen uloskehrätyn sijman ja lensi pois koko werkon kansa. Nyt wasta minä hawaitsen sano Lukki, että lintujen pyytö ei ole minun työni; ja nijn hän käänsi ittensä takasin entiseen keinoonsa, nimittäin kutoman werkkoja kärpäisille ja sääskille.
Oppi. Yxi wijsas ei ajjo mitään, ennen kuin hän wälikappaleita uloswalitsee aikomiseensa ja päälle tarkoituxeensa.
59 Satu.
Yxi Mies ja Joki.
Yxi Maan-mies joka aiko yhden Joen eli wirran poikki, mittais sen sywyyden usiammas paikas, saadaxensa tietä, mistä kohdasta hän olis tainnut kahlata sen yli; ja itte mittamisensa ja koettelemisensa alla, hän sen astaitsi, että se oli sywin sijnä josa wesi juoxi hiljaxeen, mutta sitä wastoin matalin kusa niwa paika oli, ja josa wesi enimmän pauhais ja kuohu.
Oppi. Yxi waiti olewa, hiljanen ja sisällänsä pitäwä wiha-mies on waarallisempi, kuin yxi joka menoaa.
60 Satu.
Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito).
Yxi Kettu, joka kerran yön-seutuna waelsi yhen kylän läpi, hawahti siellä warpahaisia pidettäwän, eli Pirtti-waimon pidot, josa wieraat otit hywäxensä yhen hywin hankitun Kana-sopan (liemen). Ak! sano hän: Eikö tämä ole mailma kumma? yxi wiheljäinen wiatoin Kettu raukka, saa näpisti kurkistaa sisälle Kana-huoneseen, hakeaxeen sitä ainoastaan, jolla hän henkensä elättäis, ennen kuin te kohta koiranne husutatte päälle.
Mutta kuitengin te taidatta istua täällä ja ylönpaldisesti rawita watsanne kalleilla ruilla teidän kanoistanne ja kukoistanne, paitsi muita, teidän herkkujanne. Mitäs sinä näsäwijsi repo puhut! huusi yxi wanha Akka? minä saan sen sulle sanoa että me syömme omia kanojamme; mutta mitä sinä syöt, sen sinä warastat.
Oppi. Löytyy nijn hywin häweljäitä ihmisiä, kuin luondokappaleitakin; ja nijn kuttuttu saalis, (rappaaminen) saa wälistä nijn kaunijn nimen, kuin omistawa oikeus.
61 Satu.
Puitten Suoruudesta ja wääryydestä.
Yhesä paikasa kerran istutettijn ja kylwettijn puita jotka tosin kaswoit kaikki kaunihixi, suorixi ja hirsixi kelwollisixi, paitsi yxi lyhyt rapamänty, joka jäi wääräxi ja kantturaisexi, ja näytty kamalalta ulos. Tämän mettän isäntä tahto raketa yhtä huonetta, ja lähetti sentähden kirwes miehensä ulos tätä metsistötä hakkaamaan ja kaatamaan, ja hakkamaan jokainnan puun, kuin suingin kelpais johonkuun huoneen rakennuxexi. He teit käskyä jälkeen; ja silloin se wäärä ruma puu yxin seisomaan.
Oppi. Kowan kuuluisat koreudet, owat harwoin onnelliset.
62 Satu.
Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa.
Liki Upsalota asui menneellä sadalla yxi äweriäs ja rikas Talonpoika jonga tykönä kulki usein sangen paljon suuria Herroja, joita hän kaikella kunnialla wastaan otti ja ittensä nijn kulutti, että hän kokonansa köyhtyi; ja nijnkuin köyhydesä ihmiset usein etsiwät wääriä wälikappaleita edestulemiseensa; nijn myös tämä mies menetteli itsensä, ja tuli kälmixi eli kolmen markan miehexi; ja koska hänellä ei ollut kunniata, nijn ei myös enä kengään tullut hänen tygönsä, ja nijn sai hän olla hywäsä rauhasa: teki työtä maansa päällä, oli wiriä ja uuttera, ja jälle muutaman wuoden sisällä rikastui ja tuli warallisexi ja wahwaxi taloxi. Hän rakensi myös nyt uuden kaxi wooninkisen pygningin, nijn että hänen talonsa ja kartanonsa loista kauwas kunnahalta maan tielle: sijtä waelsi nyt muutamana kesänä itse Kuningas siwu, ja nähdesään nijn kaunijn talon, kysyi, kuka siellä asuis? hänelle wastattijn: siellä asu yxi kolmen markan mies, ei sen tykönä nyt tähän aikaan ole kukaan käynyt. Kuningas sanoi: Me tahdomme mennä sinne ja katsomaan sitä taloa; se mies taita olla ymmärtäwäinen mies, joka on nuoon kaunijn kartanon rakentanut. Kuningas tarjois tälle miehelle kunnian jälle; jonga edestä alimmaisuudesa kijtti, mutta kielteli wastaan ottaa; sillä hän sanoi: Teidän Majestetinnä: nijnkauwwan kuin minulla oli kunnia ennengin, nijn wieraita kulki paljon luonani ja minä köyhdyin, jota minä pahon waroin eli pelkään tästäin edes. Mutta nyt nijnkauwwan kuin minä olen ollut kolmen markan mies, eli kunniata, olen minä saanut rauhasa asua ja olen rikastunut.
Oppi. Lijkanainen kunnia, on puolexi häpiätä ja häwiöxi. Usein saadaan ruoka ja juomaa — etc. maantien warrilla, ilman mitään annettaa, waiwa nähdä. Ja wielä nöyrästi kumarta, ja ikänänsä kuin kijttää sen armon edestä että meitä on kulutettu ja köyhdytetty.
63 Satu.
Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään.
Yxi Nälkä-kurki oli lässä eli saapuilla, kuin yxi Jouhten weisais sen tawallisen wijmmeisen laulunsa, ja antoi hänelle tietä, kuinka se oli wastoin luontoa, että weisata nijn sopimattomalla ajalla; ja tahtoi tietä, mikä hänellä oli syy sijhen. Sijhen on minulla oikia syy, wastais Joutten: minä pääsen ja astun nyt yhteen tilaan, josa minä tästedes olen wapa ansoista, nuoleista ja luoeista ja näljästä; mixen minä sijs olisi iloinen senkaltaisen wapahduxen yli.
