The Project Gutenberg eBook ofWallenstein 1: Wallensteinin leiri; PiccolominitThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Wallenstein 1: Wallensteinin leiri; PiccolominitAuthor: Friedrich SchillerTranslator: Vilppu KoskimiesRelease date: May 17, 2014 [eBook #45668]Language: FinnishCredits: Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WALLENSTEIN 1: WALLENSTEININ LEIRI; PICCOLOMINIT ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Wallenstein 1: Wallensteinin leiri; PiccolominitAuthor: Friedrich SchillerTranslator: Vilppu KoskimiesRelease date: May 17, 2014 [eBook #45668]Language: FinnishCredits: Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Title: Wallenstein 1: Wallensteinin leiri; Piccolominit
Author: Friedrich SchillerTranslator: Vilppu Koskimies
Author: Friedrich Schiller
Translator: Vilppu Koskimies
Release date: May 17, 2014 [eBook #45668]
Language: Finnish
Credits: Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WALLENSTEIN 1: WALLENSTEININ LEIRI; PICCOLOMINIT ***
Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Runomittainen näytelmä
Kirj.
FRIEDRICH von SCHILLER
Suomensi Vilppu Koskimies
HELSINKI 1920Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1920.
SKS:n Kirjapaino O.-Y.
Kun tämä "Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston" teettämä Schillerin pääteoksen suomennokseni nyt tulee julkisuuteen, pyydän lausua kunnioittavimmat kiitokseni professoriO.E. Tudeerillekoko käännökseni käsikirjoitukseen kohdistuneista, arvokkaista asiallisista ja tyylillisistä huomautuksista, lehtoriO. Manniselle— jonka mestarillista "Wallensteinin leirin" VIII kohtauksen suomennosta olen hyväkseni käyttänyt — käsikirjoitukseni alkupuolen, kirjailijaEino Leinollesen keskiosan ja tohtoriA.V. Koskimiehellesen loppupuolen runoasua koskeneista, arvokkaista neuvoista, jotka kiitollisesti olen ottanut huomioon.
Helsingissä, huhtikuulla 1920.
Suomentaja.
RATSUVÄENUPSEERI, | Erääseen Terzkyn karabinieri-TORVENSOITTAJA, | rykmenttiin kuuluvia sotilaita.TYKKIVÄENALIUPSEERI.TARKK'AMPUJIA.Kaksi Holkin RATSUJÄKÄRIÄ.Buttlerin RAKUUNOITA.Tiefenbachin rykmentin MUSKETTISOTUREITA.Erään valloonilaisrykmentin KYRASSIERI.Erään lombardilaisrykmentin KYRASSIERI.KROAATTEJA.ULAANEJA.REKRYYTTI.PORVARI.TALONPOIKA.TALONPOJANPOIKA.KAPUSIINIMUNKKI.LEIRIKOULUMESTARI.LEIRIKAUPUSTELIJATAR.TARJOILIJATAR.SOTILASPOIKIA.OBOENSOITTAJIA.[1]
Pilsenin kaupungin edustalla Böömissä.
joka lausuttiin Weimarin teatterin jälleenavaustilaisuudessa lokakuussa 1798.
Taas pilaatekevä ja vakaa leikki,[2] korvanne, silmänne jost' usein nautti ja jota herkin aistein seurasitte, uudestaan kokoo meidät tähän saliin — Ja katso, huone tää on nuortunut, kauniiksi temppeliksi loi sen taide, ylevä henki, sopusuhtainen jalosta pylväistöstä meille haastaa ja nostaa mielen juhlatunnelmiin.
On tämä sentään vanha näyttämömme, useiden nuorekkaiden voimain kehto ja varttuvien kykyin kilparata. Viel' olemme ne vanhat, jotka innoin lämpöisin edessänne kehittyivät. Paikalla täll' on seissut mestar' jalo,[3] luovalla hengellänsä nostain teidät taiteensa valoisihin korkeuksiin.
Oi, tämän huoneen uusi arvokkaisuus keskeemme tuokoon kaikkein arvokkaimmat, ja kauan tuntemamme toive[4] käyköön myös täällä loistokkaaseen täytäntöön. Herättää aina suuri esikuva halua päästä yhtä korkealle, arvostelulle korkeemmat luo säännöt. Piirinne saakoon kyvyt täydelliset uudella tällä nähdä näyttämöllä. Mieluummin missä koittais voimiansa, mainetta vanhaa tahtois nuorentaa kuin edessä tään piirin valitun, jok' altista on taiteen joka lumoon ja hengen ilmestyksen haihtuvimman herkällä tunteellansa tavoittaa?
Sielumme pianhan ja jäljetönnä sivuuttaa näyttelijän ihmetaide, vuostuhannet kun elää teos, jonka luo kuvanveistäjä tai runoniekka. Kuollessaan näyttelijä hautaan viepi taiteensa lumon, ja kuin kaiku häipyy kiireinen silmänräpäyksen luomus, ei mikään pysyväinen teos kanna mainetta näyttelijän. Vaikeata on taidetää, sen palkka katoovainen, ei jälkimaailmalta seppelettä saa otsallensa näyttelijä; siksi ajaltaan hänen sit' on toivottava ja tulee hänen täyttää kokonaan se silmänräpäys, mi hänen on, valloittaa valtavasti omakseen nykyisyys, muistomerkki pystyttää elävä tuntehissa arvokkainten, parhaitten. — Niin hän valtaa ennakolta nimensä ikuisuuden, sillä ken aikansa parhaimmat on tyydyttänyt, ajoille kaikille on elänyt.
Uus ajanvaihe, jonka tänään alkaa Thalian taide[5] tällä näyttämöllä, rohkaisee runoniekankin, hän jättää nyt vanhan väylän teidät viedäksensä piiristä elon porvarillisen[6] ahtaasta korkeemmalle näyttämölle,[7] sen ajankohdan jalon[8] arvoiselle, miss' uurastaen eespäin ponnistamme, Vain suuri aihe näet liikuttaa syvintä ihmisyyttä; surkastuu ahtaassa piiriss' sielu, ihminen päämääriensä suurten kanssa kasvaa.
Kun nyt on vuosisadan vakaa loppu,[9] todellisuuskin runoksi kun muuttuu ja silmiemme eessä kamppailevat päämääräin suurten vuoksi valtaluonteet[10] ja ihmisyyden suurten asiain, vapauden, vallan tähden otellaan — myös taiteen varjoleikin sopii, täytyy ylemmä nousta, ettei sen ois tarvis hävetä eessä elon näyttämön.
Hajoovan näinä päivinä me näämme sen vanhan lujan muodon, joka kerran puol'toistasataa vuotta sitten antoi Euroopan valtioille rauhan suodun, tuskaisen kolmikymmenvuotis-sodan hedelmän kalliin. Vielä nähdäksenne suvaitkaa runoilijan haaveen siirtää tuo aika synkeä ja iloisemmin katselkaa nykyaikaa sekä myös kaukaista, toiveikasta vastaisuutta.
Keskelle tuota sotaa teidät nyt vie runoilija. Tuhon, ryöstön vuotta kuustoista mennyt on,[11] ja tummin pyörtein maailma kuohuu vielä, etäältäkään ei rauhantoivetta viel' yhtään loista. Aseiden melskepaikk' on valtakunta, kaupungit hävitetyt, Magdeburg on raunioina, taideaherrus lamassa on ja kaikki elinkeinot, ei porvar' enää minkään arvoinen, kaikk' kaikess' sotur' on, ja röyhkeys tapoja pilkkaa ilman rangaistusta, ja pitkän sodan raaistamat laumat tuhottuun maahan asettuvat leiriin.
Tämmöistä synkkää ajantaustaa vasten kuvastuu hanke uhman pelottoman ja luonne hurjapää.[12] On teille tuttu tuo luoja sotajoukkoin uljasten,[13] leirinsä jumaloima maiden vaiva, tuo keisarinsa tuki sekä kauhu, tuo seikkaileva onnen kantamoinen, mi nostamana aikain suosion nous pian kukkulalle kunnian ja tyytymättä yhä eelleen rientäin rajusti kunniata etsein kaatui. On puolueiden suosion ja vihan väärentämänä tämä luonnekuva sivuilla aikakirjain horjunut; nyt ihmisellisesti lähemmäksi tuo hänet teidän nähdäksenne sekä lähemmä myöskin sydäntänne taide. Näät kaiken mik' on liikaa, taide vie, rajoittain kaiken sekä sitoen, takaisin luontoon. Taide näkee vain elämän ahdistaman ihmislapsen ja turmantähtein syyksi vierittää suurimman osan hänen syyllisyyttään.
