The Project Gutenberg eBook ofUudempia Uloswalituita SatujaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Uudempia Uloswalituita SatujaAuthor: Christfrid GananderRelease date: August 25, 2014 [eBook #46679]Language: FinnishCredits: Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UUDEMPIA ULOSWALITUITA SATUJA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Uudempia Uloswalituita SatujaAuthor: Christfrid GananderRelease date: August 25, 2014 [eBook #46679]Language: FinnishCredits: Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Title: Uudempia Uloswalituita Satuja
Author: Christfrid Ganander
Author: Christfrid Ganander
Release date: August 25, 2014 [eBook #46679]
Language: Finnish
Credits: Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UUDEMPIA ULOSWALITUITA SATUJA ***
Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirj.
Christfrid Ganander
Waasassa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä, 1784.
Uudempia Uloswalituita Satuja, Nuorten peränajatuxen teroituxexi, ja yhteisesä elämäsä Opixi, Waroituxexi ja Neuwoxi, Ajan huwituxexi ja kuluxi, mutta myös hywäin tapain ja kaunisten awuin harjoittamisexi Kootut, ja Suomexi tulkitut Wuonna 1783. Christfrid Gananderilda. Philos. Mag:ta.
Duplex Libelli dos est, quod risum movet, & quod prudenti vitam consilio monet.
Phaedrus.
Floriferis ut apes in saltibus omnia libent.
Lucretius.
Non dubito fore plerosque, Attice, qui hoc genus scripturae leve, & non satis Dignum — — — judicent.
Nepos.
Cur in Theatrum Cato severe venisti.
Martialis.
Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle! 1. Yhestä Kissasta ja Kukosta. 2. Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta. 3. Yhestä Aasista ja Sudesta. 4. Yhestä Hevosesta ja Jalopeurasta. 5. Yhestä Hewosesta ja Aasista. 6. Yhestä Suesta ja Ketusta. 7. Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä. 8. Yxi Kettu ja sairas Jalopeura. 9. Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi. 10. Yxi wanha Kärppä ja Rotta. 11. Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta. 12. Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta. 13. Yxi Poika ja hänen Äitinsä. 14. Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta. 15. Yhestä Hännättömästä Ketusta. 16. Yxi Isä ja hänen Poikansa. 17. Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä. 18. Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä. 19. Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu. 20. Yxi Seppä ja hänen Koiransa. 21- Yhen Jalopeuran naimisesta. 22. Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa. 23. Yxi Nuorukainen ja Pääskynen. 24. Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit). 25. Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa. 26. Yxi Paimen ja nuori Susi. 27. Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi. 28. Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään. 29. Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi. 30. Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro. 31. Yhestä onnettomasta naimisesta. 32. Yxi ahne Akka ja sen Kana. 33. Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi. 34. Warkaat, jotka warastit yhen Kukon. 35. Yxi Kana ja Pääsky. 36. Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään. 37. Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun. 38. Yxi Jalopeura ja Sammakko. 39. Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen. 40. Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan. 41. Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu). 42. Yxi Susi ja kaxi Koiraa. 43. Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika). 44. Yxi wanha Akka ja Susi. 45. Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio). 46. Karhun pyytäjä ja Karhu. 47. Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita. 48. Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele). 49. Melanchtonin Muuriaani eli Trenki. 50. Yxi wähänen Poika ja Onni. 51. Yxi Poika ja yxi Waras. 52. Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika. 53. Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes). 54. Yxi Kettu ja Ijliskotti. 55. Yhden yxinkertaisen Akan rukous. 56. Yxi Akka joka itki Lehmäänsä. 57. Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa. 58. Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki). 59. Yxi Mies ja Joki. 60. Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito). 61. Puitten Suoruudesta ja wääryydestä. 62. Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa. 63. Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään. 64. Yxi Leski-waimo lohduttamatoin. 65. Yhden Leski-waimon naimisen halusta. 66. Hijret ja Tammi puu. 67. Karhu ja Mettiäiset. 68. Yxi Jalopeura ja Rotta. 69. Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi. 70. Yxi Joki (Wirta) ja Lähde. 71. Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka. 72. Yxi wanha Akka ja Kilka. 73. Yxi Mies joka petti Kilkan. 74. Yxi Pohjatoin Säkki. 75. Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes. 76. Yxi Pappi ja muutamat päärynät. 77. Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa). 78. Yhen Aasin toiwotusta. 79. Kissa ja muutamat Hijret. 80. Yxi Mettä-Sika ja Kettu. 81. Yxi Kettu ja Jänes. 82. Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas. 83. Yxi nuori Tuomari. 84. Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi. 85. Yxi Susi Lammas-nahas. 86. Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä). 87. Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa. 88. Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika). 89. Yö-Rastas ja Haukka. 90. Yxi Sääski ja Mehiläinen. 91. Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon. 92. Yxi Kukko ja Kettu. 93. Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa. 94. Yxi wanha Mies ja yxi Aasi. 95. Yxi Christitty ja yxi Pakana. 96. Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä. 97. Yxi Kettu ja Kissa. 98. Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä. 99. Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari. 100. Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri. 101. Yxi Waimo, Kissa ja Hijret. 102. Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta. 103. Yxi Sonni ja Hyttynen. 104. Yxi Koira ja hänen Isäntänsä. 105. Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa. 106. Yxi Koira ja Kissa. 107. Maan miehet ja yxi Pantheri eläin (Susi-Ilwes.) 108. Yxi Koira ja Aasi. 109. Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa. 110. Yxi Mettä-Pukki, Korppi, Rotta ja suuri meri Simpukka (Skilpadda). 111. Yxi Kyhkynen ja muut Linnut. 112. Yxi Jalopeura (Lejjona) ja Kettu. 113. Yxi nuori Aasin warsa ja muutamat sudet. 114. Yxi wanha Ukko ja kuolema. 115. Yxi Aasi ja Susi. 116. Yxi Aasi ja Hewonen. 117. Karhu ja Jalopeura (Lejjona). 118. Kaxi Koiraa. 119. Yxi Ihminen ja Mettän-Asukas (Satire). 120. Yxi Aasi, Kettu ja Jalopeura. 121. Yxi Sokia ja yxi Käärmes. 122. Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään. 123. Yxi Talonpoika ja Haikara. 124. Yxi Jalopeura ja Hirwi. 125. Muutamat Sonnit ja yxi Jalopeura. 126. Kettu ja Talonpoika. 127. Yxi Jalopeura ja Rotta. 128. Wares ja Lammas. 129. Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi. 130. Sika ja Kettu. 131. Yxi Isä ja hänen kaxi Poikaansa. 132. Pojista ja Käestä. 133. Yhestä Wäästä eli Wouwwista. 134. Yxi Isä, ja sen Poika. 135. Kolme Pää-kälmiä, jotka ryöstit paljaaxi yhden Miehen. 136. Yhestä Miehestä, joka olis saanut kulta-arkun, kuin hän olis odottanut. 137. Kissasta ja rakkauden naisesta. 138. Yyi Kettu ja muutamat Hijhto-miehet. 139. Koira pitohin pyytty, Murkinalle. 140. Susi, Lammas-paimenna. 141. Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta. 142. Kettu ja Kukko. 143. Yxi Susi tuli Munkixi. 144. Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta. 145. Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki. 146. Wihasta pyörtynyt Waimo joka wirkoisi ja eläwäxi tuli kuin lyötijn. 147. Uskollinen Koira ja sen Isäntä. 148. Kettu ja Etana. 149. Kettu ja sairas Kukko. 150. Satu Waimosta, joka hukkui. 151. Hewonen ja Paarma.
Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle!
Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä ulosannetaan, ei mahda ketään pahendaa. Ne owat ainoastansa wijsasten wertauxet, joisa kielettömätkin tulewat opettajixi ja totuutta puhumaan.
Ne owat wanhasta olleet tawalliset, ja owat melkeittäin, saman laatuiset, kuin se wertaus, jonga Jothami, Duomarein kirj. 9 Lug. v. 8-16. sanoi Sichemin päämiehille:
Puut menit kerran yxi mielisesti woitelemaan heillens Kuningasta, ja sanoit Olju-puulle: ole meidän Kuningaamme. Mutta Öljy-puu wastais heitä: pitääkö minun luopuman lihawuudestani, jota Jumalat ja ihmiset minusa kunniottawat: ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse.
Nijn sanoit puut Fijkuna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Fijkuna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelmästäni; ja menemään ja korottaman itseni puiden ylitse?
Nijn sanoit puut Wijna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Wijna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman wijnastani, joka sekä Jumalat että ihmiset (suuret ja pienet) ilahuttaa; ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?
Nijn sanoit kaikki puut Orjan-tappuralle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme. Ja Orjan-tappura sanoi puille: ongo se tosi, että te tahdotta minua woidella teillenne Kuningaaxi? nijn tulkaat ja lewätkäät minun warjoni alla.
Mutta jos ei, nijn lähtekään tuli Orjan-tappura pensaasta, ja polttakoon Cedrin-puut Libanonisa.
Mikä hyödytys, silmä määrä ja päälle tarkoitus tämän-kaltaisilla wertaus-saduilla on, sen näyttä Doctor Martinus Lutherus, Esipuheesansa tämmösijn satuin: josta, tämän suuren ja julki Jumalisen miehen Esipuheesta minä tähän, ne merkillisimmät sanat kirjotan. Hän sanoo:
[Tämä Esipuhet löytään sen Satu-kokouxen edellä kuin D. Lutheruxen aikana, Mathesiuxen ja A. Chytrauxen awulla trykista ulosannettijn, jotka wielä usiammas Schoulu- ja lasten-kirjoisa tawataan; joista ei ainoastansa lapset, waan myös ijällisemmät saawat ymmärryxen.]