Oppi. Kuolema on se wijmmeinen hywästi jättäminen kaikista nijstä rasituxista, waiwoista ja waaroista, kuin tätä elämätä seuraa.
64 Satu.
Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.
Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi; Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan tulla, minulla on parempi mies sinulle warasa, kuin tämän olet mistanut. Ah! minun isäni, sano hän, mixi nimitättä te toista miestä? Tee olisia nijn kernaasti saattaneet pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo kaikkena elinkautenani enää ajatella toisen miehen päälle.
Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän tahto juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi, löi rinnoillensa, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen tulleexi kokonaan hulluxi. Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi: tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas isäni! Entäs se toinen mies, josta te mainihtia, onko se kaukana?
Oppi. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan kewiästi pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin, että hengis pitää Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen se on, kaiken maahan panias murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella kuin hänellä on olewa toisen yljän sylisä ja käsi-warsisa.
65 Satu.
Yhden Leski-waimon naimisen halusta.
Yxi Leski-waimo sano kerran hywäsä uskalluxesa, hänen Nepaalleen: minä olen pian peräti hukas, kuin ei minulla ole ja minä saa, yhtä siiwollista ja raitista miestä, joka minun huoneen hallitustani katsoo ja holhoo; ja täsä asiasa minä tahdon kaikkein ennemmin neuwwotella sinun kansas, nijnkuin minun uskollisimman ystäwäni kansa. Joss sinä tahdot täsä asiasa palwella minua, nijn älä suingaan unohda pois tätä parasta asian haaraa: minä olen nijn sijsti waimo, että minä oikein kyöläyxellä ajattelen makauxesta awio-wuoteesa. Minä palwelen sinua mielelläni, wastaisi hän Nepaansa, ja nyt minä tiedän sinun mieles ja ajatuxes: mutta se taita olla työläs löytäxeni sellaista miestä, jolla olis kaikki nämät omaisuudet. Ja sillä sanalla meni se hywä akka pois, mutta päiwällä sen jälkeen tuli hän jälle Lesken tygö, että hän oli löynnyt yhden miehen joka oli juuri hänen mieltään myöden. Minä olen sinulle uloskatsonut ja uloswalinnut yhden miehen joka on uuttera ja toimellinen, ja joka juurta jaxain ymmärtä kaikki tarpeelliset työt; mutta nijn totta kuin minä elän, niin en minä tainnut löytä, kaikkein näitten hywäin omaisuutten alla, yhtään joka olis tainnut estää sinun kyöläystäs, jostas puhuit. Se ej tee mitään asiaan, wastais Leski, minä wihaan heikkoutta, mutta en minä taida hyljätä hywää awua.
Oppi. Waimo-wäki owat kaikki yhen kallaisesta luonnosta, ja enin osa heistä yhenkaltaisesta mielestä; ja yxi waimo tuntee omisa suonisaan mitä toisen walta suoni tykyttää, ja taita wähällä waiwalla tulkita ja tietä toisen illweistä ja puolesta sanasta mitä hän on wailla.
66 Satu.
Hijret ja Tammi puu.
Hijret luit sen aiwan waiwaloisexi, että yhtä päätä kijwetä ylös Tammeen, joka suupalan tähden, kuin heidän piti saamaan ruaxi wattaansa, niin että he kerran päätit, hampaillansa poikki sa haamaan ja järsimään puuta, ja niin antaa Tammen terhot maahan pudota yhtä haawaa; mutta muutamat heistä olit taitawammat kuin toiset, ja yxi wanha hywin kokenut Rotta käski heidän perään ajatella mitä he tekewät; sillä sanoi hän, joss me nyt turmelemme ja häwitämmä meidän elättäjämme (ammamme) kuka meitä sitten tästäedes elättääpi?
Oppi. Että päättää jotain ilman perään- ja edellä ajatusta on yxi ylpiä hulluus; mitä yhestä asiasta seuraa, on se ensimmäinen josta aina esinnä on waari ottaminen.
67 Satu.
Karhu ja Mettiäiset.
Yxi Karhu suuttu kerran niin kiwasti yhden Mettiäisen pistoxesta, että hän juoxi kuin wimmattu Mettiäisten pesälle, ja käänsi ylön alasin eli mullisti kaikki ne mesi-kannut, kuin hän siellä löysi. Tämä ylellisyys ja wäkiwalta saatti kaikki Mettiäiset ulos lentämään, jotka kaikin rupeisit häntä pistelemään: ja wasta jälistä päin tuli hän ymmärtämään, kuinga se olis ollut parempi ylönkatsoa yhen wähän wastuxen, kuin wetää päällensä monen tuhannen päälle karkauxen, yhden wähän hyödyttäwän mielen liikutuxen ja pikaisuuden kautta.
Oppi. Parempi on antaa yhden kelwottoman Rietan, kostamata antaa pilkata ittiänsä, kuin yllyttä ja härsyttää koko joukon häpemättömiä konnia päällensä.
68 Satu.
Yxi Jalopeura ja Rotta.
Yxi Jalopeura oli joutunut langeta ja sisälle kietoua metsä-miesten juoniin ja pauloin, ja huusi yhtä Rotta joka meni siitä siwu, että hän tahtois olla niin hywä ja auttaa häntä werkosta, wakuutuxella, ettei hän koskaan tahdo unhottaa sitä hänelle osotettua hywä työtä. Rotta järsi ja puuri langan poikki; ja kuin hän niin oli auttanut Jalopeuran irralle, anoi hän häneldä saadaxeen sen tytärtä waimoxeen waiwastaan. Jalopeura oli ylön jalo, että hän olis kieltänyt hänelle jotain: mutta se pahin oli, että juuri kuin se uusi puoliso piti astuman morsian-wuoteesehen, niin hän huomahtemata rookais jalallaan astua sulhasen päälle ja rusensi hänen kuoliaxi.
Oppi. Täsä näytetään kuinga wäkewä yhden hywän luontoisen kijtollisuus on; ja yhden järjettömän rakkauden hulluus, nijn myös se wiheljäisyys, kuin seuraa nijtä naimisia, kuin tapahtuu nijtten persoonain wälillä, jotka owat erinkaltaiset ja ei wertaiset.
69 Satu.
Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.