Eiitse hännyt tällä näyttämöllä näyttäydy tänään.[14] Joukot rohkeat nuo, joita hänen henkens' elähyttää ja käskynsä joit' ohjaa valtavasti, ne kuvastavat hänen varjoaan, kunnekka hänet arka runotar uskaltaa teille näyttää elävänä; tuo hänen valtansa se harhaan johtaa näät hänen sydäntään, ja rikoksensa vain hänen leiristään saa selityksen.[15] Runoilijalle siksi anteeks suokaa,kerrallaanettei teitä nopeasti toiminnan määrään vie, vaan rohkenee vierittää nähdäksenne suuren aiheen vain kuvasarjoin.[16] Tämänpäiväinen näytäntö korvanne ja sydämenne uusille soinnuillensa[17] voittakoon; takaisin vieköön teidät tuohon aikaan, oudolle tuolle sotanäyttämölle, teoillaan jonka pian sankarimme on täyttävä.
Jos tänään runotar, tuo tanssin, laulun jumalatar vapaa, taas vanhaa saksalaista oikeuttaan, runoilla loppusoinnuin,[18] pyytää, älkää nuhdelko häntä; mutta kiitos suokaa, todellisuuden että synkän kuvan iloiseen siirtää taiteen valtakuntaan ja vilpitönnä itse hävittää luomansa kuvitelman eikä peitä todellisuutta harhakuvallansa; on elo vakaa, taide iloinen.
Leirikaupustelijantelttoja, niiden edessä uuden ja vanhan rihkaman kauppakoju. Kaikenlaisiin aselajeihin kuuluvia ja joukkonsa väreihin pukeutuneita sotilaita tunkeilee sekaisin; kaikki pöydät vallatut. Kroaatteja ja ulaaneja ruokaansa hiiloksella keittämässä, kaupustelijatar kaataa viiniä, sotilaspojat heittävät noppaa rummunkansi pelipöytänään, teltassa lauletaan.
TALONPOIKA ja hänen POIKANSA.
TALONPOJANPOIKA. Isä, tässä voi käydä pahoin, jos jäämme noiden soturein luo. Kovinpa röyhkeitä ovatkin nuo; hyvä on, jos pääsemme ehjin nahoin.
TALONPOIKA. Mitä tyhjää! Ei toki syö ne meitä, vaikk' ovat kylläkin öykkäreitä. Kas, uutta väkeä äskettäin on tullut Saalelta, Mainilta päin — ja semmoista saalista muassaan! Se on meidän, jos olemme nokkelat vaan. Eräs kapteeni lävisti tuonnottain toisen ja vainaalta peruksi sain nämä peijausnopat. Nytpä voin koittaa, osaako näill' yhä vielä voittaa. Sinä heittäy oikein surkeaksi, pian antaa ne kumppanit almun ja kaksi. Ja heitä kiittää, kehua muista: ihme, jos saalis ei pussiisi luista! Mitä meiltä he kaappaavat karpioittain, sen heiltä me lipimme lusikoittain; ja heillä jos huiskaa miekankärki, niin meill' on näpsä ja sukkela järki. (Teltasta kuuluu laulua ja ilonpitoa.) Taivas, kuinka ne temmeltää! Sen maamies tuntee nahassansa. Kaikissa nurkiss' on kolunneet nää jo kahdeksan kuukautta valloillansa. Kaiken vievät ne kiertäissään, ei maass' ole höyhentä, kynttäkään, ja luitaan maamies jyrsiä saa. On semmoinen nälkä ja hätä. Oi, taivas! Ei ollut olomme kurjempaa, kun Saksin joukot seutuja vaivas.[19] Ja tämä on elämää "keisarin väen"!
TALONPOJANPOIKA. Isä, keittiöst' astuvan näen pari miestä, mut tuskinpa hyödymme näistä.
TALONPOIKA. Täält' ovat, väkeä böömiläistä, Terschkan[20] joukkoa kunnotonta, karabinierejä. Aikaa monta jo leirissä tääll' ovat rehennelleet ja rintaansa mokomat röyhistelleet, niinkuin ei heidän arvonsa soisi, että he kanssamme lasinkaan joisi. Vaan nuotion ääressä istuvan näen kolmen tarkka-ampujan, tyroolilaisilta näyttävät nuo. Lähtään, Emmerich, niiden luo! Ne miekkoset ne ovat puheliaita, reiluja myös sekä rahakkaita.
(Menevät telttoja kohti.)
TORVENSOITTAJA.Mitä haluat, moukka? Roisto, pois!
TALONPOIKA.Suupalan, ryypyn jos herrat sois!Lämmintä tänään syöty ei hiukkaa.
TORVENSOITTAJA.Hoh, sitä juonnin ja syönnin tiukkaa!
ULAANI (lasi kädessä).Murkina jäänytkö? Koira, juo!
(Vie talonpojan teltalle, toiset tulevat etualalle.)
RATSUVÄENALIUPSEERI (torvensoittajalle).Luuletko, että ne suotta suotänään suuremman palkan meille?Jottako päästäis hummausteille?
TORVENSOITTAJA. No, kun tänään tulee herttuatar ja prinsessa neiti —
RATSUVÄENALIUPSEERI. Ei sen vuoksi mar. On joukkoja tullut jo kaukaa aivan Pilseniin tänne; maksaapa vaivan näyttää leirimme viehätystä, kuinka on juomaa kyllin ja kystä, että he kohta jo hyvillään oisi ja lujemmin meihin kiintyä voisi.
TORVENSOITTAJA.Niin, on jotain tekeillä taasen!
RATSUVÄENALIUPSEERI.Nuo herrat kenraalit, komentajat —
TORVENSOITTAJA.Ei laita oikein, jo nähdä saa sen.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Niin miehissä tulivat. Kummat ajat!
TORVENSOITTAJA.Ei tulleet ne laiskana olemaan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Ja kuisketta, touhua perhanasti —
TORVENSOITTAJA.Niin! Niin!
RATSUVÄENALIUPSEERI. Ja se peruukki[21] Wienistä asti kunniavitjat kaulassaan tääll' eilispäivästä kiertelee. Se jotain varmasti merkitsee.
TORVENSOITTAJA. Taas vainukoira, se huomatkaa, vaanimassa on herttuaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Kas, eivät ne meihin luotakaan, pelkäävät Friedlandin[22] umpimieltä. Muka liiaksi pääsi hän kohoomaan, ne hänet kernaasti raivaisi tieltä.
TORVENSOITTAJA. Vaan tukena olemme Friedlandin me soturit. Olkootpa toisetkin!
RATSUVÄENALIUPSEERI. Voi meidän rykmentin poikihin ja toisiinkin Terschkan joukkoihin luottaa; ne joukot ne leirille kunniaa tuottaa. Kaukana herttuasta on hätä: hän meidät nosti, me hänt' emme jätä. Hältä myös päälliköt virkansa sai, ovat henkeen ja vereen ne alttiita kai.
KROAATTI helminauha kaulassa. TARKK'AMPUJA seuraa. EDELLISET.
TARKK'AMPUJA.Kroaatti, keltä tuon nauhan riistit?Myö mulle! Se sulle on tarpeeton.Povipistoolit siitä mä annan ja siistit.
KROAATTIEhei! Pettääkö, ampuja, mielesi on?
TARKK'AMPUJA.Sinimyssynkin saat ihan mainion,juur' onnenpyörä sen mulle toi.Se se miestä niin reimasti koristaa.
KROAATTI (välkyttäen kaulanauhaa). Nämä helmet ja kranaatit, katsokaa, miten päivänpaisteessa salamoi!
TARKK'AMPUJA (ottaa kaulanauhan). Annan myös sotapullonkin, (katselee kaulanauhaa) vain välkkeen vuoks tätä toivoilin.
TORVENSOITTAJA. Kroaatti pettyy! Ampuja sinä, puolet jos saan, en hiisku, sen takaan.
KROAATTI (on pannut lakin päähänsä).Tähän lakkiisi olenkin mieltynyt minä.Tarkkampuja(viittaa torvensoittajalle).Herrat on nähneet vaihtomme vakaan.
TYKKIVÄENALIUPSEERI (astuu ratsuväenaliupseerin luo).Karabinieri, kauanko saajoukkomme hautoa käsiänsä?Jo vihollisjoukot on retkillänsä!
RATSUVÄENALIUPSEERI.Herra aliupseeri, kiirettä miksi?Tiet jahka on kunnossa, malttakaa siksi.
TYKKIVÄENALIUPSEERI. En hätäile. Täällä on parempaa olo mulla; vaan viestipä äsken kiisti: jo Regensburgin ne meiltä riisti.
TORVENSOITTAJA.Hei, kohta siis nousemme ratsuillemme!