Tämä Satujen-kokous, on nijtten kaikkein oppineimbain tykönä maan päällä, erinomattain pakanain seasa, ollut yxi suuresti ylistetty kirja; ja todella sanoin, nijn en minä wielä tänäpäänä tiedä monta kirjaa, kuin hyödytyxen wuoxi sijnä yhteisesä elämäsä, olis parempi ja etuisampi tätä, kuin wijsautta ja ymmärrystä katsellaan enää kuin kehumista ja sanain kerskautta.
Sillä täsä löytään, yxinkertaisten sanain ja tapausten alla, ne lujimmasti perustetut opetuxet ja waroituxet, neuwot, jotka näyttäwät, kuinga yhden pitä kotona talosansa elämän, ja kuinga esiwallan ja alimmaisten pitä käyttämän itsiänsä toinen toistansa kohtaan, taitaaxensa taitawasti ja rauhallisesti elää pahan elkisten ihmisten seasa täsä pahasa ja petollisesa mailmasa. Minä sen nijn luulen, että nämät Sadut owat usiammalda taitawalda mieheldä aiwoittain kokoonpandut. Se suuri ja tarkka kirjain-tutkia Qwintilianus luule ja on sijtä ajatuxesta, ettei Esoopus, waan joku oppinut ja Grekan kieles hywin tuttu mies nijnkuin Hesiodus, eli joku muu semmoinen, on näitten niekka. Nämät nijnkuin wijsaat ja klookit miehet, owat sen yhteisen hyödytyxen tähden, tahtoneet saatta kirjan otollisexi kaikenlaisille ihmisille. Sillä me hawaitsemme, että lapset ja nuoret kewiästi ja tärkiästi aistaitsewat lystillisiä satuja, ja nijden kautta huomahtemata saatetaan wijsauteen, ja tarpellisten oppijen makuun.
Mutta ei ainoastaan lapsihin waan myös Ruhtinoihin ja Herroin ei totuus taita paremmin sisälle saatettaa, kuin koska kelwottomat pöyhkiöt annetaan se edespanna; sillä sellaisia he suohtewat ja kuulewat; mutta että kuulla totuutta eteensä laskettaa joltakulta wijsaalta ja ymmärtäwäiseltä mieheltä sitä ei he taida eikä enimmitten tahdo sallia: ja, koko mailma wihaa totuutta, kuin se pernaa satuttaa, eli arimpata koskee.
Seurawaisesti owat sentähden senkaltaiset wijsaat miehet ylösajatellehet Satuja, ja antaneet sen yhden luondokappaleen toistansa puhutella; nijnkuin he olisit sanoa tahtoneet: hywin kyllä, koska ei kukaan woi kuulla eikä suahde totuutta ja ilman sitä ei kuitengaan taita olla; nijn me tahdomme kaunista hänen ja pukea häntä lystillisten Satuin ihanaan walo-pukuun: ja kosk ei kengään tahdo kuulla häntä ihmisten suun kautta eteensä pantaa, nijn mahdetaan se kuitengin kuulttaa järjettömäin eläinden ja petojen suusta. Koska nyt sijs luetaan saduisa kuinga se yxi eläin sanoo toiselleen, yxi susi toiselle, totuuden, tapahtuu se usein, että se sadusa nimitetty susi eli karhu nijn eläwästi maalaa ja edeskuwailee sen oikian kaxi jalkasen suden, eli jalopeuran, että se sama tuntee ittensä; jota, kuka ties ei yxikään muu, olisko se Pappi eli maalinen wijsas, ystäwä eli wihollinen, muutoin tohtis eli rohkenis tehdä. Samoin taita myös yxi kettu saduisa, nijn nuhdella ja läxyttää ylös yhtä kettua ihmisen muodosa, että hän hikoilee ja palawijn tulee — ja suututtelee —; sillä ej mitään enemmän maan päällä wihata, kuin totuutta. Totuus pitä sentähden puetettuna, ja ej alasti, ehkä kuinga ihana se olis mailmalle, näkösälle pantaman. Sitä owat wanhat comoedioilla, lustispeleillä leikeillä, ja saduilla tarkottanehet; ja senkaldaisilla opetuxilla ja kuwauxilla enemmän usein parataan, kuin haikeudella, huudolla, uhkauxilla, sadattelemisilla ja kowuudella. Lue sijs näitä Satuja huwixesi ja hywäxesi.
Christfrid Ganander.
1 Satu.
Yhestä Kissasta ja Kukosta.
Kukolle tapahtu kerran se kowa lykky, että hän joutui Kissan kynsijn. Tällä oli tosin hywä halu syödä hänen lihaansa, mutta ei hän tahtonut lahdata häntä ilman edes annettua syytä. Kuulesta, sano hän: mixi sinä, jokaikinen yö teet semmosen menon ja huudon, ettei yxikään täsä seudusa saa nukkua sinulda? Kukko kaunisteli asiansa ja sanoi: en minä ikään herätä ketään, ennenkuin aika on wäelle ylösnosta työhönsä. Tule, tule, ilman muita estelemisiä, sanoi Kissa: nyt on minun aikani einehteä, ja sinun pitä tietämän, ettei Kissat elä pakinalla, ja sillä samalla kääkisti hän hänen, ja lopetti sekä Kukon, että tämän sadun.
Oppi tästä. Joll' on halu koiraa lyödä, kyllä se aseen löytä. Ei lyöwältä asetta puutu. Wiattomuus ei auta yhtä hillimätöndä wäkiwaltaa wastaan. Kuitengin pysywät kohtuus ja oikeus ja omatunto sijnä arwosa, että se suuringin pahuus pyytä peittä itsensä nijtten warjon ja peiton alla.
2 Satu.
Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta.
Yxi wanha satu sanoo, että yxi Maan-Rotta kuttu tygönsä yhteen maa pitohon, hänen kaupungisa asuwaisen sisarensa; näisä kuttuisa ei mitään säästetty mitä hänen huoneesansa löyty suingin, nijnkuin homehtuneita leipä palasia, koilta raiskatuita juston kuoria, unkalta tulewia jauhoja, härskiä läskiä, ja muuta senkaltaista. Tätä kaikkea, oli se sijwollinen ja hywin ylöskaswatettu Kaupungin Rouwwa hywäxywä; kuitengin sanoi hän wihdoin: kuin hän ensin oli monella korskalla sanalla sijhen lupaa anonut: minun rakas wähä siukkuseni! mixi sinä tahdot olla nijn surkiasa tilasa, koska sinä kuitengin taitaisit paremmin elää? mixi sinä tahdot nijn yxinäisesä ja waiwaloisesa elämäsä waiwata ja rasittaa itseäs, koskas kuitengin taitaisit murhetoinna nauttia kaikki ne huwituxet ja ylönpaldisudet, kuin sun sydämmes ikänäns toiwottais itsellensä, ainoastansa sinä seuraat minua Kaupungijn, ja asut siellä?
Tämä oli yxi kiusaus, jota wastaan Maan-Rotta ei woinnut seisoa; he annot itsensä sijs molemmin matkalle, ja paljon kahlaamisen jälkeen ennätit wihdoin puoli yön aikana sinne kuhun he aiwoit.
Kaupungin-Rotta näytti sitten ystäwälleen ruoka huoneet, wara-aitat, köökit ja kellarijt ja muut ruoka-paikat, joihin hän oli koonnut waransa: sitten wei hän hänen yhteen eteiseen, josa he löysit jäänöxiä yhestä nykyisin pidetystä illallisesta, jälillä pöydällä.
Kaupungin-Rotta pani matka towerilleen mitä hän parahitten halaisi, sixi kuin he wihdoin teit itsellensä sisar-wuoteen yhteen sammetti-sänkyyn.
Se waiwainen Maan-Rotta hämmästyi kokonansa nijn oudon hywän elämän yli, ja rupeis jo pitämään itsiänsä korkiasti onnellisna hänen elämä kertansa muutoxen tähen, kuin kaikexi onnettomudexi tapahdui, jotta owet kijruusti awattijn seljällensä, ja yxi joukko kiljuwia junkkareita heidän huowi huorainsa kansa, koirain ja potellien kansa sisälle astuit.
Silloin sait ne waiwaiset Rotat kirppuja korwijnsa, hätäynnyit, ja ei tienneet kuinka he wapahtaisit nahkansa; erinomattain se wieras, joka ei ikänänsä ennen ollut ollu senkaltaisesa leikisä: kuitengin malttoi hän mielensä sen werran, että hän haki tilaa kontataxensa pois ja lymytäitsensä yhteen loukkoon, josa hän pelwolla ja wapisewaisella sydämellä odotti, sixi kuin melsket seisahti, ja hiljaisemmaxi tuli, ja tämä joukko meni pois.
Nijn pian kuin jällensä kaikki huoneesa tyweni ja waiti oli, sanoi hän sille toiselle: minun siewä ja sijsti sisareni! jos sinun Kaupunki-etusi owat sijtä luonnosta, kuin nämät, nijn tahdon minä kohta mennä takasin minun maa-majaani ja syödä minun homehtunutta juustoani; sillä minä tahon paljon tärkeimmin ilman pelwota ja hengenwaaraa maata minun pijlosani, ja kalwaa yhtä kowaa leiwän kuorta, kuin alinomaisen murheen ja ylinaikusen lewottomuuden alla, olla koko mailman Drottningi.
Oppi. Täsä näytetään, mikä eroitus on Howi- ja hiljaisen maan elämän waiheella; ja, sen jälkimmäisen huwituxet, wiattomuus ja wakuus rinnan pannaan sen edellisen tawattomuuden, lewottomuuden ja waarallisuuden kansa.
3 Satu.
Yhestä Aasista ja Sudesta.