Woi kuinka suuresa orjuudesa ja wiheljäisyydesä minä elän huusi kerran, yxi Herran kartanon työsä wäsynyt ja tuskaunut Talonpoika; sillä minun täytyy kuluttaa kaikki minun päiwäni ojimisella, kyntämisellä, sonnan wedolla ja kylwämisellä, ja en minä kuitenkaan wihdoin tule muuxi kuin minä olen. Minä pysyn aina tämmöissä. Sotawäesä kuitengin päästään kunniaan, ja yxi ainoa onnen tapaus taitaa yhden miehen saatta ikuiseen kunniaan ja arwoon. Totisesti minun pitää parata tilani, toimitta ittelleni hewosen ja sota aseet, ja koetteleman minun onniani sodasa. Hän meni sijs pois, täytti aikomuxensa, ja odotti sitte että joku sodan-tappelus olis tapahtunut; mutta kuin hän rupeis ajattelemaan, että hän siellä kukaties mistais kätensä ja jalkansa, päätti hän jälle mennä takasin kotia. Kuin hän niin käweli jongun ajan raskasna Riddarin ajatuxilla sai hän toisen uuden joukahduxen päähänsä. Minä taitaisin, ajatteli hän, tehdä paljoa suuremman onnen, joss minä rupean Kauppamiehexi. Tämä ei niin pian hänen mieleensä joukahtanut, ja sytyttänyt halua sijhen, ennen kuin hän toimitti ittellensä aluxen, wuokkrais sen, ja meni merelle woiton ja tappion päälle. Nyt hän jo rakensi ajusaan linnoja ilmahan, ja luuletteli ittiään, että hänellä jo oli molemmat Indiat arkuisansa, ennen kuin hän oli hywin laskenut ulos koti-rannalta. Mutta meidän kauppamies sai pian katua kauppojaan.
Yxi wäkewä myrsky tuli joka wei hänen aluxensa karille ja hieta riweleille, josa kauppamies, alus kalu ja kaikki tyynni onnettoman haaxi-rikon kautta hukuit ja pois tulit.
Oppi. Huikendelewaisuus ja ympärinsä häälywä mieli on enimmitten meille ihmisille wahingollinen.
70 Satu.
Yxi Joki (Wirta) ja Lähde.
Kerran ylös tuli yxi rijta yhden Joen ja yhden Lähteen wälillä, sijtä, kuka heistä olis etuisampi ja parempi toistaan. Joki ylpeili paljon wetensä ja kalainsa yli kuin hänellä oli; ja kehu kuinga hän paljon wettä wiepi mereen, purjehtiwaisten hywäxi; ja että hänen rannoilleen monet kaupungit, kylät ja huoneet raketaan, ja että hän sekä ihmisille, että eläimille paljon hyödytystä ja iloa matkaan saattaa. Wielä sanoi Wirta, sitä wastaan niin Lähteellä on pimiä juoxu maan kamaran alahitte; se maka niinkuin peitetty lewän alla, ja niinkuin warkahin tulee edes päiwän walkeuteen, ikään kuin hän häpiäisi näyttämään päätänsä. Tämän ylpiän ja kowan häwäistyxen otti Lähde niin pahon ylös, ja pahaxui niin suuresti sitä, että hän mietti kostoa, ja tukki kaikki pienet ojat ja weden juoxut, ja niin esti weden walumisen Jokeen, niin että Joen juopa wähän ajan sisällä kuiwi ja kurehtu niin että kalat kuolit ja mätänit mudasa, hywin ansaituxi rangaistuxexi Joelle, joka oli ittestään kerskannut ja ittelleen tygö lukenut sitä kuin, alkulähteelle tuli josta hän sai kaiken sen siunauxen kuin hän nautti.
Oppi. Se joka ittiänsä kerskaa jongun edun tähden, hän häwäise sitä, joka on ensimmäinen alku ja lähde sijhen.
71 Satu.
Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka.
Yxi kuuluisa pahan tekiä, joka oli tehnyt monta hirmuista paha työtä, ja joka kerta sen tähden saanut wihtoja ja rangaistuxen; meni wihdoin ystäwyyden liittoon Kilkan kansa, että hän hänen pelastais ja auttais niistä waiwoista, joihin hän oli joutuwa tästäin edes. Tämä hänen liitto-weljensä auttoi häntä kistusta, arrestista ja fankeudesta yhen kerran toisen perään, aiwan monasti; ja joka kerta kuin hän pahain retkeinsä tähden tuli kiini otetuxi, niin hän pyysi Kilkaa auttamaan itsiänsä. Mutta wijmmein kuin hän waiteli häntä awuxehen, tuli Kilka hänen tygönsä, olallaan kantain ison läjän wanhoja kenkirajoja, ja antoi hänen selkiästi tietä hänen ajatuxensa. Minun ystäwäni, sanoi hän, en minä kestä kauwemmin senkaltaista juoxua sinun tähtes, ja en taida sinua enää useimmin auttaa. Minä olen kyllä jo kauwwan juossut sinun palwelluxesas, niin että minä olen kaikki hajalle kuluttanut nämät kengät, ja et sinä ole minulle antanut hopi äyriäkään, ostaaxeni ittelleni uusia; sentähden ett mahda pahaxua, joss minä nyt annan sinun istua täällä pelastamata.
Oppi. Perkele auttaa omiaan ajaxi, mutta kuin parahitten tarwitaan, nijn hän jättää ne waaraan.
72 Satu.
Yxi wanha Akka ja Kilka.