RATSUVÄENALIUPSEERI.Ja Baijerin herraako[23] auttaaksemme?Vihamiestäkö kiivasta ruhtinaan?Tuskinpa liioin tulistunemme.
TYKKIVÄENALIUPSEERI.Vai niin? — No paljon te tiedätte vaan!
EDELLISET. KAKSI JÄÄKÄRIÄ. Sitten KAUPUSTELIJATAR.SOTILASPOIKIA. KOULUMESTARI.
TARJOILIJATAR.Ensimäinen jääkäri.Kas, kas vaan!Tuossa lystikäs seurue kohdataan!
TORVENSOITTAJA.Mitä vihreätakkeja nuokin lie?Koreita, komeita, perttuli vie.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Jääkäreitä Holkin.[24] Ei hopeita rintaan ne ostaneet Leipzigin markkinahintaan.
KAUPUSTELIJATAR (tulee tuoden viiniä).Tervetuloa, herrat!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.No hiis!Blasewitzinkö Gustel siis!
KAUPUSTELIJATAR. Se on tietty. Ja tuntenen herrankin, sen Itzehön pitkän Pietarin! Kyll' isänsä kultaiset kolikot haihtui, kun rykmentin tultua Glückstadtiin yön muutaman siellä hän hummaili niin —
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Myös kynänsä luodikkopyssyyn vaihtui.
KAUPUSTELIJATAR.Täss' ollaan siis — tutut vanhastansa!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Jotka Böömissä yhtyvät matkoillansa.
KAUPUSTELIJATAR. Nyt täällä ja huomenna muuanne tie — mihin milloinkin meitä työntää ja vie sodan karkea luuta — niin se on laita; tapaamastamme nähnyt oon maita.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Uskon neitiä! Selvää se on.
KAUPUSTELIJATAR. Temesvariin mukana kuormaston sain matkata, silloinkuin mansfeldiläistä[25] ajoimme Unkariin seuduista näistä. Tulin Stralsundin luo kera Friedlandin, siellä mun liikkeeni sortuikin. Apuväkeä seurasin Mantuaan, toi sieltä mun Feria[26] joukossaan, ja espanjalaiset kun Gentiin meni, minä mukaan. Nyt olen liikkeineni ma saapunut Böömiin kaupitsemaan, myös vanhoja velkoja karhuta saan — jos auttaa ruhtinas rahoihin. Ja tuossa mulla on telttakin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Kaikk' yhdessä siellä te tapaatte kai!Vaan minne skottilaismiehenne sai,kera jonka te ennen matkustelitte?
KAUPUSTELIJATAR. Se lurjus! Se petti mun aikaa sitte. Se karkasi. Myös minun säästöni meni sitä tietä. Hän jätti vain harmikseni tuon riiviön. Hyvästit semmoiset!
SOTILASPOIKA (tulee hyppien).Isästäkö, äiti, nyt haastelet?
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Noo! Kyllähän keisari ruokkii ja huoltaa, armeijan uudestasyntyä puoltaa.
LEIRIKOULUMESTARI (tulee).Mars, pojat! Kouluun joutukaa!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Sekin[27] ahdasta huonetta kammoaa!
TARJOILIJATAR (tulee).Täti, aikovat pois.
KAUPUSTELIJATAR.Heti joudutaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Ah, ken on veitikkanaama tuo soma?
KAUPUSTELIJATAR.Siskoni laps se on Saksasta vaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Hei, siis sisarentytärkö oma?
(Kaupustelijatar menee.)
Toimen jääkäri (pitäen tyttöä kiinni).Ole, tyttönen sievä, nyt seurassamme!
TARJOILIJATAR.Täytyy palvella vieraitamme.
(Irroittautuu ja menee.)
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Tuo tyttö se sokeripulla on vasta!Entäpä täti! No pirhana vie!Mitenhän rykmentin herrat lietapelleet siitäkin hempukasta! —Ketä kaikkia tullut on tuntemaan,ja kuinka se aikakin rientää vaan! —Mitä kaikkea vielä mä kokea saan!(Ratsuväenaliupseerille ja torvensoittajalle.)Hyvät herrat, malja nyt onneksenne!Saammeko istua vierellenne?
RATSUVÄENALIUPSEERI.Monet kiitokset! Tulkaa kernaasti aivan!Tervetultua Böömin maille!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hyvä teill' on. Me jäimme paljoa vaille vihollismaassa ja kärsimme vaivan.
TORVENSOITTAJA.Ei teistä se näy, niin pukunne paistaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Sai Saalen piiri ja Meissen maistaa sitä käyntiä, tuskin ne kiittänee.
TOINEN JÄÄKÄRI.Vait' olkaa! Mitä tuo merkitsee?Kroaatti se mellasti, kaikki vei,jäi meille rippeet ja muuta ei.
TORVENSOITTAJA. Hyvin kauluspitsinne ommellut, ja housunne käyvät kuin valetut! Liinanne, lakkinne hienot on, asunne kaikk' ihan verraton. Miten heille onkin onnea suotu! Ei meit' ole heidän onneensa luotu.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Siks Friedlandin rykmentin sotilaita me ollaan ja kunniaa vaaditaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Ei sananne juur' ole kohteliaita: mekin kuulumme Friedlandin armeijaan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Sitä suurta joukkoa, totta vie.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Eri rotuunko teidät luettu lie?Tuo eroitus kaikki se takin on syy,ja minä en omaani vaihda, en myy.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Herra jääkäri, säälinpä teitä, talonpoikain keskellä eläneitä; käytöstä hienoa, tahdikasta oppii ruhtinaan seurassa vasta.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Sit' ette pystyneet oppimaan. Kuinka hän sylkee ja kuinka hän rykii, sen kuosin hältä kukin kyllä nykii; vaan neroaan, tarkoitan: henkeään, ei vahtiparaateissa nähdäkään.
TOINEN JÄÄKÄRI. No hitto, eiköhän tunneta meitä "Friedlandin hurjia jääkäreitä"? Nimeä tuot' emme varjoon saata — emmepä säästä ees ystävän maata, yli kylvösten, oraiden tiemme vie — hyvin Hoikin torvi kai tunnettu lie! — Lähellä, kaukana yllätämme, kuin vedenpaisumus syöksähdämme, tai niinkuin valkea raivoten käy yöllä huoneesta huoneesen. — Ei vastarinta, ei pako auta, on kuri poissa ja riehuu rauta. — Kourissamme on tyttöä monta rimpuillut — sota on armotonta — Kysykää, suott' emme mainetta saa; Baireuth, Vogtland[28] ja Westfaalin maa, minne vaan meidät matkamme toi, ne polvesta polveen tarinoi vuosisatainkin mentyä meistä, Hoikin kuuluista jääkäreistä.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Kas, siitä se nähdään! Hurjistelulla ei kunnon sotamieheksi tulla! On tarpeen tahti ja neuvo ja äly, kyky, selvä katse, ei höly ja häly.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Vapaus tarpeen! Lorunne hullut! No kaikesta tässä on puhetta tullut! Siksikö hylkäsin koulun ja opin, että raatajan vaivat ja kaleerin[29] ja kirjoituskammion, ahtaan kopin, taas täältä leiristä löytäisin? — Olon tahdon rennon ja joutilaan, joka päivä näyttäköön uutuuttaan. Nykyhetkeen tahdon ma turvautua, ei mennyt, ei tuleva huoleta mua. Siks keisarille mä nahkani möin, että murheeton oisin päivin ja öin. Suoraan tuleen mun viedä saa Reinin vierivän virran taa, joka kolmas siellä kuolkoon; vaan min' en kauan estele, kursaile, en. — Mut älköön muulla, mä pyydän sen, minua tultako vaivaamaan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.No, ettekö muuta te toivokaan?Tämä takkihan antaisi kaiken tään.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Miten kidutti, vaivasi yhtenään se Ruotsin Kustavi väkeänsä! Kirkon teki hän leiristänsä, piti rukoilla alkaissa päivän työn ja rukoilla myöskin tullessa yön. Ja kun välistä olimme reiluja hiukan, piti satulasta hän saarnan tiukan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Niin, hurskas herra hän olikin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Tytöt leiristä pois, sen käskyn hän laati.Jos saapui niitä, hän vihille vaati.En sietänyt moista, vaan karkasin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Jo eletään sielläkin rennommin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Minut tieni liigan joukkoihin[30] johti, ne ol' lähdössä Magdeburgia kohti. Heti toinen ääni jo kellossa soi! Jo iloisna, vapaana olla voi, juomia, tyttöjä kosolta ihan! Toden totta, ei ollut se hullumpaa, sillä Tilly se osasi komentaa. Piti kurissa kylläkin oman lihan, tämä kuri ei koskenut armeijaa, ja jos itse ei tarvinnut maksua panna, oli lauseensa: elä ja elää anna! Mut ollut ei onnensa loputon — Jälkeen Leipzigin tappion[31] ei oltu päästä me paikaltamme, ja kaikki tukkeusi asiamme; jos missä pyrimme huoneisiin, ei tervehdyst', ovet suljettiin. Piti puikkia paikasta paikkaan vaan, nyt meistä ei piitattu laisinkaan. — Otin silloin pestin mä Saksin väkeen, siell' onni muka potkisi myötämäkeen.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Paraiksi böömiläissaaliille näin te tulitte.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Kävikin pahoinpäin. Oli ankara näät se komennon laatu, vihollisiksi ei elellä saatu, keisarin linnoja vartioivat, tekivät temppuja, liehakoivat, sotivat niinkuin leikillä vain, ei asian vuoksi kuin puolittain, ne kestään ei tahtoneet vihamiestä. Hittopa moisesta kunniantiestä! Olin menettää maltista loputkin ja lähdössä ääreen pulpetin, vaan silloin vastaani sattuivat Friedlandin armeijanpestaajat.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Miten kauan pysytte täälläkään?