Yxi Aasi oli kerran saanut yhden orjan tappuraisen okaan jalkaansa, ja koska ei hän tainnut saada parempata Palperia eli Fältskäriä, nijn hän pyysi yhtä sutta sixi, että hän hampaillansa wetäs sen ulos. Nijn pian kuin se tapahtu, ja Aasi pääsi okaasta, nijn hän sillä terweellä jalalla potkais nijn Fältskääriään waiwastaan korwalle, että hän wiemistynnä kaatu kumoon, ja sillä samalla juoxi hän itte pois.
4 Satu.
Yhestä Hewosesta ja Jalopeurasta.
Yxi wanha nälkäinen Jalopeura olis mielellänsä tahtonut syödä yhden hywän palan Hewosen lihaa, jonga hän hoxasi; mutta hän pelkäis, että se nuori ja jalo Hewonen jaloillansa wapauttaa ittensä, hän ajatteli sijs konstilla ja wiekkaudella saada saalista ja nijn palkita jalkainsa hitautta.
Hän puki sentähden päällensä senkaltaiset waatteet, kuin Toktoreilla eli Lääkärella plaa olla; ja antoi itsensä ulos koko Mestarixi lääkitys konstisa, koska mailma nijn mielellänsä tahtoo sitä.
Täsä muodosa antoi nyt Jalopeura sanan juosta ympäri, hänen lääkäri konstistaan ja sywästä tiedostaan.
Mutta Hewonen hawaitsi kelmistykin, ja hänelle joukahti mieleen sijnä siwusa yxi juoni, jolla hän aikoi tehdä Jalopeuran yrityxen mitättömäxi.
Kuin minä eilen, sanoi hän, juoxin pensasten läpi, nijn yxi orjan tappura pisti minun jalkaani, nijn että minä sijtä nilkutan.
Ei yhtään waaraa, wastais se uusi Toktari, sijhen minä kyllä awun saatan; nosta ainoastans wähä ylös sinun jalkas.
Jalopeura asetti itsensä sijhen ruumijn kummarruxeen, kuin tämä toimitus waati, tehdäxensä wirkaansa; mutta se potiwa oli wilkkaampi lääkäriänsä; sillä nijn pian kuin hän sai lääkärinsä sijhen kummarruxeen kuin hän tahtoi, paiskais hän Jalopeuraa ottaa wasten nijn wäkewästi, että se langeis seljällensä maahan.
Sillä tawalla pääsi Hewonen ehijällä nahalla, ennen kuin Jalopeura taisi aikomustaan täyttää.
Oppi molemmista edellisistä Saduista.
Jolla on paha mielesä, sille pahoin käypi.
Tämä on yhteen sopiwainen kohtuullisuuden ja koston yhteisten perustus ja ojennus nuorein kansa; ja wälistä se on oikein, että petolliset samalla myntillä maxetaan.
5 Satu.
Yhestä Hewosesta ja Aasista.
Muinain, kosta Hewoset wielä puhuit Grekiskata ja Latinata, ja Aasit taisit aprikoida, nijn syttyi kerran maan tiellä rijta yhden ylpiän hywin ruokitun Hewosen wälillä, joka täywes rawis tuli juosten tietä myyen, ja yhden Aasi raukan waiheella, joka hiljaxeen ja mekkalleen käweli tietä myöen raskan tarakan alla, ja kulki juuri sitä samaa polkua, josta Hewosen piti tulla. Kuingas on asia? sano Hewonen, ekkös näe minun koristetusta satula neuwoistani, kenen minä olen; ja ekkös tiedä, että koska minun Herrani istuu satulasa, nijn lepäjä koko maan onnellisuus minun sääelläni? mene piangin pois tieltä, sinä häpeemätöin kuorman kantaja, muutoin tallaan minä sinun likaan! (rapaan.)
Aasi meni kohta tieen siwuun, mutta kateus saatti hänen salaa näihin ajatuxijn: mitäs en minä antais, jos minä saisin waihetta tämän onnellisen juhdan kansa? näistä huomioista ei hän päässy wapaaxi, ennenkuin se jongun ajan perästä tapahtui, että hän sai nähdä saman Hewosen wetämäsä yhtä sonti kuorma ja raskaimmasa työsä.
Kuingas nyt on asia, minun ystäwäni, sanoi Aasi? mistä tämä suuri ja kamala muutos on tullut? Ei mistään muusta, wastais Hewonen, kuin sodan tapauxesta: sillä sinun pitä tietämän, että minä olin yhden Upserin Hewonen eli Ratsu, ja että minun Herrani wei minun sota kedolle, josa minä pahoin ammuttijn, haawoitettijn ja tulin riwin omaxi; ja sijtä tulee tämä onnetoin waihehdus ja muutos minun elämäsäni, kuins nyt näet silmäis edesä.
Oppi. Täsä Sadusa näytetään meille ylpeyden ja ynseyden hulluus ja kowa lykky — edespäin nijn osotetaan meille, kuinga hirmuisesti ne pettäwät itsensä, jotka hakewat onnellisuuttansa josaan, jonga he kewiästi taitawat kadottaa. Wihdoin nijn maalataan meille se suloinen ja toiwon täysi wapaus, kuin meillä halwasa ja alhaisesa tilasa on aldisna nautittawana.
6 Satu.
Yhestä Suesta ja Ketusta.
Yxi Susi joka rakasti hywiä päiwiä, oli salaa hywin eteensä kattonut ja koonnut ittellensä kaunijn ruoka kasan wanhan päiwän waraxi, ja pysyi kotwan aikaa pesäsään ulos lijkkumata.
Mutta kerran sanoi yxi Kettu hänelle: kuingas jaxat ja woit elää minun Nepaani, Weikkoseni! emme me ole muutamaan päiwään nähneet sinua ulkona jahdisa?
Mukoma Sairaloisuus, wastais se toinen on minua kohdannut, joka on waatinut minua kotona pysymään; ja minulla on se uskallus sinun tykösi, ettäs rukoilet minun terweydeni edestä.
Kettu luuli saawansa hänen poisollesaan maistaaxensa suden waroja; mutta kuin hän nyt näki, ettei tämä neuwwo onnestanut, meni hän kohta närkästynynnä pois yhden lammas-paimenen luoxe, ja antoi sen tietä, misä hän nyt huomahtemata taisi tawata suden, jos hän nijn lystäisi.
Tämä ojensi itsensä Ketun tietä antamisen jälkeen ja tappoi suden.
Kettu joka nyt luuli olewansa likimäisen perillisen, meni kohta suden pesään eli luolaan, ja omisti hänen jälkeen jäänehet waransa.
Mutta hänen ilonsa sijtä saadusta saalistaa ei kauwan päälle seisonut; sillä wähä aikaa sen jälkeen, teki paimen Ketun kansa samoin kuin hän oli tehnyt Suden kansa.
Oppi. Pahan juonisille ja pahan retkisille pettäjille se tapahtuu samoin kuin hauweille; he syöwät toinen toisensä ylös; ja kuin warkaat wälinsä ei yhteen sowi, nijn on lysti nähdä, kuinga se yxi Temanti leikkaa sitä toista, se on, kuin se yxi kälmi toiselta saa palkkansa.
7 Satu.
Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä.
Porwarit Romisa (eli Athenasa) aloit ja nostit kerran yhden kapinan Raadi-Herroja wastaan. He annoit julkisesti tietä, ettei he tahtoneet weroansa eli ulostekojansa maxaa, eikä antaa waatia itsiänsä sotaan lähtemään, ja sanoit, että se on alimmaisten järkinäistä wapautta wastaan, että wäkinäisesti waatia heitä sijhen. Kapina ja uppiniskaisuus tuli, lyhyesti sanoen, nijn suurexi, että se näkyi mahdottomaxi sitä hillitä ja pidättää, ennen kuin Mennius Agrippa, seurawaisen sadun juttelemisen kautta sai porwarit ja alimmaiset, täysi järkiseen perään-ajatuxeen.
Kädet ja jalat nostit kerran yhden waarallisen ja wahingoittawan kapinan Wattaa, wastaan. He sanoit, ettei he tienneet yhtään syytä, mixi hänen yxin piti rauhasa makaaman ja lihoman wyörystymällä heidän työstänsä. He lausuit wielä päällisexi, että jos ei Maha (Watta) tahdo ynnä heidän kansaan ropottaa ja työtä tehdä, nijn ei hekän kauwemmin tahdo askareita toimittaa, ja ylöspitää häntä.
Tämän olewaisen ja päälle seisowaisen rijtaisuden alla, annoit he Wattan nijnkauwan olla ruata, sixi kuin kaikki jäsenet tunsit sijtä wamman, riutumisen, puutoxen ja wäsymyxen.
Silloin tunnustit kuitengin kädet ja jalat wihdon heidän wikansa ja wäärin tekemisensä, ja olisiwat jälistä päin mielellänsä waarin ottaneet heidän welwollisuudestansa; mutta se oli nyt myöhän ja hiljain, ja se pitkällinen paasto ja ruattomuus oli nijn turmellut Wattan, ettei se enää woinut ruokaa wastaan ottaa eikä sulattaa ja keittää.
Joka heille johtui täydellisexi opixi, että Wahtan (Mahan) ja jäsenet pitä yhdesä elämän toinen toisensa kansa, ja yhdistyllä woimalla yximielisesti työtä tekemän, ja kuoleman wihdon toinen toisensa kansa.
Oppi. Yxi yhteinen Waldakunnan kansa-elando, on nijnkuin yxi ruumis, josa hallitsia on pää; jonga tähden jokainen jäsen joka kieltä päälle palwelluxensa, ei ole parempana pidettäwä, kuin yxi pettäjä, joka hänen welwollisuudensa laiminlyömisellä on syy sijhen, että muitten onnellisuus wähenee ja perstaupi.
8 Satu.
Yxi Kettu ja sairas Jalopeura.