Kilka pahaxui kerran sangen suuresti, ettei hän kolmen ajastajan sisälle saanut yhtä parikuntaa torumaan, riitelemään ja suuttumaan wälinsä, waikka hän monella juonellaan oli sitä ajatellut. Hän menee sentähden pois, ja rookaa tiellä yhden wanhan Maalina nimeisen Akan, Pirjetän tyttären, ja juttele hänelle koko asiansa ja aikomisensa. Akka sano, mitäs annat, niin minä heidän saan kolmes päiwäs riitaisexi: Kilka lupaa yhden uuden kenkä parin. Akka meni, puhutteli ensin waimoa, ja sanoi, sinä olet tosin rakastanut miestäs, mutta wielä rakkaammaxi sinä tulet, joss sinä nyt hänen päätään tappaisa (etsiesä) leikkaat ne 3 karwaa jotka on hänen leukansa alla kurkku torwen päällä joita et sinä ole ennen tainnut hawata. Miehelle meni hän ja sanoi toisin: nyt kuin waimos tästedes päätäs ettij, niin se leikkaa kurkus poikki. Akka joka oli molemmat willinnyt, saatti tämän parikunnan ensimmäises tilas riitaisexi, sillä kuin waimo tawallisuuden jälkeen miehensä päätä täiteli, ja rupeis ensin, Akkan neuwon jälkeen niitä kolmea karwaa leuwan alta leikkamaan, niin mies luuli, että hän nyt leikkaa hänen kurkunsa, josta hän pillastui suuttu ja wihastui ja löi waimoaan; ja murhat tulit, josta sekä piru että Akka ihastuit, ja Akka woitti wetonsa; niin että Kilkan täyty hänelle tuoda sen luwatun uuden kenkä-parin. Mutta koska Kilka näki Akan — niin ei hän tohtinut lähellekkän tulla — waan tuolta — kaukaa, pitkän rijuwwun eli tangon nenästä tarjos Akalle kenkä parin —. Jota Akka ihmetteli — mutta Kilka sano: sinä olet Malina pahempi minua, niin että minä pelkään sinua, engä tiedä mitäs konstia taitaisit kukaties minullekkin tehdä. Joka sinun Malina tietää ja tuntee ei se sinua osta.
[Tämä Satu pahasta Maalinasta ja Kilkan kenkä parista ei ole tämän päiwänen, waan se mahtaa olla hywin wanha; koska se todella, nijnkuin minä itte olen nähnyt, löytän Hattulan kiwi-kirkon katon alla seinuxella näin maalattuna kuin sadusa kuullan. Tämä Hattulan kiwi-kirkko Hämeen maasa on rakettu v. 1250 nijstä tijleistä, kuin jäi Häämeen linnasta, Päjjänteen rannalle; Herrenäsin niemelle; ja on nijn muodon wanhempi Stukkhulmin Kaupunkia.]
73 Satu.
Yxi Mies joka petti Kilkan.
Oli ennen ollut yxi Porwari joka teki Kilkan kans sen liiton, että hän laittais hänelle sen onnen, että kaikki hänen kräämänsä ja rihkamansa wähän ajan sisällä tulis myydyxi, ja joss se tapahtuu, niin hän tahto olla hänen palweliansa. Tämä tapahtu, ja kaikki kalu tuli myydyxi. Mies tuli murheellisexi ja lupaus päiwä lähestyi. Sen hawaitsi yxi Akka Maalina, kysy mieheltä, mikä sinun puuttuu ja mitäs murehdit? Mies ei tahtonut ensin sanoa tätä syytä suruunsa; mutta wihdoin ilmoitti kaikki. Maalina wastais ei ole wielä hätää, teetä nyt yxi klasi kaappi, ja pane minä sinne istumaan, ja kuin Kilka tulee ja kysyy joko kaikki on myyty, niin sano: wielä minulla on täällä kaapisa wähä myymätä. Kilka tuli määrättynä päiwänä ja kysyy mieheltä, joss hän nyt kontrahin jälkeen on kaikki myynyt ja näyttää klasi kaapin ja sanoi, siellä on wielä myymätä. Koska Kilkaa sen näki ja awais kaapin, josa Maalina oli niin hän sormellaan kokotti ja wiheltäin sanoi: Jaa, jaa Maalina, sinäkös siellä olet, jaa, jaa Maalina joka sinun tuntee ei se sinua osta; ja nijn meni kijrusti pois ja jätti miehen rauhaan.
74 Satu.
Yxi Pohjatoin Säkki.
Yxi mies oli Kilkan kans tehnyt sen lijton, että kuin hän wain saa yhen säkin täyden rahaa, niin hän saa hänen, mies otti säkin lainaan pappilasta, ja leikkais pohjan pois, teki rejjän kirkon holwijn eli lakeen ja sito säkin suun siihen awoinna. Kilka kanta rahaa, hengen jälkeen, niin ettei hän wihdon tiedä, neuwoa mistä hän enemmin sais hopia rahaa, ja kysyy wihdoin mieheltä, mikä sun säkkisäs on, kosk ei se jo täydy (sillä säkki oli pohjatoin ja juoxit kirkkoon, joka kyllä weti ja ei täytynyt) ongo se oma säkkis waan kenengä? mixei se jo täydy? mies wastais, ei minä olen sen lainannut Pappilasta — ja so, sen säkin minä tunnen, sano Kilka suutuxisa, ja mene päätänsä wääntäin tiehensä, pahaxuen että hän oli niin paljon Rikstaaltereita kantanut pohjattomaan säkkijn, ja häpiällä tapannut wetonsa.
75 Satu.
Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.
Oli yxi leikkinen ja lystinen mies joka kerran Paawi kunnasa tahtoi koetella yhden Ahneen Pispan andeliaisuutta. Hän meni hänen tygönsä uuden wuoden päiwänä, toiwottamaan hänelle yhtä hywää uutta wuotta ja anoi häneltä kymmenen Tukaatia kullasa uuden wuoden lahjaxi. Oletko sinä willisä, wastais Pispa, pidätkö sinä minun niin tyhmänä ihmisnä? luuletko sinä, että minulla olis niin wähä mieltä, että minä ulos jakasin niin paljon rahaa yhden suuri kijtoxen edestä? korkiasti kunnioitettawa Herra, sano se koirus, joss se on paljon anottu, niin olkoon ainoastansa yxi Riikin tallari niin minä tahdon sengin lahjan edestä kiittää; mutta ei Pispa tahtonut senkään lahjan kansa ulos. Se leikkinen mies sanoi sitten, että hän tytyy kupari äyriinkin, mutta se tuli kansa kieltyxi häneltä. Koska nyt sijs se koirus näki, ettei täsä ollut yhtään rahan saalista, sanoi hän Pispalle: Teidän korkiasti kunnioitettawaisuudenna, tahtois sijs olla niin hywä ja antaa minulle siunauxensa: aiwan mielelläni, kernaasti wastais Pispa: Lankia polwillesi, niin sinun pitää saaman sen saman; ei korkiasti kunnioitettawa Herra, sanoi se toinen, nyt en minä tahdo otta teidän siunaustanna; sillä joss te olisia pitäneet teidän siunauxenna yhden puoli äyrin weroisna, niin että te ikään olisi sitäkään minulle tahtoneet tärkiästi jakaa.