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Pila pois! Niin kauan kuinhällä[32] on valta, en joukostanne mä karata malta. Missä on vertaista elämän tään? — Sotatavat tääll' ovat arvossansa ja suurta kaikki on kauttaaltansa. Ja se henki, jok' armeijan innostaa, se myrskyn tavalla mukaansa saa jokaisen, alimpaan huoviin asti. Tääll' esiinnyn minä rohkeasti, saan polkea kaupungin asukkaita niinkuin herttua ruhtinaita. Täällähän aivan muinaistapaan miekka saanut on vallan vapaan. Tääll' yksi on rikos ainoastaan: halu hangoitella käskyjä vastaan! Mit' ei kielletty liene, se sallitaan; saa jokainen pysyä uskossaan. On mailmassa kaksi asiaa vaan: mikä kuuluu ja kuulu ei armeijalle; vain lippua seuraan ma kaikkialle.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Pidän teistä, jääkäri! Hauskaa kuulla, te puhutte Friedlandin huovin suulla.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hän päällikkyyttään ei hoidakaan keisarin suomana virkanaan! Ei keisarin vuoksi hän ottanut sitä — Mitä keisar' on hänestä hyötynyt, mitä? Mitä herttuan suuresta mahdista on maan turvaa ollut ja valtion? Soturivaltion loisi hän jalon, sytyttää tahtoisi maailmanpalon, yliherruuden kaapata väkisin —
TORVENSOITTAJA.Vait'! Puhe liian on rohkea moinen!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Mitä mietin, sen myöskin sanoa voinen.Puhe vapaa — ne sanat on kenraalin.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Niin sanoo, sainpa mä useinkin hänen suustaan kuulla sen. "Puhe on vapaa, teko mykkä ja alttius sokea" — näin sanat kuului.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Lie olleet ne sinnepäin, mut asia on ainakin sillä tapaa.
TOINEN JÄÄKÄRI. Sotaonnensa sorru ei milloinkaan, muut toista tulleet on kokemaan. Eli Tilly ohitse maineestaan. Vaan Friedlandin lippuja tuho ei kaada, kera niiden voin varmasti voiton saada. Hän mukaansa onnenkin lumoaa. Ken Friedlandin merkeissä sotaan kulkee salaiset voimat sen suojaansa sulkee. Sillä tiedossa kaiken on maailman, että Friedlandin herttua helvetistä on palkannut muutaman auttajan.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Kova[33] on hän, siitä ei epäilemistä. Lützenin leikissä verisessä tuliluikkujen tultansa iskiessä hän ratsasti aivan rauhaisana. Seulaksi ampuivat häneltä lakin ja rei'ille saappaan ja haarniskatakin, oli jäljet selvästi huomattavana; iho naarmuton, suojana voiteen valta, jota hän oli saanut saatanalta.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Joko ihmettä siitä nyt etsitään!Oli haarniska hirvennahkainen,[34]jot' ei luoti puhkaise yksikään.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Ei, voimasta johtuu se voiteen sen, jok' on keitetty loitsuja lukien.
TORVENSOITTAJA.Ei oiva keinoja käytä hän!
RATSUVÄENALIUPSEERI. Myös mitä vastedes sattuu, varmaan hänen tähdistä sanovat näkevän; minä asian tarkemmin ymmärrän. Öin nähty on kulkevan miehen harmaan[35] hänen luokseen ovista suljetuista; moni vartija sille on huudellut. Ja aina on suuria seurannut sen harmaatakkisen vierailuista.
TOINEN JÄÄKÄRI. Niin, perkeleen vallassa kenraali on, siks elomme hauska on, huoleton.
REKRYYTTI (läkkikypäri päässä, viinipullo kädessä astuu teltasta).Tervehdi isää ja tervehdi setää!Sota mun ijäksi mukaansa vetää.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Kas, saammepa uuden kumppanin!
PORVARI.Frans, muista! Vieläpä kadutkin.
REKRYYTTI (laulaa).
Torvet ja rummut taistoa soi! Kaikuvi kummut — Ratsuille, hoi! Manteret, maat kulkea saat, raisusti juoda, iskuja suoda! Vapaus on loppumaton kuin linnuilla salon loisteessa valon. Friedland, mä seuraan sun lippuas!
TOINEN JÄÄKÄRI.Kas siinä on kumppani kelvokas!
(Tervehtivät rekryyttiä.)
PORVARI.Hänet jättäkää! Kuuluu hyvään sukuun.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Ja mekö maantielöytöjen lukuun?
PORVARI.Sen sanon: hällä on varakkuutta.Kas nuttunsa kangasta hienoa, uutta!
TORVENSOITTAJA.Enin ruununtakista kunniaa.
PORVARI.Hän lakkitehtaan periä saa.
TOINEN JÄÄKÄRI.Vain mielihalu tuo onnellisuutta.
PORVARI.Saa rihkamakaupan hän mummoltansa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Hyi, rikkilankaako[36] kaupassansa!
PORVARI. Ja kummi suo hänelle kapakkansa, kakskymmentä viiniankkuriaan.
TORVENSOITTAJA.Kelpaapa juottaa kumppanejaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.Saat teltassani sa asunnon.
PORVARI.Itkemään jätti hän morsion.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Hei, pojan sydän siis raudasta on.
PORVARI.Isoäitinsä kuolee suruun ja huoleen.
TOINEN JÄÄKÄRI.No sehän jo vihjaa perinnön puoleen.
RATSUVÄENALIUPSEERl (astuu mahdikkaana esille laskien kätensä rekryytin läkkikypärille).
Hän on punninnut askeleen painavuuden. Hän on pukenut ylleen ihmisen uuden ja liittyy joukkoomme uljaaseen kypäreineen, kannikenauhoineen. Jalon hengen pitää nyt häneen päästä —
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Katsokoon, ettei rahojaan säästä!
RATSUVÄENALIUPSEERI. Hän aikoo nyt onnen-purrellaan jo lähteä kauaksi kulkemaan; hälle maailma auki on länteen ja itään, älä mitään toivo, jos tohdi et mitään. Käy tyhmä porvari polkuaan kuin värjärin ruuna kierrostaan.[37] Mikä hyvänsä tulla voi soturista, nyt sota on korkein tunnuksista. Tää takki yllä — hän nähköön sen — minä keisarin keppiä hoitelen. Kas, kaikki hallitus maailman suuren kepistä johtaa se syntymäjuuren; myös valtikka kädessä kuninkaan vain keppi se on, sehän tunnetaan. Ja aluksi korpraalinarvon jos sai ken, se portailla seisoo jo mahdin kaiken. Niin kauas hänkin voi asian ajaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Jos luku- ja kirjoitustaito ei vajaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Esimerkin paikalla kerron nyt tässä, olen itse sit' ollut näkemässä. On vuotta kolmekymmentä vaan, kun Buttler, entinen rintamaveli, sotamiehenä Reinillä kanssamme eli, nyt kenraalimajuriks sanotaan. Ei suotta hän arvoon noussutkaan, jo maailmankuulu on tekonsa moni; tosin syrjemmä jäi minun ansioni. Ja Friedland itsekin, katsopas, yliherramme, mahtava ruhtinas, jolla on kaikkivoipa nyt kalpa, vain aatelismies oli ennen halpa, mut sodan onnetar turvanaan hän noussut on suureen kunniaan, vain keisar' on ylempi arvoltaan, Ja ties, mihin viekään vielä se tie, (nokkelasti) joka päivä näät viel' ei illassa lie.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Hän vähästä alkoi ja suureksi sai. Yliopistoss' Altdorfin ollessaan hän, saanenko sanoa, oli kai ruvennut hiukkasen hummaamaan, oli kuoliaaks iskeä palvelijansa. Hänet Nürnbergin herrat tilille veti, ja mutkitta putkaan vaativat heti. Uus tyrmä vaill' oli kastettansa, ens asukkaan nimeä sen tuli kantaa. Vaan hänpä ensinnä koppihin oman villakoiransa juosta antaa. Nimi sen on tyrmällä tänäänkin. Tämä oikean miehen on kuvastin. Teoistaan suurista, myöhemmistä, en tunne toista niin mielellistä.