Yxi wissi Leijona (eli Jalopeura) joka oli olewanansa sairas, hawaihti, että kaikista Mettän Kapeista oli Kettu se ainoa, joka ei etsinyt häntä, eli tullut häntä kattomahan: sentähden antoi hän hänelle kirjallisesti tietä, kuinga sairas hän oli, ja kuinga paljon ja suuresti hän wanhan tuttawuuden ja ystäwyyden wuoxi, ihastuis hänen lässäolemisestansa.
Kettu antoi jälle takasin edespantaa hänen nöyrimmän kunniansa osottamisen, tuhannilla toiwotuxilla, että Leijona pian mahtais saada entisen terweydensä; mutta mitä hänen welwolliseen sinne tulemiseen sowei, nijn rukoili hän, että hänen poisolemisensa, armollisesti, ei pahoin päin ylösotettaisi; sillä, sanoi hän, minä löydän että koko joukko jälkkiä eläimistä eli mettän itikoista on teidän Majestettinnä majaan, mutta ei yhtäkään nijstä, jotka sieltä olis palainnehet.
Oppi. Tästä on se Latinainen sananlasku:Vestigia me terrent; nam, omnia introrsum, nulla retrorsum. Caute vivas, faciant, aliena pericula cautum. Pahan retkisten ja petollisten ihmisten ulkokullainen ystäwyys pitää meiltä wisusti tutkittaman, ennen kuin me sijhen luotamme ja uskallamme.
9 Satu.
Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi.
Koska kerran yxi Armeija, eli sotajoukko sodasa woitettijn, nijn tuli kaikkein muitten seasa myös yxi Trompetari fangixi tehdyxi. Kuin nyt wihollisen sotamiehet hänen ympärins pijritit, ja tahdoit maahan hakata hänen, sanoi hän: minun Herrani! mixi te tahdotta tappaa sitä, joka ei jongun muun werta oleko uloswuodattanut?
Sinun täytyy sen pikemmin kuolla, kuin sinä olet sellainen kelwotoin mies, joka itte ett tohwi tapella, ja kuitengin ylös kehoitat muita tappelemaan.
Oppi. Se joka yllyttää ja kehoittaa toisia pahaan, on nijn hywin pahoin tekiä, kuin se joka ite tekee pahoa. Se on mies joka minun tappaa, ja ei aset, eli kiwääri, joka on syytöin wälikappale hänen pahaan aikomiseensa.
10 Satu.
Yxi wanha Kärppä ja Rotta.
Yxi wanha Kärppä, joka jo oli melkein uloswäsynyt hijriä pyytämään, koki petoxella ja wiekkaudella sitä toimittamaan, johonga hänellä ei ennä muutoin ollut woimaa. Hän pani ittensä jauho tynnerijn maata, että hijret olisit tulleet hänen luoxeen, koska ei hän itte enää woinun ajaa heitä takaa. He tulit myös totisesti joukottain sinne, ja sen usein. Mutta kuin Kärppä luuli, että se nijn aina tapahtuis, nijn yxi wanha hywin kokenut Rotta, joka jo ennen tätä oli wäistänyt ja ulos pääsnyt monesta sadasta eri laudasta, loukkaasta ja killeröstä, koko tämän asian ilmoitti, ja saatti turhaxi kaiken Kärpän wäijymisen.
Oppi. Joilla ei ole halua, eikä woimaa kunniallisella tawalla edesauttaa itsiänsä mailmasa, ne noudattawat enimmitten, wilppiä, kawoluutta ja petosta, ja silloin eläwät he yxinkertaiset ja typeräin kululla, melkeittäin kuin lukki eli hämmähäkki kärwäisistä; mutta aika joka kaikki ilmoittaapi, ilmi saattaa myös wihdon heidän koiruudensa ja sen häpiään tuottawat.
11 Satu.
Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta.
Yhellä wanhalla Eukolla oli yxi Kana, joka jokapäiwä muni hänelle yhden munan; nyt luuli hän, että Kana jos se saa runsammin ruokaa, taitais munia kaxi munaa päiwäsä: sentähden hän myös koki tätä ja ruokki häntä ylönpaltisesti; mutta Kana tuli sijtä lihawaxi, ja ei enää muninut luonnan.
Oppi. Jolla jo on paljon ja enemmän tahtoo, se ei usko että hänelle on ikään kyllä, ennen kuin hän saa kaikki, joka kuitengin on mahdotoin. Sentähden pitä meidän laskeman wissit raja määrät meidän halujemme ja pyyndöjemme eteen, ja tytymän sijhen tarpeellisen kuin meillä on, ettemme mistais ja käsistämmä kadottais, sitä kuin meillä on.
12 Satu.
Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta.
Kuinga te woitta, minun Herrani? sano yxi Tohtari, Sairaalleen? minulla on ollut, wastais, hän ylönpaldinen hikoileminen. Ja so, sano Lääkäri, se on sangen hywä merkki. Jongun ajan perästä tuli Tohtari jällen sinne ja kysyi hänen ruumijnsa tilaa. Ack! walitti se Sairas, nyt juuri tuosa paikas oli minulla wilu ja wäristys. Se on kaikki hywä, ja tosin se paras kuin me ikänänsä saatomme toiwottaa, sanoi Lääkäri; se on merkki yhteen erinomaisesti wäkewään luontoon. Kuin hän kolmannen kerran etsei eli oppei häntä, ylös kertoi hän saman kysymyxen; se wuoteen omanen wastais: minä oon yli koko ruumijn pöhöttynyt, nijnkuin minulla olis wesi tauti. Tämä on se paras tunnusmerkki kaikista, sanoi Tohtari, ja sillä samaa meni hän pois tiehensä. Näpisti oli hän ulos lähtenyt, ennen kuin yxi sen potiwan ystäwistä tuli sinne, ja kysyi samoin, kuingas woit? nijn hywin, sano se Sairas, ettän kaikkein hywäin merkkein alla taidan kohta tuos paikas kuolla.
Oppi. Että kuollo-wuoteella ketään kaunistella, on se suurin petos.
13 Satu.
Yxi Poika ja hänen Äitinsä.
Yxi Skoulu-Poika toi kerran kotia Äitillensä yhden kirjan, jonga hän oli warastanut koulu-kumppaleiltansa. Hän oli pehmiä, että hän olis nuhdellut häntä sijtä, ja ylöskehoitti nijn hänen pehmeydellään häntä usiampijn warkauxijn. Koska hän nyt tuli wanhemmaxi tahtoi hän tätä käsityötä kallijmmis asiois harjoittaa, sixi kuin hän wihdoin tuli kijnni otetuxi, ja piti kärsiä hywin ansaitun rangaistuxensa. Hänen Äitinsä seurais häntä sitten ulos hirsipuun-lassille, josa hän käskyläisiltä sai luwan puhua muutaman sanan Äitinsä kansa. Sen päälle hän sowitti suunsa hänen korwaansa, ja kuin hän oli kuiskuttelewansa hänelle jotain korwaan, puraisi sen kokonansa pois.
Tämän ilkiän ja ihmisen luontoa hirwittäwän työn tähden, kauhistui wielä jokainen sitä enämmin häneen. Mutta hän sanoi sille liki seisowalle kansalle: minun ystäwäni! te näettä minusa yhden esimerkin sekä synnistä ja sen rangaistuxesta:
Mutta tämä minun Äiteni on se, joka on minun tähän saattanut; sillä jos hän olisi kaunijsti witsoilla hosunut minua sijtä kirjasta, jonga minä lapsuudesa warastin, nijn en minä olisi miehuudeni ijäsä tarwinnut kuolla hirsipuusa.
Oppi. Meidän ylöskaswatuxesamme tulemma me, taikka hywin eli pahoin ylöskaswatetuxi, ja waikutuxet sitä, saa sekä koko waltakunnat, että erituiset talon-pidot huomata.
14 Satu.
Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta.
Kerran joukahti yhdelle jalolle miehelle unesa se ajatus, että hänen ainoa poikansa, joka oli yxi pulska nuori-mies ja arwattawasti suuri jahti- eli metsä-mies, tuli yhdeltä Jalopeuralta kuoliaxi rewityxi. Tämä uni häälyi nijnkauwan isän aiwosa, että hän wihdoin antoi raketa pojallensa yhden ihanan kesä-huoneen, warjellaxensa häntä sijnä kaikesta waarasta, ja ei säästänyt waiwaa eikä kulua, että se mahtais tulla juuri otollisexi ja suloisexi asun siaxi hänen pojallensa. Tämä huonet, oli, sanalla sanojen, nuorukaisen fanki-huones, ja isä itte oli hänen wahtimestarinsa. Nyt oli sen seinillä kaikenlaisia kuwia ja maalauxia, ja nijtten seasa myös yxi Jalopeuran kuwa.
Koska Nourukainen sai sen nähdä, nijn kajahti se hänen päähänsä, mitä hänen Isänsä oli unexunut ja kuinga hän nyt, paljaan isän luulon tähden sellaisesta eläimestä, täyty olla fankina; sen yli kauhistui hän ja suttui nijn wäkewästi, että hän sijnä kijwaudesaan löi nyrkillään kuwaa.
Mutta, että hän nyrkillään rokais eli tapais yhden teräwän naulan, joka oli seinään lyöty, nijn sai hän käteensä sen kaltaisen haawan, että hän joutui yhteen waaralliseen tautijn, josa hän, ei kauwan sen jälkeen ylönandoi hengensä. Nijn muodon ei tainnut isän edellä katsomus estää, ettei poika kuollut olis yheltä Jalopeuralta.
Oppi. Ihminen taitaa wähän, eli lijan arwon panna unien päälle; sillä muutamia unia on todella, joilla on joku merkitys. Mutta ylipään on kuitengin asia tämä: jota wähemmin me unista lukua pidämme sen paremmin me teemme: sillä jos tämä tyhmä luulo kerran on yhden houkion päähän siansa saanut, nijn on tauti parantamatoin.