Oppi kolmesta edellisestä Sadusta.
Ahneus on kaiken pahuuden juuri, ja pahin kuin se nijtten hengellisten luona löytyy. Se saatta wirkamiehen wihattawaxi; se jälle saattaa wiran ylönkatseseen; ja wiran ylön katse saattaa sen hyödyttömäxi nijtten tykönä joilla sijtä pitäis oleman hywää eli hyödytystä.[1]
76 Satu.[2]
Yxi Pappi ja muutamat päärynät.
[1] ja [2] Nämät molemmat edellisit sadut owat ennen tätä trykätytWesteråsis w. 1767. joiden päälle kirjoitus on: Allehanda SedolärandeFabler til nöjsamma tidsfördrif, med Censur eller Imprimatur af N. vonOelreich.
Yxi hywäin päiwäin Pappi, joka oli kuttuttu puolipäiwälliselle häihin, rookais tiellä koko joukon päärynöitä. Miehellä oli kyllä halu tehdäxeen niistä hywän eineen; mutta kuin hän mietti niitä herkkuja kuin hänelle häisä oli epäilemätä hankittuna, ylön katsoi hän päärynät, polki ja tallais niitä ja meni matkaansa. Wähä kauwemma kulkeisaan, tuli häneen eteensä yxi wirta, jonga poikki hänen piti, mutta sijnä oli niin paljon wettä, ettei hän päässyt sen poikki, ja täyty niin palata takasin yhtä hywänä kuin hän tuli, ja tehdä ittellensä atrian niistä samoista pääryynöistä, kuin hän ennen oli ylön katsonut ja polkenut.
Oppi. Nälkä on paras suola ja kryydi ruasa. Ja yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Sijhen kaalin kuins nyt syljet, sijtäs wielä syöt.
77 Satu.
Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa).
Yxi Waimo parka tahtoi tulla miltei ikään pois järjeltä ja taidolta, pelwosta, että hänen piti mistata miehensä. Se hywä mies oli sairas, ja ei kattottu muuta kuin kuolemaan; ja ei mikään muu tainnut häntä kuolemasta pelastaa, kuin joss kuolema ottais waimon hänen siaansa. Waimo huusi ja kuhtui kuolemata niin kauwan, sixi kuin hän wihdoin tuli hänen tygönsä hirmuisesa muodosa. Waimo nijjas, kyykisti ja kumarteli hänen edesään sangen sywästi, ja sanoi: Armollisin Herra! älkään erehtykö ja wäärin ottako, sillä se persona jota te etsittä, hän makaa tuolla sängysä.
Oppi. Se on tawallinen, että moni sanoo, hän tahtoo kuolla ystäwäinsä edestä; mutta kuin se tulis sen päälle nijn nähtäisin, että se oli turha ja löyhä puhet.
78 Satu.
Yhen Aasin toiwotusta.
Yxi Aasi toiwotti kylmällä talwella lämmintä ilmaa (suwea) ja suun täyden ruohoja purraxeen, yhen kylmän tallin ja kuiwan mehuttoman olki kuwun siaan. Aikanansa tuli se suloinen suwi sää ja tuores ruoho kaswoi; mutta sen kansa seurais myös paljon wetoa ja työtä, että Aasi wähän ajan sisällä niin kyllästyi ja suuttu kewäimehen, kuin hän ennen oli talwehen kylläynyt. Hän rupeis sitten toiwottamaan keseä; mutta nijstä wedoista ja ajoista, kuin seuraa elon aikan, oli hän nyt pahemmin ulos tullut, kuin kewäillä: ja luuli hän, että wasta syxyllä hänen paremmin käwis käteen; mutta silloin rasitettiin hän wielä enemmän puun hedelmäin, poltto-puitten ja muun talwen waran kantamisella ja wetämisellä enemmän kuin ennen. Wihdoin kuin hän oli lakkaamattoman työn alla wäsyttänyt ittensä koko wuoden ympärijnsä, niin oli hänen wijmmeinen toiwotuxensa jälle talwen päälle. Niin muodon hänen täyty päättää ja lopetta hänen walitus wirtensä, sijtä kuin hän alotti.
Oppi. Yhen huikendelewaisen ihmisen elämä on yxi alinomainen waihedus turhista toiwotuxista ja kelwottomasta epätytymättömyydestä. Yxi huikendelewa mieli ei ikään taida tulla rauhoitetuxi; ei se ikään löydä yhtään aikaa, joka on paitsi waiwaa. Yhdes wanhas sananlaskus se kuuluu: Pahalla sialla on paljon wikoja, muunamaa kylmä, muuna kärsä kipiä.
79 Satu.
Kissa ja muutamat Hijret.
Koska iso joukko Hijriä kurkistit rejjistään ylös, kattoaxensa ruokaa, äkkäisit he yhden kissan hyllyllä, joka makais niin hiljaa, ja näytti niin hiljaiselta ja siewältä, niinkuin ei hengeä eikä hengitystä olisi ollut hänesä. Hywin niin, sano yxi Hijristä, se mahta olla yxi luondokappale hywästä luonnosta, sen minä takaan; sen me taidamme lukea ja nähdä hänen ulkonaisesta kahtannostaan, ja on minulla niin suuri halu, kuin joskus jollain, että tulla ystäwäxi sen kansa. Niin kuin hän sano, niin hän teki, mutta niin pian kuin se siwiä Mirri ulottu häneen teräwillä kynsillään, sai hän oppia tietä, ettei kaunijt kaswot aina ulosmerkitse ja tietä anna mielen laatua.
Oppi. Ei kaikki kulta kuin kijltää. Kaunis kakku päältä nähden, ehk on alta akanainen. Ulkonainen ystäwällisyys ja näytetty suloisuus ei kauwwas ulotu, waikka se ajaxi taita pettää muita, ja wälistä hänen itensähin.
80 Satu.
Yxi Mettä-Sika ja Kettu.