(Tyttö on sill'aikaa tarjoillut, toinen jääkäri kujeilee hänelle.)
RAKUUNA (astuu väliin).Kumppani, älähän tyttöä vaani!
TOINEN JÄÄKÄRI.Kuka saakeli koskee muu asiaani!
RAKUUNA.Sanonpa: Mun on se neitonen.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Hän yksin kaappaisi aarteen sen!Rakuuna, ottiko järkesi lomaa?
TOINEN JÄÄKÄRI.Hän leirissä pitäisi jotakin omaa!Tytön kauniin kasvojen oltava onniin yhteistä kuin valo auringon. (Suutelee tyttöä.)
RAKUUNA (riuhtaisee tytön pois).Tätä en siedä, se tietäkää!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Kas, Praagin pojat![38] Hei, hauskaa tää!
TOINEN JÄÄKÄRI.Tehdäänkö toraa? Tässä mun tapaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Sovintoon, herrat! Muisku on vapaa!
KAIVOSMIEHET astuvat esiin ja soittavat valssia, alussa hitaasti ja sitten yhä nopeammin. ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI karkeloi TARJOILIJATTAREN, KAUPUSTELIJATAR REKRYYTIN kanssa; tyttö juoksee tiehensä, jäljessään jääkäri, joka saa syliinsä juuri saapuvan KAPUSIINIMUNKIN.
KAPUSIINIMUNKKI.[39] Heijaa, heleijaa! Rallatirille! Tätä telmettä! Satuinpa saapuville! Kristittyinkö armeijan näen, vai Turkin ja antibaptistein[40] väen? Näinkö he pilkkaavat sabbattiaan, kuin Luoja ei iskeä saattaisikaan käsileiniltä? Nytköhän ryypiskellä on aika? Ja juhlia, mässäellä?Qvid hic statis otiosi?[41] Miks seisotte täällä nyt laiskan kuosiin? Verivaino jo Tonavan tienoill' on suuri, on murskana Baijerin suojamuuri, Regensburg meiltä on siepattu juuri, mut armeija mielestä pois hädän suistaa, se Böömissä loikoo ja vatsansa muistaa, mieless' on maljojen maisto, ei taisto, ruokasoimi, ei soturin toimi, sylisiipat, syömingit: maistuu härkä muu, eip' Oxenstirn[42] maistu, härän otsaluu. Nyt kristikunta säkissä, tuhkassa kulkee, vaan sotilas taskunsa täyttää julkee. On aika nyt hädän ja kyynelten, ja Jumala taivaalle merkkejä johtaa, hän antaa pilvistä hurmeisen sotakauhtanan meille pelvoksi hohtaa. Uhaten pyrstötähti nyt liikkuu vihan vitsana taivaan akkunasta, surun huone tullut on maailmasta, veriaalloilla kirkon arkki nyt kiikkuu,rikas Roomanvalta — oi taivainen! — _romu_valta on surkeanvaivainen, nytReininvirta onrienanvirta, jaluostarin suojatonlurjusten luolat, onpiispakunnatnytpiiskakunnat, jaapotinmaatovatepatonmaat, onhiippavaihtunut surmanriippaan, ja siunattuSaksammesurkeasti onsaksittulaidasta toiseen asti. Ja mistä se johtuu? Se seurausta on synteinne suurten ja rangaistusta pakanallisten konnuuksienne, joita teette te upseerinenne. Synti se magneettivoimallaan veti raudan maassa raivoamaan. Tuhon tuottaa synneissäjuoksu, kuten kyynelet sipulintuoksu,u:nuhman jälkeen on voihkivav, niinkuin aapinen juttelee.
Ubi erit victoriae spes, si offenditur Deus?[43] Miten voittaa voidaan, kun ei piitata saarnasta, messusta ees, vaan viinituvissa viehkuroidaan? Löys evankeliumin vaimokin kadottamansa penningin, Saul isänsä aasintammat löysi, ja Jooseppi oivat veljensä löysi; mutt' etsipä täältä leiristä vaan jumalanpelkoa, kuriakaan tai häpeäntunnetta — turhiinpa ryhdyt, vaikka sulla ois sadatkin lyhdyt. Luo Kastajan korpeen kerran — kuten luemme sanassa Herran — sotamiehiä juoksi ja kastetta anoi ja hälle katuvin sydämin sanoi:Qvid faciemus nos?[44] Mitä tehtävä ois, jotta Aabrahamin helmaan päästä vois?Et ait illis,[45] hän ilmoittaa:neminem concutiatis,[46] ketään ei nylkeä, rääkätä saa;neqve calumniam faciatis,[47] välttäkää valhetta hirveää.Contenti estote, tyytykää,stipendiis vestris,[48] palkkanne määrään ja kirotkaa taipumus kaikkeen väärään. On käsky: nimeä Jumalan ei sun pidä turhaan lausuman. Ja miss' on se pilkkana enemmin kuin täällä, leirissä Friedlandin? Jos jokaista "hittoa", "perhanaa", mikä kielenne kärjeltä kimmahtaa, kävis kellojensoitolla korjaamaan, pian soittajoita ei tapaiskaan. Jos kiroussanat ne ilkeät, jotka tyhmästä suustanne lentävät, kukin hiuksen nyhtäisi päästänne pois, yks yökausi tukkanne tuhota vois, vaikk' ois kuin Absalomilla sankka. Joosuakin sotamies oli vankka, ja Daavid surmasi Goljaatin, mut onkos sanassa kumpaakaan kirokulkuksi mainittu konsanaan? Eiköhän suun tulis kuitenkin kernaammin huutaa: "Jumala, auta!" kuin: "perhana soi!" tahi: "saakelin nauta!" Vaan mitä astia sisältää, samaa siit' ulos läikähtää. Taas käsky on: älä varasta! — Ette ota varkain, julki te ryöstelette; ei teidän korpinkynsiänne ja teidän ilkeitä vehkeitänne raha vältä vankassa lippaassaan, ei vasikka lehmän kohdussakaan, te otatte munan ja lisäksi kanan. Tietänettekö saarnaajan sanan?Contenti estote, tyytykää te ruununleipäänne! Ylistää sotamiehiä kuinkapa saattaa juuri, kun ylempää tulee pahennus suuri! Kuten jäsenten laita on, niin myös pään! Kehen uskoohän,[49] kuka tietääkään!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Herra pappi, meitä sä hauku ja manaa, vaan päälliköstä ei solvaussanaa!
KAPUSIINIMUNKKI.Ne custodias gregem meam![50] Se mokoma Aahab ja Jerobeam, se se käännyttääkin kansoja vasta epäjumaliin uskosta oikeasta.
TORVENSOITTAJA ja REKRYYTTI.Varo tuota toiste sa virkkamasta!
KAPUSIINIMUNKKI. Mokoma kerskuja, suustaan laaja, Muka kaikkien linnojen valtaansasaaja! Kehui se pakana kerrankin, että haltuunsa ottaa hän Stralsundin, se vaikka ois kytketty kanteen taivaan. Mut turhaan hän ruutinsa haaskata sai vaan.
TORVENSOITTAJA.Sen kulkkuun tappi nyt iskekää!
KAPUSIINIMUNKKI. Mokoma velho ja Saul on tää, Jehu ja Holofernes, hän Herran ja Mestarin kieltää kuin Pietari kerran, siks siedä ei kukon kieuntaa —
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.Pappi, nyt horna sun nahkasi saa!
KAPUSIINIMUNKKI.Mokoma viekas Herodes-kettu —
TORVENSOITTAJA ja MOLEMMAT JÄÄKÄRIT (munkkia kohden hyökäten).Kitas kiinni! Sä pian olet nutistettu.
KROAATIT (astuen väliin). Älä pelkää, pappi, ei hätää sulla,[51] pidä saarnas, me kuunnellaan, ann' tulla!
KAPUSIINIMUNKKI. (huutaa äänekkäämmin). Se Nebukadnetsar ylpeileväinen, se syntipukki ja kerettiläinen, seVallinkivieliWallenstein, kivi — tuskaksi maitten ja kaupunkein, kivi loukkauksen ja pahennuksen, ja kun vallass' on Friedland, Rauhanmaa, niin kauan maamme on rauhaton maa.