15 Satu.
Yhestä Hännättömästä Ketusta.
Yxi Kettu oli kerran tarttunut loukkaaseen eli rautoin (eli Ketun sankoin) ja oli ilonen, että hän pääsi sieltä hengisä, waikka hänen täyty jättää häntänsä merkixi. Mutta se näytti kuitengin oudolta ja kummalta ulos, että yhden Ketun piti käymän Hännätönnä; sentähden myös itse sen muistutus saatti hänen suutuxijn elämäsä, erinomattain kuin wahingo oli parantamatoin. Kuitengin, että hän tämän häpiän olis saanut jotensaan peitetyxi, aikoi hän kawaluudella yli puhua ja waatia kaikkia muita Kettuja, että myös antaa poikki-hakata heidän häntänsä; ja sijnä päälle tarkoituxes kuhtu hän kokoon koko kettujen seuruuxen, ja yhesä oppineesa puheesa edes lateli heille, kuinga waiwaloinen, kelwotoin ja häpiällinen asia se olis, että Ketut kantawat pitkiä häntiä.
Nijn pian kuin hänen puheensa oli päätetty, ylösnousi yxi wiekas repo hänen kansa kumppaleistansa ja kuulioistansa, ja rukoili ennen kaikkia saadaxensa tietä, jos se arwosa pidettäwä jäsen sijtä luwallisesta ketun-seuruuxesta, joka nyt oli nijn suurella painolla puhunut häntäin kantamisesta, annoi sellaisen neuwon, nijlle hywäxi, joilla hännät olit; eli jos se kukaties tapahtui paljaastaan sijnä aikomuxesa, että nijtten häpiä ja onettomuus jotka olit Hännätä, mahdettaisin sillä lailla peitettää ja kaunistettaa.
Oppi. Jolla on, tahi luonnosta, eli pahasta onnesta joku wirhi, pyytäis kaikkia kaltaisexeen.
16 Satu.
Yxi Isä ja hänen Poikansa.
Yxi maan mies, joka kunniallisella työllänsä ja uutteruudellansa auttoi ihtensä hywin läpi mailman, olis suonut mielellänsä, että hänen poikansa olisit sijnä asiasa noudattaneet hänen esimerkkiänsä. Koska hän nyt makais wijmmeisellään, sano hän heille: Minun rakkat Lapseni! minä olen welwollinen teille sanomaan ennen kuin minä kuolen, että yxi suuri tawara eli aarnekätkö, makaa kätkettynä minun wijna-tarhasani. Sentähden kaiwakat ja hakekaat wiriästi sen perään, sitten kuin minä olen kuollut. Isä kuoli: ja pojat perit sen wijna-tarhan: he kaiwoit sen ylön alasin, ristin rastin, ja mullistit nurin koko maan, ja ei kuitengaan löynneet rahoja; mutta se runsas woitto kuin heillä oli toisna wuonna, wijna mäestä, wakuutti heitä koko Isän tarkoituxesta.
Oppi. Yxi hywä neuwo on se paras Testamenti, jonga yxi Isä jättää lapsilleen, ja on se sen parempi jos se saatta halun ja kijwauden sitä täyttää.
17 Satu.
Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä.
Yxi Kalamies, joka paremmin ymmärsi pilliä soittaa, kuin kalastaa, istu yhden joen törmälle ja puhu pillijnsä; mutta sillä ei tullut yxikään kala hänen tygönsä. Sentähen pani hän pois pijppunsa, laski ulos nuottansa, ja weti onnellisen apajan. Kuin hän nyt näki, kuinga kalat nuotasa hypit, sanoi hän. Mitkä tyhmät kuhat te oletta, jotk' ei tahtonet tansia, kuin minä soitin ja pelasin teille; ja nyt te tahdotta tansiin ruweta.
Oppi. Kaikki mailmasa pitä tapahtuman wissein ojennus nuorain ja järjestysten jälkeen. Sentähden pysykään jokahinen wirasansa, jonga päälle hän ymmärttää, ja johon hän on kuttuttu, ja älköön sekaantuko toisijn asioihin.
18 Satu.
Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.
Yxi Tohtari otti päällensä, etta parantaa yhtä Rouwaa jolla oli kipeät silmät, sillä ehdolla, että jos ei hän tainnut häntä parata, nijn ei hän tarwinnut palkkaakaan maxaa. Hän woiteli sitten hänen silmänsä kokonansa yhellä sakealla silmä woiteella; ja kuin hän nijn oli umpi sokkona, otti hän, joka kerta, kuin hän poisläxi, jongun hopia-lusikan, maljan, eli jotakuta muuta kotihin myötänsä, hänen huoneestansa. Wihdoin nijn Rouwan silmät rupeisit paranemaan, ja jota paremmaxi kuin hän tuli, ja jota selkeemmästi kuin hän alkoi näkemään, sen wähemmän hän päiwä päiwältä näki eli jälillä hawaitsi huoneesansa. Wijmmein tuli Lääkäri hänen tygönsä ja sanoi: minun Frouwani! minä olen tehnyt, mitä minun tulikin: teidän silmänne owat täydellisesti paratut ja terweet, sentähden myös Frouwa mahta meidän wälipuheemme jälkeen maxaa minulle minun waiwani. Ack! minun Herrani! wastais hän: minä olen nyt pahemmin ulos joutunut, kuin minä olin sinä ensimmäissä minutina, kuin minä tulin teidän käsijnne ja teidän holhouxenne alle: sillä aina sijhen saakka taisin minä nähdä kultaiset ja hopia astiat, seinä-waatteet, kuwat ja muut kallijt kappaleet minun huoneesani; mutta nyt minä olen sijhen tilaan joutunut, etten minä näe lupi luonnan mitänä.
Oppi. Harwat toisten hywää etsiwät, waan omaa parhastansa.
19 Satu.
Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu.
Koska muinain yxi Jalopeura oli kuollut, tulit eläimet eli mettään kapeet kokoon, ja tahdoit walita ittellensä Kuninkaan sen siahan. Moni tuli waalijn; mutta muutamalla ei ollut sitä näköä, kuin yhdellä Kuningaalla pitä oleman, muutamalla ei ollut sitä ymmärrystä, eli sitä woimaa, kuntoa ja kelwollisuutta, kuin olis saattanut hänen rakastetuxi ja arwoon, eli jotain muuta puuttui; mutta wihdoin edestuli se lystillinen Marakatti ja hänen kummain ilweittensä ja käytöstensä kautta sen matkaan saattoi, että hän sai muitten rinnalla edun, ja en tiedä kuinga monta ääntä eli wootumia enemmän.
Kettu, joka oli itte puolestaan wagasti asioinut ja ajatellut saadaxensa tämän kunnian, pahaxui sitä surkiasti, koska hän näki, kuinga tämä anomus päätyi wastoin hänen ajatustaan. Sillä wälillä arsinoi hän yhtä kälmit rekiä, ja kuiskutti kohta sitä nykysin uloswalittua kuningasta korwaan, että hän salaa taitais tehdä hänelle kelwoxen palwelluxen. Kaikkein armollisin Herra, sanoi hän, minä olen ylös nuuskinut yhden salatun aarnehen yhdes paikas; mutta se on jotain semmosta, kuin on omistettapa Teidän Majestetillenne, ja sentään en minä ole tahtonut rikkoa häntä wastaan. Sen jälkeen johdatti hän Marakattin ottamaan sitä samaa ylös, yhden syötin luoxe, joka oli pantu yhteen ritaan eli kuoppaan.
Marakatti eli Apinia tarttui sijhen rohkiasti, mutta samalla loukkas langeis, ja kuristi hänen jalkansa eli käpälänsä. Woi sinuas kujehellinen ja petollinen kälmi, huusi Marakatti. Woi sinuas sinä kelwotoin ja taitamatoin Kuningas! huusi Kettu: tahdotkos sinä houkka olla toisten hallitsia, ja ei sinulla ole sen werran mieltä, ettäs otat waarin räpylöistäs? (käpälöistäs).
Oppi. Korkia wirka, korkia ymmärrys. Ei kaikki kuningaaxi kelpa.
20 Satu.
Yxi Seppä ja hänen Koiransa.
Yxi Rautio, eli Seppä hawaitsi, että hänen Koiransa nukku yhtä päätä, nijnkauwan kuin isäntä seiso työsänsä ahjon edesä; mutta nijn pian kuin murkina eli puolipäiwä alotettijn oli Koira walweella (hereellä) ja tuli kans saapuille. Kerran kysy sentään Seppä Koiraltaan, mikä syy mahta olla tähän hänen elämänsä; kuinga minä sen ymmärrän ja ylös otan, sanoi hän, ettäs aina alinomaa nukut ja kuorsaat, kuin minä seison alaisimen luona; mutta kuin minä saan jotain haukataxeni, nijn sinä kohta tahdot olla kansani?
Nukkumisella on aikansa, wastais Koira, walwomisella on myös hänen aikansa; ja jokainen asia tulee hywin toimitetuxi, koska se aikanansa toimitetaan.
Oppi. Kaikilla irujamilla on heidän pää-aikomuxensa, kuin owat watsaansa täyttää ja sukuansa lisätä.
21 Satu.
Yhen Jalopeuran naimisesta.
Yxi Leijona (Jalopeura) tuli kerran ylös sytytetyxi rakkaudesta yhteen Talonpojan Tyttärehen, ja anoi hänen Isänsä suostumusta saadaxensa häntä puolisoxensa. Se wastaus, jonga Talonpoika, sen päälle annoi oli melkein törkiä (krouwi) hän ei tainnut millään muotoa sijhen suostua, että hänen tyttärensä pitäis tulla naiduxi yhden pedon ja järjettömän luondokappalen kansa. Jalopeura näytti sen yli julmat kaswot, joka saatti Talonpojan parempijn ajatuxijn, nijn että hän wihdoin suostu tähän naimiseen, kuitengin sillä ehdolla, että Jalopeuran piti ensin antaman ulos temmata hampaansa ja poikki hakata kyntensä; sillä hän sanoi, että tyttärelle se on mahdotoin että nijtä kärsiä.