Koska yxi Mettä-Sika hioi hampaitaan yhtä puuta wasten, käwi yxi Kettu sijtä siwu ja sanoi: ystäwän mitäs tällä luulet? empä minä näe yhtään syytä sinulla sijhen? Sika wastais: tosin minä sen teen sen wuoxi, niin muodon kuin se on hiljan hioa miekkaa, kuin minun päälleni karataan ja minun täytyy tapella ja wastata itsiäni.
Oppi. Rauhan aikana on paras pitää waransa. Suomalainen Sananlasku sanoo: Wasta aika Hijren haukotella kuin on puoli Kissan kidassa.
81 Satu.
Yxi Kettu ja Jänes.
Kettu ja Jänes jouduit kerran suureen rijtaan toinen toisensa kansa sijtä, kumpi heistä parahitten taisi auttaa itsiänsä edes täsä waarallisesa mailmasa. Kuin minua tawoitetaan ja jälistä ajetaan, sano Jänis, taidan minä kaunijsti jättää koirat jaloillani ja päästä heistä. Luuletkos sinä, sano Kettu, minun halwemmaxi? minä olen wietellyt monta heistä minun juonillani ja wiekkaudellani, usiamman, kuin sinä juoxullasi.
Oppi. Wijsaus ja taito ylitse woittaa sitä enemmän woiman, kuin ihminen on parempi ja etuisampi järjettömiä luondokappaleita.
82 Satu.
Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas.
Yxi wissi ajattomasti toimellinen ja ymmärtämätöin hywäin seurain kumppali (joutilas juoxian) tahtoi kerran etsiä yhtä Philosophia. Hän löysi hänen yxinänsä hänen tutkistelemuxisaan ja sywisä ajatuxisaan, ja rupeis ihmettelemään, kuinga hän taisi niin kestää, ollaxeen ilman seuraa ja kansakäymistä. Se oppinut mies saatti häntä peräti toisijn ajatuxijn, sanoen: minun Herrani, te exytte kokonansa: sillä aina sijhen saakka, kuin te sisälle astuja, olin minä sangen hywäsä seurasa.
Oppi. Hywät ajatuxet ja hywät kirjat owat ymmärtäwäisille paras, iloisin ja huwittawaisin seura.
83 Satu.
Yxi nuori Tuomari.
Menneellä sadalla oli yxi ijältänsi nuori, mutta wijsas, taitawa ja oikia Tuomari, joka aina osais niin oikein tuomita, ettei hän esimiehiltään saanut ikään jälki tekoja ja nuhteita: häneltä kysyttijn sijs kerran, kuinga hän taisi ja ymmärsi niin oikein tuomita, joka kuitengin oli niin nuori. Hän wastais: waikka minä olen nuori, niin olen minä lukenut wanhoja kirjoja —
Oppi. Ei harmaa pää aina ole epäilemätöin tunnusmerkki taitawuteen: ei ikä sijtä kunniallinen ole, että hän kauwwan elää, ja hänellä on monda wuotta: waan toimi ihmisten seasa owat oikiat harmaat karwat; ja wirhitöin elämä on oikia wanha ikä. Wijsaud. kirj. 4: 8, 9. ja yxi Suomalainen sananlasku sanoo: Ei wierywän kiwen päällä sammalia kaswaa.
84 Satu.
Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi.
Saxan maalla oli menneellä sadalla yxi kirjoja suuresti ja ylön ahneesti rakastawa Philophi, Buddeus nimeldä, joka istu yhtäpäätä kirjainsa yli ja luki wiriästi. Kerran hänen lukeisaan tapahtui se onnetomuus, että walkia pääsi irralle hänen talosaan, ja liekki löi jo ympäri sen huoneen seiniä ja nurkkia josa hän istu ja luki. Hänen palweliansa tuli sisälle kammarijn ja huusi, Herra, walkia on irralla: mutta hän wastais lijkumatoinna: sano waimolleni, sillä sinä tiedät, etten minä ole koskaan huolinut huoneen hallituxen asioista.
Oppi. Aikansa kutahin, sano pässi, kuin päätä leikattijn. Nauru hywälle, nauru pahalle. Suomal. sananlasku.
85 Satu.
Yxi Susi Lammas-nahas.
Yxi wanha satu sanoo, että yxi Susi kerran kääri ittensä Lammas-nahkohin, ja sai sen pugun alla somaan tilan, että ison ajan raadella nijtä wiattomia Lammas raukkoja; mutta paimen aistaitsi sen wihdon, tuli Suden kimppuhun käsixi, sai hänen kijnni, ja hijrtti hänen ylös, Lammas-nahkoneen päiwineen, korkiaan hirsipuuhun, muille pelwoxi ja waroituxexi. Paimenen naaburit eli krannit (likimmäiset) teit kohta sijtä suuren menon ja ihmeen, ja kysyit häneltä, mitä hän ajatteli sillä, että hän oli hirttänyt Lampaansa? Noh, sano hän, ei se ole muuta kuin Lampaan-nahka, joka on peittona ollu sydämmelle koiruudelle ja konnuudella yhellä suella, joka peitti ja kätki ittensä sen alle.
Oppi. Ulkokullaisuus ei ole muu kuin sen pahan hengen skyyti hewoinen; yxi kälmi rehellisyyden Jumalan pelwon (Religionin) alla. Ihmisiä ei pidä katseldaman, arwattaman, ja duomittaman heidän näkönsä, waatettensa ja ihanan muotonsa jälkeen, waan heidän elämänsä ja töidensä perästä jokapäiwäisesä elämäsä. Matth. 7: v. 15, 16-20.
86 Satu.
Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä).
Oli kerran yxi suuri puskia Jäärä, joka woitti kaikki wertaisensa ja ylpeili (suurendeli) niin hänen suurten urhollisten töittensä yli, että hän luuli, ettei kengään kestäis hänelle; sentähden hän nyt yllytti ja härsytti yhen Sonnin sotaan kansaan. Ne tulit toistaan wastaan, ja ensimmäises puskemises, makais Jäärä puoli kuollunna tanterella; mutta kuin hän jälle wähä wirkois, sanoi hän ittexeen: tämä se seurais minun ylpeydestäni ja hulluudestani, kuin minä ulos rossasin minulleni wihollisen, jonka luonto on tehnyt minun yli mannixeni.