(Kovaäänisesti lausuen viimeiset sanat hän vähitellen peräytyy, samalla kun kroaatit estävät toisia sotilaita hyökkäämästä hänen kimppuunsa.)
EDELLISET, mutta ei KAPUSIINIMUNKKIA.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ratsuväenaliupseerille).Mitä tarkoitti munkki, sitä en tiedä,kukon laululla, jota ei päällikkö siedä?Kai häntä häväisten sanoi näin?
RATSUVÄENALIUPSEERI. Minä selitän. Seikka on sinnepäin! Päällikkö kumma on luontoansa, varsinkin arka on korviltansa. Ei siedä hän kissan nauvuntaa, kukon kieunta hänest' on kauheaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.On hänen niinkuin leijonan laita.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Liki häntä on oltava vaiteliaita.Niin on käsketty vartijoita,hän miettii näät syviä ongelmoita.
ÄÄNIÄ (teltasta. Rymäkkää.)Kiinni se lurjus! Lyökää maahan!
TALONPOJAN ÄÄNI.Apua! Armoa!
TOISIA ÄÄNIÄ.Lauhtukaahan!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Siellä on tappelu, saakeli soi!
TOINEN JÄÄKÄRI.No sinne minäkin! (Juoksevat telttaan.)
KAUPUSTELIJATAR (tulee ulos).Rosvoja, voi!
TORVENSOITTAJA.Emäntä, mistä tuo kiihkeys?
KAUPUSTELIJATAR.Se kulkuri! Retkale! Ilkimys!Ja minun telttaani satutti sen!Nyt häpeän edessä upseerien.
RATSUVÄENALIUPSEERI.No mitä, tätiseni?
KAUPUSTELIJATAR.Niin, mitä kai!Ne talonpojan nyt kiinni sai,jok' on vääriä noppia käytellyt.
TORVENSOITTAJA.Kas, miestä tuovat ja poikaa nyt!
SOTAMIEHET tuoda retuuttavat talonpoikaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Hirteen vietävä!
TARKK'AMPUJAT ja RAKUUNAT.Pyövelille!
RATSUVÄENALIUPSEERI.On määräys tää ihan äskeinen.
KAUPUSTELIJATAR.Näen paikalla hirressä miehen sen!
RATSUVÄENALIUPSEERI.Työn huonon palkkakin huono on.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI (toiselle).Noin tekee joka on toivoton.Vie moukalta kaikki — se keino on paras,jos on aikeena tehdä hänestä varas.
TORVENSOITTAJA. Hänen vuokseenko tuhlaatte sanojanne, tuon koiran? Hittoko teihin meni?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Myös moukka on ihminen — tietääkseni.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (torvensoittajalle).Ovat tiefenbacheja,[52] juoskoot vaan!Ne on räätäliväkeä kauttaaltaan!Varusväkenä Briegissä lojuivat — hiisi!sodanpa tavoista tiennevät viisi.
Hiljaa! Mistäpä vihat sai, tuo moukka?
ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA.Lurjus on, pelissä petti.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.Liekö hän sinua pettänyt kai?
ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA.Kyllä, ja aivan paljaaksi ketti.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Miten häväistä itseäs saatatkaan ja koittaa, Friedlandin sotilas, tuon moukan kanssa sun onneas? Hän juoskoon, minkä hän pääsee vaan!
(Talonpoika juoksee pakoon, toiset kerääntyvät yhteen.)
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Tämä rutakkaan toimii, on päättäväinen,se se moiseen rahvaasen vaikuttaa.Mitä miehiä tää on? Ei böömiläinen.
KAUPUSTELIJATAR.Hän on vallooni! Heille kunniaa!Hän on pappenheimejä.[53]
ENSIMÄINEN RAKUUNA (astuu siihen). Nykyjään he Piccolominin komentoon, nuoremman, kuuluvat. Ottivat tään everstikseen itse, kun taisteloon oli sortunut Lützenin aukeoilla Pappenheim.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Sekö oikeus noilla?
ENSIMÄINEN RAKUUNA. Rykmentillä täll' etuoikeus on, etupäässä myös käypi se taistohon. Omin päinsä myöskin se tuomita saa, sitä Friedland erittäin rakastaa.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI (toiselle).Mutt' onko se varma? Ken sanoi? Ken?
TOINEN KYRASSIERI.Eversti itse[54] on sanonut sen.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.Hiis! Olla ei heidän koiriaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Mikä noill'? Ovat myrkkyä tulvillaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.Herrat, koskeeko meitäkin tuo?
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ei kellekään se iloa luo. (Sotamiehet astuvat esille.) Alankomaihin ne lainaavat meitä; kyrassiereja, jääkäreitä ja pyssyhuoveja — kaikkiaan kahdeksantuhatta vaaditaan.
KAUPUSTELIJATAR.Mitä? Taasenko sinne vaeltamista?Vast' eilen palasin Flanderista.
TOINEN KYRASSIERI (rakuunoille).Ne vie teidätkin, Buttlerin soturit.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.Ja varsinkin meidät, valloonit.
KAUPUSTELIJATAR.Hoo, parhaita eskadroonejaan!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.Sitä milanolaista siis seuraamaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Infanttia![55] Aivanpa ällistyt!
TOINEN JÄÄKÄRI.Sitä pappia! Piru on merrassa nyt.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ken meistä Friedlandin jättää voi, jota jalompaa tunne ei meistä kukaan, ja espanjalaisenko, saiturin, mukaan, jota vihaamme, mentäis? Ei, saakeli soi! Ei lainkaan! Me pötkimme matkoihimme.
TORVENSOITTAJA.Mitä hittoa siellä nyt tekisimme?Keisarille on kaupattu veri,punahattuinen[56] Espanjan mies sit' ei peri.
TOINEN JÄÄKÄRI. Sanallaan Friedland ja vastuullaan sai meidät tähän toimeemme vasta; jos emme pitäisi herttuasta, ei Ferdinand meitä ois saanutkaan.
ENSIMÄINEN RAKUUNA.Eikös herttua koulinnut meitä?Käykäämme siis hänen onnensa teitä!
RATSUVÄENALIUPSEERI.Tahdonpa neuvoa, kuunnelkaa.Ei tuolla puheella valmista saa.Näen teitä kaikkia kauemma, tässäpaha, ilkeä ansa on piilemässä.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Seis! Käskykirjalla on puhevalta.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Gustel täti, melneckiläistä[57] ensiksi lasi ja seikoista näistä me sitten haastamme laajemmalta.
KAUPUSTELIJATAR (kaataen viiniä hänen lasiinsa).Täss' on, aliupseeri! Säikäytitte.Piileekö siinä nyt pahaa sitte?
RATSUVÄENALIUPSEERI. Kas, herrat, hyvä on — kiellä en — lähintä miettiä jokaisen; vaan, päällikkö näin yhä muistuttaa, kokonaisuutt' aina te aatelkaa! Friedlandin joukkojen nimeä kantaa jokainen meistä, ja porvari antaa asunnon meille ja lämmintä ruokaa. Maamiehen hevollaan, harallaan on tultava kuormaamme vetämään, turhaan sitä hän valittaa, huokaa. Korpraali kylää jos lähenee vain miestä seitsemän seurassaan, esivaltana siellä hän hallitsee, komentaa niinkuin on tahtonsa vaan. Meit' eivät ne toivo. Ne ennen sill' erää katsoisivat pirun silmäterää kuin meidän keltaista takkiamme. Miks eivät ne meit' aja taloistansa? Olemmehan heikommat luvultamme, kuin miekkaa voi käyttää ne sauvojansa. Miks nauraa heille me uskallamme? — Kun kauhistavainen on armeijamme!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Niin, kokonaisuus se voimaa on juuri! On Friedland kylläkin kokenut sen, kun keisarille tul' armeija suuri hänen koota, noin vuotta kymmenen on siitä. Ne aluksi tahtoi kuulla vain kahdestatoistatuhannesta: en, sanoi hän, niiden ruokkimisesta voi vastata; tahdon kokoon saada kuuskymmentätuhatta, niitäpä kaada ei nälkä, sen takaan. Niin tulimme siis miehiksi Wallensteinin.