Jalopeura lähetti kohta yhden Palperin eli Fältskärin perään, joka toimittais kaikki nämät, sillä mitäs ei rakkaus woi ja waikuta, ja mihingäs hulluuteen ei se saata? sitten nijn pian kuin työ oli tehty, tuli jälle friari, eli tämä ylkä, isän tygö, ja muistutti hänelle hänen lupaustaan. Mutta kuin Talonpoika näke, että Jalopeuralla ei enää ollut warustettu, sai hän moodia ja rohkeutta, ja yhellä wahwalla kangella alkoi senkaltaisen leikin, jonga kautta friari (ylkä) jätti pian koko naimisen päälle seisomisen ja anomuxen.
Oppi. Yxi sokia ja hullu rakkaus ei kysy elämän, eikä omaisuden perään, ei huoli kunniasta ei arwosta; waan uhraa haluinsa himoille kaiken sen kuin yxi taitawa ja kunniataan rakastawa ihminen suurna ja arwosa pitää.
22 Satu.
Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa.
Yxi wanha iso ikäinen ja riutunut Jalopeura joka aikoi pian jättää tämän mailman, tahtoi wielä wijmmeisellään neuwoa poikaansa ja antaa sille isälliset muistutuxensa, manauxensa ja waroituxensa, taitaaxensa hywin ja wijsaasti elää täsä waarallisesa mailmasa. Hän kutsui poikansa luolansa suulle, wuoteensa wiereen ja alkoi näin puhua.
Sinä tiedät, minun poikani! että meidän Jalo sukumme on kaikkein eläinten pelko, ja me olemma kaikkein mettän eläinden ylimmäiset haltiat. Sinä tiedät, millä wijsaudella, ja woimalla minä olen tähän korkiahan ikähän ennättänyt. Minun rohkeudeni ja jaloudeni on kaikille tuttu. Kaikki alimmaiset täyty sen tunnusta, jotka pelwolla ja kunnioittamisella owat suuta antaneet minun waldikkaalleni. Sama jalo weri kiehu sinun nuorisa suonisasi. Sinä olet rohkia, mutta nuori ja wielä koettelematoin. Et sinä olet kokenut nijn paljon kuin minä; et sinä tiedä kuinga waarallinen tämä mailman waellus on: kuule sentähden sinun wanhan Isäs neuwoa, ettei sinun nuoruudes rohkeus ja tietämättömyys joskus sinua saattais wahinkoon.
Tämä on minun yxiwakainen neuwwoni. Sinä et tarwihte sinun jaloudes tähden peljätä yhtään eläintä; kaikki sinä woitat wäkewyydelläs, ja kaikki on sinulle alammaiset; mutta yxi on, jotas mahdat wälttää ja kawahtaa, ja ei ikänänsä antaa itsiäs sen parijn ja pakinoille: se on, ihminen. Se nuori Jalopeura, lähti ulos saalijn pyytöön ja wanhalle isälleen ruokaa hakemaan: hänen nuoruudensa woima teki hänen urhollisexi, rohkiaxi ja pelkämättömäxi; ja että Isä kielsi häntä ihmisen puheille menemästä, se ylytti enemmän häntä, että sen pikemmin sitä eläindä ihmistä ylös etsimään. Hän läxi ulos, ja tuli mehtolasta, yhteen kylään. Hän tuli kyntö pellolle, josa hän ensin löysi, rookasi ja hawaitsi kynnöxellä waollansa seisowata kaxi ikeen alla olewata härkää: hän kysyi heiltä mixi tee täsä seisotta, jotka oletta nijn wäkewät ja isot härät, kuka teidän on nijn sitonut? he wastaisit: ihminen: kuka se on? ja mihenkä se on mennyt? sanoka minulle? minulla olis halu nähdä sitä, ja koetella minun woimaani sen kansa: se mahtaa olla wäkewä, joka on woinnut sitoa teidän, nijn suuret luondo-kappaleet, ikeen alle! minä ikäwöin sitä nähdä. Härjät wastaisit — Se, nimittäin, mies eli ihminen, meni tästä, tuonne taloon, eli huoneita kohden; sielläs hänen lyödät ja saat häntä puhutella. Leijona eli Jalopeura meni taloa kohden, ja ajatteli ittexeen ihminen mahta olla wäkewä, joka on woinut ja jaxanut sitoa nijn suurta, kaxi härkää? mutta ei hän kuitengaan, mahda olla minua wäkewämpi? hän lähestyi taloa, josa hän näki, yhden suuren hewoisen suitsi suusa ja satuloitunna, kijnni sidottuuna, jota hän terwehti, ja kysyi: kuka sinun nijn Jalon, pulskan ja kaunijn luondokappaleen on näin kijnni pannut? Hewoinen wastais: ihminen. Se nuori ja ei wielä mailmasa kokenut Jalopeura sanoi: kuka se on? ja kuhunga se eläin, ihminen on mennyt? Hewonen wastais; se meni juuri tuos paikas, taloon, eli näihin huoneisijn; kyllä se sieltä pian tulee. Leijona, eli Jalopeura sanoi, se mahta olla wäkewä eläin, minä tahtoisin painella ja taistella hänen kansaan, nähdäxeni jos se on minua wäkewämpi, ja seisoi sijnä ja odotti ihmistä. Ihminen tuli wihdoin sijhen: Leijona, eli Jalopeura, terwehtä ihmistä, ja juttelee hänelle, kaikki mitä hän on nähnyt härkäin ja hewosen kansa, ja ihmetellen sanoo: sinä mahdat olla ylön wäkewä, joka nijn suuret eläimet olet sitonut, minä tahdon kamppailla sinun kansas ja painia lyödä; sillä minä luulisin kans olewani nijn wäkewän.
Ihminen wastais: kohta sillään; minä en kiellä sijhen. Mutta ensin on minulla täsä rantteella yxi suuri tamminen pölkky, jonga minä tahdon halki saada; ja ole sinähin nijnkuin kuuluisesti wäkewä minulle sijhen awullinen, nijn sitten me painia lyömmä. Mies rupeis kirweellä tammi pölkyä halkaisemaan, ja löi rauta-wawjat rakoon, ja käski Jalopeuran etu räpylöillään eli kämmenillään tarttua kiskoon; mutta sinä samasa, weti mies waajat pois, ja Jalopeuran kämmenet jäi tammipuun rakoon lujasti kijnni, nijn ettei Jalopeura nijtä jaxanut uloswetää, mies juoxi pois talohon, enemmän wäkiä hakemaan, kangeilla ja keihäillä; mutta Jalopeura joka näki heidän tulewan häntänsä tappamaan, rewäisi tuskasansa ja hengen hädäsä etu käpälänsä että ne katkeis ja jäit tammi pölkyn rakoon, ja juoxi kijruusti pois mehtään sen wanhan Isänsä luolalle, itkein, kiljuen ja pahoin peristen, werisänsä.
Se wanha Jalopeura sanoi: misäs nyt Jalopoikani olet ollut? ja etu kämmenes mistanut? minä olin ihmisen pakinoilla, ja jutteli isälleen koko edellisen jutun; Isä antoi wielä hänelle ja kaikille nuorille jotka owat ittestänsä wijsaat olewanansa ja ei mitään kokeneet mailmasa tämän lyhyenOppin:
Nijn se käy kaikille jotka ei tottele wanhain neuwoa. Ei oppi ojahan kaada. Ihminen on ittesänsä se kehnoin kaikista, mutta järki tekee hänen wäkewämmäxi kaikista. Ittestänsä on ihminen se waarallisin warottawa. Joh. 2: v. 25.
23 Satu.
Yxi Nuorukainen ja Pääskynen.
Kuin yxi tuhlaaja nuori, joka irstaisudesta oli hutiloinut ja myynyt pois waatteet ruumijltaan, näki kerran Pääskysen lentäwän, joka ennen tawallista aikaansa näytti ittensä kewäillä, nijn hän aprikoi kesän nyt pian lähestywän, ja että hän sentähen ilman pelkoa, nyt taisi nekin jälille olewat waate riepuusa pois-hurwitella. Mutta kohta sen päälle tuli wielä kewät pohjaset ja kylmät kolkot säät, jotka sekä pääskysen että tuhlajan pikaisesti olisit tankistaneet. Täsä wiheljäisyydesä sanoi se nuori pöyhkiä ittexeen. Se hullu Pääskynen on syy meidän molempain perikatoomme.
Oppi. Yxi Pääskynen ei tee kewättä eli suwia; ja tawattomat tapauxet luonnosa ei johdu ojennus nuoraxi. Paras on nuorra tehdä työtä ja koota wanhan päiwän waraxi; sillä ei aina kesä ole, tule talwikin.
24 Satu.
Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit).