Oppi. Kuin ihmiset tahtowat härsyttää semmoisia, jotka woimasa ja wäkewyydesä owat heitä paremmat, nijn ei se ole nijn paljon urhollisuus, joss ei enemmän tyhmä ylpeys, jonga he saa kallijsti maxaa.
87 Satu.
Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa.
Koska yhtä Lammasta kerittiin, niin pahaxui se suuresti, ettei Paimen tyty hänen maitoonsa, waan myös otti hänen willansa, sijtä suuttui Paimen, ja otti kohta yhden sen karihtan ja tappoi. No, nyt, sano Lammas, sinä luulet tehneesi sen pahimman kuins tiesit. Ei, wastais Paimen, minä taidan, paitsi tätä, myös taittaa sinun niskas, joss man niin tahdon, ja heittää sinun tahallani koirille eli susille. Ei Lammas sitten enämpi hijskunut sanaakaan, pelwosta, että joutua pahemmin ulos.
Oppi. Kuin ihmiset ei tahdo helpoilla, keweillä ja hywillä suosittelemisillä, tuta kohtuutta ja oikeutta, nijn täytywät he kowempia ja pahempia nähdä.
88 Satu.
Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika).
Yxi warallinen Talonpoika, joka oli joutunut pitkälliseen rijtaan ja oikeuden käymiseen, etsi usein yhtä hywää ystäwätä, ja niinkuin se näwyi, sukulaistaan, joka oli hywin Lajin oppinut: tämän tygö tuli hän usein, ajatuxesa saadaxensa häneltä neuwoa asiasansa: mutta se Lajin oppinut, eli Adwokati, oli aina niin työltä estetty, että Talonpoika aina käskettijn tulla toisti eli toinen kerta. Ukko otti sijs kerran kansaan yhen hywin kaswatetun Wuohen-pojan; ja kuin Adwokaatin käsi Skrijfwari sai sen kuulla, että Kili (Wuohi) määky owella; laski hän kohta miehen sisälle, ja wei hänen Herransa tygö; joka kohta selitti hänen asiansa, piti hänen puoltansa, ja teki yhtä haawaa kaxi hywää toimitusta; nimittäin että mies sais suuhunsa, ja Kili wietijn nawettahan, ja nijn Talonpoika meni tiehensä.
Oppi. Raha ja antimet owat paras matka passi yli koko mailman; ja ei mingään kanssa olla nijn liki sukua ja ystäwyydes, kuin rahan kautta.
89 Satu.
Yö-Rastas ja Haukka.
Koska yxi Yö-Rastas istu ja wiserti yhes metsistös, tuli yxi syöläs Haukka, ja lykkäisi hänen oxalta, josa hän istui. Yö-Rastas rukka pyysi wastata itsiään, ja sanoi ettei hänen pikkarainen rungonsa paljon ruaxi kelwannut, ja että isompia lintuja löytyis mettäsä. Se on tosi, sano Haukka, mutta luulekkos, että minä lasken yhen pienen linnun joka jo on minun kynsisäni, yhen suuremman tähen, joka ei ole minulla? salli sijs, sano Yö-Rastas, pelastaa minun henkeni yhellä suloisella weisulla. Ei luonnan, wastais Haukka, minun wattani on jotain wailla, waan ei minun korwani tarwihte mitään.
Oppi. Paree yxi pyy piwosa, kuin kaxi mettäsä eli puun oxalla.
90 Satu.
Yxi Sääski ja Mehiläinen.
Yxi Sääski joka wilusta ja näljästä tankistunut oli liki puoli kuolluxisa, antoi itsensä yhtenä kolkkona aamuhetkenä yhen Mehiläis pesän eli pölhön tygö, ja rukoili almuja ja apua: hän tarjoisi myös ittensä ynnä, ruan ja kamarin edestä opettamaan mettiäs seurusta weisus, spelisä ja musijkisä. Yxi Mettiäinen wastais kaikkein puolesta suurella siweydellä, ja pyysi, ettei hän pahaxuis sitä: sillä, sanoi hän, me ylöskaswatamma meidän lapsemme sijnä elatuxen keinosa ja käsityösä, kuin me itte taidamme, että he tulisit kelwollisixi, tulewina aikona elättämään ittensä heidän oman wireydensä ja työn tekewäisyydensä kautta.
Oppi. Laiskat kerjäläiset, jotka taitawat, mutt' ei tahdo työtä tehdä, ei mahda millään oikeudella odottaa ja waatia almuja: ja tapahtuu heille tämä wiheljäisyys, ettei he lapsuudesta ei ole saaneet oppia mitään soweliasta työtä, jolla he ittensä taitaisit kunnialla elättää.
91 Satu.
Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon.
Yheltä siwolliselta mieheltä, joka nykyisin oli nainut kysyttiin kerran, mitä se mahtais merkitä, että hänen Morsiamensa palawilla kynttilöillä johdatettiin isänsä huoneesta miehensä taloon? se on kewiä ymmärtää, wastais mies, minä olen pelastanut minun appeni yhestä walkia kekäleestä, pannaxeni oman huoneeni ilmi tuleen.
Oppi. Yxi toruwa waimo sytyttää kaikki, mihenkä hän ikään sattuu.
92 Satu.
Yxi Kukko ja Kettu.
Yxi Kettu sai kerran nähdä kuinka yxi Kukko istu ja kukersi Kanainsa kansa yhellä orrella. Mixi sinä niin istut, minun ystäwäni, sanoi Kettu? mitä sinä teet niin korkialla yhellä orrella? sinun toimituxes ja askarees pitäis oleman maan päällä, ja minä luulisin, että yxi Kukko tuulesa eli korkialla on pois oikiasta elostaan. Mutta kukaties, ett' sinä ole kuullu niitä uusia sanomia, jotka on juuri päälle luotettawat: yxi yhteinen rauha on päätetty kaikkein eläwäin luondokappalten wälillä; ja ei yxikään saa hengen ja jäsenten rikkomisen haastolla, salaa eli julkisesti tehdä toiselleen wahingota.