RATSUVÄENALIUPSEERI. No hiis! Jos tässä nyt minulta isketään vain oikea sakarisormi pois, niin vainko sormea vaille jään? Piru soikoon, käsikin mennyttä ois: vain tynkä se ois, ihan arvoton. Nämä kahdeksantuhatta, jotka on nyt juuri pyydetty Flanderiin, piensormi ne vain ovat armeijasta. Jos päästämme heidät, niin oltaisiin muka viidesosalla heiketty vasta? Suur' kiitos, kaikkipa silloin vaipuu. Myös pelko ja arvonantokin haipuu, ja moukkain niska taas kohoaa, ja Wienin kanslia kirjoittaa taas meille asunto-, keittiölaput, ja me kerjäten käymme taas raitit ja raput. Ja kuinkahan pitkältä siihen lie, kun päällikönkin ne meiltä vie — kas, hovissa hänt' ei suosita juuri, no, silloinpa tuleekin romahdus suuri! Kuka silloin meille palkkamme jakaa? Välipuheet pysyykö, silloin ken takaa? Kellä on älyä, pontevuutta ja lujaa kättä ja nokkeluutta tätä paloiteltua armeijaa yhteenliittää ja sovittaa? Esimerkiksi — sinä, rakuuna — haasta, mistäpä oletkaan isänmaasta!
ENSIMÄINEN RAKUUNA.Kotimaani on Irlanti kaukainen.
RATSUVÄENALIUPSEERI (molemmille kyrassiereille). Te, minä kuulen puheesta sen, vallooni ootte, te Italiasta.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Mist' olen, ei ole tiedossani, ne nuorra mun varasti kotoani.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Sinä myös kai seudusta loitommasta?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Olen Federin Buchausta kotoisin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Ja te, naapuri?
TOINEN MUSKETTISOTURI.Schwytzistä.
RATSUVÄENALIUPSEERI (toiselle jääkärille). Entäs mistä sinä, jääkäri?
TOINEN JÄÄKÄRI.Takaa Wismarin.
RATSUVÄENALIUPSEERI (torvensoittajaa osoittaen). Ja tuo ja minä, me Egeristä. No, nyt kai meistä ei arvata saata, suvituuliko on vai pohjoinen meist' tuiskunnut yhden nietoksen? Emmekö ole kuin yhtä maata? Ja emmekö kohtaa vihollislaumaa kuin yhteen juottuneet, ilman saumaa? Sana, vihje vain, ja me toisiamme kuin myllyn rattahat painallamme. Ken meidät näin yhteen takonut on, ett' erottaa meitä on mahdoton? Vain Wallenstein!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. No, en milloinkaan tuot' älynnyt, että niin sovimme yhteen kuin oljenkorret syksyisen lyhteen. Olen antanut aikani luistaa vaan.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Aliupseeri, min' olen samaa mieltä. Sotasäädyn tahtoo ne raivata tieltä: sotamiehen nousun ne tahtoo estää ja itse yksin vallassa kestää. Salaliitto täm' on, ihan ilmeinen.
KAUPUSTELIJATAR.Salaliittoko? Jumala taivasten!Miten herrat voi sitten maksaakaan?
RATSUVÄENALIUPSEERI. Vararikko tietysti kauttaaltaan! Monet päälliköt, kenraalit kustansivat rykmenttejä omilla rahoillaan, ne tahtoivat näyttää, ponnistivat yli voimainsa, toivossa siunauksen. Ne jokainen rahansa menettää, jos kaatuu herttua, kaikkien pää.
KAUPUSTELIJATAR. Oi taivas, se mulle tuo kirouksen! Armeijaa jo tullut on puolitiehen mun kirjaani. Huonon velkamiehen, Isolani kreivin ottoja nään parisataa taalaria yksistään.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Mitä, toverit, tässä nyt tulee koittaa? Yks ainoa keino on pelastajamme: jos yhdymme, ei voi ne vahingoittaa; me jokainen vastaamme toisistamme. Lähetelkööt käskyjä, komentojansa, me Böömiin juurtua haluamme, ei myönny, pois marssi ei armeijamme, sotamies nyt on taistossa kunniastansa.
TOINEN JÄÄKÄRI.Meit' ei saa komentaa ympäri maita!He tulkoot, niin kokevat, kuinka on laita!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Hyvät herrat, mieleenne johdattakaa: se on keisarin tahto ja käsky vakaa.
TORVENSOITTAJA.Mekö hänestä piittaamme minkään vertaa!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Tuot' älä virka sa toista kertaa!
TORVENSOITTAJA.Mitä sanoin, se pysyy paikallaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Niin, kuulinpa aina ja kaikkialta:Friedlandilla täällä on käskeä valta.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Niin, sehän oli suostumusehtonaan. Häll' ehdoton valta on, tietäkää, sodankäyntiin ja rauhansolmintaan ja kaikkein rahaan ja tavaraan; voi armon suoda ja hirtättää, voi upseeriks, everstiks ylentää. Näihin kunnian toimiin oikeuden soi hälle keisari armollinen.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. On herttua viisain ja mahtavin, mut suorastansa hän sittenkin, kuin mekin, on käskyläs keisarin.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Ei niinkuin me! Se on erehdys suuri. Hän valtakunnan on ruhtinas välitön,[58] vapaa, niin hyvä juuri kuin baijerilainenkin. Kuulkaapas! Brandeisiss' enkö mä nähnyt kai, kun vahdissa seisoin, kuinka sai hän luvan keisarilt' itseltään hattunsa pitää verhona pään?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Vuoks Mecklenburgin[59] sai päässä sen kantaa — se maa näet pantiksi suvaittiin antaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ratsuväenaliupseerille).Mitä? Keisarin eessäkö hattu päässä?Jo eletään ajassa ihmeikkäässä!
RATSUVÄENALIUPSEERI (pistää käden taskuunsa). Jos tyhjäksi katsotte sanani nää, käsin koittakaatte! (Näyttäen rahaa.) No kenen kuva, päällekirjoitus?
KAUPUSTELIJATAR.Näyttäkää!Ai, wallensteinikko!
RATSUVÄENALIUPSEERI.Saittepas!Joko uskotte? Eikö hän ruhtinasole niin hyvä kuin joku toinen? Vai?Ja kuin Ferdinand eikö lyö rahaa kai?Eikö siis häll' ole kansaa ja maata?Hänen korkeutensa, se arvo on hällä!Sotilaitako hällä siis olla ei saata?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Kuka kieltääkään sitä kieltämällä?Mutt' ollaanhan keisarin palvelijoita,ja palkan maksaa keisari juuri.
TORVENSOITTAJA.Sanon suoraan: äläpäs valheita soita!Kaspalkattajättääkeisarijuuri!Olemmehan kolme neljännesvuottajo palkkaamme saaneet vuotella suotta!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Mitä vielä! Tallell' on asiamme.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Hiljaa herrat! Ei tapella tässä! Siitäkö tora on syntymässä, onko keisari hallitsijamme? Senvuoksi, kun hälle me haluamme ain' olla kunnon huovien sarjaa, me emme tahdo olla vain karjaa, emmekä pappein johdolla saata ja liehijäin kierrellä ympäri maata. Ja eikös hyödytä herraamme sekin, sotamiehet jos tuntevat arvonsa nekin? Kenen avulla nousee hän mahtiin ja valtaan? Sitä kysyä voi hänen armeijaltaan. Ken hänelle hankkii ja pysyttää sananvallan kristikunnassa? Ken? Hänen ikeeseensä käykööt nää, jotk' armosta kultahuoneesen hän päästi kanssaan ruokailemaan. Ei meill' ole, ei, hänen loistostaan kuin tuska ja vaiva ja rinnassamme hyvä tieto omasta arvostamme.
TOINEN JÄÄKÄRI. Joka tyrannin suuren ja keisarin tapa tuo oli, viisasta kylläkin. Tuhon, pilkan muita he kohdata antoi, sotamiestä he aivan käsillään kantoi.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sotamiehen on päästävä arvonsa tuntoon Ken ei taivu ylevään tapaan ja kuntoon, pois ammatista on jäätävä sen. Jos uhrata täytyy eloni mun, muu, suurempi määrä mull' olkoonkin. Tahi heittäyn lailla ma kroaatin teuraaksi — ja itseäin halveksun.