Yxi Koira ja Kukkoi kuljit kerran yhdesä yhtä mehtä matka, jonga he taiwalsit kahden mehtolan synkän läpitse. Mutta taipalella täyty heidän yötä pitää ja lewätä, Koira pani maata puun komuun, ja Kukkoi istui sen oxalle. Puoli yön aikani rupeis Kukko tawallisuuden jälkeen laulaman, josta yxi Kettu joka oli sijnä seudusa sai tilaan, että lähestyä puuta ja terwehtää häntä. Koska hän sinne tuli, ja äkkäisi Kukon ylhällä, nijn hän jo edeltä kättä nuoleskeli suutaan, ja ajatteli ainoastansa. Kuinga hän liehakoitsewilla ja makeilla sanoilla mahtais wietellä häntä alas. Hän wannoi, ettei hän ikään eläisänsä ole kuullut nijn kaunista enkelin ääntä; ja olis hänen ilonsa sitä suurempi ja ulossanomatoin, jos hän sais sylijnsä ottaa sellaisen eläimen, joka hänelle on weisannut nijn suloisen ehto wirren. Kukko antoi hänelle tämän päälle sen wastauxen: sano ensin portin-wartialle täällä alhalla, että hän awaa owen, nijn minä saan sen huwituxen astua alas sinun tygös. Kettu, nijnkuin käskettijn, mutta samasa ulos hyppäis Koira ja puri hänen kuolliaxi.
Oppi. Mailman tapa on, että yxi wuoroin pyytää toistansa wietellä ja pettää.
25 Satu.
Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa.
Yxi wissi warallinen, äweriäs ja rikas, mutta sijnä siwus Saita mies, möi pois kaikki omaisuudensa, ja käänsi kaikki rahaxi. Sitten waloi ja sulais hän ylös kaikki rahansa yhteen tönkkijn, hyrkälesehen eli klimppijn, ja kaiwo sen maahan; silloin hän myös ynnä nijnkuin laski alas sydämmensä ja sielunsa raha-lippaaseen. Ei yhtään aamu puhdetta siwu mennyt, ettei hän etsinyt tätä kulta-jumalataansa. Ja nijnkuin tämä hänen usein siellä kulkemisensa taisi ylösherättää muutamia sijtä waarin ottamaan, nijn haki yxi, joka oli usein tarkan waarin tästä ottanut, hänen tawaransa ylös yöllä ja wei sen pois. Koska mies toista päiwänä sen hawaitsi, nijn tahtoi hän pian tulla hulluxi ja nöyrä päisexi sen tawaransa pois katoamisen tähden. Mutta kuin yxi hänen kranneistansa (nabooreista) näki hänen hulluttawat ilweensä (käytöxensä) sanoi hän hänelle. Mihingä kelpaa kummingin senkaltaiset kujehet ja menot? sinulla ei ole yhtään rahaa ollut, ja nijn muodon ei sinulta olekkaan mitään pois tullut; sinä oot tähänasti ainoastans luullut, sinullas jotain olewan, ja aiwan nijn kewiästi taidat sinä nyt myös luuletella itsiäs, että sinun rahasi owat tallella.
Sinä tarwihtet ainoastansa panna (laskea) yhden kiwen sille paikalla, kusa sinun rahansi makaisit, ja sijnä siwusa luuletella ja uskotella itsiäs, että se kiwi on sinun tawaras, nijn sinun rahasi on sinulle jälle.
Sinä et nauttinu tawarata, koska se sinulla oli; ja et sinä mahda pitää sitä pois tulleexi, nijnkauwwan kuin sinulla on se aikomus, ettei sitä nauttia hyödytyxexesi ja parhaxesi.
Oppi. Se on paljoa parempi, että olla paitsi kaikkia omaisuutta, kuin tulla waiwatuxi ja rasitetuxi kaikilta nijltä harmeilta, huoleilta ja mielipahoilta, kuin on nijtten omistuxen kansa yhdistetty, koska ei imeisellä ole mieltä ja taitoa nijtä oikein nauttia ja wiljellä.
26 Satu.
Yxi Paimen ja nuori Susi.
Yxi Paimen otti yhden Suden pojan sen emältä, ja kaswatti sen ylös ynnä koirainsa kansa. Suden-poika söi, koiran-pennikkain kansa, ja tuli wihdoin isoxi, nijn kuin hekin. Wälistä se tapahtui, että joku ajettu Susi pääsi pakoon, ja koirain täyty, ilman mitään palata kotia jällensä; mutta tämä kaswattee, alju ja koto-susi kijnittä aina juosta, sixi kuin hän saawutti sukulaisensa; ja kuin hän heidän luona oli saanut osansa saalista, palaisi hän aina jälle kotijn isänänsä tygö; mutta silloin kuin mettä häntit melkein pysyit takaloilla; nijn se nuori Susi, ajoittain näki tilan tappaaxeensa jongun lampaan, jonga hän sala söi; jota hän teki usein, sixi kuin Paimen sen äkkäis, ja hirti aljo-suden.
Oppi. Petolliset ja pahan elkiset ihmiset saadaan nijn wähä rehellisixi, kuin Sudet, lammas koirixi eli lambureixi; sillä sukukunnittain wiekas weri happanee ja kihisee suonisa.
27 Satu.
Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi.
Metsän Kuningas oli nyt tullut wanhaxi ja kehnoxi, ja kaikki tapiolan joukko, oli nyt welwollisen ylös-passauxensa tehnyt, paitsi Kettu.
Susi ja Kettu, olit yxi pari suurimpia kälmija ja pettäjitä, joka etseit aina somasta tilaa, saada tehdä toinen toiselleen jotain konnan juonta ja kälmitykkiä ja nyt otti Susi tästä tilasta waarin, että Jalopeuran tykönä hywin kyllä leikkaamaan Ketun etua. Hän sanoi sentähden metsän Kuninkaalle: minä taidan wakuuttaa teidän Majestätiänne, ettei mikään muu, kuin ylpeys ja ynseys, ole syy sijhen, jottei kettu nyt tule howijn saapuille, nijn hywin kuin hänen muut kumppalinsa.
Nyt oli se Ketun onni, että hän oli sijnä seinuxella, ja sijnä seidusa saapuilla ja kuuli tämän kaikki; sentähden hän kohta astui edes Jalopeuran istuimen eteen ja, koska hän hawaitsi, hänen mielensä olewan kyllä wihasta kiehuwaisen, anoi hän alimmaisudesa, että hänen Majestetinsä tahtois antaa itsellensä aikaa kullaaxeen hänen syitänsä.
Sitten sanoi hän: Kaikkein armollisin Herra! minun kunnioittamiseni ja uskollisuudeni Teidän Majestetiänne kohtaan, on nijn suuri, että minulla on syy kerskata itsiäni sijtä, ja otan minä itelleni sen rohkeuden, että hänen korkiasa läsnä ollesansa wakuuttaa, ettei se wähintänsäkään ole halwempi, kuin suingin jongun toisten teidän alimmaistenna; ja, minä weikkaan, että he ynnä kaikin, myös täsä tilasa, ei ole nijn paljon murhetta ja ajatusta pitäneet Teidän Majestetinnä parhaaxi, kuin minä yxinäni. Minä olen sittemisen kuin Teidän Majestetinne tuli kiwulloisexi ja sairaaxi juossut sinne ja tänne, yli ympärijnsä, löytäxeni jotain lääkitystä ja wälikappaletta teidän terweydenne jällensä saamiseen, jonga minä myös nyt, pitkällisen waiwan ja perään ajatuxen kautta olen löynnyt; ja on se nijn hywäxi löytty ja koeteltu wälikappale, että minä panen hengeni ja kaulani wetoon, että sen pitä todella auttaman, parantaman ja oleman awuxi. Anna minun sijs se kohta tietä, sano Jalopeura, mikä se olis? se, se on, sanoi Kettu, että yxi eläwä Susi walkaistaan, eli nyljetään eläwältä, ja hänen taljansa (nahkansa) kohta nijn lämminnä ja tuoresna kääritään Teidän Majestetinnä ruumijn ympäri.
Susi seiso sillä aikaa nijn likellä, että hänen töyty kuulla kaikki; jongatähden myös Kettu naurain ja pilkaten annoi hänelle tämän läxyn, ettei hänen ikään tämän ajanperästä pidäis wihaan kehottaman yhtä wallitsewaista alimmaistaan wastaan, waan paremmin hywillä ja rauhaan pään tarkottawaisilla neuwoilla lepyttää häntä.
Oppi. Korwaan-kuiskutteleminen, on se ilkein kuje; kuitengin on se lysti nähdä; kuinga yxi kälmi toisen saattaa langeemuxeen.
28 Satu.
Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.
Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky, että hänellä oli juoppo-lallu miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi hänen luu-karsinaan kuolluitten sekaan. Muutaman hetken perästä, kuin hän luuli hänen jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta kaljendunehen, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle. Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa ruokaa kuolleille. Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka tunde minun, taita tänne tuoda ruokaa ilman juotawata. Waimo meni sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus on saanut ylikättä hänen tykönään; minä mahdaan nijn kernaasti lyödä peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.
Oppi. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja ennemmin ihmiset rikki runtellaa taitaan, kuin nijtä jättää ja parata.
29 Satu.
Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.
Yxi mies oli kerran ostanut ittelleen yhden Muriaanin sijnä ajatuxes, että sen musta naama oli auringosta nijn mustunut, ja ei luonnostaan, ja että sen edellisen isännän syy taisi sijhen olla, joka ei ollut pitänyt häntä puhtaampana. Hän otti sijs hänen kotijnsa, ja koetteli kaikenlaisella pesemisellä jos ei hän sais häntä walkiaxi, mutta ei hän mitään matkaan saanut, waan teki ainoastansa sillä enemmän wahingota, koska se pitkällinen peseminen weti wihdoin Muriaanin päälle yhden raskaan taudin.
Oppi. Luonnollisia taipumuxia taitaan jotensakin hywän opin ja neuwwon kautta parata; mutta on nijtähin, joita ei millään muotoa taita muutetta eikä ulos juuritettaa.
30 Satu.
Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.
Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä! ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet. Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä usiammista persoonaista, jotka tulit kijruhtain kijnni tapaamaan yhtä warkaan-seuraa, jotka olit maan-tiellä ryöstäneet. Ah! sano se joka löysi kukkaron; nyt meidän täytyy kuolla. Mitä? wastais, se toinen: sinun ei pidä sanoman meidän, waan minun täytyy kuolla; sillä kosk' en minä saa osaa sijtä kuins löysit nijn et sinä myös tarwihte ajatella, että minä jään puolta hirsipuuta sinun kansasi.