Se on se ihanin, suloisin ja paras sanoma, kuin minä ikänänsä olen kuullut, wastais Kukko; ja siinä samasa ojjensi hän kaulansa, ikänäns kuin katsomaan ulos pitkin tietä. Mitä sinä kurkistelet, kysyi Kettu? ei muuta, sanoi Kukko, kuin kaxi isoa jahti-koiraa tuolla kauwempana, jotka tuota tietä juoxewat täyttä rawia, että kieli rippuu ulos kurkusta, ja niin hilpiästi ja nopiasti, kuin he suingin ennättäwät. Joss se niin on, sanoi Kettu, niin minä luulen se on paras, että minä kijruhdan pois. Mixi niin, kysyi Kukko? se yhteinen rauha mahta suojella sinua. Jaa, sanoi Kettu, sen se tosin säätä; mutta joss ne pahat koirat ei ole wielä kuullehet sitä ulos kuulutettawan, niin taitawat he yhtä hywin repiä minun turkkini palaisixi ja säpäleixi. Ja niin juoxi hän pois.
Oppi. Kettuja ketuilla pyytään; ja yxi wiekas käsitetään hänen omisa ulos lasketuisa werkoisansa.
93 Satu.
Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa.
Kerran ylös tuli yxi ilkiä riita yhden Skräätärin ja hänen Waimonsa wälillä. Waimo, joka ylönkatsoi miehensä käsityötä haukkui häntä saxi-krawuxi, saxi leikkajaxi — ja niin edespäin. Josta mies suuttui, ja antoi hänelle hywän korwapuustin, mutta siitä tuli Waimo wiele sitä häpemättömämmäxi. Ja koska ei se auttanut, niin hän wei hänen yhteen wesi lammeen, ja upotti Waimonsa weteen kurkkua eli leukoja myöden; mutta niinkauwan kuin hän taisi kieltänsä lijkuuttaa, niin ei muuta kuulunut hänen suustansa, kuin sama haukkuma-nimi ja monta muuta häwäistystä. No, no, wain niin ajatteli hän, minä hawaitsen, ettei muuta wälikappaletta ole, tyystyttä ja ääneti olemaan saadaxeni tätä ämmää, waan että hänen suunsa pitää tukittaman; ja niin pisti hän hänen sywemmä weteen päätään myöden; ja kuin ei hän nyt weden alla tainnut enää haukkua häntä saxi-krawuxi, niin nosti hän kätensä ylös weden alta päänsä päälle, ja leikkais kahdella sormella niinkuin saxilla, ja hijjoi kynsiään.
Koska nyt Mies sen näki, jätti hän kaiken parannuxen toiwon hänestä, ja sanoi: se pitää kuitengin oleman leikattu.
Oppi. Kuin yxi ynsiä waimo ei saa tahtoansa edes; nijn on kieli ja wiha, ne wijmmeiset jotka hän jättäis.
94 Satu.
Yxi wanha Mies ja yxi Aasi.
Yxi wanha Mies ja yxi wähänen poika ajoit edellänsä yhtä Aasia, markkinoille, siellä myydäxeen häntä. Eikö sinulla ole enempi mieltä, sanoi yxi äjjä joka tiellä tuli wastaan, kuin että sinä ja sinun poikasi käyttä liasa ja sawesa jalkasin, ja annatte Aasin käydä irralla joutilasna? sitten pani Mies poikansa Aasin selkään, ja käwi itte jalan. Sitten kohtais heitä yxi toinen, ja sanoi pojalle: sinä laiska-koira! pitääkö sinun ratastaman, ja annat isäs käydä jalan? sen jälkeen ajo isä poikansa juhdan seljästä, ja istu itte satulaan. Se kolmas tuli, ja sanoi: sinä wanha laiska lomppi istut itte hywästi, ja waadit sitä waiwasta lastas juoxemaan jälissäs kuin koiran. Isä otti sitten poikansa ylös ja antoi hänen istua takanaan tarakas. Sitten tuli se neljäs, joka kyysyi, joss Aasi oli hänen omansa eli ei? se on minun, wastais äjjä. Ei se niin näytä ulos wastais se toinen, kuin sinä niin waiwaat ja rasitat häntä. Kuingas minun sijs pitää elämän ja menettelemän itsiäni, sanoi äjjä ittexeen? sillä minua nauretaan, pilkataan ja nuhdellaan, tahi Aasi käy joutilasna, eli jos jompi kumpi meistä rattahin oli, eli joss me molemmin ratastamma; ja niin hän wihdoin otti köyden eli nuoran palan, ja sitoi Aasin kaikki neljä jalkaa kiinni, pisti yhen korennon wäliin, ja niin seljällään kannoit molemmin olka päillään Aasin torille. Sille irwisti ja nauroi jälle joka ihminen joka tämän kamalan asian näki; niin että äjjä suuresti suuttununna, ajoi ja lykkäis Aasin wirtaan ja meni jälle itte kotia.
Tämä kunniallinen Mies aikoi olla ja tehdä kaikille mielixi, ja mukautta kaikkein pään jälkeen, mutta hänellä oli se kowa onni, ettei joutua kenellekkään mielixi ja otollisexi, mistais myös wielä päällisexi Aasinsa.
Oppi. Se joka ei pane maata, ennen kuin koko mailma sijhen tytyy, se saa wissijn kipiän pään walwomisesta ja nukkumattomuudesta.
95 Satu.
Yxi Christitty ja yxi Pakana.
Yxi Christitty ja yxi Pakana jotka olit wanhat tutut waelsit yhes, ja puhut paljon keskensä sijtä oikiasta opista: ja koska he tulit Italiaan, niin antoi se Christitty sille pakanalliselle Towerilleen sen neuwon, että hän edes kerran tahtois tulla kirkkoon, messuun, ja sitten sanoa hänelle ajatuxensa. Pakana teki niin ja tuli kirkkoon; josa hän näki kuinga itte Jumalan palwelluxen alla kukkarolla käytiin, jota sohittiin ihmisten silmiin ja nenän alle ja kerättiin eli kerjättiin rahaa kokoon; ja kuinka hetken päästä, Unilukkari pitkällä ruoko-sauwalla käwi nyhkien ja pistäin, lyöden ja näppien ihmisiä päähän; ja kuinga kaikesta tästä hartaus hämmendyi joka kyllä muutoingin näky olewan horroxisa. Häneltä kysyttiin, mitä hän luuli kirkon menosta. Hywin kyllä, sanoi hän, kuin ei siellä rahaa ihmisiltä lipolla uloswaadittais ja heitä seipäillä sohittais, joka ei tapahdu meidän maalla.