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.Elämästäkin voiton kunnia vie!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ei miekk' ole mikään lapio, aura, vaon mullassa ei ole miekan tie. Ei meille orasta vehnä ei kaura, koditonna on täytymys sotilaan kuin karkurin kulkea ympäri maan — oma lies pois mielestä lämpöinen — ohi kaupungin loiston hän samoaa, kylän hauskat nurmikot sivuuttaa, elojuhlaan ja viininkorjuusen vain kaukaa heittää hän katsehen. Mitä hyvää ja kallista soturill' on, jos itsestään hän on arvoton? Omana jotain on saatava pitää, tahi mielessä murhat ja poltot itää.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Se on eloa kurjaa kurjempaa!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sitä muuhun en tahtoisi vaihettaa. Olen ristiin kulkenut maailman, kokemuksia mulla on kaikesta siitä. Venezian, Napolin, Espanjan hyvin tunnen, palvelin valtoja niitä; mut onni se näytti mua vierovan. Olen kauppiaan nähnyt ja ritarin, jesuiitan ja ammattilaisenkin; takin yhdenkään min' en mieltynyt malliin, tämä haarniskapuku on minusta kalliin.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.Minun sanani ei satu samaan ralliin.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Maailmassa jos pyrkii ken minne, sen on nähtävä vaivat ja noustava rinne; joka tahtoo kunnian kukkulalle, saa kumartaa kultaisten kuormien alle. Isänonnen jos pyrkii hän nautintaan ja lapsilaumoja hoitelemaan, levoss' arvon tointa hän harjoittakoon. Minä moista en kiittele elämäntapaa. Iän loppuun tahdon ma olla vapaa, en halua ryöstöön, en perinnönjakoon ja moukkain kitsasta menoa halpaa hevolt' ylpeenä katson ja heilutan kalpaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Hyvä! Niinpä on minunkin laitani aivan.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. On todella sentään hauskempaa yli lauman päitten ratsastaa.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Kumppani, ajat on aikoja vaivan, ei miekalla vaa'an vieressä paikka:[60] siisp' älköön pahaksi pantako, vaikka minä miekkaa palvelen mieluummin. Voin sodassa ihmisnä olla, se tiedä, vaan rumpuna-oloa ei nahkani siedä.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Kenen muun on syytä kuin soturin, että maamiessääty niin halvaksi sai? Johan sotaa, hätää ja tuskaakin liki kuustoista vuotta on kestänyt kai.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Veli, eivätpä rakasta taivaan Luojaa voi kaikki kiittää samalla kertaa. Monen mielest' ei auringonpaisteen vertaa, kun toiset toivovat pilvien suojaa; ken kuivaa toivoo, ken kosteaa. Mikäsinuahätänä, tuskana kohtaa, elon kirkkaana päivänäminullehohtaa! Ja vaikka sen maamies ja porvari maksaa, mitä todentotta mä paheksun, niin enhän saata korjata taksaa — käy siinä kuin vauhdissa taistelun: hevot korskuvat, lähtevät laukkaamaan; ken silloin tielleni sattuukaan, oma veljeni tai oma poikanikin, hätähuutonsa vaikka ois vihlovin, yli ruumiinsa pakko mun rynnätä ois, en häntä sivulle kantaa vois.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Kuka toiseen silloin katseensa lois!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ja koska nyt kerran on määrätty näin, että onni hymyää soturiin päin, käsin molemmin siihen me tarttukaamme; niin tehdä tuskin me kauan saamme. Yht'äkkiä aukee rauhan lahti, ja tämmöinen mellakka lopun saa; sotur' riisuu, maamies valjastaa, yks kaks on käynnissä vanha tahti. Tääll' oomme viel' yhdessä armeijassa, ja kahva vielä on kourassamme; mutt' eroon jos lähdemme toisistamme, on leipämme silloin tiukemmassa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Ei niin saa käydä! Tulkaa vaan, kukin meistä saa vastata toisestaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.Niin, tehkäämme sopimus, kuunnelkaa:
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI (vetäen esiin nahkakukkaron, kaupustelijattarelle). No, tätini, paljonko velkonette?[61]
KAUPUSTELIJATAR.Ah, mitä turhasta tiedustelette!
(Laskevat.)
TORVENSOITTAJA.Hyvin teette, kun väistytte tästä pois,Hyvän seuramme olonne turmella vois.
(Muskettisoturit poistuvat.)
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.Vahinko! Ovathan muutoin oivat.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Mut saakelin tyhmästi aprikoivat.
TOINEN JÄÄKÄRI. Nyt yksin olemme, saammeko kuulla, miten niiden hankkeita häiritsemme.
TORVENSOITTAJA.Mekö sinne marssimme! Ei pidä luulla.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Vain sääntöjä, herrat, me tottelemme: Nyt osastoihimme jokainen, ja seikka selväksi kumppaneille, niin että ne tajuaa, käsittää sen. Niin etäälle poistua — ei sovi meille. Valloonini takaan, ei estettä sieltä, ovat kaikki he kanssani samaa mieltä.
RATSUVÄENALIUPSEERI.Ovat Terschkan rykmentit luotettuja,Tähän tuumaan yhtyy se miehistö luja.
TOINEN KYRASSIERI (asettuu ensimäisen luo).Siell' lombardi,[62] missä on valloonin viiri.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.Vapaus on jääkärin ilmapiiri.
TOINEN JÄÄKÄRI. Ei vapautta muu kuin valta tuota: elon, kuolonkin löydän mä Friedlandin luota.
ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA. Vie lothringilaist' iso aallokko vapaa, vie sinne, miss' ilon, hauskuuden tapaa.
RAKUUNA.Tien irlantilaiselle tähtensä näyttää.
TOINEN TARKK'AMPUJA.Mies Tyrolin herransa käskyt täyttää.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Joka rykmentin tulee siis, huomatkaa,pro memoria[63] siististi kirjoittaa: että me yhteen tahdomme jäädä ja ettei mahti, ei vehkeilykään Friedlandin viereltä meitä häädä, joka isänä on koko armeijalle. Tämä paperi nöyrästi esitetään Piccolomini nuoremmalle, hän on mies näitä seikkoja ymmärtämään, Friedlandiin hällä on vaikutus juuri ja hällä on myöskin suosio suuri hovissa keisari-kuninkaan.
TOINEN JÄÄKÄRI. Pois tulkaa! Päätetty! Puolestamme on Piccolomini puhujanamme.
TORVENSOITTAJA, RAKUUNA, ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI, TOINEN KYRASSIERI,TARKK'AMPUJAT (yht'aikaa).On Piccolomini puhujanamme.
(Aikovat lähteä).
RATSUVÄENALIUPSEERI.Kumppanit, ensin on juotava viini! (Juo.)Eläköön hänen armonsa Piccolomini!
KAUPUSTELIJATAR (tuopi pullon).Tämän maksutta tarjoon juodaksenne.Hyvät herrat, onnea aikeellenne!
KYRASSIERI.Sotamiessääty kunniaan!
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.Maamiessääty antamaan!
RAKUUNA ja TARKK'AMPUJAT.Kukoistakoon armeijamme!
TORVENSOITTAJA ja RATSUVÄENALIUPSEERI.Ja Friedland olkoon johtajanamme!
TOINEN KYRASSIERI (laulaa). Ylös kumppanit, taistoon ratsastamaan yhä eespäin vapauden tiellä! Mies taistossa mieheksi tunnustetaan, viel' uljuus on arvossa siellä. Ei toinen sijaamme astua voi, oma olkoon tie, sotatorvi kun soi.
(Sotilaat ovat laulun aikana taustalta tulleet esille ja muodostavat kuoron.)
KUORO. Ei toinen sijaamme astua voi, oma olkoon tie, sotatorvi kun soi.
RAKUUNA. Ei vapautt' enää, nyt ihmiset on vain herroja, käskyläitä. Ja vääryys ja viekkaus kunnoton se ohjaa arkoja näitä. Manan kanssa ken seissut on vastakkain, sotamies, hän yksin on vapaa vain.
KUORO. Manan kanssa ken seissut on vastakkain, sotamies, hän yksin on vapaa vain.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Elon tuskat häntä ei seurata saa, ei pelko, ei murheet johtaa. Päin kohtaloansa hän ratsastaa, sen tänään, huomenna kohtaa. Jos huomenna — tänään uhrattakoon elon viimeiset hetkemme nautintoon!
KUORO. Jos huomenna — tänään uhrattakoon elon viimeiset hetkemme nautintoon!
(Lasit on uudelleen täytetty, he kilistävät ja juovat.)
RATSUVÄENALIUPSEERI. Osan iloisen hänelle taivas suo, hän ei tarvitse nähdä vaivaa. Maanraataja mustia multia luo ja niin muka aarretta kaivaa. Hän ikänsä kaivaa hiessäpäin, oman hautansa viimein hän kaivaa näin.
KUORO. Hän ikänsä kaivaa hiessäpäin, oman hautansa viimein hän kaivaa näin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Ja huovi se nopsine ratsuineen ei mielivieraana tulle, kun hääsalin lamppujen loisteeseen hän astuvi vierailulle. Ei kauan hän kosi, ei kultaa hän jaa, hän rynnäten lemmenpalkkansa saa.
KUORO. Ei kauan hän kosi, ei kultaa hän jaa, hän rynnäten lemmenpalkkansa saa.
TOINEN KYRASSIERI. Miks itkee impi, kun sulhosta jää? Älä koeta sa kiireistä estää! Vakituistapa majaa vailla on tää, hänen lempensä saata ei kestää. Pikakohtalo käskee kiirehtimään, sydänrauhansa viepi hän mennessään.