Oppi. Ne jotka tahtowat olla lijtosa seuruuxesa toinen toisensa kansa, nijtten pitä myös tasain osan ottaman sekä hywästä että pahasta, sekä myötä että wastakäymisestä.
31 Satu.
Yhestä onnettomasta naimisesta.
Kotwan aikaa eli kauwwan sitten oli yxi mies, joka oli saanut yhden suuren tora hampaan eli willi wiha kissan, se on, juuri rijtaisen ja toraisen waimon, nijn ettei hän saanut yhtään rauhaa huoneesaan hänen kansaan. Kuitengin tahtoi hän tämän hänen onnettomuudensa alla tehdä mitä hän saatti. Hän koetteli sentään ensin sitä, että hän joxi kuxi ajaxi lähetti hänen wanhempainsa tygö.
Kuin hän nyt tuli jongun ajan perästä ja tahtoi häntä jälle kotia tuoda, sanoi hän hänelle: minun sydämmeni! kuinga näwyi ja käwi sijnä huoneesa eli talosa, josa sinä nyt olit? hän wastais: siellä käy, en tiedä kuinga; mutta nijn paljon taidan minä kuitengin sanoa, ettei yxikään perheestä woinnut kärsiä minua, ei kasakatkaat (wieras työ wäki, päiwämiehet) jotka ulkona kedolla työtä teit; minä näin sen heidän silmistään. Ah! woi, minun akkani (waimoni) wastais mies: jos ne ihmiset, jotka warhain uloslähtewät, ja hiljan kotia tulewat, ja jotka seurawaisesti wähin sinun kansas owat, ei kuitengaan saa rauhaa sinulda misä wiheljäises tilas ei sijs ole sinun mies rukkas, jonga täytyy kaiken ikänsä olla sinun seurasasi.
Oppi. Kuin mies ja waimo ei woi hywin kärsiä toistaan, nijn welwoittaa wijsaus sitä yhtä, ja sijwollisuus sitä toista, että he yxinäisyydes, salaa ja kahden käden päättäwät pienet torat ja sopiwat toisensa kansa, nijn parhain kuin he taitawat.
32 Satu.
Yxi ahne Akka ja sen Kana.
Yxi Kana oli, joka muni jokapäiwä yhelle Akkalle kulta munan. Akka luuli, että koko Kana mahtaa olla paljaasta selkiästä kullasta: sentähden tappoi hän Kanansa; ja ei löynnyt kultaa, eikä enää saanut kulta munia.
Oppi. Joka tytyy wäähään, se on rikas. Mutta joka kultaa aikoo puukolla wuolla eli leikata, se ei saa mitään.
33 Satu.
Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi.
Entiseen aikaan, ja silloin kuin ei wielä joka napakalla ollut plakkari uureja, ja joka uroolla seinä kellot pidettijn Kukot huoneisa Rofeitoina ja ajan tietona. Yhellä wanhalla Akkalla oli myös senkaltainen herättäjä, joka lauloi jo puoli yöstä ja sitten aamu puhteella. Akka ylösherätti pijkansa jo warhain Kukon lauluulta, nijn että aamu puhdet tuli heille kyllä pitkäxi; he pidit sentään neuwwon keskenänsä, että tappaa Kukko. Mutta koska talo tuli kukottomaxi, herätti emäntä heidän wielä waremmin, ja wälistä ennen puolta yötä; sillä hänelle nijnkuin wanhalle ja unettomalle oli yö lijaxi pitkä. Pijan sait nyt katua tekonsa, ja olisit mielellänsä suoneet Kukon eläwän.
Oppi. Tee pahoin eli hywin poikani, kylläs edestäs löydät.
34 Satu.
Warkaat, jotka warastit yhen Kukon.
Yxi warkaan joukko mursi itsensä kerran yhteen huoneseen, mutt' ei löynnet siellä muuta, jota he olisit tainneet pois ottaa, kuin ainoastansa, yhen Kukko raukan. Tämä, wapahtaaxensa, edesantoi kaikki mitä hän taisi, mutta erinommattain huusi hän sen palwelluxen päälle, kuin hän aamu puhteilla tekee, herättäisänsä ja kutsuisansa wäkiä työhön. Sinä olisit tehnyt paljoa paremmin, sano yxi warkaista hänelle, jos oosit ollut waiti sen asian haaran kansa; sillä sinun kiljumisesi, jolla sinä ihmisiä herätät, turmelee pois meidän työmme, ja juuri sijtä syystä, me pääsemme monasti hirteen.
Oppi. Se joka yhdelle kuaxi kelpaa, on myrkky toiselle, nijnkuin warasten ylöshirttäminen johtuu kunniallisille ihmisille wakuudexi. Yxi waromattomasti puhuttu sana taita kyllä turmella yhen hywän asian; ja on monella ihmisellä se paha kowa lykky, että hän puheellansa saatta itsensä onnettomuteen eli hengeldänsäkin pois.
35 Satu.
Yxi Kana ja Pääsky.
Kerran yxi hullullanen Kana, makais pesäsä ja hauto kyy-kärmeen munaa, saahaxeen poikia. Yxi pääsky lensi sijtä siwu ja hawaitsi sen, ja julisti Kanalle sen waaran kuin hänen hautomisestaan oli: näillä sanoilla: malta mieles wähäsen, ja ajattele mitäs teet hautomisellas, sillä juuri sijnä samasa kuin sinä kuorit haudotut munasi, nijn wedät sinä edes oman kuolemasi; sillä tämä sinun palwelewaisuudes synnyttä sinun perikatosi.
Oppi. Monella hywän sydämmellisellä ihmisellä on se kowa onni, että hän elättää yhtä lintua joka wihdoin repi silmät päästä, waikka hän kuinga sitä wälttäisi.
36 Satu.
Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään.
Yxi Leski-rouwwa, jolla oli kaxi tytärtä, mistais kuoleman kautta sen toisen, jonga hautaamisehen hän toimitti wissit itkewät waimot, joiden piti käymän ruumin jälissä murhet wäkenä. Se jälkijn jäänyt tytär ihmetteli kuin hän näki, että wieraat jotk' ei olleet sukua ei syntyä, nijn surkiasti menettelit itsiänsä hänen sisarensa pois eron yli, ja hänen likimmäiset sukunsa annoit edes näkyä nijn wähä murehtimista. Hän kysy sentään äitiltään, mistä se mahta tulla? Äiti wastais: me, jotka olemma sen edesmenehen sukulaiset, jos me wielä paljongin itkisimme ja parkusimme, nijn en me saa sen enemmän, jaa, ei mitään; mutta ne wierat saawat rahaa eli palkan waiwastansa.
Oppi. Kuin sen kuolleen omaisilla ei ole halua itkeä ja murehtia, nijn täyty toisten maxon edestä sitä tehdä: wanha sananlasku suomalaisilla on: Laulain Pappi rahaa saa, itkein ulosandaa.
37 Satu.
Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun.
Koska kerran yxi Jalopeura kiljui mettäsä, tuli yxi Sääski lentäin, ja istu hänen turpa jouhijnsa (partaan) ja rupeis torailemaan eli rijtaan Jalopeuran kansa, haastain, kumpi heistä molemmista olis kunniallisempi ja urhollisempi ulias ja sankari.
Mitä minä huolin sinun hampaistas ja kynsistäs sano Sääski, jotk' on waan semmoset aseet, jotk' on kaikilla hulluillakin ja kehnomillain hullujen eli waiwasten huonesa?
Mutta mitä urhollisuuteen tulee, nijn haastan, käsken ja manaan minä sinua ulos nyt kohta tämän kautta, ettäs sen pian näytät ja koettelet.
Sitten puhallettijn sota torwijn, ja ne sotiwat käwit kohen ja toistensa päälle.
Sääski tunki itsensä Jalopeuran sieramihin, ja pisti siellä nijn kauwan, että Jalopeura omilla räpylöillään ja kynsillään pahoin haawoitti ittensä, ja Sääski nijn muodon wijmmein tuli woittajaxi. Sitten puhallettijn ero, ja Sääski lensi sieltä pojes. Mutta sitten tällä woittajalla oli se kowa onni, että hän tarttui kijnni hämmähäkin werkoon, josa se sitten sen enemmän sulloi hänen sydäntänsä, ja pisti hänen pernaansa, että hän näki itsensä yliwoitetuxi nijn kehnolta matelewaiselta, koska hän kuitengin ennen oli tullut Jalopeuran ylitse woittajaxi.
Oppi. Onni taita wälistä halwimpain ja ylön katsottupain wälikappalten kautta maahan lyödä kaikkein woimallisimman ylpeyden, nijn että yxi Sääski saa woiton wirttä weisata Jalopeuran yli. Sentähden, ei pidä yhdengään, olkoon se suuri eli pieni, yhdeltä puolen aiwan paljon luullaxeen, eikä toiselta puolen peräti jättää asiata tappion ala.
38 Satu.
Yxi Jalopeura ja Sammakko.
Yxi Jalopeura joka kulki ympärijnsä etsein saalista, seisahti äkistä juoxusaan, kuin hän sai kuulla, yhden hirmuisen porinan ja ulwomisen, ja hämmästyi sijtä melkein. Tämä outo tapaus ajoi tosin wähä esinnä hämmästystä ja pelkoa häneen; mutta kuin hän katso ympärilleen, ja walmisti itsiänsä kohtaamaan jotain suurta eläintä, nijn ei hän muuta hawainnut kuin yhden waiwaisen Sammakan eli ojakonnan, joka tuli kontaten yhestä lammesta.